Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2014

Huolehdi jäsenyydestäsi: Vakuutathan henkesi ja omaisuutesikin – mikset siis työuraasi?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Keskimäärin ekonomintutkinnolla päätyy nykyäänkin hyvään asemaan, vaikka ekonomikunnan rakenne on vahvasti ”duunaristunut” eikä johtajan posti, toisin kuin vielä 60- ja 70-luvuilla, aukene helpolla.

Kokonaan toinen kysymys on haluaako ekonomi välttämättä olla johtaja tai edes esimies. Asiantuntijatyössä on omat varteenotettavat etunsa.

Ei ole esimiestyön haasteita. Esimerkiksi ei tarvitse taistella henkilöstöasioiden ja henkilöstöhallinnon järjestelmien kanssa ja niin edelleen. Esimiestyössä liian usein joutuu pohtimaan, miten työt järjestellään, jotta ne tulevat tehdyksi koko ajan lisääntyvään työmäärään nähden vähenevin resurssein.

 

Kaupallinen korkeakoulututkinto ei ole varma tae välttyä yt-mankelilta

Aivan liian usein yt-neuvotteluiden jälkeen jäädään tekemään kaikki samat työt kuin ennen yt:täkin vähämmällä väellä. Ja sitten tulee työn ja työyhteisön kehittäminen kehiin. Useimmiten tilanne on jo siinä vaiheessa täysin menetetty. Yksinkertaistaminen (siis oikeiden töiden valinta) olisi aina tehtävä ensin.

Aika moni on viime vuosina törmännyt väenvähentämiseen yt-neuvotteluissa eli Yhteistoimintalain 8-luvun mukaiseen menettelyyn. Mutta oletko opinnoissasi tai esimies-/asiantuntijatyössäsi tai yrittäjänä siihen aiemmin törmännyt?

Tuskinpa, jollet ole toiminut luottamusmiehenä. Olitpa esimies tai asiantuntija soita silloin liittoon. SEFEn juristit ja edunvalvonnan asiamiehet auttavat tai mahdollisesti vielä parempaa paikalliset olosuhteet tunteva työpaikan akavalainen luottamusmies auttaa. Nykyään – ja mitä suuremmasta työnantajasta on kyse niin sitä isommin – on turha kuvitella, että kaupallinen korkeakoulututkinto olisi varma tae välttyä yt-mankelilta.

Luottamusmiesjärjestelmä syntyy työehtosopimusten kautta. Työehtosopimukset ovat työntekijä- ja työnantajaliittojen, solmimia ja tuottaneet palkansaajalle aikojen kuluessa monta tärkeätä asiaa, joiden ekonomi luulee liian usein olevan lakisääteisiä.

Työehtosopimuksin on saatu paljon aikaan sekä uusia asioita että myös palkkamalttia. Usean ekonomin ongelma on se, ettei häneen sovelleta työehtosopimusta, jolloin ollaan puhtaasti työsopimuslain nojalla liikkeellä. Tällöinkin työpaikalla voi laittaa ”hynttyyt yhteen” ja valita luottamusvaltuutetun.

 

Henkilöstöedustus tehokas tapa sopia työpaikoilla

Miksi sitten henkilöstöedustus on niin tärkeätä ekonomeille ”kummallakin puolen pöytää”?

On myös työnantajan etu, että työpaikalla on luottamusmies, jonka kanssa voi työpaikan asioissa sopia. Se voi olla pelkästään kustannuskysymys: on paljon halvempaa kutsua luottamusmies neuvottelupöytään kuin parisataa asiantuntijaa ympäri maata.

Väliin hämmentää joidenkin työantajatahojen mantra, etteivät ekonomit tai diplomi-insinöörit edes halua kollektiivisopimuksia, vaan he haluavat sopia kaikesta yksilötasolla. Tuon ymmärtää yrityksissä, joissa on vain muutama ekonomi tai diplomi-insinööri mutta mitä suurempi työnantaja, sitä järkevämpää (siis erityisesti työantajalle) on sopia asioita edustuksellisesti.

Ja mitä enemmän asioita halutaan joustavuuden nimissä siirtää liittotasoilta työpaikoille sovittaviksi, sitä tärkeämpää on saada lisää ekonomeja luottamusmiehiksi, jotka sopimusneuvotteluja työpaikalla voivat käydä. Ekonomit, myös luottamusmiehinä, tuntevat yritystalouden faktat, hehän ovat työnantajan laskelmat tehneet.

Samoin kuntatalouden ongelmat olisi saatettu tunnistaa paljon aikaisemmin lisäämällä laskentaekonomeja kunnallishallinnossa. On varsin naiivi ajatus, että ilman luottamusmiehen työsuhdeturvaa voisi ylipäänsä mistään paikallisesti sopia. Paikallinen sopiminen ei ole yksilötason sopimista, se on kokonaan eri juttu.

 

Kilpailukyky ei synny vain kustannussäästöistä

Suomen työlainsäädännön mukaan työntekijästä ”eroon” pääseminen on varsin helppoa. Erään yrittäjän ääneen lausuma perustelu työehtojen heikentämistavoitteelle oli todella hämmentävä: virherekrytoinnin korjaaminen.

On koeaika, ja huonoon työsuoritukseen perustuva irtisanominen on yksinkertaista, jos sen vaan osaa. Muttei autoakaan pidä ajaa, jos ei osaa. Liiton pitäisi järjestää koulutusta yrittäjäjäsenillemme työnantajana toimimisesta.

Mietitäänpä vielä muutamaa esimerkkiä. 1) SEFEn juristipuhelin soi jatkuvasti, esimerkiksi perhevapaalta palaavat soittavat. Voimmeko vain jäädä sivusta katsomaan jäsentemme huolia?

Emme voi! Juristi auttaa jäsentä akuutissa tilanteessa neuvoillaan, mutta kun jokin asia tulee juristipuhelimesta riittävän usein pöydälle, on ongelmaa syytä ryhtyä vaikuttamistyön kautta ratkomaan. Perhevapaan jälkisuoja on vaikuttamisen arvoinen asia.

2) Pääsiäisviikolla (2014) nousi julkisuuteen kohtuullisen isoin otsikoin nimenomaan ekonomien palkkatasa-arvon puute. Tasa-arvoa on lähes mahdotonta edistää yksilökeinoin. Erinomaista, että tasa-arvoa edistävää lainsäädäntöä rakentamassa Akavan edustajana on ollut SEFE asiamies Kosti Hyyppä.

3) Vireillä olevassa eläkekeskustelussa on syytä tiukkaan olla mukana, ja taas Akavan kautta. Työurien pidentäminen on kestävyysvajeen hallinnan kannalta olennaisen tärkeätä. Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella kokonaisuutena (alusta, keskeltä ja lopusta), eikä vain eläkkeelle jäämisen yläikärajan nostona, niin kuin asia julkisuudessa on esiintynyt. Eikä kannata kaivaa liian syviä poteroita, jonkinasteinen kompromissi siitä kuitenkin syntyy, kelvollinen toki muttei erinomainen kenellekään.

Yksilön kannalta työttömyysturvan merkitys yhteiskunnassa lienee kaikille selvä. Isossa kuvassa se on turvaamassa reaalista kilpailukykyä, eli ylläpitämässä vakaata yhteiskuntaa. Suomessa työttömät eivät ole kaduilla polttamassa autoja, kuten on tuolla eteläisemmässä Euroopassa nähty.

Kilpailukyky on paljon muutakin kuin pelkästään kustannuksia. Kilpailukyky ei ole ratakierros vaan maraton: se on vakaata yhteiskuntaa, vähäistä korruptiota, toimivaa oikeuslaitosta, korkeatasoista koulutusta …

 

Esa Vilhonen
SEFEn Liittoneuvoston jäsen

Työhyvinvointi – tulos vai edellytys?

Tarja Räty

Olen muutaman kerran ollut mukana keskusteluissa, joissa painotetaan työhyvinvointia tuloksena. Työpaikalla ei olla tekemässä työhyvinvointia, vaan töitä. Aivan. Harvalla työpaikalla työsopimukseen kirjataan työntekijän tehtäväksi työhyvinvoinnin tuottaminen itselle.

Työhyvinvointi on myös edellytys – se on edellytys tuottavalle työn tekemiselle. Töissä, joissa tuotetaan tietoa ja palvelua, on olennaisen tärkeää, että ihmiset voivat hyvin. Ilman työhyvinvointia ei palveluita ja tuotteita saada tuotettua tai myytyä. Harvalla työpaikalla onnistutaan, kun yksi työntekijä osaa hyvin työnsä. Yleensä onnistumisten takana on hyvä yhteistyö ja sen takana yleensä hyvä ilmapiiri.

 

Resepti työpaikan hyvään ilmapiiriin 

Mistä hyvä ilmapiiri sitten syntyy? Anna Lindholm teki huhtikuussa Kymen sanomiin juttua työhyvinvoinnista ja hyvästä ilmapiiristä. Listasin hänelle kymmenen hyvän työilmapiirin vinkkiä:

1. Työnteon sujuvuus

Pekka Järvisen mukaan 90 prosenttia työilmapiiriongelmista, huonosta motivaatiosta sekä yhteistyövaikeuksista johtuu organisaation toiminnasta. Sujuuko työ? Onko työssä häiriöitä?

2. Tavoitteiden selkeys

Työn tekemisen tavoista ja tavoitteista tulisi puhua useamminkin kuin kerran vuodessa kehityskeskustelussa. Kuinka usein pohditte asioita, joissa olette onnistuneet?

3. Johtamisen käytännöt

Johtamisessa yhdistyy asioiden ja ihmisten johtaminen, ammatillisuus sekä esimerkillisyys. Hyvä esimies ei ole kenenkään kaveri, vaan hyvä johtajuus on työpaikalla kaikkien käytettävissä.

4. Stressi, kiire, kilpailu ja työmäärä

Jos työpaikalla vähennetään väkeä, samaa työmäärää ei voida enää tehdä entisillä tavoilla. Työmäärää, työn tekemisen tapoja ja työn laatua on tällöin arvioitava uudelleen.

5. Tasa-arvoisuus

Työpaikalla tulee olla yhdessä ja ennalta sovittuja periaatteita, joiden mukaan työpaikalla toimitaan. Tasa-arvoisuuden tunnetta lisää, kun työpaikalla toimitaan näiden ennalta sovittujen periaatteiden mukaan.

6. Hyvät käytöstavat

Kaikki osaavat tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi. Kuluta näitä taitoja päivittäin, etenkin, jos olet esimiesasemassa.

7. Huomaavaisuus, tilannetaju ja ammatillisuus

Työpaikalla ollaan ennen kaikkea edistämässä työtehtäviin liittyviä asioita. Kun keskeytät työkaverisi, harkitsethan ensin, että asiasi on tärkeä työhön liittyvä asia. Muut asiat voit hoitaa esimerkiksi tauoilla.

8. Taito keskustella ja etenkin kuunnella

Hyvään keskusteluun liittyy vuoroin puhuminen ja vuoroin kuuntelu.

9. Kyky hillitä omia tunnereaktioita

Kiihtyminen harvoin edistää hyvää. Jos sinua harmittaa jokin työhön liittyvä asia, niin mieti, voitko muuttaa tilanteen jotenkin. Jos et voi muuttaa asiaa, osaatko suunnata ajatuksesi toisaalle.

10. Avoimuus työhön liittyvän tiedon jakamisessa

Usein työssä on liikaakin tietoa, mutta tieto on väärässä muodossa. Etenkin muutostilanteissa on tärkeää, että kysyjät saavat vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin. Tilastojen esittely ei auta muutoshämmennykseen.

 

Tarja Räty
Kirjoittaja on työelämän kehittämisen asiantuntija Työturvallisuuskeskuksessa, joka kouluttaa ristiriitojen hallinnasta, työyhteisötaidoista sekä työstressin hallinnasta.

Kuva: Sami Kulju

Hyvä, paha yleissitovuus

SEFEn edunvalvonnan asiamies Riikka Mykkänen

Aina toisinaan tietyt tahot heräävät vaatimaan työehtosopimusten yleissitovuuden poistoa. Asiasta on kuultu välillä niin kummallisia lausuntoja, että lienee paikallaan kerrata, mitä yleissitova työehtosopimus oikein tarkoittaakaan.

Yksinkertaistetusti työehtosopimuksessa sovitaan keskeisistä työsuhteen ehdoista, kuten esimerkiksi työajoista, vuosilomasta ja sairausajan palkasta. Sopimukset ovat usein toimialakohtaisia ja yleensä eri henkilöstöryhmillä on omat työehtosopimuksensa.

Työehtosopimus koskee niitä, ketkä ovat sopimuksen solmineet eli yrityksiä ja niiden työntekijöitä. Jos työehtosopimus on yleissitova, sitä tulee noudattaa kaikissa toimialan yrityksissä ja kaikkiin sopimuksen piirissä oleviin työntekijöihin riippumatta järjestäytymisestä. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa erityinen lautakunta, joka arvioi sopimuksen kattavuutta esimerkiksi sopimusosapuolten ilmoittamien jäsenmäärien perusteella.

 

Minimi ei ole maksimi

Työehtosopimuksessa sovitut asiat luovat työsuhteen pohjan – usein puhutaan minimitasosta. Yleinen harhaluulo on, että työehtosopimuksessa kaikki palikat on jo paikallaan, eikä mahdollisuutta muunlaiseen sopimiseen ole.

Väärin. Työehtosopimus ei rajoita yksilön mahdollisuuksia sopia omista työsuhteen ehdoistaan paremmin. Minimi ei ole maksimi.

 

Työehtosopimus ei estä joustoa

Yleissitovuuden vastustajien puheissa keskustelu päätyy aina lopulta paikalliseen sopimiseen. Perusväite kuuluu, että yleissitovuus estää joustavan, yrityskohtaisen sopimisen. Sitä arvostetaan yleensä tilanteissa, jolloin kukkaron nyörejä pitää kiristää.

Väite ei pidä paikkaansa ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusten osalta. Niissä on yleensä varsin runsaasti mahdollisuuksia sekä paikalliseen sopimiseen, että yksilötason sopimiseen.

Jos yritys on aidosti taloudellisesti haastavassa tilanteessa, sillä on mahdollisuus säästötoimiin yhteistoimintamenettelyn kautta. Työehtosopimukset eivät estä lomautuksia tai irtisanomisia.

 

Yleissitovuus luo yrityksille reilun pelikentän

Kun keskeiset työsuhteen ehdot ovat tietyllä toimialalla toimiville yrityksille samat, mikään yritys ei saa kilpailuetua esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Jos yleissitovuutta ei olisi, suuret kansainväliset yritykset pelaisivat suomalaisilla työmarkkinoilla täysin mielensä mukaan. Mahtaisiko jenkkijättiläinen tai monikansallinen konserni maksaa palkallista äitiys- tai isyysvapaata, lomarahaa tai ylityökorvauksia hyvää hyvyyttään?

Työehtosopimusjärjestelmän murentamisen sijaan pitäisi keskittyä siihen, miten kaikki työntekijät saataisiin työehtosopimusten piiriin. Ongelma on ylempien toimihenkilöiden osalta valitettavan yleinen, sefeläisistäkin 53 prosenttia on työehtosopimusten ulkopuolella.

Koska olen reilu tyyppi, voin tässä paljastaa yhden jutun, minkä takia yleissitovuus on hanurista: järjestäytymättömät saavat paljon etuja, joita eivät ole ansainneet.

 

Riikka Mykkänen
SEFEn edunvalvonnan asiamies

Ekonomiehdokkaat esittäytyvät SEFEn blogissa!

Antti Leino, Advisor – Labour Market and Social Policy

Eurovaaleissa eri puolueista ehdolla olevat ekonomit tulevat kirjoittamaan omat blogikirjoituksensa tänne SEFEn blogiin. Bloggauksissaan ehdokkaat saavat vapaasti käsitellä heille tärkeitä EU-asioita. Kirjoituksia julkaistaan blogisivulla maanantaista 5.5. alkaen. Seuraathan Ekonomiliittoa niin Facebookissa kuin Twitterissäkin.

Ekonomiliitto huolehtii ekonomien asemasta yhteiskunnassa sekä omalla vaikuttamisellaan että yhdessä muiden toimijoiden kanssa. SEFE toimii yhteiskunnallisena vaikuttajana koulutuspolitiikassa, työmarkkinoilla, veropolitiikassa, sosiaalipolitiikassa ja talouspolitiikassa. Lue lisää Ekonomiliiton vaikuttamistyöstä. Tulemme julkaisemaan myös linjauksemme rahallisesta vaalituesta ehdokkaille ja puolueille.

 

Palkansaajajärjestöjen yhteinen kampanja aktivoi äänestämään

Palkansaajajärjestöt ovat lähteneet eurovaaleihin ensimmäistä kertaa yhteisellä ”Ääniä Suomesta” -kampanjalla. Kampanjassa on mukana kaikki keskusjärjestöt (SAK, STTK, Akava) ja niiden 60 jäsenliittoa. Järjestöt haluavat pitää työelämäteemoja esillä ja nostaa palkansaajien ääntä paremmin kuuluviin. Kampanja on puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Yhteinen kampanja tukee hyvin sitä, että järjestöt tekevät EU-vaikuttamista koko ajan yhteistyönä. On tärkeää vaikuttaa europarlamentin lainsäädäntöön, sillä se vaikuttaa paljon Suomenkin lakeihin.

Kampanjan yhtenä suurena tavoitteena on myös nostaa eurovaalien alhaista äänestysprosenttia. Viime eurovaaleissahan – siis vuonna 2009 – äänensä antoi vain noin 40 prosenttia suomalaisista. Vain äänestämällä voit vaikuttaa!

Akavalla on myös omat eurovaalitavoitteensa teemalla ”Enemmän mutta parempaa EU:ta”

 

Tutustu puolueiden eurovaalisivustoihin, ehdokkaisiin ja tavoitteisiin:

Suosittelemme myös tutustumaan eri tahojen vaalikoneisiin. Keskeisimpiä vaalikoneita ovat Yleisradion (linkki tulossa toukokuun alussa), MTV:n vaalikone ja Helsingin Sanomien vaalikone.

Löydät lisätietoa eurovaaleista ja EU:sta:

 

Tutustu eurovaaleissa ehdolla oleviin ekonomiehdokkaisiin seuraamalla SEFEn blogia!

 

Antti Leino
Msc (LSE)
Asiamies –Työmarkkinat ja yhteiskuntapolitiikka, SEFE

Eurovaalien vaalipäivä on sunnuntaina 25.5. Suomesta Euroopan parlamenttiin valitaan viideksi vuodeksi 13 meppiä, ja ehdokkaat ovat ehdokkaina koko Suomessa. Ennakkoäänestys toimitetaan kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 14.-20.5. Ennakkoäänestys ulkomailla toimitetaan keskiviikosta lauantaihin 14.-17.5.

Brändiä, sanoi ekonomi!

SEFEn hallituksen jäsen Arto Käyhkö

Kyllä teillä ekonomeilla on vaikeaa! Totesi eräskin arvostettu professori sparratessaan Ekonomiliiton brändityöryhmää siitä, onko ekonomi vai KTM parempi brändi kuvaamaan meitä ekonomeja. Teidän ongelmanne ovat toisille tavoitteita, hän jatkoi vielä päätään pyöritellen, kun kuunteli keskusteluamme hieman pidemmälle.

Jäin pohtimaan tuota sinänsä pientä, mutta merkityksellistä huomiota. Onko meillä syytä olla huolissamme ammatti-identiteettimme ja brändimme tilasta, sen uhkista ja uudistamisesta? Vai onko oikeastaan niin, ettei ekonomien brändiä pysty pilaamaan kukaan muu kuin me itse?

Liiton edellinen hallitus teki laajan strategiatyön, jonka pohjalta toimintaa uudistetaan ja terävöitetään. Strategiassa avataan missiomme, visiomme ja toimintamme kulmakivet, joista yksi on selkeä ja vahva brändirakenne.

 

Miten uutta brändiä on valmisteltu?

Edellisen hallituksen peruja tullut tahdonilmaisu brändityöryhmän perustamisesta ja nykyisen brändirakenteen tarkistamisesta on otettu todesta ja saatettu työn alle.

Tammikuussa uusi hallitus päättikin työryhmän kokoonpanosta ja sen toimeksiannosta. Työryhmä on työskennellyt hartiavoimin nyt neljä kuukautta ja edistynyt teeman valintaan. Asiantuntemusta työryhmässä on ollut koko laajasta ekonomiyhteisöstä: opiskelijoista senioreihin, pohjoisesta etelään ja ruotsinkielisistä suomenkielisiin. Onpa työskentelyssä kuultu myös paria kolmatta kotimaista pääkielenään puhuvaa. Kaikki näkökulmat ja mielipiteet ovat olleet edustettuina ja toimeksiannon tai työskentelyn kautta ei ole haluttu rajata mitään vaihtoehtoa automaattisesti pois.

Valmistelutyötä eivät siis ahdistaneet raamit, vaan korkeintaan aikataulu, sillä suosittua ketterää kehitysmallia (agile development model) noudattamalla halusimme edetä nopeasti valittuun suuntaan ja testata Ekonomi-teemaa reaalielämässä mieluummin nopeasti kuin hitaasti. Nykyisin sanotaan, että täydellistä ei tahdo tulla suunnittelemalla vaan tekemällä, maailma ympärillämme muuttuu niin vauhdikkaasti.

Työ ei ole vielä tehty, eikä pulkka ole maalissa – kaukana siitä. Olemme työstäneet Ekonomi-teemaa ja kytkeneet sen yhteisömme toimintaan. Olemme siis vasta valmistelleet niin sanotun strategisen imagoratkaisun: millaista mielikuvaa lähdemme tavoittelemaan. Lopullinen päätös tehdään ja operatiivinen brändinrakentamistyö alkaa vasta myöhemmin.

Kuulimme jäsenyhteisöjen hallitusten jäsenten palautetta brändistä Tallinnassa. Kevään liitokokouksessa tehdään päätöksiä sen mahdollisesta käyttöönotosta ensi vuonna huomioiden yhteisömme 80-vuotismerkkipaalu.

 

Mitä uutta Ekonomi-brändi toisi?

Nopeimmat ovat jo tässä vaiheessa kyselleet, että mitä uutta Ekonomi-teemassa on, sehän on ollut olemassa koko ajan. Niin onkin, mutta olemme tehneet hyvää työtä sen peittämiseksi ja hämärtämiseksi: on uutta ja vanhaa ekonomia, alempaa ja ylempää, on Ekonomiliittoa, joka tekee itseään tunnetuksi SEFEnä.

Tutkintonimikkeet ne meillä vasta kirjavia ovatkin: BSc. in BA, KTM, TTM, diplomiekonomi, EM, eMBA ja niin edelleen. Ei pysy helpolla laskuissa se kuuluisa Erkkikään, liekö sitten ollut edes ekonomi.  Nimistö on hajonnut vuosien saatossa ja elinvoimaa on huvennut näihin moniin haaroihin.

Ammatti- ja tutkintonimikkeistön jatkuva polarisaatio, englanninkieliset nimikkeet, monitieteelliset tutkinnot ja monialaiset yliopistot sekä AMK-tutkintojen rakentuminen YAMK-tutkinnoiksi ovat kaikki osaltaan haastamassa ammatti-identiteettiämme ja tekevät erottautumisen yhä vaikeammaksi.

Jos haluamme olla vahva ja elinvoimainen yhteisö myös seuraavat 80 vuotta, brändimmekin on oltava yhtenäinen ja houkutteleva. Ekonomin ammatin ja koulutuksen pitää houkutella uusien sukupolvien parhaimmistoa opiskelemaan ekonomeiksi ja luoda näin jatkumoa yhteisöllemme.

 

Brändin ulottuvuudet

Brändillä on oikeastaan vain kaksi keskeistä ja kehitettävissä olevaa ulottuvuutta: brändin tunnettuus, joka pitää sisällään arvostuksen, sekä brändin peitto halutuilla markkinoilla. Tässä asiassa työryhmä toteaa yhteen ääneen, että ei ole Ekonomi-brändin voittanutta!

Ekonomilla on pitkät perinteet ja sen arvostus on korkea – siihen liitetään jopa kadehdittavaa hohdokkuutta. Toisaalta ekonomin tuntevat kaikki: kadun mummokin tietää, että ekonomi on pankkiiri ja skeittarilta lohkeaa kommentti, että ekonomit ovat Excelin hajuisia pukuhemmoja. Totta tässä on se toinen puoli: moni meistä on finanssisektorilla töissä ja aika monelle meistä Excel on päivittäinen työväline.

Hyvään brändiin pitääkin sisältyä vahvoja mielikuvia, ennakkoasenteita ja sitä pitää voida sekä rakastaa että vihata. Ekonomissa on tunnettuutta ja sitä pientä särmää, jolla naapuri saadaan kateelliseksi ja maine kiirimään – ei olla turhaan tasetta ja neljää P:tä päntätty, juu ei!

 

Brändiä, tilasi ekonomi

Hyvät naiset ja herrat, hyvät ekonomit ja sellaiseksi aikovat, saanko esitellä uudistetun brändimme: EKONOMI.

Yksiselitteisesti, ilman sarvia ja hampaita, kautta linjan. Puhumme siis monoliittisesta rakenteesta, jossa kattona on ekonomiyhteisö, jossa kaikki olemme mukana opiskelijasta eläkeläiseen, yrittäjästä esimieheen. Kerromme saamastamme ekonomikoulutuksesta ja siitä, että olimme aikoinaan ekonomiopiskelijoita. Puhumme Suomen Ekonomeista, silloin kun puhumme Ekonomiliitosta ja toisella kotimaisella Finlands Ekonomer. Silloin kun puhun itsestäni tai sinusta yksilönä puhun ekonomista. Yksinkertaista ja kaunista!

Unohdetaan nyt SEFEt ja kolmikirjaimiset lyhenteet kun meillä on tämä hyvä yksiselitteinen nimi ekonomi. Brändiä, tilasi ekonomi ja tässähän sitä – olkaa hyvä!

 

Arto Käyhkö
Kirjoittaja on ekonomi ja SEFEn hallituksen jäsen.

Haaveena oma yritys – Start up on in!

Yrittäjä Petri Tuomela

Opiskelin Vaasan yliopistolla kansainvälistä johtamista ja valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 2013 kesäkuussa. Suuri osa opiskelukavereista oli vaihto-opiskelijoita tai ulkomaalaisia tutkinnonsuorittajia, joista moni olisi halunnut jäädä Suomeen, mutta työllistyminen ilman Suomen kielitaitoa oli lähes mahdotonta.

Teki pahaa katsella sivusta, kun niin moni lahjakas kaveri joutui jättämään Suomen valmistumisen jälkeen. Osa tosin sinnitteli vuoden verran postinjakana tai siivoajana, kunnes uudet haasteet odottivat ulkomailla.

Reilu vuosi sitten aloimme porukassa ideoida, miten saisimme tuotua kansainväliset opiskelijat ja suomalaiset yritykset samaan pöytään. Mukana keskusteluissa oli useita ulkomaisia opiskelijoita. Kokoonnuimme säännöllisesti ideoimaan yhdessä porukassa, kunnes lopulta jäljellä oli kolme kaverusta, jotka halusivat ottaa seuraavan askeleen ja perustaa yrityksen.

Voisi melkein sanoa, että söimme, joimme ja nukuimme kaksi kuukautta yhdessä. Suunnittelimme yritykselle logot, esitykset ja käyntikortit. Esittelimme ideaamme Finnveralla, Vasekilla, Kauppakamarissa ja tapasimme yliopiston ja kaupungin edustajia. Usko omaan ideaan oli vahva.

Yhteen haaveilijoista olimme tutustuneet kesän aikana Vaasan yliopistolla. Hän oli käsittämättömän lahjakas PhotoShopin käyttäjä. Hänellä oli kuitenkin rahat vähissä ja opiskelulupa umpeutumassa. Tarjosimme hänelle yösijan ja ruokaa, lainasimme rahaa ja etsimme työpaikan. Halusimme perustaa yrityksen yhdessä hänen kanssa.

Olimme juuri päässeet pahimman yli, kun hän ilmoitti lähteneensä kotimaahansa ilman jäähyväisiä. Meitä oli enää kaksi jäljellä, mutta päätimme kaikesta huolimatta jatkaa kohti omaa unelmaamme. Vuoden 2013 alussa perustimme oman osakeyhtiön. me2we Finland Oy oli perustettu.

 

Mutkia matkaan

Yrityksen Facebook-sivut oli juuri saatu pystyyn, kun ystävämme muisti meitä viestillä. Viestissä ei lähetetty terveisiä tai kyselty kuulumisia, vaan entinen ystävämme uhkasi haastaa meidät oikeuteen.

Hänen mukaan meillä oli yhteisomistus yrityksen logoon ja markkinointimateriaaliin. Hän oli ne toki tehnyt, mutta hän oli tehnyt ne minun kotona ja minun tietokoneella. Amerikkalaisen viesti ei tietenkään lämmittänyt sydäntä, vaikka se sai veren kiehumaan. Viesti tuli ystävältä, jota olimme tukeneet kaikin mahdollisin tavoin.

Olimme juuri ehtineet tilaamaan yritykselle käyntikortit, paidat ja suunnitelleet kotisivut valmiiksi. Kysyimme neuvoa lakimieheltä, minkä jälkeen päätimme uusia yrityksen kaikki materiaalit. Hankimme samalla yrityksen uudelle logolle tavaramerkkisuojan.

Oma gradu oli valmis, yritys oli pystyssä ja tavaramerkki taskussa. Pääsin keskittymään me2we:n kehittämiseen ja päivätyöhön. Samoihin aikoihin yhtiökumppani sai mielenkiintoisen työtarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Meidän molempien kuviot monimutkaistuivat kertaheitolla.

Molemmilla oli intoa, mutta päivistä loppuivat tunnit kesken. Meillä oli paljon ideoita ja yritys, mutta toteutus jäi tekemättä. Kävimme yhtiökumppanin kanssa keskustelua yrityksen jatkosta ja päädyin lopulta ostamaan yrityksen osakkeet.

 

Uusi tiimi, uusi alku

Hyvä ystäväni Jussi hyppää remmiin ja mutkan kautta työhaastatteluun saapuu myös kokenut IT-ammattilainen Jyväskylästä. Taskut tyhjinä esittelemme Jaakko-Pekalle ideaamme ja tiedustelemme, olisiko hänellä intoa lähteä mukaan.

Onneksemme Jami kiinnostuu ja haluaa lähteä mukaan. Vain kolme kuukautta tästä, olemme molemmat yrittäjiä ja teemme molemmat täysipäiväisesti töitä unelmamme eteen. Yksi haave on kuitenkin jo toteunut: Olemme yrittäjiä.

 

Petri ”Pete” Tuomela
Yrittäjä yrityksessä me2we.fi
SEFEn yrittäjäryhmän jäsen

 

Tutustu SEFEn tarjoamiin yrittäjäpalveluihin:

  • Työoikeudelliset neuvot
  • Osakassopimukset
  • Vuokrasopimukset
  • Yhtiöjärjestys
  • Yhtiökokouksen pöytäkirjat
  • Hallituksen kokouksen pöytäkirjat
  • Osakasannit
  • Työttömyysturvaneuvonta
  • Työttömyysturvasuunnittelua
  • Yhtiöoikeudelliset asiat

 

Näissä ja monissa muissa yrittäjäasioissa sinua palvelee:

Riku Salokannel
Lainopillinen asiamies, SEFE
0201 299 219
riku.salokannel@ekonomit.fi

 

Turvaa selustasi ja liity AYT kassaan.

Jokainen järkevä yrittäjä tiedostaa ja hallitsee riskit. Siksi suosittelen olemaan yhteydessä AYT:n aivan mainioon Pipsaan, joka kertoo teille tarkemmin, mistä AYT kassassa on oikein kysymys ja miksi siihen kannattaa liittyä. Minäkin olen mukana.

Pipsa Luodelahti
p. 0404873323
pipsa.luodelahti@ayt.fi

Yrittäjä – ethän sinä tai perheenjäsenesi maksa jäsenmaksuasi turhaan?

AYT-kassan johtaja Sami Aapro

Ansiosidonnainen työttömyysturva on yksi tärkeimmistä vakuutuksista palkansaajille. AYT-kassa tarjoaa samaa turvaa yrittäjille.

Työttömyyden osuessa omalle kohdalle, on tärkeää, ettei putoa Kelan maksaman perusturvan varaan. Kassajäsenyyden säilyttäminen vanhassa tutussa palkansaajakassassa (IAET-kassa) voi olla karhunpalvelus itselle, jos status on muuttunut palkansaajasta yrittäjäksi.

Päätoimisesta yritystoiminnasta työttömäksi jäävä voi saada päivärahaa IAET-kassasta ainoastaan työttömyyden alkaessa niin sanottuna jälkisuoja-aikana, joka on 18 kuukautta ja alkaa yritystoiminnan aloittamisesta. Tämän jälkeen palkansaajakassassa jatkava yrittäjä tipahtaa peruspäivärahan varaan, eikä maksetuista kassan jäsenmaksuista olekaan enää hyötyä.

Yrittäjän tuleekin olla tietoinen oman statuksensa muuttumisen vaikutuksista päivärahaan. Palkansaajakassan jäsenenä ansaittu päivärahaoikeus on mahdollista siirtää AYT-kassaan ilman katkoksia työttömyysturvaan, mikäli kassajäsenyyden siirtää AYT-kassaan välittömästi yritystoiminnan alkaessa.

Mitä pidemmäksi kassavaihdon siirtää, sitä pidemmäksi Kelan maksaman perusturvan piiriin kuuluminen venyy. Toisin sanoen: jäsenyyden siirtäminen (pääsääntöisesti) mahdollisimman pian yritystoiminnan alkamisesta AYT-kassaan kannattaa. Älä heitä hukkaan palkansaajakassan jäsenenä ansaitsemaasi turvaa lopettamalla kassajäsenyyden kokonaan, vaikka siirtyisitkin yrittäjäksi, siirrä näissä tilanteissa jäsenyytesi AYT-kassaan!

 

Yrityksessäsi työskentelevä perheenjäsenesi saatetaan katsoa myös yrittäjäksi

Myös perheenjäsenesi voi olla yrittäjä, jopa tietämättään. Jos omistat yli 50 prosenttia yrityksestä ja taloudessasi asuva puolisosi tai lapsesi työskentelee yrityksessä, on hän myös työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjä. Näin siis on, vaikka hän olisi Tyel-vakuutettu, eikä omistaisi yrityksestä osakettakaan.

Tällaisen puolison tai lapsen on myös turha maksaa IAET-kassan jäsenmaksua, sillä työttömyyden kohdatessa edellä mainitun jälkisuoja-ajan jälkeen IAET-kassa antaa kielteisen päätöksen päivärahasta. Kassajäsenyys AYT-kassassa sen sijaan tuo turvan myös perheenjäsenyrittäjälle.

Yrittäjä, varmista siis, että sinä tai perheenjäsenesi ette maksa jäsenmaksujanne turhaan. Jokaiseen yksilölliseen tilanteeseen saat vastauksen osaavalta henkilökunnaltamme AYT-kassan maksuttomasta palvelunumerosta 0800 -9- 0888.

 

Sami Aapro
Kassanjohtaja, Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa AYT

Kiintiönaiset raivaavat edelleen tietä

Kylli Veera Iliev

Vuonna 2014 elämme yhä todellisuudessa, jossa on kiintiönaisia. Tietoisena siitä, että joku saattaa repiä hameensa, näen kiintiöt hyvänä asiana. Sen, että niitä yhä aidosti tarvitaan, en niinkään.

Mutta kuten eräs pitkän uran tehnyt kauppakorkean naislehtori totesi: ”Jos sukupuolitasa-arvo olisi päättävissä elimissä itsekorjautuvaa, se olisi korjannut itsensä jo”. Lienee kaikille selvää, ettei tasa-arvo ole ollut kovin omatoiminen.

Kiintiönaisen ensimmäinen tehtävä valituksi tulemisen jälkeen on julistaa, ettei ole kiintiönainen. Ja että hänet on valittu puhtaasti kykyjensä perusteella. Kiintiöiden vastustajien tehtävä on epäillä tätä suureen ääneen. Ei sillä, etteikö väite olisi mahdoton, mutta ymmärtäähän kiintiönainen millaisia haasteita hänelle tästä siunaantuu, esimerkiksi sellaisia, joita vastustajat itse välittömästi suureen ääneen julistavat. Sosiaalinen media takaa tähän rajattomat mahdollisuudet.

Lähtökohtaisesti ei siis riitä, että nainen on riittävän hyvä päästäkseen hallitukseen vaan hänen on tehtävä kaksin verroin töitä osoittaakseen, että on kiintiönsä arvoinen ja enemmän. Hänen on oltava ryhmän keskivertomiestä parempi, häneen kohdistuu enemmän epäilyjä ja enemmän valokeilaa. Ei tokikaan siksi, että hän on nainen, vaan koska hän tuli kiintiössä, sanoo kiintiöiden vastustaja.

 

Törmäämmekö mekin lasikattoihin?

Itse olen usein tahtomattani kiintiönainen. En tee eroa miesten ja naisten välillä tiimipelaajina tai työkavereina, mutta usein päädyn vahingossa miesvaltaisiin tiimeihin ja tilanteisiin.

Otan sen kunnia-asiana. Olen aina ajatellut, että ainoana naisena minun täytyy näyttää, että naiset ovat yhtä hyviä, hauskoja ja vapaamielisiä, samalla aukoen ovia muille naisille. Luulin, että tämä oli kaikille sukupolveni edustajille selvää.

Sitten juonsin SEFEn suurinta opiskelijatapahtumaa Kylteripäiviä ja kutsuin yhtä puhujista kiintiönaiseksi. Nainen nauroi jälkeenpäin, ettei edes huomannut, eikä ottanut itseensä. Hän työskenteli miesvaltaisella alalla ja oli minun silmissäni tienraivaaja. Tarkoitin ’kiintiönaisen’ kunnianosoituksena, mutta tapahtuman Twitter-fiidi oli eri mieltä.

Sanotaan, että meidän sukupolvemme on edellisiä tasa-arvoisempi, mutta että niin edellinenkin oli neljäänkymmeneen ikävuoteen saakka. Sitten naiset alkoivat törmäillä lasikattoon. Miehet ajoivat ohi. Harmi, koska noina ikävuosina suurimpiin johtajanpaikkoihin vasta aletaan tehdä jakoja. Käykö meille samoin?

Kiintiönaisena ja hyvänä jätkänä ajattelin hoitaa näissä talkoissa oman osuuteni. Ajattelin tehdä omalla työskentelylläni kiintiöitä tarpeettomiksi, yksinkertaisesti työskentelemällä jatkossakin yhdessä miesten kanssa. Ja veljet, älkää huoliko, näen orastavat kaljut stilettojeni huipulta, mutta en kerro kenellekään.

 

Veera Iliev
Kylteriyhdyshenkilö, Turun kauppakorkeakoulu

Työn ja yksityiselämän sopuisa rinnakkaiselo edellyttää luottamusta ja joustavuutta

Suomen Ekonomien tutkimuspäällikkö Juha Oksanen

Osana vuotuista Palkkatasotutkimusta SEFE kyseli viime syksynä ekonomijäseniltään mielikuvia erilaisista työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen kysymyksistä. Teema on erittäin ajankohtainen ja kiinnostava ennen kaikkea työssä jaksamisen ja johtamisen näkökulmista. Uskon vahvasti siihen, että työssään ja yksityiselämässään hyvinvoiva ekonomi on myös tuottava ja tehokas.

Tuloksista nousee esille useita kohtia, joita voi pitää huolestuttavina. Vain joka kolmas vastaaja ilmoitti palautuneensa hyvin työn aiheuttamasta kuormituksesta viimeisten kolmen kuukauden aikana. 30 prosenttia vastaajista ilmoitti joutuvansa tekemään enemmän ylitöitä kuin haluaisi.

Joka kuudennella puolestaan on vaikeaa pitää kaikki ansaitut loma- ja vapaapäivänsä. Kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti joutuvansa usein venyttämään työpäivää saadakseen työnsä tehdyksi.

Puolet vastaajista kokee jatkuvia aikapaineita työmääränsä vuoksi. Lähes kaksi kolmesta vastaajasta myös ajattelee usein työasioita vapaa-aikanaan ja joka kolmas tuntee laiminlyövänsä kotiasioita työnsä vuoksi.

Kun vielä joka neljäs on eri mieltä väittämän ”pystyy irrottautumaan työasioista vapaa-ajalla” ja joka kuudes väittämän ”voi käyttää työaikajoustoja riittävästi omien tarpeiden mukaan” kanssa, on helppo nähdä puutteita edellä mainitun teeman huomioon ottamisessa.

 

Aivot ja mieli tarvitsevat lepoa ja ”määräaikaishuoltoa” 

Asiantuntijaorganisaatioissa, joissa ekonomit työskentelevät, tulisi edelleen pyrkiä lisäämään luottamusta ja joustoja. Toisaalta on muistettava myös, että aivot ja mieli tarvitsevat lepoa ja ”määräaikaishuoltoa” toimiakseen moitteettomasti.

Olennaista olisi myös mitata  todellista työn tuottavuutta ja antaa asiantuntijoille lisää vapauksia organisoida työtään henkilökohtaisen elämäntilanteensa mukaan. Luovuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta ruokitaan itsetarkoituksellisen sääntöviidakon ja vahtimisen karsimisella sekä luottamukseen ja positiiviseen työilmapiiriin panostamisella.

Työilmapiiri, työaikajoustot ja oman työn organisointiin liittyvä harkintavapaus myös korostuvat yhä enemmän tiedusteltaessa opiskelijoilta ja joitakin vuosia valmistumisensa jälkeen työssä olleilta heidän työpaikanvalintakriteerejään. Hyvä henkilöstöpolitiikka ja työnantajakuva kulkeutuvat viidakkorummussa tehokkaasti eteenpäin. Näissä asioissa hyvän maineen saanut yritys tai organisaatio houkuttelee motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä.

Olisiko siis syytä viimein ottaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haaste todesta ja ryhtyä tositoimiin tilanteen parantamiseksi? Kaikki voittavat jos vastaus on kyllä.

Juha Oksanen
Tutkimuspäällikkö, SEFE

Uskoa ja uskomuksia työnhausta

SEFEn uravalmentaja Tiina Myöhänen-Astikainen

On maanantain alkuilta Omenan kirjastossa. Kolmivuotias kuopukseni leikkii dinoilla, minä selaan kännykästä työviestejä. Ura-asiakkaalta on tullut viesti: ”Nyt kävi niin yllättävän onnellisesti, että allekirjoitin tänään työsopimuksen.” Lämmin läikähdys tuntuu sydänalassa ja saan jostain silmääni roskan.

Tässä kirjoittaa mies, joka muutamaa viikkoa aiemmin otti yhteyttä ja yritti vielä yhtä uutta keinoa löytää töitä. Mies, joka oli tehnyt jo mielestään kaiken mahdollisen: Verkostoitunut (myös somessa), käynyt työnhaun kurssit, liittynyt Otty:n (Omaehtoisen työllistymisen tuki Otty ry.) toimintaan, pitänyt hyvää huolta niin fyysisestä kuin henkisestä jaksamisestaan. Loppuu se usko jossain vaiheessa meistä vahvimmaltakin, sanotaan. Jos kuukaudet kuluvat ja tilaisuuksia tulee ja menee, mutta aina viimeistään kalkkiviivoilla kaatuu.

Ehdimme tavata uravalmennuksen merkeissä kerran. Muistan jännittäneeni tapaamista erityisen paljon. Mitä ihmeen uutta minä voisin tälle ihmiselle antaa? Ihmiselle, joka jo oli tehnyt kaiken ja kokeillut kaikkea. Muistan siteeranneeni itsekseni Ymmi Hinaajaa: ”Kuule en mä voi sulle tässä työpaikaksi muuttua..” No, ehkä en kokeile sitä kuitenkaan häneen.

Tapaamisemme oli oikein miellyttävä. Minua kätteli fiksu, urheilullinen, keski-ikäinen ekonomimies. Osaamis- ja työkokemustausta kunnossa, itse asiassa enemmän kuin kunnossa ja monta kovatasoista hakua takana.

Mutta, aivan kuten niin monella ennen häntä, tarpeeksi monen kompastuksen jälkeen alkaa meistä parhaimmallakin usko omaan itseen loppua. Tulee mieleen kaikenlaista.

Olenko liian nirso työpaikkojen suhteen, pitäisikö väljentää hakukriteereitä? Ottaa siis haulikko-strategia käyttöön kiväärillä tähtäämisen sijaan. Miksi pääsen aina haastatteluun mutta en koskaan siitä eteenpäin? Onko minussa tai ulosannissani jotain perustavanlaatuista vikaa vai olenko muuten vain ihan täysi nolla? Ketä ärsytän? Olenko väärän ikäinen, näköinen, hajuinen? Menikö ”parasta ennen” päiväykseni jo?

 

Työnhaussa tarvitaan rohkeutta ja energiaa sekä uskoa omaan itseensä

Työnhakumatkalla meistä jokainen on yksin. Jokainen meistä, ainakin hetkellisesti, miettii: Mikä minussa on vikana? Miksi en saa työpaikkaa? Ketä minulla on kilpailijoina? Ovatko ne toiset kaiken osaavia uraohjuksia, joilla ei ole lapsia, jotka ovat juuri oikean ikäisiä, jotka tekevät jatkuvasti erinomaista tulosta, jotka ovat aina ja joka tilanteessa korrekteja ja jotka päälle päätteeksi vielä näyttävätkin hyvältä?

Uskomukset, nuo työnhakijan arkkiviholliset, pääsevät voitolle juuri kriittisellä hetkellä ja lannistavat matkamiehen jo paljon ennen kuin maaliviiva alkaa häämöttää horisontissa. Silloin astumme esiin me, SEFE:n uravalmentajat. Me sisukkaat, osaavat naiset, jotka olemme itsekin kokeneet yhtä sun toista.

Me istutamme väsyneen matkamiehen tuoliin. Ja sitten me kuuntelemme, kyselemme ja kyseenalaistamme, neuvomme, saarnaamme, ravistelemme ja rohkaisemme. Teemme kaiken mitä suinkin keksimme ja olemme hyväksi kokeneet, jotta uskomukset ja epäilykset saataisiin ajettua takaisin oikeille paikoilleen, mielen kauimmaiseen sopukkaan.

”Kiitos hyvästä keskustelusta tänään”, aloitti viestinsä mies, joka juuri oli käynyt allekirjoittamassa uuden työsopimuksen. Kiitos hyvästä keskustelusta, uusista näkökulmista, väärien uskomusten ravistelusta, rohkeuden valamisesta, itsetunnon palauttamisesta, uudesta energiasta.

Tämä on sitä spontaania palautetta, jota me uravalmentajat päivittäin saamme. Sitä työn syvempää merkityksellisyyttä, jonka innoittamana me joka aamu heräämme, nousemme ylös sängystä ja lähdemme töihin.

Jos palkkaa ei oteta huomioon, mikä saisi sinut menemään aamulla töihin?

 

Tiina Myöhänen-Astikainen
Asiantuntija, Ekonomiliiton urapalvelut