Kirjoittajan arkistot:Kosti Hyyppa

Rakenneuudistukset ovat tervetullut askel kohti tasa-arvoisempaa työelämää

Asiamies Kosti Hyyppä

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa päätettiin jakaa kotihoidontuki jatkossa puoliksi molemmille vanhemmille. Hoitovapaaseen ei puututa, ainoastaan hoitovapaan tukemiseen. Perheen niin päättäessä äiti saisi siis edelleen olla kotona kunnes lapsi täyttää kolme vuotta ja palata sen jälkeen aikaisempaan työhönsä. Tällöin kotihoidon tukea saisi kuitenkin vain hoitovapaan ensimmäiseltä puolikkaalta.

Työelämän tasa-arvon kannalta esitys on hyvä, vaikka askel onkin varsin pieni. Suuri askel olisi, että myös vanhempainvapaata korvamerkittäisiin isälle. Eri asiantuntijat ovat jo ehtineet arvioimaan, että kotihoidon tuen jakaminen ei saa isiä jäämään kotiin suurina massoina. Kuitenkin järjestelmä antaa selkeän viestin, että äidit halutaan nopeammin takaisin työelämään ja isien odotetaan ottavan enemmän vastuuta perheestä.

Jotkut ovat lukeneet rivien välistä myös, että on löydetty toinen keino saada äidit nopeammin takaisin työelämään hoitovapaan lyhentämisen sijasta. Tasa-arvon avulla on siis puututtu arkoihin ”perheen sisäisiin asioihin”. Tosin esityksen mukaan perhe saa edelleen päättää itse, mutta valtio tukee tätä vain rajallisesti.

 

Tasa-arvo ajaa perheen sisäisten asioiden pyhyyden ohi

Vaakakupeissa on siis toisella puolella työelämän tasa-arvo ja toisella perheiden sisäisten asioiden pyhyys. SEFE pitää työelämän tasa-arvoa tärkeämpänä. Tosin ekonomien kohdalla muutos koskisi melko harvoja, koska lähes 75 prosenttia ekonomeista on perhevapaalla alle kaksi vuotta.

Hallitus päätti myös selvittää vanhemmuuden kustannusten jakamisen eri mallien vaihtoehdot ja niiden kustannukset. Tavoitteena löytää ratkaisu ongelmaan, jonka ovat huomioineet ainakin Naisyrittäjät sekä Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara. Jos tämä johtaa uuteen malliin, ottaa työelämän tasa-arvo jälleen yhden askeleen eteenpäin. Siihen lienee kuitenkin vielä liian pitkä matka nykyisen hallituksen aikana.

Kosti Hyyppä
Tasa-arvoasioista vastaava asiamies, SEFE

Hyvää naistenpäivää!

Asiamies Kosti Hyyppä

Naistenpäivän historiaan liittyy useita askelia kohti tasa-arvoisempaa työelämää. Matka jatkuu. Tänä vuonna naistenpäivän alla kuulimme ainakin yhden mielenkiintoisen uuden esityksen työelämän tasa-arvoistamiseksi.

Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen esittävät raportissaan ”Lisää matalapalkkatyötä” ehdotuksia heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyysasteen nostamiseksi. Yksi esityksistä oli, että työnantaja saisi 5000 euron kertaluontoisen korvauksen jos työntekijä palaa raskauden ja perhevapaan jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Korvaus olisi tarkoitettu kattamaan esimerkiksi sijaisen perehdyttämisen kustannuksia, lisääntyneitä sairaslomia ja muita vaikeasti todennettavia kuluja.

Esitys on mielenkiintoinen myös ekonomien kannalta, koska ekonomien keskuudessa perhevapaalta paluuseen liittyy paljon ongelmia. Ekonomi ei toki varmasti ole Soininvaaran ja Vartiaisen tarkoittamassa ”heikossa työmarkkina-asemassa”, mutta perhevapaalla oleva ja perhevapaalta työhön palaava ekonomi on kuitenkin heikommassa työmarkkina-asemassa kuin hänen koko ajan työssä ollut verrokkinsa.

 

Yllättävän harva ekonomi palaa perhevapaalta aikaisempaan tehtäväänsä

SEFEn joulukuussa 2012 tekemän kyselyn perusteella yllättävän harva palaa perhevapaalta takaisin aikaisempaan tehtäväänsä, vaikka vakituisessa työsuhteessa olevilla on siihen oikeus. Alle 10 vuotta sitten valmistuneista 85 prosenttia työskentelee vakituisessa työsuhteessa, mutta vain puolet oli kyselyn perusteella palannut aikaisempaan tehtäväänsä.

Heistä, jotka palasivat aikaisempaan työpaikkaansa, mutta eri tehtävään peräti 38 prosenttia joutui ottamaan vastaan aiempaa vähemmän vaativan tehtävän. Tämä vastaa kymmentä prosenttia kaikista vastaajista. Heidän kohdallaan urakehitys ei ainoastaan pysähtynyt, vaan teki takapakkia perhevapaan takia.

Heidän lisäkseen on toinen hieman pienempi joukko heitä, jotka joutuivat vastoin tahtoaan vaihtamaan työpaikkaansa perhevapaan jälkeen.

 

Perhevapaajärjestelmä kaipaa uudistamista

SEFE on esittänyt, että ongelma ratkaistaisiin saattamalla perhevapaalta palaajat vastaavaan asemaan raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien kanssa. Perhevapaan jälkisuoja takaisi perhevapaalta palaaville työntekijöille oikeuden poissaoloon vastaavalle ajalle niin sanotun korotetun irtisanomissuojan, kuitenkin enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Soininvaara ja Vartiainen lähestyvät ongelmaa toisella tavalla. Parantaisiko Soininvaaran ja Vartiaisen ehdotus sitten naisten työmarkkina-asemaa? Ehkä, mutta samaan tulokseen voi päästä monella muullakin keinolla.

Kun Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, ymmärtää jokainen, että ehdotus tulisi todella kalliiksi. Niillä sadoilla miljoonilla voisi tehdä paljon muutakin työelämän tasa-arvon hyväksi. Esimerkiksi voisi pohtia koko perhevapaajärjestelmän uudelleen. Uudistukset usein maksavat ja jos noin suuria summia olisi käytössä, olisi uudistukseen pelivaraa.

 

Kosti Hyyppä
SEFEn tasa-arvoasioista vastaava asiamies

Tänään on SEFEn naistenpäivän tilaisuus Helsingissä. Huomenna 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää.

Isät voivat tasa-arvoistaa työelämää pitämällä perhevapaita

Asiamies Kosti Hyyppä

Perhevapaiden epätasainen jakaantuminen miesten ja naisten kesken on keskeisimpiä suomalaista työelämää epätasa-arvostavia tekijöitä. Naisten työurat kärsivät, koska he käyttävät miehiä selvästi enemmän perhevapaita. Myös lapsettomien naisten urat kärsivät toisten naisten käyttämien perhevapaiden takia.

Jos sallitte yleistyksen, oletetaan naisen laittavan aina perheen etusijalle ja nimenomaan työn kustannuksella.

Jos suomalaista työelämää halutaan oikeasti tasa-arvoistaa, on varma keino kehittää järjestelmää. Jos suomalaiset miehet käyttäisivät islantilaisten tapaan edes kolmanneksen perhevapaista, muuttuisi työelämämme kunnon harppauksen tasa-arvoisemmaksi.

Järjestelmään vetoaminen on kieltämättä varsin ankeaa, mutta on sillä väistämättä vaikutusta. Nykyisen järjestelmän puitteissa vapaat on mahdollista jakaa hyvin tasaisesti, mutta käytännöksi tämä ei ole muodostunut. Nykyjärjestelmän antama viesti ei ole, että miesten olisi oltava enemmän kotona lasten kanssa.

Voimme tietysti pohdiskella loputtomiin sitä, kuinka paljon yhteiskunta saa puuttua perheen sisäisiin asioihin. Holhoamisen taivastelulle voi löytää lukemattomia näkökulmia, mutta jos työelämää oikeasti halutaan tasa-arvoistaa, pitää järjestelmän antaa selkeämpi viesti.

 

Perhevapaajärjestelmä olettaa äidin hoitavan lasta

Nykyjärjestelmä on rakennettu sillä oletuksella, että lapsia hoitaa äiti. Vielä 1980-luvulla oli työehtosopimuskirjauksia, joiden mukaan isä sai jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta vain jos sai äidiltä tähän suostumuksen.

Sokka irtoaa välittömästi, kun siirrytään keskustelemaan lapsen edusta sekä hyvästä ja huonosta vanhemmuudesta. Joku saattaa jopa uskaltaa väittää, että isä voisikin olla kykenevä hoitamaan lastaan aiheuttamatta lapsen kehitykselle peruuttamatonta haittaa.

 

Jos kotiin jäävää isää ei katsottaisikaan kieroon

Mikäli miehille korvamerkittyjä vapaita olisi nykyistä enemmän, muodostuisi lapsia kotona hieman pidempään hoitavista miehistä enemmän sääntö kuin poikkeus. Olisi itsestään selvää, että jokainen isä viettää joitain kuukausia kotona lapsen kanssa.

Samalla muuttuisivat asenteet. Kotiin jäävää miestä ei enää katsottaisi kieroon ja vanhoillisimmatkin esimiehet tottuisivat ajatukseen. Samalla sukupuolten tasa-arvo etenisi, kun oletetut töistä poissaolojaksot tasoittuisivat.

Myös esimiestyössä olisi kehitettävää. Kuinka merkittävää on työntekijän hyvinvointi, kun perhe-elämä ja työ ovat tasapainossa?

Esimiesten tulisi nähdä muun elämän arvo myös työn tuloksille. Esimiesten kannustus ja etenkin vastustus ovat keskeisessä roolissa, kun perheet tekevät päätöksiä vapaiden jakamisesta.

Voiko olla kokonaisuudessaan huono asia saada naiset hieman nopeammin töihin ja lähettää miehet hetkeksi miettimään jotain muuta kuin työtä? Ainakin tällä olisi joitain positiivisia vaikutuksia.

Uusi isyysvapaa tulee voimaan vuoden 2013 alussa. Sen on tarkoitus selkiyttää isien vapaita, mutta toinen uuden isyysvapaan viesti on, että isien toivotaan pitävän nykyistä enemmän perhevapaita. Tässä vaiheessa isälle korvamerkitty osuus pitenee maltillisesti, mutta työelämän tasa-arvon kannalta toivon, että suuntaus jatkuu.

Hyvää miestenviikkoa!

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvoasoista vastaava asiamies
SEFE

 

Tarkista oikeutesi isänä
Lue Investointi isyyteen tuottaa hyvinvointia
Lue Työn ja perheen yhteensovittaminen kiinnostaa myös ekonomi-isiä
SEFE: Isät tarvitsevat rohkaisua päättää perhevapaistaan

Uusi, terveellinen elämä

Asiamies Kosti Hyyppä

Olin viime viikolla työnantajani tarjoamassa vapaaehtoisessa kuntotestissä. Siinä mitattiin kehon koostumus, sotkettiin kuntopyörällä erilaisilla sykealueilla ja heiluttiin 30 sekuntia erilaisia liikkeitä, jotka saivat lihakset kuumottamaan. Veren maku tuli sopivasti suuhun, mutta vieressä nopeammin ja samalla helpomman näköisesti huhkiva kollega kiehautti verta vielä enemmän. Ei ole reilua, ihan ilman omaa syytä.

Osa meistä kiisti testin tulokset jyrkästi ja aloitti notkean, monisanaisen ja kiihkeän selittelyn. Osa puolestaan vannoi aloittavansa uuden elämän heti, ensi viikolla tai viimeistään kesäloman jälkeen.

Itse kuuluin molempiin ryhmiin. Miten esimerkiksi kehon koostumusta mittaava laite, jonka toimivuuteen kukaan itseään kunnioittava lääkäri ei kuulemma luota, voisi muka tuottaa luetettavan tuloksen? Mutta miksi vehje sitten sattumanvaraisesti arvaamalla vahvistaa sen, minkä tiesin jo muutenkin?

Uusi elämä on siis aloitettava. Tai oikeastaan se alkoi jo pari vuotta sitten vastaavassa tilanteessa, mutta ei riittävän kokonaisvaltaisesti. Liikunnan lisääminen vaati epäsäännöllistä työtä tekevältä suunnitelmallisuutta, mutta ei ollut mahdotonta. Vielä pitäisi noudattaa paremmin testaajan neuvoa siitä, mitä käkättimestä on suotavaa laittaa sisälle ja kuinka usein.

Mitä tämä sitten tekee työhyvinvoinnille? Vaikuttaako tämä työssä jaksamiseen?

Suomessa panostetaan työhyvinvointiin vuosittain noin kaksi miljardia samalla kun ennenaikainen eläköityminen, sairauspoissaolot ja työtapaturmat maksavat kolmekymmentä miljardia vuodessa. Sairauspoissaolojen vuosittainen kustannus kansantaloudelle on noin 3 miljardia euroa vuodessa. Paremmalla työhyvinvoinnilla voi siis saavuttaa paljon. Pieni osa työhyvinvointia on mahdollisuus testata kuntoaan ja saada eväitä sen parantamiseen.

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, edunvalvonta