Kirjoittajan arkistot:Kosti Hyyppa

Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Kosti-isä

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Kosti Hyyppä

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Kosti Hyyppä

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

Kannustetaan isiä olemaan pidempään kotona – uudistetaan perhevapaajärjestelmä

Asiamies Kosti Hyyppä

Keskustelu perhevapaista on vihdoin lähtenyt käyntiin. Eduskuntavaalien jälkeen luulin aiheen olevan kuopattu seuraavaksi neljäksi vuodeksi ja realistiseksi kuvittelin korkeintaan sen, että Sipilän hallitus pohtii, pitäisikö perhevapaajärjestelmän kokonaisuudistuksen suunnittelua aloitella. Onneksi nyt näyttää siltä, että asiat voisivat edetä nopeamminkin.

Näkemykset perhevapaista tuntuvat jakautuvan kahtia. On niitä, jotka katsovat kokonaisuutta makrotasolla ja niitä, jotka kokevat nykyjärjestelmän tai sen varhaisemman version palvelleen hyvin oman perheen tarpeita. Kun yksi käyttää makrotason argumentteja työelämän tasa-arvosta ja työllisyydestä, vastustaa toinen nykyjärjestelmän muutosta edes tietämättä, mikä olisi vaihtoehto.

Samalla rahalla parempi järjestelmä

Harva on sitä mieltä, että perhevapaajärjestelmää tulisi muokata yksinkertaisesti poistamalla kotihoidontuki. Tuen poistamista esittäneet kannattavat samalla lähes poikkeuksetta koko järjestelmän uudistamista.

Vaikka nykyjärjestelmä on kenties toiminutkin hyvin, en ymmärrä miksi saman rahamäärän käyttäminen eri tavoin ei voisi toimia vielä paremmin. Lisäksi nykyjärjestelmän kriitikot ovat useimmiten esittämässä järjestelmään satoja miljoonia lisärahaa. Tämäkö on anteeksiantamatonta perheiden valinnanvapauden riistämistä?

Miksi perheen tulisi olla valtion ohjauksen ulottumattomissa lapsen kasvatukseen liittyvien valintojen suhteen? Ohjaahan nykyjärjestelmäkin näitä valintoja. Nykyinen tapa voi tuskin olla se ainoa oikea.

Isällekin aikaa olla lapsen kanssa kaksin kotona

Tällä hetkellä perhevapaajärjestelmä ohjaa siihen, että äiti käyttää kaikki jaettavissa olevat ansiosidonnaisesti korvattavat vanhempainvapaat. Isät puolestaan käyttävät suuren osan heille korvamerkityistä vapaista siten, että äiti on samaan aikaan joko äitiyslomalla tai vuosilomalla.

Isälle ei usein jää lainkaan sellaista aikaa, että hän olisi ensisijaisesti vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä. Tällä on kielteinen vaikutus perhevastuun tasaiselle jakautumiselle myös vauva- ja taaperovaiheen jälkeen ja siksi haitallinen vaikutus myös työelämän tasa-arvoon.

Nykyjärjestelmä ei kannusta isää jäämään kotiin kuin hetkeksi, sillä ansiosidonnaisesti korvattu isyysvapaa riittää vain lyhyeen pätkään. Suurin osa isistä, jotka kenties haluaisivat olla kotona pidempään, palaa töihin, sillä he kokevat kotiin jäämisen liian suureksi taloudelliseksi panostukseksi. Ero ansiosidonnaisesti korvatun vanhempainvapaan ja kotihoidontuen välillä on suuri.

Korvamerkittyjä vapaita ja joustavuutta

Suomen Ekonomit on ollut jo vuosia sitä mieltä, että perhevapaajärjestelmä on uudistettava.

Isille korvamerkittyjä vapaita ja järjestelmän joustavuutta on lisättävä. Nykyisin käytettävä rahamäärä voidaan käyttää paremmin ja mikäli lisärahaa on käytettävissä, on tasa-arvoista työelämää mahdollista edistää yhä paremmin.

Perhevapaajärjestelmä on ykköskeino, jolla yhteiskunta voi parantaa työelämän tasa-arvoa. Perhevapaiden tasainen jakaantuminen on puolestaan paras keino tasata vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvat kustannukset.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

Taitava osaamisen johtaminen tuo kilpailuetua ja motivoituneen henkilöstön

Asiamies Kosti Hyyppä

Naisekonomien työn mielekkyyttä parantaisi, jos heidän osaamistaan käytettäisiin paremmin hyväksi. Tämä on käynyt ilmi Ekonomien naistenpäivän tilaisuuksien yhteydessä, kun lähes kolmannes osallistujista totesi työn mielekkyyttä haittaavan paljon ettei voi käyttää kaikkea osaamistaan. Teema on yleinen myös uravalmentajiemme jäsenten kanssa käymissä keskusteluissa.

Ilmiöön on varmasti monta syytä. Ensinnäkin naisia ja miehiä arvioidaan edelleen työelämässä eri tavalla. Tuttu lausahdus on, että naisia arvioidaan näyttöjen ja miehiä potentiaalin perusteella.

Lisäksi Ekonomien tutkimuksessa on todettu, että esimiehet arvioivat alaistensa kyvyn ja halun kehittää osaamistaan huomattavasti alhaisemmaksi kuin asiantuntijat itse. Moni naisekonomi miettii, miten omaa osaamistaan pääsisi näyttämään.

Ensimmäiseksi on tietysti varmistettava, että osaaminen on esimiehen tiedossa. Valitettavasti oman osaamisen vähättely tuntuu olevan erityisesti naisten ongelma. Ellei esimiehesi tunne osaamistasi, ei hän osaa auttaa sen kehittämisessäkään.

Varsinkin naisten olisi syytä voimakkaammin tuoda esiin osaamistaan ja kehittymishaluaan. Rohkeutta kehua itseään ja tuoda omia uraansa kohdistuvia toiveita esiin tarvitaan.

 

Esimies, hyödynnä alaistesi osaaminen ja potki uralla eteenpäin

Kehotan työnantajia panostamaan henkilöstön osaamisen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen.

Osaamisen johtamiseen tulee panostaa. Esimiehet ovat tässä avainasemassa, sillä heidän tehtävänsä on sparrata ja tukea alaisiaan sekä tarvittaessa potkia uralla eteenpäin. Esimiehen pitäisi myös kaivaa esiin kaikki mahdollinen osaamispotentiaali, jos alainen ei itse osaa sitä tehdä.

Osaamisen hyödyntämisellä on suora yhteys työhyvinvointiin ja työn kokemiseen mielekkääksi. Yrityksissä kannattaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma osaamisen kehittämisestä ja osaamisen johtamisesta.

Osaamisen johtamisessa ja johtamisessa muutenkin on pidettävä esillä myös ryhmän diversiteetti. Tämän pitäisi muuttua käytännöksi useammalla työpaikalla. Tunnetusti eri näkökulmista asioita lähtökohtaisesti katsovat ryhmät saavat aikaan parempaa tulosta.

Esimerkiksi yritysten johtoryhmissä on edelleen hälyttävän vähän naisia.  Suuri osa osaamisesta ja monimuotoisuuden tuomasta luovuudesta jätetään siis hyödyntämättä.

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

Isyysvapaata pidennettävä ja perhevapaiden joustavuutta lisättävä

Asiamies Kosti Hyyppä

Jo vuosia on puhuttu siitä, että isät pitäisi saada käyttämään enemmän perhevapaita. Tällä katsotaan olevan positiivisia vaikutuksia sekä isälle, äidille että lapselle, mutta myös työelämän tasa-arvolle. Isien laajemman perhevapaiden käytön työelämää tasa-arvoistava vaikutus perustuu ainakin kahteen keskeiseen syyhyn.

Isien perhevapaiden käyttö edistää tasa-arvoa, koska:

  1. Kun perhevapaat jakaantuvat tasaisemmin isien ja äitien kesken, on naisten ja miesten asema myös rekrytointitilanteessa tasapuolisempi.
  2. Tasaisemmin jaettujen perhevapaiden on todettu heijastuvan perhevapaakauden jälkeiseen perhevastuun jakaantumiseen, mikä tasaa miesten ja naisten mahdollisuutta panostaa myös työuraan.

Perhevapaajärjestelmää on rukattu siihen suuntaan, että vapaiden pitäminen olisi isille houkuttelevampaa. Isät käyttävät lähinnä heille korvamerkittyjä ja ansiosidonnaisesti korvattuja vapaita. Isyysvapaan pituus onkin venytetty suhteellisen lyhyessä ajassa 1990-luvun lopun parista viikosta nykyiseen yhdeksään viikkoon.

 

Vanhempainvapaajärjestelmä suosii äitejä

Yhdeksän viikon isyysvapaakaan ei edelleenkään riittävästi houkuttele isiä jäämään lapsen kanssa pidemmäksi ajaksi kotiin. Suuri osa isyysvapaan pitämistä harkitsevista on todennäköisesti käyttänyt osan isyysvapaasta lapsen syntymän yhteydessä tai muuten samaan aikaan äidin käyttämän äitiys- tai vanhempainvapaan kanssa. Kun tämän vähentää isyysvapaasta, isille jää käytännössä 6-8 viikkoa omaa aikaa lapsen kanssa, mitä voi toki pidentää vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla.

Harvalla isällä on mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata, koska Suomen nykyinen perhevapaajärjestelmä ohjaa useimmissa perheissä siihen, että äiti käyttää kaikki vanhempainvapaat. Jos isä siis haluaa viettää lapsen kanssa kotona pidempään kuin 6-8 viikkoa, on se tehtävä hoitovapaan ja huomattavasti isyysvapaata ja vanhempainvapaata heikommin korvatun kotihoidontuen turvin. Tässä kohtaa moni isä alkaa laskea euroja.

 

Ekonomien perhevapaamalli on kustannusneutraali

Perhevapaajärjestelmän parantaminen olisi toteutettavissa kustannusneutraalisti lisäämällä hieman isille korvamerkittyä vapaata lyhentämällä vanhempainvapaata ja joustavoittamalla eri vapaiden pitämistä. Jos perhe haluaa säästää osan vanhempainvapaasta isälle, tulisi se mahdollistaa sallimalla hoitovapaan ja kotihoidon tuen käyttö jo ennen vanhempainvapaiden päättymistä.

Nykyjärjestelmässä kotihoidontuen käyttö ennen vanhempainvapaiden päättymistä ei ole mahdollista. Kuitenkin sen mahdollistaminen voisi pidentää isien pitämiä vapaita, kun mahdollisuus ansiosidonnaisesti korvattuun vapaaseen laajenisi lähelle Ruotsin juuri pidennettyä isyysvapaata.

Tämä olisi kustannusneutraali ja helposti toteutettavissa oleva muutos perhevapaajärjestelmään. Moni haikailee perhevapaajärjestelmän kokonaisuudistusta, mutta kaikki muut ehdotetut muutokset tulisivat kalliiksi eivätkä siksi ole tällä hetkellä realistisia.

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

 

Ekonomien perhevapaamalli

Miltä arki näyttäytyy kollegasi silmin?

Asiamies Kosti Hyyppä

Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa. Usein huomaamme töissä vain sen mikä ei suju sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiota siihen mikä sujuu.

”Palattuani töihin ajankäyttöni tehostui. Työpaikalla vietin enää vain välttämättömän ajan ja tein hommat tarvittaessa loppuun lasten mentyä nukkumaan. Lasten ollessa pieniä, oli välillä raskasta, mutta toisaalta työasioita ei tullut turhaan stressattua läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Työ oli hyvää vastapainoa perheelle. Oli kiva toimia vaihteeksi aikuisten kanssa ja huomata, että osaamiseni ei ollut kadonnut minnekään perhevapaiden aikana. Oikeastaan perheen kasvaminen auttoi minua kehittymään monimutkaisten kokonaisuuksien sovittamisessa ja eri asioiden ennakoinnissa.”

”Selvää on, että pienten lasten vanhemmat eivät sitoudu työhön yhtä paljon kuin me lapsettomat. Heillä lapsi on aina tärkeämpi kuin työ. Töistä lähdetään aikaisin, vaikka työt tai palaveri olisi vielä kesken. Ollaan jatkuvasti etätöissä nakkisuojassa tai normaaleinakin päivinä lasten asioista soitellaan pitkin päivää. Loma-aikoihin heillä on mielestään aina etuajo-oikeus, kun Jarkko-Auroran päiväkoti menee kiinni tai kullannupun hiihtoloma nyt vaan on tuolla viikolla. ”

”Joskus jouduttuani siirtämään palaverin lapsen sairastuttua tuli kommenttia, että taasko se lapsi sairastaa, vaikka edellisestä poissaolosta oli aikaa neljä kuukautta. Joskus myös vihjailtiin isovanhempien käyttöä hoitajina, mutta eivät he pääse satojen kilometrien päästä hetkessä. Ei sairauksia kalenteroida etukäteen. Joskus näiden kommenttien jälkeen vein lapseni salaa hieman puolikuntoisena päiväkotiin. Päivän päätteeksi minulle kommentoitiin, että lapseni olisi hyvä levätä vielä kotona ja että hän oli ollut liian väsynyt osallistumaan. Useimmiten, kun lapset sairastivat, jaoimme puolisoni kanssa päiviä puoliksi tarpeen mukaan ja vuorottelimme kotona mahdollisimman paljon. Näin pystyimme molemmat hoitamaan myös kotoa tärkeimmät tehtävät, joita ei nopealla aikataululla saanut delegoitua muille.”

”Me lapsettomat joudumme paikkaamaan lapsellisten poissaoloja ja lyhyempiä työpäiviä. On selvää, että näin haastavasta työstä ei voi suoriutua niin nopeasti, että valmista on klo 15:30. Osalla tiimistämme lapsi on poikkeuksetta kuukausittain kipeänä ja äitihän niitä sairaita lapsia aina hoitaa. Osan töistä pystyisi varmasti hoitamaan, mutta meillehän ne nakitetaan. Kun lapsi on saatu kuntoon, sairastetaan sen jälkeen itse.”

”Arkikaan ei aina ollut täysin kitkatonta. Iltapäivällä saatettiin ihmetellä vitsikkäästi, että miten minun on lähdettävä kesken päivän (klo 16), kun lähdin hakemaan lastani päiväkodista. Kukaan ihmettelijä ei tainnut edes ymmärtää, että olin tehnyt aamulla jo yli kaksi tuntia tehokkaasti töitä ennen kuin he edes saapuivat työpaikalle. Olisiko lapsi pitänyt jättää hakematta? Eikö palavereja voida sopia siten, että kaikki pääsevät paikalle? Heille ei käy aamulla klo 8, koska tulevat mieluummin myöhemmin töihin. Onko se parempi syy määritellä kokousaika kuin päiväkodin sulkemisaika? Viikoittaiset etätyöpäivät auttoivat arjen sovittamisessa paljon. Kun piti kulkea vain päiväkotiin lähelle kotia, sai tehtyä tehokkaan työpäivän ilman katkoksia.”

”Perheellisten erivapaudet alkavat hiljalleen nostattaa pahaa verta. Pitääkö koko firman pyöriä niiden ehdoilla ja pitääkö heille sallia kaikki joustot ja ohituskaistat, jotka eivät tule kuuloonkaan muiden kohdalla? He ovat jatkuvasti stressaantuneita lapsiin liittyvistä asioista ja, kun työ jää taka-alalle, me paikkaamme heidän poissaolonsa ja unohduksensa, vaikka heidän hyväkseen joustetaan aika hemmetin paljon.”

”Tulokseni olivat hyviä verrattuna kehen tahansa. Työnantajani ei ainakaan tulosten valossa kärsinyt mitenkään, vaikka jouduinkin joskus perumaan palaverin tai lähtemään kesken kokouksen. Kuroin tarvittaessa päivästä menetetyn työajan illalla umpeen. Muut joutuivat välillä paikkaamaan minua, kun tuli jotain yllättävää lapsiin liittyvää, mutta sama päti myös toisin päin. Kaikki kyllä tekivät osansa paikkailusta, mutta kaikilla oli myös poissaoloja eli kaikkia piti myös paikkailla.”

”Hössötyskään ei ota loppuakseen. Ei minua kiinnosta kuunnella kahvihuoneessa päiväkotien ajankohtaisista kihomatotilanteista, tai pikku Viljamin hampaiden lukumäärästä. Hoidetaan mieluummin työt, jauhan muista asioista sitten vapaa-ajallani kavereiden kanssa.”

Kommentit ovat koottuja helmikuussa tekemästämme Merkityksellisiä valintoja –kyselystä. Työn ja elämän yhdistäminen on haasteellista olimmepa töissä naisina tai miehinä tai vanhempina tai ei-vanhempina.

Hyvää naistenpäivää!

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

Työryhmä esittää: Isille mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen

Asiamies Kosti Hyyppä

Työryhmän asettama tavoite tuntuu varsin älyttömältä. Mahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamiseen ovat samat kaikille vanhemmille! Mistä työryhmä on ajatuksensa keksinyt? Tyhjästäkö?

Miesryhmän loppuraportti luovutettiin ministeri Susanna Huoviselle pari viikkoa sitten. Ryhmän oli nimennyt tasa-arvoasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki joulukuussa 2012. Tehtäväksi oli annettu mieskysymysten pohtiminen tasa-arvopolitiikassa.

Yksi työryhmän raportin kärjistä oli se, että isille tulisi taata mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kun tätä mahdollisuutta ei arkielämän todellisuudessa kaikilla ole, on tietysti pohdittava miksi. Lainsäädäntö on kaikille sama sukupuolesta riippumatta eli taustalla täytyy olla nippu vanhanaikaisia asenteita.

Asenteet muuttuvat hitaasti. Jos muutosta halutaan nopeuttaa, on ohjattava käytäntöä. Jos isien perhevapaat ja tilapäiset hoitovapaat halutaan tavalliseksi ja itsestään selväksi osaksi arkielämää, on perheiden valintoja ohjattava siihen suuntaan. Asenteet muuttuvat käytännön myötä.

Toki monella työpaikalla homma toimii jo nyt esimerkillisesti, mutta eniten asennemuokkausta tarvitsevat nimenomaan kaikkein vanhanaikaisimmat työnantajat ja esimiehet. Nopein tie asenteiden muokkaamiseen on pidentää isien perhevapaita.

 

Isien pidemmät perhevapaat muuttavat asenteita

Käytännössä tämä tarkoittaa isyysvapaan pidentämistä mahdollisesti jopa vanhempainvapaan kustannuksella. Keskeistä on, että vapaa kohdennetaan isälle ja korvataan ansiosidonnaisesti, koska juuri tällaisia vapaita isät käyttävät.

Pidempien vapaiden myötä isät käyttäisivät enemmän perhevapaita ja olisivat lapsen kanssa kotona myös ilman äitiä. Usein kotona lapsia hoitaneet isät ottavat enemmän vastuuta perheestä myös muuten. Esimerkiksi kuljettavat lapsia päiväkotiin sekä harrastuksiin ja hoitavat sairaita lapsia kotona.

Kun isien vapaita pidennettäisiin, myös asenteet työpaikoilla kehittyisivät. Jossain vaiheessa yhdenkään isän ei enää tarvitsisi selitellä perhevapaan käyttöään, koska se olisi enemmän sääntö kuin poikkeus. Samalla saataisiin tasattua vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia ja tasa-arvoistettua työelämää.

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvosta vastaava asiamies Ekonomiliitossa

Päättyykö naisilla palkanmaksu?

Asiamies Kosti Hyyppä

Jos halutaan otsikoida räväkästi, päättyy naisten palkanmaksu Suomessa tänään. Tämä perustuu siihen, että Tilastokeskuksen mukaan naisten säännöllisen työajan ansio on 83,1 prosenttia miesten palkasta.

Samalla logiikalla ekonominaisen palkanmaksu olisi päättynyt jo lokakuun ensimmäisenä päivänä, koska Ekonomien palkkaerot – tutkimuksen mukaan mies- ja naisekonomien palkkojen raakaero on 24,5 prosenttia.

Asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen, koska oikean kuvan palkkaeroista saa vertaamalla palkkoja, joita mies- ja naisekonomit saavat samoilla ominaisuuksilla samasta työstä. On siis verrattava palkkoja, joita samasta työstä maksetaan samanlaisissa yrityksissä, samalla alalla, saman koulutuksen ja kokemuksen hankkineille miehille ja naisille.

Tässä tarkastelussa ekonominaisen euro on 89 senttiä. Tällöin ekonominaisen palkanmaksu loppuisi 19.11.

 

Miten palkkeroja kavennetaan?

Tärkeämpää kuin vuosittaisen palkanmaksun laskennallisen loppumisen päivämäärä on se, mitä asialle voi tehdä. Suomen Ekonomiliitto tulee jatkossakin vaikuttamaan aktiivisesti työelämän lainsäädäntöön tasa-arvon osalta ja tukemaan jäseniään palkkapyynnön määrittelyssä ja palkkaneuvottelun käymisessä. Myös ekonomien palkkaeroja tulemme pitämään esillä niin kauan kuin niitä ilmenee.

Se ei kuitenkaan vielä riitä. Palkkaerojen kuromiseksi haastan kaikki ekonomit jakamaan keskenään vinkkejä ja osaamista.

Mitä sinä teit saadaksesi palkankorotuksen? Miten sinun yrityksessäsi on onnistuttu poistamaan perusteettomat palkkaerot? Miten sinä olet onnistunut vaikuttamaan työnantajan palkkausjärjestelmän kehittämiseen? Miten suhtaudut esimiehenä miesten ja naisten eritasoisiin palkkapyyntöihin?

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvosta vastaava asiamies Ekonomiliitossa

Perhevapaiden ja –vastuiden tasainen jako tasaisi kustannukset

Asiamies Kosti Hyyppä

Vanhemmuuden kustannusten nykyistä tasaisempaa jakamista on helppo kannattaa.  Aihe on paljon esillä julkisuudessa ja esimerkiksi Yrittäjänaisten aloitteen kustannusten tasaamisesta on allekirjoittanut yli puolet kansanedustajista. Mutta miksi yksikään työnantajaliitto ei aloitetta kannata ja palkansaajapuoleltakin kannattajia on vain pari?

Vanhemmuuden kustannuksissa on kyse ennen kaikkea kolmesta kokonaisuudesta, jotka menevät monilla iloisesti sekaisin.

Yksi kokonaisuus ovat kustannukset, jotka työnantaja joutuu maksamaan lakisääteisesti. Tällainen on esimerkiksi perhevapaan aikana kertyneen vuosiloman palkka. Vuosilomapalkka ja keskimääräiset lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut korvataan työnantajille eikä niistä siksi ole erimielisyyttä.

Toinen kokonaisuus ovat työehtosopimuksella sovitut kustannukset eli kustannukset, jotka eivät perustu lakiin. Esimerkkinä tällaisista kustannuksista voidaan käyttää äitiysvapaalta maksettavaa palkkaa tai lomarahaa. Niistä työnantajan maksettavaksi jää palkan ja äitiys- ja vanhempainrahan erotus sekä lomaraha.

Kolmas kuluerä ovat epäsuorat kustannukset, jotka riippuvat tapauksesta ja joita on hankala määritellä. Epäsuoria kustannuksia ovat esimerkiksi sijaisen rekrytoiminen ja perehdyttäminen sekä perhevapaalle jäävän henkilön töiden järjestelyt. Epäsuoria kustannuksia tulee myös ennen perhevapaata ja sen jälkeen. Esimerkiksi sairaan lapsen hoitaminen kotona on työehtosopimusten mukaan usein palkallista. Samoin raskaudesta saattaa aiheutua sairauslomaa, joka on palkallista.

Työehtosopimuksella sovittuja kuluja ei tule kaikille työnantajille, koska kaikki työntekijät eivät ole työehtosopimusten piirissä. Kaikki eivät saa palkkaa äitiysvapaan tai isyysvapaan ajalta eikä kaikille makseta lomarahoja. Kaikki eivät saa palkkaa edes niiltä päiviltä, kun ovat kotona hoitamassa sairasta lasta.

Suurimmat kulut työnantajille tulee myös Yrittäjänaisten laskelman mukaan työnantajien itsensä sopimista kuluista ja siksi tuntuisi erikoiselta maksattaa näitä kuluja muilla. Tilannetta voi verrata siihen, että työehtosopimuksella sovitaan palkankorotuksista ja sen jälkeen vaaditaan valtiota maksamaan sovitut korotukset.

 

Perhevapaat eivät vaikuta työnantajan vakuutusmaksujen suuruuteen

Virheellinen väite on myös se, että sairaita lapsia hoitaisivat ainoastaan äidit. Lähes yhtä suuri osa isistä hoitaa sairaita lapsia kotona kuin äideistä. Hoitopäivien jakaantumisesta äitien ja isien välillä ei ole tilastoa.

Mikään tilasto ei tue sitäkään, että raskaana olevat sairastaisivat erityisen paljon. Joskus toki sairastaa, mutta kaikissa työntekijäryhmissä on pitkiä sairauslomia. Kuitenkin raskaana olevista suuri enemmistö on nuoria ja terveitä naisia.

Työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaukset rahoitetaan työtulovakuutuksella. Sen kustannuksista suurin siivu kerätään työnantajilta. Vakuutusmaksujen suuruuteen ei vaikuta, käyttävätkö työnantajan työntekijät perhevapaita.

Miesvaltaisen teollisuuden osuus vakuutusmaksuista on siis selvästi suurempi kuin sen osuus etuuksista ja vastaavasti naisvaltaisten alojen osuus etuuksista on huomattavasti suurempi kuin niiden osuus vakuutusmaksuista. Työtulovakuutus siis tasaa kustannuksia työnantajien kesken.

SEFEn mielestä vanhemmuuden kustannusten tasainen jakaantuminen on erittäin tärkeä asia.

Omasta mielestäni paras idea nykyisen järjestelmän täydentämiseksi on ollut Soininvaaran ja Vartiaisen ehdotus 5000 euron kertakorvauksesta työnantajalle siinä tapauksessa, että työntekijä palaa raskauden ja perhevapaan jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Tämä tasaisi vaikeasti määriteltäviä välillisiä kustannuksia ja auttaisi samalla toiseen ongelmaan eli perhevapaalta palaamiseen.

Kuitenkin, kaikkein parhaiten vanhemmuuden kustannuksia saadaan tasattua jakamalla perhevapaat ja perhevastuu nykyistä tasaisemmin.

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvosta vastaava asiamies SEFEssä