Aihearkisto: Koulutus

Ekonomikoulutuksesta ja koulutuspolitiikasta.

Tilaa erilaisille ihmisille!

Hanna-Leena Hemming

Tyttäristäni kaksi on valmistunut ekonomiksi ja sijoittunut työelämään oikein hyvin. Tieto siitä, että nykyisin tytöt hakevat huolestuttavan paljon vähemmän lukemaan kauppatieteitä kuin pojat tuli siksi minulle täytenä yllätyksenä. Saamani luvut puhuvat kuitenkin karua kieltä.

Vuonna 2005 poikia haki ja pääsi opiskelemaan kauppatieteitä noin neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Kymmenessä vuodessa tyttöjen haku kauppakorkeakouluun on tippunut 16 prosenttia.

Poikia haki vuonna 2014 jo 18 prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Puheet korkeakoulutuksen naisvaltaistumisesta voidaan unohtaa ainakin kauppakorkeakoulujen osalta.

Samaan aikaan kun kauppatieteiden opiskelijat muuttuvat homogeenisemmiksi, Suomen Ekonomit käy kampanjaa ekonomi-tutkinnon paremmasta tunnettuudesta. Tarkoituksena on tuoda esiin ekonomi-tutkinnon suorittaneiden ammatillista moninaisuutta ja sitä, miten moneen erilaiseen ammattiin ja uraan ekonomikoulutus antaa loistavat eväät.

Ekonomi on enemmän, ja koulutus auttaa menestymään laajasti eri tehtävissä. Jäsenemme edustavat miltei 5 000 eri ammattinimikettä!

Nyky-ekonomien arvovalinnat painottuvat myös mielenkiintoisiin työtehtäviin sekä tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä. Rahaa ei enää mainita menestyksen mittarina.

 

Naiset hakevat yhä vähemmän opiskelemaan kauppatieteitä

Mutta onko kauppatieteellisen naiskadon takana lukiolaisten kapea-alainen näkemys koulutuksesta pelkästään finanssialan tehtäviin ohjaavana vai suurempi yhteiskunnallinen murros? Pelkäävätkö ekonomi-tytöt päätyvänsä taistelemaan samoista töitä tradenomien kanssa?

Kuulostaako ekonomin työ ympärivuorokautiselta raadannalta pienellä palkalla ikkunattomassa huoneessa viiden näytön ääressä? Onko pääsykokeessa painotettu matematiikan osuutta enemmän? Näin on väitetty.

Ajatus ekonomeista pelkkinä salkkumiehinä pankeissa ei ole eduksi ekonomeille eikä kauppatieteelliselle koulutukselle. Kauppatiede ei ole ammattiin valmistavaa koulutusta eikä kauppakorkeakoulu ole ammattikoulu.

Kauppatieteellisellä alalla on tilaa erilaisille ihmisille: naisille, miehille, suomalaisille opiskelijoille, ulkomaalaisille vahvistuksille, kvantitatiivisesti älykkäille ja kriittisesti ajatteleville. Olisi tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että on olemassa erilaisia tapoja olla älykäs ja analyyttinen.

Jokaisen tahon on siksi syytä miettiä omaa osuuttaan naisekonomien määrän laskuun. Vaikka poikien saunaillat sujuvat helpommin ilman naisia, ei Suomella ole varaa menettää puolta aivokapasiteetista väärillä valinnoilla. Ollaan siis jatkossa tässäkin suhteessa enemmän!

 

Hanna-Leena Hemming
Toiminnanjohtaja, Suomen Ekonomit

Trending: #duaalimalli

Suvi Eriksson

Korkeakoulutuksen duaalimallin purkaminen. Ai että se kuulostaa isolta koulutuspoliitikon teolta! Se on sulka, jonka kuka tahansa haluaa hattuunsa. Se kuulostaa hienolta siksi että se on ISO juttu, se koskee rakenteita, järjestelmiä ja rahoitusmalleja. Siinä on paljon liikettä ja vaarallisia tilanteita.

Pääsee sanomaan, että nyt pistetään homma ihan kertakaikkiaan uusiksi. Siksi juuri toteankin, että ei kiitos.

Duaalimalli-käsitteen voisi sellaisenaan hylätä. Se ei kerro mitään. Se on rakenne, eikä se riitä välittämään yhtään oikeaa ajatusta koulutuksen kehittämisestä.

Kun joku kysyy, miten suomalaista korkeakoulujärjestelmää pitää kehittää, ainoa väärä vastaus on se, jossa ylipäätään mainitaan duaalimalli. Oli sitä sitten purkamassa tai paaluttamassa.

Toisekseen, ajatuksia korkeakoulutuksen kehittämisestä voisi jakaa ihan suomeksi: Miten sinä ajattelet Suomen osaamisen kehittyvän suotuisasti? Miten koulutus pitää järjestää, jotta menestymme?

Suomen Ekonomit tarttuu haasteeseen. Toteamme suuntaviivoissamme, että korkeakoulutusta pitää jatkossakin kehittää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisista osaamistavoitteista ponnistavien tutkintojen varaan. Tähän kantaan on selkeä nojata, mutta kevään aikana mekin haluamme tarkentaa sitä mitä tällä yksityiskohtaisemmin tarkoitamme, siitä pehmeästäkin näkökulmasta.

 ”Nostetaan ensin mahdollisimman iso tunkki pöydälle, ja todetaan, että tästä lähtee ISO muutos, jossa kaikki menee uusiksi. Vastalauseiden myrskyn jälkeen, saadaan keittiön kautta ihan kiva muutos aikaiseksi. Vastustajatkin kokevat voittaneensa, ja kaikilla on hyvä mieli.”

Näin on käyty duaalimallikeskustelua

Olen nähnyt ja kokenut koulutuspolitiikkaa aktiivitoimijana yli 10 vuoden ajan eri rooleista käsin. Vaikka se voi jonkun vielä kokeneemman mielestä olla ihan lyhyt aika, riittää se hahmottamaan, että yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin perustuva duaalimalli on aina ajankohtainen ja kiinnostava keskustelunaihe. Twitter-kieltä käyttääkseni se on kuitenkin nyt jopa vielä enemmän “trending”-keskustelu kuin se vuosieni varrella keskimäärin on ollut.

Mielestäni tämä uusi vaihe käynnistyi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kannanotolla keväällä 2014. Kannanotossa heitettiin rohkeita avauksia yhden yhteisen korkeakoululainsäädännön alle siirtymisestä. Se on kovaa puhetta, kun uuden yliopistolain muste on klisesti juuri kuivahtanut, ja ammattikorkeakoululakia on tuskin vielä edes painettu. Ja jo ollaan pistämässä koko systeemiä poikki ja pinoon.

Viimeisin iso kannanottojen myrsky puolesta ja vastaan aiheutui HS:n jutusta, jossa opetusministeri Krista Kiuru otti kantaa muun muassa duaalimalliin, samaten kuin moneen muuhun keskeiseen korkeakoulupoliittiseen kysymykseen. Aihe herättää kiinnostusta myös meillä Suomen Ekonomeissa, tietenkin, koska kaupallisella alalla on koulutusta sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.

 

ISON muutoksen sijaan taas pienempi kiva muutos?

Koulutuspolitiikkaa ainakin opiskelijaliikkeessä harrastavat ja työkseenkin tekevät käyttävät usein termejä kova koulutuspolitiikka ja pehmeä koulutuspolitiikka. Ne kovat tyypit puhuvat enemmän rakenteista, resursseista ja järjestelmistä. Pehmeät taas opetuksen kehittämisestä, opintojen ohjauksesta ja osaamistavoitteista.

Ajattelu on ihan kivaa niin kauan kun ei väitä, että pehmeät asiat ovat epäolennaisempia kuin kovat. Nyt on taas se hetki, kun tarkkaavaisuutta toivoisi sinne mainitsemani (muka-)pehmeän koulutuspolitiikan suuntaan.

Vanhan logiikan mukaan uudistukset pitääkin tehdä näin. Nostetaan ensin mahdollisimman iso tunkki pöydälle, ja todetaan, että tästä lähtee ISO muutos, jossa kaikki menee uusiksi. Vastalauseiden myrskyn jälkeen, saadaan keittiön kautta ihan kiva muutos aikaiseksi. Vastustajatkin kokevat voittaneensa, ja kaikilla on hyvä mieli.

 

Korkeakoulujen henkilöstö ja opiskelijat mukaan uudistamaan

Korkeakouluissa työskentelee ja opiskelee paljon fiksuja ihmisiä. Heillä on varmasti sanottavaa siihen, miten heidän arkista työtään ja opiskeluaan parantavaa ja kehittävää sisältöä voisi yhteistyön kautta saada aikaan duaalin yli ja mikä taas haittaa sitä. Tampere3-hankkeessakin on lähdetty vauhdilla liikkeelle toteuttamaan kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun yhteenliittymää. Hanke vaikuttaa hallintopainotteiselta, ikävä kyllä.

Käykö niin, että henkilökunta ja opiskelijat, joiden yhteistyöllä oikeasti olisi jotakin merkitystä, jäävät pelkästään sidosryhmiksi? Sidosryhmiksi, joita kuullaan virallisissa kuulemistilaisuuksissa silloin kun nätisti piirretty prosessikaavio ilmoittaa sen olevan ajankohtaista? Kun oikeasti koko tekemisen pitäisi lähteä heiltä, ilman suurta teatteria ja tiedotteita.

En näe järkeä siinä, että suuri duaalimallinpurku lähivuosina toteutettaisiin. Järkevää olisi, että vailla suuria mullistuksia mietitään ihan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kehittää tekemistämme.

Osaamisella tämä maa nousee tai kaatuu. Kun asioita lähdetään uudistamaan, ei sen taustalla voi olla kenenkään poliittinen sulka tai muu ohimenevä hassuttelu, ei ennakkoluulot, faktojen oikomiset eikä ainakaan lyhyen tähtäimen säästöt.

Taustalla on oltava jokin sisällöllinen kunnianhimo: ajatus siitä, että tekemisen ja työnjaon kautta syntyy jotain uutta. Rakenne ei tuo vielä kenellekään uskoa siihen, että naapurihuoneen kaveri tekee jotain järkevää.

Sen etsiminen pitää aloittaa esimerkiksi tutustumalla siihen, mitä naapurihuoneen kaveri ylipäätään tekee. Ei auta rehtorin antama Yhteistyön Mahtikäsky, jos siitä ei koe saavansa hyötyä.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Riittävä osaaminen käyttöön

Ekonomiliiton hallituksen jäsen Ulla Knifsund

Syksyn saavuttua on 33 00 uutta korkeakouluopiskelijaa innokkaina parveillut opinahjojensa käytävillä opetellen orientaatioviikon jälkeen oman talonsa tavoille. On ilo seurata heidän innostustaan ja ihastustaan uuden oppimisen, ja tietenkin myös uusien opiskelukavereiden edessä.

Tarkasteltaessa tarkemmin aloituspaikan korkeakouluissa ja yliopistoissa saaneiden joukkoa voidaan samalla todeta, että noin 13 000 heistä on jo saavuttanut jonkin aikaisemman korkeakoulututkinnon. Nyt he aloittavat uuden, vastaavantasoisen tutkinnon suorittamisen. Mikä on tämän ilmiön taustalla?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänä vuonna ns. sumanpurkuna päättänyt lisätä yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrää kolmella tuhannella uudella aloituspaikalla. Samanaikaisesti saamme lukea, että korkeakoulutettujen työllisyystilanne on heikentynyt eniten suhteessa muihin koulutusasteisiin, ja korkeakoulutettujen työttömyysaste on ennätyksellisen korkea.

On tietenkin totta, että kestää vuosia ennekuin tänä syksynä opintonsa aloittaneet valmistuvat ja alkavat etsiä työtä, mutta jatkuva aloituspaikkojen lisääminen korkeakoulutuksessa tuntuu väistämättä huolestuttavalta – ainakaan siten ettei se vaikuttaisi heikentävästi opetuksen laatuun ja tutkintojen sekä valmistuneiden arvostukseen.

Myös korkeakouluille ja yliopistoille syntyy uusia haasteita jatkuvasta aloituspaikkojen lisäämisestä, sillä opiskelijaryhmiä ei voi loputtomiin kasvattaa. Lisääntynyt toimintojen kansainvälistyminen ja vieraiden kulttuurien huomioiminen vaatii tänä päivänä myös opetukselta enemmän.

 

Takaako vasta toinen korkeakoulututkinto työpaikan?

Voisiko kansakuntamme tällä vuosituhannella todellakin olla viisastunut niin että jo suurin osa nuoristamme menestyy korkeakouluopinnoissaan? Rohkenen epäillä. Myös professori Jaakko Aspara Aalto-yliopistosta kommentoi Talouselämä-lehdessä (12.9.2014), ettei ole mitään järkeä ”väkisin kouluttaa kaikista ihmisistä maistereita”.

Onko työpaikan saaminen todellakin ”varmistettava” hankkimalla kaksi korkeakoulututkintoa, jotta saa koulutustaan vastaavan työn? Yritysten hakiessa uutta työvoimaa on kenties houkuttelevaa rekrytoida hakija jolla on kaksi rinnakkaista tutkintoa, ja ehkä olettaa työhön valittavan helpommin voivan muuntautua, mikäli työtehtäviin tulevaisuudessa tulee suurempia muutoksia?

Tällä hetkellä maailmantalous kamppailee uuteen noususuhdanteeseen pääsystä ja jokaisella sektorilla on tarkoin jouduttu puntaroimaan vallitsevan niukkuuden jakamisesta mahdollisimman tuottavasti ja heikentämättä samalla toiminnan perusedellytyksiä. Onko siis tarkoituksenmukaista käyttää näitä niukentuneita resursseja ja vähentyneitä verotuloja edellä kuvattuun ”ylikouluttautumiseen”?

Professori Asparan mukaan esimerkiksi kauppatieteissä suurimmalle osalle jopa riittäisi kolmen vuoden kandidaatin tutkinto – ja halutessaan sitä voisi myöhemmin täydentää.

Työurien pidentämisen ollessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheena olisi nuorten varhaisemmalla valmistumisella iso vaikutus heidän henkilökohtaiseen talouteensa sekä koko kansantalouteen. Ennen kaikkea kysymys on luottamuksesta tulevaisuuteen.

Taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi meidän tulisi nyt saada käyttöön kaikki se henkinen kapasiteetti mikä maastamme löytyy, mutta oikein mitoitettuna ja ajoitettuna.

 

Ulla Knifsund
Hallituksen jäsen, Ekonomiliitto

 

Hirvee kiire eikä paljon kiinnosta! (Varoitus: Teksti on pidempi kuin 140 merkkiä)

Finanssin puheenjohtaja Niklas Harki

Elämme hektisiä aikoja, ystäväni. Kauppatieteiden opiskelijat, juuri valmistuneet ekonomit ja jo pidempään työelämässä olleet ex-kylterit mahduttavat päiväänsä hurjia määriä sisältöä. Informaatiota tulee joka tuutista ja kalenteri täyttyy vauhtia, joka vetää vertoja Cheekin stadionkeikan lipunmyynnille.

Nyt jos koskaan on tarve olla läsnä ja keskittyä. Päätinkin lähteä oman kiinnostukseni ja keskittymiskykyni polkua taaksepäin. Päätin, että saatte olla läsnä hetkissä, jotka omalla tavallaan muuttivat elämääni kylterinä.

 

Kesä meni keskittyessä

Palaan aikaan ennen kuin minusta tuli Kylteri. Ennen tutkintoseikkailuni aloittamista Oulussa työskentelin kesät Lintsin jarrumiehenä. Puisen vuoristoradan koulutuksissa opin uudenlaisen tavan keskittyä. Hetkessä oltiin vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa sekä vastattiin ajon turvallisuudesta aina pari minuuttia kerrallaan.

Muiden jarrumiesten esimerkkien kautta tajusin, kuinka jokaisen parin minuutin onnistuminen oli kiinni läsnäolosta ja tuo ajatus on kantanut aina tähän päivään saakka. Radalla en keskittynyt osakemarkkinoihin, presiksen onnistumiseen tai neuvottelutilanteeseen. Nyt nuo asiat ovat ajankohtaisia niin minulle kuin sinullekin.

Kuvittele seuraavan neuvottelusi olevan kuudenkympin vauhtia kiitävä vaunu vesisateessa, jota jarrutat rystyset valkoisina. Samalla viihdytät nuo ajon minuutit takapenkin asiakkaita kertomuksellasi. Tuleeko kauppoja? Todellakin. Tästä on hyvä jatkaa.

  Harki-3

Pukki keskipisteessä

Viime jouluna olin kylterille tutussa tilanteessa. Seuraavana päivänä pitäisi olla todella läsnä, sillä olin lupautunut pitämään presentaation. Keynote tulisi olemaan iso säkki ja päässä punainen lakki.

Ehdin treenata muutaman biisin ennen oveen koputtamista. Astuessani vihdoin olohuoneen penkkiin kohtasin elämäni kiinnostuneimman yleisön. Pelkotila paljastumisesta iski ja pistin roolissa kaiken peliin. Sohvalla sattui istumaan juuri se lapsi, joka epäili pukin kotiosoitetta. Suoritukseni onnistui ja astuessani ulos asunnosta henkinen tuuletus oli eeppistä luokkaa.

Jokaisessa presiksessä pitäisi olla pala joulupukkia. Entä jos sinäkin ottaisit tästä mukaan vähän fiilistä kun esittelet yritystäsi potentiaaliselle asiakkaalle?

Harki-2

Etuoikeus tehdä uusia asioita joka päivä

Toimin tällä hetkellä ainejärjestömme puheenjohtajana ja saan tehdä hallitukseni kanssa asioita, jotka ovat varmasti tässä hetkessä. Kaiken keskellä olen saanut myös luvan miettiä, missä tulisi olla läsnä ja milloin niin digitaalisesti kuin paikan päällä.

Tehdessä oppii ja huomattu on, ettei WhatsApp sittenkään ollut paras paikka jakaa kaikkia vinkkejänsä. Chättihuoneiden liiallinen väärinkäyttö johtaa tilaan, jossa ollaan älypuhelinääliöitä. Se on esimerkiksi hetki, jolloin luurin näytölle jumittunut YouTube-video ja sen latautuminen kiinnostaa niin paljon, että törmäät bussipysäkkiin (true story).

Keskittyminen tilanteeseen sen vaatimalla tavalla takaa paremman tuloksen. Tällaisesta ajatuksesta inspiroituneena päätin pitkästä aikaa soittaa äänipuhelun tutulleni ja kuunnella tarkasti. Tulokset yllättivät, sillä keskustelun aikana läpikäytyjä tapoja tehdä asioita on siirtynyt yhdistyksemme toimintaan.

Olen oppinut kuuntelijana tämän vuoden kokemuksesta enemmän kuin mistään muusta aiemmin. Sinullakin on varmasti aikamoinen arsenaali eri kanavia ottaa yhteyttä ihmisiin tai viedä yrityksesi viestiä läpi, mutta millä keinolla erotut joukosta? Itse aloitin kiinnostumalla aidosti siitä, mitä muilla on sanottavana.

Harki-4

Lopuksi lähdin valloittamaan kukkuloita

On kuitenkin totta, että aina ei aluksi kiinnosta. Ei jokainen luento yksinkertaisesti ole niin hyvä ja töissä on vaikea hakea motivaatiota tuijottelemalla näyttöänsä nollat taulussa.

Kokeilin tähän yhtä mielenkiintoista keinoa kesäharjoittelijana Hong Kongissa. Lähdin kiipeämään muiden kaupungissa kesätöissä olleiden tuttujen kanssa vuorelle, jonka huipulla aloimme keskustelemaan erilaisista tuotteista ja niiden myymisestä nettikaupassa. Olin ottanut kamerani mukaan maisemakuvia varten, mutta tästä reissusta syntyi lopulta esitelmä uudesta nettisivukonseptista yritykselle jossa työskentelin.

Joskus kannattaa siis lähteä muutama tunti aikaisemmin toimistolta tai yliopistolta. Saatat palata takaisin valmiin työn kanssa.

Palataanpa kuitenkin takaisin juuri tähän hetkeen. Tänne asti päästessäsi olet jo lukenut tekstiä tovin aikaa, kiinnostunut sanomisistani. Toivon, että omat pienet hetkeni saavat sinutkin tajuamaan kuinka taitava olet ja etenkin hyödyntämään taitojasi jatkossa. Aioin itse jatkaa olemalla läsnä kun tapahtuu, muuten mikään ei tunnu sen suuremmalta kuin uuden asian merkkaaminen kalenteriin.

Katso siis omaa aikatauluasi ja asioita joita olet tehnyt uusin silmin. Sillä vain kiinnostumalla, olemalla rohkea ja läsnä on aikasi kylterinä ja urasi ekonomina elämäsi parasta aikaa.

Harki-1

Pimenevää syksyä odotellessa,

Niklas Harki
Puheenjohtaja 2014, Finanssi ry

SEFE – Ekonomit ja Eurooppa

Ekonomiehdokas Anne-Mari Virolainen

Työhön haetaan ekonomi, merkonomi tai muuten vaan näppärä tyyppi. Takavuosien työpaikkailmoitukset ovat jääneet jo historiaan. Toisaalta tarvitsisimme tällä hetkellä töitä niin ekonomeille, merkonomeille kuin näppärille tyypeillekin. Vain työ tuo meille hyvinvointia, työllä pystymme rakentamaan nykyistä parempaa Eurooppaa.

Meitä eurooppalaisia on noin 500 miljoonaa. Kun meitä on alle kymmenesosa maailman väestöstä, emme hetkauta maailman taloutta määrällä, ja tiedämme liiankin hyvin, että emme pysty kilpailemaan hinnallakaan. Ainoa mahdollinen valttikorttimme on osaaminen.

Osaaminen on kuitenkin nopeasti katoava ominaisuus, josta on pidettävä jatkuvasti huolta. EU:ssa jokaisen jäsenmaan on satsattava koulutukseen, T&K-toimintaan ja innovaatioihin.

Jäsenmaiden lisäksi EU:nkin on oltava valppaasti hereillä. EU:n on luotava osaamiseen kannustava toimintaympäristö. Tämän lisäksi on oleellista, että luomme mahdollisuuksia kasvulle työntekoa ja yrittäjyyttä kannustamalla.

 

Vähemmän byrokratiaa, enemmän luovuutta

Suomessa olemme käynnistäneet talkoot turhien normien purkamiseksi. Samaa tolkkua ja arkijärkeä tarvitsemme myös Eurooppaan. Meidän pitää lopettaa omille nilkoille potkiminen. Sääntelyn asemesta tarvitsemme Eurooppaan lisää luovuutta, lisää yrittäjyyttä sekä lisää työpaikkoja. Tulemme toimeen paljon nykyistä vähemmällä byrokratialla.

Turha, järkevää toimintaa estävä sääntely on vahingollista monella tavalla, sillä se tuntuu työnteon ja yrittäjyyden väheksymiseltä. Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa. Samalla kun käynnistämme norminpurkutalkoot, on pohdittava jokaisen uuden lainsäädäntöhankkeen tarkoituksenmukaisuutta ja yritysvaikutuksia hyvinkin tarkasti.

Osaaminen, luovuus, yrittäjyys, työpaikat. Sanat kytkeytyvät monella tavalla toisiinsa ja Euroopan tulevaisuuteen.

Luovuus ja innovatiivisuus edellyttää kykyä ajatella uudella tavalla. Siihen voimme kannustaa ja antaa eväitä esimerkiksi kansainvälisen opiskelijavaihdon avulla. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon olisikin satsattava nykyistä huomattavasti enemmän. Nuorisomme on tulevaisuutemme ja tulevaisuus on paras mahdollinen investointikohde. Vuosi ulkomaisessa yliopistossa avartaa ja antaa – ystävyyssuhteita, kielitaitoa, näkökulmia… Viennistä edelleen vahvasti riippuvaisessa Suomessa nuorten kansainvälinen työkokemus on aina eduksi.

Osa kansainvälisyyttä on tutkintojen vertailtavuudesta ja vastaavuudesta huolehtiminen. Vasta kun koulutus on yhteismitallista, ihmiset ovat tasa-arvoisessa asemassa eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Se antaa suomalaiselle osaamiselle mahdollisuuden kehittää Suomea, Eurooppaa ja koko maailmaa.

 

Anne-Mari Virolainen
KTM, Kansanedustaja
Eurovaaliehdokas #231 (Kok.)

Työn arvostuksesta

Ekonomiehdokas Niklas Mannfolk

Pelkästään kauppatieteiden maistereita on Suomessa työttömänä 2 500. Valtionjohdon tavoitteena on kuitenkin koulutuspaikkojen lisääminen ja suomalaisten kouluttaminen mahdollisimman korkeasti. Tavoite on vähän kuin kommunismi: kaunis paperilla, mutta käytännössä toimimaton. Sama trendi näkyy muualla Euroopassa.

Kokonaisuutena EU:n työttömyysluvut ovat hurjaa luettavaa. Vuoden vaihteessa euroalueella oli 27 miljoonaa työtöntä, näistä 19 miljoonaa on alle 30-vuotiaita. Työttömyyteen on monia syitä, mutta yksi olennaisimmista on heikon kilpailukyvyn aiheuttama työpaikkojen puute.

Yhteiskuntaan osallistumisen perustana on työnteko, ja valtioiden tulee tukea kansalaisiaan ainoastaan siinä tapauksessa, että he eivät kykene osallistumaan yhteiskuntaan täysivaltaisesti. Tämä jalo tavoite kuitenkin toimii ainoastaan siinä tapauksessa, että työtä on riittävästi tarjolla.

 

Pk-yrityksien edellytyksiä tukemalla luodaan uusia työpaikkoja

Paras tapa luoda lisää työpaikkoja on pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen. Toimiva infrastruktuuri ja markkinoiden vapaus ovat jo tosiasia, mutta pk-yritysten kannalta olennaista on myös byrokratian vähäisyys ja rahoituksen saatavuus.

Pankkikriisin seurauksena pankkien luotonanto yrityksille vähentyi huomattavasti, ja lisääntynyt valvonta saattaa vähentää riskinottoa entisestään. Vakaa investointiympäristö on kuitenkin sekä pankkien että yritysten etujen mukaista ja parantaa lisäksi EU:n ulkopuolisten sijoittajien luottamusta.

Kirjoitushetkellä pelkästään EURES:n ilmoittamia vapaita työpaikkoja on 2 miljoonaa. Näistä alle puolet vaatii korkeakoulututkinnon. Akateeminen työttömyys on räjähdysmäisessä kasvussa, koska kansalaiset kouluttautuvat väärin suhteessa työelämän tarpeisiin.

Toisaalta opiskelun sisällön ja toteuttamistavan tulee jatkossakin olla jokaisen EU-maan itse päätettävissä. EU-maiden välillä tapahtuvan opiskelijavaihdon mahdollistaminen on hyvästä, mutta EU:n tasolla ei ole tarvetta määritellä koulutuksen sisältöä.

Sen sijaan yhteinen arvostuksen palauttaminen ei-akateemisille aloille on paikallaan koko EU:n alueella. On todella paljon arvokkaampaa olla työllistetty putkimies kuin työtön historioitsija – tai ekonomi.

 

Niklas Mannfolk
KTM, Turun kauppakorkeakoulu, 2012
Eurovaaliehdokas (RKP), ALDE #180

Menestys kasvaa koulutuksesta

Meppi Sirpa Pietikäinen

Ilman koulutettuja ja pärjääviä ihmisiä ja sosiaalista hyvinvointia emme pärjää globaalissa kilpailussa emmekä voi sopeutua muutoksiin. EU2020-strategia tarjoaa hyvät puitteet tarkastella sitä, minkälaisilla lääkkeillä eurooppalainen työllisyys ja yrittäjyys saadaan kasvu-uralle. Meillä Suomessa on jo syntymässä erittäin vahvaa uutta osaamista, esimerkiksi cleantechin, digitaalisten palveluiden tai innovatiivisten e-terveyspalveluiden saralla.

Panostusta koulutukseen ja työelämän sääntöjen parantamiseen kaivataan kuitenkin tukemaan tätä kehitystä. Tulevaisuuden ja talouden menestyksen kannalta keskeinen koulutus- ja innovaatiopanostusten lisääminen on nostettava yhdeksi tärkeimmistä EU-teemoista.

EU-budjetin koulutus- ja tutkimuspanostusta on kasvatettava. Jokaisen jäsenvaltion oman koulutuspanoksen lisääminen on määriteltävä sitovalla tavalla. Tämä tarkoittaa panostusta hyvään peruskoulutukseen, ammatilliseen ja ylemmän asteen koulutukseen kuin myös lisäpanostusta tutkimukseen.

Perusopetuksen laatu määrittelee muun koulutuksen pohjan. Siksi on sovittava kouluttajien ja opettajankoulutuksen laatutavoitteista ja riittävistä resursseista. Työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n sisällä vaatii yhteisesti sovittua korkean tason ammattipätevyyttä, jonka toteuttamiseksi tulee aloittaa nykyistä tiiviimpi keskustelu eri maiden koulutusjärjestelmien minimitasoista, laadun arvioinnista, riittävästä yleissivistävän opetuksen määrästä sekä ammattiin johtavien tutkintojen sisällöstä.

 EU:n yhteiset työelämän pelisäännöt takaavat reilun kilpailun

Viime vuosina harmillisen vähälle huomiolle jääneitä työelämän pelisääntöjä tulee edelleen kehittää EU-laajuisesti. EU:n sisämarkkinoiden peruspilareihin lukeutuu vapaa liikkuvuus – niin tavaroiden, palveluiden kuin ihmistenkin.

Yhteisiä työelämän pelisääntöjä tarvitaan, jotta kilpailu sisämarkkinoilla on reilua. Ei ole kenenkään etu, että esimerkiksi kilpailutuksen voittaa osaamisen ja laadun sijasta yritys, joka polkee työntekijöiden oikeuksia ja työolosuhteita.

Tarvitsemmekin EU-alueella yhteisesti sovitut ja valvotut pelisäännöt, joilla taataan hyvä ja korkea työsuojelun ja -ehtojen taso. Työntekijän oikeuksista huolehtiminen ei ole rasite hyville yrityksille, vaan kilpailuvaltti, kun yritys varmistaa tarjoamansa työn ja palvelun laadun.  

 

Sirpa Pietikäinen
Euroopan parlamentin jäsen
KTM

Kun meillä ei ole pulaa ekonomeista, niin miksi lisätä opiskelupaikkoja?

SEFEn asiamies Eeva Salmenpohja

Hallituksen kehysriihessä oli jaettavana säästöjen lisäksi lähinnä vain veronkorotuksia.  Erityisellä jännityksellä kuitenkin odotin tietoa korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisestä. Toiveissa oli, että valtiontalouden kurimuksessa ei korkeakoulutuksen aloituspaikkoja roimasti lisättäisi.

Esitys korkeakoulupaikkojen määräaikaisesta lisäämisestä putkahti esiin viime syksyn rakennepoliittisesta ohjelmasta sovittaessa. Tällöin linjattiin epämääräisesti, että korkeakoulutukseen pääsyä sujuvoitettaisiin lisäämällä aloituspaikkoja työelämän kannalta keskeisillä aloilla.

Selkeä työelämätarve muuttui opetusministerin puheissa talven aikana kuitenkin puheeksi koulutuksen lisäämiseksi aloilla, joilla koulutuksen järjestäminen on halpaa, työttömyysluvut kohtuulliset – ja rivien välistä lukien – tulotaso keskimääräistä parempi. Oli helppo päätyä johtopäätökseen että hakijasuman purkamista ja työelämän tarvetta tärkeämpiä tavoitteita olivat työttömyysriskin ja tulotason tasaaminen. Pääkohteina lisäykselle esitettiin kauppatiedettä ja oikeustiedettä. Konkreettista esitystä aiotusta lisäyksestä tai sen perusteista ei kuitenkaan nähty, useista julkisistakin vetoomuksista huolimatta.

Nyt tehdyssä päätöksessä alkuperäistä työelämätarpeen määrittelyä hieman tarkennettiin ja hankkeelle osoitettiin rahoitus – kaiken kaikkiaan 123 miljoonaa euroa vuosille. Erittäin merkittävä summa, vaikka sen toteutuminen jakaantuukin pitkälle ajanjaksolle. Kohdentamisesta riippuen tämä tarkoittaa vuosittain noin 1 500 uutta aloituspaikkaa korkeakouluihin. Samanaikaisesti yliopistojen perusrahoitusta nakerrettiin puolittamalla yliopistoindeksi.

 

Koulutusmäärien perustuttava aina työvoimatarpeeseen

SEFE on tehnyt sinnikkäästi työtä kehnosti perustellun hankkeen järkevöittämiseksi.  Tämä on joiltain tahoilta tuomittu itsekkääksi ja lyhytjänteiseksi, ikään kuin ekonomit tieten tahtoen haluaisivat evätä ilman yliopistopaikkaa jääneeltä nuorelta mahdollisuuden opiskeluun. Totuuden moniulotteisuus on ollut helppo sivuuttaa.

SEFEn argumentit alan koulutuksen lisäämisen vastustamiselle ovat koko ajan olleet avoimet ja perustellut. Johtoajatuksenamme on ollut, että päätökset koulutusmääristä tulisi perustua avoimiin argumentteihin ja ennakointitietoon perustuviin laskelmiin. Kuten Kalle Isokallio YLE:n Jälkiviisaissa 7.2.2014 totesi, ”Kun meillä ei ole pulaa ekonomeista, niin miksi lisätä opiskelupaikkoja?”.

Palkkatilastoja tuijottaessa unohtuu helposti myös se, että pelkkä tutkinnon suorittaminen ei takaa ekonomin uralla mitään. Lähes kaikki ekonomit työllistyvät yksityiselle sektorille, jossa hyvistä työpaikoista ja uralla etenemisestä käydään kovaa kilpailua.

Koulutuspolitiikka on aina politiikkaa. Ei huolestuneesti pää kallellaan ilmaistua hyvää tahtoa huolehtia nuorista, sivistyksestä ja oppimisesta, vaan politiikkaa. Ja näin asian toki pitääkin olla: yhteiskunnan muutoksen suuntaan tulee poliittisesti ohjata.

Toivoa kuitenkin sopii, että aloituspaikkojen lisäämisen kohdentamista päätetään yksin työvoimatarve edellä.

 

Eeva Salmenpohja
Asiamies, koulutuspolitiikka ja yhteiskuntavaikuttaminen

Kylterit hyvinvointia tuottamassa

Boomin puheenjohtaja 2014 Lauri Linnainmaa

Kauppatieteiden opiskelijoita tunnutaan pitävän muita aloja opiskelevien joukossa ylimielisinä ja vain omasta toimeentulostaan välittävinä uraohjuksina. En kiellä, etteikö tämä pitäisi osittain paikkaansa, ja on mahdollista, että kylterit hallitsevat hyvin myös tämän mielikuvan vahvistamisen.

Kauppatieteilijöillä asiat ovat kieltämättä melko hyvin. Työllistysmistilanne valmistumisen jälkeen näyttää muihin aloihin verrattuna erittäin hyvältä, vaikkakin merkkejä tilanteen heikkenemisestä on nähtävissä.

Erityisesti koulutuspaikkojen lisääminen sekä muiden, kilpailevien tutkintojen markkinoille tulo on aiheuttanut huolta opiskelijavaikuttajien piirissä. Voisi kuitenkin kuvitella, että hyvästä tilanteesta nauttivat kylterit eivät ole kiinnostuneita muusta kuin cv:n rakentamisesta ja tulevan kuukausipalkan suuruudesta.

Opiskelijavaikuttaminen on kuitenkin kylterien piirissä hyvin yleistä ja lisäksi laadukasta. Paikalliset kylteriainejärjestöt puuttuvat välittömästi ja kovalla osaamisella oman yliopistonsa epäkohtiin.

Ylioppilaskunnissa kylterit jakavat omaa osaamistaan myös muiden alojen opiskelijoiden joukkoon, joten ei voida väittää että kylterit välittäisivät vain omasta hyvinvoinnistaan. Lisäksi uskallan väittää, että kylterit osaavat yo-kuntavaikuttamisessaan jättää puoluepolitiikan taustalle ja keskittyä puhtaasti opiskelijoiden asioiden parantamiseen.

 

Kylterit uudistavat SEFEä

SEFE:ssä opiskelijat puolestaan tuovat eloa liiton piirissä käytävään keskusteluun. Liittokokouksissa opiskelijat ovat mukana vauhdittamassa keskustelua ja nostamassa niitä kissoja pöydälle. Opiskelijat osallistuvat demokratian lisäämiseen sekä SEFE:n roolin vahvistamiseen uusiutuvana ay-liikkeen kärkiliitona.

On hienoa että SEFE on ottanut opiskelijat vahvasti mukaan ammattiliittomme toimintaan. Kylteripuheenjohtajaverkosto (KPV) vaikuttaa kyltereiden piirissä ja henkilökohtaisesti on uskomattoman inspiroivaa olla mukana vaikuttamassa tällaisessa joukossa.

Toivottavasti vaikuttamistyö kehittyy entisestään ja kylterit ja ekonomit pystyvät yhdessä rakentamaan entistä vahvempaa SEFE:ä ja samalla tuomaan ammattitaitoamme esiin työnantajille.

Lauri Linnainmaa
Puheenjohtaja 2014, Boomi ry.
Puheenjohtaja 2014, Kylteripuheenjohtajien verkosto

Kylteripuheenjohtajien verkosto 2014 SSHV:n vuosijuhlilla

Kylteripuheenjohtajien verkosto 2014 SSHV:n vuosijuhlilla

Keep calm and attend to #kypä

Jyväskylän kylli Veera Leppänen

Tammikuu alkaa lähestyä loppuaan ja meille kyltereille se tarkoittaa kurssien alkamisen ja kiihtyvän kesätyönhakurumban lisäksi ainakin yhtä asiaa: Kylteripäivät, yksi vuoden  kohokohdista, on täällä. Noin 500 kylteriä ympäri Suomen valtaa 30.-31.1. Sokos Hotel Vantaan sekä Biitsi.fi Areenan.

Muistan elävästi ensimmäiset Kylteripäiväni: ei oikein tiennyt, että mihin oli taas lähdetty ja miten päin täällä tulisi olla.

 

Siispä päätinkin listata teille UKK (eli tietysti Usein Kyltereitä  Kummastuttaa) –listan Kylteripäiviin liittyvistä pulmista/harhaluuloista:

  • Puhujat eivät liity pääaineeseeni, eli seminaarista ei ole minulle hyötyä. Väärin. Esimerkiksi itselleni, tunnetulle kansisboikotoijalle, yksi viime vuoden Kylteripäivien kohokohdista oli Danske Bankin Lauri Uotila leppoisalla kansantalouskatsauksellaan. Tämän vuoden esiintyjistä odotan innolla mm. Skypen perustajajäsenen Jonas Kjellbergin puheenvuoroa. Täten samalla haastan sekä itseni että teidät esittämään puhujille kysymyksiä ja osoittamaan aktiivisuutta esim. twiittaamalla, sillä monesti yleisöoivallukset ovat olleet seminaarien antoisimpia hetkiä. Ja boomarit, FYI sinne twiittiseinälle voi lähettää myös asiasisältöisiä viestejä.
  •  KYPÄ  on jäykkä pönöttämistilaisuus. Väärin. Mahtavan seminaariosuuden jälkeen KYPÄ huipentuu huikeaan iltatilaisuuteen, tänä vuonna ravintola Tulisuudelmaan koomikko Jarkko Tammisen johdolla. Riemu ei suinkaan vielä ihan siihenkään lopu, sillä seuraavana päivänä bileet jatkuvat viime vuoden tapaan Beach Party -silliksen muodossa. Nähtäväksi jää onko PorKy:stä puolustamaan köydenvetomestaruuttaan.
  •  Ihmiset hengaavat vain jo ennestään tuntemiensa ihmisten kanssa. Väärin. KYPÄlle osallistuu kyltereitä yhteensä 13 yhdistyksestä ympäri Suomen. Tietenkään ketään ei voi pakottaa ojentamaan kättään ja esittäytymään, mutta jos jossain tilaisuudessa siihen on mahdollisuus, niin Kylteripäivillä. Kaikkia osallistujia yhdistää ainakin yhteiset opinnot joten rohkeasti tutustumaan! Vanha kunnon ”Käytsä usein täällä?” on hyvä alku, tai jos persoonallisempaa lähestymistapaa kaipaa niin vihjaa vaikka: ”Turku paljon kauniimpi, taijat siis olla Turuust”. Kukin tavallaan, tyyli on vapaa.

Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi: ”Tapahtuma vakuutti jo ensimmäisenä opiskeluvuonna niin pysyvästi, että niin kauan kuin opiskelen en aio KYPÄä missata”, ja en voi itsekään kuin vilpittömästi yhtyä edelliseen. Matkalaukku onkin siis jo pakattu ja tavaraa riittää aina pikkumustasta rantashortseihin.

Pari päivää pitäisi vielä malttaa, oletko sinä valmis?!

Veera Leppänen
Kylteriyhdyshenkilö, kylli, Jyväskylän yliopisto

**

Keskustele KYPÄstä twitterissä: #kypä!