Aihearkisto: Koulutus

Ekonomikoulutuksesta ja koulutuspolitiikasta.

Viisaammat työtavat – priorisoinnilla tuloksia ja mielekkyyttä

Taneli Rantala

Usein puhuessamme viisaammista työtavoista keskustelun täyttävät yksittäiset tehokkuuskikat ja -temput tai uskomattoman menestyksen mahdollistavat uudet appit ja työkalut, jotka ovat saaneet valtavan huomion viime vuosina.

Kuitenkin, ennen kuin keskitymme työntekemisen laatuun, meidän kannattaa keskittyä siihen mitä teemme. Tämä johtuu yksinkertaisesta tosiasiasta: kaikki työtehtävämme eivät ole samanarvoisia. Ne ovat itseasiassa hyvin eriarvoisia! Itseasiassa niin eriarvoisia, että voimme soveltaa työtehtävien arvoon Pareton lakia.

Voitkin nyt hieman miettiä töitäsi ja havahtua nopeasti siihen, että 20 % tekemistäsi työtehtävistä on luonut 80 % kaikista tuloksistasi. Ja toisinpäin: 80 % töistäsi saa aikaan vain 20 % tuloksistasi. Melko huonoa ajan ja energian käyttöä siis suurimmaksi osaksi. Ennen kuin alamme viilaamaan laatuasioita, onkin huomattavasti tärkeämpää keskittyä siihen MITÄ teet kuin MITEN teet.

Mikä on onnistumisesi mittari?

Jokaisella meistä on 24 tuntia käytettävissä jokaisena vuorokautena, ja usko tai älä: meistä jokainen käyttää tuon 24 tuntia joka päivä. Menestyneillä ihmisillä ei ole enemmän tunteja päivässä, heillä ei ole käytettävissä edes enemmän valveillaolotunteja tai työtunteja. He vain käyttävät aikansa viisaammin.

SINÄ voit ottaa ensimmäisen askeleen kohti viisaampaa ajankäyttöä määrittämällä tärkeimmän mittarisi. Minkä mittarin mukaan olet tuottelias? Et siis ahkera, vaan tuottelias. Minkä mittarin mukaan olet onnistunut töissäsi?

Asiakaspalvelijalla tämä voi olla tyytyväisten asiakkaiden määrä, myyjällä euromääräinen myynti, HR-päälliköllä työntekijöiden työkyky ja toimitusjohtajalla yrityksen kilpailukyky. Jokaisella kellonlyömällä teet tietoisen tai tiedostamattoman päätöksen siitä miten käytät aikaasi, ja ilman mittarin määritystä et voi yksinkertaisesti priorisoida työtehtäviäsi järkevästi vaan tuhlaat aikasi vähempiarvoisiin työtehtäviin.

Vain kun mittarisi on selvä, voit määrittää työtehtäviesi merkityksen ja valita aikasi arvoisen työtehtävän tehtäväksesi. Kun tiedät mittarisi, voit viimein kysyä itseltäsi: minkä työtehtävän tekemällä luon eniten tuloksia, ja valita yhden prioriteetin.

Rohkeutta ja kommunikointia

Priorisointia on tehtävä päivittäin. Jos sinä et priorisoi ajankäyttöäsi proaktiivisesti, joku muu tekee sen puolestasi. Ole siis rohkea ja varaa itsellesi riittävästi aikaa merkityksellisempien työtehtävien tekemiseen.

Joskus päätöksesi saattavat aiheuttaa vastarintaa. Silloin sinun kannattaakin nostaa kommunikointi tärkeimmäksi työkaluksesi. Kerro, millä perusteella käytät aikaasi ja sanot ”ei” toisille asioille. Usein työkaverisi ja etenkin esimiehesi voivat myös auttaa mittarisi ja prioriteettisi määrittämisessä, joten keskustele asiasta ratkaisulähtöisesti ja avoimesti.

Nyt on siis aika viedä huomiosi tärkeimpään! Jos tiedät mikä tuottaa eniten tuloksia, miksi tuhlaisit aikaasi enää muuhun?

Lisää ajatuksia ja etenkin konkreettisia toimintamalleja sekä työkaluja tulet oppimaan kyltereille tarkoitetussa 8 viikon Lifted WORK –verkkovalmennuksessa, johon kaikki KylteriPlus -palvelupaketin hankkineet kylterit pääsevät osallistumaan. Jos sinulla ei ole vielä KylteriPlus -pakettia, toimi nopeasti ja hanki se syyskuun loppuun mennessä, niin saat mahdollisuuden tulla mukaan. Valmennus starttaa 16.10.2017! Tervetuloa!

Lue lisää ja hanki KylteriPlus -palvelupaketti

Taneli Rantala
Lifted Oy

Taneli Rantala on yli 15.000 ihmistä ja kymmeniä suurimpia suomalaisia yrityksiä valmentaneen Lifted Oy:n toimitusjohtaja, perustaja ja yksi valmentajista. Uransa alussa nuori kauppatieteiden maisteri toimi strategiakonsulttina auttaen yrityksiä ympäri Eurooppaa, mutta huomasi pian vahvuutensa olevan toisenlaisessa valmentamisessa ja perusti ystävänsä Jukka Joutsiniemen kanssa hyvinvointi- ja työkykyvalmennusyrityksen Liftedin vuonna 2014. Vahvan osaamisen ja tuloksekkaan valmennuksen vuoksi Liftedistä on kasvanut vuosien saatossa useiden yritysten ja yhteisöjen luotettu valmennuskumppani.

Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Kristian Raitio

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

Opiskelija – sijoita jo!

Antti Poikolainen

Hei sinä kaupallisen alan opiskelija, joko olet sijoittanut? Et ehkä vielä ole sisäistänyt, että opintojen ohella sijoittaminen on mahdollista – ja jopa suotavaa! Vaikka monet meistä ovat tottuneet alhaisen elintason kädestä suuhun elämiseen, on opiskelija-aika erinomainen mahdollisuus suorittaa niin henkistä kuin ammatillista kasvua sijoitussalkun parissa.

Sijoituskerhomme Boomstock ry:n ”opintolainailta” sai syksyn alussa yli 110 sijoittamisesta kiinnostunutta paikalle. Mielenkiintoa siis on, nyt tarvitsemme vain osaamista!

Sijoituspääomaksi kelpaavat niin kesätyösäästöt kuin opintolaina. Opintolaina on paras sijoituslaina. Tarkempia yksityiskohtia esittelemättä opintolainan sijoittamisen vahvuuksia ovat

  1. Alhainen viitekorko ja negatiivinen euribor
  2. Valtion takaus ja opintolainahyvitys
  3. Mahdollisuus aloittaa sijoittaminen nuorena

Esimerkiksi viiden vuoden kauppatieteiden tutkinto-ohjelman aikana voit helposti saada yhteensä 18 000 euroa sijoituspääomaa, josta määräajassa valmistuessasi 6200 euroa hyvitetään valtionkonttorin toimesta. Siinä on jo merkittävä kannustin – sijoitusvoittoja huomioimatta!

Itse pääoman sijoittamiseen ei ole yhtä oikeaa polkua. Siihen vaikuttavat oma riskinkantokykysi, pääomatulojen vaikutus verotukseen sekä tulorajoihin, oma aktiivisuutesi, sijoitusaikajänteesi ja kaupankäyntikulut.

Tärkeämpää sen sijaan on tutustua ja lähteä kokeilemaan. Sijoitusosaamista on lähes mahdoton oppia kirjoista, siihen oppii vuosien saatossa. Mitä aikaisemmin aloitat, sitä paremmin tulet oppineeksi. Tämän seikan tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Samalla saat suurimman hyödyn korkoa korolle -periaatteesta, jolloin jo aiemmin saamasi voitot nousevat arvossa. Esimerkiksi viiden prosentin vuosituotolla viidessä vuodessa alkuperäinen 1000 euron pääomasi on kasvanut 276 euroa!

Sijoittamalla opit paljon meitä ympäröivästä maailmasta: miten markkinat toimivat, mitkä alat ovat nosteessa ja mitkä laskussa. Markkinat välittävät tahtomattaankin informaatiota jokapäiväisestä elämästä ja kansan tahdosta.

Boomstockin vinkit ovat seuraavat:

  1. Kukaan ei tiedä miten markkinat tulevat kehittymään, eivät edes markkinat itse! Älä siis turhaan unelmoi markkinoiden päihittämisestä, keskity sen sijaan oman riskitasosi mukaiseen sijoittamiseen
  2. Arvot nousevat sekä laskevat ja vasta pitkällä aikavälillä näemme kasvun, vaadi itseltäsi kuria ja kärsivällisyyttä sijoituksia tarkastellessasi.
  3. Kokeile rohkeasti! Mahdolliset virheet ja niistä saatu oppi mitä todennäköisimmin hyödyttävät sinua työelämässä vuosien ajan. Onnistuessasi tienaat itsellesi rahaa eli win – win!

Antti Poikolainen
Opiskelija
Tampereen yliopisto

Boomstock ry on Tampereen kauppatieteiden tutkinto-opiskelijoiden perustama sijoituskerho. Tavoitteenamme on levittää tietoutta sijoittamisen mahdollisuuksista ja edellytyksistä. Pyrimme saamaan kyltereitä kiinnostuneeksi oman sijoitusosaamisensa kehittämisestä. Tarjoamme jäsenillemme keskustelutilaisuuksia, yhteistä illanviettoa ja excursioita. Boomstockin puolesta kauppatieteitä Tampereen yliopistossa opiskelevat Antti Poikolainen, Anniina Rantanen ja Petteri Virtanen.

Opiskelija rake-myllyn keskellä – mitä käy ekonomitutkinnolle?

Janne Vikman

Suomalainen korkeakoulutus hakee uutta muotoaan. Tästä esimerkkeinä ovat ympäri Suomea vireillä olevat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistymis- ja yhteistyöhankkeet. Näkyvimmän aseman tällä saralla on ottanut Tampere, jossa käynnissä oleva Tampere3-hanke puhututtaa jatkuvasti, niin yliopiston käytävillä kuin mediassa.

Tampere3 on ilman Tampere-lasejakin Suomen tärkein korkeakoulupoliittinen hanke tällä hetkellä ja tulee määrittämään tulevaisuuden korkeakoulutuksen normeja lähes kaikilla tieteenaloilla. Kauppatieteiden alueella tradenomi- ja ekonomikoulutuksen välinen yhteistyö ja sen riskit on aihe, johon törmään itse päivittäin. Se on varmasti myös tärkeimpiä aiheita, joihin kylteriyhteisöt keskittyvät rakenneuudistusten keskellä.

Lisää elinkeinoelämän läsnäoloa

Tilanne on tavallaan jopa huvittava. Me kylterit olemme nimenomaan peräänkuuluttaneet elinkeinoelämän läsnäolon merkitystä, mutta käytännönläheisten tradenomiopintojen linkittäminen kauppatieteelliseen koulutukseen nähdään mörkönä. Tietenkään yhteistyö tradenomikoulutuksen kanssa ei ole puhtaasti autuaaksi tekevä ratkaisu. Elinkeinoelämään valmentava koulutus tulee kuitenkin yhtenäistymään ja tasorajojen hämärtyessä ekonomitutkinto voi muuttua huomattavasti. Mitä on ekonomikoulutus vuonna 2030?

Gradun tekemistä itsessään harvoin hehkutetaan, vaikka lopulta moni näkeekin sen hyvänä keinona koota yhteen yliopistossa sisäistetyt asiat. Yliopistosta valmistutaan siis joka tapauksessa maisteriksi, ja ehkä siksi joidenkin mielestä tutkimuksellisuutta ei maisterivaiheessa tarvitse sen enempää korostaa.

Duualimallin lopun alku vai mitä nyt tapahtuu?

Omassa päässäni pohdinta on kääntynyt yritysten läsnäolon tarpeesta opetuksessa tutkimuksen läsnäolon tarpeeseen liiketoiminnassa. Mikäli ekonomitutkinto halutaan säilyttää korkea-arvoisena akateemisena ylempänä korkeakoulututkintona, olisi tärkeää, että suomalainen kauppatieteellinen tutkimus näkyisi entistä enemmän opetuksessa ja elinkeinoelämässä.

Kaikki asiat palaavat lopulta kahteen asiaan: onko yliopistotutkintojen normi jatkossakin maisteritutkinto ja mikä on duaalimallin tulevaisuus? Onko tarkoituksenmukaista, että työmarkkinoilla relevantin yliopistotutkinnon saadakseen on kaikkien kirjoitettava gradun laajuinen tutkimus, vaikka se on monille pakollinen hidaste työelämään siirtymisessä? Mikäli suorasta oikeudesta opiskella maisteriksi luovuttaisiin, olisiko se myös duaalimallin lopun alkua?

Pohdintani tarkoituksena tässä ei ollut tarjota vastauksia, mutta nostaa pinnalle niitä asioita, joihin liittyvät päätökset ovat ratkaisevia suomalaisen korkeakoulutuksen ja siten myös Suomen Ekonomien tulevaisuuden kannalta.

Janne Vikman
Puheenjohtaja 2016
Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijat – Boomi ry

Haluatko sinäkin opiskella digitaalisessa Suomen kauppakorkeakoulussa?

Suvi Eriksson

Miltäs kuulostaisi digitaalinen Suomen kauppakorkeakoulu? Me Suomen Ekonomit ehdotimme sellaista pari viikkoa sitten. Helsingin Sanomatkin teki asiasta jutun.

Ajatuksemme ytimessä on yhteistyö ja resurssien yhteiskäyttö. Kaikki Suomen kauppatieteellisestä yliopistokoulutuksesta ja tutkimuksesta vastaavat yksiköt hyötyisivät mielestämme siitä, että niiden opetustarjontaa olisi myös toisten yksiköiden opiskelijoiden käytettävissä.

Kauppatieteen yksiköt valmistelevat jo yhteistyönä liiketoimintaosaamisen digitaalista sivuainepakettia. Sen pohjalta olisi erittäin luontevaa jatkaa, noin alkuun vaikkapa opintojen alkuvaiheen järjestämisessä sekä kesällä tarjottavien opintojen tarjonnassa.

 

Yliopistojen aidolle yhteistyölle tarve

Ajankohta keskustelulle on otollinen. Yliopistot käyvät näinä keväisinä viikkoina  tulevien vuosien isoista linjoista sopimusneuvottelut opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Ministeriö on jo kuukausia patistanut yliopistoja ehdottamaan sekä rakenteellisia että toiminnallisia uudistuksia.

Minusta monenlaisia ratkaisuja tarvitaan. Parhaimmillaan paikalliset korkeakoulujen fuusiot tai yksittäisten korkeakoulujen strategiset yhteistyösopimukset toistensa kanssa voivat tuoda pitkällä tähtäimellä hyvää, mutta toiminnallisen yhteistyön oikeasti kunnianhimoiset ratkaisut loistavat vielä poissaolollaan.

Tässä pitkässä ja leveässä maassamme digitaalinen kehitys tarjoaa paljon potentiaalia, ja professori Matti Pohjolakin sen sanoi, että kaikki, mikä voidaan digitalisoida, on digitalisoitava. Tarvitsemme vain kansallisesti toimivan hyvän alustan. Järkevimmillään mielestäni koko yliopistolaitokselle yhteisen.

Suomen yliopisto voi ajatuksena kuulostaa suureelliselta, mahdottomalta ja tarpeettomalta, mutta entä jos sillä tarkoitetaankin seinien ja hallinnollisen konsernihäkkyrän sijaan jakamiseen ja alustatalouteen perustuvaa digitaalista toimintatapaa? Jos jokainen yliopisto luo oman alustansa, niin kalliin päällekkäisen kehitystyön lisäksi taidamme jäädä myös digitalisaation hyödyntämisessä luomiemme organisaatiorakenteiden vangeiksi.

 

Kaikille ovet auki digikauppikseen?

Tekemästämme Digikauppis-avauksesta saamamme palaute on ollut hyvää ja innostunutta. Moni on kysellyt miksi tällaista ehdotetaan vasta nyt. Asia ei ole tietenkään aivan yksinkertainen, eikä sen tarvitsekaan olla. Huoliakin riittää.

Emme ehdota kaiken opetuksen siirtämistä verkkoon. Emme myöskään väitä, että kaikki opetus verkossa olisi automaattisesti loistavaa tai säästäisi resursseja.

Ehdotamme sen sijaan, että miettisimme yliopisto-opetuksenkin kohdalla avoimesti uudelta pohjalta mitä digitaalisuus voisi konkreettisesti tarkoittaa. Mihin digitaalisuus sopii  ja mitä lisäarvoa sen myötä olisi saatavissa, myös yli yliopistorajojen? Ajattelimme lisäksi, että toisin kuin isoissa fuusioissa tai rakenteellisissa ratkaisuissa, digitalisaatio mahdollistaa askel kerrallaan etenemisen.

Mitään isoa myllerrystä ei tule viikossa, mutta jo yksittäisen kurssin kohdalla opiskelumahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaa opiskelijoiden arkeen välittömästi ja merkittävästi. Kun joka tapauksessa on syytä olettaa (onhan?), että jokainen opetusta tarjoava yksikkö haluaa tarjota opiskelijoilleen joustavia mahdollisuuksia suorittaa opintoja, on vaikea keksiä miksi ei samalla hyödyntäisi mahdollisuutta ylittää myös yliopistorajat.

Tuoreessa Taloustaidon blogissa päätoimittaja Antti Marttinen jopa kyseli mahdollisuutta avata kauppatieteen opintoja kaikille. Minusta opintojen avaaminen laajemmalle yleisölle olisi luonnollinen askel näinä aikoina, joina maailman huippuyliopistotkin omia sisältöjään verkossa pyörittävät.

Ajatuksessa kohtaa kiinnostavalla tavalla sekä osaamisen jakaminen avoimesti muiden käyttöön että toisaalta oman huipputekemisen näkyväksi tekeminen. Esimerkiksi koulutusviennin onnistumiseksi olisi aivan ehdottoman tärkeää näkyä laadukkailla sisällöillä siellä missä opiskelijatkin opinahjoaan etsivät.

 

Keskustelu jatkukoon. Kävimme ehdotukseemme liittyen ensimmäisen livekeskustelun periscope-lähetyksessä jo edellisviikolla, ja siitä löytyy tallenne youtube-kanavaltamme. Periscope-keskustelujakin on luvassa lisää, joten ilmoittaudu ihmeessä halukkaaksi kommentoijaksi vaikkapa sähköpostitse allekirjoittaneelle suvi.eriksson@ekonomit.fi.  Jaa myös muuten huolesi, kehusi tai kysymyksesi sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #digikauppis. Kaikki kanavat ovat auki!

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit
Twitter: @SuviEriksson

Opiskelijatoiminnassa kartutat työelämätaitoja ja verkostoidut

Laura Vähäsaari

Lukuvuotta 2015–2016 on käyty noin kuukauden verran, fuksiviikot ovat ohi ja opiskelijan arki alkaa taas rullata normaalilla painollaan. Kesä vaihtuu sulavasti syksyyn ja kirjastojen penkit saavat jälleen lämmikettä sekä tenttikirjat rapistelijoita. Kohta onkin jo talvi, joka kuluu lupsakasti Suomen pimeitä kuukausia valitellen.

Väriä ja valoa elämään haetaan silloin tällöin opiskelijabileistä. Ei aikaakaan, kun ikkunasta pilkahtaa kevät, joka kaikessa kauneudessaan ja eloon heräämisen ihanuudessaan tarkoittaa pitkälti kesätyöstressiä ja vaihto-opiskeluhakemusten rustaamista. Oho, sieltä se kesä jälleen saapuikin.

Tällä turvallisella ja tasapaksulla kaavalla opiskeluaika sujuu helposti ja suhteellisen vikkelästi.  Kylteristä on varttunut 1–n vuodessa ihan oikea ekonomi. Onneksi olkoon! (Tätä kaavaa ei ole patentoitu, saa kopioida.)

Nykyään erilaiset opiskeluaikojen lyhentämiseen tähtäävät toiminnot nyt-heti-äkkiä-lukiosta-opiskelemaan-ja-töihin-mentaliteetin vallitessa tukevat edellä kuvailtua kaavaa. Itse en ole samaa mieltä.

 

Verkostoidu jo opiskeluaikana tulevaisuuden kollegoihisi

Jokainen toki tekee itse päätöksensä siitä, miten tahtoo opiskeluaikansa viettää. Aion silti tuoda esiin muutamia seikkoja, joiden valossa juuri esittelemäni kaava yltää vain semiookooseiskamiikkaan.

Kuvitellaan, että kylteri hakee opiskeluiden aikana töitä. Kauppatieteiden opiskelijoilla tuppaa olemaan alusta alkaen melko korkeat kriteerit työpaikalle, mikä on oikeastaan hyvä.

Mutta kuinka moni opiskelija voi sanoa rehellisesti olleensa vastuussa tuhansien osallistujien tapahtuman järjestämisestä? Tai vaikkapa toimineensa esimiehenä useille kymmenille, ellei sadoille ihmisille? Kuka on oikeasti solminut arvokkaita yhteistyösopimuksia isojen yritysten kanssa? Opiskelijatoiminnassa mukana olevat kylterit voivat nyökätä näiden kysymysten kohdalla.

Kylteriopiskelijajärjestöt kuuluvat aktiivisimpiin opiskelijatoimijoihin Suomessa. Jokaiselle on tarjolla jotain: toiminnan kirjo on erittäin laaja.

Opiskelijajärjestön toimintaan mukaan lähteminen onkin äärimmäisen hyvä tapa kartuttaa työelämässä varmasti tarvittavia taitoja – sellaisia, joita ei voi valitettavasti oppia luennoilla. Taitojen kehittämisen ohella opiskelijatoiminta tuo myös rytmiä ja vaihtelua opiskelijaelämään.

Sinun mielipuuhasi tai pitkäaikainen harrastuksesi voi jopa olla kullanarvoinen taito aktiivitoiminnassa. Valokuvaustaitosi, kiinnostuksesi sijoittamiseen tai esimerkiksi suihkuoopperatuokiosi voivat opiskelijajärjestötoimintaan mukaan lähtiessäsi muuttua merkittäviksi valttikorteiksi.

Lisäksi saat aivan uudenlaisen mahdollisuuden verkostoitua ja pääset luomaan suhteita sekä oman opiskelukaupunkisi että muiden kaupunkien kyltereihin. Niin suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin. Verkostojen luomisen merkitystä ei voi liiaksi tällä alalla korostaa – olemmehan toistemme mahdollisia tulevaisuuden kollegoita.

 

Laura Vähäsaari
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja

Luovuudella muutosturvaa – SuomiAreena tarjosi mahdollisuuden inspiroitua

Suvi Eriksson

Miten sietää muutosta (työ)elämässä? Miten pitää yllä omaa työmarkkina-arvoaan? Mitä tekemistä koulutuksella on tämän kanssa?

Näitä mietin, kun piipahdin jo perinteiseksi muodostuneilla politiikkafestivaaleilla Porissa. SuomiAreena kokoaa yhteen politiikkaa tekevät ja siitä kiinnostuneet keskustelemaan hyvin monenlaisista asioista hyvin monenlaisilla tavoilla. Tänä vuonna erityisinä teemoina olivat opetus ja kulttuuri. Viikon aluksi haastoimme Areenan osallistujat kehittämismyönteiseen keskusteluun, sillä alkaneen hallituskauden säästöpaineet huolettavat myös meitä Suomen Ekonomeissa.

Muutoksesta on tullut pysyvää?

Muutos ja sen sietäminen tai jopa syleileminen keskustelutti Areenassa paljon. ”Osaaminen on parasta muutosturvaa” –mantran sijaan minua kiinnostaa kuitenkin konkretia. Minkälaista osaamista meidän pitäisi haalia, ettei työmarkkina-arvomme katoaisi?

Ehkä vähän yllättäen päädyin kuuntelemaan useita keskusteluja luovuudesta ja luovista aloista. Näissä keskusteluissa luovuus yhdistyi lähinnä taiteeseen; säveltäjän, kirjailijan tai kuvataiteilijan kun on oltava luova. Jäin kuitenkin miettimään, että luovuutta voisi olla myös uusien toimintatapojen rohkea kokeileminen ja uusilla tavoilla ajatteleminen. Näin määrittelemällä valmiudet luovaan ajatteluun ovat juuri sitä keskeistä muutosturvaa.

Koulutusjärjestelmässä luovuutta voi kutitella oppijoista esiin vaikkapa herättämällä uteliaisuutta ja omaa ajattelua, tarjoamalla erilaisia ongelmanratkaisun virikkeitä sekä antamalla vastuuta ja mahdollisuuksia myös epäonnistua ja oppia kokemuksista.

Maisteriksi valmistuminen ei siis tarkoitakaan opinpolun päättymistä. Me Suomen Ekonomeissa olemme puhuneet paljon perustutkinnon jälkeisestä osaamisen kehittämisestä ja sen merkityksestä kilpailukyvylle ja tuottavuudelle. Teeman tärkeys ei tulevaisuudessa ainakaan pienene. Siksi pohjaa luovuudelle ja elinikäiselle oppimiselle on rakennettava jo aikaisemman koulutustaipaleen aikana.

Miten meni omasta mielestä?

Haastoimme viikon aluksi ihmiset keskustelemaan ratkaisuista ongelmien kertaamiseen sijaan. Samassa hengessä järjestimme yhdessä Tekniikan Akateemisten kanssa Virtaa vientiin -tilaisuuden.

Tilaisuudessa haastoimme sidosryhmiämme pohtimaan viennin parantamista erityisesti asiakkuus- ja myyntiosaamisen näkökulmasta. Sekin on taito, jota voi oppia, jossa voi kehittyä, ja jossa luovilla ajattelutavoilla voi päästä kiinni aivan uudenlaisiin avauksiin.

Teemaa oli palkitseva käsitellä kaupallisen ja teknillisen alan yhteistyönä. Myynnin ja sen myötä myös viennin kehittyminen edellyttävät uudenlaista yhteistyötä. Mennyttä on se sektoroitunut maailma, jossa insinöörit suunnittelevat tuotteet ja markkinoijat myyvät.

Onneksi kehitysmyönteisyys on jopa helppoa tämän kaltaisessa kesätapahtumassa, ja koko viikko antoi ainakin minulle paljon uutta virtaa ajatella omaa työtäni.

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Eväitä hallitusohjelmaneuvotteluihin: Yliopistot kasvun vetureiksi uusilla tekemisen tavoilla

Suvi Eriksson

Sipilän hallituksen yhdeksi strategiseksi painopisteeksi on nousemassa koulutus ja osaaminen. Hyvä niin.

Ennen eduskuntavaaleja osaaminen sekä yliopistot ja niiden yhteiskunnalle tuottama lisäarvo jäivät paneelikeskusteluissa keskinäisen kinastelun ja muiden teemojen jalkoihin. Uuden kasvun kannalta on kuitenkin olennaista, että koulutuksen kehittäminen päätyy juhlapuheista ja mantroista osaksi konkreettisia toimenpiteitä. Koulutukseen viime vuosina kohdistuneet massiiviset säästöt ovat todellinen uhka Suomen kasvulle.

Yliopistojen kehittämisessä on Suomessa totuttu kansallisesti näkyvimmin keskustelemaan lähinnä rakenteista ja lainsäädännöstä. Muutostarpeita on erityisesti taidoissa ja tekemisen tavoissa, sillä sisältöosaamisessa suomalaiset yliopistokoulutetut ovat perinteisesti erinomaisia.

Nyt pitäisi löytää ne osaamisen ja tekemisen alueet, joita emme lähitulevaisuudessa usko koneiden osaavan hoitaa. Ja miten opettaa jatkuvan muutoksen vaatimaa stressinsietokykyä? Entä tunne- ja yhteistyötaitoja?

Liiketoiminta kehittyy tällä hetkellä tavoilla, joita emme olisi osanneet edes arvailla kymmenen vuotta sitten. Jo hokemaksi tulleen esimerkin mukaan maailman suurin majoitusta tarjoava yritys Airbnb ei omista ainuttakaan hotellia ja maailman suurin taksipalveluja tarjoava yritys Uber ei omista yhtään taksia.

Jakamistalouden mahdollisuudet haastavat katsomaan asioita uusista näkökulmista myös kauppatieteellisellä koulutusalalla. Koulutuksen kehittämisen tavoitteena on, että opiskelijoista tulee sisällöntuottajia sen sijaan, että he kuuntelisivat luennolla puhuvia päitä tuottaakseen erinomaisia tenttivastauksia.

Jotta voimme tässä onnistua, pitää koulutuksessa laittaa panokset opiskelijoiden oman innovatiivisuuden tukemiseen, elinikäiseen oppimiseen ja itsensä työllistämiseen.

 

Yliopistojen tuotettava myös aivan uudelaista osaamista

Hallituksen strategiatyössä on nyt rohkeasti siirrettävä painopiste yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen sisältöön, sinne ruohonjuuritasolle. Yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat tarvitsevat työssään resurssit ja rohkaisua.

Hallitus voi resurssien turvaamisen lisäksi tukea esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntämistä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Digitaalisuus tuo mukanaan mahdollisuuksia myös yliopistojemme kansainvälistymiseen, mitä kipeästi kaipaamme.

Meillä ei ole varaa siihen, että yliopistojen tuottamaa lisäarvoa ei tunnusteta, joten tutkimustulokset ja tutkimusosaaminen pitää pystyä nykyistä selkeästi paremmin hyödyntämään. Uusia työpaikkoja ei synny ilman innovaatioita, konseptointia ja kaupallistamista.

Tämä edellyttää yliopistojen ja elinkeinoelämän jatkuvaa vuoropuhelua. Yliopistojen tehtävä ei kuitenkaan ole vastata vain työmarkkinoiden nykytarpeisiin, vaan tuottaa lisäksi sellaista osaamista, jota markkinat eivät vielä osaa tilata.

Uskomme, että näillä eväillä syntyy erinomainen koulutuksen ja osaamisen strateginen toimenpideohjelma.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Ei ny pilattais maailman parasta

Jari Järvenpää, SYL

Mennyt vaalikausi on ollut koulutuspoliittisesti rikkonainen monine tempoilevine päätöksineen muun muassa opintotuen, oppivelvollisuusiän ja lukukausimaksukokeilun osalta. Erityisen merkittävä kysymys Suomen tulevaisuuden kannalta ovat olleet koulutuksen alalle suunnatut hurjat leikkaukset.

Akava on arvioinut, että pahimmillaan niistä jopa 1,5 miljardia euroa on kohdistunut koulutussektorille. Ajat ovat vaikeita, mutta leikkaukset koulutuksesta ovat suoria leikkauksia Suomen tulevaisuudesta. EU-tasolla koulutus on määritelty yhdeksi keskeisimmistä uutta luovaksi kasvutekijäksi, jonka merkitys korostuu erityisesti vaikeina taloudellisina aikoina.

Suomi on tienristeyksessä, joka haarautuu tietopohjaisen hyvinvointivaltion ja jälkiteollisessa krapulassa vellovan pahoinvointivaltion suuntiin. Modernisoidaanko koulutusta vai päästetäänkö se näivettymää? Mahdollistetaanko kouluttautuminen kyvykkäille ja halukkaille vai eriytetäänkö se perhetaustan perusteella?

 

Laatu ja osaaminen keskiöön

Suomen ekonomit on nähnyt koulutusleikkausten turmiollisuuden ja on kasvattiseurani, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n, kanssa samaa mieltä – koulutusleikkaukset saavat jo riittää.

Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteiden kärjessä on ajatus, että ”laadukas koulutus turvaa tulevaisuuden”. Opiskelijat voivat iloiten yhtyä kuoroon: korjaamme Suomen kurssin investoimalla koulutukseen.

Poliitikkojen on kehitettävä koulutustamme pitkäjänteisesti tulevaisuuden osaamistarpeet huomioiden ja modernisoitava opetusta vastaamaan työelämän haasteisiin. Tavoite maailman osaavimmasta kansasta ei ole vanhentunut.

Olemme SYL:ssa pitkään korostanut pitkäjänteistä koulutuspolitiikkaa, jossa laatu tulee edellä – ei rakenteet ja numerot tilastoissa. On erittäin positiivista havaita, että Suomen Ekonomit tavoittelee samaa esimerkiksi vaatimalla laadullisia mittareita yliopistojen rahoituksen kriteereiksi.

Laadulliset kriteerit, kuten kandipalaute ja laadullinen työllistyminen, takaavat sen, että korkeakoulumme eivät ole vain maisteritehtaita, jotka suoltavat ulos vain hyvin opintopisteruokittuja häkkimaistereita. Koulutuksessa, jos missä, on panostettava laatuun, sillä meillä ei ole varaa tehokkaaseen, mutta heikkotasoiseen osaamiseen.

Suomen Ekonomit nostaa esille myös korkeakoulujen profiloitumisen omille vahvuusalueilleen ja tutkintorakenteiden kehittämisen kunkin sektorin osaamistavoitteisiin ja vahvuuksiin perustuen. Onkin järkevää tarkastella minkä yksikön kannattaa opettaa mitäkin ja missä opetusta kannattaa järjestää. Haluaisimme erityisesti nähdä, että tällaiset päätökset taustoitetaan riittävällä määrällä tutkittua tietoa ja perusteet valinnoille olisivat koulutuspoliittiset.

Meidän ei kannata lukkiutua rakenteisiin ja lakeihin, vaan yhteistyön lisääminen jo nyt toimivilla normeilla on hyvin mahdollista. Eri profiileilla varustetut AMK- ja yliopistosektori voisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja mahdollistaa samalla sujuvammat siirtymät opiskelijoille ja ottaen muutenkin yhteistyöstä kaiken irti.

Suomella ei ole varaa odotella seuraavaa neljää vuotta, vaan on rohkeasti investoitava koulutuksen modernisoimiseksi!

 

Jari Järvenpää
Puheenjohtaja, Suomen ylioppilaskuntien liitto  SYL

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Tilaa erilaisille ihmisille!

Hanna-Leena Hemming

Tyttäristäni kaksi on valmistunut ekonomiksi ja sijoittunut työelämään oikein hyvin. Tieto siitä, että nykyisin tytöt hakevat huolestuttavan paljon vähemmän lukemaan kauppatieteitä kuin pojat tuli siksi minulle täytenä yllätyksenä. Saamani luvut puhuvat kuitenkin karua kieltä.

Vuonna 2005 poikia haki ja pääsi opiskelemaan kauppatieteitä noin neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Kymmenessä vuodessa tyttöjen haku kauppakorkeakouluun on tippunut 16 prosenttia.

Poikia haki vuonna 2014 jo 18 prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Puheet korkeakoulutuksen naisvaltaistumisesta voidaan unohtaa ainakin kauppakorkeakoulujen osalta.

Samaan aikaan kun kauppatieteiden opiskelijat muuttuvat homogeenisemmiksi, Suomen Ekonomit käy kampanjaa ekonomi-tutkinnon paremmasta tunnettuudesta. Tarkoituksena on tuoda esiin ekonomi-tutkinnon suorittaneiden ammatillista moninaisuutta ja sitä, miten moneen erilaiseen ammattiin ja uraan ekonomikoulutus antaa loistavat eväät.

Ekonomi on enemmän, ja koulutus auttaa menestymään laajasti eri tehtävissä. Jäsenemme edustavat miltei 5 000 eri ammattinimikettä!

Nyky-ekonomien arvovalinnat painottuvat myös mielenkiintoisiin työtehtäviin sekä tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä. Rahaa ei enää mainita menestyksen mittarina.

 

Naiset hakevat yhä vähemmän opiskelemaan kauppatieteitä

Mutta onko kauppatieteellisen naiskadon takana lukiolaisten kapea-alainen näkemys koulutuksesta pelkästään finanssialan tehtäviin ohjaavana vai suurempi yhteiskunnallinen murros? Pelkäävätkö ekonomi-tytöt päätyvänsä taistelemaan samoista töitä tradenomien kanssa?

Kuulostaako ekonomin työ ympärivuorokautiselta raadannalta pienellä palkalla ikkunattomassa huoneessa viiden näytön ääressä? Onko pääsykokeessa painotettu matematiikan osuutta enemmän? Näin on väitetty.

Ajatus ekonomeista pelkkinä salkkumiehinä pankeissa ei ole eduksi ekonomeille eikä kauppatieteelliselle koulutukselle. Kauppatiede ei ole ammattiin valmistavaa koulutusta eikä kauppakorkeakoulu ole ammattikoulu.

Kauppatieteellisellä alalla on tilaa erilaisille ihmisille: naisille, miehille, suomalaisille opiskelijoille, ulkomaalaisille vahvistuksille, kvantitatiivisesti älykkäille ja kriittisesti ajatteleville. Olisi tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että on olemassa erilaisia tapoja olla älykäs ja analyyttinen.

Jokaisen tahon on siksi syytä miettiä omaa osuuttaan naisekonomien määrän laskuun. Vaikka poikien saunaillat sujuvat helpommin ilman naisia, ei Suomella ole varaa menettää puolta aivokapasiteetista väärillä valinnoilla. Ollaan siis jatkossa tässäkin suhteessa enemmän!

 

Hanna-Leena Hemming
Toiminnanjohtaja, Suomen Ekonomit