Isäkin voi pitää vanhempainvapaata

Jaana Tirkkonen

Raskauden ja poikani syntymän myötä olen alkanut seurata aivan uudella tavalla keskustelua vanhempainvapaiden jakamisesta ja erilaisista malleista miten isätkin saataisiin jäämään kotiin lapsien kanssa. Itse en periaatteessa kannata sitä, että jompikumpi vanhemmista (lähinnä isä) pakotetaan jäämään kotiin esimerkiksi puoleksi vuodeksi.

Kannatan kuitenkin sitä, että isienkin pitäisi (saada) olla kotona lastensa kanssa. Olen kertonut lähes jokaiselle vastaantulijalle meidän perheemme ratkaisusta. Olen yllättynyt siitä, kuinka harvinaisen ratkaisun olemme tehneet.

 

”Palaan töihin heti kun äitiysloma on loppunut”

Meillä ”vauvakuume” vaivasi enemmän miestäni kuin minua ja hän puhui minua ympäri pari vuotta. Kun lopulta olimme tehneet ”lapsi saa tulla” -päätöksen, ilmoitin miehelleni, että ihan turha kuvitella minun jäävän kotiin pariksi vuodeksi.

Minulle oli itsestään selvää, että hän saa kantaa osansa hoitovastuusta. Mieheni suostui tähän ilomielin. Varmastikin hän luotti siihen, että äitiyshormonit tulevat minua pehmittämään.

Töissä oltiin iloisia uutisestani, mutta saman tien alkoi kysely siitä kauanko aion olla poissa töistä. Kerroin, että palaan töihin heti kun äitiysloma on loppunut, jos kaikki menee hyvin. Olinhan ensikertalainen äitiydessä, joten kovin varmoja lupauksia en uskaltanut tehdä.

Halu oli kuitenkin kova palata töihin mahdollisimman pian. Lokakuun lopussa jäin sitten äitiyslomalle sekä haikein mielin että helpottuneena siitä, kun vihdoinkin voin vain maata valtavan mahani kanssa eikä tarvitse tunkea itseään kamaliin äitiystyövaatteisiin. Kerkesin kiipeillä seinille kotona lähes puolitoista kuukautta, mutta on hienoa ettei Suomessa tarvitse olla töissä siihen asti kun lähdetään synnyttämään!

Joulukuussa synnytin lopulta maailman ihanimman pienen pojan. Mieheni oli säästänyt hieman lomia ja vaihtanut lomarahansa vapaaksi. Hän oli kotona minun ja pojan kanssa seitsemän viikkoa.Oli mahtavaa opetella perhe-elämää yhdessä niin pitkään.

Tammi-helmikuun vaihteessa mieheni palasi töihin, tosin vain viideksi viikoksi. En tiedä olenko äiti ollenkaan joidenkin ihmisten mittapuulla, mutta olen oikeasti ollut kotona kaksi poikamme kanssa vain viisi viikkoa. Lykin kuitenkin tuona aikana rattaita loskassa mielestäni ihan tarpeeksi, joten maaliskuun alussa teimme miehen kanssa vaihdon.

Kun poikamme oli kahta päivää vajaa kolme kuukautta palasin töihin ja mieheni jäi loppuvuodeksi kotiin. Olin siis kotona noin 4,5 kuukautta.

 

Erilaisilla ratkaisuilla helpotusta vauva-arjen ja työn yhteensovitukseen

Vaikka rakastan poikaamme yli kaiken, oli silti aivan mahtavaa pukea maaliskuussa jakkupuku päälle, jättää jätkät kotiin nukkumaan ja mennä työpaikalle. Työkaverini ja esimieheni olivat kannustavia ja ottivat minut ilolla vastaan. Assistenttimme, jolla on kolme lasta, oli hieman skeptinen ja kauhuissaan siitä kuinka hennoin jättää vauvani kotiin.

Minusta oli ihana palata töihin: pääsin rauhassa lounaalle ja vessaan silloin kun halusin. Ensimmäiset viikkoni töissä olivat työnantajan kannalta selkeästi negatiivisia. Ajatukseni olivat kotona, rinnat tuottivat vielä hurjasti maitoa ja univelkakin painoi. Onneksi poikamme on alusta asti ymmärtänyt, että päivällä valvotaan ja yöllä nukutaan. Muuten töihin paluu olisi ollut täysin mahdotonta.

Helpotin arjen aloitusta tekemällä talvilomien ynnä muiden turvin nelipäiväistä viikkoa. Haluan kuitenkin olla vauvani kanssa. Alkuun jouduin heräilemään yöllä sen verran paljon, että oli ihana perjantaisin nukkua hieman pidempään.

Vuodenvaihteessa on tarkoitus, että lapsemme menee hoitoon. Olemme puhuneet, että jompikumpi meistä tekee lyhennettyä viikkoa.

 

Vauva-arki on samanlaista naisille ja miehille

Olemme saaneet kannustusta ja positiivista palautetta. Erityisesti äidit ovat olleet innoissaan siitä, että isät näkevät mitä vauva-arki oikeasti on. Tiedoksi kaikille äideille, että myös mies voi haahuilla koko päivän kotona kylpytakissa ja lukittautua kylpyhuoneeseen kiukkuisena tekemään aamutoimia heti kun puoliso palaa töistä kotiin.

Olen myös kuullut mieheltäni kaikki kotiäideitä tutut fraasit väsymyksestä ja arjesta. Samat lainalaisuudet vauva-arjesta pätee sekä äiteihin että isiin.

Meidän ”neuvolantäti” on innoissaan, että mieheni on poikamme kanssa kotona. Mieheni kollegoista suurin osa on ylpeitä, että hän on jäänyt kotiin huolehtimaan pojastamme.

Minun esimieheni on onnellinen, että minä olen palannut takaisin töihin. Valitettavasti monet, joille kerroin töihin paluusta ihmettelivät, pidätkö sinä oikeasti työstäsi noin paljon?

Kyllä, pidän ihan oikeasti työstäni. Meillä ei ole tehty lasta sen takia ettei tarvitsisi olla kurjassa työpaikassa. Näitäkin tapauksia kun näkyy.

Tiedän, että monissa perheissä äiti päättää, kuinka pitkään hän on kotona ja mies mukautuu tilanteeseen. Onneksi ystäväni mielestä, koska lapsi on yhteinen, ei hänellä ole oikeutta pitää kaikkea vanhempainvapaata. Miehellä on hänestä yhtäläinen oikeus olla kotona lapsen kanssa.

Olen täysin samaa mieltä. Vaikka vauva on fyysisestikin alussa kiinni äidissä, on hienoa kuinka läheinen suhde miehelläni ja pojallamme jo nyt on. Kyllä ne äitihormonit minuakin pehmitti, mutta en silti ole katunut ratkaisuamme päivääkään. Meillä kaikki osapuolet ovat onnellisia ratkaisuumme.

Toivottavasti muissakin perheissä edes keskustellaan siitä kuka jää kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa. Koska kyllä isätkin osaavat hoitaa ja kasvattaa hienoja pieniä poikia ja tyttöjä!

 

Jaana Tirkkonen
Vuokrausjohtaja, Tuloskiinteistöt Oy