Eväitä hallitusohjelmaneuvotteluihin: Yliopistot kasvun vetureiksi uusilla tekemisen tavoilla

Suvi Eriksson

Sipilän hallituksen yhdeksi strategiseksi painopisteeksi on nousemassa koulutus ja osaaminen. Hyvä niin.

Ennen eduskuntavaaleja osaaminen sekä yliopistot ja niiden yhteiskunnalle tuottama lisäarvo jäivät paneelikeskusteluissa keskinäisen kinastelun ja muiden teemojen jalkoihin. Uuden kasvun kannalta on kuitenkin olennaista, että koulutuksen kehittäminen päätyy juhlapuheista ja mantroista osaksi konkreettisia toimenpiteitä. Koulutukseen viime vuosina kohdistuneet massiiviset säästöt ovat todellinen uhka Suomen kasvulle.

Yliopistojen kehittämisessä on Suomessa totuttu kansallisesti näkyvimmin keskustelemaan lähinnä rakenteista ja lainsäädännöstä. Muutostarpeita on erityisesti taidoissa ja tekemisen tavoissa, sillä sisältöosaamisessa suomalaiset yliopistokoulutetut ovat perinteisesti erinomaisia.

Nyt pitäisi löytää ne osaamisen ja tekemisen alueet, joita emme lähitulevaisuudessa usko koneiden osaavan hoitaa. Ja miten opettaa jatkuvan muutoksen vaatimaa stressinsietokykyä? Entä tunne- ja yhteistyötaitoja?

Liiketoiminta kehittyy tällä hetkellä tavoilla, joita emme olisi osanneet edes arvailla kymmenen vuotta sitten. Jo hokemaksi tulleen esimerkin mukaan maailman suurin majoitusta tarjoava yritys Airbnb ei omista ainuttakaan hotellia ja maailman suurin taksipalveluja tarjoava yritys Uber ei omista yhtään taksia.

Jakamistalouden mahdollisuudet haastavat katsomaan asioita uusista näkökulmista myös kauppatieteellisellä koulutusalalla. Koulutuksen kehittämisen tavoitteena on, että opiskelijoista tulee sisällöntuottajia sen sijaan, että he kuuntelisivat luennolla puhuvia päitä tuottaakseen erinomaisia tenttivastauksia.

Jotta voimme tässä onnistua, pitää koulutuksessa laittaa panokset opiskelijoiden oman innovatiivisuuden tukemiseen, elinikäiseen oppimiseen ja itsensä työllistämiseen.

 

Yliopistojen tuotettava myös aivan uudelaista osaamista

Hallituksen strategiatyössä on nyt rohkeasti siirrettävä painopiste yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen sisältöön, sinne ruohonjuuritasolle. Yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat tarvitsevat työssään resurssit ja rohkaisua.

Hallitus voi resurssien turvaamisen lisäksi tukea esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntämistä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Digitaalisuus tuo mukanaan mahdollisuuksia myös yliopistojemme kansainvälistymiseen, mitä kipeästi kaipaamme.

Meillä ei ole varaa siihen, että yliopistojen tuottamaa lisäarvoa ei tunnusteta, joten tutkimustulokset ja tutkimusosaaminen pitää pystyä nykyistä selkeästi paremmin hyödyntämään. Uusia työpaikkoja ei synny ilman innovaatioita, konseptointia ja kaupallistamista.

Tämä edellyttää yliopistojen ja elinkeinoelämän jatkuvaa vuoropuhelua. Yliopistojen tehtävä ei kuitenkaan ole vastata vain työmarkkinoiden nykytarpeisiin, vaan tuottaa lisäksi sellaista osaamista, jota markkinat eivät vielä osaa tilata.

Uskomme, että näillä eväillä syntyy erinomainen koulutuksen ja osaamisen strateginen toimenpideohjelma.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit