Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013

Kokemusten jakaminen kehittää ammattitaitoa!

Oletko miettinyt millä eri tavoilla voit kehittää osaamistasi? Luen satoja jäsentemme CV:itä vuodessa. Joskus keskustelussa käy ilmi, että henkilö on työssään tai vapaa-ajallaan osallistunut mentorointiin aktorina tai mentorina  – mutta asiasta ei ole mitään mainintaa CV:ssä!

Sinne on kyllä uskollisesti kirjattu Excelin perusteet, lyhyet oman alan koulutukset ja pidemmät esimieskoulutukset. Mutta usean kuukauden tai vuoden mittainen työskentely, jossa henkilö on kehittänyt itseään tai auttanut toista kehittymään – samalla kehittyen itse – ei näy missään!

 

Mentorointi vastaa moneen tarpeeseen

Mentorointi on tällä hetkellä keskustelunaiheena niin mediassa kuin työpaikoilla. Lisäksi mentorointi on yksi SEFEn suosituista palveluista. SEFE on toteuttanut mentorointiohjelmia eri puolilla Suomea yli 15 vuoden ajan.

SEFEn mentorointiohjelmassa aktori ja mentori ovat yleensä eri organisaatioista ja mentorointiin tullaan mukaan molemminpuolisesta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, halusta kehittyä ja auttaa kehittymään.

Sefeläisten kokemukset mentoroinnista ovat olleet erittäin myönteisiä.

 

Aktorit haluavat selkeytystä ja kokemusten vaihtoa

Mentoroinnilla on monia tavoitteita. Yleisimpiä aktorien eli ohjattavien tavoitteita ovat urasuunnitelmien selkeyttäminen, vahvuuksien ja kehittymistarpeiden tunnistaminen, johtaminen ja esimiestyö, työskentely kansainvälisessä ympäristössä sekä työn ja muun elämän yhteensovittaminen.

Myös yrittäjäksi ryhtymistä suunnittelevat tai tuoreet yrittäjät kaipaavat usein kokeneemman yrittäjän sparrausta.

 

Mentori sparraa ja edistää omiakin tavoitteitaan

Moni mentoriksi ensi kertaa ryhtynyt yllättyy, kuinka paljon pääsee itse kehittymään prosessin aikana. Mahdollisuus peilata omia ajatuksiaan, tavoitteitaan ja kokemuksiaan toisen henkilön kanssa on antoisaa molemmille. Monet ovat myös halunneet kehittää taitojaan valmentajana ja kehittyä omassa esimiestyössään ja valinneet tavaksi mentorina toimimisen. Moni palaa mentoriksi aina uudelleen, koska kokee prosessin itselleen mielekkääksi ja antoisaksi.

Tarja Mykrä on tehnyt Pro Gradu tutkielman hiljaisen tiedon siirtämisestä mentoroinnissa. ” Keskeisimmiksi hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmiksi osoittautuivat mentorin läsnäolo, kuuntelu, kysymysten tekeminen ja aktorin oivalluttaminen”, Tarja toteaa työnsä yhteenvedossa.

Mentorin ei tarvitse olla ohjauksen ammattilainen vaan mentoroinnissa on kyse kokemusten jakamisesta ja kokemuksesta oppimisesta. Lisäksi SEFE tarjoaa aktoreille ja mentoreille kattavan opastuksen ja työkalupakin, josta valita omaan tyyliin ja tarpeeseen sopivia välineitä.

 

SEFE ottaa käyttöön uusia tapoja mentoroinnissa

Viime vuonna pääkaupunkiseudulla otettiin käyttöön ryhmämentorointi. Pienryhmässä on kaksi aktoria, joiden tavoitteet ovat linjassa keskenään ja yksi mentori. Kokemukset ovat olleet todella positiivisia ja tämän vuoden ohjelmissa ryhmämentorointi yhä laajemmin käytössä.

Seuraava askel SEFEn mentorointiohjelmassa on ns. non-stop-mentorointi, joka aloitetaan tänä keväänä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Non-stopissa yksittäinen aktori-mentori-pari tai pienryhmä voi aloittaa oman mentorointiprosessinsa omassa aikataulussaan. SEFE tukee heitä webinaarein ja verkosta löytyvin työvälinein. SEFEn tavoitteena on mahdollistaa mentorointiin osallistuminen mahdollisimman monelle jäsenelle joko aktorina tai mentorina.

Tervetuloa siis mukaan kehittymään ja oppimaan kokemuksesta – joko aktorina tai mentorina!

 

Arja Parpala
Asiantuntija, Urapalvelut

Edunvalvonta ja vaikuttaminen eli mitä sä äiti oikeasti teet?

”Äiti, teetkö sä koskaan muuta kuin kokoustöitä? ” Kahdeksan vuotiaan tyttäreni kysymys havahdutti minut kesken kauppareissun.  ”Totta kai teen” vastasin hänelle. Seuraava kysymys olikin sitten astetta haastavampi eli ”Mitä sä sitten oikeasti teet äitsky?” Miten selittää älykkäälle, mutta kuitenkin vasta 8-vuotiaalle lapselle mitä äiti oikeasti tekee kun asian selittäminen aikuisillekin tuntuu välillä haasteelliselta.

Edunvalvonta on sanana haastava ja jokaisella meillä tuntuu olevan erilainen kuva siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Toisille sana ”edunvalvonta” on lähes punainen vaate. Sana, joka kuvastaa jotain aggressiivista ja ”kaikki meille” asennetta.

Toisille se taas merkitsee enemmän välittämistä ja tietyn yhteisön tai esimerkiksi ammattikunnan asioiden ajamista. Itselleni edunvalvonta merkitsee juuri tuota jälkimmäistä.

 

Edunvalvontatyö vaatii aikaa

SEFEn edunvalvontatiimin tehtävänä on useita eri kanavia hyödyntäen pyrkiä viemään eteenpäin jäsenien asioita. Toisin kuin monessa muussa tehtävässä oman työn tuloksia näkee vaikuttamis- ja edunvalvontatyössä harvoin saman tien, vaan kyse on pitkäjänteisestä ja usein vuosienkin työstä jonkin asian eteen.

Työehtosopimuksien eteen tehdään työtä erilaisissa työryhmissä usein lähes koko sopimuskauden ja ne muutamat viikot, jolloin sopimuksista julkisesti neuvotellaan, ovat vain pieni osa sopimustoiminnasta. Työelämäasioihin, kuten tasa-arvo-, työsuojelu– ja koulutuspoliittisiin kysymyksiin vaikutetaan monia eri kanavia käyttäen ja kaiken toiminnan lähtökohtana ja tavoitteena on aina sama: jäsenille tärkeiden asioiden ajaminen.

Esimerkiksi perhevapaalta palaavien jälkisuojan eteen SEFE on tehnyt aktiivisesti työtä jo kauan. Asiaa lähdettiin ajamaan eteenpäin kun perhevapaalta töihin palaavien kohtaamat ongelmat nousivat yhdeksi yleisimmistä työsuhdeneuvonnan yhteydenoton aiheista.

Siinä missä työsuhdeneuvonta ja lakiyksikkö auttavat jäseniä heidän omissa työsuhdeongelmissaan, meidän tehtävänämme edunvalvonta ja vaikuttaminen yksikössä on vaikuttaa jäsenkunnalle yhteisiin asioihin kuten työelämäkysymyksiin tai työehtosopimuksiin.

Vaikka vaikuttamistyö on monesti hidasta puurtamista antaa työ myös paljon onnistumisen kokemuksia. Parhaita hetkiä ovat ne kun pystyy neuvomaan jäsentä esimerkiksi työehtosopimuksen soveltamisesta tai auttamaan yt-neuvottelujen piirissä olevaa.

Mitä sitten vastasin tyttäreni kysymykseen?

Kerroin hänelle, että äiti tekee sellaista työtä, että mahdollisimman monen aikuisen olisi hyvä tehdä työtä omalla työpaikallaan. Että tädit ja sedät  saisivat työstä riittävästi palkkaa, eikä kukaan joutuisi tekemään töitä joka päivä aamusta iltaan vaan ehtisivät olla myös lastensa kanssa.  Sitähän edunvalvonta ja vaikuttaminen pohjimmaltaan on. Työtä onnellisemman arjen eteen.

 

Riikka Sipilä
SEFEn edunvalvonnan asiamies

Koukussa kellokorttiin

SEFEn edunvalvonnan asiamies Riikka Mykkänen

Yksi työelämän perusyksiköistä on tunti. Monen suomalaisen työsopimuksessa lukee, että työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa.

Viime viikolla julkaistu Dialogi-raportti ”Ulos häkeistä” ravistelee perinteistä työaikakäsitystä. Siinä haastetaan hautaamaan kellokortti ja pohtimaan seurauksia, jos työaikaa ei olisikaan ja töitä tehtäisiin missä ja milloin vain.

Kuulostaa hienolta. Näen itseni istuskelemassa vanhan puutalomme terassilla auringonpaisteen hellittävänä, linnunlaulun säestäessä läppärin kiivasta näppäinrytmiä. Siinä syntyy hyviä ideoita ja tuottavaa työtä. Mutta hetkinen, tämähän on mahdollista jo nyt!

Ennen kuin lähdetään ravistelemaan työelämän perusrakenteita, olisi syytä hyödyntää jo olemassa olevia joustomahdollisuuksia – oikeasti. Työpaikoilla pitäisi rohkeasti ottaa käyttöön liukuva työaika, etätyökäytännöt ja työaikapankkijärjestelmät.

Työnantajan haluttomuus joustojen käyttöön johtuu usein siitä, että toimiakseen ne edellyttävät työajan seurantaa. Se maksaa rahaa. Jos työaikaa seurataan, voidaan todentaa myös tehdyt ylityöt, ja ylityöt ovat kalliita. Siksi työaikaa ei seurata ja korvauksia makseta. Mutta ylitöitä tehdään silti.

On hyvä muistaa, että työaikalaki on hyvin voimakkaasti työsuojelullinen laki. Sen tarkoitus on suojella työntekijää paitsi työnantajalta, myös työntekijältä itseltään. Joskus homma voi karata lapasesta.

Työajan seuranta onkin esimiehelle arvokas työväline, jolla vaikuttaa alaisen työhyvinvointiin. Jos työpäivät jatkuvasti venyvät, täytyy venymiselle olla syy. Esimerkiksi työntekijän toimenkuvassa voi olla viilauksen paikka.

 

Epäilijästä onnekkaaksi kortinleimaajaksi

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että toisinaan myös työntekijät vastustavat työaikansa seuraamisen aloittamista. Olen itsekin kuulunut epäilevien joukkoon.

Pelätään, että vapaus häviää, päivällä ei voi enää piipahtaa omilla asioilla, kontrolli lisääntyy. Höpö höpö.

Kun itse sain kellokortin jujusta kiinni, jäin koukkuun saman tien. Toimistolla ollessa leimaan ”korttini” koneeseen, mutta toimiston ulkopuolella teen leimaukset helposti kännykällä. Ja niille omille asioille on ihan oma leimausmerkkinsä.

Olen aina kartalla siitä, kuinka paljon käytän aikaani työntekoon. Lisäksi saan kaikesta kirjatusta työstä korvauksen. Olen onnekas.

Yksi Dialogi-raportin johtopäätöksistä oli, että kyse on pitkälti tahdon asiasta. Olen täysin samaa mieltä. Ennen kuin tahtoa löytyy, täytyy asenteita tuulettaa. Lisäksi joustavampi työelämä vaatii runsaasti luottamusta. Kannattaa olla luottamuksen arvoinen. Siitä hyötyvät kaikki.

 

Riikka Mykkänen
SEFEn edunvalvonnan asiamies

 

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n juuri käynnistynyt 8tuntia.fi-kampanja kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, sen kansantaloudellisiin ja yhteisöihin sekä työntekijöihin ja heidän perheisiinsä suuntautuviin vaikutuksiin. Kampanja avaa keskusteluun tavoitteen korvauksettomien ylitöiden nollatoleranssista. YTN on akavalainen neuvottelujärjestö, jossa SEFE on mukana parantamassa työelämää ja palkkoja.

Hyvää naistenpäivää!

Asiamies Kosti Hyyppä

Naistenpäivän historiaan liittyy useita askelia kohti tasa-arvoisempaa työelämää. Matka jatkuu. Tänä vuonna naistenpäivän alla kuulimme ainakin yhden mielenkiintoisen uuden esityksen työelämän tasa-arvoistamiseksi.

Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen esittävät raportissaan ”Lisää matalapalkkatyötä” ehdotuksia heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyysasteen nostamiseksi. Yksi esityksistä oli, että työnantaja saisi 5000 euron kertaluontoisen korvauksen jos työntekijä palaa raskauden ja perhevapaan jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Korvaus olisi tarkoitettu kattamaan esimerkiksi sijaisen perehdyttämisen kustannuksia, lisääntyneitä sairaslomia ja muita vaikeasti todennettavia kuluja.

Esitys on mielenkiintoinen myös ekonomien kannalta, koska ekonomien keskuudessa perhevapaalta paluuseen liittyy paljon ongelmia. Ekonomi ei toki varmasti ole Soininvaaran ja Vartiaisen tarkoittamassa ”heikossa työmarkkina-asemassa”, mutta perhevapaalla oleva ja perhevapaalta työhön palaava ekonomi on kuitenkin heikommassa työmarkkina-asemassa kuin hänen koko ajan työssä ollut verrokkinsa.

 

Yllättävän harva ekonomi palaa perhevapaalta aikaisempaan tehtäväänsä

SEFEn joulukuussa 2012 tekemän kyselyn perusteella yllättävän harva palaa perhevapaalta takaisin aikaisempaan tehtäväänsä, vaikka vakituisessa työsuhteessa olevilla on siihen oikeus. Alle 10 vuotta sitten valmistuneista 85 prosenttia työskentelee vakituisessa työsuhteessa, mutta vain puolet oli kyselyn perusteella palannut aikaisempaan tehtäväänsä.

Heistä, jotka palasivat aikaisempaan työpaikkaansa, mutta eri tehtävään peräti 38 prosenttia joutui ottamaan vastaan aiempaa vähemmän vaativan tehtävän. Tämä vastaa kymmentä prosenttia kaikista vastaajista. Heidän kohdallaan urakehitys ei ainoastaan pysähtynyt, vaan teki takapakkia perhevapaan takia.

Heidän lisäkseen on toinen hieman pienempi joukko heitä, jotka joutuivat vastoin tahtoaan vaihtamaan työpaikkaansa perhevapaan jälkeen.

 

Perhevapaajärjestelmä kaipaa uudistamista

SEFE on esittänyt, että ongelma ratkaistaisiin saattamalla perhevapaalta palaajat vastaavaan asemaan raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien kanssa. Perhevapaan jälkisuoja takaisi perhevapaalta palaaville työntekijöille oikeuden poissaoloon vastaavalle ajalle niin sanotun korotetun irtisanomissuojan, kuitenkin enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Soininvaara ja Vartiainen lähestyvät ongelmaa toisella tavalla. Parantaisiko Soininvaaran ja Vartiaisen ehdotus sitten naisten työmarkkina-asemaa? Ehkä, mutta samaan tulokseen voi päästä monella muullakin keinolla.

Kun Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, ymmärtää jokainen, että ehdotus tulisi todella kalliiksi. Niillä sadoilla miljoonilla voisi tehdä paljon muutakin työelämän tasa-arvon hyväksi. Esimerkiksi voisi pohtia koko perhevapaajärjestelmän uudelleen. Uudistukset usein maksavat ja jos noin suuria summia olisi käytössä, olisi uudistukseen pelivaraa.

 

Kosti Hyyppä
SEFEn tasa-arvoasioista vastaava asiamies

Tänään on SEFEn naistenpäivän tilaisuus Helsingissä. Huomenna 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää.

Pelko pois

SEFEn koulutus- ja työvoimapoliittinen asiamies Eeva Salmenpohja

Viime vuoden joulukuussa järjestettiin jälleen Suomen suurin nuorten opiskelu- ja uratapahtuma, Studia-messut. Kävijäennätykset rikkoutuivat tuhansien nuorten kerääntyessä Messukeskukseen pohtimaan tulevaisuutensa suuntaa.

SEFE oli mukana messuilla yhdessä Suomen Kauppakorkeakoulut ry:n kanssa. Yksittäisten opinahjojen markkinoinnin rinnalla tiedon tarjoaminen koko koulutusalasta otettiin erittäin innolla vastaan. Pienellä ständillämme kävi kova kuhina abien kysellessä eri kauppakorkeakoulujen tarjoamista opiskelumahdollisuuksista ja koulujen välisistä eroista.

Kauppatieteiden parissa on pitkät perinteet opiskelijavalintojen kehittämisessä ja markkinoinnissa. Hyvä esimerkki ajassa elämisestä on kauppatieteiden yhteisvalinnan aktivoituminen Facebookissa.

Samalla kun on helppo olla tyytyväinen eri toimijoiden yhteistyöhön alamme markkinoinnissa ja nuorten kovasta kiinnostuksesta kauppatieteisiin, muodostui messujen merkittävimmäksi silmien avaajaksi aivan toinen havainto.

Nuoret ovat peloissaan. Keskustelu keskustelun jälkeen abien puheista paljastui heidän valtava epävarmuutensa omasta tulevaisuudestaan. Valitsenko oikean yliopiston? Onko elämäni pilalla, jos valitsen väärän pääaineen? Tulenko ikinä kelpaamaan työnantajille?

Oli järkyttävää kuulla miten syvä epävarmuus tulevasta oli myös lukio-opinnoissaan hyvin menestyneet nuoret vallannut. Rennon luottavasti tulevaisuuteensa ei tuntunut suhtautuvan kukaan. Nuoret uskovat että virheisiin ei ole varaan, vaan elämä kurittaa automaattisesti epäonnistujia.

Tästä pallosta on meidän SEFEssä myös osaltamme otettava koppi. Meidän on valettava nuoriin uskoa siitä, että oma paras riittää, että maailma tarjoaa monia mahdollisuuksia ja että epäonnistumisesta selviää. Uskoa siihen, että omaa tietään uskaltaa etsiä ja oma erikoislaatuaan voi ja tulee vaalia. Että myös globaalin epävarmuuden ajassa on uskottavaa sanoa: pelko pois, kyllä maailma kantaa.

Eeva Salmenpohja
SEFEn koulutus- ja työvoimapoliittinen asiamies