Neuvotteleminen ainoa tie ulos työmarkkinoiden umpikujasta

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

Viime keväänä alkanut poukkoilu yhteiskuntasopimuksen ympärillä on saanut kolmikantaisen sopimisen pois raiteiltaan. Useiden epäonnistuneiden sopimusneuvottelujen jälkeen tarjolla on pakkolakipullaa, jota kukaan ei oikeasti halua niellä.

Tämä kävi selkeästi ilmi, kun lakipaketti palasi lausuntokierrokselta. Eri tahot kokevat lakiesitykset epäselviksi ja eriarvoistaviksi, perustuslaillisessa mielessä kyseenalaisiksi ja vaikutuksiltaan epävarmoiksi.

Ennustettavuus työmarkkinajärjestelmän vahvuus

Lännen Median alkuviikosta julkaiseman työmarkkinatutkimuksen mukaan pakkolait johtaisivat palkkasotaan syksyn 2016 neuvottelukierroksella. Luvassa olisi siis jotain ihan muuta kuin taloudelle tavoiteltua vakautta.

Kilpailukyvyn kannalta maltillinen palkkaratkaisu olisi avainasemassa. Pitkäjänteinen, ennustettavissa oleva työvoimakulukehitys auttaisi julkisen talouden tasapainottamisessa, investointien vauhtiin saamisessa ja yritysten kilpailukyvyn kohentamisessa.

Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän vahvuus on ollut ennustettavuus. Lisäksi kolmikantaisesti tehdyssä lainsäädäntötyössä on voitu luottaa siihen, että lakien valmistelu on asiantuntevaa ja laadukasta.

Loppu pullistelulle ja takaisin neuvottelupöytään

Tuntuukin käsittämättömältä, että työmarkkinaosapuolet ovat tilanteen ratkaisemisen sijaan ajamassa itsensä päätöksenteon ulkokehälle omassa leipälajissaan. Siitä seuraava työelämäkysymysten politisoiminen altistaa pahimmassa tapauksessa työn tekemisen perusedellytykset poliittiselle huutokaupalle. Kuka sitä haluaa?

Julkisuudessa kolmikantaista tapaa toimia ja sopia on arvosteltu osin tarpeettomasti. Toki peiliinkin on syytä vilkaista: ay-liike kaipaa uudistumista. Yhdessä sopiminen on kuitenkin ainoa mahdollisuus löytää ulospääsy tästä umpikujasta. Se on avain palkansaajien ja työnantajien yhteiselle hyvälle myös yritystasolla paikallisen sopimisen muodossa.

Siksi joutava pullistelu puolin ja toisin on lopetettava, osapuolten istuttava neuvottelupöytään ja heille annettava neuvottelurauha. Hyvien neuvottelujen merkki on usein se, ettei julkisuudessa juurikaan metelöidä. Ja sopimus syntyy yleensä helpommin, kun kaikki osapuolet saavat jotain. Uskon vahvasti, että järki voittaa ja ratkaisu löytyy.

Neuvotteluterveisin,

Timo Saranpää
Puheenjohtaja, Suomen Ekonomit