Ekonomeista, keski-iän muutoksesta ja yrittäjyyshormooneista

Eurovaaliehdokas Lisa Sounio-Ahtisaari

Työelämän muutos saattaa olla kaunisteleva sana tälle YT-ajalle; moni takuuvarmaksi luultu työpaikka isoissa firmoissa on sulanut alta kuin lumi tänä keväänä. Lähtijöitä ja lähdetettyjä on joka tasolla ja kaiken ikäisiä, mutta eri ikäisille työmaailma näyttäytyy eri tavalla.

Me keski-ikäiset joudumme miettimään vähän perusteellisemmin osaamistamme ja mahdollista suunnanmuutosta. Itse lähdin yrittäjävuosien jälkeen politiikkaan ja huomaan, että politiikassa tarvitaan kaikkia tähänastisia taitoja ja tietoja, lasku- ja kielipäätä, viestintää ja verkostoitumista ja ennen kaikkea keski-ikäisen tervettä itsetuntoa.

Minut – Hankenin markkinointiekonomi – lähdetettiin yrittäjäksi kymmenisen vuotta sitten. Pelotti niin pirusti, mutta ihan hyvin on mennyt. Välillä on työllistetty myös muita, välillä vain itseä, välillä on ollut rahoitusta, välillä on revitty selkänahasta, mutta olen koko ajan päässyt tekemään sitä, missä olen hyvä ja mistä pidän.

Start-up -pöhinää ei oltu vielä oikein keksitty, ei ainakaan minun tuttavieni joukossa. Entiset opiskelukaverit säälivät kun ei käyntikortissa ei komeillutkaan mikään tuttu logo, mutta ääni kellossa on muuttunut, koska yhä useampi alkaa tajuta, että ilman uusia yrittäjiä Suomi ei millään pysty korvaamaan kadonneita työpaikkoja. Eikä muu Eurooppa.

Start-up -illoissa ja -aamuissa puhutaan paljon intohimosta ja äskettäin firmansa perustaneiden yrittäjähormoonit hyrrää. Upeaa, jos löytyy sellainen ala ja asia, josta voi olla vuosia innoissaan, mutta ei se ole välttämätöntä. Liika intohimo saattaa nimittäin estää sen kaikkein tärkeimmän eli asiakkaan kuuntelemisen, pelkkä into ei todellakaan riitä.

 

Ekonomit tunnistavat osaamisellaan kasvunmahdollisuudet

Me ekonomit osaamme laskea kannattavuuden tai ainakin tunnistaa sen, onko bisneskeississä mitään järkeä. Polvileikkaukseen päässyt karjalaistäti saattaa puhua intohimoisesti puolitoista tuntia sairauksistaan, ei se silti tee hänestä hyvää hyvinvointialan yrittäjää.

Toisaalta vaikkapa pelialalla ihmisten sitoutuminen alaan ja tehtävään tuotteeseen on valtavan suurta, siellä on vaikea olla pärjätä ilman innostusta ja intohimoa. Kiva kahvila kivassa paikassa voi tuntua kivalta, mutta tee kuitenkin ne kannattavuuslaskelmat, vaikka vain siksi, että osaat.

Uskon vahvasti, että meitä ekonomeja tarvitaan nimenomaan luomaan ja muovaamaan kannattavia yrityksiä. Jos nykyinen työ ei ole mielekästä tai sitä ei enää ole, yrittäjyys on hyvä vaihtoehto.

Suomessa on iso sukupolvenvaihto-ongelma, vanhenevat yrittäjät eivät löydä jatkajaa, vaikka asiakaskunta on olemassa ja tarjooma kunnossa. Kannattavat ja työllistävät yritykset eivät suinkaan ole kaikki “mies ja mobiilisovellus” -tyyppisiä uusia gaselligepardirakettikasvuhirmuja, vaan ihan tavallisia tilitoimistoja, isännöitsijöitä, sähköurakoitsijoita ja vakuutusmyyjiä.

Tällaiseen tylsään bisnekseen kun saa yhdistettyä jotain särmää tai uutta, joka huomataan ja joka tarjoaa asiakkaalle arvoa tai edes iloa, niin kyllä se yhden ekonomin perheineen elättää.  Haluan uskoa, että parasta ekonominosaamista on kaupunkilaisjärki ja tietty bisnesäly tunnistaa ne firmat ja alat, joissa on mahdollisuuksia ja osata tehdä oikeita asioita, jotta saadaan edes pientä kasvua.

Asenteeksi terve halu palvella asiakkaita ja toinen toisiaan yhteiskunnan sisällä. Yhteiskunta ei tule toimeen ilman yrityksiä eikä yritykset ilman yhteiskuntaa.

 

Lisa Sounio-Ahtisaari
Kirjoittaja (s. 1970 Parikkalassa) on valmistunut Hankenilta, työskennellyt mm. Iittalassa, kirjoittanut bisnesviihdekirjan “Brändikäs” ja tehnnyt onnistuneen exitin “Dopplr”-Internet-firman kanssa. Ehdolla Euroopan parlamenttiin.