Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Tartu ainutlaatuiseen tilaisuuteen – tule mentoriksi!

Suomen Ekonomien uravalmentaja Hannele Heikinheimo

Mikä hieno mahdollisuus! Samalla kun mentorina voi ammentaa omasta kokemuksestaan ja tukea ohjattavan, aktorin, ammatillista kehittymistä, saa paljon myös itselleen.

Totta! Mentorointi on siihen osallistuville  win-win –tilanne. Molemmat osapuolet hyötyvät.

”Löysin itsestäni osaamista, jota en tienyt”. ”Mentorin oman ammatillisen kehittymisen kannalta mentoroinnissa näkyväksi tuleva oma osaaminen on mentorille prosessin parasta antia” Näillä sanoilla kuvaavat omaa kokemustaan mentorina toimineet henkilöt.

Mikä mainio mahdollisuus kehittää toista ja kehittyä myös itse. Itsetuntemus kasvaa ja näkökulmat avartuvat.

 

Mitä minulla on annettavaa?

Saatat myös pohtia onko minusta mentoriksi. Kaikilla on jotain annettavaa! Mentoroinnin hengen mukaisesti kysehän on kokemuksen jakamisesta. Ja meillä kaikilla on paljon erilaista kokemusta.  Mentorointi on tähän erinomainen foorumi.

Olen vastannut SEFEn mentorointitoiminnasta vuosia. On ollut aina yhtä riemastuttavaa huomata, miten osallistujat ovat olleet positiivisesti yllättyneitä prosessin annista sen päätyttyä. Ja mikä parasta, tämä kantaa pitkälle. Niin nykyhetkessä kuin tulevaisuuteen.

Tänä päivänä moni pohtii onnellisuutta. Siitä puhutaan ja sitä tavoitellaan. Tässäpä jälleen yksi niitti lisää mentoroinnin puolesta. On todettu, että merkitykselliset sosiaaliset suhteet ja toisten auttaminen lisäävät onnellisuutta. Miksi et tarttuisi tähän tilaisuuteen?

 

Pääkaupunkiseudulla kaivataan uusia mentoreita

Tule mukaan mentoriksi SEFEn nyt keväällä alkavaan pääkaupunkisedun mentorointiohjelmaan.

Jos et vielä ole täysin vakuuttunut mentoroinnin annista, suosittelen tutustumaan SEFEn uuteen mentorointikirjaan Intohimona mentorointi. Kirja on nyt tilattavissa.

Mentorointi on loistava tapa jakaa osaamistaan ja tehdä hyvää. Tartu siis ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja pane hyvä kiertämään!

 

Hannele Heikinheimo
SEFEn asiantuntija
urapalvelut ja ammatillinen kehittyminen

Kun meillä ei ole pulaa ekonomeista, niin miksi lisätä opiskelupaikkoja?

SEFEn asiamies Eeva Salmenpohja

Hallituksen kehysriihessä oli jaettavana säästöjen lisäksi lähinnä vain veronkorotuksia.  Erityisellä jännityksellä kuitenkin odotin tietoa korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisestä. Toiveissa oli, että valtiontalouden kurimuksessa ei korkeakoulutuksen aloituspaikkoja roimasti lisättäisi.

Esitys korkeakoulupaikkojen määräaikaisesta lisäämisestä putkahti esiin viime syksyn rakennepoliittisesta ohjelmasta sovittaessa. Tällöin linjattiin epämääräisesti, että korkeakoulutukseen pääsyä sujuvoitettaisiin lisäämällä aloituspaikkoja työelämän kannalta keskeisillä aloilla.

Selkeä työelämätarve muuttui opetusministerin puheissa talven aikana kuitenkin puheeksi koulutuksen lisäämiseksi aloilla, joilla koulutuksen järjestäminen on halpaa, työttömyysluvut kohtuulliset – ja rivien välistä lukien – tulotaso keskimääräistä parempi. Oli helppo päätyä johtopäätökseen että hakijasuman purkamista ja työelämän tarvetta tärkeämpiä tavoitteita olivat työttömyysriskin ja tulotason tasaaminen. Pääkohteina lisäykselle esitettiin kauppatiedettä ja oikeustiedettä. Konkreettista esitystä aiotusta lisäyksestä tai sen perusteista ei kuitenkaan nähty, useista julkisistakin vetoomuksista huolimatta.

Nyt tehdyssä päätöksessä alkuperäistä työelämätarpeen määrittelyä hieman tarkennettiin ja hankkeelle osoitettiin rahoitus – kaiken kaikkiaan 123 miljoonaa euroa vuosille. Erittäin merkittävä summa, vaikka sen toteutuminen jakaantuukin pitkälle ajanjaksolle. Kohdentamisesta riippuen tämä tarkoittaa vuosittain noin 1 500 uutta aloituspaikkaa korkeakouluihin. Samanaikaisesti yliopistojen perusrahoitusta nakerrettiin puolittamalla yliopistoindeksi.

 

Koulutusmäärien perustuttava aina työvoimatarpeeseen

SEFE on tehnyt sinnikkäästi työtä kehnosti perustellun hankkeen järkevöittämiseksi.  Tämä on joiltain tahoilta tuomittu itsekkääksi ja lyhytjänteiseksi, ikään kuin ekonomit tieten tahtoen haluaisivat evätä ilman yliopistopaikkaa jääneeltä nuorelta mahdollisuuden opiskeluun. Totuuden moniulotteisuus on ollut helppo sivuuttaa.

SEFEn argumentit alan koulutuksen lisäämisen vastustamiselle ovat koko ajan olleet avoimet ja perustellut. Johtoajatuksenamme on ollut, että päätökset koulutusmääristä tulisi perustua avoimiin argumentteihin ja ennakointitietoon perustuviin laskelmiin. Kuten Kalle Isokallio YLE:n Jälkiviisaissa 7.2.2014 totesi, ”Kun meillä ei ole pulaa ekonomeista, niin miksi lisätä opiskelupaikkoja?”.

Palkkatilastoja tuijottaessa unohtuu helposti myös se, että pelkkä tutkinnon suorittaminen ei takaa ekonomin uralla mitään. Lähes kaikki ekonomit työllistyvät yksityiselle sektorille, jossa hyvistä työpaikoista ja uralla etenemisestä käydään kovaa kilpailua.

Koulutuspolitiikka on aina politiikkaa. Ei huolestuneesti pää kallellaan ilmaistua hyvää tahtoa huolehtia nuorista, sivistyksestä ja oppimisesta, vaan politiikkaa. Ja näin asian toki pitääkin olla: yhteiskunnan muutoksen suuntaan tulee poliittisesti ohjata.

Toivoa kuitenkin sopii, että aloituspaikkojen lisäämisen kohdentamista päätetään yksin työvoimatarve edellä.

 

Eeva Salmenpohja
Asiamies, koulutuspolitiikka ja yhteiskuntavaikuttaminen

Kolme askelta kohti kestävää esimiestyötä

Johtamisvalmentaja ja business coach Kaj Hellbom

Suomalaisissa organisaatioissa on tällä hetkellä merkittävä johtamisvaje. Vaje koskee niin henkilökohtaista itsensä johtamista kuin muiden ihmisten ja tiimien johtamista.

Johtamisvajeen ilmentymä on heikentynyt suorituskyky kautta linjan. Suomalaisten organisaatioiden – ja koko Suomen – kyvykkyys saada aikaan tuloksia nyt ja tulevaisuudessa on tällä hetkellä vakavan pohdinnan aiheena monessa kabinetissa ja konttorissa. Me emme pärjää ja menesty markkinoilla!

Jotakin olisi siis tehtävä. Johtamista kehittämällä voisimme saada aikaan paljon enemmän tuloksia. Mutta miten?

Kaikki johtaminen tähtää kannattavan ja kannustavan – kestävän – työnteon kulttuurin luomiseen. ”Kestävä johtaminen” ja ”kestävä menestyminen” ovat erittäin hedelmällisiä tapoja lähestyä tätä johtamisen kehittämisen haastetta.

”Kestävä” on kuitenkin käsitteenä varsin moniulotteinen. Kestävä johtaminen voi tarkoittaa kestävää asennetta sekä luonnon että ihmisten voimavarojen hyödyntämiseen, eli sitä että meillä on riittävän pitkä tähtäin mukana kaikessa tekemisessämme. Mutta mitä tarkoittaa ”kestävä” kun siirrymme päivittäisen esimiestyön maailmaan?

Keskeinen arkisen työnteon kysymys on: Kun minä aamulla tulen työpaikalleni, mistä minä huomaan että siellä harjoitetaan kestävää esimiestyötä ja johtamista?

Uskon että voimme tähän kysymykseen löytää yhteisiä vastauksia ja yhteistä askellusta! Katsotaan mitä ne askeleet olisivat! Mikä siis luonnehtisi kestävää esimiestyötä?

 

Mistä kestävä esimiestyö rakentuu?

Tässä kolme perusaskelta kohti kestävää esimiestyötä:

  1. Ennakoitavuus
  2. Rauhallisuus
  3. Joustavuus

Mitä ennakoitavuus tarkoittaa? Se tarkoittaa sellaista suunnitelmallista toimintakulttuuria jossa on selkeä ja vahva näkymä eteenpäin. Jos arki on vain tulipalojen sammuttamista, on organisaatio – ja sen ihmiset – pulassa. Ennakoimattomuus on yksi suurimpia epävarmuuden ja ahdistuksen lähteitä jokaisessa organisaatiossa.

Ennakoitavuus voi liittyä suoraan tekemisen systematiikkaan, eli meillä on järjestelmällinen tapa hoitaa asioita. Tai jos tilanne on hyvin turbulentti, ennakoitavuus voi liittyä siihen miten me kaikesta huolimatta suunnitelmallisesti kohtaamme turbulenssin. Ennakoitavuus luo turvallisuutta.

Entä rauhallisuus? Se tarkoittaa rentoa ja reflektoivaa otetta tilanteisiin. Tässä ollaan lähellä tunnetaitojen kenttää – kykyä pitää itseään rauhallisena tunnemyrskyjen keskellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ei mene mukaan joka juttuun ja tunteeseen, mutta osaa olla vahva ja päättäväinen kun tarvitaan.

Esimiehen tunnetaidot luovat hyvää perustaa yhteistoiminnalle ja vuorovaikutukselle koko organisaatiossa. Tunnekypsä ja aikuinen organisaatio on myös turvallinen paikka toimia.

Entä joustavuus? Maailma heittää meille haasteita koko ajan. Huomenna täytyy ehkä ajatella ja toimia aivan toisin kuin tänään. Ja toimintaa täytyy muokata jatkuvasti!

Vain joustava toimintakulttuuri mahdollistaa tämän. Kykyä reagoida, joustaa ja vastata nopeisiinkin muutoksiin kuvaavat esim. käsitteet ”agile” ja ”lean”. Käsitteistä riippumatta puhumme kilpailukyvyn ytimessä olevasta tekijästä. Ja kilpailukyky jos mikä luo turvallisuutta!

 

Kestävää esimiestyötä voi opiskella SEFEn EkonomiEsimies-koulutusohjelmassa

Mitä kestävällä esimiestyöllä sitten voidaan saavuttaa? Mielestäni sillä ensinnäkin voidaan rakentaa turvallisuuden tunnetta toimintaympäristöön. Turvallisuuden tunteen vastakohtana on pelko, ja me tiedämme miten lamaannuttava tunne se on. Organisaatiota ei voi johtaa pelolla – ihmiset tarvitsevat turvallisuuden tunteen voidakseen tarjota parastaan.

Mutta mitä tarkoittaa turvallisuus kestävän esimiestyön osana?

Se ei varmaan tarkoita sitä vanhan maailman ajattelua, että ”kyllä se muutos menee ohi, kun vain odotetaan”. Siksi turvallisuuden pariksi on nostettava toinen käsite, ja se käsite on ”dynaaminen”. Kestävällä esimiestyöllä ja johtamisella voimme siis rakentaa dynaamista turvallisuutta organisaatioon.

Silloin meillä on kannattavan, kannustavan ja kestävän tekemisen elementit paikoillaan! Ja sehän on kova juttu!

Missä tällaista kestävää esimiestyötä sitten voi opiskella? Yksi sellainen paikka on SEFEn suosittu, jo monta vuotta toteutettu, ja erittäin hyvää palautetta saanut EkonomiEsimies-ohjelma. Tämä ohjelma rakentuu vahvalle itsensä johtamisen, muiden johtamisen sekä muutoksessa johtamisen perustalle. Ohjelma tarjoaa sinulle askelmat kestävän ja menestyksekkään esimiestyön rakentamiselle.

Tämä on kaikille SEFEläisille esimiestyön kehittämisestä kiinnostuneille suuri mahdollisuus! Tartu siihen!

 

Kaj Hellbom
Johtamisvalmentaja ja business coach
TJ, BCI Business Coaching Institute

Kauppa kannattaa ekonomin palkkapussille

Asiamies Tuomas Viskari

Kaupan ala on perinteisesti ollut ekonomeille hyvä palkanmaksaja. Helmikuussa julkaistun SEFEn palkkatasotutkimuksen mukaan tämä kehitys jatkui erityisen vahvasti vuonna 2013.

Edelliseen vuoteen verrattuna ekonomien palkkakehitys oli parasta nimenomaan kaupan alalla. Lokakuussa kaupan alalla työskentelevän ekonomin mediaanipalkka oli 5687 euroa, kun kaikkien sefeläisten mediaanipalkka oli 4894 euroa. Nousu vuoden takaiseen oli peräti 267 euroa (4,9%)

Todennäköisesti kaupan alan keskimääräistä korkeampaa palkkatasoa selittää se, että kyselyyn vastanneet kaupan alalla työskentelevät ekonomit ovat selvästi muita vastaajia useammin johtotehtävissä. Kaupan alan vastaajista yli 35 prosenttia työskenteli johdon tai ylimmän johdon tehtävissä, kun vastaava luku kaikista vastaajista oli vajaa 22 prosenttia.

Ripeä palkkakehitys sen sijaan herättää kysymyksiä eikä sille ainakaan nopeasti tunnu löytyvän selvää selitystä. Kaupan ala on raportoinut viime aikoina säännöllisesti heikoista näkymistä. Palkkatason nousu alalla ei tunnu vastaavan tätä mielikuvaa varsinkin, kun työehtosopimusten puuttuessa palkka joustaa tyypillisesti vahvemmin suhdannevaihteluiden mukaan.

Kyselyssä johdon ja ylimmän johdon palkka ei ole noussut muita vastaajia enemmän ja ylimmän johdon palkkataso on jopa laskenut.  Siispä johdon korkea osuus kaupan alan vastaajistakaan ei näyttäisi selittävän hyvää palkkakehitystä, vaikka se muita korkeampaan palkkatasoon vaikuttaakin. Asiahan sinänsä on positiivinen ja hyvän kehityksen jatkamiseksi onkin syytä pureskella aineistoa tarkemmin pidemmällä aikavälillä.

 

Kaupan alalla ekonomit tekevät pitkää päivää

Parempi palkka ei kuitenkaan tule kuitenkaan ilmaiseksi. Kaupan alalla työskentelevät ekonomit tekevät lähes 1,5 tuntia pidempää työviikkoa, 42,6 tuntia viikossa, kuin kyselyyn vastanneet keskimäärin.

Tämä ylittää selvästi sekä työaikalain 40 tunnin että useiden työehtosopimusten 37,5 tunnin säännöllisen työajan. Useissa työn kuormitusta mittaavissa kysymyksissä oli havaittavissa huolestuttavia tuloksia. SEFEn keskeisenä tavoitteena onkin hakea ratkaisuja työn kuormitukseen ja työssäjaksamiseen liittyviin ongelmiin.

Kaupan liitto on ennakoinut kaupan alan työllisyyden heikkenevän edelleen tänä vuonna ja tästä on viestinyt useat kaupan alan yt-neuvottelut alkuvuodesta. SEFE tavoittelee myös kaupan alalla henkilöstön edustusjärjestelmän kehittämistä, jotta myös ekonomeilla olisi työpaikan muutostilanteissa mahdollisimman vahva tuki myös työpaikkoilla.

 

Tuomas Viskari
Työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikan asiamies, SEFE

Kellokortti on asiantuntijan turvakypärä

SEFEn edunvalvonnan asiamies Riikka Mykkänen

Jos olet töissä varastolla, suojelet todennäköisesti varpaitasi turvakengillä. Tietyömaalla, mahdollisesti liikenteen seassa, on tärkeää tulla huomatuksi. Siinä auttaa kirkkaan värinen suojahaalari. Rakennustyömaalla on ehdottomasti käytettävä turvakypärää.

Siistissä sisätyössä ei kypärälle ole käyttöä. Miten siis suojella asiantuntijan tärkeintä työvälinettä, aivoja?

Toimiakseen hyvin aivot tarvitsevat lepoa. Parhaat ideat syntyvät usein silloin, kun ihminen on levännyt ja voi muutenkin hyvin. Niinpä Heureka!-hetken voi kokea myös vapaa-ajalla tai lomalla. Aivoja kun ei voi jättää työpöydälle tietokoneen viereen töistä lähtiessä. Itse asiassa tietokonekin otetaan yleensä mukaan, jotta töitä voidaan jatkaa kotona.

Jotta aivot saisivat riittävästi lepoa, tulee työn ja vapaa-ajan olla tasapainossa. Tasapainon seurantaan ja saavuttamiseen oiva väline on kellokortti. Tiedän, kellokortti kuulostaa todella vanhanaikaiselta.

Mutta niin kuin ovat tekniikan myötä työnteon välineet kehittyneet, on kehitystä tapahtunut myös työajan seurannan välineissä. Enää ei valvota kulkemista, työnteon ei tarvitse olla paikkaan sidottua. Leimaukset tehdään kännykällä tai tietokoneella. Helppoa!

 

Työajanseuranta on työnantajankin etu

Kaikki työnantajat eivät kuitenkaan seuraa työaikaa. Se on kummallista monestakin syystä. Ensinnäkin silloin rikotaan lakia.

Toiseksi, työaikaa seuraamalla työnantaja pystyy huolehtimaan työntekijöidensä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Lisäksi se on erinomainen työkalu esimiestyöhön, esimerkiksi toimenkuvien oikeaan mitoittamiseen.

 

Työaikavalmentajalla tiedät mihin aikasi töissä kuluu

SEFE on kehitellyt jäsentensä käyttöön Työaikavalmentajan. Se on helppokäyttöinen mobiilisovellus, jonka avulla sefeläiset voivat itse seurata omaa työaikaansa. Samalla kun kirjaa työhön kuluvaa aikaa, voi arvottaa työn merkityksellisyyttä ja jopa omia fiiliksiään työnteon hetkellä. Jälkikäteen voi olla mielenkiintoista tarkkailla esimerkiksi miten työaika jakautuu eri työtehtävien kesken.

Uskon, että arvokkain tieto monelle on kuitenkin työhön kuluva aika. Uskon myös, että monet se yllättää. Asiantuntijatyössä ongelma ei useinkaan ole siinä, että ei saisi työpäiväänsä kulumaan. Päinvastoin, työpäivät venyvät, työtä jatketaan kotonakin, työn ja muun elämän raja hämärtyy. Näin käy helpommin, jos työajan seuranta – asiantuntijan turvakypärä – puuttuu.

Lainsäädännöllä on saatu monta ammattia ja työtehtävää turvallisemmaksi. Se on todella hienoa. Nyt pitäisi keskittyä henkiseen työturvallisuuteen. Burn out ja sitä helposti seuraava masennus on yleistynyt huolestuttavasti. Meistä monella on läheinen, ystävä tai työkaveri, joka on kohdannut uupumisen.

 

Työajanseurata tuo joustavuutta työpäiviin

Sefeläiset arvostavat työn joustavuutta. Sitä, että joskus voi lähteä aikaisemmin ennättääkseen tarhan kevätjuhlaan tai joogatunnille. Toisinaan iltaisin voi olla tarvetta hioa seuraavan päivän presistä tai esimies tarvitsee apua tärkeän projektin viimeistelyyn.

Liukuva työaika, työaikapankki ja etätyö tuovat toivottua joustavuutta sekä työntekijöille että työnantajille. Ne edellyttävät kuitenkin työajan seurantaa.

Hieman nurinkuriseltahan se kuulostaa, mutta totta se on: seuranta lisää joustoa. Nimenomaan oikeudenmukaista joustoa, sellaista jossa molemmat osapuolet joustavat ja tehty työ korvataan. Korvauksettomista ylitöistä taas saisi ihan oman bloginsa. Se jää ensi kertaa, sillä minulla turvakypärä toimii, työaika tältä päivältä päättyy.

 

Riikka Mykkänen
SEFEn edunvalvonnan asiamies

PS. Tunnustan, en ole keksinyt otsikkoa itse. Mutta se on ihan paras! Hyvä kaimani SEFEstä Riikka Sipilä!

Perhevapaiden ja –vastuiden tasainen jako tasaisi kustannukset

Asiamies Kosti Hyyppä

Vanhemmuuden kustannusten nykyistä tasaisempaa jakamista on helppo kannattaa.  Aihe on paljon esillä julkisuudessa ja esimerkiksi Yrittäjänaisten aloitteen kustannusten tasaamisesta on allekirjoittanut yli puolet kansanedustajista. Mutta miksi yksikään työnantajaliitto ei aloitetta kannata ja palkansaajapuoleltakin kannattajia on vain pari?

Vanhemmuuden kustannuksissa on kyse ennen kaikkea kolmesta kokonaisuudesta, jotka menevät monilla iloisesti sekaisin.

Yksi kokonaisuus ovat kustannukset, jotka työnantaja joutuu maksamaan lakisääteisesti. Tällainen on esimerkiksi perhevapaan aikana kertyneen vuosiloman palkka. Vuosilomapalkka ja keskimääräiset lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut korvataan työnantajille eikä niistä siksi ole erimielisyyttä.

Toinen kokonaisuus ovat työehtosopimuksella sovitut kustannukset eli kustannukset, jotka eivät perustu lakiin. Esimerkkinä tällaisista kustannuksista voidaan käyttää äitiysvapaalta maksettavaa palkkaa tai lomarahaa. Niistä työnantajan maksettavaksi jää palkan ja äitiys- ja vanhempainrahan erotus sekä lomaraha.

Kolmas kuluerä ovat epäsuorat kustannukset, jotka riippuvat tapauksesta ja joita on hankala määritellä. Epäsuoria kustannuksia ovat esimerkiksi sijaisen rekrytoiminen ja perehdyttäminen sekä perhevapaalle jäävän henkilön töiden järjestelyt. Epäsuoria kustannuksia tulee myös ennen perhevapaata ja sen jälkeen. Esimerkiksi sairaan lapsen hoitaminen kotona on työehtosopimusten mukaan usein palkallista. Samoin raskaudesta saattaa aiheutua sairauslomaa, joka on palkallista.

Työehtosopimuksella sovittuja kuluja ei tule kaikille työnantajille, koska kaikki työntekijät eivät ole työehtosopimusten piirissä. Kaikki eivät saa palkkaa äitiysvapaan tai isyysvapaan ajalta eikä kaikille makseta lomarahoja. Kaikki eivät saa palkkaa edes niiltä päiviltä, kun ovat kotona hoitamassa sairasta lasta.

Suurimmat kulut työnantajille tulee myös Yrittäjänaisten laskelman mukaan työnantajien itsensä sopimista kuluista ja siksi tuntuisi erikoiselta maksattaa näitä kuluja muilla. Tilannetta voi verrata siihen, että työehtosopimuksella sovitaan palkankorotuksista ja sen jälkeen vaaditaan valtiota maksamaan sovitut korotukset.

 

Perhevapaat eivät vaikuta työnantajan vakuutusmaksujen suuruuteen

Virheellinen väite on myös se, että sairaita lapsia hoitaisivat ainoastaan äidit. Lähes yhtä suuri osa isistä hoitaa sairaita lapsia kotona kuin äideistä. Hoitopäivien jakaantumisesta äitien ja isien välillä ei ole tilastoa.

Mikään tilasto ei tue sitäkään, että raskaana olevat sairastaisivat erityisen paljon. Joskus toki sairastaa, mutta kaikissa työntekijäryhmissä on pitkiä sairauslomia. Kuitenkin raskaana olevista suuri enemmistö on nuoria ja terveitä naisia.

Työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaukset rahoitetaan työtulovakuutuksella. Sen kustannuksista suurin siivu kerätään työnantajilta. Vakuutusmaksujen suuruuteen ei vaikuta, käyttävätkö työnantajan työntekijät perhevapaita.

Miesvaltaisen teollisuuden osuus vakuutusmaksuista on siis selvästi suurempi kuin sen osuus etuuksista ja vastaavasti naisvaltaisten alojen osuus etuuksista on huomattavasti suurempi kuin niiden osuus vakuutusmaksuista. Työtulovakuutus siis tasaa kustannuksia työnantajien kesken.

SEFEn mielestä vanhemmuuden kustannusten tasainen jakaantuminen on erittäin tärkeä asia.

Omasta mielestäni paras idea nykyisen järjestelmän täydentämiseksi on ollut Soininvaaran ja Vartiaisen ehdotus 5000 euron kertakorvauksesta työnantajalle siinä tapauksessa, että työntekijä palaa raskauden ja perhevapaan jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Tämä tasaisi vaikeasti määriteltäviä välillisiä kustannuksia ja auttaisi samalla toiseen ongelmaan eli perhevapaalta palaamiseen.

Kuitenkin, kaikkein parhaiten vanhemmuuden kustannuksia saadaan tasattua jakamalla perhevapaat ja perhevastuu nykyistä tasaisemmin.

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvosta vastaava asiamies SEFEssä