Kirjoittajan arkistot:Ville Tolvanen

Millä Suomi menestyi eilen ja millä Suomi pärjää huomenna?

Ville Tolvanen

Kansallismuseon suosituimpia näyttelyitä on syystäkin ollut Suomi 1900. Tuo maaliskuussa jo sulkeutunut näyttely tarjosi Helsingissä kiinnostavan aikamatkan sellaiseen Suomeen, jossa valmistettiin vielä esimerkiksi autoja, mopoja, vaatteita ja kenkiä.

Tuli mieleen mummola, jossa metsätöihin ajettiin Saabilla, keitettiin ruokaa Wärtsilän kattilassa, säilytettiin ruokaa UPO-jääkaapissa, katsottiin Saloran televisiota ja hiihdettiin Järvisen suksilla – kaikki Suomessa valmistettuja tuotteita.

Eikö nykyisin ole melkein hämmästyttävää, jos kuluttajina löydämme kaupasta Suomessa tehtyjä koneita, laitteita, kenkiä tai vaatteita? Ajat eivät ole oikeastaan muuttuneet siitä, kun silloisen Rauma-Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki sanoi, että Suomesta ei kannata viedä ulkomaille mitään hevosta pienempää. Monien kulutustavaroiden tuotanto onkin jo aikoja sitten siirtynyt kaikista teollisuusmaista muualle.

 

Suomen talous polkee suossa

Tietotekniikan viennin romahduksen myötä taloutemme ajautui pahaan laskukierteeseen, jota kansainvälinen finanssikriisi pahensi entisestään. Venäjän viennin hiipuminen on sittemmin hyydyttänyt orastavaa talouskasvua. Suomen talouskasvu on nyt lähes pysähtynyt ja vientiä on yhä vähemmän kuin tuontia.

Ajat ovat muuttuneet nopeasti vain muutamassa vuodessa. Kun kotimaisen matkapuhelinvalmistajan globaali markkinaosuus ylitti 40 prosenttia, me silloiset työntekijät saimme työnantajaltamme kiitoksena mukin varustettuna juhlalogolla. Sittemmin mukin logo on ehtinyt jo haalistua ja yhtiön koko matkapuhelinliiketoiminta on myyty ulkomaille.

Talouskasvua ja työllisyyttä oli Suomessakin helpompaa ylläpitää silloin, kun väkiluku nousi, kotimainen kuluttajakysyntä kasvoi ja Suomen vienti ulkomaille tuntui kasvavan lähes jatkuvasti. VATT:n tuoreen tutkimuksen mukaan teknologinen kehitys ja tuotantoprosessien siirtäminen ulkomaille ovat vähentäneet erityisesti teollisuuden suorittavia työpaikkoja.

Myös Suomi kohtaa vientimarkkinoilla armottoman kilpailun. Vientituotteidemme pitää menestyäkseen olla laadukkaita, kiinnostavia ja sopivan hintaisia. Laadukkaiden tuotteiden kehittäminen ja valmistaminen on kallista. Monesti parannettavaa tuntuu olevan myös tuotteidemme markkinoinnissa ja kiinnostavien brändien luomisessa.

 

Toivon kipinöitä voi silti jo nähdä

Tilanne voi vaikuttaa suomalaisittain jopa lohduttomalta. Maailmantalous on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa. Tuotteet, työpaikat ja osaaminen siirtyvät jatkossakin maasta toiseen, eivät pelkästään poispäin Suomesta.

Toivon kipinän antaa esimerkiksi professori Matti Pohjolan raportti, jonka mukaan tieto- ja viestintäteknologia ja teollinen internet voivat palauttaa työpaikkoja Suomeen. Lisäksi tuoreen Suuryritystutkimuksen mukaan Suomi houkuttelee aiempaa vahvemmin myös tuotannon ja toiminnan sijoittumismaana. Erityisen sitoutuneita kotimaiseen tuotantoon ja alihankintaan ovat omistuspohjaltaan suomalaiset suuryritykset.

Positiivisen lähtökohdan antaa myös työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), joka loi viime vuonna katsauksen suomalaisen työn tulevaisuuteen. TEM:n mukaan Suomi voi edelleen olla kotipesä korkean jalostusasteen työlle ja houkutella uusia investointeja, koska meillä on osaavaa työvoimaa ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmä.

Kaikki tämä on kääntänyt innokkaat katseet ja massiiviset odotukset muun muassa cleantechiin, biotalouteen ja kiertotalouteen sekä digitalisaatioon. Onneksi yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että digitalisaatio ei ole yksittäinen ja muista irrallinen toimiala, vaan digitalisaatio koskee kaikkia toimialoja ja läpäisee koko yhteiskunnan.

Menneisiin aikoihin ja menestyskeinoihin ei ole paluuta. Jos tietäisimme varmasti jo ennakolta, mistä talouden uuden kasvun hedelmät löytyvät Suomelle, joku muu olisi ne jossain muualla varmasti jo keksinyt ja hyödyntänytkin.

Ehkä apua pitäisi hakea useammin myös kokeilukulttuurista. Se voi kokeilemisen, oppimisen ja ehkä epäonnistumisenkin kautta luoda uusia ratkaisuja – ehkä myös tulevia menestystarinoita.

 

Ville Tolvanen
KTM
Kirjoittaja on työskennellyt informaatikkona Suomen Ekonomeissa.

Eurovaalit toi menestystä myös sefeläisille ehdokkaille

Ville Tolvanen

”Hei, oletko jo äänestänyt?” Tähän vaalikentiltä tuttuun kysymykseen saattoi näissäkin eurovaaleissa vastata myöntävästi vain alle puolet suomalaisista. Äänestysaktiivisuus jäi jälleen alhaisemmaksi kuin muissa vaaleissa.

Suomessa äänesti vain 40,9 prosenttia äänioikeutetuista, EU:ssa keskimäärin runsaat 43 prosenttia. Vaikka kotimainen äänestysaktiivisuus nousi vajaan prosenttiyksikön edellisvaaleihin 2004 verrattuna, ei tilanteeseen voi olla mitenkään tyytyväinen etenkään Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä paikoin vain kolmasosa äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Media, puolueet, järjestöt ja muut tahot yrittivät kyllä varsin tarmokkaasti tarjota EU-vaalitietoa äänestäjille ja siten lisätä kiinnostusta vaaleja kohtaan. Ehdokkaiden ajatuksiin oli mahdollista tutustua verkossa aiempaa kattavammin esimerkiksi videoiden avulla. Kilpailu mediatilasta on kovaa, mutta Akavan ja muiden palkansaajajärjestöjen Ääniä Suomesta -kampanja onnistui lopulta nostamaan työelämäasioita edes hieman näkyvämpään keskusteluun aluekiertueellaan ympäri Suomea.

Ehdokkaille tarjosi lisäpontta kampanjoida aktiivisesti varmasti myös se, että eurovaaleissa vaalipiirinä on koko Suomi. Vaalit tarjosi hyvän tilaisuuden hankkia laajaa näkyvyyttä ennen tulevia eduskuntavaaleja. Tällä kertaa päästiin vihdoin keskustelemaan myös siitä, missä EU-valiokunnissa ehdokkaat haluaisivat toimia parlamentissa.

 

Ekonomiehdokkaat keräsivät hyviä äänisaaliita

Suomessa valituiksi tuli 13 meppiä. Läpi pääsi joukko kokeneita politiikkoja: yli puolet uusista suomalaismepeistä on nykyisiä tai aiempia ministereitä.

Vaaleissa oli ehdolla myös monta ekonomiehdokasta. SEFE tarjosi ehdokkaina olleille jäsenilleen mahdollisuuden kirjoittaa SEFEn blogiin, ja julkaistut kirjoitukset käsittelivät muun muassa eurooppalaista talous- ja koulutuspolitiikkaa, työttömyysturvaa ja yrittäjyyttä.

Tietojemme mukaan uusista mepeistä ainakin yksi – Sirpa Pietikäinen – on suorittanut kauppatieteellisen tutkinnon. Sefeläisistä ehdokkaista Sari Essayah sai kaikista naisehdokkaista eniten ääniä, mutta ei kuitenkaan tullut valituksi. Onnittelut aktiivisesta kampanjoinnista myös muille ekonomiehdokkaille!

 

SEFEn blogissa kirjoittaneet sefeläiset ehdokkaat saivat ääniä seuraavasti:

 

Uusien meppien kausi alkaa heinäkuussa 2014 ja kestää viisi vuotta. EU-asioista kiinnostuneille kuluva vuosi tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa vielä pitkään, kun jäsenmaat käyvät kovaa vääntöä EU:n huippunimityksistä, kuten komission puheenjohtajasta ja parlamentin puhemiehestä. Edellisvaalien jälkeen uusi komissio – jossa on siis yksi komissaari jokaisesta EU-valtiosta – aloitti vasta helmikuussa 2010, siis pitkälti yli puoli vuotta eurovaalien jälkeen.

 

Lisätietoa vaalituloksista:

 

Ville Tolvanen
Informaatikko, SEFE