Kirjoittajan arkistot:Juha Oksanen

Palkkauksesta puhumisen sietämätön vaikeus

Suomen Ekonomien tutkimuspäällikkö Juha Oksanen

Palkkatasa-arvoon on vielä pitkä matka. Ekonominainen saa edelleen selvästi pienempää palkkaa kuin miespuolinen kollegansa.

Nais- ja miesekonomien välinen selittymättömätön palkkaero on noin 11 prosenttia yksityisellä sektorilla, valtiollakin kuutisen prosenttia. Selittymättömällä palkkaerolla tarkoitetaan miesten ja naisten palkoissa olevia eroja, kun verrataan samanlaisissa tehtävissä ja samankaltaisilla taustaominaisuuksilla työskenteleviä miehiä ja naisia.

Suomen Ekonomien tuoreimman palkkatasotutkimusaineiston pohjalta on jälleen tehty palkkaepätasapainotutkimus. Siinä tarkastellaan selittymättömätöntä palkkaeroa naisten ja miesten sekä eri työnantajasektorien välillä.

 

Palkasta ei juuri keskustella

Ekonomien palkkatasotutkimuksen viime syksyn vastaajista 25 prosenttia ei oman ilmoituksensa mukaan keskustele palkastaan esimiehensä kanssa koskaan. Säännöllisesti ilmoitti keskustelevansa vain 12 prosenttia. Tulos on huolta herättävä, joskaan ei enää yllättävä. Samansuuntaista viestiä on kuulunut ”kentältä” ja saatu eri selvityksistä jo aiemmin.

Palkkatasotutkimuksen tulosten valossa on myös nähtävissä, että myös oman tehtävän vaativuuden arviointiin liittyvät kriteerit ovat, valtiosektorilla töissä olevia lukuun ottamatta, hyvinkin puutteellisesti tiedossa: 64 prosenttia kaikista vastaajista kertoi olevansa tietämätön näistä.

Perinteisessä asematasotarkastelussa suurin yksittäinen osuus Suomen Ekonomien työssäkäyvistä jäsenistä työskentelee asiantuntijoina. Asiantuntijoista vain 32 prosenttia vastaajista ilmoitti tuntevansa oman tehtävänsä vaativuusperusteet.

Keskijohdossakin osuus oli vain 41 prosenttia. Palkkatasotutkimus antoi myös selvää viestiä siitä, että keskusteleminen yleis- tai meriittikorotuksista on hyvinkin satunnaista työpaikoilla.

 

Avoimuus edesauttaa muutosta

Tilanteen taustalla on paljon erilaisia tekijöitä, näiden joukossa se, että palkkauksesta ei juuri puhuta. Onkin syytä jatkaa vaikuttamista siihen, että tilanne muuttuu, mitä nopeammin sen parempi.

Epävarma taloustilanne, kokemus tai oletus esimiehen ”palkkavallan” olemattomuudesta, ajanpuute ja niin edelleen ovat riittämättömiä, joskin etenkin alaisen näkökulmasta katsottuina usein varsin ymmärrettäviä syitä sille ettei palkkausta haluta tai uskalleta ottaa puheeksi.

Esimiehen tehtävä on huolehtia, että alaisen kanssa yhdessä säännöllisesti puhutaan tämän palkkauksesta ja että sitä arvioidaan suhteessa tehtävän vaativuuteen ja vastuullisuuteen sekä henkilön osaamiseen ja siinä mahdollisesti tapahtuneisiin olennaisiin muutoksiin.

Avoimuus ja puhuminen edistävät palkkauksen tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ne ovat myös keskeinen osa hyvää esimiestyötä ja johtamista. Onkin syytä edelleen jatkaa puhumista siitä, miksi puhumista ei ole enemmän.

 

Juha Oksanen
Tutkimuspäällikkö, Suomen Ekonomit

**

Katso vinkit palkkakeskusteluun

Lue lisää palkoista

Työn ja yksityiselämän sopuisa rinnakkaiselo edellyttää luottamusta ja joustavuutta

Suomen Ekonomien tutkimuspäällikkö Juha Oksanen

Osana vuotuista Palkkatasotutkimusta SEFE kyseli viime syksynä ekonomijäseniltään mielikuvia erilaisista työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen kysymyksistä. Teema on erittäin ajankohtainen ja kiinnostava ennen kaikkea työssä jaksamisen ja johtamisen näkökulmista. Uskon vahvasti siihen, että työssään ja yksityiselämässään hyvinvoiva ekonomi on myös tuottava ja tehokas.

Tuloksista nousee esille useita kohtia, joita voi pitää huolestuttavina. Vain joka kolmas vastaaja ilmoitti palautuneensa hyvin työn aiheuttamasta kuormituksesta viimeisten kolmen kuukauden aikana. 30 prosenttia vastaajista ilmoitti joutuvansa tekemään enemmän ylitöitä kuin haluaisi.

Joka kuudennella puolestaan on vaikeaa pitää kaikki ansaitut loma- ja vapaapäivänsä. Kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti joutuvansa usein venyttämään työpäivää saadakseen työnsä tehdyksi.

Puolet vastaajista kokee jatkuvia aikapaineita työmääränsä vuoksi. Lähes kaksi kolmesta vastaajasta myös ajattelee usein työasioita vapaa-aikanaan ja joka kolmas tuntee laiminlyövänsä kotiasioita työnsä vuoksi.

Kun vielä joka neljäs on eri mieltä väittämän ”pystyy irrottautumaan työasioista vapaa-ajalla” ja joka kuudes väittämän ”voi käyttää työaikajoustoja riittävästi omien tarpeiden mukaan” kanssa, on helppo nähdä puutteita edellä mainitun teeman huomioon ottamisessa.

 

Aivot ja mieli tarvitsevat lepoa ja ”määräaikaishuoltoa” 

Asiantuntijaorganisaatioissa, joissa ekonomit työskentelevät, tulisi edelleen pyrkiä lisäämään luottamusta ja joustoja. Toisaalta on muistettava myös, että aivot ja mieli tarvitsevat lepoa ja ”määräaikaishuoltoa” toimiakseen moitteettomasti.

Olennaista olisi myös mitata  todellista työn tuottavuutta ja antaa asiantuntijoille lisää vapauksia organisoida työtään henkilökohtaisen elämäntilanteensa mukaan. Luovuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta ruokitaan itsetarkoituksellisen sääntöviidakon ja vahtimisen karsimisella sekä luottamukseen ja positiiviseen työilmapiiriin panostamisella.

Työilmapiiri, työaikajoustot ja oman työn organisointiin liittyvä harkintavapaus myös korostuvat yhä enemmän tiedusteltaessa opiskelijoilta ja joitakin vuosia valmistumisensa jälkeen työssä olleilta heidän työpaikanvalintakriteerejään. Hyvä henkilöstöpolitiikka ja työnantajakuva kulkeutuvat viidakkorummussa tehokkaasti eteenpäin. Näissä asioissa hyvän maineen saanut yritys tai organisaatio houkuttelee motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä.

Olisiko siis syytä viimein ottaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haaste todesta ja ryhtyä tositoimiin tilanteen parantamiseksi? Kaikki voittavat jos vastaus on kyllä.

Juha Oksanen
Tutkimuspäällikkö, SEFE

Kuuntele sydäntäsi, löydä oma tiesi

SEFEn tutkimuspäällikkö Juha Oksanen

Arjessa kuulee ja näkee erilaisia uratilanteita ja -tarinoita. Epävarmuutta omista valinnoista ja niiden taustoista, halua ”tehdä oikein”. Tämä alkaa tyypillisesti jo opiskeluvaiheessa: mitä valintoja (esimerkiksi pääaine tai ohjelma) minun kannattaa tehdä jotta todennäköisesti myöhemmin työllistyn ”laadukkaasti”  tai keskimäärin ansaitsen erityisen hyvin esimerkiksi erilaisten tilastojen valossa. Tässä vaiheessa on syytä soittaa hälytyskelloja, ollaan vaaravyöhykkeellä.

Omaa tilannetta peilataan usein kollegoiden, ystävien ja niin edelleen tilanteisiin ja pohditaan, olenko menossa ”oikeaan” tai niin sanotusti yleisesti arvostettuun suuntaan. On ehdottoman hyvä että ura-askelia suunnitellaan ennalta. Tunne ja järki eivät ole toisiaan poissulkevia voimia.

Olennaista on kuitenkin pohtia, mitä juuri sinä itse haluat tehdä, mikä sinua kiinnostaa ja missä olet erityisen vahva. Niin kutsuttujen hygieniatekijöiden (palkkaus ja muut työsuhteen ehdot, työn rakenteellinen organisointi jne.) varaan ei kannata omia uravalintojaan rakentaa, vaikka niilläkin tietty merkitys väistämättä on.

Ole avoin ja rehellinen omille toiveillesi ja kiinnostuksen kohteillesi. Työ, jolla itse koet olevan merkitys ja jossa koet pystyväsi hyödyntämään omaa osaamistasi , toteuttamaan itseäsi sekä kehittymään, palkitsee ja antaa tyydytystä. Ole siis oma itsesi ja unohda stereotyyppiuramallit. Työurallakaan ei kannata elää ns. sitku (sitten kun…) –asenteella, sillä elämä on tässä ja nyt, se ei odota.

Sisällöllisesti palkitsevassa ja kiinnostavassa työssä tuntuukin parhaimmillaan samalta kuin mitä Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka juuri kuvaili sanoilla ”lopetin työnteon vuosia sitten” (Talouselämä  20 / 2013). Muutos ei toki tapahdu itsestään, se vaatii aktiivisuutta ja aloitteellisuutta sekä usein myös pientä kärsivällisyyttä.

 

Sinä tiedät, sinä päätät

Kukaan muu ei lopulta voi puolestasi päättää, mikä on sinulle sopiva ura tai tehtävä, se pitää itse löytää. Tätä pohtiessa apuna kannattaa toki käyttää omia verkostojaan ja esimerkiksi SEFEn päteviä uraneuvojia. Kannustan avoimesti haastamaan itseäsi ja pohtimaan, mikä olisi juuri sinun ”oma juttusi”. Se saattaa odottaa aivan nurkan takana.

Olennaista on rohkeus arvioida kriittisesti vallitsevaa tilannetta, tiedostaa oma tahtotilasi sekä suunnata sitä kohti. Työ on osa elämää, sen tulisi siis osaltaan tuottaa hyvää oloa ja hyvinvointia. Pelkkien ulkoisten motivaattorien perässä kulkeminen ja kompromissien tekeminen tämän vuoksi turhauttaa ja imee energiasi. Vastaavasti työn ilo energisoi ja saa aikaan positiivisia vaikutuksia koko olemukseesi lisäten samalla työn tuloksellisuutta.

Älä siis huijaa itseäsi. Olet lopulta vastuussa valinnoistasi ennen kaikkea itsellesi – sydämellesi.

 

Juha Oksanen
Tutkimuspäällikkö, SEFE