Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

Joukkoistimme palvelukehityksen!

Terttu Sopanen

AY-liike on menneen talven lumia, joka työntää kapuloita liike-elämän rattaisiin, lamauttaa viennin ja romuttaa Suomen yritysten luotettavuuden. Tällaisia kommentteja olen kuullut mediasta ja lähipiiristä keväästä alkaen hypättyäni etujärjestö Suomen Ekonomien viestintään.

Ymmärrän yleistävät väitteet ja yleisen mielipiteen. Sitä en hyväksy, että kaikki palkansaajien etujärjestöt viikataan samaan nippuun.

Etujärjestöjen jäsenenkunnat ovat erilaisia, ja kukin järjestö ajaa jäseniensä etuja eri keinoin. Olemme Suomen Ekonomeissa tehneet hartiavoimin töitä uudistaaksemme toimintaamme ja viestintäämme ja vaikuttaaksemme työmarkkinoiden uudistamiseen.

Minulla on ilo työskennellä 50 rohkean ja asiantuntevan kollegan kanssa. Lähimmät työtoverini ovat lokakuussa organisaatiouudistuksen yhteydessä syntyneessä Asiakkuudet-yksikössä, jossa asiakkuusvastaavat pohtivat, miten rakennamme jäsenillemme palvelut ja edunvalvonnan, joita he tarvitsevat ja arvostavat.

Mutta kaikkea emme voi tehdä yksin. Siksi joukkoistamme palvelunkehitystä jäsenille.

 

Hyvistä palveluistamme halutaan tietää enemmän

Toteutimme marraskuun puolivälissä palvelukyselyn maisterivaiheen kyltereille eli kauppatieteen opiskelijoille ja nuorille ekonomeille. Siinä kysyimme muun muassa, mitä palveluistamme on käytetty eniten, mitkä niistä ovat tärkeimpiä ja miten työuran alussa suhtaudutaan edunvalvontaan.

Ilahduttavaa oli, että kyltereistä noin puolet aikoo heti valmistuttuaan liittyä Ekonomijäseneksi. Mutta 46 prosenttia opiskelijajäsenistä ei ole vielä tehnyt päätöstä. Monista avoimista vastauksista ilmenee, että palveluista ei tiedetä tarpeeksi.

”Olin yllättynyt, että tarjolla olevia palveluita onkin enemmän kuin muistin. Toivoisin, että jäsenille tulisi paremmin tietoon, mitä kaikkea on tarjolla” kertoi eräs vastaaja. Tieto oli meillä ennakoitu ja vahvistettuna elintärkeä. Tästä otamme koppia ja aiomme jatkossa viestiä kohdennetummin.

Vastaajien mielestä tärkeimpiä palveluitamme ovat juristipalvelut, palkkasuositukset ja työnvälityspalvelu Ekonomipörssi. Eniten käytetyimpiä palveluita olivat jäsenetulehtien lisäksi palkkasuositukset ja palkkojen vertailutasosta kertova Palkkatutka.

 

Edunvalvonnan teemat ja aktiivinen viestintä tärkeitä

Kokoemuksemme mukaan edunvalvonta ei sanana ole kaikille kyltereille ja uransa alussa oleville ekonomeilla kovin tuttu. Silti vastaajat pitivät edunvalvonnan vaikuttamisteemoja tärkeinä. Erityisen tärkeitä teemoja olivat Yritysyhteistyön lisääminen opetuksessa, Työaika ja sen joustot sekä Palkkaus ja sen kehittäminen.

Lupaamme jatkaa aktiivista vaikuttamistyötä eli kyltereiden ja nuorten ekonomien edunvalvontaa.

Palveluviestinnän tärkeimmiksi tiedonlähteiksi nimettiin ekonomit.fi-sivusto, uutiskirjeet ja Ekonomi-lehti. Hieman yllättävää oli, että tietoa haluttiin eniten juuri kyseisistä kolmesta kanavasta. Siis Ekonomi-lehden printti on käyttöliittymänä edelleen relevantti.

Odotettua oli, että kylterit ja nuoret ekonomit toivoivat enemmän tietoa some-kanavista eli ensisijaisesti Facebookista, mutta myös LinkedInin, Twitterin ja Instagramin kautta. Pidämme myös nämä mielessä!

”Keep up the good work!”, kannusti eräs vastaaja. Kiitos palautteesta, näin teemme!

 

Terttu Sopanen
Viestintä- ja markkinointijohtaja, Suomen Ekonomit

Terttu Sopanen

Terttu Sopanen

Sykemittarista kompassiin, oravanpyörästä mielekkään työn poluille

Suomen talouteen kaivataan tuottavuusloikkia ja lääkkeiksi tarjotaan kustannussäästöjä, työajanpidennyksiä ja ainaista tehostamista. Moni ammattilainen juoksee kuitenkin jo nyt työn oravanpyörässä itsensä henkihieveriin. Tahti vain kiihtyy, eikä maaliviivaa näy.

Itsensä tuunaaminen ei riitä

Oravanpyörässä juoksijat halutaan pitää hyvässä kunnossa. Tuleehan kalliiksi, jos porukka käy vajaateholla tai peräti uuvahtaa. Siksi tarjolla on erilaisia työhyvinvointikikkoja: jumppakortteja, tietoisen läsnäolon ja ajanhallinnan kursseja sekä valovoimaisia “näin minusta tuli sisäinen start up –sankari” – luennoitsijoita.

Yksilöön keskittyvä työhyvinvointitoiminta ei kuitenkaan pureudu ongelmien perimmäisiin syihin, eli työelämän käytäntöihin. Itseämme tuunaamalla voimme toki oppia hivenen tehokkaamman, nopeamman ja tietoisemman juoksuaskeleen.

Mutta kuka kyseenalaistaisi itse oravanpyörän?

Huomio käytäntöihin

Ammattilaisten valmentamisen, terapoinnin ja lääkitsemisen sijaan kriittistä huomiota tulisi suunnata työelämän ja työpaikan käyntäntöihin. Juoksuinto loppuu nimittäin usein siihen, ettemme enää tiedä, miksi juoksemme.

Vakiintuneiden käytäntöjen ylläpitämässä oravanpyörässä ammattilaiselle jää liian vähän (jos lainkaan) tilaa pohtia työnsä merkitystä, vaikuttaa sen päämääriin tai siihen, miten työtään tekee. Kuitenkin juuri ammatillinen vapaus olisi erityisesti asiantuntijatöissä avain luovuuteen ja työn mielekkyyteen.

Työn itseisarvoinen merkitys

Työn mielekkyys syntyy tunteesta, että omalla työllä on jokin itseisarvoinen merkitys. Välineelliset tavoitteet, kuten kilpailukyky tai numerolla mitattava tulos eivät aina riitä tavoittamaan sitä, mikä on hyvää työtä.

Laatuinsinöörille hyvä työ voi tarkoittaa esimerkiksi huolellisesti tehtyä dokumentointia, tuotekehittäjälle tuotteen käytettävyyttä, opettajalle ymmärryksen lisäämistä ja sairaanhoitajalle aikaa potilaan kohtaamiseen.

Haastetaan oravanpyörä

Tuoreessa kirjassamme “Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle” kerromme esimerkkejä eri alojen ammattilaisista, jotka ovat ryhtyneet tuunaamaan oravanpyörää ja vallanneet tilaa mielekkäälle työlle.

Haastamme pohtimaan, millaiset itsestäänselvyyksiksi muuttuneet käytännöt ylläpitävät oravanpyörää ja miten niitä voisi kyseenalaistaa tai määritellä uudelleen ammatillisia hyveitä vaalien. Vaihtamalla sykemittarin karttaan ja kompassiin etsimme mielekkään työn lähteille vieviä polkuja ja tarjoamme voimavaroja ammatillisen toimijuuden yhteisölliseen vahvistamiseen.

Kirsi LaPointe Työelämäntoisinajattelijat blogi
KTT

Elina Henttonen
KTT

 

Kirja tarjous Suomen Ekonomien jäsenille:

Tilaa uutuuskirja Työelämän toisinajattelijat suoraan kustantajalta tarjoushintaan 25 € (ovh 29 €). Mainitse tilauksen yhteydessä tarjoustunnus EKONOMI. Tilaukset sähköpostilla: tilaukset@gaudeamus.fi.

Kirjan mukana toimitetaan lasku. Ei postikuluja tai laskutuslisiä.

Elina Henttonen & Kirsi LaPointe: Työelämän toisinajattelijat. Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Gaudeamus 2015

Lisätiedot: Outi Kitti, outi.kitti@gaudeamus.fi, 050 5401 299

Kuva Työelämän toisinajattelijat Tiilet

Tieto palkasta lisää tuskaa, mutta sen puuttuminen vasta piinallista onkin

Työyhteisön täytyy tietää ja tuntea palkitsemisen perusteet, jotta käytössä olevista järjestelmistä voitaisiin saada halutut hyödyt ulos. Näin puhumme aina palkitsemisen tutkijoina ja kehittäjinä.

Palkitsemista kehitetään usein varsin vauhdikkaasti ”valmista olisi pitänyt itse asiassa olla jo eilen” -mentaliteetilla, jolloin tiedon systemaattista ja kriittistä kerryttämistä kehittämistyön pohjaksi ei juurikaan ole tehty – ei ole ehditty. Harmillisimmillaan hatarille tiedoille rakennetut järjestelmät eivät silloin juuri muuta olekaan kuin hatarasti toimivia.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Näin on – niin hyvässä kuin pahassa. Tieto on kuitenkin parempi kumppani neuvottelu- ja kehittämistyöryhmän pöydällä kuin tiedon puute.

Tiedon puuttuminen pelottaa ja turhauttaa sekä työnantajia että työntekijöitä. Tiedon puuttuminen lisää huhuja, ja nakertuva luottamus osapuolten välillä taas säteilee varsinaisen leipätyön tekemiseen ja työstä motivoitumiseen.

 

Paikallisessa sopimisessa tarvitaan tahtoa ja kykyä

Olimme maanantaina 19.10. seminaarissa, jonka aiheena oli paikallinen sopiminen. Aiheen kiinnostavuutta lisäsi meidän näkökulmastamme paitsi sen ajankohtaisuus myös risteyskohdat oman työmme eli palkitsemistutkimuksen kanssa.

Maanantain seminaarissa tieto oli yksi keskeinen nimittäjä onnistuneeksi koetulle paikalliselle sopimiselle. Neuvottelupöydän molemmilla osapuolilla tulee olla tahdon lisäksi kykyä sopimiseen – eli tietoa.

Tiedon hankkimiseen ja sen asianmukaiseen käsittelyyn on jokaisella organisaatiolla mahdollisuudet. Yksinkertaistetusti sanottuna siihen on vain varattava kunnolla aikaa.

Paikallisen sopimisen seminaarissa kerrottiin esimerkkitapaus, jossa pelkät pohjatyöt veivät aikaa puolitoista vuotta. Pohjatyöt olivat kuitenkin myös ehdoton edellytys sille, että kehittämistyötä ylipäätään pystyttiin yhdessä tekemään.

Palkitsemisen tutkijoina ja kehittäjinä olemme monesti havainneet, että itse pohjatyöt ja tiedon kartuttaminen voivat olla paljon kovempia aikasyöppöjä kuin lopulta tiedon pohjalta tehdyt kehittämistoimet. Tiedon kartuttamisella on kuitenkin mittavat edut, sillä kehitettyä järjestelmää tullaan tavallisesti käyttämään vuosia ja silloin yhteinen tieto maksaa itsensä takaisin järjestelmän toimivuutena ja eri osapuolten molemminpuolisena luottamuksena.

Perustuuko palkitseminen teillä vanhoihin tapoihin ja oletuksiin? Vai onko palkitseminen rakennettu tiedon pohjalta niin, että se ohjaa tekemään oikeita asioita?

 

Minna Nylander ja Anu Hakonen

Anu Hakonen

Kirjoittajatminna nylander ovat tutkijoita Aalto-yliopiston Palkitsemisen tutkimusohjelmasta. He ovat juuri toimittaneet uuden kirjan Palkitseminen ihmisten johtamisessa, jossa he pyrkivät ”tiedon tuskan maksimoimiseen” avaamalla toimivan palkitsemisen taustatekijöitä ja teorioita. Perusteellisesti.

Lue lisää palkasta ja palkitsemista

Isyysvapaata pidennettävä ja perhevapaiden joustavuutta lisättävä

Asiamies Kosti Hyyppä

Jo vuosia on puhuttu siitä, että isät pitäisi saada käyttämään enemmän perhevapaita. Tällä katsotaan olevan positiivisia vaikutuksia sekä isälle, äidille että lapselle, mutta myös työelämän tasa-arvolle. Isien laajemman perhevapaiden käytön työelämää tasa-arvoistava vaikutus perustuu ainakin kahteen keskeiseen syyhyn.

Isien perhevapaiden käyttö edistää tasa-arvoa, koska:

  1. Kun perhevapaat jakaantuvat tasaisemmin isien ja äitien kesken, on naisten ja miesten asema myös rekrytointitilanteessa tasapuolisempi.
  2. Tasaisemmin jaettujen perhevapaiden on todettu heijastuvan perhevapaakauden jälkeiseen perhevastuun jakaantumiseen, mikä tasaa miesten ja naisten mahdollisuutta panostaa myös työuraan.

Perhevapaajärjestelmää on rukattu siihen suuntaan, että vapaiden pitäminen olisi isille houkuttelevampaa. Isät käyttävät lähinnä heille korvamerkittyjä ja ansiosidonnaisesti korvattuja vapaita. Isyysvapaan pituus onkin venytetty suhteellisen lyhyessä ajassa 1990-luvun lopun parista viikosta nykyiseen yhdeksään viikkoon.

 

Vanhempainvapaajärjestelmä suosii äitejä

Yhdeksän viikon isyysvapaakaan ei edelleenkään riittävästi houkuttele isiä jäämään lapsen kanssa pidemmäksi ajaksi kotiin. Suuri osa isyysvapaan pitämistä harkitsevista on todennäköisesti käyttänyt osan isyysvapaasta lapsen syntymän yhteydessä tai muuten samaan aikaan äidin käyttämän äitiys- tai vanhempainvapaan kanssa. Kun tämän vähentää isyysvapaasta, isille jää käytännössä 6-8 viikkoa omaa aikaa lapsen kanssa, mitä voi toki pidentää vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla.

Harvalla isällä on mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata, koska Suomen nykyinen perhevapaajärjestelmä ohjaa useimmissa perheissä siihen, että äiti käyttää kaikki vanhempainvapaat. Jos isä siis haluaa viettää lapsen kanssa kotona pidempään kuin 6-8 viikkoa, on se tehtävä hoitovapaan ja huomattavasti isyysvapaata ja vanhempainvapaata heikommin korvatun kotihoidontuen turvin. Tässä kohtaa moni isä alkaa laskea euroja.

 

Ekonomien perhevapaamalli on kustannusneutraali

Perhevapaajärjestelmän parantaminen olisi toteutettavissa kustannusneutraalisti lisäämällä hieman isille korvamerkittyä vapaata lyhentämällä vanhempainvapaata ja joustavoittamalla eri vapaiden pitämistä. Jos perhe haluaa säästää osan vanhempainvapaasta isälle, tulisi se mahdollistaa sallimalla hoitovapaan ja kotihoidon tuen käyttö jo ennen vanhempainvapaiden päättymistä.

Nykyjärjestelmässä kotihoidontuen käyttö ennen vanhempainvapaiden päättymistä ei ole mahdollista. Kuitenkin sen mahdollistaminen voisi pidentää isien pitämiä vapaita, kun mahdollisuus ansiosidonnaisesti korvattuun vapaaseen laajenisi lähelle Ruotsin juuri pidennettyä isyysvapaata.

Tämä olisi kustannusneutraali ja helposti toteutettavissa oleva muutos perhevapaajärjestelmään. Moni haikailee perhevapaajärjestelmän kokonaisuudistusta, mutta kaikki muut ehdotetut muutokset tulisivat kalliiksi eivätkä siksi ole tällä hetkellä realistisia.

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

 

Ekonomien perhevapaamalli

Käytä mielikuvitusta ja näytä motivaatiosi työnhaussa sosiaalisessa mediassa

Samuli Mäkelä

Nykyisin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että sosiaalinen media kuuluu osaksi rekrytointi- ja työnhakuprosessia. Aktiiviset työnhakijat hyödyntävät eri kanavia oman viestinsä välittämiseen päättäjille, kun taas rekrytoijat tekevät ainakin jonkin verran taustatyötä ennen työnhakijan rekrytoimista.

Muutamien suurempien kyselyiden perusteella (mm. ACAS, 2013) jopa 80-90 prosenttia rekrytoijista tarkastaa tai aikoo tarkastaa tulevaisuudessa työnhakijoiden julkiset sosiaalisen median profiilit ennen päätöksen tekoa. Tälle ilmiölle ei ymmärrettävästi myöskään ole loppua näköpiirissä, koska miksi olisi?

Sosiaalisin median profiili voi kuitenkin kertoa henkilöstä hyvinkin paljon, jos tietää mitä on etsimässä ja osaa kiinnittää huomion oikeisiin asioihin. Tästä syystä jo pelkästään perinteisiä sähköpostihakemuksia varten on syytä miettiä, minkälaisen kuvan haluaa antaa mahdolliselle tulevalle työnantajalle.

Kulissit kuntoon ja todista motivaatio

Jotta oikeisiin asioihin on mahdollista keskittyä sosiaalisen median profiileissa, niin tulisi ensinnäkin ymmärtää mihin rekrytoijat kiinnittävät huomiota. Älä siis vielä poista kaikkia hauskoja kuviasi esimerkiksi viime juhannukselta, joita Facebookin kansioihin on ehkä kertynyt.

Työnantajat ja rekrytoijat eivät perusta valintaansa esimerkiksi sukupuolen, rodun, iän, seksuaalisen tai poliittisen suuntautumisen perusteella, jonka lisäksi myös lähes tehtävästä riippumatta myös hauskaa saa pitää vapaa-ajalla. Sen sijaan tärkeämpiä tekijöitä ovat esimerkiksi kommunikointitaidot, edustustaidot, asenne, oma-aloitteisuus ja osaaminen. Eli tuttuja asioita siis.

Kun pidät mielessäsi, että rekrytoijasi todennäköisesti vilkaisee julkisia profiileitasi ja satut olemaan aidosti kiinnostunut hakemastasi tehtävästä sekä omasta alastasi, niin hyviä juttuja tapahtuu jo itsestään. Kuitenkin on muutamia kikkoja, joihin voit lisäksi kiinnittää huomiota.

Voit tarkistaa esimerkiksi nämä asiat:

  • Päätä mitkä profiilit pidät julkisina
  • näytä kommunikointitaitosi (oikeinkirjoitus, viestien sisältö…)
  • todista motivaatio ja aktiivisuutesi alalla
  • tarkasta, että profiili ja CV vastaavat toisiaan
  • täytä LinkedIn-profiili huolellisesti
  • mieti mitä sanot vanhoista tai tulevista työnantajistasi
  • Googleta itseäsi välillä ja katso mitä löytyy.

Pahimpia mokia ovat liian radikaalit mielipiteet, jatkuva toisten mollaaminen tai yleinen asiattomuus, joiden perusteella rekrytoijalle voi tulla kuva, että tämä henkilö ei kykene yhteistyöhön kaikkien kanssa. Myös jatkuva väärinkirjoitus tai selvästi huonot kommunikointitaidot voivat olla ratkaisevassa roolissa, kun sopivaa henkilöä valitaan.

Ota tehot irti sosiaalisesta mediasta

Sen lisäksi, että julkiset Twitter, Facebook, LinkedIn, Google+, Instagram, Pinterest ja muut sosiaalisen median profiilit voivat kerätä kutsumattomia vierailijoita, niin voit hyödyntää niitä myös muuten työnhaussa.

Perinteisen sähköpostispämmin ja ansioluettelon lisäksi voit tehdä halutessasi pieniluontoisen mainoskampanjan, videon, diashown, visuaalisen esitelmän taidoistasi tai vaikkapa osallistua keskusteluihin, joita päättäjät lukevat.

Muutamia käytännön some-vinkkejä:

  • Jos mahdollista, hae työpaikkaa LinkedIn:ssä
  • seuraa yrityksen johtoa sosiaalisissa medioissa
  • osallista samoihin keskusteluihin päättäjien kanssa
  • tee visuaalinen presentaatio CV:stä
  • tee esittelyvideo itsestäsi
  • jos teet Facebook-kampanjan, niin voit kohdistaa sen sähköpostiosoitteen perusteella
  • LinkedIn-mainoksen kohdistat yrityksen nimen ja tittelin perusteella
  • ota mielikuvitus mukaan materiaalin teossa.

Kannattaa muistaa, että hakiessasi julkista työpaikkaa sähköpostilla, joudut kilpailemaan pahimmillaan jopa tuhansien muiden kanssa. Hyödyntämällä myös muita kanavia ja tekniikoita, parannat mahdollisuuksiasi erottautua massasta eduksesi. Keinoja on monia ja todellisuudessa ainoa rajoittava tekijä on mielikuvitus ja motivaatio.

 

Samuli Mäkelä
Kirjoittaja on digimarkkinoija ja yrittäjä, joka on kiinnostunut verkkonäkyvyyteen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Lisäksi hän on yksi hakukoneoptimointi- ja markkinointipalveluja tarjoavan SEOSEON LTD:n perustajista.

***

Ekonomien webinaaritallenteissa on mm. Twitterin hyödyntämisestä työnhaussa ja oheistusta LinkedIn-profiilin rakentamiseen. Webinaarit ovat jäsenpalvelussa (vaatii kirjautumisen.