Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Lifting wages is not enough

Antti Leino, Advisor – Labour Market and Social Policy

At the World Economic Forum in Davos, Eric Schmidt, The Executive Chairman of Google argued, that the stagnation of middle-class wages is an increasing economic problem.

He states that as middle-class folks are the biggest spenders, their lack of spending hurts not just the economy, but the companies that depend on them for revenue. According to Schmidt, one company’s expenses are another company’s revenues. So, when firms are cutting wages, they are also cutting their own future revenue growth.

Eric Schmidt is right, in a sense. Nevertheless this problem has many other dimensions. If we take the issue to the Finnish framework adding a few layers of tripartite collective bargaining with the topping of Finnish taxation and social policy, the cake is much bigger and the problem more complex. Companies cannot simply raise their wages in a vacuum without increased productivity and even if they did, other political choices can potentially thin out it all. Here’s why.

On the top of ever increasing sustainability gap in national economy, which was over 9 billion euros last year, in Finland the municipalities are also in vast economic problems. This is mostly due to a municipality system which derives from the ages when we used to drive horse carriages to work instead of cars and buses. The dependency ratio – which describes age-population ratio of those typically not in the labour force – is also alarming. When the rest of the welfare state building golden generation goes to spend their well-earned pension days, less of us remain employed to cover all of the public expenses.

The dependency ratio in Finland ensures that unemployment percentage cannot rise to catastrophic levels; nevertheless unemployment is an enormous problem. Besides unemployment and potentially rising pension contributions, the future increases to taxation provide largest threat to consumers’ purchasing power.

Finland is a country with relatively low level of purchasing power and high level of taxation (Eurostat, 2013). In the article, Eric Schmidt discussed the gross salaries, but gross wages are just a part of whereof employees’ purchasing power shapes up. Purchasing power is strongly affected by for example the value added tax (VAT) and both national and municipal income tax. Many municipalities are facing problems with their economic sustainability. If the economic growth remains sluggish, council tax rates can go up by three percent on average by the end of 2017 (Association of Finnish Local and Regional Authorities, 2013).

 

We have a great tripartite system to increase gross wages

Unfortunately, the whole process would not have much effect if the purchasing power is deteriorated by taxation. Around half of the municipalities raised their municipal tax in the beginning of this year and the Ministry of Finance is now planning to raise VAT this year. If we end up lifting wages without the consideration of total purchasing power, there would not be any benefit for the companies in terms of domestic demand.

The worst case scenario is ending up in a situation where we have ever-decreasing amount of those who work with ever-increasing taxes topped with stagnant salaries and constant threat of unemployment. This potentially deteriorates the solidarity of those who bear the burden for everyone and leads to the destruction of the welfare state. Many people have been hurt and affected by the lay-offs Finnish companies have had to do during the past few years.

It is essential that politicians understand there are no good solutions that solve all our problems, only solutions that are less bad than others. If we are unable to make required decisions that might hurt in the short-term, we end up with never-ending bad news throughout this decade. As the former prime minister of Luxembourg, Jean-Claude Juncker stated it: “We all know what to do, we just don’t know how to get re-elected after we’ve done it.”

Antti Leino
Advisor – Labour Market and Social Policy
Finnish Association of Business School Graduates SEFE ry

Keep calm and attend to #kypä

Jyväskylän kylli Veera Leppänen

Tammikuu alkaa lähestyä loppuaan ja meille kyltereille se tarkoittaa kurssien alkamisen ja kiihtyvän kesätyönhakurumban lisäksi ainakin yhtä asiaa: Kylteripäivät, yksi vuoden  kohokohdista, on täällä. Noin 500 kylteriä ympäri Suomen valtaa 30.-31.1. Sokos Hotel Vantaan sekä Biitsi.fi Areenan.

Muistan elävästi ensimmäiset Kylteripäiväni: ei oikein tiennyt, että mihin oli taas lähdetty ja miten päin täällä tulisi olla.

 

Siispä päätinkin listata teille UKK (eli tietysti Usein Kyltereitä  Kummastuttaa) –listan Kylteripäiviin liittyvistä pulmista/harhaluuloista:

  • Puhujat eivät liity pääaineeseeni, eli seminaarista ei ole minulle hyötyä. Väärin. Esimerkiksi itselleni, tunnetulle kansisboikotoijalle, yksi viime vuoden Kylteripäivien kohokohdista oli Danske Bankin Lauri Uotila leppoisalla kansantalouskatsauksellaan. Tämän vuoden esiintyjistä odotan innolla mm. Skypen perustajajäsenen Jonas Kjellbergin puheenvuoroa. Täten samalla haastan sekä itseni että teidät esittämään puhujille kysymyksiä ja osoittamaan aktiivisuutta esim. twiittaamalla, sillä monesti yleisöoivallukset ovat olleet seminaarien antoisimpia hetkiä. Ja boomarit, FYI sinne twiittiseinälle voi lähettää myös asiasisältöisiä viestejä.
  •  KYPÄ  on jäykkä pönöttämistilaisuus. Väärin. Mahtavan seminaariosuuden jälkeen KYPÄ huipentuu huikeaan iltatilaisuuteen, tänä vuonna ravintola Tulisuudelmaan koomikko Jarkko Tammisen johdolla. Riemu ei suinkaan vielä ihan siihenkään lopu, sillä seuraavana päivänä bileet jatkuvat viime vuoden tapaan Beach Party -silliksen muodossa. Nähtäväksi jää onko PorKy:stä puolustamaan köydenvetomestaruuttaan.
  •  Ihmiset hengaavat vain jo ennestään tuntemiensa ihmisten kanssa. Väärin. KYPÄlle osallistuu kyltereitä yhteensä 13 yhdistyksestä ympäri Suomen. Tietenkään ketään ei voi pakottaa ojentamaan kättään ja esittäytymään, mutta jos jossain tilaisuudessa siihen on mahdollisuus, niin Kylteripäivillä. Kaikkia osallistujia yhdistää ainakin yhteiset opinnot joten rohkeasti tutustumaan! Vanha kunnon ”Käytsä usein täällä?” on hyvä alku, tai jos persoonallisempaa lähestymistapaa kaipaa niin vihjaa vaikka: ”Turku paljon kauniimpi, taijat siis olla Turuust”. Kukin tavallaan, tyyli on vapaa.

Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi: ”Tapahtuma vakuutti jo ensimmäisenä opiskeluvuonna niin pysyvästi, että niin kauan kuin opiskelen en aio KYPÄä missata”, ja en voi itsekään kuin vilpittömästi yhtyä edelliseen. Matkalaukku onkin siis jo pakattu ja tavaraa riittää aina pikkumustasta rantashortseihin.

Pari päivää pitäisi vielä malttaa, oletko sinä valmis?!

Veera Leppänen
Kylteriyhdyshenkilö, kylli, Jyväskylän yliopisto

**

Keskustele KYPÄstä twitterissä: #kypä!

Milloin olet viimeksi antanut palautetta itsellesi?

Suomen Ekonomien uravalmentaja Hannele Heikinheimo

Miksi antaisin itselleni palautetta? Olenko antanut koskaan itselleni palautetta? Eikö palautteen tulisi tulla muilta? Henkilöiltä, joiden kanssa olen tekemisissä, joiden kanssa teen töitä, joita kohtaan, jotka pystyvät ulkopuolisena arvioimaan tekemisiäni.

Arvioimaan! Tätä on hyvä pohtia tarkemmin.

Mitä palaute oikeastaan on? Palaute mielletään usein ulkopuolisen arvioinniksi ja arvosteluksi työsuorituksesta tai tavasta toimia. Mittarina voivat olla esimerkiksi työn laatu, nopeus, tehokkuus, asetettujen tavoitteiden saavuttaminen.

Olet tehnyt jotain hyvin. Olet saavuttanut tavoitteesi. Mittarit ovat täyttyneet.

Tai palaute liittyy käyttäytymiseesi. Kuinka olet esimerkiksi toiminut eri tilanteissa, huomioinut muut, ottanut vastuuta, ottanut vastaan palautetta.

Mitä muuta palaute voisi olla? Kannustusta yrittää uudelleen, kannustusta ideointiin, uuden kehittämiseen,  itsensä kehittämiseen, rohkeisiin ratkaisuihin, uskallusta olla oma itsensä.

Usein odotamme palautteen tulevan muilta. Palautteeseen ei kuitenkaan tarvita ulkopuolista henkilöä.  Voit käydä vuoropuhelua itsesi kanssa.

Itselle ei ole helppoa ja luontevaa antaa palautetta.  Herää myös kysymys, miten voin edes arvioida itseäni?

 

Kuinka annan itselleni palautetta?

Voit antaa itsellesi positiivista palautetta, kannustaa ja rohkaista itseäsi. Voit haastaa itsesi. Voit olla myös  kriittinen, mutta rakentava oman toimesi arvioija. Voit antaa itsellesi arvosanoja onnistumisista,  kiittää itseäsi ja kannustaa. Kun olet asettanut itsellesi tavoitteita pohdi, ovatko ne sinulle sopivia.

Jos vastasit kyllä, sinun on helppo nähdä myöhemmin, saavutitko tavoitteesi. Jos et niitä saavuttanut, ole rehellinen itsellesi. Ole myös armollinen itsellesi. Uskalla antaa itsellesi positiivista palautetta myös tilanteessa, jossa muiden mielestä et ole ehkä täysin onnistunut. Olethan tehnyt parhaasi. Olet yrittänyt.

Ehkä sinulle asetettu tavoite ei ollut sopiva? Mitä voin tästä oppia? Miten jatkossa?

Entä voinko palkita itseäni? Lupaus hemmotella itseäsi onnistuneen suorituksen jälkeen motivoi. Löydä sinulle sopiva motivointiporkkana!

Tarvitsenko palautetta? Uskallan väittää, että myös oma  palaute kannustaa, lisää itsetuntoa, toimii oivana motivoinnin ja työhyvinvoinnin lähteenä, oivalluttaa, aktivoi kehittämään ja kehittymään. On tärkeää antaa itselle palautetta riittävän usein, systemaattisesti ja itseäsi arvostaen. Muista myös spontaani palaute. Kiitos itselle ”tämän tein hyvin” on usein riittävä.

Lopuksi haluan aktivoida sinut palaute-talkoisiin. Olethan mukana!

Hannele Heikinheimo
Asiantuntija, ammatillinen kehittyminen ja uravalmennus, SEFE

Juristin huomioita työpaikan vaihtamiseen

SEFEn lakimies Emilia Reinikainen

SEFEn lakiyksikköön ollaan usein yhteydessä silloin, kun työpaikan vaihto on ajankohtaista. Työpaikan vaihtaminen ei nimittäin aina sujukaan niin helposti, mitä itse on etukäteen ajatellut. Tässä joitain asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon työpaikkaa vaihdettaessa.

Heti alkuun on hyvä muistuttaa siitä, että vanhaa työsopimusta ei kannata irtisanoa ennen kuin on allekirjoittanut uuden työsopimuksen tai ainakin saanut uudelta työnantajalta kirjallisen sitoumuksen siitä, että työnantaja ottaa työntekijän työhön tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Työntekijältähän ei vaadita minkään syyn ilmoittamista työsopimuksensa irtisanomiselle. Työntekijän on irtisanoutuessaan kuitenkin noudatettava työsopimuksessa sovellettavaa irtisanomisaikaa, josta on mahdollista sopia tiettyjen rajojen puitteissa vapaasti.

Mahdollista on tietyissä tilanteissa pätevästi sopia työntekijälle jopa kuuden kuukauden irtisanomisaika. Pitkä irtisanomisaika ei siis aina automaattisesti ole mitätön ja sen lyhentäminen saattaa vaatia työnantajan suostumuksen. Irtisanomisajasta neuvoteltaessa esimerkiksi työsopimusta tehtäessä on hyvä huomioida jo etukäteen se, että työpaikkaa vaihdettaessa uusi työnantaja ei välttämättä ole valmis odottamaan uutta työntekijää esimerkiksi kuutta kuukautta.

Määräaikaista työsopimusta taas ei pääsääntöisesti voi lainkaan irtisanoa – ei kesken työsuhteen eikä myöskään ennen työnteon aloittamista, ellei tällaisesta mahdollisuudesta ole erikseen sovittu.

Hyvä on myös muistaa se, että työntekijä ei voi tehdä koeaikapurkua sillä perusteella, että hän on saanut paremman työtarjouksen muualta. Koeaikapurkua ei myöskään ole mahdollista tehdä ennen työnteon aloittamista.

Työpaikan vaihtoa harkitessa kannattaa etukäteen varmistua siitä, onko sopinut työnantajan kanssa kilpailukieltoehdosta, joka koskee työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa. Kilpailukieltosopimukset aiheuttavat valitettavasti monille päänvaivaa työpaikkaa vaihdettaessa.

Erityisesti ylempien toimihenkilöiden ja johtavassa asemassa olevien on hyvä muistaa, että mahdollisesti työsopimuksessa tai sen liitteessä sovitulle kilpailukieltosopimukselle saattaa löytyä lain vaatima erityisen painava syy. Näin ollen kilpailukieltoehtoon tulee suhtautua vakavasti eikä laskea sen varaan, että kilpailukieltosopimus olisi mitätön eikä näin ollen sitoisi työntekijää.

Pätevä kilpailukieltosopimus sitoo silloin, kun työsuhde päättyy muusta kuin työnantajasta johtuvasta syystä. Näin on yleensä silloin, kun työntekijä itse irtisanoutuu tai määräaikainen työsopimus päättyy.

 

Miten käy irtisanoutuessa lomien ja lomarahojen?

Myös lomaetuuksien korvaaminen mietityttää monia silloin, kun työsuhde on päättymässä. Työntekijällä on oikeus työsuhteen päättyessä saada vuosiloman sijasta lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän ei siihen mennessä ole saanut lomaa tai lomakorvausta.

Lomarahan tai lomaltapaluurahan maksamista koskevat säännökset sen sijaan vaihtelevat. Harvemmin lomarahaa tai lomaltapaluurahaa kuitenkaan maksetaan lomakorvauksen yhteydessä vaan niiden maksaminen on usein kytköksissä loman pitämiseen ja toisinaan edellytyksenä on lisäksi se, että työntekijä palaa työhön vielä vuosiloman jälkeen.

Työsuhteen päättyessä ei myöskään aina ole selvää se, onko työntekijällä oikeus mahdolliseen tulospalkkaan. Kannattaa etukäteen varmistua siitä, mitä tulospalkan maksamisesta on sovittu. Saattaa nimittäin olla sovittu niin, että työntekijä menettää oikeuden edellisen vuoden tulospalkkaan, jos hän on irtisanoutunut ennen tulospalkan maksuajankohtaa, vaikka hänen työsuhteensa olisi maksuajankohtana edelleen voimassa.

Edellä selostetuin tavoin esimerkiksi sillä, palaako päiväksi töihin irtisanomisaikana pidettävältä vuosilomalta tai sillä, antaako irtisanomisilmoituksen vasta tulospalkan tultua maksetuksi, voi olla huomattavakin taloudellinen merkitys.

 

Emilia Reinikainen
Työsuhdelakimies, SEFE

Ja minähän en edunvalvontaa tarvitse! Vai tarvitsenko sittenkin?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Neljän vuoden rupeama Suomen Ekonomiliiton työelämätoimikunnan puheenjohtajana päättyi vuoden 2013 lopussa ja tämä on viimeinen blogini siinä roolissa. Ajatus aktiivisesta edunvalvonnasta, kun ekonomi on molemmin puolin pöytää, on vahvistunut ja kirkastunut.

Edunvalvonta tehtävä on pitkälle ennaltaehkäisevää, ja sitä kautta osin näkymätöntä. Seuraavan toimikunnan on kuitenkin tarpeen tehdä edunvalvonta ja sen aikaansaannokset näkyvämmäksi koko ekonomikunnalle, jolloin julkisuuden muovaamat käsitykset edunvalvonnasta saadaan oiottua.

Edunvalvontaa voi tehdä myös tehdä fiksusti, eikä vain voimalla, joskin edelleen vallitsevassa työnantaja vs. palkansaaja asetelmassa voimakäytön uhka näyttää edelleen olevan paras neuvottelun kannustin. Erityisesti työmarkkinatoiminta näyttäytyy julkisuudessa liian usein jyrisevinä miehinä niin työnantaja- kuin palkansaajalaidoillakin.

Ja jos jotakin harmittaa pelkkä sana edunvalvonta, kannattaa muistaa, että yritykset ja julkisyhteisötkin tekevät sitä erittäin aktiivisesti, paitsi työmarkkinoilla niin valtion- ja kuntien suuntaan, EU:sta nyt puhumattakaan. Googlaamalla sanaa ”edunvalvontajohtaja” löytyy työmarkkinajärjestöjen lisäksi aika mielenkiintoisia osumia.

 

SEFEn edunvalvonnassa haetaan työntekijöille ja työnantajille toimivia ratkaisuja 

Ekonomiliiton edunvalvonta on ratkaisuhakuista toimintaa molemmin puolin pöytää: työpaikan ekonomiluottamusmies ei voi koskaan tietää, milloinka nyt neuvottelun vastapuolena oleva onkin vieressä, ja puidaan hänen asioitaan. Ei siis voi repiä eikä raastaa, vaan hakea toimivia ratkaisuja, jolla kumpikin osapuoli voi poistua tilanteesta kunniallisesti, kasvojaan menettämättä.

Jos vielä joku miettii, ettei edunvalvonnan takia voi liittyä Akavan neljänneksi suurimpaan jäsenjärjestöön, kannattaa ensin ottaa selvä, mitä Ekonomiliitto itsessään ja osana Akavaa ekonomin hyväksi tekee. Useimmat, jäsentemme lakisääteisinä pitämän asiat (sairasajan palkat, perhevapaat jne.) ovat sopimusteitse ay-liikkeen hankkimia, eivätkä lainkaan lakisääteisiä.

Ne ajat, jolloin voi ajatella, että minähän olen erinomainen ja saan heti uutta työtä, jos sattuu YT osumaan tuulettimeen, ovat armotta ohi. Ja mitä nuorempi ekonomina olet, sitä tärkeämpää on käyttää liiton tukea, esimerkiksi työsopimuksen läpikäyntiin liiton juristin kanssa.

Liiton jäsenmaksu on pieni vakuutusmaksu (turva työttömyyden varalta) ja iso joukko turvaamiskeinoja (juristit, yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen, työmarkkinatoiminta, koulutuspolitiikka, itsensä kehittäminen yms.), joiden avulla voi pienentää vahinkoja ja/tai etsiä uusia suuntia itselleen. Turvaamiskeinoja ei kassa tarjoa.

Vastaus otsikon kysymykseen, ehdottomasti tarvitset. Et vaan juuri nyt välttämättä tiedä sitä, etkä myöskään koska ja missä tilanteessa; esimerkkinä tulevan kevään 2014 eläkeneuvottelut.

Vakuutathan omaisuutesi ja henkesi, mikset siis työuraasi?

 

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan puheenjohtaja 2010 – 2013

Språkets gränser är världens gränser

Studerande kontaktperson Päivi Hutukka på Hanken

Språkstudierna är obligatoriska inom universitetsstudierna i ekonomiska vetenskaper i Finland. Enligt SEFEs senaste undersökning ”5 år i arbetslivet” (Viisi vuotta työelämässä 2013) ansåg de som utexaminerats år 2007 att de inte haft något större behov av svenska språket inom arbetslivet särskilt med tanke på hur mycket de studerat språket på universitetet.

Dessutom framgick det ur undersökningen att man upplevde främmande språk, förutom engelska, som onyttiga. Är det verkligen så att det inte lönar sig att satsa på språk under studietiden? Borde studerandena investera sin tid på ett vettigare sätt?

Låt oss först gå 8 år bakåt i tiden. Christer Fuglesang blir den första nordiska rymdfararen. Kanske några kommer ihåg bättre december 2006 av det faktum att två diktatorer avlider under samma månad: Saddam Hussein avrättas och Augusto Pinochet dör av en hjärtattack som 91-åring.

En finländsk bankir intervjuas. Han råkar nämna att han har gått i Hanken och beskriver hur detta val öppnade många dörrar för honom. Jag känner något oväntat hända. Jag vill också gå i Hanken. Jag kollar på nätet och läser om alternativa karriärvägar för hankeiter. Företagsledning och organisation låter mest intressantast, jag gillar ju att leda människor och skapa god arbetsstämning.

 

Var inte rädd för språk

Då börjar jag tvivla på mig själv. Kan jag tillräckligt bra svenska? Hur kan jag konkurrera med sådana sökanden som har svenska som modersmål? Jag bestämmer mig att studera något helt annat – germansk filologi på Helsingfors universitet, dock med ledarskap som biämne. Efter ett drygt år kommer jag ihåg känslan som jag hade och agerar, äntligen. Efter mitt beslut deltar jag i kurser i svenska på universitetet, läser dagligen Hufvudstadsbladet och läser naturligtvis de fem inträdesböckerna (flera gånger!).

En av de viktigaste orsakerna varför jag vill komma in i Hanken är skolans breda utbud av språk: tyska, ryska, spanska… I juli 2009 publiceras resultaten. Hankens hemsida belastas av alla besökare och det känns plötsligt som om hälften av Finlands befolkning samtidigt vill veta resultatet. En månad senare sätter jag foten för första gången på Arkadiagatan 22 i Helsingfors.

Vad har SEFEs undersökningsresultat och mitt val att studera ekonomi på svenska gemensamt? För det första, tror jag inte att språkstudier är slöseri med tiden i dagens internationella arbetsliv. Även om engelskan är franca lingua, är kunskaper enbart i engelska inte nog för den som vill se världen ur ett bredare perspektiv.

Under studietiden på Hanken har jag varit 5 månader i Berlin på studieutbyte. Jag har ytterligare haft möjlighet att delta i språkkurser i Costa Rica, Panama och Brasilien via Schuster-stipendiet. Jag har inte endast fördjupat mina kunskaper i spanska och portugisiska utan också bekantat mig med kulturen och hur lokala människor beter sig och vad de har för värderingar.

Jag medger – Jag älskar språk. Jag förstår att kanske inte alla ekonomie studerande på samma sätt brinner av iver att lära sig språk och tycker att det räcker med engelska. Några kan gå så långt som före detta spjutkastaren Seppo Räty. Då han intervjuades före olympiska spelen i Atlanta konstaterade Räty att han inte kommer att tala ett enda ord engelska för man måste ju klara sig med finska (”Suomella on pärjättävä”).

Mitt budskap är att om man är passionerat intresserad av något så våga satsa på det. Utmana dig, men kom ihåg balansen i livet. Humorn hjälper dig alltid, i synnerhet vid språkinlärning. Du kan lättare komma ihåg en mening på ett främmande språk om innehållet är roligt.

Som avslutning vill jag hänvisa till André Noël Chaker, årets talare 2012 vid Speakersforum och författaren till boken “The Finnish miracle”. Han talade på SEFEs tillställning “Nuoret ekonomit” (3.12.2013) och betonade att främmande språk spelar en viktig roll i den globala världen: “Lär dig strategiska språk, det räcker inte längre med 3 språk”.

Om han blivit utnämnd till årets talare i Finland och inte har finska som sitt modersmål och om jag kan studera vid en högskola på svenska och tyska, vad kan inte DU då uppnå genom att satsa på främmande språk?

 

Päivi Hutukka
SEFEs kontaktperson för studerande på Hanken

 

Miksi kestävyysvaje tuli yllätyksenä? – Julkistalouden riskienhallinta unohtui…

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

2000-luvun alkupuolella yksityisen sektorin osuus kansantuotteesta kasvoi voimakkaasti. Samassa yhteydessä julkinen sektori kasvoi kuin huomaamatta ikään kuin yksityissektorin osuus kansantuotteesta olisi ikuinen. Helppo oli lisätä menoja ja vähentää verotuksen kautta tuloja. Kuten kaikki tiedämme, erityisesti kuntasektorin tehtävät lisääntyivät jatkuvasti.

Huomaamatta jäi kuitenkin, miten yksityisen sektorin kansantuoteosuus syntyi. Pelkästään Nokian osuus kansantuotteesta oli parhaimmillaan lähes neljä prosenttia, lähes 7 miljardia euroa. Julkisen sektorin rahoitukseen syntyi merkittävä keskittymä. Näyttää siis siltä, että sekä valtionhallinnosta että kunnista puuttuu kokonaan riskienhallinta.

Omassa työssäni pankki- ja vakuutustoiminnassa valvotaan sekä luotonannon, sijoitustoiminnan että varainhankinnan keskittymiä. Ajattelu perustuu Harry Markowizin 1952 julkaisemaan artikkeliin portfolion tehokkuudesta riskin ja tuoton suhteen (Harry Markowitz, Portfolio Selection, The Journal of Finance, Vol. 7, No. 1. (Mar., 1952)).

Vaikka teoria on rakennettu alun perin sijoitusportfolion riskin ja tuoton tehokkaaseen optimointiin, on siinä yksi tärkeä ohje julkisen sektorin, ja miksei minkä tahansa muunkin tahon, rahoitukselle: ”älä laita kaikkia munia samaan koriin”.

Näin näyttää nyt käyneen. Vaikka väestön ikääntyminen on ollut vuosikymmeniä tiedossa, jäi se Nokian ja sen alihankkijoiden valtaisan menestyksen alla politiikoilta tiedostamatta. Kansantulo kasvoi kasvamistaan.

Kun sitten yksityinen sektori, ja Nokia erityisesti, ajautui kriisiin ja kansantuotteen kasvu taittui ja jopa kääntyi laskuun, oli julkinen sektori kuin huomaamattaan kasvanut pienenevään yksityiseen sektoriin nähden liian suureksi. Siinä mielessä kyseessä on siis myös yksityisen sektorin kriisi.

 

Tarvitaan keskittymistä uuden luomiseen

Yksityisen sektorin kriisin syynä olen aiemmin blogissani todennut olevan hierarkkisen ja näköalattoman yritysten johtamisen. Tuotamme edelleen tavaroita ja palveluja, joiden jalostusaste on liian alhainen. Kun yrityksessä jalostusastetta ei saada nousuun, jää jäljelle vain tehokkuuden kasvattaminen, eli kustannuskilpailukyvyn parantaminen.

Tehdään siis vanhaa asiaa tehokkaammin, eli vähemmällä väellä. Vientisektori ei siis ole uusiutunut riittävästi! Se ei ole pystynyt luomaan ja myymään nykyisten ja uusien asiakkaidensa tarvitsemia ratkaisuja.

Reaalisesti korkea kilpailukykymme (yhteiskunnan toimivuus, oikeuslaitos, infrastruktuuri, koulutus, osaaminen, innovaatiovalmiudet) on pystyttävä käyttämään tehokkaammin uuden luomiseen.

Maailmantalouden työnjaossa esimerkiksi valmistustyö koneellistuu ja/tai siirtyy auttamatta alhaisempien kustannusten maihin. Eikä pelkästään valmistus, vaan jo kohtuullisen korkean jalostusasteen töinä pidetyt suunnittelu- ja ohjelmointityöt, kuten näyttää käyneen viimeaikaisissa ICT-ulkoistuksissa.

 

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan puheenjohtaja 2010 – 2013

Ekonomien määrä kasvaa – ilman sisäänoton kasvattamistakin

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

20 vuotta sitten ekonomiliitossa oli ekonomijäseniä noin 22 000 ja ekonomiopiskelijoita hieman alle 9 000. Nyt ekonomijäseniä on noin 34 000 ja opiskelijoita noin 17 000. Sisäänotto vuonna 2013 oli 2 000 opiskelijaa. Pienempien ekonomi-ikäluokkien poistuessa työelämästä kasvaa ekonomien määrä vielä pitkään. Oman lisänsä tuottavat erilaiset ulkomaiset yliopistot ja muut uudet toimijat, muun muassa Estonian Business Schoolin Helsingin toimipiste.

Ekonomin arvoon oikeuttavan KTM-tutkinnon hinta-laatusuhde on kohdallaan. Tutkimus 5 vuotta sitten valmistuneiden tilanteesta antaa siitä hyvän kuvan. Tutkinnon sisältöön ollaan tyytyväisiä.

Työttömyyskään ei valitettavasti ole jäänyt nuorille ekonomeille täysin vieraaksi, mutta pääsääntöisesti ekonomit työllistyvät hyvin koulutusta vastaaviin tehtäviin. Kataisen hallituksen ehdotus työurien pidentämiseksi muutamien alojen (ml. kauppatieteet) hakijasumaa purkamalla (lue: sisäänottoa kasvattamalla) vaarantaa kauppatieteellisen yliopistotutkinnon hyvän kehityksen.

Tradenomien määrän kasvu on varoittava esimerkki. Määrä on ylittänyt markkinatarpeen. Laadullinen alityöllistyminen on todellinen ongelma. Laadullinen alityöllistyminen on sekä yksilön että yhteiskunnan edun vastaista. Odotukset alittaviin työtehtäviin joutuminen aiheuttaa pettymyksiä, heikentää motivaatiota ja rapauttaa tuloksellisuutta.

Opiskelijamäärien kasvaessa -resurssien pysyessä ennallaan- koulutuksen laadun varmistaminen vaikeutuu. Tutkintomäärien, läpimenoaikojen ja valmistumisasteiden painottaminen johtaa pyrkimykseen saada mahdollisimman moni valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Hieno tavoite, mutta eiväthän keinot rapauta laatua?

Näin käy, jos läpäisyn vuoksi aletaan etsiä helpompia suoritustapoja. Kansakunta ei halua taitamattomia lääkäreitä ja opettajia eikä sen myöskään pidä haluta muuta kuin osaavia markkinoinnin, laskentatoimen, rahoituksen ja johtamisen ammattilaisia.

 

Laatua määrän sijaan

Tuoreista tilastoista olemme saaneet lukea jalostamattomien tuotteiden osuuden viennistä kasvaneen. Kansantaloustieteen peruskursseilla meille on opetettu, että elämme vaihdantaan perustuvassa markkinataloudessa.

Missä määrin jalostettujen tuotteiden viennin lasku johtuu huonosta työnjaosta? Tekevätkö asiantuntijat oikeita töitä? Vai tuskastelevatko he hankalien matkalaskuohjelmien kanssa? Millä voi olla osaamisen vaihdantaa, ellei ole erisisältöistä ja -tasoista osaamista?

Toimiva työnjako on avain tuloksellisuuteen, innovaatioihin, korkeaan laatutasoon ja kilpailukykyyn. Asiantuntijoiden pitää keskittyä asiatuntijatyöhön ja sen kehittämiseen huipputasolle. Yhteiskunnan toimiva työnjako edellyttää ajanmukaista koulutusrakennetta. Ekonomeja työnjako vaati rajallisen määrän ja jo nykyiset sisäänottomäärät takaavat riittävän määrän.

Valtiovarainministeri nosti parin viikon takaisessa Hesarin haastattelussa myynti- ja markkinointiosaamisen top 3-kehittämislistalleen. Tehdään mitä ministeri pyytää. Kauppatieteellisiltä tiedekunnilta on luonteva vaatia panostuksia myynnin ja markkinoinnin johtamisen kehittämiseen. OKM:n on vaadittava laatua määrien sijaan.

Sisäänoton pienentäminen voisi olla yksittäisen ekonomin etu, mutta yhteiskunnan kehittymisen näkökulmasta ekonomeja on syytäkin olla nykyistä enemmän. Sen onneksi varmistavat aiempaa suuremmat ekonomi-ikäluokat. Ekonomiosaamista tarvitaan yksityisellä ja julkisella sektorilla. Julkisen sektorin rakenteelliset ongelmat vaativat muun muassa nykyistä syvällisempää tuotteistamisen ja sisäisen laskentatoimen osaamista.

Kommentoikaa olenko hakoteillä? Jos kyllä, janoan ohjausta oikeaan suuntaan. Jos en, tehdään tälle jotain!

Vaikuttaminen lähtee esimerkiksi siitä, että välität linkin blogista kansanedustajallesi ja herätät havaitsemaan ekonomiopiskelijoiden määrän kasvattamisen laatua nakertavan vaikutuksen.

Tuleville ekonomeille pitää taata mahdollisuus odotuksia vastaaviin työtehtäviin. Pidetään opiskelijamäärät kurissa!

Onnellista ekonomivuotta 2014!

Timo Saranpää
pääekonomi