Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Mot nya utmaningar

Kenneth Lundström, SHS ordförande

I Finland gillar vi att se oss själva som mycket framstående inom många områden och det är säkert sant i utbildning och entreprenörskap. Vi har klarat oss utmärkt i Pisa-test – det globala provet för 15-åriga elever och trots en liten nedgång är vi fortfarande bland de bästa i Europa, medan de främsta länderna är från Asien.

Personligen är jag förundrad över pessimismen i vårt land. I en lång rad av undersökningar och jämförelser toppar vi oftast listorna tillsammans med våra nordiska grannländer Norge, Sverige och Danmark. Då man lyssnar på framstående politiker och samhällspåverkare verkar vi inte som ett land som år efter år klarar sig bra i levnadskvalitetsindex.

Men varför klarar vi oss så bra? Jag tror det har att göra att vi försöker ge så lika möjligheter till ett bra liv som möjligt. Naturligtvis styr den socioekonomiska bakgrunden delvis ens liv, men chanserna för att göra vad du vill är fortfarande där.

I Finland har vi inte privatskolor, eller åtminstone väldigt få och ytterst få lärosäten som uppbär kursavgifter. I princip är det enda som står mellan dig och en plats vid en handelshögskola ett inträdesprov.

 

En karriär som entreprenör eller en start-up anställd

Även om man har haft lika chanser att komma in till det universitet man vill, har det inte varit enkelt att grunda ett företag på egen hand. Jag tror att bara tio år sedan tänkte de flesta ekonomie studerande på att inleda sina arbetskarriärer på stora etablerade företag som Nokia, Kone och Nordea.

I våras på Kylteripäivät (SEFEs ekonomie studerande-dagar), ett seminarium som samlade 500 ekonomie studerande från hela Finland, var en av huvudtalarna Jonas Kjellberg, serieentreprenör bakom produkter som Skype och iCloud. Han frågade hur många av oss kan tänka sig en karriär som entreprenör eller en start-up anställd. Nästan en tredjedel av publiken räckte upp sina händer.

Numera känns det åtminstone att det är enklare att grunda ett eget företag, i varje fall är det ett reellt alternativ. Det känns bra att tro att det finns olika sätt man kan gå upp sin karriärstege dessa dagar.

Ett uppsving i entreprenörskap är eventuellt just det Finland behöver efter finanskrisen 2008 och dess svallvågor, då Finlands tillväxt mer eller mindre stagnerat. Vi jobbar fortfarande flitigt om man jämför med många delar av världen, men vi vill mer än så. Till exempel har vår spelbransch tagit enorma språng, den mest nedladdade appen någonsin är Angry Birds.

Vissa kritiserar fortfarande eller om inte kritiserar, så ställer sig ytterst tveksamma mot nystartade företag och entreprenörer, eftersom de inte skapar jobb. Naturligtvis gör de inte det omedelbart. Nokia grundades 1865, då de började tillverka gummi, det tog 135 år för dem att bli den största mobiltelefontillverkaren i världen. Det tar ett tag att bygga något och i stället för att döma borde vi uppmuntra.

Det här blogginlägget läser ni mer sannolikt från en iPhone eller en Samsung, men Nokias saga går vidare som ett av ledande företagen i nätverksinfrastruktur.

Likt Nokia borde Finland och finländare gå vidare och utveckla nya produkter. Det är vår uppgift som ekonomer och ekonomie studerande att föregå med gott exempel.

 

Kennet Lundström
Kår- och styrelseordförande, Svenska Handelshögskolans Studentkår

Voiko soveltuvuusarviointiin valmistautua?

Uravalmentaja Kristiina Kurki

Usein sanotaan (ja niin mekin täällä urapalveluissa sanomme), ettei soveltuvuusarviointeihin oikein voi harjoitella eikä etukäteen hirveästi valmistautua. Usein levännyt mieli sekä avoin ja positiivinen asenne ovat avaimena onnistuneeseen soveltuvuusarviointiin.

Verkkopohjaisiin, kotona tehtäviin parin-kolmen tunnin testeihin on syytä valmistautua varaamalla itselleen rauhallinen aika ja paikka testin tekoon. Mikäli kyseessä on koko päivän soveltuvuusarviointi, joka tehdään esimerkiksi yrityksen omissa tai testaajan tiloissa, kannattaa varautua nukkumalla hyvin edellinen yö, ottamalla evästä mukaan ja olemalla oma itsensä.

 

Jumppaa aivot oikeaan moodiin

Kuitenkin aina (ja niin nytkin) on jotain mitä voit halutessasi tehdä omien onnistumismahdollisuuksiesi parantamiseksi. Esimerkiksi, jos et ole pitkään aikaan tehnyt yhtään matemaattista harjoitusta, voi olla järkevää kaivaa esiin vanhoja matematiikan kirjoja muistinvirkistykseksi tai tehdä harjoitustestejä netistä.

Soveltuvuusarviointitilanteessa myös nopeus ratkaisee, joten aivojen virittäminen oikeaan moodiin jo ennen soveltuvuusarviointia on usein fiksua. Voit esimerkiksi käydä kurkkaamassa eräänlaisia esimerkkejä kykytestauksista ja loogisesta päättelystä yhdeltä verkkopohjaisten soveltuvuusarviointien tarjoajalta.

 

Ole työminä

Toinen vinkki, jonka uskallan antaa: vastaa motivaatio- ja persoonallisuuskyselyihin työminänä. Aina erillistä ohjeistusta ei ole annettu, mutta sinusta kuitenkin arvioidaan nimenomaan soveltuvuutta tiettyyn tehtävään, joten turvallisinta lienee pysyä työminässä.

Koko päivän arvioinnit sisältävät usein myös psykologin haastattelun. Sitä on syytä kohdella samoin kuin mitä tahansa työhaastattelutilannetta. Vaikka sinulta kysyttäisiinkin henkilökohtaisempia kysymyksiä kuin tavallisessa työhaastattelussa, voit omilla vastauksillasi yrittää pitää haastattelun ammatillisella linjalla.

 

Kristiina Kurki
SEFEn uravalmentaja

Riittävä osaaminen käyttöön

Ekonomiliiton hallituksen jäsen Ulla Knifsund

Syksyn saavuttua on 33 00 uutta korkeakouluopiskelijaa innokkaina parveillut opinahjojensa käytävillä opetellen orientaatioviikon jälkeen oman talonsa tavoille. On ilo seurata heidän innostustaan ja ihastustaan uuden oppimisen, ja tietenkin myös uusien opiskelukavereiden edessä.

Tarkasteltaessa tarkemmin aloituspaikan korkeakouluissa ja yliopistoissa saaneiden joukkoa voidaan samalla todeta, että noin 13 000 heistä on jo saavuttanut jonkin aikaisemman korkeakoulututkinnon. Nyt he aloittavat uuden, vastaavantasoisen tutkinnon suorittamisen. Mikä on tämän ilmiön taustalla?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänä vuonna ns. sumanpurkuna päättänyt lisätä yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrää kolmella tuhannella uudella aloituspaikalla. Samanaikaisesti saamme lukea, että korkeakoulutettujen työllisyystilanne on heikentynyt eniten suhteessa muihin koulutusasteisiin, ja korkeakoulutettujen työttömyysaste on ennätyksellisen korkea.

On tietenkin totta, että kestää vuosia ennekuin tänä syksynä opintonsa aloittaneet valmistuvat ja alkavat etsiä työtä, mutta jatkuva aloituspaikkojen lisääminen korkeakoulutuksessa tuntuu väistämättä huolestuttavalta – ainakaan siten ettei se vaikuttaisi heikentävästi opetuksen laatuun ja tutkintojen sekä valmistuneiden arvostukseen.

Myös korkeakouluille ja yliopistoille syntyy uusia haasteita jatkuvasta aloituspaikkojen lisäämisestä, sillä opiskelijaryhmiä ei voi loputtomiin kasvattaa. Lisääntynyt toimintojen kansainvälistyminen ja vieraiden kulttuurien huomioiminen vaatii tänä päivänä myös opetukselta enemmän.

 

Takaako vasta toinen korkeakoulututkinto työpaikan?

Voisiko kansakuntamme tällä vuosituhannella todellakin olla viisastunut niin että jo suurin osa nuoristamme menestyy korkeakouluopinnoissaan? Rohkenen epäillä. Myös professori Jaakko Aspara Aalto-yliopistosta kommentoi Talouselämä-lehdessä (12.9.2014), ettei ole mitään järkeä ”väkisin kouluttaa kaikista ihmisistä maistereita”.

Onko työpaikan saaminen todellakin ”varmistettava” hankkimalla kaksi korkeakoulututkintoa, jotta saa koulutustaan vastaavan työn? Yritysten hakiessa uutta työvoimaa on kenties houkuttelevaa rekrytoida hakija jolla on kaksi rinnakkaista tutkintoa, ja ehkä olettaa työhön valittavan helpommin voivan muuntautua, mikäli työtehtäviin tulevaisuudessa tulee suurempia muutoksia?

Tällä hetkellä maailmantalous kamppailee uuteen noususuhdanteeseen pääsystä ja jokaisella sektorilla on tarkoin jouduttu puntaroimaan vallitsevan niukkuuden jakamisesta mahdollisimman tuottavasti ja heikentämättä samalla toiminnan perusedellytyksiä. Onko siis tarkoituksenmukaista käyttää näitä niukentuneita resursseja ja vähentyneitä verotuloja edellä kuvattuun ”ylikouluttautumiseen”?

Professori Asparan mukaan esimerkiksi kauppatieteissä suurimmalle osalle jopa riittäisi kolmen vuoden kandidaatin tutkinto – ja halutessaan sitä voisi myöhemmin täydentää.

Työurien pidentämisen ollessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheena olisi nuorten varhaisemmalla valmistumisella iso vaikutus heidän henkilökohtaiseen talouteensa sekä koko kansantalouteen. Ennen kaikkea kysymys on luottamuksesta tulevaisuuteen.

Taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi meidän tulisi nyt saada käyttöön kaikki se henkinen kapasiteetti mikä maastamme löytyy, mutta oikein mitoitettuna ja ajoitettuna.

 

Ulla Knifsund
Hallituksen jäsen, Ekonomiliitto

 

Hirvee kiire eikä paljon kiinnosta! (Varoitus: Teksti on pidempi kuin 140 merkkiä)

Finanssin puheenjohtaja Niklas Harki

Elämme hektisiä aikoja, ystäväni. Kauppatieteiden opiskelijat, juuri valmistuneet ekonomit ja jo pidempään työelämässä olleet ex-kylterit mahduttavat päiväänsä hurjia määriä sisältöä. Informaatiota tulee joka tuutista ja kalenteri täyttyy vauhtia, joka vetää vertoja Cheekin stadionkeikan lipunmyynnille.

Nyt jos koskaan on tarve olla läsnä ja keskittyä. Päätinkin lähteä oman kiinnostukseni ja keskittymiskykyni polkua taaksepäin. Päätin, että saatte olla läsnä hetkissä, jotka omalla tavallaan muuttivat elämääni kylterinä.

 

Kesä meni keskittyessä

Palaan aikaan ennen kuin minusta tuli Kylteri. Ennen tutkintoseikkailuni aloittamista Oulussa työskentelin kesät Lintsin jarrumiehenä. Puisen vuoristoradan koulutuksissa opin uudenlaisen tavan keskittyä. Hetkessä oltiin vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa sekä vastattiin ajon turvallisuudesta aina pari minuuttia kerrallaan.

Muiden jarrumiesten esimerkkien kautta tajusin, kuinka jokaisen parin minuutin onnistuminen oli kiinni läsnäolosta ja tuo ajatus on kantanut aina tähän päivään saakka. Radalla en keskittynyt osakemarkkinoihin, presiksen onnistumiseen tai neuvottelutilanteeseen. Nyt nuo asiat ovat ajankohtaisia niin minulle kuin sinullekin.

Kuvittele seuraavan neuvottelusi olevan kuudenkympin vauhtia kiitävä vaunu vesisateessa, jota jarrutat rystyset valkoisina. Samalla viihdytät nuo ajon minuutit takapenkin asiakkaita kertomuksellasi. Tuleeko kauppoja? Todellakin. Tästä on hyvä jatkaa.

  Harki-3

Pukki keskipisteessä

Viime jouluna olin kylterille tutussa tilanteessa. Seuraavana päivänä pitäisi olla todella läsnä, sillä olin lupautunut pitämään presentaation. Keynote tulisi olemaan iso säkki ja päässä punainen lakki.

Ehdin treenata muutaman biisin ennen oveen koputtamista. Astuessani vihdoin olohuoneen penkkiin kohtasin elämäni kiinnostuneimman yleisön. Pelkotila paljastumisesta iski ja pistin roolissa kaiken peliin. Sohvalla sattui istumaan juuri se lapsi, joka epäili pukin kotiosoitetta. Suoritukseni onnistui ja astuessani ulos asunnosta henkinen tuuletus oli eeppistä luokkaa.

Jokaisessa presiksessä pitäisi olla pala joulupukkia. Entä jos sinäkin ottaisit tästä mukaan vähän fiilistä kun esittelet yritystäsi potentiaaliselle asiakkaalle?

Harki-2

Etuoikeus tehdä uusia asioita joka päivä

Toimin tällä hetkellä ainejärjestömme puheenjohtajana ja saan tehdä hallitukseni kanssa asioita, jotka ovat varmasti tässä hetkessä. Kaiken keskellä olen saanut myös luvan miettiä, missä tulisi olla läsnä ja milloin niin digitaalisesti kuin paikan päällä.

Tehdessä oppii ja huomattu on, ettei WhatsApp sittenkään ollut paras paikka jakaa kaikkia vinkkejänsä. Chättihuoneiden liiallinen väärinkäyttö johtaa tilaan, jossa ollaan älypuhelinääliöitä. Se on esimerkiksi hetki, jolloin luurin näytölle jumittunut YouTube-video ja sen latautuminen kiinnostaa niin paljon, että törmäät bussipysäkkiin (true story).

Keskittyminen tilanteeseen sen vaatimalla tavalla takaa paremman tuloksen. Tällaisesta ajatuksesta inspiroituneena päätin pitkästä aikaa soittaa äänipuhelun tutulleni ja kuunnella tarkasti. Tulokset yllättivät, sillä keskustelun aikana läpikäytyjä tapoja tehdä asioita on siirtynyt yhdistyksemme toimintaan.

Olen oppinut kuuntelijana tämän vuoden kokemuksesta enemmän kuin mistään muusta aiemmin. Sinullakin on varmasti aikamoinen arsenaali eri kanavia ottaa yhteyttä ihmisiin tai viedä yrityksesi viestiä läpi, mutta millä keinolla erotut joukosta? Itse aloitin kiinnostumalla aidosti siitä, mitä muilla on sanottavana.

Harki-4

Lopuksi lähdin valloittamaan kukkuloita

On kuitenkin totta, että aina ei aluksi kiinnosta. Ei jokainen luento yksinkertaisesti ole niin hyvä ja töissä on vaikea hakea motivaatiota tuijottelemalla näyttöänsä nollat taulussa.

Kokeilin tähän yhtä mielenkiintoista keinoa kesäharjoittelijana Hong Kongissa. Lähdin kiipeämään muiden kaupungissa kesätöissä olleiden tuttujen kanssa vuorelle, jonka huipulla aloimme keskustelemaan erilaisista tuotteista ja niiden myymisestä nettikaupassa. Olin ottanut kamerani mukaan maisemakuvia varten, mutta tästä reissusta syntyi lopulta esitelmä uudesta nettisivukonseptista yritykselle jossa työskentelin.

Joskus kannattaa siis lähteä muutama tunti aikaisemmin toimistolta tai yliopistolta. Saatat palata takaisin valmiin työn kanssa.

Palataanpa kuitenkin takaisin juuri tähän hetkeen. Tänne asti päästessäsi olet jo lukenut tekstiä tovin aikaa, kiinnostunut sanomisistani. Toivon, että omat pienet hetkeni saavat sinutkin tajuamaan kuinka taitava olet ja etenkin hyödyntämään taitojasi jatkossa. Aioin itse jatkaa olemalla läsnä kun tapahtuu, muuten mikään ei tunnu sen suuremmalta kuin uuden asian merkkaaminen kalenteriin.

Katso siis omaa aikatauluasi ja asioita joita olet tehnyt uusin silmin. Sillä vain kiinnostumalla, olemalla rohkea ja läsnä on aikasi kylterinä ja urasi ekonomina elämäsi parasta aikaa.

Harki-1

Pimenevää syksyä odotellessa,

Niklas Harki
Puheenjohtaja 2014, Finanssi ry

Jättekiva – voiko Ruotsista olla meille mallia työaikoihin?

Annina Ropponen, erikoistutkija Työterveyslaitos

Työurien pidentäminen on ajankohtainen aihe, johon liittyvissä keskusteluissa yhtenä ratkaisuna on esitetty työurien katkosten vähentämistä eläkeikien nostamisen ohella. Pohjoismaissa naiset ja miehet ovat yhtä usein työelämässä, mutta erityisesti naisten työura katkeaa väliaikaisesti lasten syntymän ja hoivan aikana.

Suomessa on yleisintä että äiti jää hoitamaan lasta kotiin, sen sijaan Ruotsissa etenkin isommissa kaupungeissa myös miesten osuus perhevapaiden käyttäjinä on merkittävä. Osa-aikatyö on yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta osa-aikatyö myös ajoittuu osin samaan ajankohtaan kuin lastenhoito.

On arvioitu, että perhevapaaetuuksien ja osa-aikatyön sopivalla yhdistämisellä voitaisiin tukea naisten työhön paluuta ja työssä oloa lasten ollessa pieniä ja siten pidentää työuria jo työuran varhaisemmissa vaiheissa. Toistaiseksi tutkimustietoa on aiheesta varsin vähän ja etenkin tieto joka huomioisi miehet ja pitkäaikaiset vaikutukset (vuosia perhevapaiden jälkeen) on lähes olematonta.

 

Suomi ja Ruotsi – samanlaiset mutta erilaiset

Ruotsi on sekä järjestelmiltään että työelämältään mallimaa joustavasta työstä. Perhe- ja sairausvapaita voidaan käyttää osa-aikaisesti, mutta Ruotsissa tehdään myös paljon vapaaehtoista osa-aikatyötä ja etätyötä johtuen esimerkiksi perhetilanteesta tai kulkuyhteyksistä. Lisäksi ruotsalaisilla on mahdollisuus siirtää perhevapaita pikkulapsivaiheesta myöhemmäksi kunnes lapsi täyttää 8 vuotta tai menee 2. luokalle koulussa, vaikkakin päivähoitomahdollisuudet ovat hyvin samanlaiset kuin Suomessa.

Suomessa vuonna 2007 käyttöön otettu osasairausvapaa on askel Ruotsin mallin suuntaan, mutta toimiviin järjestelmiin on vielä matkaa, sillä sekä osa-aikaisen sairaus- että perhevapaan käyttö on Suomessa varsin vähäistä johtuen järjestelmien jäykkyydestä ja kriteereistä.

 

Syytetäänkö järjestelmää ja kadehditaan naapuria?

Asenteilla on iso merkitys eroissa Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissa osa-aika- ja etätyö syystä riippumatta ovat kiinteä osa työelämää. Ei ole ihmeellistä jos Andreas on poissa keskiviikkoisin, pidetään siis yhteiset kokoukset muina päivinä.

Suomessa hurjimmillaan osa-aikatyön esteenä on ollut se, ettei palkanlaskentaohjelma hyväksy muuta kuin täyden tai puolikkaan työajan.Toisaalta Suomessa elää varsin sitkeästi epäluuloja etätyöläisen ajankäytöstä.

Mitäpä jos vain avoimella keskustelulla ja yhteisesti sopimalla otettaisiin osa-aika- ja etätyö tavaksi myös meillä?

 

Annina Ropponen
Erikoistutkija
Työn ja työorganisaatioiden kehittäminen, Työterveyslaitos

Sukella syvemmälle työnhaussa

SEFEn uravalmentaja Tiina Myöhänen-Astikainen

Eikö uusi työ tunnu löytyvän? Lähetitkö juuri 53:nen hakemuksesi? Oletko käynyt jo ainakin tusinassa alkuhaastattelussa? Jäitkö hakuprosessissa hopeasijalle viidennen kerran? ”Kiitos hakemuksestasi. Valitettavasti et tällä kertaa tullut valituksi jatkoon..” Tuttua?

Mieti vielä. Oletko tehnyt kaikkesi?

Kolunnut kaikki mahdolliset polut, myös muut kuin Monsterin ja Oikotien julkiset paikkahaut? Oletko kartoittanut sinua aidosti kiinnostavat työpaikat? Mikä on kohdeyritystesi top 10? Tiedätkö, kehen siellä ottaa yhteyttä, löytänyt siis tulevan esimiehesi? Oletko hyödyntänyt vähintäänkin kymmenet LinkedIn kontaktisi? Tuntisiko joku heistä juuri oikeita tyyppejä? Tai olisi itse jopa se oikea. Unohtamatta lähiverkostoa, joka ei pyöri sosiaalisessa mediassa.

Sukella syvemmälle!

Sukeltaminen voi tuoda mieleen joko negatiivisia tai positiivisia asioita. Työkaverini mieleen se toi syvän valtameren ja pimeääkin pimeämmän Mariaanien haudan. Hui!

Ekaluokkalaiselle pojalleni Mariaanien hauta tuo ensimmäisenä mieleen äärettömän kiehtovan ja mielenkiintoisen, jopa hieman jännittävän ja vaarallisen paikan. Siitä pitää ehdottomasti saada tietää lisää. Niinpä kaivoimme YouTubesta esiin videolinkkejä, joissa elokuvaohjaaja James Cameron laskeutuu Mariaanien hautaan erikoisvalmisteisella sukellusveneellä.

 

Myös työnhaussa kyse on asenteeesta

Kysymys on asenteesta. Innostaako vai kauhistuttaako työnhaku, työnantajaehdokkaiden kontaktointi, itsensä ja oman ammattitaitonsa myyminen ja työpanoksensa tarjoaminen yrityksen käyttöön? Innostaako se ja osaatko tehdä sen?

Oletko itse tunnistanut omat vahvuutesi, osaamisesi, onnistumisesi ja lisäarvosi? Jos et, kuinka voit ajatella meneväsi kertomaan siitä vakuuttavasti tuiki tuntemattomalle työnantajalle?

Moni ura-asiakkaani kertoo, kuinka on hakenut työtä jo kuukausia. Seurannut julkisessa haussa olleita työpaikkoja, lähettänyt niihin kymmeniä hakemuksia, kontaktoinut jopa Suomen suurimmat suorahakukonsultit. Sitten iskee maratoonarin väsymys.

Työpaikkailmoitusten seuraaminen ja haettujen paikkojen määrä ovat molemmat hyviä asioita. Vielä määrääkin tärkeämpää on ymmärtää ja määritellä se, mitä itse haluaa, mistä on oikeasti kiinnostunut, mistä innostunut. Harva lähtee kuitenkaan tästä liikkeelle, vaan ensin lähetetään jopa kymmeniä CV:eitä eri paikkoihin ja jäädään sen jälkeen  odottamaan, josko työnantaja löytäisi CV:n tietokannasta ja innostuisi soittamaan.

 

Käytä verkostojasi!

Ole aktiivinen! Tällä tarkoitan työnantajalle päin soittamista tai sähköpostin laittamista, itsensä ja osaamisensa esittelemistä, hyvän ensivaikutelman antamista. Ja ennen kaikkea, suhdetoimintaa. Sitä, ettet jätä kontaktointia yhteen yhteydenottoon. Näytä, että olet tosissasi kiinnostunut yrityksestä, yksiköstä, tiimistä ja työtehtävästä.

Työnhaku, erityisesti niiden kuuluisien ja näkymättömien piilotyöpaikkojen haku, on ennen kaikkea suhdetoimintaa; asiakkaan – siis työnantajan – lämmittelemistä ja lämpimänä pitämistä.

Suhdetoiminta ja sinnikkyys kertoo siitä, että kyseinen yritys ja työnantaja ei ole sinulle vähäpätöinen tai yhdentekevä. Se kertoo siitä, että olet motivoitunut pääsemään yritykseen töihin. Ja että pysyt motivoituneena, kun se huonompi päivä tulee tai kun kaikki menee pieleen tai kun haasteita ja ongelmia kasaantuu.

Se kertoo paljon sinusta!

 

Suhdetoiminta ja sinnikyys palkitaan

Voin käytännön kokemuksesta sanoa, että tämä toimii. Olen ollut reilun vuoden ajan sparraamassa Ekonomiliiton jäseniä erilaisissa urakäänteissä ja työnhaussa, ja saanut asiakkailtani ihania viestejä, joissa he kertovat, kuinka kova työ, suhdetoiminta ja sinnikkyys on tuottanut lopulta toivotun tuloksen. Uuden työpaikan.

Tässä lopuksi rohkaisua omaan työnhakuusi eräältä ura-asiakkaaltani. (Huom! Yritys X oli asiakkaani kohdeyritys, joka häntä aidosti kiinnosti ja johon hän oli halunnut mennä jo pidemmän aikaa, hakenutkin kerran aiemmin).

”Useamman haastattelun ja testin jälkeen minulle tarjottiin tätä Yritys X:n paikkaa ja aloitinkin viime viikolla unelmatyöpaikassani. Tunne on ollut mahtava. Odotus ja sinnikkyys taas kerran kannatti, vaikka usko hetkittäin meinasikin rakoilla matkan varrella. Tällä hetkellä asiat eivät juuri paremmin voisi olla. Haluan kiittää sinua tuestasi ja mahtavasta sparrauksesta menneiden kuukausien aikana. Apusi ja tukesi on ollut korvaamatonta. Suuri kiitos siitä!”

Kun mietit työnhakua, älä mieti liian kauan yksin, vaan varaa aika liittosi uraohjaajalta. Olemme täällä sinua varten.

Mainioita vinkkejä piilotyöpaikan löytämiseen à la Uranus: Löydä piilotyöpaikat.

 

Tiina Myöhänen-Astikainen
Asiantuntija, Ekonomiliiton urapalvelut

Yrittäjyys – osa ekonomin työuraa

Yrittäjäneuvottelukunnan puheenjohtaja Timo Rope

Ekonomeista on yrittäjiä hieman laskutavasta riippuen viitisen prosenttia. Jotkut ovat sitä suuresta halusta. Jotkut ovat ajautuneet yrittäjiksi työllistymisvaikeuksista johtuen. Joka tapuksessa yrittäjiksi ryhtyvien ekonomien joukko on koko ajan kasvussa. Niinpä Suomen Ekonomeissa onkin yhtenä missiona palvella kaikkia työikäisiä ekonomeja työ- ja urakysymyksissä: myös yrittäjiä.

 

Yrittäjyys tänään: huomisesta ei tiedä

Aiemmin työurat olivat paljon selkeämpiä. Yritykset olivat pysyvämpiä, samoin työtehtävät. Ammattien kirjo ja vaihtoehtojen määrä ovat nekin omalta osaltaan olleet myötävaikuttamassa työurien monimuotoistumiseen.

Ennen työurat kehittyivät hyvinkin ennustettavissa olevaa rataa edetään ja tulevaisuus oli jotenkin hahmotettavissa. Vaan kukapa tänään uskaltaa sanoa mitään varmaa huomisesta? Vaikka huomisesta jotain saattaisikin ounastella jopa vahvalla intuitiolla, niin varmaa ei voi olla mistään. Se tekee haasteita niin jokaiselle ekonomille kuin myös Suomen Ekonomeille, jotta kaikissa työelämän kysymyksissä pystytään jäsenistöämme  laadukkaasti palvelemaan.

Tämä työelämän monimuotoisuus, ennustamattomuus ja yllättävien tilanteiden eteen tuleminen vain on tätä päivää, eikä tilanne tulevaisuudessa ainakaan helpotu.

Tänään työurat eivät ole vain monimuotoisia. Lisäksi ne ovat monisäikeisiä. Edellinen tarkoittaa, että yksittäinen ekonomi voi työuransa aikana toimia mitä moninaisimmissa tehtävissä.

Ekonomitutkinnon moniosaajavalmius antaa tähän oivallisen perustan. Työuran monisäikeisyys näkyy mm. työmuotojen sekakäyttönä eli ihminen on välillä yrittäjänä ja välillä työsuhteessa. Lisäksi yhä useampi meistä on samanaikaisesti sekä-että -tilassa eli yht’aikaisesti työsuhteessa ja sivutoimisena yrittäjänä. Sekin vaihtelee, kumpi näistä työmuodoista on pääasiallinen. Tämäkin työmuotojen monimuotoistuva maailma on jatkuvasti lisääntyvä.

 

Suomen Ekonomit ekonomiyrittäjän oikea yhdistys

Monesti ekonomiyrittäjiltä kuulee seuraavan kysymyksen: ”kun minä nyt aloin yrittäjäksi, en minä enää voi kuulua Suomen Ekonomeihin.” Toinen samasukuinen kommentti on ilmaisu, ettei ekonomiyrittäjällä ole mitään syytä kuulua ekonomiyhteisön.

Kaikki tiedämme, mistä kommentit juontuvat. Jotkut näkevät Suomen Ekonomit leimallisesti akavalaisena työmarkkinatoimijana. Se on kuitenkin vain yksi nurkka siinä palvelupaketissa, millä pyritään edesauttamaan ekonomien työelämässä pärjäämistä.

Toinen näiden kommenttien taustalla oleva ajatus on, että järjestömme palvelut eivät ole leimallisesti yrittäjille kohdistuneet. Tämä kritiikki osuu kyllä maaliin. Tämä ei tarkoita, ettei palveluja ole, vaan leimallisesti ja painottuneesti niitä ei ole samassa määrin ollut kuin mitä niitä on ollut työsuhteisille ekonomeille. Tämä maailma on kuitenkin jäänyt taakse.

Jatkossa Suomen Ekonomit on tasapuolisesti kaikkien työelämäpalveluja tarvitsemiensa jäsenten koti. Tähän mahtuvat työsuhteisen palkansaajien rinnalle niin yrittäjät kuin eri alojen erikoisasiantuntijat kuten myös johtavassa asemassa toimivat. Ekonomitutkinto on keskeinen yhdistävä tekijä ja jokainen tutkinnon suorittanut jäsen on oikeutettu erinomaisiin hänelle toimiviin työelämäpalveluihin. Näin myös yrittäjät.

Olenkin varma, että se voimallinen työ, mikä  Suomen Ekonomeissa on menossa palvelujen kehittämisen suhteen, tulee näkymään myös paljon nykyistä laajempin ja parempina työelämän palveluina myös yrittäjille. Tavoitteenamme onkin olla Ekonomiyrittäjien paras kattoyhteisö, johon sekä kannattaa että on mukava kuulua!

 

Timo Rope
Yrittäjätyöryhmän puheenjohtaja

Kesästä jäi aukko ansioluetteloon

Hallituksen jäsen Heli Aaltonen

Seurasin kevään ja kesän ajan läheisen, ekonomiksi opiskelevan nuoren tuskaa kesätöiden saamiseksi. Aikaisempina kesinä töitä oli aina löytynyt vähintäänkin vuokratyöfirman kautta. Vähän rahaa oli jäänyt säästöön talven pitkien kuukausien ajalle opintotukea täydentämään. Talvi oli käytetty tiukkatahtiseen opiskeluun, jotta opiskeluaika ei venyisi ja pääsisi oikeisiin töihin.

Tänä vuonna työnhaku alkoi tammikuussa ja päättyi elokuussa. Laihoin tuloksin. Toiveikkaana nuori ajatteli hakevansa ensisijaisesti ”oman alan töitä” – niitä, joista ehkä on erityistä hyötyä, kun sitten oikeita ekonomin töitä pääsee joskus tulevaisuudessa tekemään. Kesätyökokemusta oli kertynyt jo teollisuustyöstä, kuljetuspuolelta ja vähän toimistohommistakin.

Kaikkiin mahdollisiin yrityksiin lähti hakemus. Työvoimahallinnon sivuja seurattiin. Sanamuotoja sorvattiin ja mietittiin mitä ne hakijalta haluavat. Riittääkö että on hyvä tyyppi vai pitääkö olla erityistä osaamista? Enterin painalluksen jälkeen alkoi toiveikas odotus.

Odotus palkittiin ”kiitos mielenkiinnosta… hakijoita oli 350…valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”. Muutamaan haastatteluun kutsuttiin ja niihin tilanteisiin nuori valmistautui tosissaan. Hissipuhetta, vahvuuksia ja osaamisia kerrattiin. Joka kerta joku toinen oli kuitenkin hieman sopivampi.

Tämä läheltä seurattu nuori ei ole ainoa, jonka toiveet työkokemuksesta ja hieman leveämmästä talven leivästä kariutuivat. Samanlaisia tarinoita on muillakin lähipiirissä.

 

Miten välttää aukko cv:ssä ensi kesänä?

Kysymys ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan tarpeettomuuden ja kelpaamattomuuden tunteesta. Edes kassalle en pääse, mutta kylterikaveri työskentelee solmio kaulassa toista kesää. Ja mikä ikävintä, mielessä alkaa velloa epävarmuus omasta työllistymisestä ekonomi-tutkinnon jälkeen. Valitsinko sittenkin väärin?

Kieltämättä tulee vanhemmalle mieleen, että ”onko sitä yrittäjämäistä asennetta riittävästi kun ei töitä saa”? Muistiin palaa onneksi kesä 1993 omalta opiskeluajalta. Kesätöitä ei löytynyt, vaikka kokemustakin oli reilusti. Paitsi lyhyt pesti siihen tutkimusfirmaan, joka surutta käytti opiskelijatyövoimaa lähes ilmaiseksi. Kolmen viikon tili oli muutama satamarkkanen. Siinä tarvittiin yrittäjämäistä asennetta.

Verkon kautta kesätyön hakeminen on näennäisen helppoa, mutta tuottaako se tulosta kun massasta pitäisi erottua. Passivoiko se hakijaa odottelemaan liian pitkään? Miten konkreettisesti laittaa jalkaa oven väliin, jos rekrytoija on persoonaton yritys vailla ihmisen nimeä tai numeroa. Vai ovatko suhteet ja verkostot käytännössä ainoa keino saada töitä?

Mitä tästä sitten voisi oppia, ettei ensi kesästä jäisi aukkoa cv:hen?

Kenties työnhakualuetta pitää laajentaa rohkeasti, ja ottaa mukaan myös ulkomaiden mahdollisuudet. Kenties ekonomiopiskelijankin pitäisi hakeutua oman alan työharjoitteluun jo lukukauden aikana, vaikka se opintoja viivästyttäisi. Työkokemus ja kontaktit – ne suhteet ja verkostot – ovat kuitenkin käypää valuuttaa jatkossa. Suhteita voi rakentaa myös Ekonomiliiton riennossa.

Ja usko pois, tuleva ekonomi, et valinnut väärin. Jatkossa muistelet lämmöllä tätä opiskeluaikojesi kehnointa kesää. Eikä se kesänmittainen aukko ekonomin pitkässä ansioluettelossa enää harmita.

 

Heli Aaltonen
Hallituksen jäsen, Ekonomiliitto