Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2013

#FixaStatistiken

Rasmus Savander

Svenska Yle har i skiftet av november och december startat en artikelsamling vid namnet Fixa högskolan. I artikelserien synar YLE de svensk- och tvåspråkiga yrkeshögskolorna och universiteten i Finland under en två veckors tid. Granskningen är ”öppen”, vilket betyder att läsarna lätt kan delta, genom att diskutera och tipsa YLE om områden och ämnen som borde granskas.

Diskussionen har varit aktiv såväl på Twitter under hashtaggen #fixahögskolan och på YLEs egna hemsidor. Många av problemen och observationerna har varit intressanta och högt aktuella.

Igår deltog jag i en intervju var ämnet var löneskillnader mellan utexaminerade ekonomer i Finland. I Finland älskar vi som känt, att gotta oss i vad andra människor tjänar, men frågeställningen i sig är rätt intressant: finns det skillnader och vad kan dessa skillnader bero på.

Den uppseendeväckande rubriken ”9 000 euro mindre för ÅA-ekonom” visar tyvärr att man inte valt att rota vidare, utan nöjt sig med att ta lite väl förhastade slutsatser. Siffrorna grundar sig på Statistikcentralens uppgifter om årslönsinkomster 2010 hos ekonomer som utexaminerats mellan 2006-2009. I artikeln jämför man medianlönerna hos ekonomer utexaminerade från nio olika universitet i Finland.

Till näst ämnar jag gå lite djupare, analysera varför Statistikcentralens data i viss mån är missvisande och varför det är värt att se längre än vad näsan räcker.

För det första beaktar medianlönerna inte var de utexaminerade ekonomerna arbetar, utan endast var de studerat. Arbetar du i Uleåborg med samma sak som någon annan arbetar med i Helsingfors finns det en stor sannolikhet att du som arbetar i Uleåborg har en lägre lönenivå. Detta föga förvånande i och med att kostnadsnivån Helsingfors vs resten av landet är markant.

Statistiken från Statistikcentralen tar inte heller i beaktan utexaminerade som arbetar utomlands. I t.ex. Hankens fall, arbetar uppskattningsvis 10-15 procent av alumnerna utomlands. Detta förbises totalt i statistiken.

Medianlönerna tar inte heller i beaktan inom vilken sektor man arbetar. Också här är löneskillnaderna markanta beroende på om du t.ex. arbetar inom privata sektorn eller den offentliga sektorn. Ifrågavarande statistik beaktar ej heller vad de utexaminerade studerat eller inom vilken bransch de jobbar.

Ekonomutbildningen överlag är mycket bred och allmänbildande, men det finns också rikligt med möjligheter att specialisera sig inom ett visst ämne. Ekonomer finner du därför i så gott som alla sektorer av samhället. Föga förvånande är alltså att det ibland också finns stora löneskillnader mellan en ekonom som arbetar inom banksektorn och en ekonom som arbetar inom kommunikation.

 

Ju högre medelåldern är, ju högre är lönenivån

En annan aspekt, som lätt förbises, är medelåldern för utexaminering inom de olika ekonomiutbildningarna. Uppskattningsvis kunde man konstatera att ju högre medelåldern är, ju högre är lönenivån (i och med att man vid högre ålder antagligen har mera arbetserfarenhet än vid lägre ålder).

Hoppeligen inser ni vid det här laget, att löneskillnader utexaminerade ekonomer emellan inte är en så svart vit sak, inte åtminstone då man granskar löneskillnaderna utifrån medianlöner som inte beaktar sektor, bransch, ålder, regionala skillnader och kön.

Jag vill avsluta med att poängtera att det naturligtvis finns löneskillnader mellan de olika ekonomutbildningarna i Finland. Likaså finns det naturligtvis skillnader i utbildningen. Men överlag är utbildningen mycket god, lönenivå hög och arbetslösheten låg (4,1 % AKAVA Utbildningsregister 12/2011).

Att påstå att löneskillnaderna ekonomer emellan (beroende på varifrån du utexamineras) är stora och att detta skulle vara ett verkligt problem, handlar nog i mitt tycke om att försöka klyva hårstrån. Det finns andra, betydligt viktigare och betydligt orättvisare, skillnader på den finska arbetsmarknaden. Det är här borde fokus ligga.

 

Rasmus Savander
III- Viceordförande SEFE 2014-2015

P.S. Vill du läsa mera om hur nyutexaminerade ekonomer klarar sig i arbetslivet, och hur de upplever sig haft nytta av sin utbildning? Bekanta dig då gärna med SEFEs färska ”5-år i arbetslivet”-undersökning. Här är en sammanfattning och här hittar du själva rapporten.

Tipsa din kompis om jobb och nyttiga tjänster!

Studerandekontaktperson Marina Stenbäck

För inte så länge sedan tipsade jag om ett jobb åt en kompis. Jag råkade se att företaget hade lediganslagit trainee-platser som lät mycket intressanta. Skulle jag haft möjligheten skulle jag ha sökt på direkten.

Nu kunde jag tyvärr inte söka men min självklara reaktion var att tipsa någon annan om jobbet. En reaktion jag tror att är ganska självklar för de flesta av oss, hör vi om något bra jobb tipsar vi gärna vidare.

För några somrar sedan var jag själv i en situation att jag inte var helt övertygad arbetsgivaren gjorde rätt gentemot oss arbetstagare. Efter ett snabbt telefonsamtal till Ekonomförbundet fick jag den information jag behövde för att diskutera saken vidare med min dåvarande förman.

Lika självklart som att jag tipsar en vän om ett attraktivt jobb är att jag rekommenderar de tjänster och den service jag anser vara bra och nyttig.

Vi ekonomie studerande har det egentligen ganska bra, eller de facto riktigt bra, fast vi inte alltid tänker på det. Redan under studietiden är vi gratis medlemmar i Ekonomförbund och tror man på statistiken så får vi alla jobb efter examen. Faktum är att många av oss jobbar med något som motsvarar eller nästan motsvarar våra studier redan under studietiden.

 

Medlemskapet under studietiden som en testkörning

Något vi kanske sällan tänker på är att vi blivit gratismedlemmar i SEFE samtidigt som vi gått med i vår ämnesförening, eller blivit medlemmar i studentkåren. Visst finns det på varje handelshögskola en studerandekontaktperson som gör sitt bästa för att påminna oss om Ekonomförbundet men ibland är det lätt att slå dövörat till.

Fördelen med ett medlemskap under studietiden är att man får utnyttja tjänsterna och servicen som SEFE erbjuder sina medlemmar. Varför är detta bra? Vad är egentligen nyttan för mig som enskild student?

Det lönar sig att se på medlemskapet under studietiden som en testkörning. Nu har du flera år tid på dig att använda servicen och tjänsterna. Du kan se om, vad och hur just du kan ha nytta av SEFE i framtiden. Du kommer alltså aldrig att behöva köpa grisen i säcken!

Kom därför ihåg att provköra ditt eget fackförbund nu när du har chansen och berätta gärna åt en kompis när du haft nytta av ditt medlemskap. Det finns få saker vi värderar högre än ett gott råd eller ett tips och dessutom är det gratis att hjälpa en kompis.

 

Marina Stenbäck
Studerandekontaktperson, Åbo Akademi

P.S. Du som börjat studera före 2011, kolla att optionsmedlemskapet är i skick. Jag vet att det kanske känns som att alla tutar ut detta från varje hörn. Det enda ett optionsmedlemskap kostar är några klick på internet och du förbinder dig inte till något men tack vare det sparar du inte bara en och två slantar från dina första medlemsavgifter.

Olen ekonomi, siksi osaan!

Päivi Vuorimaa

Aloitin opinnot Helsingin Kauppakorkeakoulussa tuoreena ylioppilaana 30 vuotta sitten. Kurssijuhlaan marraskuun alussa kokoontui lähes 100 silloista opiskelijakollegaa. Aloitimme illan Aalto Design Factoryssä Otaniemessä.

Moni asia on muuttunut omista opiskeluajoistani, hyvä niin. Opiskelijakollegamme, nykyinen Aallon vararehtori Hannu Seristö kertoi muun muassa, että parin vuoden kuluttua kaikki kandiopiskelijat, niin kauppatieteen, tekniikan kuin taiteen, aloittavat opintonsa samalla kampuksella Otaniemessä. 80-luvulla yhteistyö kyltereiden ja teekkareiden välillä rajoittui muistimme mukaan vuosittaiseen köydenvetosessioon Senaatintorilla.

Vankalla poikkitieteellisellä yhteistyöllä jo opintojen alkuvaiheessa vahvistamme Suomenkin kilpailukykyä. Innovaatioiden tuottamiseksi ja kaupallistamiseksi tarvitsemme nimenomaan poikkitieteellistä osaamista. Kuulimme Design Factoryssä monia hienoja esimerkkejä siitä, millaisia innovaatioita ja menestystarinoita on jo syntynyt, kun tekninen, kaupallinen ja muotoiluosaaminen sekä rohkea nuoruuden innostus yhdistetään. Yksi esimerkki Design Factoryn tuottamasta innovaatiosta on Catch Box.

Design Factoryn vetäjä Kalevi Ekman valotti meille tekniikan koulutuksen nykyisiä haasteita: on valmistettava opiskelijoita ammatteihin, joita ei vielä ole ja tekemään työtä tekniikoilla, joita ei vielä ole.

Samankaltainen tilanne oli oikeastaan myös 80-luvulla, myös kauppatieteissä. Saimme hyvän koulutuksen, joka on auttanut menestymään vuosikymmenten varrella, vaikkakin maailma ja sen haasteet ovat nyt hyvinkin erilaisia kuin mitä 80-luvulla osattiin ennakoida.

Muun muassa tekninen kehitys ja kaiken digitalisoituminen on muuttanut ekonominkin työtä ja toimintaympäristöä. Esimerkiksi markkinoinnin alueella keinot ja toimintatavat ovat radikaalisti uusia.

 

Ekonomikoulutuksen antamat valmiudet?

Millaisia valmiuksia sain markkinointiekonomin koulutuksestani, substanssiosaamisen lisäksi?

Koulutus rakensi vankan teoreettisen pohjan liiketoimintaosaamisen eri alueilla. Teorioiden tuntemus tuo hyvää perspektiiviä käytännön tekemiseen, ja osa teorioista kantaa yli vuosikymmenten. Johtamisopinnoista sain perustan, jolle olen arjen työssä rakentanut omaa esimiesidentiteettiäni ja johtamisosaamista. Työpsykologian opiskelu on antanut erinomaiset eväät ymmärtää ihmisiä ja organisaation toiminnassa vaikuttavia tekijöitä.

Ekonomin koulutus tarjosi minulle eväitä analyyttisyyteen, kokonaisuuksien hahmottamiseen sekä syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Koulutus rakensi valmiuksia oppia ja sytytti loputtoman uteliaisuuden erilaisille asioille. Vuorovaikutus- ja viestintätaitoja syvensin ahkerasti myös KY:n kerhotoiminnassa ja kylteriverkostoissa. Kaikki nämä taidot ovat nykyisen työelämän perustaitoja.

 

Miten tullaan huipuksi?

Bisnesguru Malcolm Gladwellin mukaan kuka hyvänsä voi harjaantua huipuksi jollain alueella, kun harjoittelee tätä taitoa 10 000 tuntia. Huippusuoriutujan erottaa keskinkertaisesta menestyjästä nämä neljä tekijää:

  • vahva tavoiteorientaatio: unelma jota kohti ponnistella
  • mahdollisuusnäkökulma: näkee aina mahdollisuuksia ja oppii epäonnistumisista
  • vastuun kantaminen: tekee aktiivisesti itse, ei tarraudu muihin
  • nöyryys ja uteliaisuus oppimiseen: ei koe koskaan olevansa täysin valmis.

Ekonomin koulutus sytytti minussa kyvyn ja intohimon harjoittaa näitä kaikkia. Tämä matka jatkuu yhä.

Päivi Vuorimaa
KTM, MTi
SEFEn hallituksen jäsen

Rakennetaan yhdessä modernia työmarkkinajärjestöä!

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

Kiitos luottamuksesta! Hienoa aloittaa Ekonomien puhiksena!

Vaikuttavaa on avarakatseisuus, jota joukoistamme löytyy: valittiin yrittäjä ison akavalaisen järjestön johtoon. Tunnen odotukset niskassani – onneksi mukavan positiivisena kutinana. Tiedän porukkamme odottavan tulevalta hallitukselta asennetta ja otetta luoda modernin liiton mallia.

Moderni työmarkkinajärjestö. Helppo heittää melkein trendikkäältä tuntuva sanapari. Tiedämmekö itsekään millainen se on?

Ainakin monikanavainen ja helposti lähestyttävä. Läsnä somessa, tapahtumissa ja henkilökohtaisissa kontakteissa.

Avarakatseinen sen pitää olla. Perinteinen, tunkkainen EK-ay-akselin hellimä toiminta- ja neuvottelukulttuuri ei sille kuulu. Edunvalvontamme porukka on valveutunutta jengiä ja tunnen ylpeyttä päästä sen kanssa rakentamaan mallia muille liitoille. Moderni työmarkkinatoimija pitää jäsenistönsä puolta, mutta oivaltaa kokonaisuuden merkityksen.

Organisaation menestys edellyttää asiakkaiden, henkilöstön ja omistajien tavoitteiden toteutumista. Tasapaino ja tasapuolisuus ovat avaimia tuloksellisuuteen.

 

Ekonomit sillanrakentajina 

Ekonomeille sillanrakentajan rooli istuu paremmin kuin useimmille muille toimijoille. Meikäläiset ovat työntekijöitä ja työnantajia. Roolit myös vaihtelevat työuran aikana.

Voisiko mallin antaa joku muu kuin Ekonomit? Ekonomien määrä ja moninaiset roolit luovat valtavan vaikuttajaverkoston, joka antaa meille eturivin paikan muutoksen johtamiselle.

Mutta voisi malli muualtakin tulla. Ainakin teekkariveljemme ja –siskomme edustavat kanssamme samaa aatemailmaa. Telepaattisella vuorovedolla tunnumme vievän kulttuuria tahoillamme eteenpäin. Ehkä nyt harppasimme yhden askeleen edelle, kun valitsitte yrittäjän pj:ksi 🙂 

Valveutunut ekonomi oivaltaa sanomattakin, että jäsenistössämme on myös perinteisemmän työmarkkinapolitiikan kannattajia. Heidän pelkonsa linjan rajusta muutoksesta on aiheeton. Kaikki järjestelmää tuntevat tiedostavat neuvottelurakenteisiin liittyvät realiteetit.

Jostain on kuitenkin uskallettava aloittaa, jos aikoo järjestelmän toimintaa kehittää. Tosiasiat tunnustaen uskallamme haaveilla tasapainoisesta työelämän kehittämisen kulttuurista.

 

Savottaa riittää

Moderni työmarkkinatoimija on vastuullinen. Yksinään me emme voi talouden ongelmia ratkoa. Odotan vastuullisuutta myös suuryritysten johtoryhmissä istuvilta ekonomikollegoilta. Johdon palkkioiden karkaaminen käsistä kasvottomien omistajien organisaatioissa ja osin ympäristön paineista johtuvat, kohtuullistakin tulosta tekevien yritysten kuluviilaus-yt:t eivät vastuullisuutta edusta.

Työlistallamme on työelämäkysymysten lisäksi runsaasti muitakin tehtäviä: paikallisten ekonomiyhdistysten ja liiton yhteistyön kehittäminen, paikallisyhdistysten toiminnan tukeminen, liiton ja Ekonomibrändin kirkastaminen, koulutuspoliittinen vaikuttaminen, opiskelijatoiminnan vahvistaminen, eläkeuudistus, Akavan puheenjohtajavalinta, senioritoiminnan suuntaaminen, palveluiden jatkuva päivittäminen, etc. Mielenkiintoinen savotta edessä!

Heräsikö ajatuksia? Keksitkö kysymyksiä? Virisikö vastaväitteitä? Minut tavoittaa helposti: timo.saranpaa@sadanpaamies.fi tai vaikka Twitteristä @Sadanpaamies_I.

 

Timo Saranpää
SEFEn puheenjohta 1.1.2014 alkaen

Katso video Timo Saranpäästä

Lainopillisen asiamiehen painajainen

Lainopillinen asiamies Riku Salokannel

Yes, Amicassa maksapihvejä tänään ja kello kohta 13.00, en malta enää odottaa SEFEn työsuhdeneuvonnan puhelinpäivystysajan päättymistä. Olipa taas hieno neljä ja puoli tuntinen jäsentemme kanssa puhelimessa.

Eräskin jäsenemme kertoi, että kannattipa kertoa työnantajalle rekrytointitilanteessa raskaudesta, koska vastauksena sai kuulla, että juuri tuollaisia rehellisiä ihmisiä, jotka osaavat puhua myös hankalista asioista, he tarvitsevat ja työsopimus allekirjoitettiin.

Kuulin myös, että urapalvelujemme hyvillä ohjeilla oli paketin ottanut 57 -vuotias rahoitusalan ammattilainen löytänyt uuden asiantuntijatehtävän toisesta pankista. Rekrytoiva esimies oli ilmoittanut, että meillä arvostetaan nimenomaisesti kokemusta. Tehtävä vapautui kun edellinen asiantuntija oli siirtynyt eläkkeelle ennenaikaisesti jo 66 vuoden iässä.

Toinen jäsenemme taas kehui, kuinka hienoa oli palata perhevapaalta takaisin töihin, kun uudet haasteet olivat valmiina jo hyvissä ajoin, eikä tarvinnut stressata töihin palaamista. Tämä mahdollisti jopa helpon siirtymiseen osittaiseen työaikaan, osittaisen hoitovapaajärjestelyn kannalta. Jäsenemme kertoi myös, kuinka hänen vaimonsa on myös osittaisella hoitovapaalla ja kuinka he jakavat perhevapaansa.

Sain myös kuulla kuinka hienosti oli eräässäkin yrityksessä hoidettu kiusaamistapaus työpaikkasovittelussa. Kysymys olikin ollut enemmän tai vähemmän väärin ymmärryksestä, joka saatiin ihan talon sisällä hoidettua ilman ulkopuolista apua. Sovittiin, että tästä lähin keskustellaan avoimesti hankalistakin asioista ja jätetään kyräilyt kilpailevien yritysten ongelmaksi.

Eräs luottamusjäsenemme soitti ja kertoi, että yt -neuvottelut oli saatu päätökseen ilman, että ketään piti irtisanoa. Oli tehty paikallinen sopimus työajan pidennyksistä ja työnantaja oli tarjonnut kahden vuoden irtisanomissuojaa kaikille työntekijöille. Lisäksi alettiin panostaa henkilöstön koulutukseen, kun se nyt on verotuksellisestikin järkevää ja näin yrityksessä yritetään etukäteen vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Tämän jälkeen eräs pitkäaikainen jäsenemme kertoi, että oli siirtynyt takaisin asiantuntijatehtävään, kun hän oli yhdessä esimiehensä kanssa kehityskeskustelussa todennut, että hänen vahvuutensa ei ollut johtamisessa eikä esimiestyössä vaan pikemminkin asiantuntijatyössä. Esimieheksi hän olikin joutunut ikään kuin varkain urapolkua kiivetessään. Eihän hän edes halunnut olla esimies ja yhtiön uuden palkkausjärjestelmän mukaan palkkakaan ei tippunut tässä uudessa vaativassa asiantuntijatehtävässä.

Sain myös positiivista palautetta eräältä henkilöstöjohtaja-jäseneltämme, juuri syntyneestä työmarkkinaratkaisusta, jossa korotukset olivat hyvin maltilliset. Työnantaja oli kannustanut ylempiä toimihenkilöitä järjestäytymään, koska haluttiin saada sopijapuoli paikallista sopimustoimintaa varten. Heidän yrityksessään, jossa kauppa käy erinomaisesti ja työnteon fiilis on uusimman työhyvinvointitutkimuksen mukaan työaikapankin myötä parantunut selkeästi, oli juuri keskusteltu vastavalitun sefeläisen YTN:n luottamusmiehen kanssa siitä, miten yhtiön päättämä tupon ylittävä paikallinen erä olisi paikallisesti järkevää jakaa. Osapuolet olivat todenneet heidänkin yhtiössä vallitsevan selittämättömän palkkaeron naisten ja miesten välillä ja yhdessä päättivät suunnata tämän edellä mainitun rahan sukupuolten välisten palkkaerojen korjaamiseen.

Herätyskello soi, vitsi mikä painajainen. Ihan kuin maailma olisi tullut valmiiksi, mihin minua sitten olisi enää SEFEssä tarvittu. Toivottavasti Amicassa on silti tänään maksapihvejä!

Riku Salokannel
SEFEn lainopillinen asiamies

Ekonomin oma talous

Pörssiyhtiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri

Sinulla on varmasti rahankäyttö huolellisesti suunniteltua ja budjetoitua, varapuskurit paikallaan ja omaisuus sijoitettu turvallisesti ja tuottavasti. Olethan ekonomi.

Ystävät ajattelevat, että kyllähän kauppatieteitä opiskellut hoitaa omat asiansa esimerkillisesti. Vai onkohan se sittenkään ihan niin – onko suutarin lapsella kenkiä?

Moni meistä hoitaa työkseen yrityksen talousasioita, osa jopa sijoittaa toisten varoja. Silti oma talous saattaa parhaaltakin ammattilaiselta unohtua. Päätöstentekokin on erilaista kun kyse ei ole mekaanisesta, ammattimaisesta suorituksesta vaan tunteenomaisemmin ”mun rahoista”.

Kaikessa kiireessä ruuhkavuosia elävän ekonomin arjessa omien asioiden hoitaminen jää viimeiseksi. Säästäminen unohtuu tai rahat makaavat pankkitilillä nollakorolla. Koskaan ei tunnu olevan oikea hetki aloittaa sijoittamista. Ensin on opiskelut, sitten oman kodin hankkimisen paine, pienet lapset ja ennen kuin huomaakaan ollaan jo eläkeputkessa.

 

Tietoa säästämiseen ja sijoittamiseen saat Sijoituskoulutuista

Ota hetki omalle tulevaisuudelle nyt. Ajattele että työsi on vastata omasta taloudestasi. Mistä rahaa tulee, mihin se menee, mitä omistat?

Yleensä me suomalaiset omistamme kiinteistöjä, kodin ja kesämökin, ja säilytämme rahaa pankkitilillä. Tosin yli 800 000 ihmistä sijoittaa jo suoraan osakkeisiin. Se on hyvä tapa osallistua kasvun rahoittamiseen ja vaurastua samalla itsekin.

Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa. On hyvä varautua tulevaan. Tavoitteena voi olla uusi koti, matkustaminen, lapsen vaihto-oppilasvuoden rahoittaminen tai omat eläkepäivät.

Oletko ajatellut että sijoittaisit jos saisit enemmän tietoa? Et ole yksin. Pörssisäätiö auttaa mielellään.

Järjestämme Sijoituskouluja (mm. SijoitusInvest tapahtumassa Helsingin WanhassaSatamassa 13. ja 14.11.) sekä kutsumme yritysjohtajia kertomaan yrityksistään sijoituskohteina Pörssi-iltoihin (marraskuussa mm. Oulu 6.11., Espoo 11.11., Jyväskylä 19.11., Turku 21.11., Helsinki 26.11. ja Tampere 27.11.). Järjestämme tapahtumia myös ruotsiksi (18.11.) ja englanniksi (5.11.).

Pörssisäätiö on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka pyrkii edistämään arvopaperisäästämistä ja arvopaperimarkkinoita. Rahoituksen saamme omistamamme Pörssitalon vuokratuotoista. Tilaisuutemme ovat luonnollisesti kävijöille maksuttomia.

Olet lämpimästi tervetullut. Toivottavasti kiinnostuit!

Sari Lounasmeri
Pörssisäätiön ja Pörssitalon toimitusjohtaja

Osallistuva isä parantaa lapsen hyvinvointia

Asiamies Kosti Hyyppä

SEFE liputtaa usein perhevastuun tasaisen jakaantumisen puolesta. Syynä tähän on ollut ensisijaisesti työelämän tasa-arvo. Kun perhevastuu jaetaan mahdollisimman tasaisesti, on molemmilla vanhemmilla parempi mahdollisuus keskittyä sekä uraan että perheeseen. Siihen, mitä lapsi tai vanhemmat tasaisesti jakaantuneella perhevastuulla saavuttavat, olemme puuttuneet vähemmän, koska se ei ole SEFEn asiantuntemuksen syvintä ydintä.

Nyt loppusuoralla oleva kaksivuotinen Isänä työelämässä –projekti julkaisi yhtenä tuotoksenaan Isätietoa –oppaan. Oppaassa avataan tutkimustietoon pohjautuen muun muassa osallistuvan isyyden merkitystä. Lista on aika pysäyttävää luettavaa, vaikka voikin tuntua monelle itsestään selvältä.

Tässä pari poimintaa osallistuvan isän merkityksestä lapselle:

  • Sitoutunut isä vähentää lasten häiriökäyttäytymistä
  • Lapsi on vähemmän aggressiivinen, masentunut ja neuroottinen
  • Suhde isään vaikuttaa lapsen kognitiiviseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen
  • Lapsella on enemmän ystäviä ja hän noudattaa paremmin sääntöjä
  • Lapsi sietää paremmin stressiä, kykenee empaattisuuteen ja hänellä on vahvempi itsetunto.

Tunnustan, että en ole perehtynyt tutkimuksiin, joihin lista perustuu. Kiinnostuneet löytävät lähteet Isätietoa-oppaasta.

 

Osallistuvan isän merkitys lapselle

Osallistuvan isän merkitys lapselle, katso kuva isompana klikkaamalla sitä

Työelämän kannustettava osallistuvaan isyyteen

Oppaan mukaan isä saa osallistuvasta isyydestä muun muassa keinon irtaantua työhön liittyvistä ajatuksista ja toisaalta merkittävämmältä tuntuvan työssäkäynnin. Mielestäni ydinasia on kuitenkin se, miten työelämä taipuu osallistuvaan isyyteen.

Periaatteessa monia eri välineitä on olemassa. Aina niitä ei kuitenkaan osata tai haluta käyttää. Esteenä voi olla esimerkiksi organisaatiokulttuuri tai uskomus organisaatiokulttuurista.

Tuntemani positiiviset esimerkit nimenomaan miesten työn ja perheen yhteensovittamisesta tulevat kaikki softayrityksistä, joissa henkilökunnan keski-ikä pyörii kolmenkympin molemmin puolin ja henkilökunnasta suuri enemmistö on miehiä. Uskoakseni tämä johtuu esimerkin voimasta. Kun työelämän joustoja käytetään laajasti, myös johtotasolla, tulee niistä helpommin itsestäänselvyys.

Kosti Hyyppä
SEFEn tasa-arvoasioista vastaava asiamies

Kuntatalous murroksessa

Otsikkoon voisi hyvin lisätä sanan taas. Tilanne on tosin vakavampi kuin kertaakaan 1990-luvun laman jälkeen. Tilanne on myös äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä tulevasta kunta- ja palvelurakenteesta on suurin piirtein yhtä monta näkemystä kuin on mielipiteen esittäjää.

Kuntatalouden heikkenemisen syitä on lukuisia: valtio on lisännyt kuntien velvoitteita antamatta vastaavaa tulonsiirtoa valtionosuuksissa. Kuntaliitokset aiheuttavat tehottomuutta viiden vuoden irtisanomissuojan vuoksi. Verotulopohja on romahtanut taantuman vuoksi. Organisaatioiden omassa taloudenpidossakin on ollut puutteita. Demokraattisella päätöksentekojärjestelmällä on hintalappunsa.

Jotain poikkeuksellista syksyssä on ollut. Lukuisat kunnat ovat ilmoittaneet yt-neuvotteluista, joiden tavoitteena on henkilöstökulujen kasvun taittaminen, jopa säästöt. Keinovalikoimaan ovat yhä vahvemmin tulleet lomautukset ja myös irtisanomiset. Useassa tapauksessa yt-neuvottelut ajoittuvat irtisanomissuojan päättymiseen. Eikö kunta olekaan enää turvallinen työnantaja? Tarvitseeko sen olla?

Kuntalaisen oma vastuu elämästään kasvaa

Epäilemättä julkisessa palvelutuotannossa olisi opiksi otettavaa yksityisiltä toimijoilta. Vertailuja tehtäessä kannattaa kuitenkin muistaa, että julkinen palvelutuottaja ei voi poimia rusinoita pullasta; se vastaa kaikista vaativistakin asiakas- ja potilasryhmistä oli sitten kyse alkoholisteista, erityislapsista, vähävaraisista tai mielenterveysongelmaisista. Talouden kriisitilanteissa väestön pahoinvointi ja palvelujen kysyntä vielä lisääntyy.

Selvää on, että jokainen veronmaksaja toivoo, että palvelujen ja hallinnon rakenteet ovat mahdollisimman tehokkaita. Mutta siinä vaiheessa kun oma lähikoulu tai terveysasema on lakkautusuhan alla tai talviaamuna kotikatua ei ole aurattu, taloudelliset reunaehdot saattavat unohtua.

Yleinen mielipide taitaa olla sen kaltainen, että mieluummin maksetaan enemmän kunnallisveroa kuin tingitään palveluista. Veronkorotukset ovat väistämätön tosiasia, mutta viimein on päästy todenteolla keskustelemaan myös rakenteista. Valitettava seuraus talouden kiristymisestä on se, että palvelut keskittyvät ja niukkenevat ja kuntalaisen omaa vastuuta elämästään täytyy kasvattaa.

Valintatilanteet ovat yhä vaativampia: pelastetaanko vaativa keskosvauva elämälle 300 000 eurolla vai tehdäänkö samalla rahalla 30 vanhuksen omatoiminen liikkuminen mahdolliseksi polven tekonivelleikkauksella. Kummanko vaihtoehdon sinä valitsisit?

Sami Sipilä
Talousjohtaja, Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä
SEFEn hallituksen jäsen