Kirjoittajan arkistot:Tanja Hankia

Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Tanja Hankia

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

Kunnon kesätyönantajan kannoilla?

Opiskelija-asiamies Tanja Hankia

Näin kesän kynnyksellä palaan usein mielessäni vuosien taa ja muistelen omia kesätyökokemuksiani: monikesäiset siivous- ja pihahommat vaihdoin innoissani tarvikevaraston vaihteleviin duuneihin ja sitä seurasivat kesät tilausten ja laskujen käsittelyn parissa sekä palkanlaskennassa. Pääsinpä välillä myös isoilla tehtailla työskentelyn jälkeen perehtymään myös pienyrittäjän mielenkiintoiseen arkeen. Se kesä oli kurja, jolloin duunia ei uudelta kotipaikkakunnalta löytynytkään.

Monille opiskelijoille tuttu työhakemusurakka ja erottautumisyritykset nettihakulomakkeiden viidakossa sekä raivoisa taistelu kesätyöpaikoista ovat takanapäin. Jos työnhaussa kävi hyvä flaksi, se aika vuodesta on koittanut, jolloin tuhannet ja taas tuhannet kylterit muiden opiskelijoiden ohessa vaihtavat kampuksen käytävät ja luentomonisteensa innokkaaseen työasenteeseen ja suuntaavat kesätyöpaikoille.

Kesätyöt ovat opiskelijalle paitsi toimeentulon, myös työkokemuksen tärkeä lähde.

 

Työnantaja muistathan nämä?

Miten on työnantaja: oletteko tämän taistelun ja nuoren osaajan työpanoksen arvoinen? Oletteko opiskelijalle se kokemus, joka näyttää esimerkkiä, ohjaa ja perehdyttää asiallisen työelämän ja oikeudenmukaisen organisaation saloihin sekä monipuolisten työtehtävien pariin ja antaa eväitä pitkälle tulevaisuuteen? Pidättekö huolta kesätyöntekijöittenne oikeuksista ja hoidatte työsuhteen perusasiat heidän osaltaan esimerkillisesti?

 Kesätyöntekijä, huomioithan nämä?

Kesätyöntekijä: Tiedosta ja muista omat oikeutesi (mm. kirjallinen työsopimus, kunnollinen perehdytys työtehtäviin ja organisaatioon sekä tarvittava ohjaus kesätyörupeaman aikana, työtodistus loppukesästä ihan pyytämättä…) Pane myös merkille miten tasavertaisesti kesätyöntekijöitä työnantajasi palveluksessa kohdellaan.

 

Jos vakuutut näkemästäsi ja kokemastasi, ilmoita ihmeessä työnantajasi Akavan Suomen Paras Kesätyönantaja 2012 –kilpailuun.

Mikäli taas epäilet, ettei homma työpaikalla toimi kuten pitää, käänny puoleemme.

Myös Akavan, SAK:n ja STTK:n yhteinen maksuton kesäduunari-info palvelee kesätyöntekijöitä numerossa 0800 179 279 (ma-pe klo 9-15) ja osoitteessa http://www.kesaduunari.fi/

 

Tanja Hankia
Opiskelija-asiamies

**

Suomen paras kesätyönantaja -kilpailu

Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA järjestää Suomen paras kesätyönantaja -kilpailun jälleen tänä kesänä. Nyt viidettä kertaa järjestettävä kilpailu on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta.

Kilpailun avulla on tarkoituksena nostaa esiin työpaikkojen hyviä käytäntöjä sekä reilulla tavalla toimivia työpaikkoja, jotka arvostavat nuoria työntekijöitään. Lisäksi kilpailulla pyritään välittämään opiskelijoille tietoa työelämään liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

Sekä kesätyöntekijät että työnantajat voivat ehdottaa Suomen parasta kesätyönantajaa. Voittajan valitsee raati, joka koostuu AOVAn edustajista ja myöhemmin valittavasta puheenjohtajasta. Vuonna 2011 Suomen paras kesätyönantaja -raadin puheenjohtajana toimi työministeri Lauri Ihalainen, joka myös palkitsi voittajan.

Suomen parasta kesätyönantajaa voi ehdottaa sähköisellä lomakkeella, joka on kilpailun verkkosivuilla osoitteessa www.akava.fi/paraskesatyonantaja. Sivulta löytyy myös lisätietoa kilpailusta ja edellisten vuosien voittajista.

Kilpailuun voi osallistua 1.6.–30.9.2012 ja voittaja julkistetaan loppusyksyllä 2012.