Aihearkisto: Muut

Muista aiheista kirjoituksia.

Näin uudistetaan verotus ja saadaan talous kasvuun

Risto Järvinen

Suomalaisen verotuksen keskeiset ongelmakohdat ovat kansainvälisesti korkea veroaste. Ja ennen kaikkea vieläkin korkeampi verotuksen tarve, joka nyt hoidetaan 10 miljardin euron vuotuisella julkisella lisävelkaantumisella.

Kaikki verot, eritoten ansiotulojen verot, ovat tapissaan. Samoin arvonlisävero, jonka korkeus on esteenä palveluyhteiskunnan kehittymiselle.

Kirjakustantamo HELARVO:n alkuvuodesta julkaisemassa teoksessa “Verotuksen synkkä anatomia” käsitellään kaupallisen koulutuksen saaneen Kimin elämää “kehdosta hautaan”. Jos Kim haluaa omaa rahaa 20 000 euroa vuodessa, on hänen itsensä yrittäjänä tai hänet palkanneen yrityksen hankittava liikevaihtoa noin 70 000 euroa hoitaakseen Kimille hänen toivomansa ansion. Kim saa itse noin 30 prosenttia ja yhteiskunnan ylläpitoon tarvitaan noin 70 prosenttia.

Taloustilanteemme ei kärsi ylisuurista palkoista, vaan ympärillä olevan yhteiskunnan ylläpitokustannuksista. Niiden takia meillä on pulaa työpaikoista ja talouskasvusta.

 

Välineet työn verotuksen alentaminen ja arvonlisäveron tason jäädyttäminen

Verotusta ei voida uudistaa, ellei julkisia menoja saada aisoihin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos saadaan, voidaan verokantoja pyrkiä alentamaan ja vähennyksiä supistamaan. Tavoitteena voisi olla neutraali verojärjestelmä.

Toisaalta politiikka toimii periaatteella “aina lisää – ei koskaan tarpeeksi”. Se puolestaan vaatii verovähennyksiä, joilla korotettuja verokantoja voidaan laimentaa aiheuttamatta kansantaloudelle taloustappioita.

Ehkä nyt olisi aika siirtyä neutraalimpaan järjestelmään. Jos ja kun se politiikan pyörteissä taas vähitellen rapautuu, korkeammat verokannat ja vähennykset astuvat kuvaan. Verotuksen vuoristorata jatkuu. Kansainvälinen harmonisointi toisi vakautta verotukseen, mutta etenee hitaasti.

Verotusta saataisiin kannustavammaksi työn verotusta alentamalla ja pidättäytymällä arvonlisäveron korotuksista. Pelivara on pieni. Tärkeätä on pitää silmällä muita pohjoismaita ja huolehtia kilpailukyvystä myös verotuksen alueella.

 

Yhä vähemmän työtä tekeviä muuttuvissa töissä

Talouskasvun puute aiheuttaa julkisella sektorilla ylisuuria kustannuksia. Meillä on uusi tilanne: työikäiset vähenevät ja työt muuttuvat. Työt tekevät yhä enemmän robotit, mutta toisaalta tarvitaan enemmän hoivatyötä tekeviä.

Meillä on sama tilanne kuin Ruotsissa vuosina 1980-90. Ruotsin pääministeri Olof Palmen neuvonantaja Assar Lindbeck kuvaa muistelmissaan “Ekonomi är att välja”, miten vaivalloista oli saada laihdutuskuuri käyntiin ja “pelastaa Ruotsi”. Mutta siinä onnistuttiin. Miksei meilläkin.

Nyt tilanne on etenkin nuorten kannalta mahdoton – ei ole tulevaisuuden näkymää. Kaikki sosiaaliturvaa ja eläkkeitä myöten perustuu työhön, mutta ei ole työnantajia ja työpaikkoja.

Puhutaan 200 000 työpaikan tarpeesta. Viennin kautta syntyy enimmillään 50 000 lisätyöpaikkaa. Loput 150 000 on synnytettävä kotimarkkinoille. Ne eivät synny itsestään.

Työvoiman väheneminen 100 000 hengellä on kuitenkin otettava huomioon. Se voi aiheuttaa pettymyksiä talouskasvussa.

Työmarkkinajärjestöissä ollaan itse parhaita asiantuntijoita miten työmarkkinoiden luutuneita pelisääntöjä tulisi uudistaa. Tiedetään, mitä verrokkimaissa on tehty. Niistä pitäisi poimia parhaat käytänteet. Tarvitaan ennakkoluulottomia kokeiluja. Ellei onnistuta, voidaan palata vanhaan.

 

Risto Järvinen
Ekonomi vuodelta 1957
Kanslianeuvos, kauppatieteiden lisensiaatti ja KHT-tilintarkastaja

Julkiseen talouteen tarvitaan sekä elvytystä että kiristystä

Seija Ilmakunnas

Päättäjät ovat turhautuneita ekonomisteihin, sillä yksioikoisten vastausten sijasta talousoppineiden suosituksiin sisältyy usein toisaalta ja toisaalta -tyyppistä tasapainoilua. Kysymys ei yleensä ole ammattikunnan psyyken häilyvyydestä, vaan itse taloudesta.

Kansantaloudessa kun toisen meno on toisen tulo ja yksinkertaiset vertaukset kotitalouksien ja yritysten käyttäytymiseen toimivat huonosti. Esimerkiksi palkat ovat paitsi yrityksille iso kustannus myös koko talouden tärkein tulolähde. Siksi palkkaneuvotteluissakin on haettava tasapaino kilpailukyvyn ja ostovoiman välille.

Vaalien alla käyty talousopillinen keskustelu on oma lukunsa. Tiukkaa julkisen talouden menokuria peräänkuuluttavien ekonomistien rinnalle on noussut arvostettuja ekonomisteja puhumaan elvytyksen puolesta. Lähtölaukauksena oli Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & Yhteiskunta -lehdessä julkaistu professori Pertti Haaparannan perusteellinen artikkeli ”Miten Suomen taloutta voitaisiin elvyttää?”.

Näkemysero eri ekonomistikoulukuntien välillä on iso ja moni päättäjä turhautuu entisestään. Heidän kannattaa kuitenkin kuunnella myös näitä toisinajattelevia vastarannan kiiskiä, sillä pitkittyneeseen taantuman on monta syytä ja lääkkeitäkin on tällöin oltava useita.

Huonosti menee jatkossakin, jos ratkaisua haetaan vain reaalipalkkojen laskusta ja valtion menoleikkauksista. Kysyntää leikkaamalla laitetaan jarrua talouteen, joka vasta lähtee hitaasti toipumaan aiemmista iskuista.

 

Tarvitaan sopimus monen vuoden meno-ohjelmasta

Osa talouden ongelmista on kyllä rakenteellisia ja perua erityisesti kahden aiemmin kukoistaneen korkean tuottavuuden teollisuudenalan – elektroniikka- ja paperiteollisuuden – omista rakennekriiseistä. Ne ovat heijastuneet koko talouden keskimääräisen tuottavuuden laskuna ja teollisuustuotannon supistumisena.

Elinkeinorakenteestamme tuli siis iso ongelma eurokriisin yllättäessä samanaikaisesti, mutta ohjelmisto-osaamiselle ja puupohjaiselle tuotannolle on kyllä käyttöä jatkossakin. Uutta syntyy ajan kanssa ja kannattaa välttää kaikkien tämän päivän ongelmien manaamista pysyviksi rakenteellisiksi heikkouksiksi.

Mutta meillä on myös suhdanneongelma. Vientiä on näivettänyt Euroopan pitkä investointilama ja kotimaista kysyntää painavat matalat palkankorotukset ja julkisen talouden kiristykset. Kun yritykset eivät investoi ja kuluttajat ovat varovaisia omissa päätöksissään, jää toivoksi vain julkinen sektori. Se voi tilapäisesti vahvistaa kotimaista kysyntää investoinneilla esimerkiksi liikenneväyliin ja vuokra-asuntoihin.

Investointien käynnistämiseen tähtää myös EU:n komissio omalla investointipaketillaan, joten kotimainen pyrkimys vauhdittaa julkisia investointeja ei ole mikään eksoottinen ajatus. Sen puolesta puhuvat myös matalat rahoituskustannukset ja se, että järkevästi valitut investoinnit voivat vahvistaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja tulevien vuosien talouskasvua.

Ja toisaalta. Julkisessa taloudessa tarvitaan myös menokuria, jotta velkasuhde saadaan taittumaan. Isojen äkkileikkausten riskinä on kuitenkin työttömyyden lisääntyminen talouden vasta hitaasti virotessa kasvuun.

Niiden sijasta parempi tie on sopia usean vuoden meno-ohjelmasta, jossa julkiset menot kasvavat hitaammin kuin bruttokansantuote. Tarvitaan vihdoin viimein myös se kunnollinen sote-uudistus, jolla sosiaali- ja terveysmenojen kasvupaineita hillitään.

 

Seija Ilmakunnas
Johtaja, Palkansaajien tutkimuslaitos

**

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

 

Johtajuus on nyt kadoksissa

Lasse Laatunen

Suomen talouden tilasta, korjaamistarpeesta ja keinoista on julkistettu äskettäin parikin varsin painavaa puheenvuoroa. Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen julkaisivat omat teesinsä pääministeri Alexander Stubbin tilauksesta. Björn Wahlroos puolestaan esitti näkemyksensä Helsingin Sanomien haastattelussa. Uusi kirjakin häneltä on ilmestynyt käännettynä.

Mainitut puheenvuorot eivät yllätä sisällöltään. Suomi on menettänyt kilpailukykynsä. Vuosien 2007-2008 palkkaratkaisut olivat turmiollisisa. Ankara verotus ja pitkä työttömyysturva vievät työhalut. Yhteiskunta ja työelämä ovat jäykkiä ja kaavoihin kangistuneita.

Tarvittaisiin joustavuutta, paikallista sopimista, verojen alentamista ja julkisen sektorin pienentämistä järjelliseen kokoluokkaan. Sanalla sanoen ketteryyttä. Kun vaaleihin valmistautuvat puolueet puhuvat parin miljardin leikkauksista, Wahlroos sanoo tarpeen olevan 10 miljardia euroa. Osa puolueista ei edes myönnä mitään leikkaustarvetta. Poliitikkojen näköalattomuus on sietämätön.

 

Uuden ajan moninaisemmat ongelmat vaativat vahvoja johtajia

Vaikka puheenvuoroissa ei sinänsä ole mitään uutta, ne kannattaa ottaa tekijöidensä painoarvot huomioonottaen vakavasti ja peilata poliittisen päätöksentekokoneiston osaamiseen, mahdollisuuksiin ja yhteistyökykyyn. Merkittävänä vallankäyttäjänä työmarkkinakoneistolla on oma vastuunsa.

Stubbin hallitus on loppusuoralla sortunut melkoiseen keskinäiseen mutapainiin. Eduskunta on sekasorrossa. Sote-uudistus kaatui käsittämättömän tökeröön lainvalmisteluun. Koulutukseen ja sen rahoitukseen liittyviä lakiesityksiä hallituspuolueet ovat vetäneet itse kilvan nurin. Kuntauudistus meni kiville jo Jyrki Kataisen hallituksen aikana ja niin edelleen.

Puhtain paperein taitavat hallituksesta selvitä vain TEM:n (Työ- ja elinkeinoministeriö) kaksikko, Lauri Ihalainen ja Jan Vapaavuori. STX-telakkakuvio on hoidettu, Talvivaara on hoitumassa. Heillä on ollut otetta asioihin.

Anders Borgin, Juhana Vartiaisen ja Björn Wahlroosin sanoman voi pelkistää niinkin, että Suomessa tarvitaan eduskuntavaalien jälkeen ennennäkemätöntä poliittista johtajuutta, rohkeutta ja näkemystä. Onneton talouskurimus ei oikene pikku-uudistuksilla tai mediatempuilla.

Tarvitaan Esko AhonIiro ViinasenPaavo Lipposen ja Sauli Niinistön kaltaisia kokeneita, vahvoja politiikan johtajia. He selvittivät 1990-luvun kriisin. Ajat ovat uudet, ongelmat monisäikeisempiä, mutta vahvojen johtajien tarve on sama.

Työmarkkinajärjestöt ovat hoitaneet tonttinsa Kataisen ja Subbin hallituksia olennaisesti paremmin. Työllisyys- ja kasvusopimuksella taitettiin työvoimakustannukset kohtuuden rajoihin. Eläkeuudistuksella hoidetaan kestävyysvajeesta se merkittävä siivu, jota Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen järjestöiltä edellyttivät.

Mutta työmaata riittää järjestöilläkin. Palkkamalttia on varjeltava niin pitkälle kuin silmä siintää ja aataminaikaiset työrauhasäännökset on saatettava ajantasalle. Niissäkin oppia voisi ottaa Ruotsista.

 

Lasse Laatunen
Kirjoittaja on työskennellyt Elinkeinoelämän Keskusliiton työmarkkinajohtajana.

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Ekonomit on enemmän!

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

Suomen Ekonomit julkistaa tänään uuden brändi-ilmeensä. Ilme on raikas, valoisa, tulevaisuuden uskoa ja ekonomiosaamista henkivä. Ekonomit ovat ennakkoluulottomia, rohkeita ja avarakatseisia liiketalouden ammattilaisia. Ekonomit sitoutuvat tinkimättömästi edustamiensa organisaatioiden kehittämiseen. Ekonomit on enemmän.

Brändin ulkoista ilmettä ei pidä vähätellä. Brändin ulkoasun on herätettävä mielenkiintoa ja odotuksia, jotka laadukkaalla sisällöllä lunastetaan. Brändiarvon ydin on sisällössä.

Ekonomibrändin arvon ja arvostuksen kivijalka on tutkinnon arvossa: opintojen tuottama osaaminen ja sen arvostus muodostavat pohjan, jolle yksittäinen ekonomi oman brändinsä rakentaa. Vaikka kuinka haluaisimme ajatella kollektiivisen työn ratkaisevan yksittäisen ekonomin menestyksen, emme kukaan voi ulkoistaa henkilökohtaisen brändimme rakentamista.

Ekonomiyhteisö kykenee kuitenkin osuvilla palveluilla ja edunvalvonnalla tukemaan ekonomien onnistumista. Strategiamme mukaisesti yhteisön tehtävä on jakaa rohkeutta ja osaamista. Ekonomit on kasvun mahdollistaja ja ekonomien menestyksen airut.

Yksittäisten ekonomien menestystarinat vahvistavat yhteistä brändiarvoa. Toisten onnistumisista pitää iloita, olla ylpeä ja kannustava. Kademieli ja vähättely eivät ole ekonomihengen mukaisia. Yksilöiden menestyksen kautta syntyy koko yhteisön menestys. Positiivinen kilpailuhenki tukee pyrkimystä aina parempaan menestykseen.

Suomalaisen yhteiskunnan etua ajattelee varmimmin suomalainen ekonomi. Osaamisen kotimaalla on merkitystä kotimaalleen.

 

Pidäthän huolta brändiarvostasi?

Brändiarvomme tukemiseksi vaikuttamisen painopisteen on oltava koulutuspoliittisessa edunvalvonnassa. Meidän tulee vaikuttaa yliopistoihin, opetus- ja kulttuuriministeriöön, poliitikkoihin ja virkamiehiin. Täydennyskoulutuksen mahdollistamiseksi tulee vaikuttaa myös työnantajiimme.

Brändiarvo vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä, joka on aloitettava välittömästi valmistumisen jälkeen. Autosikin vaatii vuosihuoltoja ensimmäisestä vuodesta lähtien, niin myös sinä.

Suomalaisen ekonomibrändin arvo vaatii myös Suomessa toimivien yksityisten ja ulkomaisten kauppakorkeakoulujen seurantaa. Hyväksyessämme niissä suoritetut tutkinnot jäsenkelpoisuuden antaviksi, annamme niille samalla hyväksyntäleiman, jolla osaaminen rinnastetaan suomalaisen lainsäädännön puitteissa toimivien yliopistojen tuottamaan osaamiseen.

Tämän vuoksi meidän tulee pitää jäsenyysrima korkealla. Yhtä lailla muun muassa erilaisten monimuotoistettujen suomalaisten tutkintojen suoritustapojen tulee olla tarkan seurannan alla. Etumme on laadukas kauppatieteellinen tutkimus ja opetus.

Kaikki yhden ja yksi kaikkien suomalaisten ekonomien puolesta!

Onnea 80-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhliville Suomen Ekonomeille ja menestyksekästä yhteistä ja henkilökohtaista ekonomivuotta!

Timo Saranpää
pääekonomi
Kirjoittaja on Suomen Ekonomien puheenjohtaja

Ekonomien uusi vuosi 2015 tuo uutta ja juhlaa

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

Kulunut vuosi on ollut vaiherikas. Pitkin vuotta on puhututtanut muun muassa eläkeuudistus. Valitettavasti se ei riittävällä tavalla huomioi korkeasti koulutettujen etuja.

Suomi elää vain korkeasta osaamisesta ja sen saavat aikaan osaavat, koulutetut ihmiset. Näitä ihmisiä tulisi kaikin tavoin motivoida ja tukea kehittämään osaamistaan ja sen hyödyntämistä.

Eläkeratkaisu toisti ikävällä tavalla vanhaa kaavaa. Koulutus, huippuosaaminen ja korkea jalostusarvo ovat kyllä liturgioissa esillä, mutta tiukan paikan tullen ”oikean työn tekijät” pyyhkivät massallaan ja voimallaan koulutetuilla pöytää.

 

Ekonomiliitosta Suomen Ekonomeiksi

Suomen Ekonomien hallitus on puolivälin krouvissaan. Jos ensimmäistä hallitusvuottamme leimasi kehitystyön liikkeelle saattaminen, pitää toista leimata tuotosten vieminen käytäntöön.

Kehittämisprojektit laukaistiin keväällä liikkeelle nimenmuutoksella: Suomen Ekonomiliitto SEFEstä kuoriutui Suomen Ekonomit. Pieneltä näyttävä muutos on henkisesti suuri. Ekonomiyhteisön toimijoiden (paikallisyhdistykset ja liitto) nimet ovat nyt samasta muotista.

Tavoitteena tulee olla myös toiminnallisesti tiiviimpi yhteisö. Paikallisyhdistysten tärkein tehtävä on yhteisöllisyyden tukeminen ja verkostoitumisen edistäminen. Yhdistysten yhdistyksen (liitto) tulee tukea paikallisyhdistysten toimintaa, tuottaa jäsenpalveluita ja huolehtia ekonomien edunvalvonnasta. Joko itse tai yhteistyökumppaneiden kanssa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme ulkopuolisten asiantuntijoiden tuella käyneet läpi palveluita, niiden tuotantoprosesseja ja sisältöjä. Selvitystyön tulokset valmistuvat tammikuuhun mennessä ja sen jälkeen työ jatkuu palvelukehittämisellä.

 

Tiivis akavalainen yhteisö ajaa akateemisten asiaa

Kuluvan vuoden aikana on laadittu myös vaikuttamistyön uudet suuntaviivat. Ne antavat pohjan työmarkkina-, koulutus- ja yrittäjäpoliittiselle vaikuttamiselle.

Työmarkkinapoliittisesti ensi vuodesta tulee mielenkiintoinen. Työlistalla ovat muun muassa Akavan puheenjohtavaali sekä työllisyys- ja kasvusopimuksen seuraava vaihe.

Valtavan julkisuuden saattelema SAK:n ja STTK:n yhdistämishanke saa ensi vuonna jatkoa. Akava ei lähde hankkeeseen mukaan, mistä osoituksena oli parin viikon takaisen Akavan liittokokouksen vahva yhteishenki. Toivotaan, että vanhan maailman vastakkainasettelua lietsoen liikkeelle laitettu hanke poikii myös positiivista: entistä tiiviimmän akavalaisen yhteisön, joka ajaa nimenomaan akateemisten etuja.

Koulutuspolitiikassa keskustellaan ensi vuonna ainakin duaalimallin tulevaisuudesta sekä yliopistoyksiköiden profiilien ja työnjaon kehittämisestä. Kauppatieteellisen yliopistotutkinnon laadun ja ekonomien työmarkkina-arvon vahtiminen on myllerrysten keskellä koko ajan tärkeämpää.

 

Uusi vuosi tuo uuden brändin

Sisältökehityksen kyljessä on suunniteltu uusi brändi-ilme. Aktiivit ovat saaneet uudesta ilmeestä maistiaisia liittokokouksessa ja kokonaisuudessaan se julkistetaan tammikuun puolivälissä. Uuden ilmeen lanseeraus linkittyy juhlavuoden viettoon.

Suomen Ekonomit juhlii 80 vuotista taivaltaan erilaisissa jäsentapahtumissa kautta maan. Pääjuhla on syysliittokokouksen yhteydessä Helsingissä marraskuussa 2015.

Ekonomikunnan menestys koostuu yksittäisistä menestystarinoista. Yhteisömme tehtävä on tukea ekonomeja niiden kirjoittamisessa. Työ jatkuu vuonna 2015.

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta ekonomivuotta!

 

Timo Saranpää
”pääekonomi”
Suomen Ekonomien puheenjohtaja

Taloutta ja politiikkaa

SEFEn hallituksen jäsen Juuso Heinilä

Viimeiset kuusi vuotta ovat olleet poikkeuksellisen herkullisten talouspoliittisten keskustelujen aikaa. Suomalaisittain vauhti on vain kiihtymässä, kun vaalikausi kääntyy jälleen loppusuoralle. Tässä poliittisen kierron vaiheessa kaikki keskeiset kansalliset toimijamme esittävät oman näkemyksensä Suomen talouden kääntämisestä.

Maamme talous kohtasi 2009 pääosin meistä johtumattoman kriisin. Finanssikriisin taustalla olivat amerikkalaisen kulutuskuplan poksahtaminen, globaalin finanssijärjestelmän hyytyminen ja näiden seurauksena investointikysynnän supistuminen. Talouden äkkijarrutus johti valtioiden ylivelkaantumisen paljastumiseen ja eurooppalaisen päätöksenteon hitaus sysäsi useat maat velkakriisiin. Valtioiden velkakriisi ratkesi, kun EKP käytännössä asettui valtionlainojen takuumieheksi kesällä 2012, minkä jälkeen luotonsaanti tai valtionlainojen korkotaso ei ole ollut akuutti ongelma.

Suomen taloudessa yhteisten elvytyskeinojen löytäminen kuulostaa mahdottomalta. Ratkaisuksi on tarjottu esimerkiksi valtiovetoisen elvytyksen lisäämistä, verojen alentamista, erilaisia ”rakenteellisia uudistuksia” ja täsmäpaketteja yritysten kasvun tukemiseksi. On vaikea nähdä, että näistä keskenään hyvin ristiriitaisista ja eripuraisista esityksistä kuoriutuisi vaalien jälkeen sellainen hallitusohjelma, jolla olisi mitään merkitystä Suomen talouden kasvun palauttamiseen tai edes vakiinnuttamiseen.

Pienen maan kansallisten toimien tulisi olla hyvin radikaaleja ja samansuuntaisia, jotta niillä olisi minkäänlaista positiivista vaikutusta talouskasvuun lyhyellä aikavälillä.

Heikentyvästä valuutasta väliaikainen helpotus

Suomi on pieni maa, jonka talouden menestys on riippuvainen viennistä. Tästä vallinnee kohtuullinen kansallinen yksituumaisuus. Käytännössä Suomen talouden suunta kääntyy viennin kilpailukyvyn palautuessa. Käänne oikeaan suuntaan on jo tapahtunut euron heikentyessä suhteessa dollariin. Valuuttakurssikehityksen jatkuessa tulemme palaamaan selkeälle kasvu-uralle parin vuoden sisällä.

Me siis selviämme tästä kriisistä ja talous kääntyy kasvuun. Se ei ole omien toimiemme ansiota, vaan pelastumme kuten niin usein aikaisemminkin historiassamme, valuutan ulkoisen arvon heikentymisen seurauksena. Taantuman keskellä poliittinen järjestelmämme epäonnistui päätöksenteossa. Mitään merkittävää toimintaympäristöä, tehokkuutta tai kilpailukykyä parantavaa ei ole kyetty tekemään.

Heikentyvä valuutta pelastaa kilpailukykymme vain väliaikaisesti. Meidän on aikaansaatava päätöksiä, jotka tekevät työn tekemisestä ja teettämisestä kannattavampaa, pienentävät julkista sektoria ja kokonaisverotaakkaa sekä mahdollistavat yksityisen palvelusektorin kasvun. Tulevaisuutemme riippuu poliittisen järjestelmämme kyvystä tehdä vaikeita ja rohkeita päätöksiä talouden kokonaiskuvan kirkastuessa. Suhdannepoliittisesti ajankohta on mitä parhain, mutta poliittisesti se on lähes mahdoton.

 

Juuso Heinilä
I varapuheenjohtaja
Suomen Ekonomit

Hur härligt klingar sången?

Markkinointisuunnittelija Nina Enberg

Idag firas Svenska dagen, finlandssvenskarnas egen dag. Många ser dagen som en symbol för rätten att tala svenska i Finland och som en hyllning för landets tvåspråkighet. Den 6 november, årsdagen för kung Gustav II Adolfs död i slaget vid Lützen år 1632,  har i över 100 år firats som Svenska dagen.

Mina första minnen av Svenska dagens firande går tillbaka till skoltiden och speciellt de första åren. Jag minns hur vi sålde de rödgula Svenska dagen-märkena ett par veckor innan och hur vi på själva dagen samlades i skolans festsal och sjöng Modersmålets sång.

Det sägs att sången är något av en nationalsång för finlandssvenskarna och vi hade övat in den och lärt oss texten utantill. Jag antar att det även idag i skolor och daghem ordnas program kring Svenska dagen och Modersmålets sång klingar högt.

 

Traditioner är viktiga

När Svenska dagen närmar sig, blir det som oftast mer allmänna diskussioner om finlandssvenskheten och det svenska språket. Ursprungligen skapades denna dag för att öka känslan av sammanhållning bland den svenskspråkiga befolkningen i Finland.

Förutom språket och Svenska dagen, som präglas främst av traditioner och historia, förknippas finlandssvenskhet ofta med kräftskivor, Lucia och midsommardans. Som finlandssvensk och som en del av den finlandssvenska identiteten är det viktigt att värna om det svenska språket och finlandssvenska seder och traditioner, så att de lever kvar och berikar vardagen även för kommande generationer.

Så här på Svenska dagen vill jag påminna om att SEFE betjänar sina medlemmar på bägge inhemska språken. Flera av våra evenemang, utbildningar och webinarier erbjuds även på svenska. Kolla vårt utbud på evenemangskalendern.

Som jag lärde mig i lågstadiet, det sitter fortfarande i:
”Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv:
ljud högt, ljud fritt från strand till strand i tusen sjöars land!”

Trevlig Svenska dagen!

 

Nina Enberg
Marknadsföringsplanerare, Ekonomförbund

Case: Ekonomiliiton viestinviejät sosiaalisessa mediassa

Suomen Ekonomiliitto on sosiaalisessa mediassa asemassa, jota useat toimijat tavoittelevat. Ekonomiliitolla on useita viestinviejiä, jotka aktiivisesti ja omaehtoisesti jakavat Ekonomiliiton viestejä ja sisältöjä omille verkostoilleen eteenpäin. Itse asiassa puolet Ekonomiliiton sosiaalisen median näkyvyydestä on aktiivisten sisäisten ja ulkoisten viestinviejien tuottamaa.

Julkisuutta kuitenkin aikaansaa Ekonomiliiton oma toiminta, kuten tapahtumat, blogikirjoitukset, twiitit ja päätökset. Eniten sosiaalisessa mediassa näkyvät aiheet, jotka liittyvät konkreettisesti jäsenten työelämään kuten työhyvinvointi ja yrittäjyys.

Vaikka sosiaalisen median sisällöt ovat usein tunnepainotteista, on Ekonomiliiton näkyvyys ennen kaikkea neutraalia. Ehkä voisimme saada jatkossa myös enemmän hyvää fiilistä mukaan ja saada jaettua sitä muille?

Myös Ekonomiliiton tapahtumat näkyvät sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi keväällä Ekonomiliiton liittokokous ja varsinkin brändiuudistuspäätös saivat aikaan hyvän määrän julkisuutta sosiaalisessa mediassa.

Mitä enemmän tapahtumissa mukana olevat esimerkiksi twiittaavat paikan päältä aihetunnisteen kanssa, sitä helpommin viesti leviää myös niille, jotka seuraavat tilaisuutta verkon kautta. Twitter onkin kanavista useimmiten Ekonomiliiton viestinviejien käytössä.

Twitterin vahva asema Ekonomiliiton viestien välittäjänä ja työelämäasioiden edistäjänä oli yllätys. Edes Suomen toiseksi suurin LinkedIn-ryhmä ei tuonut vastaavaa näkyvyyttä kuin mitä Twitterissä saavutettiin.

Ekonomiliiton kampanjat ovat saaneet tehokkaasti SEFEn omissa sosiaalisen median kanavissa hyviä tuloksia. Hyvää näkyvyyttä Facebookissa ja LinkedInissä on saanut esimerkiksi vielä käynnissä oleva jäsenyyden suosittelukampanja Wall Street.

 

Aktiivinen henkilöstö tuo näkyvyyttä

Kuka sitten vie Ekonomiliiton viestejä Twitterissä eteenpäin? Kesällä tehdyn selvityksen perusteella Ekonomiliiton työntekijät ovat erittäin aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja saavat aikaan neljäsosan Ekonomiliiton sosiaalisen median julkisuudesta.

Toinen merkittävä huomio on, että viestinviejissä on mukana ihmisiä ja organisaatioita usealta eri taholta. Viestinviejiä löytyy niin Ekonomiliiton sisäisistä kuin ulkopuolisistakin sidosryhmistä: heitä ovat muun muassa luottamushenkilöt, kylterit, rekryalan toimijat, järjestöt, yritykset, median edustajat ja rivijäsenet.

Mitä laajempi viestinviejien kattaus on, sitä laajemmalle viestit leviävät yksityisten ihmisten ja organisaatioiden verkostojen kautta. Viestinviejät rakentavat paitsi Ekonomiliiton näkyvyyttä myös toiminnan luotettavuutta.

Viestinviejien teot kertovat sitoutumisesta, mutta myös siitä, että Ekonomiliiton toimet ja sosiaalisen median sisällöt tuottavat lisäarvoa jäsenille ja muille sidosryhmille. Sosiaalinen media on luonteva vaikuttajaviestinnän osa-alue, mutta se vaatii tuekseen johdon sitoutumisen ja ymmärryksen sosiaalisen median mahdollisuuksista.

Kannustava ilmapiiri tarttuu työntekijöihin ja näkyy myös ulospäin. On organisaation edun mukaista, että henkilöstö ja muut sidosryhmät vievät innostuneesti ja myönteisellä asenteella yhteisön viestejä eteenpäin.

Joko sinä olet Twitterissä? Kuinka sinä toimit organisaatiosi viestinviejänä?

 

Sanna Määttänen Head of Analytics, Okimo Clinic Oy Kirjoittaja vastaa sosiaalisen median analyysipalveluista Okimo Clinicissä.

Sanna Määttänen
Head of Analytics, Okimo Clinic Oy
Kirjoittaja vastaa sosiaalisen median analyysipalveluista Okimo Clinicissä.

Marianne Falck-Hvilstafeldt Verkkotiedottaja, Ekonomiliitto Kirjoittaja vastaa sosiaalisesta mediasta ja sähköisistä palveluista Ekonomiliitossa.

Marianne Falck-Hvilstafeldt
Verkkotiedottaja, Ekonomiliitto
Kirjoittaja vastaa sosiaalisesta mediasta ja sähköisistä palveluista Ekonomiliitossa.

Okimo Clinic selvitti Suomen Ekonomiliiton sosiaalisen median näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa keväällä ja alkukesästä 2014. 

Näillä sisällöillä Ekonomiliitto näkyi sosiaalisessa mediassa

Näillä sisällöillä Ekonomiliitto näkyi sosiaalisessa mediassa

Eläkeneuvottelujen loppukiri on alkanut

Hallituksen jäsen Aulis Töyli

Työmarkkinajärjestöt käyvät parhaillaan eläkeneuvottelujen loppurutistusta jonkinasteisessa uutissulussa eikä niiden edistymisestä tihku tietoja julkisuuteen. Valmista pitäisi tulla ”syksyn aikana”.

Julkisessa keskustelussa päähuomion on saanut pääministeri Vanhasen ”Rukan unelma” eläkeiän nostosta. Aihe on puhutteleva ja herkullinen, koska se koskettaa tavalla tai toisella jokaista työelämässä mukana olevaa.

Tosiasiallisesti eläkeikäkysymys on kuitenkin mielestäni sivujuonne. Iän suurin merkitys on lähinnä laskennallisena ja teoreettisena ”laskenta-arvona”, kun rating-yhtiöt arvioivat kalkyyleissään kansakunnan kokonaisvastuita osana luottokelpoisuusarvioita.

Eläköitymisiät ovat viime vuosina nousseet jo tehdyillä päätöksillä merkittävästi aiemmasta ja jo nyt lähestytään tavoiteikää. Tilastokeskuksen tuoreimpien selvitysten mukaan Suomessa eläköitymisikä on jo nyt korkeampi kuin monessa Euroopan maassa, vaikka niissä niin sanottu virallinen eläkeikä on Suomea korkeampi.

Eri kyselyissä saatujen vastausten perusteella näyttää, että jatkossa lähes puolet ihmisistä on valmiita jatkamaan työssäoloa 63 ikävuoden jälkeen, mikäli työtä heille on tarjolla. Varteenotettavaa ikäkysymystä tarkasteltaessa on myös se, että kyselyiden perusteella noin 20 prosenttia yrittäjistä olisi valmiita jopa laskemaan eläkeikää ja noin 40 prosenttia pitämään sen nykyisellään.

EK:n Kokkilakin kertoi viime keväänä julkisuudessa, että työnantajatahoilla ei ole omaa intressiä nostaa eläkeikää, mutta niiden olevan valmiita ”talkoisiin”, jotta kestävyysvaje voidaan nujertaa. Toki se tosiasia pitää tunnustaa, että ihmisten elinikä pitenee jatkuvasti ja, jotta huoltosuhde saadaan pysymään kohtuullisissa rajoissa, on eläkeikääkin tarkasteltava kriittisesti.

 

Matka katkeaa työuralla liian aikaisin 

Ongelma ei mielestäni ole kuitenkaan se, että eläkeikä on meillä 63 vuotta, vaan se, että ainoastaan noin 40 prosenttia työtekijöistä jää eläkkeelle normaalin vanhuuseläkkeen kautta. Nyt 60 prosentilla matka katkeaa jo ennen loppukiriä ja maaliviivaa.

Oleellisin tekijä kestävyysvajeen todellisen nujertamisen kannalta on niissä keinoissa, joilla työkykyisyyttä ja työssä jaksamista voidaan tukea läpi työuran. Näiden keinojen löytäminen onkin jo haastavampi hanke, kuin pelkkä ”juupas-eipäs” -kinaaminen eläkeiästä.

Taannoin pohdiskelin, moniko yritys tai muu työyhteisö olisi halukas hoitamaan asioita 80- ja 90-luvun tietojärjestelmillä, ilman että ohjelmistoja päivitetään. Ei muuten yksikään. IT-laitteisiin ja -sovelluksiin tehdään aina ylläpito- ja huoltosopimukset, mutta miten on ihmisten laita. Panostetaanko ihmisten tietotaidon ylläpitoon samalla tavalla, päivitetäänkö korvain väliä riittävän usein?

Eipä juuri, toki poikkeuksiakin on ja ne yhtiöt ovatkin menestyneet niin kotona kuin maailmalla suhdanteista riippumatta. Olisiko systemaattinen ihmisten henkisen pääoman ja osaamiskapasiteetin kartuttaminen (jatkuva täydennyskoulutus) yksi keskeisiä keinoja, joilla työssä uupumista voidaan vähentää poistamalla siten ihmisiltä riittämättömyyden tunnetta ja muutosten pelkoa?

Tuotantolaitoksissa tehdään laitteistoille suunnitellusti ennakkohuoltoja sekä säännönmukaisesti linjastojen vuosihuollot. Miten on ihmisten laita? Toki työterveyshuollossa tehdään vaihtelevasti ikäkausitarkastuksia 5-10 vuoden välein, mutta riittääkö se? Pitäisikö vuotuiset työhyvinvointikartoitukset ottaa osaksi normaalia työsuojelutoimintaa?

 

Työhyvinvointikartoitukset osaksi jokapäiväistä riskienhallintaa

Minun mielestäni kartoitukset olisivat oiva keino saada kuva vallitsevasta tilanteesta ja samalla ne antaisivat riittävän aikaisin signaaleja, jotta epäkohtiin voidaan puuttua ennen kuin ne aiheuttavat lopullista työkyvyn menettämistä, olipa sitten kyse työpaikan tai työyhteisön epäkohdista ja kuormitustekijöistä, kehnosta johtamisesta tai yksilöstä itsestään johtuvista syistä. Kartoitukset tukevat myös oivallisesti niin sanottua varhaisen puuttumisen käytäntöä, jolla negatiivinen kehitys voidaan katkaista ennen ”lopulliseen syöksykierteeseen” suistumista.

Työpaikkojen erilaisia fyysisiä ilmiöitä on työsuojelutoiminnassa seurattu vuosikymmenien ajan ja niille on annettu viranomaismääräyksillä selkeitä ja yksiselitteisiä raja-arvoja, joita ei saa ylittää. On mitattu melua, valaistuksen riittävyyttä, lämpötiloja, ilman epäpuhtauksia ja niin edelleen, mutta miten on psyykkisten kuormitustekijöiden laita?

Psyykkistä kuormittavuutta ei juurikaan mittailtu eikä ”harmituksen” määrälle ole olemassa raja-arvoja. Runsaat puoli miljoonaa ihmistä syö tänä päivänä säännöllisesti verenpainelääkitystä ja niiden ohessa osa myös psyykelääkkeitä. Kyseessä on uusi kansansairaus, jonka kokonaiskustannukset kansakunnalle lienevät satojen miljoonien, ellei miljardin euron luokkaa.

Usein taustalta löytyy työstressi, johon riittävän ajoissa puuttumalla taudin puhkeaminen olisi voitu estää. Myöhemmin, kun tauti kroonistuu on peli menetetty. Jos meluvamma voidaan todeta ammattitaudiksi, niin olisiko luotava mittaristo, jolla esimerkiksi työstressin aiheuttama verenpainetauti voitaisiin määrittää työolosuhteiden aiheuttamaksi ammattitaudiksi?

No mitäpä järkeä siinä olisi? Eipä muuta kuin se, että kustannukset kohdistuisivat työnantajalle ja silloin euro kyllä konsultoisi.

Työhyvinvointi- ja muut vastaavat kartoitukset tulisivat osaksi jokapäiväistä riskienhallintaa aivan kuin asiakkaista tehtävät luottotietoanalyysit ja vastaavat. Jatkossa työpaikoilla voitaisiin paremmin, jaksettaisiin ja oltaisiin ennen kaikkea tuottavia läpi työuran eikä ihmistä tuupattaisi kesken matkaa loppuun kulutettuna työkyvyttömyys- ja työttömyysputkeen.

Ryhdytään yhdessä talkoisiin paremman työelämän ja samalla ihmisen hyväksi, pidetään huoli toisistamme.

 

Aulis Töyli
Ekonomiliiton työelämätoimikunnan puheenjohtaja

Loman rentous voi säilyä hyvinkin yksinkertaisin keinoin

Palaa siihen hetkeen, kun olit rento. Millaista se on? Missä ja miltä se tuntuu? Jos sait lomailtua rennosti, olotila oli ehkä helppo löytää. Lomalta palatessa aivot, keho ja mieli virittyvät työmoodiin parikin viikkoa. Tutkimusten mukaan lomaltapalaajat käyvät läpi neljä vaihetta: lomasta irrottautuminen, alkusopeutuminen, rutiinien rytmin löytyminen ja työn hallinta. Onko mahdollista sisällyttää työrutiiniisi jokin tapa, jolla virkistyt tai palaudut ihan koko vuoden?

Uusi tapa ei synny pakottamalla – motivoidu itseäsi houkuttelevaan rutiiniin

Virkeyden tai rentouden löytäminen voi tapahtua hyvinkin yksinkertaisin ja nopein keinoin. Tässä alla muutama vinkki. Jos keino on uusi, anna sille aikaa muuttua rutiiniksi. Sanotaan, että lähes mistä tahansa tulee tapa päivittäisen toiston myötä noin kolmessa viikossa. Uusi tapa ei synny pakottamalla, toisaalta pelkkä keinon ajatteleminenkaan ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan tekoja ja toistoja. Parhaiten rutiini syntyy, kun olet motivoitunut siihen. Mikä yksi keino sinun olisi helpointa, houkuttelevinta ja realistisinta toteuttaa ihan käytännössä? Kirkasta itsellesi myös se, mitä hyvää tämän keino sinulle tuo pitkälläkin aikavälillä? Mikä saa sinut toistamaan sitä?

  • Lyhyt aikamatka takaisin rentoon lomatilaan
    Jätä kännykkään kuva leppoisimmasta lomamuistosta. Sopivassa hetkessä, vaikkapa taksissa, palaverin alussa tai aina kun istahdat aloittamaan uutta tehtävää, palaa tähän lomahetkeen. Katso kuvaa tai silmät suljettuina muistikuvaa siitä. Miltä silloin tuntui mielessäsi ja kehossasi? Mitä kenties maistoit tai liittyykö siihen tuoksuja? Entä ääniä? Anna tämän tunnelman elävöityä ainakin parin minuutin ajan ennen kuin jatkat töitäsi. Tee tätä vielä talvellakin.
  • Henkäise itsesi rennoksi
    Hengityksellä on suora yhteys stressihormoneihimme. Muutamakin syvä palleahengitys päivän mittaan rauhoittaa ja rentouttaa. Ota tavaksi hengittää 3 kertaa syvään vaikkapa ennen uuden sähköpostin kirjoittamista, autossa pysähtyessäsi punaisiin valoihin tai aina istahtaessasi. Opettele palleahengitys tai muita hengitysharjoitteita.
  • Kahviton virkistys
    Kehon pienikin liikuttaminen virkistää myös ajattelua. Paineen kasvaessa päässä nouse vähintäänkin tuolilta, suorista keho ja jaloittele hetki. Ota tavaksi kävellä portaat, nostella sopivan nopeassa rytmissä hartioita tai käsiä, ravistella koko keho tai hyppiä hetken tasajalkaa.
  • Ota käyttöön jokin ajanhallintatekniikka
    Onnistuisiko tänä vuonna lounastaukojen varaaminen kalenteriin? Entäpä heti iltapäiväksi sovittu uintireissu, metsäkävely, uusi harrastus, piknik perheen kanssa? Varaa näitä omia latautumishetkiä heti ensitöiksesi kalenteriin.
  • Lataa virittäytymismusiikki ja palautumismusiikki
    Musiikki vaikuttaa meihin tutkitusti ihan solutasolle asti. Mikä kappale sinut saa virittäytymään? Entä rentoutumaan? Mahdollista kappaleen kuuntelu työpäivänkin aikana. Lataa ne kännykkään viimeistään viimeisenä lomapäivänä.

Taija Kääriäinen
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Lisää vinkkejä ja tietoa aiheesta: