Miltä arki näyttäytyy kollegasi silmin?

Asiamies Kosti Hyyppä

Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa. Usein huomaamme töissä vain sen mikä ei suju sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiota siihen mikä sujuu.

”Palattuani töihin ajankäyttöni tehostui. Työpaikalla vietin enää vain välttämättömän ajan ja tein hommat tarvittaessa loppuun lasten mentyä nukkumaan. Lasten ollessa pieniä, oli välillä raskasta, mutta toisaalta työasioita ei tullut turhaan stressattua läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Työ oli hyvää vastapainoa perheelle. Oli kiva toimia vaihteeksi aikuisten kanssa ja huomata, että osaamiseni ei ollut kadonnut minnekään perhevapaiden aikana. Oikeastaan perheen kasvaminen auttoi minua kehittymään monimutkaisten kokonaisuuksien sovittamisessa ja eri asioiden ennakoinnissa.”

”Selvää on, että pienten lasten vanhemmat eivät sitoudu työhön yhtä paljon kuin me lapsettomat. Heillä lapsi on aina tärkeämpi kuin työ. Töistä lähdetään aikaisin, vaikka työt tai palaveri olisi vielä kesken. Ollaan jatkuvasti etätöissä nakkisuojassa tai normaaleinakin päivinä lasten asioista soitellaan pitkin päivää. Loma-aikoihin heillä on mielestään aina etuajo-oikeus, kun Jarkko-Auroran päiväkoti menee kiinni tai kullannupun hiihtoloma nyt vaan on tuolla viikolla. ”

”Joskus jouduttuani siirtämään palaverin lapsen sairastuttua tuli kommenttia, että taasko se lapsi sairastaa, vaikka edellisestä poissaolosta oli aikaa neljä kuukautta. Joskus myös vihjailtiin isovanhempien käyttöä hoitajina, mutta eivät he pääse satojen kilometrien päästä hetkessä. Ei sairauksia kalenteroida etukäteen. Joskus näiden kommenttien jälkeen vein lapseni salaa hieman puolikuntoisena päiväkotiin. Päivän päätteeksi minulle kommentoitiin, että lapseni olisi hyvä levätä vielä kotona ja että hän oli ollut liian väsynyt osallistumaan. Useimmiten, kun lapset sairastivat, jaoimme puolisoni kanssa päiviä puoliksi tarpeen mukaan ja vuorottelimme kotona mahdollisimman paljon. Näin pystyimme molemmat hoitamaan myös kotoa tärkeimmät tehtävät, joita ei nopealla aikataululla saanut delegoitua muille.”

”Me lapsettomat joudumme paikkaamaan lapsellisten poissaoloja ja lyhyempiä työpäiviä. On selvää, että näin haastavasta työstä ei voi suoriutua niin nopeasti, että valmista on klo 15:30. Osalla tiimistämme lapsi on poikkeuksetta kuukausittain kipeänä ja äitihän niitä sairaita lapsia aina hoitaa. Osan töistä pystyisi varmasti hoitamaan, mutta meillehän ne nakitetaan. Kun lapsi on saatu kuntoon, sairastetaan sen jälkeen itse.”

”Arkikaan ei aina ollut täysin kitkatonta. Iltapäivällä saatettiin ihmetellä vitsikkäästi, että miten minun on lähdettävä kesken päivän (klo 16), kun lähdin hakemaan lastani päiväkodista. Kukaan ihmettelijä ei tainnut edes ymmärtää, että olin tehnyt aamulla jo yli kaksi tuntia tehokkaasti töitä ennen kuin he edes saapuivat työpaikalle. Olisiko lapsi pitänyt jättää hakematta? Eikö palavereja voida sopia siten, että kaikki pääsevät paikalle? Heille ei käy aamulla klo 8, koska tulevat mieluummin myöhemmin töihin. Onko se parempi syy määritellä kokousaika kuin päiväkodin sulkemisaika? Viikoittaiset etätyöpäivät auttoivat arjen sovittamisessa paljon. Kun piti kulkea vain päiväkotiin lähelle kotia, sai tehtyä tehokkaan työpäivän ilman katkoksia.”

”Perheellisten erivapaudet alkavat hiljalleen nostattaa pahaa verta. Pitääkö koko firman pyöriä niiden ehdoilla ja pitääkö heille sallia kaikki joustot ja ohituskaistat, jotka eivät tule kuuloonkaan muiden kohdalla? He ovat jatkuvasti stressaantuneita lapsiin liittyvistä asioista ja, kun työ jää taka-alalle, me paikkaamme heidän poissaolonsa ja unohduksensa, vaikka heidän hyväkseen joustetaan aika hemmetin paljon.”

”Tulokseni olivat hyviä verrattuna kehen tahansa. Työnantajani ei ainakaan tulosten valossa kärsinyt mitenkään, vaikka jouduinkin joskus perumaan palaverin tai lähtemään kesken kokouksen. Kuroin tarvittaessa päivästä menetetyn työajan illalla umpeen. Muut joutuivat välillä paikkaamaan minua, kun tuli jotain yllättävää lapsiin liittyvää, mutta sama päti myös toisin päin. Kaikki kyllä tekivät osansa paikkailusta, mutta kaikilla oli myös poissaoloja eli kaikkia piti myös paikkailla.”

”Hössötyskään ei ota loppuakseen. Ei minua kiinnosta kuunnella kahvihuoneessa päiväkotien ajankohtaisista kihomatotilanteista, tai pikku Viljamin hampaiden lukumäärästä. Hoidetaan mieluummin työt, jauhan muista asioista sitten vapaa-ajallani kavereiden kanssa.”

Kommentit ovat koottuja helmikuussa tekemästämme Merkityksellisiä valintoja –kyselystä. Työn ja elämän yhdistäminen on haasteellista olimmepa töissä naisina tai miehinä tai vanhempina tai ei-vanhempina.

Hyvää naistenpäivää!

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit