Kirjoittajan arkistot:Arja Parpala

Työnhakija on lomansa ansainnut

Arja Parpala

Loma-aika lähestyy ja moni työnhakija miettii, miten jatkaa työnhakuaan kesällä. Työnhaun markkinat hiljenevät, mutta eivät pysähdy kokonaan. Siksi moni ajatteleekin, että on pakko jatkaa koko kesä työnhakua, jotta ei vain vahingossa juuri se minun työpaikkani mene sivu suun.

Ei se parissa viikossa mene sivu suun!

Jokainen tarvitsee lomaa työstä. Työnhaku on rankkaa työtä ja siksi myös siitä on pidettävä lomaa. Työterveyslaitoksen mukaan lomaa pitää olla vähintään kaksi – kolme viikkoa, jotta sen aikana ehtii palautua. Vasta noin kahdeksan päivän kuluttua alkaa olla voimia olla aktiivinen ja tehdä itselle mieluisia, mieltä virkistäviä asioita. Palautuminen edellyttää sekä lepoa että tekemistä.

Sovi siis itsesi kanssa, milloin pidät loman. Tee ennen lomaa selvä suunnitelma, mitkä asiat viet loppuun ennen lomaa ja mistä aloitat ensimmäisenä loman jälkeen. Ihan samat neuvot pätevät niin työssä olevalle kuin työtä hakevallekin.

On parempi lomailla kokonaan kuin pitää itseään löyhässä hirressä ja vilkuilla työnhaun asioita vähän väliä koko kesän. Kun aloitat lomasi, vapauta itsesi mahdollisimman kokonaan työnhausta. Kun mieleen tulee katsella työpaikkailmoituksia netistä tai alat pohdiskella, millaisen hakemuksen haluaisitkaan kirjoittaa, pysähdy. Siirrä ajatuksesi aktiivisesti lomaan ja lomatekemisiin.

Koska ajatuksia on hankala hallita, saatat tarvita keinoja saadaksesi ne pois mielestä. Yksi hyvä tapa on siirtää ajatukset paperille. Hanki itsellesi pieni, silmää miellyttävä vihkonen ja pidä se mukanasi koko ajan. Kun mieleesi tulee kysymys, tehtävä tai idea, joka liittyy työnhakuun, kirjoita se vihkoosi ja sulje sitten vihko. Näin vapautat aivosi lepäämään ja virkistymään. Voit luottaa siihen, että alitajuntasi kyllä työstää asioita, kun annat sille tilaa.

Kun loma päättyy, ota vihkosi esille ja priorisoi ensimmäisenä ne asiat, jotka tulivat kesällä mieleen. Katso sitten ennen lomaasi tekemääsi suunnitelmaa ja päätä, mistä aloitat.

Toivotan virkistävää ja palauttavaa lomaa kaikille!

Arja Parpala
Uravalmentaja

Työelämän pieniä käytäntöjä tarkastellen kohti mielekästä työtä

Uravalmentaja Arja Parpala

Työelämässä vallitsee toisaalta managerialismin kertomus, jonka avainsanoja ovat kilpailukyky, tehokkuus ja tuloksellisuus ja jossa työntekijä on valjastettu resurssiksi talouden rattaisiin.

Tässä tarinassa työntekijä on laiskamato, jota pitää ruoskia yhä tehokkaampaan toimintaan. Lomia on lyhennettävä, työttömyyspäivärahoja leikattava ja eläkeikää nostettava, jotta laiska ja haluton kansalainen saadaan tuottavaksi koneiston osaksi.

Toisaalta puheena on yhä enemmän uuden työn sankaritarina, jossa kaikki on mahdollista, menestys on itsestä kiinni ja jokainen voi toteuttaa unelmansa. Sankari liitää onnistumisesta toiseen, joustavasti, ajasta ja paikasta riippumattomana. Hänelle työ ja elämä ovat yhtä ja hänen harteillaan on kansakunnan kohtalo.

Kumpikin tarina on osin totta, osin harhaa. Kummassakin tarinassa työntekijä tuntuu kuitenkin jäävän kovin yksin vastuuseen. Mikä voisi olla mielekkäämpi tapa ajatella työstä ja elämästä? Miten voisi tehdä tilaa luovuudelle ja mielekkyydelle, jotta yksilö olisi oman elämänsä Kasparov eikä pelinappula muiden pelilaudalla?

 

Muutos lähtee työelämän käytännöistä

Löysin mielestäni yhden toimivan, askel askelelta etenevän tavan. Valtaamon ratkaisu on porautua työelämän toimintakulttuurin pienimpiin osasiin, käytäntöihin.

Työelämän toisinajattelijat Elina Henttonen ja Kirsi LaPointe puhuvat työelämässä vallalla olevista kertomuksista. Kuuntelin jokin aika sitten heidän puheenvuoroaan, jossa pohdittiin, kuinka tehdä tilaa mielekkäälle työlle.

Meistä jokainen toimii pitkälti automaattiohjauksella, samoin jokaisessa organisaatiossa on paljon työn tekemisen ja olemisen käytäntöjä, joita ei enää edes huomata. Niistä osa tulee mielekästä tekemistä ja osa varmasti haittaa työn mielekkyyttä.

Näitä käytäntöjä voit tarkastella itse tai yhdessä toisten kanssa. Voit valita omasta työstäsi jonkin käytännön, tavan toimia, joka joko edistää tai estää mielekkyyttä sinun näkökulmastasi.

Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

  • Mitä käytännössä tavoitellaan?
  • Kenen päämääriä se palvelee?
  • Miten se luo tai syö mielekkyyttä?
  • Miten käytäntöä ylläpidetään?

Entä jo kokoaisit pienen porukan – pari-kolme työkaveria – ja ryhtyisitte vaikkapa silloin tällöin – ehkä säännöllisestikin tarkastelemaan yhteisiä käytäntöjänne? Millaisia muutoksia tällainen pieni yhteisö voi saada aikaan organisaatiossa?

 

Arja Parpala
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Voisiko seuraava työpaikkasi löytyä piilosta?

Uravalmentaja Arja Parpala
  • Tapasin mielenkiintoisella alalla työskentelevän tuttavan ja keskustelin hänen kanssaan alan työnäkymistä. Lähetin hänelle myös CV:ni. Parin viikon kuluttua hänen kollegansa soitti ja pyysi haastatteluun.
  •  Kirjoitin lyhyen kuvauksen kokemuksestani LinkedInin ryhmään. Suorahakukonsultti otti minuun yhteyttä ja olin pian uudessa työssä.
  • Menin TE-hallinnon tarjoamaan rekrytointikoulutukseen ja löysin harjoittelupaikan kiinnostavasta yrityksestä. Työ jatkui harjoittelujakson jälkeen vakituisena.
  • Sain yhteydenoton LinkedInissä erään yrityksen toimitusjohtajalta. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut heillä tarjolla olevasta tehtävästä. Minulla oli juuri passeli tausta heille.
  • Ystäväni vinkkasi työpaikasta omassa organisaatiossaan. Nyt työskentelen hänen kanssaan samassa työyhteisössä.
  • Luin lehdestä jutun lähistölle perustettavasta uudesta yrityksestä. Otin yhteyttä toimitusjohtajaan ja kysyin, olisiko hänellä käyttöä osaamiselleni. Hänellä oli!

Nämä ovat asiakkaitteni kokemuksia siitä, kuinka he ovat löytäneet kiinnostavia työmahdollisuuksia piilotyömarkkinoilta.

Suorahaku- ja rekrytointikonsultit kertovat, että jo 80 – 85 prosenttia työpaikoista on piilossa. Vain alle 20 prosenttia tulee koskaan julkisesti haettavaksi. Kuitenkin työnhakijoista suuri osa näyttää keskittyvän vastaamaan työpaikkailmoituksiin ja muut työnhaun kanavat jäävät helposti huomiotta.

 

Tee kattava työnhaun suunnitelma!

Jotta sinä et jäisi suhteellisen harvojen, julkisesti haettavien ja äärimmilleen kilpailtujen työpaikkojen armoille, suosittelen lämpimästi työnhaun suunnitelman tekemistä. Suunnitelman voit tehdä millä tahansa tekniikalla.

Tärkeintä on, että siinä käyvät ilmi toimenpiteet, niiden aikataulu, kontaktihenkilöt, toimenpiteiden seuranta ja tulokset. Voit myös kirjata, miten aiot kehittää työnhakuasi kokemustesi pohjalta.

Piilotyöpaikkoja löytyy monelta suunnalta. Tässä muutama kysymys avuksesi:

  • Milloin olet päivittänyt tiedot tuttavistasi, jotka työskentelevät kiinnostavilla aloilla tai yrityksissä? Milloin tapaat heidät seuraavan kerran? Mistä keskustelet silloin heidän kanssaan?
  • Mitkä ovat sinulle kiinnostavia työnantajia? Millä perusteella olet valinnut ne ja mihin olet ne koonnut? Seuraatko organisaatioita LinkedInissä tai teetkö kohdeyrityksistä luettelon Exceliin
  • Tunnetko kiinnostavan alan katto-organisaatiot, joiden jäseninä alan toimijat ovat? Oletko tutustunut Kauppalehden Menestyjät -listaukseen?
  • Miten otat yhteyttä työnantajiin? Kenelle soitat tai lähetät CV:si ja mitä puhut hänen kanssaan, kun saat hänet langan päähän?
  • Mihin ammatillisiin tilaisuuksiin, tapahtumiin tai messuihin osallistut tänä keväänä? Mitä tavoittelet osallistumalla? Keiden henkilöiden tai organisaatioiden kanssa aiot hankkiutua keskusteluihin?
  • Kuinka monen suorahaku- tai rekrytointiyrityksen CV-pankissa on sinun tietosi? Milloin päivitit ne viimeksi? Kuinka monen konsultin kanssa olet keskustellut viime aikoina? Miten aiot lähestyä heitä?
  • Missä kunnossa LinkedIn-profiilisi on? Entä seuraatko Twitterissä keskusteluja esim. avainsanoilla #rekry #työpaikat #jobs?
  • Löytyykö tuore CV:si Monsterista, Oikotieltä ja TE-palvelujen CV-netistä? Esim. Monsterin CV-kantaan työnantajat tekevät tuhansia hakuja kuukausittain.
  • Mistä aiheista voisit kirjoittaa blogia, keskustella Twitterissä tai LinkedInin ryhmissä tuodaksesi esille ammatillista osaamistasi ja omia ideoitasi? Miten voit erottua eduksesi saman alan osaajista?
  • Seuraatko oman alasi työpaikkailmoittelua laajasti sekä perinteisissä kanavissa että verkossa?

Yllä on kymmenen tapaa, joilla voit aktivoida omaa työnhakuasi. Kun otat näitä käyttöön, tutkit aktiivisesti mahdollisuuksia ja puhut työnhaustasi avoimesti, seuraava työpaikkasi saattaa hyvinkin olla piilotyöpaikka!

Jos haluat sparrata suunnittelmaasi meidän Suomen Ekonomien uravalmentajien kanssa, otathan yhteyttä: puhelinajan varauskalenteri tai ura@ekonomit.fi.

 

Arja Parpala
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Tyrmäävätkö karut kokemukset sinunkin uskosi työhön?

Uravalmentaja Arja Parpala

Haluatko sinä sitoutua työhösi ja työnantajaasi? Haluatko, että myös työnantaja sitoutuu sinuun?

Uskotko, että työnantajalla ja työntekijöillä on yhteinen intressi – kun ihmiset menestyvät, menestyy myös työnantaja ja päinvastoin.

Viime kevään ja tämän syksyn aikana olen kuitenkin törmännyt useaan tilanteeseen, jossa työntekijä on ollut valmis sitoutumaan ja tekemään hyvää työtä, mutta työnantaja käyttää hyväkseen tätä halua.

Kaikkein karuimpia ovat olleet muutaman vastavalmistuneen kertomukset. He ovat menneet unelmiensa työpaikkaan suurin toivein ja innostuneena. He ovat saaneet esimiehiltään ja organisaatiosta hyvää palautetta työstään ja oppimisestaan.

He ovat sitoutuneet ja tehneet työtä itseään säästämättä neljä kuukautta. Päivää ennen koeajan päättymistä esimies on kutsunut heidät luokseen ja irtisanonut heidät ilman minkäänlaista etukäteisvaroitusta tai ilmaistua syytä.

Kyllä. Lain mukaan on varmaan toimittu oikein, mutta hyvä työnantaja ei vetoa pelkästään lain kirjaimeen.

 

Työpaikan menetys elämän stressaavimpia kokemuksia

Mikä pommi tällaisen ilmoituksen täytyy olla nuorelle tai kokeneemmallekin ihmiselle, joka on kuvitellut päässeensä hyvään työpaikkaan ja mielenkiintoiseen työhön, jossa hyvästä työstä palkitaan.

Ryhdy siinä sitten uravalmentajana kokoamaan tämän ihmisen pirstoutunutta itsetuntoa, parsimaan hänen luottamustaan työelämään ja työnantajiin. Miten tällaisessa tilanteessa saat hänet uskomaan, että Suomessa on paljon hyviä työnantajia ja loistavia esimiehiä, jotka kannustavat ja tukevat ihmisiä ja joille oman porukan menestys on avain myös koko organisaation menestykseen?

En mitenkään voi käsittää, miten tällaisia temppuja voidaan tehdä suomalaisessa työelämässä.

Ymmärrän toki, että on sellaisia tilanteita, joissa esimiehen on pakko tehdä ikäviä ratkaisuja. Mutta täytyykö ihminen hajottaa palasiksi? Eikö asian voi kertoa kuin ihminen ihmiselle, perustellen ja kuunnellen? Silloin irtisanotulla voisi olla mahdollista jatkaa pystypäin eteenpäin.

Surutyö seuraa aina yllättävistä menetyksistä – työpaikan menetys on yksi stressaavimmista.

Miten me työelämää kokeneet esimiehet, tiiminvetäjät ja johtajat, voisimme olla enemmän ihmisiä ja vähemmän työkoneita? Inhimillisyys ei vaadi kovin paljoa, vain hiukan valmistautumista, jotta asiansa voi esittää inhimillisesti ja hiukan aikaa kuunnella ja keskustella ihmisen kanssa?

 

Arja Parpala
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

**

Suomen Ekonomit palvelee ura eri käänteissä, katso kuinka voimme palvella sinua.

Minäkö twitteriin?

Uravalmentaja Arja Parpala

Twitter on sosiaalisen median kanavista kaikkein sosiaalisin ja tasa-arvoisin. Twitterissä kuka tahansa voi seurata ketä tahansa eikä kukaan arvota seuraajiaan sen perusteella, millainen status tai CV hänellä on. Ajatukset, mielipiteet ja informaatio ovat se sampo, josta Twitterissä ammennetaan.

Itse aloitin twiittaamisen siksi, että minulla on onni kuulla usein mielenkiintoisia puheenvuoroja ja osallistua hyödyllisiin koulutuksiin. Halusin tehdä muistiinpanoja ja ajattelin, että samallahan voin kertoa muillekin, mitä mielenkiintoista puhuja sanoo. Siispä rupesin kirjoittamaan muistiinpanoja Twitteriin.

Jossain kohtaa jokin ajatus herätti mielessäni kysymyksen. Kirjoitin tuon kysymyksen Twitteriin. Sitten jokin puhujan kannanotto innosti minut kommentoimaan hänen ajatuksiaan. Kirjoitin kommenttini Twitteriin. Ja kas, yhtäkkiä joku minulle tuntematon henkilö vastasi kommenttiini ja joku  toinen alkoi seurata minua.

Välillä olen aktiivinen twiittaaja ja välillä epäaktiivinen. Huomasin, että joka kerta, kun kirjoitin muistiinpanojani, sain lisää seuraajia. Samalla innostuin itsekin seuraamaan näitä henkilöitä tai organisaatioita ja aloin saada ajankohtaista tietoa monista minua kiinnostavista aiheista.

 

Rohkeasti twiittaamaan

Twitter-elämä on helppo aloittaa. Perusta tili ja etsi joku henkilö, jonka tiedät olevan jo mukana.

Ryhdy seuraamaan häntä, katso ketkä muut seuraavat häntä ja keitä hän seuraa. Jos kiinnostuksen kohteissanne on yhteneväisyyttä, löydät hänen kauttaan muita samoista asioista kiinnostuneita. Ryhdy seuraamaan myös heitä. Usein nämä henkilöt – tai organisaatiot – ryhtyvät myös seuraamaan sinua.

Jos haluat perehtyä Twitteriin pikku hiljaa, voit vain lueskella, mitä muut ajattelevat asioista. Jos jokin ajatus kolahtaa, voit retweetata ajatuksen omille seuraajillesi. Pikku hiljaa twiittien maailma avautuu ja mielenkiinto osallistua keskusteluihin omin ajatuksin kasvaa.

Twitterissä on mukana suuri joukko edelläkävijöitä, ihmisiä ja organisaatioita, jotka elävät ajan hermolla ja jotka näkevät kauas tulevaisuuteen. Jos haluat rakentaa verkostoa, tutustua kiinnostavan organisaation toimintaan tai löytää työpaikan, Twitter on oikea paikka.

Etsi sinua kiinnostavia työnantajia ja ryhdy seuraamaan niitä ja niiden avainhenkilöitä. Minä tahansa päivänä sinulle voi tulla tilaisuus osallistua tällaisen henkilön tai organisaation avaamaan keskusteluun, tehdä vaikutus ja luoda kontakteja. Milloin tahansa voit saada jonkin tiedonjyvän, joka on sinulle mittaamattoman arvokas.

Voit aloittaa lukemalla hyvän pikaoppaan Twitterin käytön aloittamiseen.

 

Arja Parpala
Asiantuntija, Ekonomiliiton urapalvelut

Korkeammalle, laajemmalle, syvemmälle

Uravalmentaja Arja Parpala

En ole koskaan tunnustautunut feministiksi. En ole myöskään koskaan uskonut lasikattoon. Olen aina uskonut, että Suomessa ihmisillä on  tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä urallaan olivatpa he miehiä tai naisia. Olen luottanut siihen, että hyvä työ palkitaan ja osaavia ammattilaisia tuetaan urallaan eteenpäin.

Nyt olen muuttanut mieleni. Annamari Sipilän pääkirjoitus vappupäivän Helsingin Sanomissa avasi silmäni ymmärtämään, mitä olen nähnyt.

Olen kolmen vuoden ajan työskennellyt SEFEn uravalmentajana. Tänä aikana olen ohjannut, sparrannut ja coachannut noin tuhatta naista ja miestä, jotka ovat pohtineet uransa suuntaa, hakeneet työtä tai miettineet palkkauksen kiemuroita. Tässä työssä olen nähnyt selvästi naisten ja miesten erilaisen suhtautumisen niin osaamiseensa kuin mahdollisuuksiinsakin.

En halua yleistää, mutta usein näen omassa työssäni naisten vaatimattomuuden. Naiset ovat yllättävän arkoja pyytämään korkeampaa palkkaa kuin nykyisessä työssä. Helposti he hakevat tehtäviä, jotka ovat samalla tai jopa alemmalla tasolla kuin nykyinen tehtävä. Naiset kuvaavat jopa kielitaitoaan vaatimattomammin kuin miehet. Ja jos nainen on työtön, ikärasismi mietityttää erityisesti.

 

Vieno toive naisille!

Naiset, kannustakaa toisianne eteenpäin: korkeammalle, laajemmalle, syvemmälle kunkin omien intressien mukaan. Jos hyväveliverkosto toimii hyvin, miksei hyväsiskoverkostokin voisi toimia.

”Tasa-arvon nimissä kannustan johtajana sekä hyviä naisia että miehiä”, sanoo johtajanainen. Tottakai – mutta näyttääkö siltä, että miesjohtajat kannustavat tasa-arvoisesti hyviä miehiä että naisia?

Jos näin olisi, työelämän ja yhteiskunnan johtotehtävissä olisi ainakin yhtä paljon naisia kuin miehiä. Ekonomiopiskelijoista on jo 80-luvulta asti ollut vähintään puolet naisia. Hitaasti etenevät tasa-arvon rattaat, kun vieläkään yritysten johtotehtävissä ei olla lähelläkään 50-50 jakoa.

Haluan, että tyttäreni voi aikanaan edetä vapaasti omien kykyjensä ja mielenkiintojensa mukaan niin korkealle, laajalle tai syvälle kuin tahtoo.

 

Pyydän sinua miettimään kahta asiaa:

Esimies: Kannustatko sekä miehiä että naisia heidän kykyjensä ja taitojensa pohjalta ilman, että sukupuoli vaikuttaa toimintaasi? – Oletko aivan varma?

Vanhempi: Miltä sinusta tuntuu, jos sinun lapsesi ei pysty käyttämään työssään osaamistaan ja etenemään haluamallaan tavalla, vain koska hän on tyttö – tai poika?

 

Arja Parpala – tytär täytti juuri 12 vuotta.
Asiantuntija, SEFEn Urapalvelut

Kokemusten jakaminen kehittää ammattitaitoa!

Oletko miettinyt millä eri tavoilla voit kehittää osaamistasi? Luen satoja jäsentemme CV:itä vuodessa. Joskus keskustelussa käy ilmi, että henkilö on työssään tai vapaa-ajallaan osallistunut mentorointiin aktorina tai mentorina  – mutta asiasta ei ole mitään mainintaa CV:ssä!

Sinne on kyllä uskollisesti kirjattu Excelin perusteet, lyhyet oman alan koulutukset ja pidemmät esimieskoulutukset. Mutta usean kuukauden tai vuoden mittainen työskentely, jossa henkilö on kehittänyt itseään tai auttanut toista kehittymään – samalla kehittyen itse – ei näy missään!

 

Mentorointi vastaa moneen tarpeeseen

Mentorointi on tällä hetkellä keskustelunaiheena niin mediassa kuin työpaikoilla. Lisäksi mentorointi on yksi SEFEn suosituista palveluista. SEFE on toteuttanut mentorointiohjelmia eri puolilla Suomea yli 15 vuoden ajan.

SEFEn mentorointiohjelmassa aktori ja mentori ovat yleensä eri organisaatioista ja mentorointiin tullaan mukaan molemminpuolisesta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, halusta kehittyä ja auttaa kehittymään.

Sefeläisten kokemukset mentoroinnista ovat olleet erittäin myönteisiä.

 

Aktorit haluavat selkeytystä ja kokemusten vaihtoa

Mentoroinnilla on monia tavoitteita. Yleisimpiä aktorien eli ohjattavien tavoitteita ovat urasuunnitelmien selkeyttäminen, vahvuuksien ja kehittymistarpeiden tunnistaminen, johtaminen ja esimiestyö, työskentely kansainvälisessä ympäristössä sekä työn ja muun elämän yhteensovittaminen.

Myös yrittäjäksi ryhtymistä suunnittelevat tai tuoreet yrittäjät kaipaavat usein kokeneemman yrittäjän sparrausta.

 

Mentori sparraa ja edistää omiakin tavoitteitaan

Moni mentoriksi ensi kertaa ryhtynyt yllättyy, kuinka paljon pääsee itse kehittymään prosessin aikana. Mahdollisuus peilata omia ajatuksiaan, tavoitteitaan ja kokemuksiaan toisen henkilön kanssa on antoisaa molemmille. Monet ovat myös halunneet kehittää taitojaan valmentajana ja kehittyä omassa esimiestyössään ja valinneet tavaksi mentorina toimimisen. Moni palaa mentoriksi aina uudelleen, koska kokee prosessin itselleen mielekkääksi ja antoisaksi.

Tarja Mykrä on tehnyt Pro Gradu tutkielman hiljaisen tiedon siirtämisestä mentoroinnissa. ” Keskeisimmiksi hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmiksi osoittautuivat mentorin läsnäolo, kuuntelu, kysymysten tekeminen ja aktorin oivalluttaminen”, Tarja toteaa työnsä yhteenvedossa.

Mentorin ei tarvitse olla ohjauksen ammattilainen vaan mentoroinnissa on kyse kokemusten jakamisesta ja kokemuksesta oppimisesta. Lisäksi SEFE tarjoaa aktoreille ja mentoreille kattavan opastuksen ja työkalupakin, josta valita omaan tyyliin ja tarpeeseen sopivia välineitä.

 

SEFE ottaa käyttöön uusia tapoja mentoroinnissa

Viime vuonna pääkaupunkiseudulla otettiin käyttöön ryhmämentorointi. Pienryhmässä on kaksi aktoria, joiden tavoitteet ovat linjassa keskenään ja yksi mentori. Kokemukset ovat olleet todella positiivisia ja tämän vuoden ohjelmissa ryhmämentorointi yhä laajemmin käytössä.

Seuraava askel SEFEn mentorointiohjelmassa on ns. non-stop-mentorointi, joka aloitetaan tänä keväänä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Non-stopissa yksittäinen aktori-mentori-pari tai pienryhmä voi aloittaa oman mentorointiprosessinsa omassa aikataulussaan. SEFE tukee heitä webinaarein ja verkosta löytyvin työvälinein. SEFEn tavoitteena on mahdollistaa mentorointiin osallistuminen mahdollisimman monelle jäsenelle joko aktorina tai mentorina.

Tervetuloa siis mukaan kehittymään ja oppimaan kokemuksesta – joko aktorina tai mentorina!

 

Arja Parpala
Asiantuntija, Urapalvelut