Kirjoittajan arkistot:Anja Uljas

Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

Hyvinvoivina teemme tulosta

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

”Sitten kun meillä oli varaa satsata työhyvinvointiin, totesimme että satsatut eurot tulivat monin kerroin takaisin. Olisi varmaan pitänyt laittaa eurot poikimaan jo aikaisemmin.” Niinpä!

”Osallistamalla henkilökuntaa oman työn kehittämiseen saimme nopeasti konkreettisia talousvaikutuksia. Porukalta on tullut uskomattomia parannusehdotuksia, jotka ovat sekä parantaneet mitattua laatuamme että tehostaneet prosessien tehokkuutta entisestään. Motivaatiomittari nousi selvästi, ja henkilöstötunnusluvuista myös sairauspäivien väheneminen oli merkityksellistä.” Varmasti!

Kesänalun keskustelut henkilöstöammattilaisten kanssa saavat hymistelyä ja nyökkäyksiä, mutta herättävät myös ärtymystä. Miksi ihmeessä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välistä yhteyttä pitää edelleenkin todistaa?

Kokemusten jakaminen ja monet tutkimustulokset tuovat monipuolisesti vaikutuksia kaikkien nähtäväksi. Kaksi kuulemaani puheenvuoroa eivät ole mitenkään yllätyksellisiä. Ja kuitenkin!

 

Haasteellisimmat työhyvinvoinnin ponnistelut tuottavat suurimmat onnistumiset

Jokaisen organisaation on löydettävä omat työhyvinvointia parantavat toimintamallinsa. Erilaisia hankkeita ja malleja on käytettävissä useita, mutta päätökset, työ ja onnistumiset ovat organisaation omia.

Henkilöstö ei ole tilastoja eikä numeroita vaan yksilöitä, joista jokainen on merkityksellinen. Keskitunnuslukujen taakse on myös mentävä, sillä haasteellisimmat työhyvinvoinnin ponnistelut tuottavat luultavimmin suurimmat onnistumiset. Ei riitä että todistaa väkevästi niille, jotka jo ovat innolla mukana, vaan mukaan on saatava jokainen.

Kansantalouden tasolle vietynä työhyvinvoinnin satsaukset – ovat sitten selkiytyneitä toimenkuvia, osallistavia toimintamalleja, yhteisiä työpajoja, aloitemahdollisuuksia, kesäksi kuntoon –projekteja, ennakoivaa toimintaa – ovat tulevaisuutemme kannalta oleellisia. Suomen Ekonomit on mukana elokuussa Taloudenpuolustuskurssilla painottaen myös työhyvinvoinnin yhteyttä tuottavuuteen.

Kesälomakausi on alkamassa. Palautumista, irrottautumista, monien toiveiden toteuttamista, seikkailua ja löysäilyä. Onko sillä merkitystä? On, sinulle ja minulle. Hyvinvoinnillemme.

Taivaat aukeavat ja vettä sataa kaatamalla. Keväällä istutetut orvokit voivat vielä hyvin. Kesäkuun raikastava tuuli siis saattelee lomalle lähtijää. Maailma ei tullut valmiiksi taaskaan. Ja niin sen kuuluu ollakin.

 

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

**

Tarvitsemme nyt talousosaamista enemmän kuin koskaan. Liiketoimintaosaamisella luodaan kilpailukykyä ja edellytyksiä Suomen menestykselle. Tuottavuutta saadaan hyvällä johtamisella sekä panostuksilla osaamiseen ja työhyvinvointiin. Siksi Suomen Ekonomit on mukana Taloudenpuolustuskurssilla.

Missä kirjoitat oman tarinasi?

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Valot vilkkuvat, musiikin volyymi kasvaa, nopeat ja rytmikkäät siveltimen vedot loihtivat mustalle kankaalle tutun hahmon, kaikkien tunteman nerouden. Yleisössä kohtaan vierustoverini katseen, molemmat tunnistavan jotain sellaista kyvykkyyttä mitä voi ihailla, ihmetellä ja kätkeä syvälle sydämeen. Performanssitaiteilija valloitti katsojansa. Ihailimme intohimoa, taitoa ja ammattiylpeyttä.

Seuraavana päivänä keskustelemme kollegasta, jolle on näyttänyt onnistuvan kaikki mihin hän on ryhtynyt. Kuulemme hänen omaa vähättelevää puhettaan, mutta me muut näemme määrätietoisesti etenevän urapolun, jossa asiantuntijuus on syventynyt syventymistään. Hänelle itsestäänselvyydet ovat meille muille jotain erityistä.

Kolmannessa tuokiotarinassa kuuntelen toisen vuoden opiskelijan tuskaa. Se mikä tuntuu kiinnostavalta, houkuttavalta, omalta, ei saakaan yleistä hymistelyä, hyväksyntää tai suitsutusta. Nuorelle oman ratkaisun vahvistaminen on tarpeen, motiivien ja vahvuuksien yhdistäminen on hyvä tehdä näkyväksi. Nähtäväksi jää mihin rohkeat valinnat tulevaa tutkijaa kuljettavat.

 

Muut tekevät meistä ainutlaatuisia

Onneksi meitä on moneksi. Ja meistä on toisillemme onneksi. Minä en ole minä ilman muita ja muut eivät olisi heitä ilman minua. Ainutkertaisuutta mutta muiden avulla.

Tulevaisuudessa yhä useampi ekonomi luo oman työnsä. Se edellyttää kirkasta kuvaa omasta osaamisesta, ymmärrystä ympäristöstä, omien motiiviensa ja ajuriensa tuntemusta ja paljon rohkeutta.

Oman ainutkertaisuuden löytämisessä me tarvitsemme siis muita ihmisiä. Tunnistamme useimmiten omat kasvun paikkamme; ne edellyttävät uutta tietoa, oivallusta, reflektiota ja kokeilevaa toteutusta.

Pohjimmiltaan rakennumme dialogissa. Kannattaa siis hakeutua tilanteisiin, jossa haemme sitä rakentumista. Näitä tilanteita avautuu meille joka päivä, huomaamattakin. Mutta niitä tilanteita kannattaa myös etsiä ja luoda.

Mentorimme, kollegamme, ystävämme, tutut ja tuntemattomat. Altista itsesi muiden kysymyksille, rohkaisuille, ihailullekin. Oikeanlaisella ja terveellä ylpeydellä uskallamme etsiä sitä paikkaa, jossa voimme kirjoittaa omaa tarinaamme.

 

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Ekonomiliitto

Tartu kirjaan!

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Talven mittaan lukemattomien kirjojen pino työpöydälläni on kasvanut kasvamistaan. Usein silmät syövät enemmän kuin aika antaa myöten lukea. Kiinnostavaa ja tarpeellista, rentouttavaa ja kevyttä, palkittua ja kehuttua, tuttua ja tuntematonta.

Viime viikolla kävin muutaman keskustelun lukemisesta eri ihmisten kanssa. Tuntuu siltä, ettei kenelläkään oikein ole enää aikaa ja mahdollisuuksia tarttua kirjaan, syventyä pohtimaan, mitä tekstillä on annettavaa, miten sitä voisi reflektoida omaan kokemukseen. Sääli, sanon minä.

Opintoihin ja eritasoisiin koulutuksiin liittyy useita muistoja siitä, kuinka kirjoista tehtäviä esseitä ja pohdintatehtäviä olen tehnyt viimeisenä määräpäivänä iltamyöhäisellä, velvollisuudesta ja tunnollisuudesta. Monesta tehtävästä en muista juuri mitään, mutta joukosta löytyy myös helmiä. Saatuna oivalluksia ja näkemyksiä, osaamista ja taitoa.

Mutta parhaat lukemis- ja oppimiskokemukseni liittyvät aivan muihin kuin kouluttautumismielessä hankittuihin kirjoihin. Kaunokirjallisuudesta löytyy uskomattomia kiinnekohtia työelämään tai johtamiskirjallisuudesta ammentaa ymmärrystä arjen tilanteisiin. Suosikkilistaa on silti äärimmäisen vaikea tehdä.

 

Jokainen kokee kirjan omalla tavallaan

Kirjallisuuden kiehtovuus on siinä, että se mikä on minulle merkityksellistä,voi tuntua toisesta täysin tyhjältä. Toisaalla taas kollegan kehumaa teosta en saa millään kahlattua loppuun asti.

Keskustelut eri näkökulmista ja tulkinnoista tuo kirjasta aina jotain uutta. Kirjallisuusporukat ja opintopiirit ovat vanhoja toimintamalleja. Osalle meistä ne ovat henkireikiä uuteen, osalle hyvä tapa tarttua kirjaan ”ryhmäpaineesta”. On motiivi mikä tahansa, rikkautta varmasti kaikille osallisille.

Kirjallisuutta tuodaan esille monin eri keinoin. Kirjojen palkitsemisella on pitkät perinteet. Monelle on helppoa tarttua kirjaan, jonka joku muu on todennut hyväksi. Myönnän, että olen lukenut useimmat Finlandia palkitut kirjat, pitänyt monia Pulitzer-kirjoittajia erinomaisina ja miettinyt miksei Philip Roth ole saanut Nobelia.

Kesäkirjat on laitettu lukemisjärjestykseen. Tartun niihin lopulta varmaankin eri ajatuksella kuin nyt niitä katselen. Ja palaan vanhoihin klassikoihin aina välillä, Austenit, Tolstoit ja Hemingwayt löytyvät sopivasti kirjahyllystä. Tartu sinäkin kirjaan!

 

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Ekonomiliitto

Ekonomiliitto jakaa kirjallisuuspalkinnon parhaalle suomalaiselle yrityskirjalle. Seuraava palkinto jaetaan helmikuussa. Kesällä esiraati lukee kilpailuun ilmoitetut kirjat ja valitsee niistä finalistit.

Onko palkkaus organisaatiossanne musta laatikko?

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Olenko tyytyväinen? Voisinko pyytää lisää? Mistähän meillä palkitaan? Pitäisikö kysyä kilpailijalta töitä?

Toimialan palkkajohtajan henkilöstö ei ollut kuin välttävästi tyytyväinen palkkaukseensa. Miksi näin?

Muutamien keskustelujen jälkeen selvisi, ettei kukaan oikein tiennyt millainen yrityksen palkkapolitiikka oli tai mistä palkkaus ylipäätään muodostui. Tähän vastauksena yritys päätti kehittää henkilöstönsä palkkatietämystä ja seuraavassa vaiheessa tyytyväisyys palkkaukseen oli noussut ratkaisevasti, vaikkei palkkasumma ollut kasvanut yleistä kehitystä enempää.

Oman palkkansa pohtijoilla ajatus kulkee usein samoissa teemoissa. Kun ei ole tietoa, arvuuttelut, myyttiset lausahdukset ja olettamat ottavat palkkapohdinnan huomaansa. Tosiasiallisesti ei tiedetä käytäntöjä, ei tiedetä tasoja eikä tiedetä perusteita, mutta toimitaan kuin tiedettäisiin. Näin palkkauksesta ja palkitsemisesta luodaan keskusteluja joita leimaavat tyytymättömyys ja epäily.

 

Miksi palkoista kannattaa puhua?

Palkkauksesta puhuminen on kannattavaa. Organisaation näkökulmasta oikealla tiedolla luodaan oikeanlaisia odotuksia palkitsemisen suhteen. Kun palkitsemiseen liittyvät käytännöt tunnetaan, henkilöstön on helpompi myös hyväksyä niihin liittyvät päätöksentekoprosessit.

Tekemisen ja palkitsemisen välillä pitää olla yhteys ja vain esimiesvuorovaikutuksessa se saadaan näkyväksi, erilaisin käytännöin. Palkkakehityksen mahdollisuudet ja tavat pitää olla myös tiedossa, muuten odotukset ja todellisuus irtaantuvat. Ja jos mahdollista, suhteellista myös palkkapolitiikka muihin toimijoihin.

Entä jos mikään palkkaukseen liittyvä viestintä ei toimi, mitä voi tehdä? Esittää kysymyksiä. Haastaa esimies puhumaan palkasta, sen perusteista ja sen kehityksestä. Hankkia itse tietoa niin paljon kuin mahdollista. Puhua palkasta oikeilla perusteluilla, linkittäen sen työn vaativuuteen ja/tai omaan tuloksellisuuteen.

Kovin pitkään ei organisaatioissakaan haluta puhua mutusta tai mielivallasta. Yksinkertaisista asioista on oikeastaan kysymys.

SEFEn palkkatilastot (Palkkatutka, vaatii kirjautumisen jäsenpalveluun)ovat ilmestyneet. Se herättää aina mielenkiintoa, ja keskustelua siitä paljonko on paljon. Tilastot tuottavat tietoa ja taustaa.

Työ palkasta keskustelemiseen pitää tehdä itse, jos palkkaus on teillä musta laatikko, kannattaa sitä lähteä avaamaan pala kerrallaan, tietoisesti ja tietäen.

Anja Uljas
SEFEn kehitysjohtaja

Rohkeasti työelämässä eri-ikäisinä

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Ystäväni on kohta 60-vuotias, hyvän ja monipuolisen asiantuntijauran tehnyt maisteri. Keskusteluissamme olemme monesti miettineet työn merkityksellisyyttä, omien rajojen haastamista ja ikuista haluamme kehittyä.

Ja sitten hän sai tarjouksen: ryhdytkö vetämään kolmen maan yli menevää työyhteisöä ja melkoista kannattavuushaastetta? Ja hän sanoin tavalleen uskollisena että kyllä.

Tuon kyllä – vastauksen jälkeen hän pysähtyi miettimään, ettei ollut ollut kahteenkymmeneen vuoteen esimiehenä, eikä koskaan ennen taloudellisesti vastuussa niin isosta budjetista, saati ollut kolmen eri kulttuurin keskellä ilman osaa paikallisista kielistä. Mutta hän uskoi omaan osaamiseensa ja kehittymismahdollisuuksiinsa.

Kunpa useammat uskoisivat! Rekrytointipöydän molemmilla puolilla.

Istuin viime viikolla seminaarissa, jossa yleisöstä esitettiin kysymys, kannattaako työnantajan enää kouluttaa ikääntyviä työntekijöitä, kohta ne kuitenkin jäävät jo pois. Mikä kysymys!

Kysymykseen vastannut henkilöstöjohtaja vei teeman henkilökohtaiselle tasolle. Hän kertoi olevansa erinomainen esimerkki siitä, kuinka hän ilmaisi olevansa halukas ottamaan haltuunsa organisaatiolle tärkeän uuden toiminnon ja hän siihen kouluttautui.

On äärimmäisen tärkeää, että organisaation koko henkilöstöä kehitetään niissä tehtävissä missä he ovat toimimaan parhaalla mahdollisella panostuksella, tai uusissa haasteissa ja tehtävissä, joihin heillä on motivaatiota edetä. Ja tämä kaikki iästä riippumatta.

 

Eri-ikäisten johtamisessa pakettiratkaisujen sijaan yksilön kohtaamisesta

Eri-ikäisten johtamisen keskustelussa unohdetaan helposti yksilö. Puhutaan nuorista, ruuhkavuosissa olevista tai ikääntyvistä, aivan kuin nuo olisivat yhtenäisiä ryhmiä, joille voidaan tarjota kaikessa pakettiratkaisuja, puhutaan sitten kehittymisestä, työelämän joustoista tai motivaatiosta.

Todellisuudessa kysymys on lähijohtamisen ytimestä. Jokainen työntekijä on yksilö, joka pitää myös kohdata aidosti yksilönä. Sitä ihmiset työelämässä odottavat.

Niputtamalla ihmiset iän mukaan yhteen, tehdään ikäjohtamisen näkökulmasta perustavaa laatua oleva virhe. Se ei tarkoita, ettei meidän tule tietää ikäsidonnaisia ilmiöitä tai ettemme tunnista työkyvyn ylläpitämiseen liittyviä erityispiirteitä. Hyvä lähijohtaminen on taustojen tunnistamista, mutta yksilöiden kohtaamista.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, SEFE

Tässä, heti, nyt ja kaikkialla kaiken aikaa

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Sähköpostiviesti lähetetty yli puolen yön – ja vastaus kilahtaa paluupostissa!

Työpaikkahaastattelupuhelu tulee perjantai-iltana seitsemän jälkeen, ilman myöhäisen ajankohdan pahoittelua. Vuosiloma katkeaa yhteistyökumppanin järjestämän mielenkiintoisen seminaarin ja verkostoitumistapaamisen houkuttamana.

Maailma, jossa saavutettavuus on muuttunut hyveeksi. Kuulostaako tutulta? Kaikki on niin helppoa – saavutettavissa tässä ja nyt.

Työ valtaa meidät – aikamme, paikkamme, mielemme – ja haastaa voimavaramme.  Myös muu elämämme valtaa joskus työmaisemamme. Todellisuudessa työ haastaa muun elämämme useammin kuin muu elämämme työn. Vastaavasti muu elämä tuo voimavaroja työhömme useammin kuin työ muuhun elämäämme.

 

Tarvitsemme nano-rajoja

Aikataulut, mielekkyys, kehittyminen, haasteet!

Työn sitovuutta voidaan tarkastella ainakin kolmella eri tavalla: kuinka suurella intensiteetillä sitä teemme, kuinka pitkään yhtäjaksoisesti sitä teemme tai kuin pitkälle aikajänteelle se jakautuu. Oleellista on tunnistaa oman työnteontapamme sitovuus ja kuormittavuus. Ja kuunnella tutkijoita kun he sanovat, että tarvitsemme myös työstä irrottautumista, tietotyöstäkin.

Ulla Kinnunen puhui Professoriliiton Työelämän tulevaisuus – seminaarissa syyskuussa vakuuttavasti siitä, kuinka tarvitsemme tietoista henkistä, fyysistä ja ajallista irrottautumista työstä palautuaksemme.

Tarvitsemme tekemistä, jossa ajatukset irtoavat työstä. Tarvitsemme paikkoja, johon työ ei tule; kotonakin on hyvä rajoittaa työn tekeminen yhteen paikkaan.

Vuodessa, kuukaudessa, viikossa, vuorokaudessakin tarvitsemme aikoja, jotka ovat suojattuja työltä. Nano-rajoja itsellemme.

Itsensä johtamisen ytimessä on itsensä kunnioittaminen, arvostaminen, rakastaminenkin.

Esimerkillä johtamisen viesteihin pitää kuulua myös se, että osaamme ajanhallintamme, huolehdimme uusiutumisestamme sekä välitämme itsestämme. Jos johtamisen yhtenä tehtävänä on onnistumisen organisointi, niin itsensä johtamisen ytimessä on mahdollistaa oma onnistumisensa, loistamisensa.

Muutamia oikein hyviä ajatuksia tähän teemaan liittyen löytää jo kymmenisen vuotta vanhasta teoksesta Luovuuden lumous, kirjoittajina Jussi T. Koski ja Tommy Taberman.

 

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, SEFE

Kuka pistää paremmaksi?

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

En muista kuulleeni kovinkaan usein keskustelua, jossa aidosti hehkutettaisiin oman työnantajan tarjoamaan korvausta työpanoksesta. Palkasta tai muista eduista kertominen ei vielä luonnu meille suomalaisille kovinkaan hyvin. Olisiko aika muuttaa perinnettä ja ottaa askel kohti avoimempaa keskustelua ja rohkeasti pohtia millainen palkitsemisen olisi kannustavaa ja sellaista, josta voisi reilusti sanoa, että tämä tuntuu oikealta ja hyvältä.

Houkuttava ja tehokas palkitseminen on oivallinen mahdollisuus organisaatioille parantaa omaa asemaansa työnantajana sekä lisätä kilpailukykyisyyttään mahdollisena työpaikkana. Palkitseminen on paljon muutakin kuin pelkkä rahapalkka.

 

Palkitsemiseen kannattaa panostaa

Tutkimustulosten mukaan kokonaisvaltainen palkitseminen vaikuttaa myönteisesti organisaation toimintaan ja yksilön kokemukseen selvästi enemmän kuin pelkkä rahasta puhuminen. Monessa arjen tarinassa kerrotaan, kuinka vähän organisaatioissa panostetaan siihen, miten palkitsemisen muotoja ja tapoja voitaisiin kehittää ja monipuolistaa, ihan räätälöidysti. Voisiko henkilöstö olla aloitteellinen? Mikä estää?

Ja mitä miettivätkään tulevaisuuden ammattilaiset? Mikä houkuttaa ja koukuttaa nyt parikymppiset työelämässä kymmenen vuoden kuluttua?

Palkitseminen voi myös lisätä aidosti henkilöstön hyvinvointia. Jos organisaatio onnistuu rakentamaan sellaista palkitsemista, joka koetaan oikeudenmukaiseksi ja jossa onnistutaan osallistamaan henkilöstö päätöksentekoon, ovat vaikutukset hyvinvointia lisääviä. Tämä edellyttää, että me totumme puhumaan palkitsemisesta ja myös ilmaisemaan, minkä itse koemme palkitsevaksi.

”Meille kanssa”, on tyypillistä tavoitteen ilmaisua. Näin lausutaan, koska palkkauksen perusasiat eivät ole sillä tasolla, että organisaatio voisi kehittää uutta ja kannustavaa, erottelevaa. Tulevassa kuulen jo keskusteluja, joissa hyvää vertaillaan kollegan kanssa, joissa erilaisista ratkaisuista ollaan ylpeitä, ja joissa kehaistaan omaa pakettia itselle parhaiten istuvana.

Työpanoksen ja palkitsemisen pitää olla tasapainossa, tapoja voi olla monia, enemmän kuin osaamme ehkä ajatellakaan. Rohkeutta keskustelunavauksille.

 

Anja Uljas

Kehitysjohtaja