Kirjoittajan arkistot:Sami Sipila

Kuntatalous murroksessa

Otsikkoon voisi hyvin lisätä sanan taas. Tilanne on tosin vakavampi kuin kertaakaan 1990-luvun laman jälkeen. Tilanne on myös äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä tulevasta kunta- ja palvelurakenteesta on suurin piirtein yhtä monta näkemystä kuin on mielipiteen esittäjää.

Kuntatalouden heikkenemisen syitä on lukuisia: valtio on lisännyt kuntien velvoitteita antamatta vastaavaa tulonsiirtoa valtionosuuksissa. Kuntaliitokset aiheuttavat tehottomuutta viiden vuoden irtisanomissuojan vuoksi. Verotulopohja on romahtanut taantuman vuoksi. Organisaatioiden omassa taloudenpidossakin on ollut puutteita. Demokraattisella päätöksentekojärjestelmällä on hintalappunsa.

Jotain poikkeuksellista syksyssä on ollut. Lukuisat kunnat ovat ilmoittaneet yt-neuvotteluista, joiden tavoitteena on henkilöstökulujen kasvun taittaminen, jopa säästöt. Keinovalikoimaan ovat yhä vahvemmin tulleet lomautukset ja myös irtisanomiset. Useassa tapauksessa yt-neuvottelut ajoittuvat irtisanomissuojan päättymiseen. Eikö kunta olekaan enää turvallinen työnantaja? Tarvitseeko sen olla?

Kuntalaisen oma vastuu elämästään kasvaa

Epäilemättä julkisessa palvelutuotannossa olisi opiksi otettavaa yksityisiltä toimijoilta. Vertailuja tehtäessä kannattaa kuitenkin muistaa, että julkinen palvelutuottaja ei voi poimia rusinoita pullasta; se vastaa kaikista vaativistakin asiakas- ja potilasryhmistä oli sitten kyse alkoholisteista, erityislapsista, vähävaraisista tai mielenterveysongelmaisista. Talouden kriisitilanteissa väestön pahoinvointi ja palvelujen kysyntä vielä lisääntyy.

Selvää on, että jokainen veronmaksaja toivoo, että palvelujen ja hallinnon rakenteet ovat mahdollisimman tehokkaita. Mutta siinä vaiheessa kun oma lähikoulu tai terveysasema on lakkautusuhan alla tai talviaamuna kotikatua ei ole aurattu, taloudelliset reunaehdot saattavat unohtua.

Yleinen mielipide taitaa olla sen kaltainen, että mieluummin maksetaan enemmän kunnallisveroa kuin tingitään palveluista. Veronkorotukset ovat väistämätön tosiasia, mutta viimein on päästy todenteolla keskustelemaan myös rakenteista. Valitettava seuraus talouden kiristymisestä on se, että palvelut keskittyvät ja niukkenevat ja kuntalaisen omaa vastuuta elämästään täytyy kasvattaa.

Valintatilanteet ovat yhä vaativampia: pelastetaanko vaativa keskosvauva elämälle 300 000 eurolla vai tehdäänkö samalla rahalla 30 vanhuksen omatoiminen liikkuminen mahdolliseksi polven tekonivelleikkauksella. Kummanko vaihtoehdon sinä valitsisit?

Sami Sipilä
Talousjohtaja, Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä
SEFEn hallituksen jäsen

Mistä löytäisin kollegan…?

Kuntasektorilla työskentelevä ekonomi on harvinainen ilmestys. Kaikista kuntatyöntekijöistä meitä on alle 0,2 prosenttia. Kun kauppatieteilijöiden määrä Suomessa lasketaan kymmenissä tuhansissa, väistämättä miettii, miksi kuntasektorilla työskentelee vain joitakin satoja kauppatieteiden maistereita muissa kuin opetustehtävissä.

Kuntatyössä on monia myönteisiä puolia. Työehtosopimus on kattava ja tarjoaa kilpailukykyiset ehdot. Kunnallisella sektorilla saa tehdä monipuolista työtä, jonka kautta voi vaikuttaa kuntalaisten eli meidän kaikkien palveluihin ja hyvinvointiin. Sukupuolten välisiä perusteettomia palkkaeroja ei juuri ole.

Ekonomiopiskelijoiden keskuudessa kunta-alaa ei kuitenkaan aina nähdä houkuttelevana mahdollisuutena. Osin taustalla on tosiasioita, osin kyse on puutteellisesta tiedosta. Yleisimmät ennakkokäsitykset kuntasektorista ovat johtamisen ongelmat ja huono palkkataso. Poliittisen ja ammattijohtamisen yhteensovittaminen sekä päätöksentekojärjestelmän omaksuminen ovat asioita, joita koulussa ei opi.

Elämä opettaa. Päätöksenteon hitaus, arvaamattomuus ja lyhytjänteisyys ovat riskejä, jotka saattavat realisoitua. Johtamisen ongelmat eivät tosin taida olla aivan tuntemattomia muillakaan sektoreilla. Palkat ovat nykyisin yhä enemmän neuvoteltavissa myös kuntasektorilla.

 

Kunnissa tarvitaan muutoksen läpiviejiä

Etenemismahdollisuuksiin panostamalla kuntatyönantaja voisi luoda itselleen kilpailuedun. Jos haluaa edetä haastavampiin tehtäviin, usein on pakko vaihtaa organisaatiota, niin yksityisellä kuin kuntasektorillakin.

Mielenkiintoista on nähdä, vaikuttaako kuntauudistushanke positiivisesti työnantajasuosioon. Tekijöitä, muutoksen läpiviejiä kun tarvitaan. Eläköityminen koskettaa myös asiantuntija- ja esimiestehtävissä työskentelevien joukkoa. Palvelujen tuotteistamisen ja kustannuslaskennan tarpeet sekä tehokkuuden kasvattamisen välttämättömyys vaativat toimenpiteitä, joissa ekonomiosaamisella on käyttöä.

Itse olen tyytyväinen menneisiin kymmeneen vuoteen kuntasektorin palveluksessa. Tosin ensimmäiset vuodet pienen terveyskeskuskuntayhtymän palveluksessa eivät avanneet näkyä siitä, mitä mielenkiintoista voisi olla tulossa. Kaikista ikävistäkin kokemuksista huolimatta voin suositella kuntasektoria työnantajana.

Ekonomikollegojeni kannattaa kuitenkin pitää varansa, etteivät tradenomit ja hallintotieteilijät vie parhaita työpaikkoja päältä!

 

Sami Sipilä
Talousjohtaja
SEFEn hallituksen jäsen

 

Talousjohtaja Sami Sipilä työskentelee 4000 työkaverinsa tavoin Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymässä Lahdessa. Sosiaali- ja perusterveydenhuollon talousjohdon tehtävissä hän on toiminut myös Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja kauppatieteiden maisteri. Vapaa-aikanaan hänet löytää lenkkipolulta, hiihtoladulta tai kesämökiltä ja nykyisin myös leikkipuistosta.