Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2015

Rekrytoijan ”ploki”… maailma muuttuu ja niin myös työnhaku

Jose Majanen

Rekrytoijan näkökulmasta katsoen työmarkkinoilla on nähty viime vuosina monenlaisia myllerryksiä. Erityisesti kaksi trendiä on ollut nähtävissä.

Ensinnäkin toimihenkilö-, asiantuntija- ja esimiestehtävissä on osaamisen kysyntä hyvin epätasaista. Taloushallinnon, myynnin ja IT-alan osaajilla on ollut tasainen kysyntä taantumasta huolimatta. Heille on ollut jopa hyvin työtehtäviä tarjolla. Markkinoinnin, viestinnän ja henkilöstöhallinnon osaajille ei ole riittävästi työpaikkoja tarjolla hakijamääriin nähden. Hyvin tyypillisesti saamme näihin jäljempänä mainittuihin paikkoihin kymmenkertaisen määrän hakemuksia, kuin ensiksi mainittujen alojen hauissa.

 

Nopeus työnhaussa on valttia

Toinen trendi työmarkkinoilla on työnhaun nopeutuminen ja uudet hakukanavat. Ekonomitaustaisen hakijan kannattaa muistaa esimerkiksi, että laadukas LinkedIn-profiili on tämän päivän työnhaussa ”oletusarvo”.

Yksi keino parantaa mahdollisuuksiaan työnhakuprosesseissa on varmistaa, että CV:ssä on kerrottu työtehtävien sisältö selkeästi, jotta hakemuksen lukija voi helposti todeta työkokemusten vastaavan haettua osaamista. Tähän ei työhistorian kuvaaminen pelkillä titteleillä riitä.

Muista myös yksilöidä hakemusteksti aina, kun haet tiettyä työtehtävää. Hyvässä hakemuksessa kerrot selkeästi  ja ytimekkäästi itsestäsi, osaamisestasi ja motivaatiostasi haettua tehtävää kohtaan. Muista mainita kaikki tiedot mitä työpaikkailmoituksessa on pyydetty, myös palkkatoiveesi, jos tätä on toivottu.

Kannattaa myös tiedostaa, että työnhakuprosseissa on usein kiire, joten hakemisen jättäminen hakuajan lopulle voi tiputtaa hakijan junasta. Ajatellaan esimerkiksi, että yrityksen kannalta tärkeä osaaja on vaihtamassa työtä lyhyella irtisanomisajalla. Tällöin rekrytoiva yritys pyrkii etenemään potentiaalisten hakijoiden kanssa prosessissa nopeasti eteenpäin ja täyttämään tehtävän mahdollisesti jo hakuajan aikana.

Aktiivisen hakijan kannattaakin tuoda hakemuksessaan selvästi esille, mikäli hän voi aloittaa tehtävässä nopeasti. Tämä on usein etu kiireellisissä rekrytoinneissa.

 

Määräaikainen ja vuokratyö johtaa usein vakituiseen työsuhteeseen

Työttömän työnhakijan ei kannata myöskään ylenkatsoa määräaikaisia tehtäviä. Esimerkiksi meidän yrityksemme välittämistä määräaikaisista tehtävistä kaksi kolmasosaa päättyy määräaikaisen työntekijän vakinaistamiseen.

Hyvä esimerkki on viime syksynä eräässä yrityksessä vuokrajohtajana (tai kuten yritysslangissa usein hienommin ilmaistaan – Interim Managerina)  aloittanut talouspäällikkö. Hän otti yrityskaupan jälkeen nopeasti talous- ja hallintoasiat hoitaakseen asiakasyrityksessämme ja istui porukkaan niin hyvin, että hänet vakinaistettiin puolen vuoden projektin jälkeen.

 

Jose Majanen
Toimitusjohtaja, Poolia Suomi Oy

Palomiesstrategialla kohti uusia oivalluksia

Työelämän murroskohta- mikä mainio tilaisuus pohtia omaa ammatillista osaamista, vahvuuksia ja motivaatiotekijöitä. Oli muutos sitten työntekijä- tai työnantajalähtöinen, siinä on mahdollisuus pysähtyä pohtimaan mitä seuraavan ammatillisen sprintin haluaisi pitävän sisällään.

Työkalujen saatavuuskaan ei muodostu työstämisen esteeksi.  Meille ekonomeille mainioita urapalveluja tarjoaa muun muassa Suomen Ekonomit.

Onnekkaana ekonomina minulla on Suomen Ekonomeista coach Arja Parpala, joka on kulkenut vierelläni oivaltamisen ja itsensä johtamisen polulla jo jonkin aikaa. Erityisesti murroskohdissa, olen vahvasti kokenut, että keskusteluistamme on hyötyä sekä myös iloa. Väittäisin, että kaikille meille tulee elämässä eteen tilanteita, jossa oma ajattelu kaipaa haastamista tai vähintäänkin toista näkökulmaa.

Mistä tunnistat hyvän valmentajan? Minusta hänellä on tilanteenlukutaitoa ja hän osaa kysyä ne oikeat kysymykset. Lisäksi  hänkin on kiinnostunut kuulemaan oivallukset, jotka vievät ajatteluani eteenpäin. Ammattimainen valmentaja yksinkertaisesti vapauttaa kaistaa ajattelemaan selkeämmin.

Miksi tämä on sitten niin oleellista? Koska uskon vakaasti, että  ulkoa saneltu hyvänkintahtoinen tai jopa ”oikea” neuvo ei välttämättä johda toimintaan, ellei ajatus tunnu omalta ja toiminta ajankohtaiselta. Siksi pidän valmentavia vuoropuheluita erittäin tuloksekkaina työelämän valintojen pohtimisessa.

Timanttinen valmentaja myös yksinkertaistaa asioita ottamalla niihin etäisyyttä. Tämän sain kirjaimellisesti omalla kohdallani kokea, kun Arja, keskustellessamme merkityksellisestä työn tekemisestä, kysyi ”mikä oli unelma-ammattisi viisivuotiaana?”.

Häkellyin. Vaikka vastaus oli kyllä ihan selvänä mielessä, en kuitenkaan kehdannut sitä heti sanoa. Alitajuisesti ajattelin varmaan, että mitä 5 vuotias voisi työelämästä tietää. Onnistuin kuitenkin vaimentmaaan epäilevän äänen ja rohkenin vastata ”palomies”. ”No niipä tietysti, palomies”: sanoi Arja. ”Hyvä. Mikä siinä viehättää?”: hän jatkoi. ”Vauhti ja vaaralliset tilanteet tottakai – hah. Mainiota, totesi Arja.

 

Lapsuuden haaveissa jo analyyttisenä liiketoimintojen kehittäjänä ja käynnistäjänä

Seuraavat päivät kuljetin sisäistä palomiestä mukanani. Vähän kerrallaan oivalsin, että tämä hieman epätavallinen lähestyminen toi kuin toikin minulle vastauksia. Viisivuotiaan mielikuva itsestäni palomiehenä kiitämässä kohti seuraavaa seikkailua sai minut tietysti myös hymyilemään. Hyvä niin, sillä kuten tiedämme, myös hyväntuulisuus parantaa ajattelukykyä.

Kaikissa elämän murroskohdissa pidän tärkeänä, että on joku, jolle puhua näistä tärkeistä asioista eteenpäinmenevässä hengessä. Coach on luonnollisesti yksi sellainen. Suomen Ekonomien jäsenenä löydät näitä Pasilasta tai puhelimen päästä.

Suosittelen kokeilemaan. Parhaassa tapauksessa oikea henkilö osuu kohdalle ja kysyy oikeat kysymykset, jotka heittävät hyvään suuntaan. Kuten minulle kävi.

Ai niin – miksi juuri palomies? 42-vuotiaan tulkinnalla ja osittaisella jälkiviisaudella voin sanoa, että minulle tärkeitä elementtejä ovat tilanneanalyysi, tilanteen mukaiset toimenpiteet sekä luotettava tiimi joiden avulla nykytila kohenee. Ihan selvä analyyttinen liiketoimintojen kehittäjä ja käynnistäjä siis?

Tämän oivalluksen kanssa, olen nyt uuden polun alkutaipaleella yhdessä kasvuhakuisten yritysten kanssa. Sisäisestä palomiehestäni huolimatta haluaisin kuitenkin ensin nähdä Oy Suomi Ab:n taloudellisen tilanteen  ihan liekeissä. Arjan tsemppaamana pohdin toki miten voin omalta osaltani myötavaikuttaa tähän roihuun.

 

Ira Stening
KTM, yrittäjä, Growth Advisor

**

Lue lisää uravalmennuksesta
Varaa aika uravalmentajalle

Millä Suomi menestyi eilen ja millä Suomi pärjää huomenna?

Ville Tolvanen

Kansallismuseon suosituimpia näyttelyitä on syystäkin ollut Suomi 1900. Tuo maaliskuussa jo sulkeutunut näyttely tarjosi Helsingissä kiinnostavan aikamatkan sellaiseen Suomeen, jossa valmistettiin vielä esimerkiksi autoja, mopoja, vaatteita ja kenkiä.

Tuli mieleen mummola, jossa metsätöihin ajettiin Saabilla, keitettiin ruokaa Wärtsilän kattilassa, säilytettiin ruokaa UPO-jääkaapissa, katsottiin Saloran televisiota ja hiihdettiin Järvisen suksilla – kaikki Suomessa valmistettuja tuotteita.

Eikö nykyisin ole melkein hämmästyttävää, jos kuluttajina löydämme kaupasta Suomessa tehtyjä koneita, laitteita, kenkiä tai vaatteita? Ajat eivät ole oikeastaan muuttuneet siitä, kun silloisen Rauma-Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki sanoi, että Suomesta ei kannata viedä ulkomaille mitään hevosta pienempää. Monien kulutustavaroiden tuotanto onkin jo aikoja sitten siirtynyt kaikista teollisuusmaista muualle.

 

Suomen talous polkee suossa

Tietotekniikan viennin romahduksen myötä taloutemme ajautui pahaan laskukierteeseen, jota kansainvälinen finanssikriisi pahensi entisestään. Venäjän viennin hiipuminen on sittemmin hyydyttänyt orastavaa talouskasvua. Suomen talouskasvu on nyt lähes pysähtynyt ja vientiä on yhä vähemmän kuin tuontia.

Ajat ovat muuttuneet nopeasti vain muutamassa vuodessa. Kun kotimaisen matkapuhelinvalmistajan globaali markkinaosuus ylitti 40 prosenttia, me silloiset työntekijät saimme työnantajaltamme kiitoksena mukin varustettuna juhlalogolla. Sittemmin mukin logo on ehtinyt jo haalistua ja yhtiön koko matkapuhelinliiketoiminta on myyty ulkomaille.

Talouskasvua ja työllisyyttä oli Suomessakin helpompaa ylläpitää silloin, kun väkiluku nousi, kotimainen kuluttajakysyntä kasvoi ja Suomen vienti ulkomaille tuntui kasvavan lähes jatkuvasti. VATT:n tuoreen tutkimuksen mukaan teknologinen kehitys ja tuotantoprosessien siirtäminen ulkomaille ovat vähentäneet erityisesti teollisuuden suorittavia työpaikkoja.

Myös Suomi kohtaa vientimarkkinoilla armottoman kilpailun. Vientituotteidemme pitää menestyäkseen olla laadukkaita, kiinnostavia ja sopivan hintaisia. Laadukkaiden tuotteiden kehittäminen ja valmistaminen on kallista. Monesti parannettavaa tuntuu olevan myös tuotteidemme markkinoinnissa ja kiinnostavien brändien luomisessa.

 

Toivon kipinöitä voi silti jo nähdä

Tilanne voi vaikuttaa suomalaisittain jopa lohduttomalta. Maailmantalous on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa. Tuotteet, työpaikat ja osaaminen siirtyvät jatkossakin maasta toiseen, eivät pelkästään poispäin Suomesta.

Toivon kipinän antaa esimerkiksi professori Matti Pohjolan raportti, jonka mukaan tieto- ja viestintäteknologia ja teollinen internet voivat palauttaa työpaikkoja Suomeen. Lisäksi tuoreen Suuryritystutkimuksen mukaan Suomi houkuttelee aiempaa vahvemmin myös tuotannon ja toiminnan sijoittumismaana. Erityisen sitoutuneita kotimaiseen tuotantoon ja alihankintaan ovat omistuspohjaltaan suomalaiset suuryritykset.

Positiivisen lähtökohdan antaa myös työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), joka loi viime vuonna katsauksen suomalaisen työn tulevaisuuteen. TEM:n mukaan Suomi voi edelleen olla kotipesä korkean jalostusasteen työlle ja houkutella uusia investointeja, koska meillä on osaavaa työvoimaa ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmä.

Kaikki tämä on kääntänyt innokkaat katseet ja massiiviset odotukset muun muassa cleantechiin, biotalouteen ja kiertotalouteen sekä digitalisaatioon. Onneksi yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että digitalisaatio ei ole yksittäinen ja muista irrallinen toimiala, vaan digitalisaatio koskee kaikkia toimialoja ja läpäisee koko yhteiskunnan.

Menneisiin aikoihin ja menestyskeinoihin ei ole paluuta. Jos tietäisimme varmasti jo ennakolta, mistä talouden uuden kasvun hedelmät löytyvät Suomelle, joku muu olisi ne jossain muualla varmasti jo keksinyt ja hyödyntänytkin.

Ehkä apua pitäisi hakea useammin myös kokeilukulttuurista. Se voi kokeilemisen, oppimisen ja ehkä epäonnistumisenkin kautta luoda uusia ratkaisuja – ehkä myös tulevia menestystarinoita.

 

Ville Tolvanen
KTM
Kirjoittaja on työskennellyt informaatikkona Suomen Ekonomeissa.

Eväitä hallitusohjelmaneuvotteluihin: Yliopistot kasvun vetureiksi uusilla tekemisen tavoilla

Suvi Eriksson

Sipilän hallituksen yhdeksi strategiseksi painopisteeksi on nousemassa koulutus ja osaaminen. Hyvä niin.

Ennen eduskuntavaaleja osaaminen sekä yliopistot ja niiden yhteiskunnalle tuottama lisäarvo jäivät paneelikeskusteluissa keskinäisen kinastelun ja muiden teemojen jalkoihin. Uuden kasvun kannalta on kuitenkin olennaista, että koulutuksen kehittäminen päätyy juhlapuheista ja mantroista osaksi konkreettisia toimenpiteitä. Koulutukseen viime vuosina kohdistuneet massiiviset säästöt ovat todellinen uhka Suomen kasvulle.

Yliopistojen kehittämisessä on Suomessa totuttu kansallisesti näkyvimmin keskustelemaan lähinnä rakenteista ja lainsäädännöstä. Muutostarpeita on erityisesti taidoissa ja tekemisen tavoissa, sillä sisältöosaamisessa suomalaiset yliopistokoulutetut ovat perinteisesti erinomaisia.

Nyt pitäisi löytää ne osaamisen ja tekemisen alueet, joita emme lähitulevaisuudessa usko koneiden osaavan hoitaa. Ja miten opettaa jatkuvan muutoksen vaatimaa stressinsietokykyä? Entä tunne- ja yhteistyötaitoja?

Liiketoiminta kehittyy tällä hetkellä tavoilla, joita emme olisi osanneet edes arvailla kymmenen vuotta sitten. Jo hokemaksi tulleen esimerkin mukaan maailman suurin majoitusta tarjoava yritys Airbnb ei omista ainuttakaan hotellia ja maailman suurin taksipalveluja tarjoava yritys Uber ei omista yhtään taksia.

Jakamistalouden mahdollisuudet haastavat katsomaan asioita uusista näkökulmista myös kauppatieteellisellä koulutusalalla. Koulutuksen kehittämisen tavoitteena on, että opiskelijoista tulee sisällöntuottajia sen sijaan, että he kuuntelisivat luennolla puhuvia päitä tuottaakseen erinomaisia tenttivastauksia.

Jotta voimme tässä onnistua, pitää koulutuksessa laittaa panokset opiskelijoiden oman innovatiivisuuden tukemiseen, elinikäiseen oppimiseen ja itsensä työllistämiseen.

 

Yliopistojen tuotettava myös aivan uudelaista osaamista

Hallituksen strategiatyössä on nyt rohkeasti siirrettävä painopiste yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen sisältöön, sinne ruohonjuuritasolle. Yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat tarvitsevat työssään resurssit ja rohkaisua.

Hallitus voi resurssien turvaamisen lisäksi tukea esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntämistä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Digitaalisuus tuo mukanaan mahdollisuuksia myös yliopistojemme kansainvälistymiseen, mitä kipeästi kaipaamme.

Meillä ei ole varaa siihen, että yliopistojen tuottamaa lisäarvoa ei tunnusteta, joten tutkimustulokset ja tutkimusosaaminen pitää pystyä nykyistä selkeästi paremmin hyödyntämään. Uusia työpaikkoja ei synny ilman innovaatioita, konseptointia ja kaupallistamista.

Tämä edellyttää yliopistojen ja elinkeinoelämän jatkuvaa vuoropuhelua. Yliopistojen tehtävä ei kuitenkaan ole vastata vain työmarkkinoiden nykytarpeisiin, vaan tuottaa lisäksi sellaista osaamista, jota markkinat eivät vielä osaa tilata.

Uskomme, että näillä eväillä syntyy erinomainen koulutuksen ja osaamisen strateginen toimenpideohjelma.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Näin uudistetaan verotus ja saadaan talous kasvuun

Risto Järvinen

Suomalaisen verotuksen keskeiset ongelmakohdat ovat kansainvälisesti korkea veroaste. Ja ennen kaikkea vieläkin korkeampi verotuksen tarve, joka nyt hoidetaan 10 miljardin euron vuotuisella julkisella lisävelkaantumisella.

Kaikki verot, eritoten ansiotulojen verot, ovat tapissaan. Samoin arvonlisävero, jonka korkeus on esteenä palveluyhteiskunnan kehittymiselle.

Kirjakustantamo HELARVO:n alkuvuodesta julkaisemassa teoksessa “Verotuksen synkkä anatomia” käsitellään kaupallisen koulutuksen saaneen Kimin elämää “kehdosta hautaan”. Jos Kim haluaa omaa rahaa 20 000 euroa vuodessa, on hänen itsensä yrittäjänä tai hänet palkanneen yrityksen hankittava liikevaihtoa noin 70 000 euroa hoitaakseen Kimille hänen toivomansa ansion. Kim saa itse noin 30 prosenttia ja yhteiskunnan ylläpitoon tarvitaan noin 70 prosenttia.

Taloustilanteemme ei kärsi ylisuurista palkoista, vaan ympärillä olevan yhteiskunnan ylläpitokustannuksista. Niiden takia meillä on pulaa työpaikoista ja talouskasvusta.

 

Välineet työn verotuksen alentaminen ja arvonlisäveron tason jäädyttäminen

Verotusta ei voida uudistaa, ellei julkisia menoja saada aisoihin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos saadaan, voidaan verokantoja pyrkiä alentamaan ja vähennyksiä supistamaan. Tavoitteena voisi olla neutraali verojärjestelmä.

Toisaalta politiikka toimii periaatteella “aina lisää – ei koskaan tarpeeksi”. Se puolestaan vaatii verovähennyksiä, joilla korotettuja verokantoja voidaan laimentaa aiheuttamatta kansantaloudelle taloustappioita.

Ehkä nyt olisi aika siirtyä neutraalimpaan järjestelmään. Jos ja kun se politiikan pyörteissä taas vähitellen rapautuu, korkeammat verokannat ja vähennykset astuvat kuvaan. Verotuksen vuoristorata jatkuu. Kansainvälinen harmonisointi toisi vakautta verotukseen, mutta etenee hitaasti.

Verotusta saataisiin kannustavammaksi työn verotusta alentamalla ja pidättäytymällä arvonlisäveron korotuksista. Pelivara on pieni. Tärkeätä on pitää silmällä muita pohjoismaita ja huolehtia kilpailukyvystä myös verotuksen alueella.

 

Yhä vähemmän työtä tekeviä muuttuvissa töissä

Talouskasvun puute aiheuttaa julkisella sektorilla ylisuuria kustannuksia. Meillä on uusi tilanne: työikäiset vähenevät ja työt muuttuvat. Työt tekevät yhä enemmän robotit, mutta toisaalta tarvitaan enemmän hoivatyötä tekeviä.

Meillä on sama tilanne kuin Ruotsissa vuosina 1980-90. Ruotsin pääministeri Olof Palmen neuvonantaja Assar Lindbeck kuvaa muistelmissaan “Ekonomi är att välja”, miten vaivalloista oli saada laihdutuskuuri käyntiin ja “pelastaa Ruotsi”. Mutta siinä onnistuttiin. Miksei meilläkin.

Nyt tilanne on etenkin nuorten kannalta mahdoton – ei ole tulevaisuuden näkymää. Kaikki sosiaaliturvaa ja eläkkeitä myöten perustuu työhön, mutta ei ole työnantajia ja työpaikkoja.

Puhutaan 200 000 työpaikan tarpeesta. Viennin kautta syntyy enimmillään 50 000 lisätyöpaikkaa. Loput 150 000 on synnytettävä kotimarkkinoille. Ne eivät synny itsestään.

Työvoiman väheneminen 100 000 hengellä on kuitenkin otettava huomioon. Se voi aiheuttaa pettymyksiä talouskasvussa.

Työmarkkinajärjestöissä ollaan itse parhaita asiantuntijoita miten työmarkkinoiden luutuneita pelisääntöjä tulisi uudistaa. Tiedetään, mitä verrokkimaissa on tehty. Niistä pitäisi poimia parhaat käytänteet. Tarvitaan ennakkoluulottomia kokeiluja. Ellei onnistuta, voidaan palata vanhaan.

 

Risto Järvinen
Ekonomi vuodelta 1957
Kanslianeuvos, kauppatieteiden lisensiaatti ja KHT-tilintarkastaja

Hur formulerar du din erfarenhet på din cv?

Studerandekontaktperson Marina Stenbäck

En ständigt het potatis bland oss studenter är hurdan erfarenhet vi har. Det finns knappast en endaste en student som inte funderat på hur förhållandet mellan utbildning, erfarenhet och kontakter påverkar var och hur man får både sommarjobb, deltidsjobb och sin första fastanställning inom egen bransch.

Med risken att låta som en gammal tant säger jag det i alla fall: ta vara på och utnyttja de chanser du har att få en möjligast bred och blandad erfarenhet redan under studietiden. Att på CV:n kunna skriva att man jobbat på bank eller att man har en svåruttalad engelskspråkig titel är inte ett självändamål.

Visst, är ditt stora mål i karriären att jobba på bank är det kanske bra att börja i kassan och faktiskt se mera av hela verksamheten, men det finns inget som säger att de erfarenheter du får och det du lär dig i studentverksamhet är sämre, tvärtom!

 

Skaffa erfarenhet redan under studietiden

I dagens Finland finns det flera hundra ekonomistuderande som är aktiva studenter inom både studentkårer och ämnes- och fakultetsföreningar runt omkring i landet. Motiven för varför vi ställer upp, är aktiva och frivilligt sätter ner tid och energi på föreningsverksamhet och studentpolitik är många och varierande. Därför tänkte jag göra som Alexander Stubb och lista några orsaker för varför det lönar sig att aktivera sig under studietiden och vad man kanske kan ha för nytta av det.

För det första, vad du än gör se nu till att du gör något annat än bara sitter med näsan i boken under din studietid. Om inte annat visar du åt både dig själv och omvärlden att du klarar av att göra mer än en sak åt gången. Vad du gör är upp till dig men det är kanske lättare att plocka ut erfarenhet som är relevanta för ett kommande jobb från t.ex. utskotts och teamarbete än var det är att hitta i senaste FIFA spelet.

Det andra jag vill poängtera är att göra något du tycker om vid sidan av studierna. Ställ inte upp i styrelser och utskott bara för att det ser bra ut på CV:n. Alla behöver inte vara ordförande och det är meningen att alla skall vara det heller.

Aktivera dig och engagera i verksamhet som du tycker är intressant och som du brinner för snarare än det du tror är ”rätt”. Ingen orkar slita och knega på det sätt aktiva studenter gör om man inte tycker om det man gör. När du gör saker som intresserar dig kan du vara stolt över det du fått till stånd. Dessutom du har helt säkert mera nytta av ett väl genomfört projekt som du kan motivera vad du lärt dig än av att formellt har innehaft en post du inte brytt dig om och du inte lärt dig något av.

 

Vända motgångar till positivt på cv:t

Min tredje och sista poäng är att ta lite distans till det du gör och förtydliga vad du kan och vad du lärt dig. Det är lätt hänt att man blir uppslupen av det man gör och oberoende om det är jobb eller föreningsverksamhet förstår alla likasinnade genast vad du talar om, medan utomstående inte har en blekaste blå aning.

Att ta lite distans från det man gör hjälper också då du ska vända en dålig erfarenhet eller motgång till något bra. Ni kan slå er i backen på att min första tanke när jag som 19 år gammal sommarjobbare kom på jobb en måndag morgon och fick veta att min förman sagt upp sig och VD:n fått sparken inte var ”wow vilken erfarenhet jag kommer att få och så bra det här kommer se ut på CV:n”.

Tvärtemot, då jag satt där utan information men skulle svara på kundernas och medlemmarnas frågor om vad som hade hänt var jag säker på att det här skulle bli ett svart hål på min CV. Idag när jag ser tillbaka på händelserna den sommaren, kan jag lätt göra en lista över allt vad jag lärt mig och hur jag kan tillämpa den här kunskapen och erfarenheten i totalt annorlunda organisationer och sammanhang.

För att summera, det lönar sig alltid att vara aktiv och göra det du gillar samtidigt som även de värsta katastroferna oftast medför något lärorikt. Jag har själv fått något av de bästa deltidsjobb man kan ha vid sidan av studierna tack vare förenings- och studentkårsverksamhet och genom att plocka ut och konkretisera vad jag lärt mig på ett närmast katastrof sommarjobb har jag fått intressanta och givande uppdrag.

Sist men inte minst: Kom ihåg, du förlorar aldrig på att ställa upp för din ämnesförening eller studentkår!

 

Marina Stenbäck
Studerandekontaktperson, Åbo Akademi