Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2012

Ulkomainen kotimainen tutkinto?

Suomalainen yliopistokenttä on laajentumassa. Tuttujen ja turvallisten opinahjojen rinnalle on pienille markkinoillemme tulossa uusia yrittäjiä. Estonian Business School aloitti viime vuonna kauppatieteellisen koulutuksen antamisen Helsingissä. Ja lisää yrittäjiä on rantautumassa.

Saan usein vastata kysymyksiin opintojaan suunnittelevien nuorten tai näiden vanhempien taholta siitä, mikä on ulkomaisessa yliopistossa Suomessa suoritetun tutkinnon laatu ja työmarkkina-arvo. Näihin kysymyksiin on mahdoton tarjota täysin selkeitä vastauksia.

Omassa maassaan tunnustettujen ja arvostettujen yliopistojen toiminnan voidaan lähtökohtaisesti odottaa olevan laadukasta myös Suomessa. Eli opintoja ei kannata suunnitella missä tahansa itseään ”korkeakoulussa” mainostavassa paikassa, vaan varmistua siitä että koululla on kotimaassa tunnustettu asema ja että niiden myöntämät tutkinnot ovat todella tutkintoja, eivät vain hienoilla leimoilla koristeltuja paperinpaloja.

Suomalaisia yliopistotutkintoja eivät kuitenkaan voi myöntää kuin ainoastaan Suomen yliopistolaissa luetellut suomalaiset yliopistot. Eli kauppatieteiden maisteriksi haluavan on edelleenkin kolkuteltavan vain ja ainoastaan kotimaisen opinahjon portteja.

 

Mitä eroa?

Työmarkkina-arvon erityisesti ekonomikoulutuksen osalta ratkaisee lähinnä työnantajan käsitys työnhakijan osaamisesta. Vähemmän tunnettuun tutkintoon voi mahdollisesti kohdistua kysymyksiä tai jopa epäluuloja, mutta alati kansainvälistyvässä maailmassa on tämä luultavimmin pienenevä ongelma.

Suurin ja selkein ero suomalaisessa ja ulkomaalaisessa yliopistossa suoritetun tutkinnon välillä on raha. Suomessa tutkintoon johtava korkeakoulutus on maksutonta. Mutta Suomessa suoritettava ulkomaisen yliopiston tuottama tutkinto ei. Progressiivinen verotus ei työuralla kuitenkaan kohtele eritavalla niitä jotka ovat jo opiskeluaikanaan joutuneet tutkinnostaan maksamaan.

Toinen merkittävä ero on verkostoitumisessa. Kylterit muodostavat opintojensa aikana tiiviimpiä ja löyhempiä verkostoja, joiden merkitys työuralla on merkittävä. Ulkomaisessa yliopistossa Suomessa opiskelevan opiskelijayhteisö saattaa jäädä pienemmäksi ja kapeammaksi.

Opiskelupaikan valitseminen ei ole koskaan helppoa. Päätöksen tekemisessä on varmasti aina osa hyppyä tuntemattomaan, mutta sinisilmäinen ei pidä olla. Niistä asioista joista ei opintojen osalta voi itse vaikuttaa on hyvä olla tietoinen etukäteen.

 

Eeva Salmenpohja

Asiamies, koulutuspolitiikka

Lisää ekonomiyrittäjyyttä!

Yrittäjyydellä on mukava noste yhteiskunnassa ja kylterijoukossa. Ekonomiyrittäjien osuus jäsenistöstämme on vielä pieni, mutta kasvaa tulevina vuosina. Nuoret näkevät yrittäjyyden mielenkiintoisena vaihtoehtona korporaatioille. Vanhemmat haluavat palkkatyötä tarpeeksi maisteltuaan työskennellä itsenäisesti.

Vuosien varrella on turhaan rakennettu muureja palkansaajien ja yrittäjäekonomien välille. Palkansaaja-asemassakin ekonomien työroolit vaihtelevat – välillä istut työntekijöiden ja välillä työnantajan puolella. Yhteinen menestys lähtee joka tapauksessa yrityksen menestyksestä eikä sitä edesauteta soutamalla eri suuntiin.

Ekonomien liikkuminen luontevasti roolista toiseen antaa meille myös laajempia mahdollisuuksia. Emmekö kykenisi olemaan sillanrakentajaliitto monissa kiperissä työelämän kysymyksissä? Ainakin näkemystä kummaltakin puolelta riittää.

 

Miksi lähteä ekonomiyrittäjäksi?

Miksi yrittäjäksi? Omalta osaltani ratkaisu oli selvä jo pikkupojasta lähtien. Vapaus ja vaurastumisen mahdollisuus kiehtoivat. Elettiin ”aikaa ennen optioita” ja mahdollisuus palkkatyöllä vaurastumiseen oli nykyistä heikompi. Raha tosin harvoin on yrittäjäksi ryhtymisen pääasiallisin motiivi. Ainakin minua viehättää enemmän vapaus kuin rikastuminen.

Miksi sitten ekonomiksi? Alle parikymppisenä ajattelin, että ekonomin tutkinto jos mikä on akateemisista tutkinnoista yrittäjäksi halajavalle sopiva vaihtoehto. Onneksi en tuolloin tuntenut sijoittumistilastoja, vaan luotin tunteeseen. Vajaat 20 vuotta yrittäjänä ovat opettaneet, että tutkintomme, ihan aikuisten oikeesti, antaa yrittäjälle erinomaisen pohjan. Ekonomiosaamista tarvitaan alalla kuin alalla.

Mikä on ekonomin yrittäjäosaamista? Sen sisältö ymmärretään toisinaan turhan suppeasti. Ekonomin yrittäjämahdollisuudet nähdään vain asiantuntijayrittäjyydessä, vaikka ekonomin osaamista on nimenomaan eri alojen yritystoiminnan ideointi, kehittäminen ja johtaminen – koko homman pyörittäminen. Ekonomiyrittäjä osaa ja ymmärtää rekrytoida rinnalleen ja palvelukseensa ko. alan substanssiosaajia.  Ekonomiyrittäjä näkee mahdollisuuksia ja osaa luoda uudenlaisia yrittäjyys- ja ansaintamalleja eri aloille.

 

Ekonomiyrittäjien toiminta vahvassa kasvussa

Ekonomiyrittäjä-brändi on vielä nuori käsite. Yrittäjäneuvottelukunta aloitti kokeiluluonteisesti vuonna 2008. Sen tehtävänä on edistää ekonomiyrittäjyyttä. Tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut neuvottelukunta on järjestyksessään toinen virallinen.

Helsingin Ekonomien Ekonomiyrittäjät-kerhon perustimme keväällä 2009. Lyhyessä ajassa Ekonomiyrittäjät on vahvistanut paikkansa yhtenä aktiivisimmista kerhoista. Myös maakunnissa toiminta on saamassa jalansijaa.

Eri paikkakunnilla ekonomiyrittäjätoiminta näkyy eri tavoin. Toiminnan kehittämiseen haluamme mukaan lisää ekonomiyrittäjiä. Tulkaa mukaan ja tuokaa mukananne yrittäjänäkemystä.  Rikastuttakaa omaa ja ekonomikollegojen tajuntaa!

 

Timo Saranpää

Ekonomiyrittäjä

Yrittäjäneuvottelukunnan puheenjohtaja

Tasa-arvotarinoita

Kaikki seuraavat tarinat ovat tosia. Ne ovat tapahtuneet 2010-luvun Suomessa, hyvämaineisissa asiantuntijaorganisaatioissa korkeakoulutettujen kesken. Kaiken lisäksi samanlaiset tarinat ovat toistuneet useamman kerran.

 

Liisa keittämässä kahvia

Ensimmäinen tarina kertoo Liisasta, joka oli työskennellyt jo muutaman vuoden asiantuntijana eräässä yrityksessä. Eräänä päivänä Liisan kollegoilla oli palaveri alkamassa, mutta kaikki sihteerit olivat poissa.

Näin ollen Liisan vanhempi naiskollega pyysi Liisaa keittämään kahvit alkamassa olevaan kokoukseen. Liisa ei tosin itse ollut osallistumassa kokoukseen. Mutta eihän kahvikeitto voinut onnistua samanikäiseltä mieskollegalta, vai voiko?

 

Perheenisä hoitovapaalla

Toisessa tapauksessa perheen isä halusi jäädä hoitovapaalle äidin palatessa työelämään. Kyseessä oli puolen vuoden jakso. En tiedä tarkkaan kertoiko isä suoraan käyttävänsä lakisääteistä oikeuttaan hoitovapaaseen vai lievensikö asiaa väittämällä esimerkiksi, että lapselle ei saada hoitopaikkaa.

Joka tapauksessa työpaikalla asiaan suostuttiin pitkin hampain. Ja todettiin, että ymmärräthän mitä tämä vaikuttaa urallesi?

 

Naiskollega vailla ylennystä ja palkankorotusta

Kolmannessa tarinassa on kyse palkankorotuksista. Organisaatiossa oli tapana käydä palkkakeskustelut kehityskeskusteluiden yhteydessä. Ylennykset perustuivat tehtävistä suoriutumisen lisäksi siihen, kuinka pitkään oli alemmalla tasolla työskennellyt.

Ylennyksen ja palkankorotukset saivat kaikki mieskollegat, naiskollega oli nimittäin jäämässä äitiysvapaalle muutaman kuukauden päästä. Kollegan arvion mukaan naiskollega oli suoriutunut työstään vähintään yhtä hyvin kuin mieskollegat.

 

Mitä meistä jokainen voi tehdä?

Miksi et ole lukenut näistä tapauksista lehdistä tai miksi niitä ei ole käsitelty oikeudessa? Sen vuoksi, että kukaan ei halua leimaantua hankalaksi tyypiksi. Miksi oman sukupolvensa vääryydet pitää siirtää seuraavalle? Miksi työelämässä isä ei ole yhtä hyvä vanhempi kuin äiti?

Älä masennu, muuta sen sijaa maailmaa omalla kohdallasi. Kysy mieskollegoiltasi kuinka pitkään he aikovat olla kotona lastensa kanssa, puolusta naiskollegasi ylennystä, sparraa ja kehitä kaikkia samalla tavalla. Ja sitten vielä se helpoin: keitä kahvisi itse.

 

Johanna Lähteenmäki

Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka

Eläkeputki vai potku…?

SEFEn lainopillinen asiamies Riku Salokannel

Kun yrityksessä tiedotetaan yt -neuvottelujen alkamisesta, meillä SEFEn lakiyksikössä puhelimet alkavat laulaa. Yhteisesti voidaan taas huokailla, että yksi monista ikäsyrjintäepisodeista on valmis alkamaan.  Yksikössämme valmistaudutaan kokeneiden työntekijöiden saattohoitoon ja poistamiseen työmarkkinoilta. Juuri niiden työntekijöiden, joiden haluaisimme vielä jatkavan työelämässä ja joiden on kaikkein vaikeinta löytää enää uutta työtä. Illalla samat hallituksensa ohjeistamat palkkajohtajat, jotka päivällä olivat yrityksissään irtisanoneet ikätovereitaan, kokoontuvat kerhoihinsa pohtimaan sitä, millä työntekijät jaksaisivat työssään pitempään.

Suomessa onkin vallalla voimakas ikäsyrjintä.

Kun yritys työnantajana aloittaa henkilöstön määrään vaikuttavan muutoksen suunnittelun ja siihen liittyvät yhteistoimintaneuvottelut, tulee sen jo yt -esityksessä ilmoittaa, mikä on yt -neuvottelun kohteena olevan muutosprosessin arvioitu henkilöstön vähennystarve.

 

Yt-neuvotteluissa eläkeputkeen

Yt –prosessien päättyessä yritykset usein tiedottavat, että vähennyksiä pitikin tehdä arvioitua vähemmän, sillä löydettiin erilaisia eläkeratkaisuja. Tarkoittaako tämä siis todellakin sitä, että työntekijöille löydettiin korvaavaa työtä siihen saakka, että he saavuttavat vaadittavan eläkeiän?

EI, pääsääntöisesti ratkaisu tarkoittaa sitä, että heille maksetaan juuri sen verran rahaa, että he pääsevät ns. eläkeputkeen.

”Eläkeputkella” tarkoitetaan pitkäaikaistyöttömän oikeutta työttömyysturvan lisäpäiviin sen jälkeen, kun 500 päivän enimmäismäärä on täyttynyt. Lisäpäiväoikeus on erilainen eri ikäryhmille.

Ennen vuotta 1950 syntyneet:
Oikeus lisäpäiviin oli, kun henkilö täytti 57 vuotta ennen 500 päivän täyttymistä. Lisäksi edellytettiin, että henkilöllä oli työeläkelakien mukaan vakuutettua aikaa vähintään viisi vuotta viimeisen 15 vuoden aikana. Lisäpäiviä maksettiin enintään sen kalenterikuukauden loppuun asti, jona henkilö täytti 60 vuotta. Tämän jälkeen henkilö yleensä sai työttömyyseläkkeen.

Vuosina 1950–1954 syntyneet:
Oikeus lisäpäiviin on silloin, kun henkilö täyttää 59 vuotta ennen kuin 500 työttömyyspäivää ovat täyttyneet. Lisäedellytyksenä on, että henkilöllä on ennen lisäpäivien alkamista työeläkelakien mukaan vakuutettua aikaa vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana. Lisäpäivärahaa voidaan maksaa enintään sen kuukauden loppuun, jona henkilö täyttää 65 vuotta.

Vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneet:
Oikeus lisäpäiviin määräytyy samoin kuin 1950–1954 syntyneillä, mutta alaikäraja 60 vuotta.

Todellisuudessa edellä mainitussa tilanteessa ei siis ole kysymys mistään todellisista eläkeratkaisuista, vaan kysymys on siitä, että työntekijä joutuu työttömyysturvaputkeen, jossa hänen usein tulee olla vuosikaudet, ennen kuin varsinaisesti pääsee eläkkeelle. Olisikin ehkä informatiivisempaa puhua eläkepotkusta kuin eläkeputkesta tai lopettaa ylipäätään eläkesanan väärinkäyttö näissä tilanteissa.

Suomessa lähtökohtainen yleinen eläkeikä on joustava 63 – 68 vuoden ikä.  Yhteisenä yhteiskunnallisena tavoitteena on ja pitääkin olla työurien pidentäminen molemmista päistä. Tätä ei kuitenkaan tehdä muodollisilla lainsäädäntömuutoksilla vaan oikeilla teoilla ja asennemuutoksilla. Niistä ollaan vielä aika kaukana työmarkkinaosapuolten kinastellessa lillukanvarsista, yritysten harjoittaessa avointa ikäsyrjintää ja työntekijöiden maatessa vanhoissa saavutettujen etujen täyttämissä poteroissaan.

 

Mikä sitten ratkaisuksi työurien pidentämiseksi sen yläpään osalta?

Voisiko ajatella, että asiantuntijatyö nostettaisiin sille kuuluvaan asemaan ja yhteiskunnassa? Ja  pidettäisiinkö hyväksyttävänä myös sitä, että pitkän johtaja- tai esimiesuran tehnyt työntekijä voisi uran viimeisiksi vuosiksi siirtyä asiantuntijatehtäviin samassa organisaatiossa ilman, että sitä pidettäisiin uralla epäonnistumisena?

Olisiko liikaa pyydetty, että tällaista osaajaa kohdeltaisiin yrityksessä tämän jälkeen kunnioittavasti ja osattaisiin hyödyntää se osaamispotentiaali, jonka kokemus on tuonut tullessaan?

Olisiko liikaa pyydetty, että nuoret uraohjukset ymmärtäisivät, että ehkä tällaisella henkilölläkin on vielä suuri arvo organisaatiossa?

Jos tämä olisi todellisuutta, voisitko sinä olla valmis vanhempana, työuran loppuvaiheessa olevana työntekijänä tulemaan vaikka hieman palkassasi alaspäin, jotta työura voisi jatkua hieman kevyemmissä merkeissä pitempään?

Näitä mietiskelen, kun itse 37-vuotiaana en kuitenkaan millään jaksaisi olla 80-vuotiaaksi töissä, mutta miksei 68-vuotiaaksi edellä mainitulla tavalla.

 

Riku Salokannel

Työsuhdelakimies

Epätyypillisten ekonomien kerho

Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta asiakkaideni kanssa.

Asiakkaistani hyvin moni toteaa ”en ole tyypillinen ekonomi”. En minäkään ole ja siksi sanoin uravalmennusuraani aloittaessani yhtä paljon heille kuin itsellenikin, että ekonomeja työskentelee yli 4 400 eri tehtävänimikkeellä. Mikä on tyypillinen ekonomi?

 

Yksittäisistä kokemuksista tulee totuuksia

Kuten moni asiakkaistanikin, luin aikanaan laskentatoimea (tuskalla) ihan sivuaineeksi asti. Olin kuullut jostain, että tutkimusten mukaan työelämässä ei pärjää ilman sitä. Laskentatoimen oppeja olen tarvinnut vain kerran. Pienen taloyhtiön kirjanpidossa. Näpräsin ensin itse, kunnes tajusin, ettei tämä ole vahvuusaluettani saati kiinnostukseni kohde.

Usein toimintaamme rajoittaa –ei niinkään ulkoiset tekijät – kuin oma itsemme. Jäämme kiinni tutkimustuloksiin. Yleistämme yhden kokemuksen. Ja niistä tulee meille totuuksia.

”Kun olen ekonomi, minun TÄYTYY tehdä ekonomille tyypillisiä tehtäviä.”
”Kun olen tämän alan osaaja, en voi saada töitä muilta aloilta.”
”Kun olen tämän ikäinen/kokematon/kokenut/vastavalmistunut/ylikoulutettu/perhevapaalla,
minun ei ole mahdollista saada mielekkäitä töitä.”

 

Mitä voin tehdä?

Kun kohtaat näitä ajatuksia, kysy itseltäsi:

  • Mistä tiedät, että se on totta?
  • Kuka on tämän ajatuksen sanonut?
  • Mistä tämä ajatus on minulle tullut?
  • Onko se totta?
  • Mihin voin itse vaikuttaa?

Ja jatka mieluummin näin:
KUN OLEN  ..……. , SE MAHDOLLISTAA MINULLE ……….

ja liity Epätyypillisten ekonomien kerhoon, meitä on täällä jo paljon.

 

Taija Kääriäinen

Asiantuntija, SEFEn urapalvelut

2011 – ett märkligt år!

Ser man som placerare tillbaka till året som gick – för att kanske förstå detta år bättre – kan man inget annat än anse att det blev ett märkligt år.

Även om förväntningarna var rätt lågt ställda på börsernas möjligheter till kursuppgångar – den globala tillväxten förväntades i etablerade världen vara högst på en måttlig nivå – och den vägen tyvärr bidra till att dra ner den globala tillväxtnivån – blev utfallet med facit i hand klart bättre än väntat.

MSCI globalt sjönk med endast 4,5 % sett från vårt euro perspektiv. Och detta trots att finanskrisen i Europa kulminerade ordentligt, igen, under hösten!

När Grekland tvekade i att inse att nödvändiga beslut inte kan bli ogjorda, och ännu efter att besluten i sista stund fattades, försökte ännu politiskt smita undan var marknadens dom omedelbar. Förtroendet för Europa och dess möjligheter att hantera krisen försvann och resultatet blev darriga börser världen över. Speciellt aktier på vår egen börs sjönk och resulterade till att Helsingfors hörde till de svagare marknaderna ifjol.

Det som gjorde år 2011 till ett märkligt år var, att trots denna krismedvetenhet, sjönk inte börserna mera än vad de gjorde. Och när man under hösten öppnade de makroekonomiska siffrorna var signalerna de samma. Överraskande bra!

Dags att tänka om?

Kanske till den delen att det mesta av fjolårets nyhetsbevakning var fokuserat på Europa och våra möjligheter att hantera finanskrisen. För den otåliga marknaden är sättet att hantera beslut inom Europa alldeles för långsamt. Detta –trots allt – utesluter inte kapaciteten att göra beslut!

Kanske också till den delen att farhågorna över att finanskrisen i Europa och att dess effekter skulle sprida sig till de övriga regionerna – inte infriades.

USA låg längre fram i den ekonomiska återhämtningen än Europa och finanskrisens effekter såg inte ut att inverka på denna återhämtning. Och visst fortsätter den kraftiga utveckling i tillväxtmarknaderna, med Kina, Indien men också vår granne Ryssland i spetsen, som vi sett under många år med nästan oförändrad kraft.

Mot denna bakgrund – och då en del av de beslut i Europa man måste ta är tagna – har börserna repat sig riktigt bra under årets första månader. Risken är att man nu blir för snabbt för optimistiska och prissätter nivåer som inte är hållbara. Givetvis har vi orosmolnen kvar – finanskrisen i Europa är inte över – och kräver fortfarande ett hårt arbete som säkert svider på många ställen. Politikerna hamnar fortfarande att balansera mellan förnuftets krav på beslut och röstarnas besvikelser på gjorda beslut. Massmedia säljer säkert också i år hellre de negativa nyheterna än de positiva.

Men med kunskap från ifjol och med insikten att ställa börsuppgången i relation till en måttligt men realistisk ekonomisk tillväxtnivå, betraktad utifrån regionernas egna tillväxtmöjligheter kan placeraren klara sig rätt bra. Men det lönar sig säkert att granska den påbörjade uppgången i relation till tillväxtförväntningarna och om de börjar diskontera något mera än vad världsekonomin ger utrymme till – ja då är det dags för besvikelser igen.  Låt oss se och ibland lönar det sig att tänka om!

Jerker Hedman
Viceordforande, SEFE