Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015

Johtajuus on nyt kadoksissa

Lasse Laatunen

Suomen talouden tilasta, korjaamistarpeesta ja keinoista on julkistettu äskettäin parikin varsin painavaa puheenvuoroa. Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen julkaisivat omat teesinsä pääministeri Alexander Stubbin tilauksesta. Björn Wahlroos puolestaan esitti näkemyksensä Helsingin Sanomien haastattelussa. Uusi kirjakin häneltä on ilmestynyt käännettynä.

Mainitut puheenvuorot eivät yllätä sisällöltään. Suomi on menettänyt kilpailukykynsä. Vuosien 2007-2008 palkkaratkaisut olivat turmiollisisa. Ankara verotus ja pitkä työttömyysturva vievät työhalut. Yhteiskunta ja työelämä ovat jäykkiä ja kaavoihin kangistuneita.

Tarvittaisiin joustavuutta, paikallista sopimista, verojen alentamista ja julkisen sektorin pienentämistä järjelliseen kokoluokkaan. Sanalla sanoen ketteryyttä. Kun vaaleihin valmistautuvat puolueet puhuvat parin miljardin leikkauksista, Wahlroos sanoo tarpeen olevan 10 miljardia euroa. Osa puolueista ei edes myönnä mitään leikkaustarvetta. Poliitikkojen näköalattomuus on sietämätön.

 

Uuden ajan moninaisemmat ongelmat vaativat vahvoja johtajia

Vaikka puheenvuoroissa ei sinänsä ole mitään uutta, ne kannattaa ottaa tekijöidensä painoarvot huomioonottaen vakavasti ja peilata poliittisen päätöksentekokoneiston osaamiseen, mahdollisuuksiin ja yhteistyökykyyn. Merkittävänä vallankäyttäjänä työmarkkinakoneistolla on oma vastuunsa.

Stubbin hallitus on loppusuoralla sortunut melkoiseen keskinäiseen mutapainiin. Eduskunta on sekasorrossa. Sote-uudistus kaatui käsittämättömän tökeröön lainvalmisteluun. Koulutukseen ja sen rahoitukseen liittyviä lakiesityksiä hallituspuolueet ovat vetäneet itse kilvan nurin. Kuntauudistus meni kiville jo Jyrki Kataisen hallituksen aikana ja niin edelleen.

Puhtain paperein taitavat hallituksesta selvitä vain TEM:n (Työ- ja elinkeinoministeriö) kaksikko, Lauri Ihalainen ja Jan Vapaavuori. STX-telakkakuvio on hoidettu, Talvivaara on hoitumassa. Heillä on ollut otetta asioihin.

Anders Borgin, Juhana Vartiaisen ja Björn Wahlroosin sanoman voi pelkistää niinkin, että Suomessa tarvitaan eduskuntavaalien jälkeen ennennäkemätöntä poliittista johtajuutta, rohkeutta ja näkemystä. Onneton talouskurimus ei oikene pikku-uudistuksilla tai mediatempuilla.

Tarvitaan Esko AhonIiro ViinasenPaavo Lipposen ja Sauli Niinistön kaltaisia kokeneita, vahvoja politiikan johtajia. He selvittivät 1990-luvun kriisin. Ajat ovat uudet, ongelmat monisäikeisempiä, mutta vahvojen johtajien tarve on sama.

Työmarkkinajärjestöt ovat hoitaneet tonttinsa Kataisen ja Subbin hallituksia olennaisesti paremmin. Työllisyys- ja kasvusopimuksella taitettiin työvoimakustannukset kohtuuden rajoihin. Eläkeuudistuksella hoidetaan kestävyysvajeesta se merkittävä siivu, jota Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen järjestöiltä edellyttivät.

Mutta työmaata riittää järjestöilläkin. Palkkamalttia on varjeltava niin pitkälle kuin silmä siintää ja aataminaikaiset työrauhasäännökset on saatettava ajantasalle. Niissäkin oppia voisi ottaa Ruotsista.

 

Lasse Laatunen
Kirjoittaja on työskennellyt Elinkeinoelämän Keskusliiton työmarkkinajohtajana.

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Ekonomit valmiina vaaleihin

Edunvalvontajohtaja Lotta Savinko

Eduskuntavaalit on kuukauden kuluttua. Julkista keskustelua hallitsevat puolueiden vaaliohjelmat sekä lukuisten sidosryhmien tavoitteet. Kaikesta keskustelusta selkeimmin nousevat esiin Suomen taloudellinen tila ja sen heikot näkymät sekä työmarkkinoihin kohdistuvat muutostavoitteet ja–paineet.

Työn lisääminen, työllisyyden kohentaminen ja joustavuuden lisääminen ovat keskeisiä teemoja lähes kaikkien puolueiden ohjelmissa. Paikallinen sopiminen, työaikajoustot, työaikapankit ja koeajan pidentäminen nähdään keinoina kehittää työmarkkinoita. Kehittäminen on välttämätöntä työmarkkinoiden muutoksessa, mutta siinä tarvitaan myös asiantuntemukseen ja kokemukseen perustuvaa näkemystä.

Esimerkiksi paikallisen sopimisen lisäämistä on helppo vaatia, mutta kuinka moni tarjoaa todellisia, kaikille osapuolille realistisia keinoja ja välineitä tämän kehittämiseksi?

On helppoa huudella radikaaleja ja yksipuolisia muutoksia miettimättä kokonaisuutta ja sitä, miten työmarkkinajärjestelmämme tasapaino rakentuu. Räväköitä otsikoita saa helposti, mutta todellisten ratkaisujen rakentaminen on huomattavasti monimutkaisempaa.

 

Ekonomit rakentaa toimivia ratkaisuja

Suomen Ekonomien hallitus hyväksyi hallitusohjelmatavoitteemme viime vuoden lopulla. Tavoitteemme perustuvat jäsentemme kokemuksista nouseviin epäkohtiin ja muutostarpeisiin.

Olemme rakentaneet tavoitteemme ja niiden saavuttamisen ratkaisut realistisiksi ja kokonaisuuden huomioonottaviksi. Pyrimme kunnianhimoisesti rakentamaan ratkaisuja, jotka on pohdittu useiden eri tahojen näkökulmasta.

Tavoitteemme keskittyvät laadukkaan koulutuksen turvaamiseen, työurien pidentämiseen sekä työllistymisen keinojen kehittämiseen, paikallisen sopimisen rakenteiden kehittämiseen, oikeudenmukaiseen verotukseen sekä yrittäjyyden ja yritystoiminnan helpottamiseen.

Keskeinen tavoite jäsenillemme ja Suomen Ekonomeille on tasa-arvoisen työelämän kehittäminen erityisesti perhevapaajärjestelmää kehittämällä ja vanhemmuuden kustannuksia tasaamalla. Olemme ylpeitä kustannusneutraalista mallistamme perhevapaajärjestelmän kehittämiseksi. Se kuvastaa työskentelymme perusteita: asiantuntijuuden ja eri näkökulmien pohjalta rakennettuja ratkaisumalleja, joiden pohjana on jäsenkunnan työelämän tutkittu pitkäaikainen tuntemus.

 

Strateginen hallitustyöskentely antaa vaikuttamistyölle tilaa

Viimeisimmät hallitusohjelmat ovat olleet yksityiskohtaisia ja neljää vuotta ehkä liiankin tiukasti raamittavia. Tuleva hallitus rakentaa ohjelmansa todennäköisesti tiiviimmäksi ja strategisemmaksi, jolloin kokonaisuuden muodostavat strategisesti linjaava hallitusohjelma ja keinoja  täsmentävä toimintasuunnitelma.

Tämä antaa vaikuttamiselle parempia mahdollisuuksia, mutta korostaa entistä enemmän jatkuvan vaikuttamisen tärkeyttä, kun hallituksen toimintaohjelmaa tarkistetaan vuosittain. Suomen Ekonomit on rakentanut pitkäjänteisesti pysyvää yhteistyötä puolueiden ja eri sidosryhmien kanssa ja meillä on erinomainen mahdollisuus valvoa ekonomien etua myös näissä muuttuvissa oloissa.

Sivuiltamme löytyvät paitsi hallitusohjelmatavoitteemme sekä ekonomiehdokkaat, jotka ovat vastanneet kahteen keskeiseen tulevan hallituskauden kysymykseen. Käy katsomassa ehdokkaat ja heidän vastauksensa. Ennen kaikkea: Käytä ääntäsi viimeistään varsinaisena äänestyspäivänä 19.4.2015.

 

Lotta Savinko
Edunvalvontajohtaja, Suomen Ekonomit

Fler kvinnliga ledare

Ann-Louise Laaksonen

Vi firade igår jämställdhetsdagen och Minna Canths födelsedag, den enda finska kvinnan med egen flaggdag. Canth var den första framstående kvinnliga författaren i Finland, en duktig företagarkvinna, förespråkare för jämställdheten och dessutom mamma till sju barn. Hon var ett lysande exempel på hur man kombinerar familj och arbetsliv.

Jämställdheten har jobbats för i över 100 år men speciellt på arbetsmarknaden går jämställdheten till vissa delar långsamt framåt. Andelen kvinnor på ledande poster och i börsbolags styrelser borde vara betydligt högre speciellt med tanke på andelen högt utbildade kvinnor i vårt land.

Jag håller helt med Centralhandelskammaren att företag alltid ska välja de bästa resurserna till ledande poster och till sina styrelser oavsett kön, men problemet är fortfarande att man alltför lätt säger att det inte finns lämpliga kvinnliga kandidater.

Börsbolagen har via självreglering förpliktat alla börsbolag att ha både män och kvinnor i sina styrelser. Om man frångår detta bör en redogörelse avges. En del företag har även egna program för att lyfta fram kunniga kvinnor.

 

Kvinnor är ofta utmärkta direktörer

Ett sätt att minska problemet är att se till att kunniga kvinnor finns med i rekryteringspooler och nätverk där man sonderar kandidater för ledande poster. Enligt Centralhandelskammarens utredning från ifjol, är det största problemet med få kvinnor till börsbolags styrelser att det inte finns tillräckligt med kvinnor som leder olika businessenheter eller som verkställande direktörer.

Hela 62 procent av dem som utnämnts till börsbolags styrelser har en bakgrund som vd:n. Centralhandelskammaren stöder kvinnligt ledarskap med att ordna mentorprogram för kvinnliga ledare.

Timo Ritakallio, vice verkställande direktör på Ilmarinen, lyfter i sin blogg upp varför vi behöver mera kvinnor på ledande poster. Han hänvisar till en global undersökning där man kommit fram till att företagen med de bästa resultaten hade 37 procent kvinnor på ledande poster, medan företag med de sämsta resultaten hade endast 19 procent kvinnliga ledare.

Enligt undersökningen är kvinnor ofta utmärkta direktörer, som bättre kan motivera personalen, effektivera verksamheten och skapa välmående på arbetsplatsen. Ritakallio lyfter upp tre orsaker till att det inte finns flera kvinnor på ledande poster: manlig ledningskultur på företagen, kvinnors sämre tro på sitt kunnande och de traditionella könsrollerna i hemmet.

Lösningar kunde vara att uppmuntra kvinnor att söka mera krävande poster, fungerande mentorprogram och en jämnare fördelning av föräldraledigheten. Det sagt, betyder inte att manliga direktörer inte skulle vara lika bra och den som är bäst lämpad för en post skall alltid väljas, oavsett kön.

Jämställt är lönsamt!

 

Ann-Louise Laaksonen
II viceordförande, Finlands Ekonomer

**

Testa hurdan karriär du skulle ha om du var det andra könet!

Läs om Ekonomernas Työ+elämä-kampanj: wwww.työjaelämä.fi

 

Työnhaun oppii vain työtä hakemalla

Mirva Puranen Moster.fi

Kun sain kutsun kirjoittaa Suomen Ekonomien blogiin, kysyin mistä minun toivotaan kirjoittavan. ”Oikeastaan mistä tahansa työnhakuun liittyvästä”, oli saamani vastaus. Runsaudenpula tuli vastaan saman tien. Kirjoittaisinko sosiaalisesta mediasta, henkilöbrändäyksestä, moderneista työnhaun tavoista?

Ajatukseni alkoivat kuitenkin kuin itsestään kiertyä kesätöiden ympärille. Aihe on taas mitä ajankohtaisin, ja paikkoja avoinna runsaasti. Monsteristakin niitä löytyy jo tuhansia.

Aloin miettiä omia kesätyökokemuksiani, ja ensimmäisiä työhakemuksiani mitä erilaisimpiin kesätyöpaikkoihin, pieniin sekä isoihin organisaatioihin. Luin muutamia niistä, ja puna alkoi nousta poskilleni. Tällaisia hakemuksiako sitä on laatinut työnhaun alkumetreillä.

Tämä vahvisti entisestään ajatustani siitä, että työnhakua voi oppia vain työtä hakemalla.

Tuskin kenenkään ensimmäiset työhakemukset ovat itsestään niin hyviä, että paikka haastattelussa aukeaisi automaattisesti jokaista työpaikkaa hakiessa. Tai oman osaamisen kuvailu nuorena vastavalmistuneena tai vasta muutamia työpaikkoja hakeneena niin luontevaa ja työnantajan tarpeisiin osuvaa, että juuri minä erottuisin joukosta paremmin kuin muut hakijat.

Myös pitkä tauko työnhaussa voi aiheuttaa epävarmuutta ja hankaluuksia kuvailla omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan.

 

Aito kiinnostus välittyy työhakemuksessa

Työnhakua on siis syytä harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Paras tapa harjoitella on kirjoittaa paljon hakemuksia.

Yksi ja sama hakemus ja CV jokaiseen työpaikkaan ei ole oikea ratkaisu, vaan asiakirjat tulisi kirjoittaa jokaista työpaikkaa varten uudelleen: miettiä omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan ja peilata niitä työnantajan toiveisiin ja tarpeisiin.

Mikä minun osaamisessani on juuri sellaista, mistä tämä työnantaja on erityisen kiinnostunut, tai mitkä vahvuuksistani palvelevat juuri tässä työtehtävässä menestymistä. Näitä kysymyksiä pohtimalla on jo useamman askeleen pidemmällä kohti haastatteluun johtavan työhakemuksen laatimista – oli hakemus sitten nettilomake tai word-dokumentti.

Aito kiinnostus ja innostus työpaikkaa kohtaan on helpompi pukea sanoiksi kuin laimea mielenkiinto.

Vaikka työnhakijoita on nyt runsaasti liikkeellä, väittäisin silti, että hyvin mietityt, kohdennetut hakemukset – avoimet tai johonkin tiettyyn työpaikkaa jätetyt – tuottavat tehokkaammin ja nopeammin tulosta kuin sadat hakemukset vailla sen tarkempaa räätälöintiä ja ajatusta. Tarkkaan mietitty ja kohdennettu työnhaku voi toki olla työlästä ja aikaa vievää, mutta lopputulos palkitsee.

Tsemppiä kaikille työnhaussa oleville Suomen Ekonomien jäsenille ja muillekin tähän kirjoitukseen törmääville. Asioilla on tapana loksahdella paikoilleen!

 

Mirva Puranen
eJob Coach
Monster.fi

Palkkauksesta puhumisen sietämätön vaikeus

Suomen Ekonomien tutkimuspäällikkö Juha Oksanen

Palkkatasa-arvoon on vielä pitkä matka. Ekonominainen saa edelleen selvästi pienempää palkkaa kuin miespuolinen kollegansa.

Nais- ja miesekonomien välinen selittymättömätön palkkaero on noin 11 prosenttia yksityisellä sektorilla, valtiollakin kuutisen prosenttia. Selittymättömällä palkkaerolla tarkoitetaan miesten ja naisten palkoissa olevia eroja, kun verrataan samanlaisissa tehtävissä ja samankaltaisilla taustaominaisuuksilla työskenteleviä miehiä ja naisia.

Suomen Ekonomien tuoreimman palkkatasotutkimusaineiston pohjalta on jälleen tehty palkkaepätasapainotutkimus. Siinä tarkastellaan selittymättömätöntä palkkaeroa naisten ja miesten sekä eri työnantajasektorien välillä.

 

Palkasta ei juuri keskustella

Ekonomien palkkatasotutkimuksen viime syksyn vastaajista 25 prosenttia ei oman ilmoituksensa mukaan keskustele palkastaan esimiehensä kanssa koskaan. Säännöllisesti ilmoitti keskustelevansa vain 12 prosenttia. Tulos on huolta herättävä, joskaan ei enää yllättävä. Samansuuntaista viestiä on kuulunut ”kentältä” ja saatu eri selvityksistä jo aiemmin.

Palkkatasotutkimuksen tulosten valossa on myös nähtävissä, että myös oman tehtävän vaativuuden arviointiin liittyvät kriteerit ovat, valtiosektorilla töissä olevia lukuun ottamatta, hyvinkin puutteellisesti tiedossa: 64 prosenttia kaikista vastaajista kertoi olevansa tietämätön näistä.

Perinteisessä asematasotarkastelussa suurin yksittäinen osuus Suomen Ekonomien työssäkäyvistä jäsenistä työskentelee asiantuntijoina. Asiantuntijoista vain 32 prosenttia vastaajista ilmoitti tuntevansa oman tehtävänsä vaativuusperusteet.

Keskijohdossakin osuus oli vain 41 prosenttia. Palkkatasotutkimus antoi myös selvää viestiä siitä, että keskusteleminen yleis- tai meriittikorotuksista on hyvinkin satunnaista työpaikoilla.

 

Avoimuus edesauttaa muutosta

Tilanteen taustalla on paljon erilaisia tekijöitä, näiden joukossa se, että palkkauksesta ei juuri puhuta. Onkin syytä jatkaa vaikuttamista siihen, että tilanne muuttuu, mitä nopeammin sen parempi.

Epävarma taloustilanne, kokemus tai oletus esimiehen ”palkkavallan” olemattomuudesta, ajanpuute ja niin edelleen ovat riittämättömiä, joskin etenkin alaisen näkökulmasta katsottuina usein varsin ymmärrettäviä syitä sille ettei palkkausta haluta tai uskalleta ottaa puheeksi.

Esimiehen tehtävä on huolehtia, että alaisen kanssa yhdessä säännöllisesti puhutaan tämän palkkauksesta ja että sitä arvioidaan suhteessa tehtävän vaativuuteen ja vastuullisuuteen sekä henkilön osaamiseen ja siinä mahdollisesti tapahtuneisiin olennaisiin muutoksiin.

Avoimuus ja puhuminen edistävät palkkauksen tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ne ovat myös keskeinen osa hyvää esimiestyötä ja johtamista. Onkin syytä edelleen jatkaa puhumista siitä, miksi puhumista ei ole enemmän.

 

Juha Oksanen
Tutkimuspäällikkö, Suomen Ekonomit

**

Katso vinkit palkkakeskusteluun

Lue lisää palkoista

Kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa työaikoihin ehkäisee liiallista kuormitusta

Edunvalvonnan asiamies Riikka Sipilä

Tunnustan, ettei nykyinen, alun perin tehdastyöhön rakennettu työaikalaki, enää täysin toimi nykymaailmassa. Työn muuttuessa yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomaksi ei tietyssä paikassa tiettynä aikana tehtävä työ enää aina palvele yritysten tai henkilöstönkään etuja.

Työaikalaki on ennen kaikkea työsuojelullinen laki. Lain tarkoituksena on suojella työntekijää. Työhön liittyvät kuormitustekijät ovat kuitenkin erityisesti asiantuntija- ja esimiestyössä hyvin erilaiset kuin perinteisessä tehdastyössä. Fyysisen kuormituksen sijasta asiantuntijatyössä korostuu henkinen kuormitus.

Kuormitus sinällään ei ole pahasta. Työn kuuluukin kuormittaa, mutta sopivasti. Liiallinen kuormitus ei palvele ketään pitkällä aikavälillä. Henkilölle se tarkoittaa uupumista ja pahimmassa tapauksessa menetettyä terveyttä. Yritykselle se tarkoittaa paitsi tuottavuuden laskua myös menetettyjä euroja.

 

Kieltojen sijaan tarvitaan tukea palautumiseen ja työn imua

Miten työaikalakia tulisi sitten muuttaa, että se vastaisi tämän päivän ja tulevaisuuden asiantuntijatyötä?

Työsuojelunäkökulmasta katsoen pelkkien työaikojen rajoittamisen sijasta huomiota tulisi kiinnittää henkilön omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Tutkimusten mukaan henkilön oma kokemus siitä, että hän voi vaikuttaa työaikoihinsa, on yhteydessä alentuneeseen riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeelle tuki- ja liikuntasairauksien vuoksi.

Samoin kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista on yhteydessä parempaan koettuun terveyteen, vähäisempään stressiin, vähäisempiin sairauspoissaoloihin ja parempaan työn ja muun elämän tasapainoon.

Toinen keskeinen tekijä on kokonaiskuormitus. Harva meistä tekee enää työtä, jossa työasiat pystyy täysin rajaamaan perinteiselle työajalle. Moni joutuu matkustamaan varsinaisen työajan ulkopuolella ja hoitamaan työpuheluja ja sähköposteja muulloinkin kuin toimistoaikana.

Työtehtävien kuormitus ei poistu sillä, että ne tehdään työajan ulkopuolella tai niitä ei lasketa työajaksi. Työhön sidonnainen aika, kuten vapaa-ajalla työn takia tapahtuva matkustaminen sekä työsähköpostien ja – puheluiden hoitaminen varsinaisen työajan ulkopuolella, tulisikin huomioida kuormitusta ja toisaalta riittävää palautumisaikaa tarkasteltaessa. Työn menettäessä ajan ja paikan sidonnaisuuden, tulee myös työajaksi laskettavaa aikaa tarkastella ilman rajoituksia tiettyyn paikkaan tai aikaan.

Työmatkat ja iltaisin ja viikonloppuisin globaalissa ympäristössä tehtävä työ koskettaa yhä useampaa asiantuntijatehtävissä toimivaa. Kuitenkin löytyy myös niitä, joiden työ keskittyy työn luonteesta johtuen perinteisiin toimistoaikoihin. Heilläkin, joiden työhön liittyvät tehtävät rajoittuvat toimistoaikoihin, pyörivät työasiat monesti mielessä myös vapaa-ajalla.

Toisaalta pitäisikö työasioiden miettimistä vapaa-ajalla edes pyrkiä estämään? Ketään ei voida kieltää ajattelemasta, joten kieltojen sijasta tulisikin tukea palautumista tukevia kokemuksia ja lisätä työn imua.

Palautumisen kannalta onkin tärkeää, että vaikka työ näyttelisi merkittävää osaa henkilön elämässä, elämästä löytyisi muitakin kiinnostuksen ja kehittymisen kohteita. Työpaikalla yhteisesti käytössä olevat pelisäännöt, siitä milloin pitää olla tavoitettavissa ja milloin asioita hoidetaan, helpottavat henkistä irrottautumista työstä.

 

Asiantuntijatyön huomioiva työaikalaki

Millainen olisi siis ideaali työaikalaki jos sellainen nyt luotaisiin asiantuntijatyötä varten?

Ainakin se huomioisi nykyiset työntekotavat: etätyön, mobiilin työn ja työhön liittyvän matkustamisen. Samoin se tukisi asiantuntijan kokemusta siitä, että hän voi oikeasti vaikuttaa työaikoihinsa. Työajat myös joustaisivat tarvittaessa niin työn luonteen kuin myös henkilön tarpeiden mukaan.Niissä tehtävissä missä se on aidosti mahdollista, siitä missä ja milloin työtä tehtäisiin, päättäisi työn tekijä, joka myös vastaisi, että työt hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sekä asiantuntijan vastuun kasvamista että myös työnantajan direktio-oikeuden rajoittamista. Tämä taas edellyttäisi molemminpuolista luottamusta ja sitoutumista, työn sopivaa mitoitusta, selkeitä pelisääntöjä ja todellisia vaikutusmahdollisuuksia omiin työaikoihin.

Työelämä ja työn teon tavat muuttuvat vauhdilla. Siksi asioista on voitava puhua, vaikka helppoja ratkaisuja ei ole. Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin jo yhtä mieltä; työelämään kaivataan lisää joustoja.

 

Riikka Sipilä
Edunvalvonnan asiamies, Suomen Ekonomit

Kirjoituksessa viitataan mm. seuraaviin tutkimuksiin: Vahtera ym. OEA 2010, 67, 479-85.  Ala-Mursula ym. J Epidemiol Community Health 2002;56:272-8. Ala-Mursula OEA 2004, 61,254-61. Ala-Mursula ym. J Epidemiol Community Health 2005, 59, 851-7. Ala-Mursula ym. OEA 2006, 63, 608-16.

Miltä arki näyttäytyy kollegasi silmin?

Asiamies Kosti Hyyppä

Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa. Usein huomaamme töissä vain sen mikä ei suju sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiota siihen mikä sujuu.

”Palattuani töihin ajankäyttöni tehostui. Työpaikalla vietin enää vain välttämättömän ajan ja tein hommat tarvittaessa loppuun lasten mentyä nukkumaan. Lasten ollessa pieniä, oli välillä raskasta, mutta toisaalta työasioita ei tullut turhaan stressattua läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Työ oli hyvää vastapainoa perheelle. Oli kiva toimia vaihteeksi aikuisten kanssa ja huomata, että osaamiseni ei ollut kadonnut minnekään perhevapaiden aikana. Oikeastaan perheen kasvaminen auttoi minua kehittymään monimutkaisten kokonaisuuksien sovittamisessa ja eri asioiden ennakoinnissa.”

”Selvää on, että pienten lasten vanhemmat eivät sitoudu työhön yhtä paljon kuin me lapsettomat. Heillä lapsi on aina tärkeämpi kuin työ. Töistä lähdetään aikaisin, vaikka työt tai palaveri olisi vielä kesken. Ollaan jatkuvasti etätöissä nakkisuojassa tai normaaleinakin päivinä lasten asioista soitellaan pitkin päivää. Loma-aikoihin heillä on mielestään aina etuajo-oikeus, kun Jarkko-Auroran päiväkoti menee kiinni tai kullannupun hiihtoloma nyt vaan on tuolla viikolla. ”

”Joskus jouduttuani siirtämään palaverin lapsen sairastuttua tuli kommenttia, että taasko se lapsi sairastaa, vaikka edellisestä poissaolosta oli aikaa neljä kuukautta. Joskus myös vihjailtiin isovanhempien käyttöä hoitajina, mutta eivät he pääse satojen kilometrien päästä hetkessä. Ei sairauksia kalenteroida etukäteen. Joskus näiden kommenttien jälkeen vein lapseni salaa hieman puolikuntoisena päiväkotiin. Päivän päätteeksi minulle kommentoitiin, että lapseni olisi hyvä levätä vielä kotona ja että hän oli ollut liian väsynyt osallistumaan. Useimmiten, kun lapset sairastivat, jaoimme puolisoni kanssa päiviä puoliksi tarpeen mukaan ja vuorottelimme kotona mahdollisimman paljon. Näin pystyimme molemmat hoitamaan myös kotoa tärkeimmät tehtävät, joita ei nopealla aikataululla saanut delegoitua muille.”

”Me lapsettomat joudumme paikkaamaan lapsellisten poissaoloja ja lyhyempiä työpäiviä. On selvää, että näin haastavasta työstä ei voi suoriutua niin nopeasti, että valmista on klo 15:30. Osalla tiimistämme lapsi on poikkeuksetta kuukausittain kipeänä ja äitihän niitä sairaita lapsia aina hoitaa. Osan töistä pystyisi varmasti hoitamaan, mutta meillehän ne nakitetaan. Kun lapsi on saatu kuntoon, sairastetaan sen jälkeen itse.”

”Arkikaan ei aina ollut täysin kitkatonta. Iltapäivällä saatettiin ihmetellä vitsikkäästi, että miten minun on lähdettävä kesken päivän (klo 16), kun lähdin hakemaan lastani päiväkodista. Kukaan ihmettelijä ei tainnut edes ymmärtää, että olin tehnyt aamulla jo yli kaksi tuntia tehokkaasti töitä ennen kuin he edes saapuivat työpaikalle. Olisiko lapsi pitänyt jättää hakematta? Eikö palavereja voida sopia siten, että kaikki pääsevät paikalle? Heille ei käy aamulla klo 8, koska tulevat mieluummin myöhemmin töihin. Onko se parempi syy määritellä kokousaika kuin päiväkodin sulkemisaika? Viikoittaiset etätyöpäivät auttoivat arjen sovittamisessa paljon. Kun piti kulkea vain päiväkotiin lähelle kotia, sai tehtyä tehokkaan työpäivän ilman katkoksia.”

”Perheellisten erivapaudet alkavat hiljalleen nostattaa pahaa verta. Pitääkö koko firman pyöriä niiden ehdoilla ja pitääkö heille sallia kaikki joustot ja ohituskaistat, jotka eivät tule kuuloonkaan muiden kohdalla? He ovat jatkuvasti stressaantuneita lapsiin liittyvistä asioista ja, kun työ jää taka-alalle, me paikkaamme heidän poissaolonsa ja unohduksensa, vaikka heidän hyväkseen joustetaan aika hemmetin paljon.”

”Tulokseni olivat hyviä verrattuna kehen tahansa. Työnantajani ei ainakaan tulosten valossa kärsinyt mitenkään, vaikka jouduinkin joskus perumaan palaverin tai lähtemään kesken kokouksen. Kuroin tarvittaessa päivästä menetetyn työajan illalla umpeen. Muut joutuivat välillä paikkaamaan minua, kun tuli jotain yllättävää lapsiin liittyvää, mutta sama päti myös toisin päin. Kaikki kyllä tekivät osansa paikkailusta, mutta kaikilla oli myös poissaoloja eli kaikkia piti myös paikkailla.”

”Hössötyskään ei ota loppuakseen. Ei minua kiinnosta kuunnella kahvihuoneessa päiväkotien ajankohtaisista kihomatotilanteista, tai pikku Viljamin hampaiden lukumäärästä. Hoidetaan mieluummin työt, jauhan muista asioista sitten vapaa-ajallani kavereiden kanssa.”

Kommentit ovat koottuja helmikuussa tekemästämme Merkityksellisiä valintoja –kyselystä. Työn ja elämän yhdistäminen on haasteellista olimmepa töissä naisina tai miehinä tai vanhempina tai ei-vanhempina.

Hyvää naistenpäivää!

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

Suomi nousuun työllä ja yrittämisellä!

Leo Vesalainen

Jokohan olisi aika lopettaa jäiden polttelu, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin?!

Koko kansakunta ministereitä myöten vain voivottelee ja valittelee.  Kukaan ei haluaisi tunnustaa, että ongelmat ovat itse aiheutettuja ja voidaan siten myös itse eliminoida.  Suurin osa porukasta alkaa kuitenkin jo ymmärtää, että tällaista menoa ei voida enää jatkaa.  Siis velaksi elämistä ja Suomen näivettämistä järjettömällä verottamisella.

Meidän pitää vapauttaa kansalaisten – nuorien ja vanhojen – omatoimisuus ja yritteliäisyys turhan byrokratian ja liiallisen verottamisen kahleista. Antakaamme kaikille kyvykkäille ja halukkaille edellytykset ja mahdollisuudet tehdä hyödyllistä työtä.  Samalla turhan ja tarpeettoman työn ja puuhastelun tekeminen ja edistäminen julkisen vallan toimesta ja tukemana tulee lopettaa.

Ei yhteiskunnan tarvitse miettiä ja kehittää ideoita siitä mille liiketoiminta-alueille nyt pitäisi panostaa, kouluttaa ja satsata.  Sellainen työ – ja sitäkin tehdään tuhansien byrokraattien voimin joka päivä seminaareissa ja työryhmissä ympäri Suomea – on hyödytöntä, vähän kuin tyhjän kaivon täyttämistä kannetulla vedellä.

Se riittää, että ihmisille annetaan mahdollisuudet yrittää ja tehdä töitä. Se tarkoittaa mahdollisuutta ansaita ja hankkia elantonsa oman työn ja toimeliaisuuden kautta. Se tarkoittaa perusedellytysten kehittämistä sellaisiksi, että Suomessa tehtävän työn kustannukset ovat kansainvälisesti kilpailukykyistä – ettei yhteiskunnalle maksettavat maksut ja verot nouse liian suuriksi ja ettei liiallisen säätelyn ja byrokratian vuoksi toiminta takertele ja vaadi kohtuuttomasti työaikaa tuottamattomaan työhön.

Nyt verotuksemme on maailman huipputasoa. Erilaisia kertaantuvia veroja, yhteiskunnan keräämiä maksuja ja muita veronluonteisia eriä, joita kerätään yrityksiltä, palkansaajilta, omistajilta ja muilta kansalaisilta energian käytöstä, kuljetuksista, hankinnoista, asumisesta, elämisestä ja niin edelleen on niin paljon, että lähestytään jo vero-osuustasoa kaksi kolmasosaa (yli 60 %).

Joka päivä päivitellään esimerkiksi asuntojen ja asumisen kalleutta. Syyllisiksi mediassa asetetaan rakentajat, grynderit ja maanomistajat.

Karmea totuus kuitenkin on, että yhteiskunta itse aiheuttaa korkeat hinnat. Rakentaminen on rankasti ylisäädeltyä byrokratiaviidakkoa ja kun siitä aiheutuvat ylimääräiset ja turhat kustannukset lasketaan mukaan veronluonteisiin maksuihin niin kuin pitääkin, kohdistuu asuntoihin keskimääräistäkin korkeampi yhteiskunnan rasitus. Myös tonttien hinnoissa yhteiskunnan osuus on tolkuttoman suuri, varsinkin pääkaupunkiseudulla (ns. maankäyttösopimusmaksut, liittymismaksut jne.).

 

Yrityksen omistaminen pitää olla Suomessa kannattavaa

Yhteiskunnan roolia ja osuutta pitäisi voimakkaasti karsia kattamaan vain sellaiset toimet, jotka perustellusti kuuluu tai on järkevää hoitaa yhteisesti ja karsia kaikki muu pois.  Näin verorasitus voidaan laskea siedettävälle tasolle ja palauttaa Suomen kansainvälinen kilpailukyky. Myös työn tekemistä ja yrittämistä pitää suosia ja tehdä se aina taloudellisesti selvästi parhaimmaksi vaihtoehdoksi.

Näillä toimenpiteillä työllisten osuus yhteiskunnassa saadaan nostettua terveelle tasolle. Siten myös veronmaksajien määrä lisääntyy ja tulonsiirtoja saavien määrä pienenee. Toisinsanoen selvästi pienemmillä veroilla pystytään kattamaan julkiset menot.

Tärkeää on myös, että Suomesta käsin on mahdollista ja kannattavaa omistaa yrityksiä. Viime vuosien kehitys on vienyt aina vain pidemmälle siihen suuntaan, että yritykset siirtyvät ulkomaiseen omistukseen eivätkä jäljelle jäävät uskalla laajentaa toimintaansa täällä.

Ulkomaalaisomistus johtaa helposti siihen, että parhaat ja vaativimmat työpaikat siirtyvät ajan mittaan myös ulkomaille ja investointi- ja laajentamispäätöksissä hyöty valuu muualle. Myös ulkomaalaisomisteisten yritysten Suomeen maksamat verot minimoituvat. Jatkuvasti kuulee, että ulkomaisia investointeja pitää houkutella Suomeen. Ennemminkin pitäisi ruveta puhumaan suomalaisten investointien ja yrittäjien houkuttelemisesta ja suosimisesta.

Yrittäjät ja yritysten omistajat ovat koko kansakunnan oleellisia ja välttämättömiä tukipilareita.  Heidän hyvinvoinnistaan ja menestymisestään kannattaa pitää hyvä huoli. Heidän kauttaan vauraus leviää koko yhteiskuntaan.

Vapauttakaamme siis tekemisen halut ja yritteliäisyys liikasäätelyn ja liikaverottamisen kahleista!

 

Leo Vesalainen
Suomen Ekonomien Yrittäjätyöryhmän jäsen

Voisiko seuraava työpaikkasi löytyä piilosta?

Uravalmentaja Arja Parpala
  • Tapasin mielenkiintoisella alalla työskentelevän tuttavan ja keskustelin hänen kanssaan alan työnäkymistä. Lähetin hänelle myös CV:ni. Parin viikon kuluttua hänen kollegansa soitti ja pyysi haastatteluun.
  •  Kirjoitin lyhyen kuvauksen kokemuksestani LinkedInin ryhmään. Suorahakukonsultti otti minuun yhteyttä ja olin pian uudessa työssä.
  • Menin TE-hallinnon tarjoamaan rekrytointikoulutukseen ja löysin harjoittelupaikan kiinnostavasta yrityksestä. Työ jatkui harjoittelujakson jälkeen vakituisena.
  • Sain yhteydenoton LinkedInissä erään yrityksen toimitusjohtajalta. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut heillä tarjolla olevasta tehtävästä. Minulla oli juuri passeli tausta heille.
  • Ystäväni vinkkasi työpaikasta omassa organisaatiossaan. Nyt työskentelen hänen kanssaan samassa työyhteisössä.
  • Luin lehdestä jutun lähistölle perustettavasta uudesta yrityksestä. Otin yhteyttä toimitusjohtajaan ja kysyin, olisiko hänellä käyttöä osaamiselleni. Hänellä oli!

Nämä ovat asiakkaitteni kokemuksia siitä, kuinka he ovat löytäneet kiinnostavia työmahdollisuuksia piilotyömarkkinoilta.

Suorahaku- ja rekrytointikonsultit kertovat, että jo 80 – 85 prosenttia työpaikoista on piilossa. Vain alle 20 prosenttia tulee koskaan julkisesti haettavaksi. Kuitenkin työnhakijoista suuri osa näyttää keskittyvän vastaamaan työpaikkailmoituksiin ja muut työnhaun kanavat jäävät helposti huomiotta.

 

Tee kattava työnhaun suunnitelma!

Jotta sinä et jäisi suhteellisen harvojen, julkisesti haettavien ja äärimmilleen kilpailtujen työpaikkojen armoille, suosittelen lämpimästi työnhaun suunnitelman tekemistä. Suunnitelman voit tehdä millä tahansa tekniikalla.

Tärkeintä on, että siinä käyvät ilmi toimenpiteet, niiden aikataulu, kontaktihenkilöt, toimenpiteiden seuranta ja tulokset. Voit myös kirjata, miten aiot kehittää työnhakuasi kokemustesi pohjalta.

Piilotyöpaikkoja löytyy monelta suunnalta. Tässä muutama kysymys avuksesi:

  • Milloin olet päivittänyt tiedot tuttavistasi, jotka työskentelevät kiinnostavilla aloilla tai yrityksissä? Milloin tapaat heidät seuraavan kerran? Mistä keskustelet silloin heidän kanssaan?
  • Mitkä ovat sinulle kiinnostavia työnantajia? Millä perusteella olet valinnut ne ja mihin olet ne koonnut? Seuraatko organisaatioita LinkedInissä tai teetkö kohdeyrityksistä luettelon Exceliin
  • Tunnetko kiinnostavan alan katto-organisaatiot, joiden jäseninä alan toimijat ovat? Oletko tutustunut Kauppalehden Menestyjät -listaukseen?
  • Miten otat yhteyttä työnantajiin? Kenelle soitat tai lähetät CV:si ja mitä puhut hänen kanssaan, kun saat hänet langan päähän?
  • Mihin ammatillisiin tilaisuuksiin, tapahtumiin tai messuihin osallistut tänä keväänä? Mitä tavoittelet osallistumalla? Keiden henkilöiden tai organisaatioiden kanssa aiot hankkiutua keskusteluihin?
  • Kuinka monen suorahaku- tai rekrytointiyrityksen CV-pankissa on sinun tietosi? Milloin päivitit ne viimeksi? Kuinka monen konsultin kanssa olet keskustellut viime aikoina? Miten aiot lähestyä heitä?
  • Missä kunnossa LinkedIn-profiilisi on? Entä seuraatko Twitterissä keskusteluja esim. avainsanoilla #rekry #työpaikat #jobs?
  • Löytyykö tuore CV:si Monsterista, Oikotieltä ja TE-palvelujen CV-netistä? Esim. Monsterin CV-kantaan työnantajat tekevät tuhansia hakuja kuukausittain.
  • Mistä aiheista voisit kirjoittaa blogia, keskustella Twitterissä tai LinkedInin ryhmissä tuodaksesi esille ammatillista osaamistasi ja omia ideoitasi? Miten voit erottua eduksesi saman alan osaajista?
  • Seuraatko oman alasi työpaikkailmoittelua laajasti sekä perinteisissä kanavissa että verkossa?

Yllä on kymmenen tapaa, joilla voit aktivoida omaa työnhakuasi. Kun otat näitä käyttöön, tutkit aktiivisesti mahdollisuuksia ja puhut työnhaustasi avoimesti, seuraava työpaikkasi saattaa hyvinkin olla piilotyöpaikka!

Jos haluat sparrata suunnittelmaasi meidän Suomen Ekonomien uravalmentajien kanssa, otathan yhteyttä: puhelinajan varauskalenteri tai ura@ekonomit.fi.

 

Arja Parpala
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit