Kirjoittajan arkistot:Riikka Mykkänen

On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

Hyvä, paha yleissitovuus

SEFEn edunvalvonnan asiamies Riikka Mykkänen

Aina toisinaan tietyt tahot heräävät vaatimaan työehtosopimusten yleissitovuuden poistoa. Asiasta on kuultu välillä niin kummallisia lausuntoja, että lienee paikallaan kerrata, mitä yleissitova työehtosopimus oikein tarkoittaakaan.

Yksinkertaistetusti työehtosopimuksessa sovitaan keskeisistä työsuhteen ehdoista, kuten esimerkiksi työajoista, vuosilomasta ja sairausajan palkasta. Sopimukset ovat usein toimialakohtaisia ja yleensä eri henkilöstöryhmillä on omat työehtosopimuksensa.

Työehtosopimus koskee niitä, ketkä ovat sopimuksen solmineet eli yrityksiä ja niiden työntekijöitä. Jos työehtosopimus on yleissitova, sitä tulee noudattaa kaikissa toimialan yrityksissä ja kaikkiin sopimuksen piirissä oleviin työntekijöihin riippumatta järjestäytymisestä. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa erityinen lautakunta, joka arvioi sopimuksen kattavuutta esimerkiksi sopimusosapuolten ilmoittamien jäsenmäärien perusteella.

 

Minimi ei ole maksimi

Työehtosopimuksessa sovitut asiat luovat työsuhteen pohjan – usein puhutaan minimitasosta. Yleinen harhaluulo on, että työehtosopimuksessa kaikki palikat on jo paikallaan, eikä mahdollisuutta muunlaiseen sopimiseen ole.

Väärin. Työehtosopimus ei rajoita yksilön mahdollisuuksia sopia omista työsuhteen ehdoistaan paremmin. Minimi ei ole maksimi.

 

Työehtosopimus ei estä joustoa

Yleissitovuuden vastustajien puheissa keskustelu päätyy aina lopulta paikalliseen sopimiseen. Perusväite kuuluu, että yleissitovuus estää joustavan, yrityskohtaisen sopimisen. Sitä arvostetaan yleensä tilanteissa, jolloin kukkaron nyörejä pitää kiristää.

Väite ei pidä paikkaansa ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusten osalta. Niissä on yleensä varsin runsaasti mahdollisuuksia sekä paikalliseen sopimiseen, että yksilötason sopimiseen.

Jos yritys on aidosti taloudellisesti haastavassa tilanteessa, sillä on mahdollisuus säästötoimiin yhteistoimintamenettelyn kautta. Työehtosopimukset eivät estä lomautuksia tai irtisanomisia.

 

Yleissitovuus luo yrityksille reilun pelikentän

Kun keskeiset työsuhteen ehdot ovat tietyllä toimialalla toimiville yrityksille samat, mikään yritys ei saa kilpailuetua esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Jos yleissitovuutta ei olisi, suuret kansainväliset yritykset pelaisivat suomalaisilla työmarkkinoilla täysin mielensä mukaan. Mahtaisiko jenkkijättiläinen tai monikansallinen konserni maksaa palkallista äitiys- tai isyysvapaata, lomarahaa tai ylityökorvauksia hyvää hyvyyttään?

Työehtosopimusjärjestelmän murentamisen sijaan pitäisi keskittyä siihen, miten kaikki työntekijät saataisiin työehtosopimusten piiriin. Ongelma on ylempien toimihenkilöiden osalta valitettavan yleinen, sefeläisistäkin 53 prosenttia on työehtosopimusten ulkopuolella.

Koska olen reilu tyyppi, voin tässä paljastaa yhden jutun, minkä takia yleissitovuus on hanurista: järjestäytymättömät saavat paljon etuja, joita eivät ole ansainneet.

 

Riikka Mykkänen
SEFEn edunvalvonnan asiamies

Kellokortti on asiantuntijan turvakypärä

SEFEn edunvalvonnan asiamies Riikka Mykkänen

Jos olet töissä varastolla, suojelet todennäköisesti varpaitasi turvakengillä. Tietyömaalla, mahdollisesti liikenteen seassa, on tärkeää tulla huomatuksi. Siinä auttaa kirkkaan värinen suojahaalari. Rakennustyömaalla on ehdottomasti käytettävä turvakypärää.

Siistissä sisätyössä ei kypärälle ole käyttöä. Miten siis suojella asiantuntijan tärkeintä työvälinettä, aivoja?

Toimiakseen hyvin aivot tarvitsevat lepoa. Parhaat ideat syntyvät usein silloin, kun ihminen on levännyt ja voi muutenkin hyvin. Niinpä Heureka!-hetken voi kokea myös vapaa-ajalla tai lomalla. Aivoja kun ei voi jättää työpöydälle tietokoneen viereen töistä lähtiessä. Itse asiassa tietokonekin otetaan yleensä mukaan, jotta töitä voidaan jatkaa kotona.

Jotta aivot saisivat riittävästi lepoa, tulee työn ja vapaa-ajan olla tasapainossa. Tasapainon seurantaan ja saavuttamiseen oiva väline on kellokortti. Tiedän, kellokortti kuulostaa todella vanhanaikaiselta.

Mutta niin kuin ovat tekniikan myötä työnteon välineet kehittyneet, on kehitystä tapahtunut myös työajan seurannan välineissä. Enää ei valvota kulkemista, työnteon ei tarvitse olla paikkaan sidottua. Leimaukset tehdään kännykällä tai tietokoneella. Helppoa!

 

Työajanseuranta on työnantajankin etu

Kaikki työnantajat eivät kuitenkaan seuraa työaikaa. Se on kummallista monestakin syystä. Ensinnäkin silloin rikotaan lakia.

Toiseksi, työaikaa seuraamalla työnantaja pystyy huolehtimaan työntekijöidensä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Lisäksi se on erinomainen työkalu esimiestyöhön, esimerkiksi toimenkuvien oikeaan mitoittamiseen.

 

Työaikavalmentajalla tiedät mihin aikasi töissä kuluu

SEFE on kehitellyt jäsentensä käyttöön Työaikavalmentajan. Se on helppokäyttöinen mobiilisovellus, jonka avulla sefeläiset voivat itse seurata omaa työaikaansa. Samalla kun kirjaa työhön kuluvaa aikaa, voi arvottaa työn merkityksellisyyttä ja jopa omia fiiliksiään työnteon hetkellä. Jälkikäteen voi olla mielenkiintoista tarkkailla esimerkiksi miten työaika jakautuu eri työtehtävien kesken.

Uskon, että arvokkain tieto monelle on kuitenkin työhön kuluva aika. Uskon myös, että monet se yllättää. Asiantuntijatyössä ongelma ei useinkaan ole siinä, että ei saisi työpäiväänsä kulumaan. Päinvastoin, työpäivät venyvät, työtä jatketaan kotonakin, työn ja muun elämän raja hämärtyy. Näin käy helpommin, jos työajan seuranta – asiantuntijan turvakypärä – puuttuu.

Lainsäädännöllä on saatu monta ammattia ja työtehtävää turvallisemmaksi. Se on todella hienoa. Nyt pitäisi keskittyä henkiseen työturvallisuuteen. Burn out ja sitä helposti seuraava masennus on yleistynyt huolestuttavasti. Meistä monella on läheinen, ystävä tai työkaveri, joka on kohdannut uupumisen.

 

Työajanseurata tuo joustavuutta työpäiviin

Sefeläiset arvostavat työn joustavuutta. Sitä, että joskus voi lähteä aikaisemmin ennättääkseen tarhan kevätjuhlaan tai joogatunnille. Toisinaan iltaisin voi olla tarvetta hioa seuraavan päivän presistä tai esimies tarvitsee apua tärkeän projektin viimeistelyyn.

Liukuva työaika, työaikapankki ja etätyö tuovat toivottua joustavuutta sekä työntekijöille että työnantajille. Ne edellyttävät kuitenkin työajan seurantaa.

Hieman nurinkuriseltahan se kuulostaa, mutta totta se on: seuranta lisää joustoa. Nimenomaan oikeudenmukaista joustoa, sellaista jossa molemmat osapuolet joustavat ja tehty työ korvataan. Korvauksettomista ylitöistä taas saisi ihan oman bloginsa. Se jää ensi kertaa, sillä minulla turvakypärä toimii, työaika tältä päivältä päättyy.

 

Riikka Mykkänen
SEFEn edunvalvonnan asiamies

PS. Tunnustan, en ole keksinyt otsikkoa itse. Mutta se on ihan paras! Hyvä kaimani SEFEstä Riikka Sipilä!

Koukussa kellokorttiin

SEFEn edunvalvonnan asiamies Riikka Mykkänen

Yksi työelämän perusyksiköistä on tunti. Monen suomalaisen työsopimuksessa lukee, että työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa.

Viime viikolla julkaistu Dialogi-raportti ”Ulos häkeistä” ravistelee perinteistä työaikakäsitystä. Siinä haastetaan hautaamaan kellokortti ja pohtimaan seurauksia, jos työaikaa ei olisikaan ja töitä tehtäisiin missä ja milloin vain.

Kuulostaa hienolta. Näen itseni istuskelemassa vanhan puutalomme terassilla auringonpaisteen hellittävänä, linnunlaulun säestäessä läppärin kiivasta näppäinrytmiä. Siinä syntyy hyviä ideoita ja tuottavaa työtä. Mutta hetkinen, tämähän on mahdollista jo nyt!

Ennen kuin lähdetään ravistelemaan työelämän perusrakenteita, olisi syytä hyödyntää jo olemassa olevia joustomahdollisuuksia – oikeasti. Työpaikoilla pitäisi rohkeasti ottaa käyttöön liukuva työaika, etätyökäytännöt ja työaikapankkijärjestelmät.

Työnantajan haluttomuus joustojen käyttöön johtuu usein siitä, että toimiakseen ne edellyttävät työajan seurantaa. Se maksaa rahaa. Jos työaikaa seurataan, voidaan todentaa myös tehdyt ylityöt, ja ylityöt ovat kalliita. Siksi työaikaa ei seurata ja korvauksia makseta. Mutta ylitöitä tehdään silti.

On hyvä muistaa, että työaikalaki on hyvin voimakkaasti työsuojelullinen laki. Sen tarkoitus on suojella työntekijää paitsi työnantajalta, myös työntekijältä itseltään. Joskus homma voi karata lapasesta.

Työajan seuranta onkin esimiehelle arvokas työväline, jolla vaikuttaa alaisen työhyvinvointiin. Jos työpäivät jatkuvasti venyvät, täytyy venymiselle olla syy. Esimerkiksi työntekijän toimenkuvassa voi olla viilauksen paikka.

 

Epäilijästä onnekkaaksi kortinleimaajaksi

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että toisinaan myös työntekijät vastustavat työaikansa seuraamisen aloittamista. Olen itsekin kuulunut epäilevien joukkoon.

Pelätään, että vapaus häviää, päivällä ei voi enää piipahtaa omilla asioilla, kontrolli lisääntyy. Höpö höpö.

Kun itse sain kellokortin jujusta kiinni, jäin koukkuun saman tien. Toimistolla ollessa leimaan ”korttini” koneeseen, mutta toimiston ulkopuolella teen leimaukset helposti kännykällä. Ja niille omille asioille on ihan oma leimausmerkkinsä.

Olen aina kartalla siitä, kuinka paljon käytän aikaani työntekoon. Lisäksi saan kaikesta kirjatusta työstä korvauksen. Olen onnekas.

Yksi Dialogi-raportin johtopäätöksistä oli, että kyse on pitkälti tahdon asiasta. Olen täysin samaa mieltä. Ennen kuin tahtoa löytyy, täytyy asenteita tuulettaa. Lisäksi joustavampi työelämä vaatii runsaasti luottamusta. Kannattaa olla luottamuksen arvoinen. Siitä hyötyvät kaikki.

 

Riikka Mykkänen
SEFEn edunvalvonnan asiamies

 

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n juuri käynnistynyt 8tuntia.fi-kampanja kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, sen kansantaloudellisiin ja yhteisöihin sekä työntekijöihin ja heidän perheisiinsä suuntautuviin vaikutuksiin. Kampanja avaa keskusteluun tavoitteen korvauksettomien ylitöiden nollatoleranssista. YTN on akavalainen neuvottelujärjestö, jossa SEFE on mukana parantamassa työelämää ja palkkoja.