Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2015

Työelämän pieniä käytäntöjä tarkastellen kohti mielekästä työtä

Uravalmentaja Arja Parpala

Työelämässä vallitsee toisaalta managerialismin kertomus, jonka avainsanoja ovat kilpailukyky, tehokkuus ja tuloksellisuus ja jossa työntekijä on valjastettu resurssiksi talouden rattaisiin.

Tässä tarinassa työntekijä on laiskamato, jota pitää ruoskia yhä tehokkaampaan toimintaan. Lomia on lyhennettävä, työttömyyspäivärahoja leikattava ja eläkeikää nostettava, jotta laiska ja haluton kansalainen saadaan tuottavaksi koneiston osaksi.

Toisaalta puheena on yhä enemmän uuden työn sankaritarina, jossa kaikki on mahdollista, menestys on itsestä kiinni ja jokainen voi toteuttaa unelmansa. Sankari liitää onnistumisesta toiseen, joustavasti, ajasta ja paikasta riippumattomana. Hänelle työ ja elämä ovat yhtä ja hänen harteillaan on kansakunnan kohtalo.

Kumpikin tarina on osin totta, osin harhaa. Kummassakin tarinassa työntekijä tuntuu kuitenkin jäävän kovin yksin vastuuseen. Mikä voisi olla mielekkäämpi tapa ajatella työstä ja elämästä? Miten voisi tehdä tilaa luovuudelle ja mielekkyydelle, jotta yksilö olisi oman elämänsä Kasparov eikä pelinappula muiden pelilaudalla?

 

Muutos lähtee työelämän käytännöistä

Löysin mielestäni yhden toimivan, askel askelelta etenevän tavan. Valtaamon ratkaisu on porautua työelämän toimintakulttuurin pienimpiin osasiin, käytäntöihin.

Työelämän toisinajattelijat Elina Henttonen ja Kirsi LaPointe puhuvat työelämässä vallalla olevista kertomuksista. Kuuntelin jokin aika sitten heidän puheenvuoroaan, jossa pohdittiin, kuinka tehdä tilaa mielekkäälle työlle.

Meistä jokainen toimii pitkälti automaattiohjauksella, samoin jokaisessa organisaatiossa on paljon työn tekemisen ja olemisen käytäntöjä, joita ei enää edes huomata. Niistä osa tulee mielekästä tekemistä ja osa varmasti haittaa työn mielekkyyttä.

Näitä käytäntöjä voit tarkastella itse tai yhdessä toisten kanssa. Voit valita omasta työstäsi jonkin käytännön, tavan toimia, joka joko edistää tai estää mielekkyyttä sinun näkökulmastasi.

Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

  • Mitä käytännössä tavoitellaan?
  • Kenen päämääriä se palvelee?
  • Miten se luo tai syö mielekkyyttä?
  • Miten käytäntöä ylläpidetään?

Entä jo kokoaisit pienen porukan – pari-kolme työkaveria – ja ryhtyisitte vaikkapa silloin tällöin – ehkä säännöllisestikin tarkastelemaan yhteisiä käytäntöjänne? Millaisia muutoksia tällainen pieni yhteisö voi saada aikaan organisaatiossa?

 

Arja Parpala
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Opiskelijatoiminnassa kartutat työelämätaitoja ja verkostoidut

Laura Vähäsaari

Lukuvuotta 2015–2016 on käyty noin kuukauden verran, fuksiviikot ovat ohi ja opiskelijan arki alkaa taas rullata normaalilla painollaan. Kesä vaihtuu sulavasti syksyyn ja kirjastojen penkit saavat jälleen lämmikettä sekä tenttikirjat rapistelijoita. Kohta onkin jo talvi, joka kuluu lupsakasti Suomen pimeitä kuukausia valitellen.

Väriä ja valoa elämään haetaan silloin tällöin opiskelijabileistä. Ei aikaakaan, kun ikkunasta pilkahtaa kevät, joka kaikessa kauneudessaan ja eloon heräämisen ihanuudessaan tarkoittaa pitkälti kesätyöstressiä ja vaihto-opiskeluhakemusten rustaamista. Oho, sieltä se kesä jälleen saapuikin.

Tällä turvallisella ja tasapaksulla kaavalla opiskeluaika sujuu helposti ja suhteellisen vikkelästi.  Kylteristä on varttunut 1–n vuodessa ihan oikea ekonomi. Onneksi olkoon! (Tätä kaavaa ei ole patentoitu, saa kopioida.)

Nykyään erilaiset opiskeluaikojen lyhentämiseen tähtäävät toiminnot nyt-heti-äkkiä-lukiosta-opiskelemaan-ja-töihin-mentaliteetin vallitessa tukevat edellä kuvailtua kaavaa. Itse en ole samaa mieltä.

 

Verkostoidu jo opiskeluaikana tulevaisuuden kollegoihisi

Jokainen toki tekee itse päätöksensä siitä, miten tahtoo opiskeluaikansa viettää. Aion silti tuoda esiin muutamia seikkoja, joiden valossa juuri esittelemäni kaava yltää vain semiookooseiskamiikkaan.

Kuvitellaan, että kylteri hakee opiskeluiden aikana töitä. Kauppatieteiden opiskelijoilla tuppaa olemaan alusta alkaen melko korkeat kriteerit työpaikalle, mikä on oikeastaan hyvä.

Mutta kuinka moni opiskelija voi sanoa rehellisesti olleensa vastuussa tuhansien osallistujien tapahtuman järjestämisestä? Tai vaikkapa toimineensa esimiehenä useille kymmenille, ellei sadoille ihmisille? Kuka on oikeasti solminut arvokkaita yhteistyösopimuksia isojen yritysten kanssa? Opiskelijatoiminnassa mukana olevat kylterit voivat nyökätä näiden kysymysten kohdalla.

Kylteriopiskelijajärjestöt kuuluvat aktiivisimpiin opiskelijatoimijoihin Suomessa. Jokaiselle on tarjolla jotain: toiminnan kirjo on erittäin laaja.

Opiskelijajärjestön toimintaan mukaan lähteminen onkin äärimmäisen hyvä tapa kartuttaa työelämässä varmasti tarvittavia taitoja – sellaisia, joita ei voi valitettavasti oppia luennoilla. Taitojen kehittämisen ohella opiskelijatoiminta tuo myös rytmiä ja vaihtelua opiskelijaelämään.

Sinun mielipuuhasi tai pitkäaikainen harrastuksesi voi jopa olla kullanarvoinen taito aktiivitoiminnassa. Valokuvaustaitosi, kiinnostuksesi sijoittamiseen tai esimerkiksi suihkuoopperatuokiosi voivat opiskelijajärjestötoimintaan mukaan lähtiessäsi muuttua merkittäviksi valttikorteiksi.

Lisäksi saat aivan uudenlaisen mahdollisuuden verkostoitua ja pääset luomaan suhteita sekä oman opiskelukaupunkisi että muiden kaupunkien kyltereihin. Niin suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin. Verkostojen luomisen merkitystä ei voi liiaksi tällä alalla korostaa – olemmehan toistemme mahdollisia tulevaisuuden kollegoita.

 

Laura Vähäsaari
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja

Itsekäs ekonomi jaksaa paremmin

Hallituksen jäsen Heli Aaltonen

Reilu kuukausi lomalta paluun jälkeen ihmettelimme ekonomikollegan kanssa, miten työviikko oli taas venynyt 50-tuntiseksi.

Miksi lounas pitää hotkia vartissa? Miksi päivän rästityöt ja seuraavan päivän valmistelut pitää tehdä illalla? Miksi en ehdi kiinnostavaan koulutuspäivään?

Päätimme ottaa oman työhyvinvoinnin omiin käsiimme. Tehdä jotain konkreettisia arjen tekoja.  Päätimme olla itsekkäitä ja pitää huolta itsestämme.  Ennakoivaa toimintaa siis parhaimmillaan!

Onko meillä edes muuta vaihtoehtoa, jos aiomme työskennellä täysipäiväisesti eläkeikään saakka? Vähintään kymmenen, viisitoista vuotta on vielä jaksettava täysillä, koko ajan uutta omaksuen, että edes ajan tasalla pysyisi.

Tai voihan olla, että juuri meidän ammattimme on uhattuna ja työmme korvataan koneilla.  Tämäkin vielä.

 

Huolehtimalla työhyvinvoinnista säilytät työmarkkina-arvosi

Aloitimme kollegan kanssa kahdesta asiasta. Toinen oli fyysinen kunto ja toinen oma ajankäyttö. Ihmeen helposti löytyy aikaa liikuntaan, jos vain haluaa. Sen tunnin päivässä saisi kevyesti kulumaan myös somessa tai sohvalla.

Nyt treenit laitetaan ensimmäisenä kalenteriin – vähintään neljä kertaa viikossa. Tähän mennessä työ tai perheen asiat ovat liian usein kiilanneet etusijalle, ja lenkkarit jääneet odottamaan.

Nyt salille mennään aamuhämärissä ja pururadalla juostaan otsalampun valossa. Ei löydy yhtään tekosyytä, kun motivaatio on kohdallaan.

Työhyvinvoinnista puhutaan paljon viisaita ajatuksia, jotka saattavat helposti jäädä etäiseksi organisaatiohyminäksi. Kerran vuodessa tyhyillään porukalla urheiluopistolla. Meno- ja tulomatkalla painetaan töitä pää kumarassa.

Yksittäisen ekonomin tasolla oma työhyvinvointi – ja siinä samalla oman työmarkkina-arvon ylläpitäminen – jää arjen pyörityksessä usein asiaksi, johon palataan ”kunhan saan nämä syksyn kiireet pois käsistä”.

Tiedämme, että syksyn kiireiden jälkeen seuraa kevään kiireet, uudet projektit, organisaatiomuutokset.

Iän ja kokemuksen karttuessa työhyvinvointi saa uusia merkityksiä ja muuttuu toivottavasti konkreettisiksi – ja itsekkäiksi – teoiksi ekonomin arjessa.

Tervetuloa syksyn kiireet ja kevään uudet projektit. Minä jaksan paremmin.

 

Heli Aaltonen
Hallituksen jäsen, Suomen Ekonomit