Kirjallinen (työ)sopimus ei ole hupia vaan hyötyä

Miksi kirjallinen sopimus ja miksi kirjoitan siitä blogissa?

Blogikirjoituksesta pitää saamani ohjeen mukaan olla jäsenillemme hyötyä tai hupia. Pelkäksi huviksi tätä kirjoitusta ei ole tarkoitettu eikä myöskään siksi kirjoitettu, mutta toivottavasti siitä olisi lukijoille hyötyä.

Kirjallinen sopimus ei ole hupia, mutta hyötyä siitä selkeästi on. Ainakin pitäisi olla myös teille, rakkaat lukijat. Eikä pelkästään meille SEFEn lakimiehille, joiden on kiistatilanteessa huomattavasti helpompi selvittää, mitä olette hyödyksenne sopineet. Tässä on vain viime aikoina tullut taas liian monta epäselvyyttä, joissa ei oltaisi, jos osapuolilla olisi ollut sama käsitys asioista ja asiat olisi laitettu paperille.

 

Sovitut asiat kirjataan paperiin

Yllättävää kyllä, kirjallisen sopimuksen tekeminen ei olekaan mitään salatiedettä, vaan kyse on vain sovittujen asioiden kirjaamisesta sopimuspaperiin. Suullinen sopimus on ihan yhtä sitova ja pätevä kuin kirjallinen sopimus, mutta milläs osoitat jostain asiasta jotain sovitun ja minkä sisältöisenä, jos kaikki on vain suullista?

Kyllähän toisen sanaan on voitava luottaa, ja onneksi usein voikin, mutta entäs sitten kun se luotettava suullinen sopimuskumppani ottaa ja lähtee ja tilalle tulee uusi sinänsä ihan yhtä luotettava sopimuskumppani, jolla kuitenkaan ei ole eikä voikaan olla mitään käsitystä edeltäjänsä tekemistä suullisista sopimuksista?

Toisena, joskin kovin hypoteettisena esimerkkinä kirjallisen sopimuksen puolesta voisi olla, että se luotettava suullinen sopimuskumppani osoittautuukin kiistatilanteessa vähemmän luotettavaksi suulliseksi sopimuskumppaniksi ja tieten tahtoen vilpillisessä mielessä väittääkin suullisen sopimuksen sisältöä ihan toiseksi kuin suullisesti on sovittu tai jopa täysin kiistää sellaista koskaan tehdynkään.

 

Keep it simple

Sopimuksen tulkinnassa tarkoituksena on selvittää sopimuskumppaneiden tahto. Siis se, mitä sopimuksella on tarkoitettu sopia. Ihannetilannehan olisi, että sopimus on sisällöltään niin selkeä ja yksinkertainen, että sopimuskumppaneiden tahto käy siitä helposti selville. Mutta aina näin ei valitettavasti ole. Silloin asiaan sekaantuvat usein juristit.

Vastoin yleistä käsitystä meidän juristien tarkoituksena ei suinkaan ole asioiden monimutkaistaminen entisestään, vaan sen osapuolten sopimustahdon sisällön selvittäminen. Oikeasti.

Aina se vain ei ole niin kovin helppoa, jos asiasta ei ole mitään kirjallista ja osapuolten näkemykset poikkeavat kovasti toisistaan. Ja tähän on pakko todeta, että epäselvyys ja monimutkaisuus eivät välttämättä ole merkki hyvästä sopimuksesta, vaikka tuo ajatus välillä tuleekin mieleen vastaantulevia sopimuksia lukiessa ja sopimuksen laatijan aivoituksia selvittäessä.

Juhani Tammisen sanoin ”Keep it simple…” Ja kirjallisesti!

 

Timo Voutilainen
Työsuhdelakimies