Aihearkisto: Palkka

Palkka-asiaa: mikä on oikea palkkataso ja miten valmistautua palkkaneuvotteluun sekä muuta asiaa palkoista ja palkitsemisesta.

Miten valmistaudun palkkakeskusteluun?

Uravalmentaja Sirja Kulmala

Palkka kiinnostaa meitä jokaista, etenkin meitä ekonomeja. Tämän vuoksi tutkimme sitä säännöllisesti ja tiedämme siitä aika paljon. Palkkaneuvontamme perustuukin vuosittain ekonomijäsenten keskuudessa tehtävään palkkatasotutkimukseen ja jokainen jäsen voi laskea oman vertailupalkkansa jäsensivuilta löytyvän palkkatutka- ohjelman avulla.

No, eihän sitä palkkapyyntöä tietenkään voi perustella sillä, että tutkimus näyttää tiettyjä euroja ja palkkatutka piirtää niistä vielä graafinkin. Niistä saa toki hyvää taustatietoa ja pohjaa sille, millaisista euromääristä kannattaa keskustella ja missä palkan suhteen alalla liikutaan. Tärkeintä on kuitenkin hyvä valmistautuminen palkkakeskusteluun ja ymmärrys siitä, mistä ja miten omassa organisaatiossa palkitaan.

 

Valmistautuminen palkkakeskusteluun kannattaa

  • Käy läpi työtilanteesi ja analysoi työtehtäväsi ja niiden vaativuus.
  • Onko sinulle tullut uusia ja vaativampia työtehtäviä, projekteja tai vastuusi lisääntynyt?
  • Onko osaamisesi syventynyt joillakin alueilla, miten ja kuinka se vaikuttaa työhösi?
  • Oletko saanut aikaan tai vaikuttanut parempaan tulokseen /voittoon /tuottavuuteen?
  • Teetkö paljon ylitöitä, korvataanko ne jotenkin?
  • Mitä tavoitteita sinulle on asetettu ja miten olet niissä onnistunut?
  • Onko yrityksessäsi ollut uudelleenjärjestelyjä ja ovatko ne vaikuttaneet tehtäviisi?
  • Oletko valmis ottamaan lisää vastuuta?
  • Mieti yrityksen tavoitteita sekä oman toimintasi ja tehtäväsi tavoitteita. Miten omalla toiminnallasi ja suorituksellasi olet vaikuttanut yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen?

Kuulostaako lista tutulta vai hengästyttävän pitkältä?

Kyllä, siinä on vasta osa niistä asioista, joiden analysointiin voit itse vaikuttaa ja etukäteen valmistautua. Aika moni meistä tosin taitaa uskotella itselleen, että kyllä se pomo tietää muutenkin ja onhan sen ollut pakko huomata miten hyvin olen hommani hoitanut. Sitä paitsi en ole saanut korotusta pitkään aikaan, nyt on kyllä minun vuoroni…

Perustelujen tulee olla hyvin valmisteltuja ja linjassa työnantajan tarpeiden kanssa. Mieti myös, miten työnantaja hyötyy palkankorotuksestasi sekä valmistaudu työnantajan esittämiin mahdollisiin vasta-argumentteihin.

Palkkaneuvotteluun pätevät samat periaatteet kuin neuvotteluihin yleensä, siinä on kaksi tasavertaista neuvottelijaa – kuunnelkaa toistenne argumentteja. Yritä saada työnantajasi vakuuttumaan ja ymmärtämään argumenttisi.

  • Aloita keskustelu käymällä läpi työpanostasi vuoden aikana.
  • Argumentoi selkeästi ja lyhyesti.
  • Käytä hyväksesi etukäteen valmistelemiasi muistiinpanoja.
  • Kerro näkemyksesi toiminnasta, omista tavoitteistasi, kuinka olet ne saavuttanut sekä kehittymisestäsi tehtävässä.
  • Kerro kuinka kehittymisesi ja toimintasi on hyödyntänyt työnantajaasi.
  • Käytä mielellään esimerkkejä konkreettisista tilanteista ja saavutuksista.
  • Muista asettaa palkankorotuspyynnöllesi selkeä tavoite.

Palkkaesityksen tulee olla täsmällinen, ei vaihtoehtoja sisältävä ja vielä kerran – hyvin perusteltu.

Harjoittelu ei ole pahaksi tässäkään asiassa.

Ota yhteyttä jos haluat keskustella lisää palkasta.

SEFEn palkkaneuvonta

p. +358201299206 (aamupäivisin)

palkkaneuvonta@ekonomit.fi

Varaa puhelinaika

 

Sirja Kulmala-Portman
Asiantuntija, urapalvelut

Är arbetslivet jämställt?

Ann-Louise Laaksonen

Om vi gör en jämförelse med de övriga europeiska länderna klarar sig Finland relativt bra men det finns hel del kvar att göra.

 

Löner

Ett område där arbetslivet inte är jämställt är lönerna, speciellt inom den privata sektorn, där inga stora framsteg har skett under de 15 senaste åren. Fortfarande är den oförklarliga löneskillnaden mellan kvinnliga och manliga ekonomer cirka 11 procent.

Alla företag med minst 30 anställda skall enligt jämställdhetslagen årligen uppgöra en jämställdhetsplan.  Förutom en löneundersökning ska också en utredning om fördelningen av olika arbetsuppgifter ingå i jämställdhetsplanen.  Tyvärr uppgör inte alla företag en jämställdhetsplan och även om man kanske uppgör den så finns ingen uppföljning.

En orsak till löneskillnaderna bland ekonomer är att männen i genomsnitt begär cirka 500 euro högre lön redan i början av karriären och ju högre upp i organisationen de kommer desto mer ökar löneskillnaden.  Därför ska speciellt unga nyutexaminerade kvinnliga ekonomer uppmanas att kolla upp lönenivån före arbetsintervjun och uppmuntras at inte undervärdera sig själva.

Löneklyftan mellan ekonomer är 11 procent

Löneklyftan mellan ekonomer är 11 procent.

Men det finns även andra orsaker som bidrar till löneskillnaden.  En orsak som framkommit i en specialstudie gjord i Sverige av Konjunkturinstitutet 2012 är att då en kvinna förhandlar om högre lön eller andra förmåner, upplevs det som mer negativt jämfört med en man med motsvarande kvalifikationer.

En annan orsak till löneskillnaderna är valet av bransch och det faktum att föräldraledigheten till stor del används av mammor.

Summa summarum, för att uppnå lika lön för lika arbete behövs ännu mycket arbete och god vilja av alla parter.

 

Kvinnor i det ekonomiska beslutsfattandet

En jämställdhetsfråga som diskuterats mycket de senaste åren är andelen kvinnor i börsbolagens styrelser och om Finland borde gå inför kvoter. Under de senaste 10 åren har kvinnornas andel tredubblats, men fortfarande är andelen bara cirka 22 procent i Finland.

Europeiska Komissionen har givit ut en intressant och läsvärd rapport: Women in economic decision-making in the EU – A Europe 2020 initiative.  Enligt rapporten har flera kvinnor i bolagsstyrelser bland annat en positiv inverkan på företagens resultat, beslut och bolagsstyrning.  Rapporten ger också en hel del fakta och diagram om nuläget, exempel på vad som har gjorts för att förbättra situationen i olika EU-länder och en sammanfattning.

EU-kommissionen har förra veckan lagt fram ett lagstiftningsförslag om att 40 procent av alla poster som icke verkställande styrelseledamöter ska vikas för det underrepresenterade könet i börsnoterade företag. Målet på minst 40 procent borde vara uppfyllt till år 2020. Lagförslaget gäller börsnoterade bolag som har minst 250 anställda och har en omsättning över 50 miljoner euro. Enligt förslaget måste man vid rekrytering till styrelseposter jämföra alla sökandes meriter med hjälp av tydliga och könsneutrala kriterier.

Enligt Centralhandelskammaren är EU-kommissionens förslag onödigt i Finland.  Centralhandelkammaren har i slutet av oktober också gett ut en intressant rapport Lasikatto säröilee – Itsesääntely päihittää kiintiöt. Centralhandelkammarens nya mentorprogram där erfarna ledare sparrar kvinnliga chefer är en förbättring i rätt riktning. Men frågan är om vi uppnår målet utan kvoter?

 

Förhöjt uppsägningsskydd efter familjeledighet

För tillfället görs stora omorganiseringar i många företag och en arbetstagare som återgår till arbetet efter familjeledighet står ofta inför den situationen att den gamla arbetsuppgiften har delats upp eller försvunnit. Den gällande lagstiftningen i Finland erbjuder inte ett tillräckligt uppsägningsskydd till arbetstagare som återgår till arbetet efter familjeledighet. Därför behövs ett bättre uppsägningsskydd.

Genom att tidsmässigt utvidga den så kallade presumtionsregeln, dvs. efterskyddet efter familjeledighet, tillförsäkras arbetstagare som återgår till arbetet efter familjeledighet ett så kallat förhöjt uppsägningsskydd för en period som motsvarar ledigheten, dock högst 6 månader. Uppsägningsskyddet skulle ge arbetstagaren en bättre chans att hitta ett nytt jobb som motsvarar deras utbildning och kompetens inom den nya organisationen.

 

Ann-Louise Laaksonen
Medlem i SEFEs styrelse

Kumpaa koiraa ruokit?

Uravalmentaja Sirja Kulmala

Yksi varma kevään merkki on koirakeskustelujen ilmestyminen mielipidepalstoille. Tällä kertaa kyse on kuitenkin perinteisestä koira-aiheesta poikkeavasta asiasta, joka toki tämäkin sopii vaikka kevääseen.

On olemassa tarina vanhasta intiaanipäälliköstä, joka kertoi lapsenlapselleen kertomuksen kahdesta koirasta. Hän selitti, että meidän jokaisen sisällä asuu kaksi koiraa, jotka käyvät jatkuvaa kamppailua keskenään. Toinen koira on paha, se on ilkeä, valehteleva, itsekäs, vihainen, selkään puukottaja ja oman edun tavoittelija. Toinen koira sitä vastoin on hyvä, se on yhteistyökykyinen, auttavainen, näkee ympärillään onnistumisia, on ystävällinen, arvostaa muita, auttavainen ja iloinen.

Kuultuaan tarinan lapsenlapsi mietti hetken ja kysyi: ”Kumpi koirista sitten voittaa kamppailun?”. ”Se kumpaa ruokin” vastasi vanha intiaanipäällikkö.

 

Kumpi koira voittaa?

Kumpaa koiraa ruokimme työyhteisöissä? Meillä jokaisella on mahdollisuus valita päivittäin, kumpi koira voittaa kamppailun. Teemme tämän valinnan usein tiedostamatta, mutta meillä on myös mahdollisuus tehdä tietoinen valinta.

Millaista tarinaa kerromme toinen toisillemme – johtajana, esimiehenä, kollegana? Kannustammeko toisiamme, iloitsemmeko omista sekä toistemme onnistumisista, luommeko omalla esimerkillämme puitteet hyvälle yhteistyölle, näemmekö asioissa mahdollisuuksia ja ratkaisua ongelmien sijaan? Viljelemmekö iloa ja huumoria käytävillä happaman naaman ja tuskailujen sijaan?

Kaikilla asioilla on aika kaksi tarinaa – meistä jokainen voi tehdä valinnan sen suhteen, kumpaan tarinaan uskomme ja kumman haluamme kasvavan ja voimistuvan. Miten vastaamme kun kysytään, miten koulutus onnistui? Tuommeko esiin kaiken sen, joka olisi voinut mennä paremmin ja joka jäi harmittamaan vai kerrommeko positiiviset palautteet ja uudet ajatukset? Millaista tarinaa sinä haluat kertoa omassa työyhteisössäsi, minkä haluat kasvavan ja vahvistuvan?

Kumpaa koiraa sinä ruokit? Sinulla, niin kuin meistä jokaisella on mahdollisuus valita, joka päivä.

 

Sirja Kulmala

Asiantuntija, urapalvelut

Tasa-arvotarinoita

Kaikki seuraavat tarinat ovat tosia. Ne ovat tapahtuneet 2010-luvun Suomessa, hyvämaineisissa asiantuntijaorganisaatioissa korkeakoulutettujen kesken. Kaiken lisäksi samanlaiset tarinat ovat toistuneet useamman kerran.

 

Liisa keittämässä kahvia

Ensimmäinen tarina kertoo Liisasta, joka oli työskennellyt jo muutaman vuoden asiantuntijana eräässä yrityksessä. Eräänä päivänä Liisan kollegoilla oli palaveri alkamassa, mutta kaikki sihteerit olivat poissa.

Näin ollen Liisan vanhempi naiskollega pyysi Liisaa keittämään kahvit alkamassa olevaan kokoukseen. Liisa ei tosin itse ollut osallistumassa kokoukseen. Mutta eihän kahvikeitto voinut onnistua samanikäiseltä mieskollegalta, vai voiko?

 

Perheenisä hoitovapaalla

Toisessa tapauksessa perheen isä halusi jäädä hoitovapaalle äidin palatessa työelämään. Kyseessä oli puolen vuoden jakso. En tiedä tarkkaan kertoiko isä suoraan käyttävänsä lakisääteistä oikeuttaan hoitovapaaseen vai lievensikö asiaa väittämällä esimerkiksi, että lapselle ei saada hoitopaikkaa.

Joka tapauksessa työpaikalla asiaan suostuttiin pitkin hampain. Ja todettiin, että ymmärräthän mitä tämä vaikuttaa urallesi?

 

Naiskollega vailla ylennystä ja palkankorotusta

Kolmannessa tarinassa on kyse palkankorotuksista. Organisaatiossa oli tapana käydä palkkakeskustelut kehityskeskusteluiden yhteydessä. Ylennykset perustuivat tehtävistä suoriutumisen lisäksi siihen, kuinka pitkään oli alemmalla tasolla työskennellyt.

Ylennyksen ja palkankorotukset saivat kaikki mieskollegat, naiskollega oli nimittäin jäämässä äitiysvapaalle muutaman kuukauden päästä. Kollegan arvion mukaan naiskollega oli suoriutunut työstään vähintään yhtä hyvin kuin mieskollegat.

 

Mitä meistä jokainen voi tehdä?

Miksi et ole lukenut näistä tapauksista lehdistä tai miksi niitä ei ole käsitelty oikeudessa? Sen vuoksi, että kukaan ei halua leimaantua hankalaksi tyypiksi. Miksi oman sukupolvensa vääryydet pitää siirtää seuraavalle? Miksi työelämässä isä ei ole yhtä hyvä vanhempi kuin äiti?

Älä masennu, muuta sen sijaa maailmaa omalla kohdallasi. Kysy mieskollegoiltasi kuinka pitkään he aikovat olla kotona lastensa kanssa, puolusta naiskollegasi ylennystä, sparraa ja kehitä kaikkia samalla tavalla. Ja sitten vielä se helpoin: keitä kahvisi itse.

 

Johanna Lähteenmäki

Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka

Kuka pistää paremmaksi?

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

En muista kuulleeni kovinkaan usein keskustelua, jossa aidosti hehkutettaisiin oman työnantajan tarjoamaan korvausta työpanoksesta. Palkasta tai muista eduista kertominen ei vielä luonnu meille suomalaisille kovinkaan hyvin. Olisiko aika muuttaa perinnettä ja ottaa askel kohti avoimempaa keskustelua ja rohkeasti pohtia millainen palkitsemisen olisi kannustavaa ja sellaista, josta voisi reilusti sanoa, että tämä tuntuu oikealta ja hyvältä.

Houkuttava ja tehokas palkitseminen on oivallinen mahdollisuus organisaatioille parantaa omaa asemaansa työnantajana sekä lisätä kilpailukykyisyyttään mahdollisena työpaikkana. Palkitseminen on paljon muutakin kuin pelkkä rahapalkka.

 

Palkitsemiseen kannattaa panostaa

Tutkimustulosten mukaan kokonaisvaltainen palkitseminen vaikuttaa myönteisesti organisaation toimintaan ja yksilön kokemukseen selvästi enemmän kuin pelkkä rahasta puhuminen. Monessa arjen tarinassa kerrotaan, kuinka vähän organisaatioissa panostetaan siihen, miten palkitsemisen muotoja ja tapoja voitaisiin kehittää ja monipuolistaa, ihan räätälöidysti. Voisiko henkilöstö olla aloitteellinen? Mikä estää?

Ja mitä miettivätkään tulevaisuuden ammattilaiset? Mikä houkuttaa ja koukuttaa nyt parikymppiset työelämässä kymmenen vuoden kuluttua?

Palkitseminen voi myös lisätä aidosti henkilöstön hyvinvointia. Jos organisaatio onnistuu rakentamaan sellaista palkitsemista, joka koetaan oikeudenmukaiseksi ja jossa onnistutaan osallistamaan henkilöstö päätöksentekoon, ovat vaikutukset hyvinvointia lisääviä. Tämä edellyttää, että me totumme puhumaan palkitsemisesta ja myös ilmaisemaan, minkä itse koemme palkitsevaksi.

”Meille kanssa”, on tyypillistä tavoitteen ilmaisua. Näin lausutaan, koska palkkauksen perusasiat eivät ole sillä tasolla, että organisaatio voisi kehittää uutta ja kannustavaa, erottelevaa. Tulevassa kuulen jo keskusteluja, joissa hyvää vertaillaan kollegan kanssa, joissa erilaisista ratkaisuista ollaan ylpeitä, ja joissa kehaistaan omaa pakettia itselle parhaiten istuvana.

Työpanoksen ja palkitsemisen pitää olla tasapainossa, tapoja voi olla monia, enemmän kuin osaamme ehkä ajatellakaan. Rohkeutta keskustelunavauksille.

 

Anja Uljas

Kehitysjohtaja

Pasi-palvelu ja tyhmyyslisä

Työelämän tasa-arvoasioiden käsittely on siinä mielessä puuduttavaa, että tavoitteiden muuttamiselle tai saavutettujen tavoitteiden poistamiselle ei juuri ole tarvetta. Esittelen seuraavassa kaksi uutta palvelua, joilla tasa-arvoasioita voitaisiin lähestyä tuoreemmasta näkökulmasta.

 

Ongelma

Työmarkkinajärjestöt ovat jo pitkään ajaneet perheellisten etua työelämässä ja osaltaan onnistuneetkin siinä hyvin. Nyt olisi syytä alkaa ajaa myös lapsettomien työntekijöiden etua. Lapsettomat kokevat nimittäin ongelmaksi sen, että heitä velvoitetaan pitämään lomat silloin kuin koulut ja päivähoitopaikat eivät ole kiinni tai jäämään ylitöihin, kun ei ole kiirettä lasten luokse.

 

Ratkaisu

Ratkaisuksi esitän Pasi-palvelua (palvelun prototyypin nimi on Pasi).  Pasi-palvelussa lapseton jäsen voi tilata liitolta oman ”lapsen”.  Liitto toimittaa jäsenelle valokuvan ”Pasista” työpöydälle laitettavaksi sekä riittävän taustamateriaalin alueen päiväkotitilanteesta, lapsivakuutuksista ja lastentarvikehinnaston. Säännöllisin väliajoin jäsenelle tiedotetaan meneillään olevista flunssaepidemioista ja täitilanteesta, jotta hän osaa reagoida oikein kahvipöytäkeskusteluissa. Vuoden mittaan lähetetään luonnollisesti myös ajantasaiset äitien- tai isänpäivän askartelut työpisteelle. Palvelua ei markkinoida tosikoille.

 

Tyhmyyslisä käyttöön

Toisena uutena tavoitteena esitän naisille maksettavaa tyhmyyslisää. Tyhmyyslisää maksetaan sen vuoksi, että naiset eivät halua saada korotuksia sen perusteella, että ovat naisia, tai sen perusteella, että ovat aina pyytämässä lisää rahaa. Naiset haluavat saada korotuksia sen perusteella, että tekevät työnsä hyvin ja työnantaja vilpittömästi haluaa maksaa korkeampaa palkkaa.

Naiset haluavat tätä siitäkin huolimatta, että vuosikymmenten saatossa työnantajat eivät ole huomanneet, että naiset ovat vilpittömästi yhtä hyviä työntekijöitä kuin miehet, vaan maksavat naisille yhä huonompaa palkkaa. SEFEn palkkaepätasapainotutkimukset 90-luvun lopulta lähtien osoittavat nimittäin, että ainoastaan sukupuolella selitettävä palkkaero on pysynyt koko ajan yhtä suurena, reilussa 10 prosentissa.

Tai jos tyhmyyslisä kuulostaa liian leimaavalta, niin sitä voidaan kutsua myös ahkeruuslisäksi. Omien empiiristen havaintojeni mukaan naiset nimittäin tekevät usein paljon tarkemmin ja useampia tehtäviä kuin miehet. Vähän asiasta riippuen sitä voidaan kutsua joko ahkeruudeksi tai tyhmyydeksi…

 

Johanna Lähteenmäki

Asiamies, Työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka

Kirjoittaja on työskennellyt tasa-arvokysymysten parissa yli viisi vuotta ja säännöllisesti joko turhautunut tai ärtynyt asioiden muuttumattomuuteen. Työelämän tasa-arvon suurimpana syynä hän pitää naisia ja heti rinnalla hyvinä kakkosina kirivät miehet.