Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2014

SEFE – Ekonomit ja Eurooppa

Ekonomiehdokas Anne-Mari Virolainen

Työhön haetaan ekonomi, merkonomi tai muuten vaan näppärä tyyppi. Takavuosien työpaikkailmoitukset ovat jääneet jo historiaan. Toisaalta tarvitsisimme tällä hetkellä töitä niin ekonomeille, merkonomeille kuin näppärille tyypeillekin. Vain työ tuo meille hyvinvointia, työllä pystymme rakentamaan nykyistä parempaa Eurooppaa.

Meitä eurooppalaisia on noin 500 miljoonaa. Kun meitä on alle kymmenesosa maailman väestöstä, emme hetkauta maailman taloutta määrällä, ja tiedämme liiankin hyvin, että emme pysty kilpailemaan hinnallakaan. Ainoa mahdollinen valttikorttimme on osaaminen.

Osaaminen on kuitenkin nopeasti katoava ominaisuus, josta on pidettävä jatkuvasti huolta. EU:ssa jokaisen jäsenmaan on satsattava koulutukseen, T&K-toimintaan ja innovaatioihin.

Jäsenmaiden lisäksi EU:nkin on oltava valppaasti hereillä. EU:n on luotava osaamiseen kannustava toimintaympäristö. Tämän lisäksi on oleellista, että luomme mahdollisuuksia kasvulle työntekoa ja yrittäjyyttä kannustamalla.

 

Vähemmän byrokratiaa, enemmän luovuutta

Suomessa olemme käynnistäneet talkoot turhien normien purkamiseksi. Samaa tolkkua ja arkijärkeä tarvitsemme myös Eurooppaan. Meidän pitää lopettaa omille nilkoille potkiminen. Sääntelyn asemesta tarvitsemme Eurooppaan lisää luovuutta, lisää yrittäjyyttä sekä lisää työpaikkoja. Tulemme toimeen paljon nykyistä vähemmällä byrokratialla.

Turha, järkevää toimintaa estävä sääntely on vahingollista monella tavalla, sillä se tuntuu työnteon ja yrittäjyyden väheksymiseltä. Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa. Samalla kun käynnistämme norminpurkutalkoot, on pohdittava jokaisen uuden lainsäädäntöhankkeen tarkoituksenmukaisuutta ja yritysvaikutuksia hyvinkin tarkasti.

Osaaminen, luovuus, yrittäjyys, työpaikat. Sanat kytkeytyvät monella tavalla toisiinsa ja Euroopan tulevaisuuteen.

Luovuus ja innovatiivisuus edellyttää kykyä ajatella uudella tavalla. Siihen voimme kannustaa ja antaa eväitä esimerkiksi kansainvälisen opiskelijavaihdon avulla. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon olisikin satsattava nykyistä huomattavasti enemmän. Nuorisomme on tulevaisuutemme ja tulevaisuus on paras mahdollinen investointikohde. Vuosi ulkomaisessa yliopistossa avartaa ja antaa – ystävyyssuhteita, kielitaitoa, näkökulmia… Viennistä edelleen vahvasti riippuvaisessa Suomessa nuorten kansainvälinen työkokemus on aina eduksi.

Osa kansainvälisyyttä on tutkintojen vertailtavuudesta ja vastaavuudesta huolehtiminen. Vasta kun koulutus on yhteismitallista, ihmiset ovat tasa-arvoisessa asemassa eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Se antaa suomalaiselle osaamiselle mahdollisuuden kehittää Suomea, Eurooppaa ja koko maailmaa.

 

Anne-Mari Virolainen
KTM, Kansanedustaja
Eurovaaliehdokas #231 (Kok.)

Eurooppalaiseen työttömyysturvaan?

Ekonomiehdokas Sari Essayah

EMU:n eli talous- ja rahaliiton ”sosiaalisesta ulottuvuudesta” puhuminen on kiihtynyt sitä mukaa kun kriisimaiden akuutista ensiavusta on siirrytty jälkien korjailuun. Paradoksaalista tilanteessa on, että verorahoitteinen sosiaalipolitiikka ja työttömyysturvajärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta silti EU:lta halutaan toimenpiteitä.

Komission suunnitelmiin tämä sopii enemmän kuin hyvin. Euroaluetta halutaan yhä syvempään taloudelliseen integraatioon, mutta ongelmana on talouden rakenteiden erilaisuus eri jäsenmaissa.

Niinpä euroalueen finanssisektorille rakenteilla olevan pankkiunionin rinnalle halutaan suhdannevaihteluita tasoittavia ”automaattisia vakauttajia”. Suomeksi tämä tarkoittaa varainsiirtojärjestelmiä, joilla yli- ja alijäämämaiden suhdannevaihteluita halutaan tasata.

Työttömyysturvajärjestelmä sopii tarkoitukseen enemmän kuin hyvin kuten eräs työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan kuultavana oleva asiantuntija totesi. Pankkiunioni jää monelle melko kaukaiseksi finanssimaailman järjestelyksi, mutta työttömyysturva koskettaa kadunmiestä. Saako sillä sitten hyväksynnän tulonsiirtounionille helpommin?

 

Ammattiliitot ja työnantajat hoitaisivat byrokratian

Pisimmälle viety esitellyistä malleista lähti siitä, että työntekijä maksaa kansallisen työttömyysturvajärjestelmän kautta merkittävän osan maksustaan eurooppalaiseen rahastoon, josta sitten työttömyyden kohdatessa maksettaisiin korvausta 50 prosenttia työttömyyttä edeltävään palkkatasoon verrattuna vuoden ajan. Mikäli kansallinen järjestelmä takaa suuremman tai pidemmän ajan korvauksen, tämä tulisi kansallisesta työttömyysturvasta.

Malli herättää monenmoisia kysymyksiä. Palkkataso ja järjestelmien rakenne vaihtelevat maasta toiseen, samoin työttömyysturvan hallinnointi. Suomessa ammattiliitot ja työnantajat tuskin innostuvat mallista, jossa he hoitaisivat byrokratian ja valtaosa varoista välitettäisiin eurooppalaiseen rahastoon. Perussopimusten valossa EU:lla ei myöskään pitäisi olla kompetenssia palkanmuodostukseen tiiviisti kytkeytyvässä mallissa.

Moraalikadolta ei tässäkään yhteisessä rahanjaossa vältyttäisi. Asiantuntijat vakuuttelivat, että malli on tarkoitettu vain lyhyen ajan syklisten ongelmien hoitoon, ei poistamaan kilpailukykyyn ja työmarkkinoiden uudistamiseen liittyviä tarpeita. Veikkaanpa silti, että kiusaus lykätä vaikeita rakenteellisia uudistuksia kasvaa, kun tiedossa on maksaja muualta, useimmiten pohjoisesta.

 

Sari Essayah
Europarlamentaarikko (KD/EPP)
KTM
sari.essayah@europarl.europa.eu

 

Työn arvostuksesta

Ekonomiehdokas Niklas Mannfolk

Pelkästään kauppatieteiden maistereita on Suomessa työttömänä 2 500. Valtionjohdon tavoitteena on kuitenkin koulutuspaikkojen lisääminen ja suomalaisten kouluttaminen mahdollisimman korkeasti. Tavoite on vähän kuin kommunismi: kaunis paperilla, mutta käytännössä toimimaton. Sama trendi näkyy muualla Euroopassa.

Kokonaisuutena EU:n työttömyysluvut ovat hurjaa luettavaa. Vuoden vaihteessa euroalueella oli 27 miljoonaa työtöntä, näistä 19 miljoonaa on alle 30-vuotiaita. Työttömyyteen on monia syitä, mutta yksi olennaisimmista on heikon kilpailukyvyn aiheuttama työpaikkojen puute.

Yhteiskuntaan osallistumisen perustana on työnteko, ja valtioiden tulee tukea kansalaisiaan ainoastaan siinä tapauksessa, että he eivät kykene osallistumaan yhteiskuntaan täysivaltaisesti. Tämä jalo tavoite kuitenkin toimii ainoastaan siinä tapauksessa, että työtä on riittävästi tarjolla.

 

Pk-yrityksien edellytyksiä tukemalla luodaan uusia työpaikkoja

Paras tapa luoda lisää työpaikkoja on pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen. Toimiva infrastruktuuri ja markkinoiden vapaus ovat jo tosiasia, mutta pk-yritysten kannalta olennaista on myös byrokratian vähäisyys ja rahoituksen saatavuus.

Pankkikriisin seurauksena pankkien luotonanto yrityksille vähentyi huomattavasti, ja lisääntynyt valvonta saattaa vähentää riskinottoa entisestään. Vakaa investointiympäristö on kuitenkin sekä pankkien että yritysten etujen mukaista ja parantaa lisäksi EU:n ulkopuolisten sijoittajien luottamusta.

Kirjoitushetkellä pelkästään EURES:n ilmoittamia vapaita työpaikkoja on 2 miljoonaa. Näistä alle puolet vaatii korkeakoulututkinnon. Akateeminen työttömyys on räjähdysmäisessä kasvussa, koska kansalaiset kouluttautuvat väärin suhteessa työelämän tarpeisiin.

Toisaalta opiskelun sisällön ja toteuttamistavan tulee jatkossakin olla jokaisen EU-maan itse päätettävissä. EU-maiden välillä tapahtuvan opiskelijavaihdon mahdollistaminen on hyvästä, mutta EU:n tasolla ei ole tarvetta määritellä koulutuksen sisältöä.

Sen sijaan yhteinen arvostuksen palauttaminen ei-akateemisille aloille on paikallaan koko EU:n alueella. On todella paljon arvokkaampaa olla työllistetty putkimies kuin työtön historioitsija – tai ekonomi.

 

Niklas Mannfolk
KTM, Turun kauppakorkeakoulu, 2012
Eurovaaliehdokas (RKP), ALDE #180

Kyllä talouskurille, ei velkojen yhteisvastuulle

Ekonomiehdokas Marjo Loponen

Euroopan talouden vakauttaminen, kilpailukyvyn parantaminen ja työpaikkojen lisääminen ovat tulevan europarlamenttikauden tärkeimpiä tavoitteita.

Euroopan talouden vakauttaminen tulee tehdä talouskurin, ei yhteisvastuun kautta. Mikäli kasvu- ja vakaussopimusta olisi noudatettu, ei kriisiä olisi tullutkaan.

Tärkeää on siis saada jäsenmaat noudattamaan tehtyjä sopimuksia. Tätä tulee myös valvoa, jotta tulevilta kupruilta vältytään.

Suomelle epäedullisia yhteisvastuun ratkaisuja olisivat mm. EU:n budjetin kasvattaminen, sosiaalisen EU:n eli tulonsiirtojen lisääminen, EU:n kontrolli jäsenmaiden budjetteihin ja talouspolitiikkaan, komission muuttaminen eräänlaiseksi hallitukseksi, euroalueelle esitetty oma budjetti ja valtiovarainministeriö sekä EU:n lainsäädännön ulottaminen asioihin, jotka kuuluvat jäsenmaille.

Kaikkia näitä on vakavasti esitetty neuvostossa, parlamentissa ja komissiossa. Kyse on erillisistä ratkaisuista, jotka yhteen kietoutuessaan vahvistavat EU:n liittovaltiomaisia piirteitä.

Unionia tulee kehittää itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä, joka edistää toimivien sisämarkkinoiden kautta työllisyyttä ja hyvinvointia. Yrittämisen toimintaedellytyksiä tulee parantaa ja yrittämiseen kannustaa. Eurooppa tarvitsee lisää yrittäjiä, sitä kautta voimme parantaa myös työllisyyttä.

Perussopimusten venyttäminen äärirajoilleen ja niiden ylikin on torjuttava. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU -tasolla.

 

Marjo Loponen
KTM, eurovaaliehdokas (kd)
Ministerin erityisavustaja, sisäministeriö

Ekonomeista, keski-iän muutoksesta ja yrittäjyyshormooneista

Eurovaaliehdokas Lisa Sounio-Ahtisaari

Työelämän muutos saattaa olla kaunisteleva sana tälle YT-ajalle; moni takuuvarmaksi luultu työpaikka isoissa firmoissa on sulanut alta kuin lumi tänä keväänä. Lähtijöitä ja lähdetettyjä on joka tasolla ja kaiken ikäisiä, mutta eri ikäisille työmaailma näyttäytyy eri tavalla.

Me keski-ikäiset joudumme miettimään vähän perusteellisemmin osaamistamme ja mahdollista suunnanmuutosta. Itse lähdin yrittäjävuosien jälkeen politiikkaan ja huomaan, että politiikassa tarvitaan kaikkia tähänastisia taitoja ja tietoja, lasku- ja kielipäätä, viestintää ja verkostoitumista ja ennen kaikkea keski-ikäisen tervettä itsetuntoa.

Minut – Hankenin markkinointiekonomi – lähdetettiin yrittäjäksi kymmenisen vuotta sitten. Pelotti niin pirusti, mutta ihan hyvin on mennyt. Välillä on työllistetty myös muita, välillä vain itseä, välillä on ollut rahoitusta, välillä on revitty selkänahasta, mutta olen koko ajan päässyt tekemään sitä, missä olen hyvä ja mistä pidän.

Start-up -pöhinää ei oltu vielä oikein keksitty, ei ainakaan minun tuttavieni joukossa. Entiset opiskelukaverit säälivät kun ei käyntikortissa ei komeillutkaan mikään tuttu logo, mutta ääni kellossa on muuttunut, koska yhä useampi alkaa tajuta, että ilman uusia yrittäjiä Suomi ei millään pysty korvaamaan kadonneita työpaikkoja. Eikä muu Eurooppa.

Start-up -illoissa ja -aamuissa puhutaan paljon intohimosta ja äskettäin firmansa perustaneiden yrittäjähormoonit hyrrää. Upeaa, jos löytyy sellainen ala ja asia, josta voi olla vuosia innoissaan, mutta ei se ole välttämätöntä. Liika intohimo saattaa nimittäin estää sen kaikkein tärkeimmän eli asiakkaan kuuntelemisen, pelkkä into ei todellakaan riitä.

 

Ekonomit tunnistavat osaamisellaan kasvunmahdollisuudet

Me ekonomit osaamme laskea kannattavuuden tai ainakin tunnistaa sen, onko bisneskeississä mitään järkeä. Polvileikkaukseen päässyt karjalaistäti saattaa puhua intohimoisesti puolitoista tuntia sairauksistaan, ei se silti tee hänestä hyvää hyvinvointialan yrittäjää.

Toisaalta vaikkapa pelialalla ihmisten sitoutuminen alaan ja tehtävään tuotteeseen on valtavan suurta, siellä on vaikea olla pärjätä ilman innostusta ja intohimoa. Kiva kahvila kivassa paikassa voi tuntua kivalta, mutta tee kuitenkin ne kannattavuuslaskelmat, vaikka vain siksi, että osaat.

Uskon vahvasti, että meitä ekonomeja tarvitaan nimenomaan luomaan ja muovaamaan kannattavia yrityksiä. Jos nykyinen työ ei ole mielekästä tai sitä ei enää ole, yrittäjyys on hyvä vaihtoehto.

Suomessa on iso sukupolvenvaihto-ongelma, vanhenevat yrittäjät eivät löydä jatkajaa, vaikka asiakaskunta on olemassa ja tarjooma kunnossa. Kannattavat ja työllistävät yritykset eivät suinkaan ole kaikki “mies ja mobiilisovellus” -tyyppisiä uusia gaselligepardirakettikasvuhirmuja, vaan ihan tavallisia tilitoimistoja, isännöitsijöitä, sähköurakoitsijoita ja vakuutusmyyjiä.

Tällaiseen tylsään bisnekseen kun saa yhdistettyä jotain särmää tai uutta, joka huomataan ja joka tarjoaa asiakkaalle arvoa tai edes iloa, niin kyllä se yhden ekonomin perheineen elättää.  Haluan uskoa, että parasta ekonominosaamista on kaupunkilaisjärki ja tietty bisnesäly tunnistaa ne firmat ja alat, joissa on mahdollisuuksia ja osata tehdä oikeita asioita, jotta saadaan edes pientä kasvua.

Asenteeksi terve halu palvella asiakkaita ja toinen toisiaan yhteiskunnan sisällä. Yhteiskunta ei tule toimeen ilman yrityksiä eikä yritykset ilman yhteiskuntaa.

 

Lisa Sounio-Ahtisaari
Kirjoittaja (s. 1970 Parikkalassa) on valmistunut Hankenilta, työskennellyt mm. Iittalassa, kirjoittanut bisnesviihdekirjan “Brändikäs” ja tehnnyt onnistuneen exitin “Dopplr”-Internet-firman kanssa. Ehdolla Euroopan parlamenttiin.

Menestys kasvaa koulutuksesta

Meppi Sirpa Pietikäinen

Ilman koulutettuja ja pärjääviä ihmisiä ja sosiaalista hyvinvointia emme pärjää globaalissa kilpailussa emmekä voi sopeutua muutoksiin. EU2020-strategia tarjoaa hyvät puitteet tarkastella sitä, minkälaisilla lääkkeillä eurooppalainen työllisyys ja yrittäjyys saadaan kasvu-uralle. Meillä Suomessa on jo syntymässä erittäin vahvaa uutta osaamista, esimerkiksi cleantechin, digitaalisten palveluiden tai innovatiivisten e-terveyspalveluiden saralla.

Panostusta koulutukseen ja työelämän sääntöjen parantamiseen kaivataan kuitenkin tukemaan tätä kehitystä. Tulevaisuuden ja talouden menestyksen kannalta keskeinen koulutus- ja innovaatiopanostusten lisääminen on nostettava yhdeksi tärkeimmistä EU-teemoista.

EU-budjetin koulutus- ja tutkimuspanostusta on kasvatettava. Jokaisen jäsenvaltion oman koulutuspanoksen lisääminen on määriteltävä sitovalla tavalla. Tämä tarkoittaa panostusta hyvään peruskoulutukseen, ammatilliseen ja ylemmän asteen koulutukseen kuin myös lisäpanostusta tutkimukseen.

Perusopetuksen laatu määrittelee muun koulutuksen pohjan. Siksi on sovittava kouluttajien ja opettajankoulutuksen laatutavoitteista ja riittävistä resursseista. Työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n sisällä vaatii yhteisesti sovittua korkean tason ammattipätevyyttä, jonka toteuttamiseksi tulee aloittaa nykyistä tiiviimpi keskustelu eri maiden koulutusjärjestelmien minimitasoista, laadun arvioinnista, riittävästä yleissivistävän opetuksen määrästä sekä ammattiin johtavien tutkintojen sisällöstä.

 EU:n yhteiset työelämän pelisäännöt takaavat reilun kilpailun

Viime vuosina harmillisen vähälle huomiolle jääneitä työelämän pelisääntöjä tulee edelleen kehittää EU-laajuisesti. EU:n sisämarkkinoiden peruspilareihin lukeutuu vapaa liikkuvuus – niin tavaroiden, palveluiden kuin ihmistenkin.

Yhteisiä työelämän pelisääntöjä tarvitaan, jotta kilpailu sisämarkkinoilla on reilua. Ei ole kenenkään etu, että esimerkiksi kilpailutuksen voittaa osaamisen ja laadun sijasta yritys, joka polkee työntekijöiden oikeuksia ja työolosuhteita.

Tarvitsemmekin EU-alueella yhteisesti sovitut ja valvotut pelisäännöt, joilla taataan hyvä ja korkea työsuojelun ja -ehtojen taso. Työntekijän oikeuksista huolehtiminen ei ole rasite hyville yrityksille, vaan kilpailuvaltti, kun yritys varmistaa tarjoamansa työn ja palvelun laadun.  

 

Sirpa Pietikäinen
Euroopan parlamentin jäsen
KTM