Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2012

Ylempi toimihenkilö tekee töitä kuin 1960-luvulla

Edunvalvontajohtaja Lotta Savinko

Lääkkeet suomalaisen kilpailukyvyn nostamiselle ovat yllättävän yksinkertaiset, kun kuuntelee tämänhetkistä keskustelua ja erityisesti työnantajapuolen esittämiä keinoja. Pelkkä työmäärän eli tässä tapauksessa työtuntien korotus näyttää avaavan ongelmavyyhdin.

Hämmästyttävää on, ettei varsinainen tuottavuuden kehittäminen ole esillä, sillä sen parantaminen loisi meille vankempaa ja pysyvämpää kilpailukyvyn kasvua. Kilpailukykyä halutaan kasvattaa pelkästään laskemalla työn yksikkökustannuksia palkkoja jäädyttämällä.  Pelkkä työtuntien määrän kasvu ei lisää talouskasvua, ellei tätä lisäystä kyetä täyttämään tuottavalla toiminnalla.

Evan tekemä selvitys, jota nyt aktiivisesti siteerataan, perustaa pohjan siihen, kuinka suomalaisten työtunnit ovat vähentyneet aikavälillä 1960-2010 vuositasolla noin 19 prosenttia (Hupenevat tunnit –analyysi, Eva 2012).  Työtuntien määrä on ”romahtanut”.

Jos edes haluttaisiin käydä edes jossain määrin älyllistä keskustelua, olisi hedelmällisempää tarkastella viimeistä 10 vuotta, tai 1990-luvun laman jälkeisestä tilanteesta lähtien. Olisi todella huolestuttavaa, ellei suomalainen yhteiskunta vaurastuessaan olisi kyennyt edellä kuvatun kaltaiseen trendiin. Tilastoilla ja luvuilla voi kikkailla määrättömästi, tosiasiassa esimerkiksi Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa ja Ruotsissa tehdään töitä vähemmän kuin Suomessa.

Tarkasteltaessa työtuntien määrää emme pysty täsmällisesti laskemaan, kuinka paljon suomalaiset todellisuudessa tekevät työtä. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea akavalaisen kasvavan kentän osalta se, että työajan seuranta ei perustu läheskään kaikkien osalta todelliseen työaikakirjanpitoon, vaan karkeisiin laskelmiin ja myös oletuksiin, kuinka paljon työtä tehdään. Osa tehdystä työstä pysyy hämärässä vuodesta toiseen.

 

Akavalaiset tekevät yhä enemmän työtä

Kun tarkastellaan tilannetta eri ryhmien kesken, on akavalaisten tekemä työmäärä kasvanut ja nykyään samalla tasolla kuin 1960-luvulla, kun taas saklaisessa kentässä se on laskenut. Akavalainen harmaa työ on näkymätöntä ja tässä tapauksessa myös huonosti tuottavaa kansantalouden kannalta, sillä sitä tehdään palkatta ja tilastoinnin ja kansantaloudellisten laskelmien ulkopuolella.

Akavalaiset tekevät viikoittain ylityötä 7,4 tuntia. Mahdollinen kahden tunnin lisäys tekisi akavalaisten ja ylempien toimihenkilöiden osalta näkyväksi nyt jo tehdyn työn, ei kasvattaisi tuntimäärää (Lähde: Akavaaka 2012).

Työmäärät ja työt ovat jakautuneet Suomessa epätasaisesti ja tämän tilanteen korjaaminen on välttämätöntä. Erilaiset kannustinloukot ja esimerkiksi liikkuminen työntekijä-yrittäjä-akselilla ovat tuottamattomuutta maksimaalisesti lisääviä.

 

Mitä enemmän aikaa tuhrataan sitä rajumpia muutoksia tarvitaan

Tuottavuus on kasvanut miltei 15-kertaiseksi sadassa vuodessa. Työn tuottavuuden kasvu Suomessa on myös suurelta osin perustunut muutaman toimialan varaan ja nämä toimialat ovat pysyvästi tai toistaiseksi hiipuneet (metsäteollisuus, teknologiateollisuus, ict). Alimman tuottavuuden ryhmä on palvelusektori -painoitteinen.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa bruttokansantuotteesta muodostuu palveluista ja nykyisen teollisuuspainoitteisessa keskustelussa tulisi muistaa myös palvelusektorin ja sen kehittämisen yhä suurempi merkitys.

On selvää, että meidän tulee kehittää työmarkkinoita ja kyetä tekemään ratkaisuja kestävyysvajeen ja työurien pidentämisen suhteen. Näitä keinoja meillä on taskut pullollaan, ja niistä useimmat vaatisivat viitseliäisyyttä ja pitkäkestoista toimeenpanoa. Ongelmana näissä keinoissa on se, että niiden vieminen käytäntöön ja tulosten saaminen viivan alle vie aikaa. Ja mitä enemmän aikaa tuhrataan, sitä rajumpia ja kovempia muutoksia tarvitaan.

Kliseiseksi lopuksi on todettava, että mikään osapuoli ei voi työntää päätään pensaaseen ja kuvitella olevansa turvassa muutoksilta. Mahdollisimman hyvin sujuviin muutoksiin tarvitaan nyt luottamusta osapuolten kesken, pitkäkestoista sitoutumista kantaviin ratkaisuihin, koulutukseen ja osaamiseen sekä innovaatiopolitiikkaan panostamista.

 

Lotta Savinko

SEFEn edunvalvontajohtaja

Yritetään yhdessä vielä

SEFEn yrittäjäneuvottelukunnan jäsen Heidi Keso

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä ja yrittäjiä, se on selvä.  Mutta millainen ihminen ryhtyy yrittäjäksi, onnistuu elättämään itsensä ja perheensä ja ehkä jopa menestyy, rikastuu ja lopulta loistaa kateutta kirvoittavissa verotilastoissa. Yrittäjyyttä pohdittaessa syntyy herkästi mielikuvia massiivisista riskeistä, valvotuista öistä, laiminlyödyistä lapsista ja loputtomasta yksinäisestä puurtamisesta.

Toisille yrittäjyys on jotakin kaukaista, jonka saa hoitaa joku muu. Se on jotakin sellaista, johon vain erityisen rohkeat, lahjakkaat, erinomaisen liikeidean omaavat tai ehkä jopa hieman vinoutuneet ihmiset ryhtyvät.

Itselleni yrittäjyys on ollut suuri mahdollisuus ja ennen kaikkea näkökulma elämään. Olen loputtoman kiinnostunut liiketoiminnasta, kaikista sen mahdollisista muodoista. Näen menestyksekkään liiketoiminnan mahdollisuuksia kaikkialla ympäröivässä yhteiskunnassa, maitokaupassa, luvattoman huonosti hoidettujen vanhustemme kodeissa, sairaanhoidossa, kouluissa, suuryrityksissä, teollisuudessa, mutta ennen kaikkea toisessa ihmisessä. Haluan muuttaa maailmaa yrittäjyyden kautta, olla vaikuttamassa ja tulla kuulluksi. Haluan päättää ja vaikuttaa liiketoimintaan,  jolle annan tehokkaimman valveillaoloaikani. Haluan tehdä työtä asioiden parissa, joihin uskon ja jotka ovat sydäntäni lähellä, haluan kuunnella itseäni ja tehdä työtä, joka on osa minua.

 

Tiimiyrittäjyyssä yhdistyvät osaamiset ja unelmat

Mutta en halua tehdä tätä kaikkea yksin. Tiimiyrittäjyys on minun valintani. Tiimiyrityksessä yhdistyvät taitavasti ja nerokkaasti liiketoiminnassa toisiaan täydentävät erilaiset osaamiset ja unelmat.  Tiimiyrittäjyydessä yritysmuoto, omistusosuudet, pääomasijoitukset ja työpanos voivat vaihdella jokaisen henkilökohtaisen tilanteen mukaan. Tärkeintä on, että tiimissä on joukko ihmisiä, jotka haluavat yrittää yhdessä ja tosissaan, vastuuta jakaen.

Miksi siis yrittää yksin?

Suomessa on jo yli 320 000 yritystä, 280 000 yrityksessä työskentelee alle neljä henkilöä, ja useimmissa niistä vain yksi eli yrittäjä itse. Yksinyrittäjiä on jo riittävästi, nyt yrityksissä tarvitaan yhteistyötä ja yhä laajempaa osaamista.

En tosin halua maalata esittämästäni vaihtoehdosta liian ruusuista kuvaa. On myös totta, että kuten missä tahansa yrittämisessä, on tiimiyrittämisessäkin omat haasteensa. Erityisesti asiantuntijatiimissä toimiminen herättää paljon tunteita, kun oma osaaminen ja asiantuntemus asetetaan muiden arvioitavaksi. Lisäksi vastuun ottaminen yhdessä on vaativaa ja toisiin tulee pystyä luottamaan. Tiimiyrityksessäkin on panoksena omat varat, maine ja työpaikka, mutta myös yritykselle tärkeäksi muodostuneet ihmiset ja heidän välisensä suhteet.

Tiimiyrittämisen taitoja voi kuitenkin harjoitella, toimintatapoihin ja -malleihin voi valmentautua ja asioista voidaan sopia hyvin pitkälle etukäteen, on tärkeää varautua monenlaisiin, mahdottomiltakin tuntuviin tilanteisiin. Tärkeintä on muistaa, että sovituista asioista on puhuttava myös aloittamisen jälkeenkin. Vaikka vuorovaikutus vaatii aikaa ja energiaa, jatkuva osallistava ja pro aktiivinen vuorovaikutus on tiimiyrittäjyyden elämän lanka, jonka merkitystä ei saa vähätellä.

Tiimiyrittäjyys vaatii jäseniltään paljon, kuten mikä tahansa ihmissuhteen tai työyhteisön toimintakyvyn ylläpito. Mutta onnistuessaan tiimiyrityksestä ja sen jäsenistöstä voi tulla yrittäjälle elinikäinen voimavara.

Heidi Keso
KTT ja dosentti Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa
Perustaja ja tiimiyrittäjä Empiros Oy

Menestyksen resepti: kehitä osaamistasi

SEFEn hallituksen jäsen Päivi Vuorimaa

Menestyvä ekonomi on SEFEn uuden strategian ytimessä. Menestystä työelämässä voit rakentaa huolehtimalla osaamisestasi. Kerran suoritettu tutkinto ei enää kanna koko työuran ajan, toimintaympäristön kiihtyvät muutokset haastavat osaamisen. Ekonomin osaamisen tulee jatkuvasti olla ajan tasalla ja kohdentua nimenomaan tuleviin osaamistarpeisiin.

Kyky ja halu oppia sekä kehittyä ovat jatkossa aiempaa kriittisempiä menestystekijöitä, niin yksilön kuin yrityksenkin kannalta. Vankan tulevaisuuden rakentaminen edellyttää oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Se voi olla kevyttä päivittämistä, laajentamista, syventämistä tai suuntautumista kokonaan uudelleen.

  • Aseta itsellesi tavoite: missä haluat kolmen vuoden päästä olla.
  • Rakenna suunnitelma, millaista osaamista tarvitset tavoitteiden saavuttamiseen.
  • Päätä, miten lähdet kehittämään tuota osaamista.
  • Ja ratkaiseva vaihe: aloita.
  • Etene askel kerrallaan tinkimättömästi valitsemaasi suuntaan.


Mitä osaamista jatkossa tarvitaan?

Tietoyhteiskunnassa tarvitaan T-mallin osaamista: yhä syvempää oman erikoisalan osaamista sekä yhä laajempaa ymmärrystä työelämän monitahoisuuteen. T-mallin osaamisessa pystysuora jalka viittaa syvään substanssiosaamiseen ja sen vaakasuora hattu kykyyn ymmärtää muita osaamisalueita ja hyödyntää niitä.

Perinteinen I-mallin osaaminen eli syvä oman erikoisalueen hallinta on edellytys etenemiselle ja menestykselle työssä kuin työssä. Erikoistumisella voit vahvistaa omaa korvaamattomuuttasi. T:n hattu kuvaa puolestaan niitä metataitoja, joiden avulla omasta substanssiosaamisesta saadaan paras hyöty irti. Tällaisia ovat mm. vuorovaikutustaidot ja laaja ymmärrys liiketoimintaympäristöstä ja asiakkaista.

Monimutkaistuva maailma asettaa jokaiselle tarvetta venyä myös sivusuunnassa. Nykyään vain harvassa todella erityisessä tehtävässä on mahdollista menestyä puhtaalla I-mallin osaamisella. Kun hallitset työelämän taidot laajalti, turvaat oman vetovoimasi myös tulevaisuudessa.

Työelämän painottuminen suorittavasta työstä yhä vahvemmin tietotyöhön on siirtänyt huippuosaamisen yksilötasolta yhteisöihin. Maailman ja työelämän monimutkaistumisen myötä yksilön on mahdotonta olla kaikkien alojen asiantuntija ja huippuosaajankin on mahdotonta menestyä irti ympäristöstään. Kantaviin innovaatioihin ja menestymiseen tarvitaan verkostoja, jotka syntyvät ja kehittyvät laaja-alaisen osaamisen ja metataitojen avulla.

Tärkein uusista työelämätaidoista lienee vuorovaikutus: yksilön kyky ja halu jakaa osaamistaan, ideoitaan ja taitojaan. Yhdessä tekemiseen vaaditaan myös kykyä ymmärtää toisia ja innostua heidän osaamisestaan. Näin jalostuu uutta. Menestyvän, innovatiivisen ja ideoita tuottavan yhteisön muodostaminen ei onnistu pelkästään I-mallin ihmisistä. Tarvitaan ihmisiä, jotka kurottavat aktiivisesti oman ydinosaamisensa ulkopuolella ja jotka haluavat tuntea työelämän ilmiöt ja ovat avoimia innostumaan yhteistyöstä. Yksi SEFEn uuden strategian elementti onkin osaamisen jakaminen.

SEFE tukee jatkossa yhä vahvemmin jokaista jäsentä oppimaan muilta sekä jakamaan osaamistaan aktiivisesti yhteisössämme.

Yksilölle laaja T-osaaminen avaa lukuisia mahdollisuuksia menestyä. Huippuosaaja, joka ymmärtää ympäristöään ja joka osaa ja haluaa jakaa, on haluttu tulevaisuuden työelämässä. Intohimoisella oman osaamisen kehittäjällä on parhaat mahdollisuudet menestyä työssä ja elämässä. Innostuneet ja oppimishaluiset työntekijät ovat erityisen arvokkaita mille tahansa organisaatiolle. Heille löytyy töitä aina.

Työn muutoksiin ja tuleviin osaamistarpeisiin voit tutustua tarkemmin esimerkiksi Oivallus –hankkeen sivuilla.

 

Päivi Vuorimaa
KTM, MTi
SEFEn hallituksen jäsen
Johtaja, Markkinointi-instituutti