Kirjoittajan arkistot:Annina Ropponen

Oman ajankäytön arviointi kannattaa

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole voinut välttyä sitaateilta ”työaikoja pidennetään” ja ”näin lomapäiviesi lukumäärä tulee muuttumaan”. Viimeisimpänä: ”työajat ovat menneen maailman mittari”.

Työajat ovat siis muutoksessa, mutta pitääkö niitä mitata ja jos, niin kenen?

Työajan mittaamista on kritisoitu erityisesti joustavaa työaikaa tekevillä työntekijöillä, joilla työtehtäviin voi sisältyä matkustamista, liikkuvaa työtä kuten esimerkiksi asiakaskäyntejä ja jotka hyödyntävät työssään mobiiliteknologiaa eli ovat tavoitettavissa myös paikasta riippumatta. Mikä on heidän työaikansa?

Onko työaikaa se aika, joka ollaan toimipisteessä tai asiakkaalla? Miten huomioidaan palaveriin valmistautuminen junassa matkalla asiakkaalle tai puheluun vastaaminen vapaa-ajalla? Kuka työajan arvioi?

Työajan moittiminen menneen maailman mittariksi pitää paikkaansa, jos työajanseurantaa ajatellaan vain työnantajan valvonnan välineenä. Sen sijaan joustavasti työskentelevillä työajan arviointi pitää laajentaa ajankäytön arvioinniksi joka olisi luontainen osa työntekijän omaa toimintaa.

Samalla tavalla kuin kalenteriin kirjataan palaverit ja deadlinet, kirjattaisiin muistiin ajankäyttö eri toimiin kuten työhön, liikuntaan ja muuhun vapaa-ajan toimintaan. Tämä ajankäytön seuranta olisi työntekijän oma mahdollisuus, ei työnantajan valvonnan väline.

 

Seuraamalla saat kiinni siitä mikä sinulle parasta

Ajankäytön seuranta antaa mahdollisuuden arvioida kuluuko aika siihen mihin pitäisi ja minkä verran aikaa jää palautumiselle ja työstä irrottautumiselle. Ajankäyttöä seuraamalla voi myös kokeilla, mikä sopii itselle. Ajankäytön seurata antaa kuvan kokonaisuudesta, jossa voi peilata omaa jaksamista ja työmäärää.

Onko omien tehtävien ja elämäntilanteen kannalta parasta pyrkiä yhteen yhtenäiseen työjaksoon työpäivän aikana, vai toimiiko paremmin jos työtä tehdään paloina pitkin päivää ja välissä on muuta (kuten treeni tai lapsien kuskaaminen)?

Työntekijällä ajankäytön seuranta on myös tietoa jota voi hyödyntää esimerkiksi kehityskeskusteluissa tai työterveyshuoltokäynnillä jos on tarvetta tarkastella oireiden tai jaksamisen ja työtehtävien välistä suhdetta.

 

Haluatko tietää mihin aikasi kuluu?

Haluaisitko kokeilla ajankäytön seurantaa? Tule mukaan Asiantuntijoiden työaika -tutkimukseemme. Sen toteuttaa Työterveyslaitos Työsuojelurahaston rahoituksella yhdessä Suomen Ekonomien ja IBM Finlandin kanssa.

Lataa Aikani-mobiilisovellus Android- tai iOS-puhelimeesi sovelluskaupasta ja kirjaa ajankäyttöäsi 2 viikkoa. Vastaamalla lisäksi kyselyyn ajankäytön seurannan alussa ja lopussa, autat saamaan tietoa erilaisista ajankäyttötavoista ja niiden yhteydestä hyvinvointiin.

Selvitämme myös miten joustavat työajat ovat yhteydessä palautumiseen ja uneen, sekä mitkä tekijät vaikuttavat joustaviin työaikoihin. Loppukyselyyn vastattuasi voit jatkaa Aikani-sovelluksen käyttöä vapaasti.

 

Annina Ropponen
Erikoistutkija, Työterveyslaitos
Kirjoittaja vastaa Asiantuntijoiden työaika -hankkeesta Työterveyslaitoksella

**

Osallistu tutkimukseen ja voita iPhone!

Osallistumalla työaika-tutkimukseen, osallistut iPhone 6 S:n arvontaan.

Osallistuminen on helppoa

  1. Lataa Aikani-mobiilisovellus puhelimeesi App Storesta tai Google Playsta
  2. Kirjaa kaksi viikkoa ajankäyttöäsi mahdollisimman tarkasti sovellukseen.
  3. Vastaa sähköpostiisi saapuvaan kyselyyn ensin aloitettuasi ajankäytön kirjaamisen ja uudestaan kun kaksi viikkoa on kulunut.

Jättekiva – voiko Ruotsista olla meille mallia työaikoihin?

Annina Ropponen, erikoistutkija Työterveyslaitos

Työurien pidentäminen on ajankohtainen aihe, johon liittyvissä keskusteluissa yhtenä ratkaisuna on esitetty työurien katkosten vähentämistä eläkeikien nostamisen ohella. Pohjoismaissa naiset ja miehet ovat yhtä usein työelämässä, mutta erityisesti naisten työura katkeaa väliaikaisesti lasten syntymän ja hoivan aikana.

Suomessa on yleisintä että äiti jää hoitamaan lasta kotiin, sen sijaan Ruotsissa etenkin isommissa kaupungeissa myös miesten osuus perhevapaiden käyttäjinä on merkittävä. Osa-aikatyö on yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta osa-aikatyö myös ajoittuu osin samaan ajankohtaan kuin lastenhoito.

On arvioitu, että perhevapaaetuuksien ja osa-aikatyön sopivalla yhdistämisellä voitaisiin tukea naisten työhön paluuta ja työssä oloa lasten ollessa pieniä ja siten pidentää työuria jo työuran varhaisemmissa vaiheissa. Toistaiseksi tutkimustietoa on aiheesta varsin vähän ja etenkin tieto joka huomioisi miehet ja pitkäaikaiset vaikutukset (vuosia perhevapaiden jälkeen) on lähes olematonta.

 

Suomi ja Ruotsi – samanlaiset mutta erilaiset

Ruotsi on sekä järjestelmiltään että työelämältään mallimaa joustavasta työstä. Perhe- ja sairausvapaita voidaan käyttää osa-aikaisesti, mutta Ruotsissa tehdään myös paljon vapaaehtoista osa-aikatyötä ja etätyötä johtuen esimerkiksi perhetilanteesta tai kulkuyhteyksistä. Lisäksi ruotsalaisilla on mahdollisuus siirtää perhevapaita pikkulapsivaiheesta myöhemmäksi kunnes lapsi täyttää 8 vuotta tai menee 2. luokalle koulussa, vaikkakin päivähoitomahdollisuudet ovat hyvin samanlaiset kuin Suomessa.

Suomessa vuonna 2007 käyttöön otettu osasairausvapaa on askel Ruotsin mallin suuntaan, mutta toimiviin järjestelmiin on vielä matkaa, sillä sekä osa-aikaisen sairaus- että perhevapaan käyttö on Suomessa varsin vähäistä johtuen järjestelmien jäykkyydestä ja kriteereistä.

 

Syytetäänkö järjestelmää ja kadehditaan naapuria?

Asenteilla on iso merkitys eroissa Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissa osa-aika- ja etätyö syystä riippumatta ovat kiinteä osa työelämää. Ei ole ihmeellistä jos Andreas on poissa keskiviikkoisin, pidetään siis yhteiset kokoukset muina päivinä.

Suomessa hurjimmillaan osa-aikatyön esteenä on ollut se, ettei palkanlaskentaohjelma hyväksy muuta kuin täyden tai puolikkaan työajan.Toisaalta Suomessa elää varsin sitkeästi epäluuloja etätyöläisen ajankäytöstä.

Mitäpä jos vain avoimella keskustelulla ja yhteisesti sopimalla otettaisiin osa-aika- ja etätyö tavaksi myös meillä?

 

Annina Ropponen
Erikoistutkija
Työn ja työorganisaatioiden kehittäminen, Työterveyslaitos