Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2012

Kumpaa koiraa ruokit?

Uravalmentaja Sirja Kulmala

Yksi varma kevään merkki on koirakeskustelujen ilmestyminen mielipidepalstoille. Tällä kertaa kyse on kuitenkin perinteisestä koira-aiheesta poikkeavasta asiasta, joka toki tämäkin sopii vaikka kevääseen.

On olemassa tarina vanhasta intiaanipäälliköstä, joka kertoi lapsenlapselleen kertomuksen kahdesta koirasta. Hän selitti, että meidän jokaisen sisällä asuu kaksi koiraa, jotka käyvät jatkuvaa kamppailua keskenään. Toinen koira on paha, se on ilkeä, valehteleva, itsekäs, vihainen, selkään puukottaja ja oman edun tavoittelija. Toinen koira sitä vastoin on hyvä, se on yhteistyökykyinen, auttavainen, näkee ympärillään onnistumisia, on ystävällinen, arvostaa muita, auttavainen ja iloinen.

Kuultuaan tarinan lapsenlapsi mietti hetken ja kysyi: ”Kumpi koirista sitten voittaa kamppailun?”. ”Se kumpaa ruokin” vastasi vanha intiaanipäällikkö.

 

Kumpi koira voittaa?

Kumpaa koiraa ruokimme työyhteisöissä? Meillä jokaisella on mahdollisuus valita päivittäin, kumpi koira voittaa kamppailun. Teemme tämän valinnan usein tiedostamatta, mutta meillä on myös mahdollisuus tehdä tietoinen valinta.

Millaista tarinaa kerromme toinen toisillemme – johtajana, esimiehenä, kollegana? Kannustammeko toisiamme, iloitsemmeko omista sekä toistemme onnistumisista, luommeko omalla esimerkillämme puitteet hyvälle yhteistyölle, näemmekö asioissa mahdollisuuksia ja ratkaisua ongelmien sijaan? Viljelemmekö iloa ja huumoria käytävillä happaman naaman ja tuskailujen sijaan?

Kaikilla asioilla on aika kaksi tarinaa – meistä jokainen voi tehdä valinnan sen suhteen, kumpaan tarinaan uskomme ja kumman haluamme kasvavan ja voimistuvan. Miten vastaamme kun kysytään, miten koulutus onnistui? Tuommeko esiin kaiken sen, joka olisi voinut mennä paremmin ja joka jäi harmittamaan vai kerrommeko positiiviset palautteet ja uudet ajatukset? Millaista tarinaa sinä haluat kertoa omassa työyhteisössäsi, minkä haluat kasvavan ja vahvistuvan?

Kumpaa koiraa sinä ruokit? Sinulla, niin kuin meistä jokaisella on mahdollisuus valita, joka päivä.

 

Sirja Kulmala

Asiantuntija, urapalvelut

Y-sukupolven SEFE – jeba cool vai peelo kumppani?

Millainen on tulevaisuuden työelämä Y-sukupolven mielestä? Tätä asiaa tarkasteltiin uudessa tutkimuksessa, johon osallistui 1700 Aalto-yliopiston opiskelijaa. SEFE:n näkökulmasta tutkimuksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että 1700 opiskelijasta yli 300 oli kauppatieteilijää.

Y:n työelämä koostuu yksilöllisistä urista, merkityksellisestä ajasta ja paikasta riippumattomasta työstä, sekä yksilö- ja joukkuetyö riippuen kulloisestakin tavoitteesta. Y:n paremman työelämän puolesta liputtaa ainakin Kirsi Piha Gloria-lehden kolumnissa.

Tutkimusraportti vavisuttaa myös ammattiyhdistysliikettä. Tutkimuksen mukaan vain vajaa kolmasosa opiskelijoista haluaa ammattiliittojen neuvottelemat työsopimukset. Raportti patistelee ay-liikkeitä palvelemaan entistä paremmin jäseniään, jotka eivät välttämättä kaipaa perinteistä edunvalvontaa.

 

Kuka valtataistelun lopulta voittaa?

Käännettäessä katse ay-liikkeiden keväisiin tapahtumiin voi kitkatta todeta niiden olevan kaukana tutkimuksen kuvaamasta Y:n paremmasta työelämästä. Ay-liikkeet ovat kilvan kalistelleet kilpiään vallan taistossa. Ovatko Y:t vain sluibailleet? Kuka valtataistelun lopulta voittaa?

Veikkaan, ettei voittaja ei suinkaan ole ay-liike vaan Y-sukupolvi, jonka edustajat käyvät hiljaista vallankumousta yhteisössään sosiaalisessa mediassa. He voittavat tekemällä arvojensa mukaisia valintoja. Kysymyksessä on ilmiö, jota yritysstrategian tutkija C.K. Prahalad ennakoi jo yli 10 vuotta sitten kuvatessaan organisaatioiden kohtaamia haasteita murroksessa, jossa asiakkaiden valta kasvaa digitalisoitumisen myötä.

 

Miten SEFEn on muututtava?

Mitä mahdollisuuksia edellä kuvattu kehityskulku tarjoaa SEFE:lle? Ajankohtainen kysymys nyt, kun SEFE:ssä uudistetaan strategiaa vimman voimalla.

Selvää on, että haasteisiin ei vastata pelkästään liputtamalla Y:n paremman työelämän puolesta. Onko SEFE:n mahdollisuus palveluorganisaationa, jonka ytimen muodostavat parempaa työelämää edistävät ammatillisen kehittymisen palvelut edunvalvonta- ja oikeudellisten palvelujen rinnalla? Onko niin, että pystymme tarjoamaan platformin, jossa asiakas yhä enemmän määrää itse, mitä palveluja hän ostaa jäsenhinnalla ja millaisia ne palvelut ovat sen sijaan, että palveluntarjoaja määrää jäsenetuina tarjottavien palvelujen köntän?

Jos onnistumme tarttumaan muutoksen mahdollisuuksiin ja uusiutumaan, SEFE voi olla tulevaisuudessakin merkittävä yhteiskunnallinen voima ja jopa ay-liikkeiden edellä kävijä. Mutta tämä edellyttää tavoitteellisia valintoja unohtamatta toisia sukupolvia.

Rehellisesti, jos SEFE ei ole vielä tänään jeba cool Y:n kumppani, voi se olla sitä jo huomenna!

 

Kirsi Meriläinen

Varapuheenjohtaja, SEFE

Kirjallinen (työ)sopimus ei ole hupia vaan hyötyä

Miksi kirjallinen sopimus ja miksi kirjoitan siitä blogissa?

Blogikirjoituksesta pitää saamani ohjeen mukaan olla jäsenillemme hyötyä tai hupia. Pelkäksi huviksi tätä kirjoitusta ei ole tarkoitettu eikä myöskään siksi kirjoitettu, mutta toivottavasti siitä olisi lukijoille hyötyä.

Kirjallinen sopimus ei ole hupia, mutta hyötyä siitä selkeästi on. Ainakin pitäisi olla myös teille, rakkaat lukijat. Eikä pelkästään meille SEFEn lakimiehille, joiden on kiistatilanteessa huomattavasti helpompi selvittää, mitä olette hyödyksenne sopineet. Tässä on vain viime aikoina tullut taas liian monta epäselvyyttä, joissa ei oltaisi, jos osapuolilla olisi ollut sama käsitys asioista ja asiat olisi laitettu paperille.

 

Sovitut asiat kirjataan paperiin

Yllättävää kyllä, kirjallisen sopimuksen tekeminen ei olekaan mitään salatiedettä, vaan kyse on vain sovittujen asioiden kirjaamisesta sopimuspaperiin. Suullinen sopimus on ihan yhtä sitova ja pätevä kuin kirjallinen sopimus, mutta milläs osoitat jostain asiasta jotain sovitun ja minkä sisältöisenä, jos kaikki on vain suullista?

Kyllähän toisen sanaan on voitava luottaa, ja onneksi usein voikin, mutta entäs sitten kun se luotettava suullinen sopimuskumppani ottaa ja lähtee ja tilalle tulee uusi sinänsä ihan yhtä luotettava sopimuskumppani, jolla kuitenkaan ei ole eikä voikaan olla mitään käsitystä edeltäjänsä tekemistä suullisista sopimuksista?

Toisena, joskin kovin hypoteettisena esimerkkinä kirjallisen sopimuksen puolesta voisi olla, että se luotettava suullinen sopimuskumppani osoittautuukin kiistatilanteessa vähemmän luotettavaksi suulliseksi sopimuskumppaniksi ja tieten tahtoen vilpillisessä mielessä väittääkin suullisen sopimuksen sisältöä ihan toiseksi kuin suullisesti on sovittu tai jopa täysin kiistää sellaista koskaan tehdynkään.

 

Keep it simple

Sopimuksen tulkinnassa tarkoituksena on selvittää sopimuskumppaneiden tahto. Siis se, mitä sopimuksella on tarkoitettu sopia. Ihannetilannehan olisi, että sopimus on sisällöltään niin selkeä ja yksinkertainen, että sopimuskumppaneiden tahto käy siitä helposti selville. Mutta aina näin ei valitettavasti ole. Silloin asiaan sekaantuvat usein juristit.

Vastoin yleistä käsitystä meidän juristien tarkoituksena ei suinkaan ole asioiden monimutkaistaminen entisestään, vaan sen osapuolten sopimustahdon sisällön selvittäminen. Oikeasti.

Aina se vain ei ole niin kovin helppoa, jos asiasta ei ole mitään kirjallista ja osapuolten näkemykset poikkeavat kovasti toisistaan. Ja tähän on pakko todeta, että epäselvyys ja monimutkaisuus eivät välttämättä ole merkki hyvästä sopimuksesta, vaikka tuo ajatus välillä tuleekin mieleen vastaantulevia sopimuksia lukiessa ja sopimuksen laatijan aivoituksia selvittäessä.

Juhani Tammisen sanoin ”Keep it simple…” Ja kirjallisesti!

 

Timo Voutilainen
Työsuhdelakimies