Avainsana-arkisto: ekonomi-isä

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri harppaus ihmiselle

Elvi, Hannu Raatikainen

Jo kauan ennen esikoisemme syntymää pidin selvänä, että jossain vaiheessa jäisin hieman pidemmäksi aikaa lapsen kanssa kotiin. H-hetken lähestyessä saattoi kyllä käydä mielessä, että mitä ne muut ihmiset moisesta ajattelisivat.

Kerrottuani, että jään puoleksi vuodeksi kotiin palaute oli uteliaan innostunutta – oli sitten kyse esimiehistä, toisissa kulttuureissa asuvista ystävistä tai vanhemmista sukulaismiehistä. Asian kertomisesta saattoi jopa tuntea pientä ylpeyttä.

Viime keväänä sitten jäin kotiin seitsenkuisen Elvi-tyttäremme kanssa äidin palattua työelämään. Päivät lapsen kanssa kuluivat valtavan nopeasti. Normaalien, enemmän ja vähemmän sotkuisten, arkirutiinien lisäksi arkea värittivät kaikenlaiset hauskat aktiviteetit.

Kaltaiselleni lintubongarille vaunupinnojen kerääminen oli tärkeä osa koti-isän arkea. Vaunupinnat ovat lastenvaunuja ulkoiluttaessa havaittuja lintulajeja. Vaunujen kanssa oltiinkin retkellä ahkerasti ja usein paikoissa, joissa vaunujen ulkoiluttajia harvemmin näkee.

Vaikka vaunupinnojen kerääminen on periaatteessa joukkuelaji, jäi varsinainen lintujen havainnointi kuitenkin lähes aina minun vastuulleni,  joukkuetoverini nukkuessa sikeästi vaunuissa. Jälkeenpäin uusia pinnoja juhlistettiin tietenkin maittavilla maastolounailla.

 

Lapselle ja isällä iso juttu oli pieni työyhteisölle 

Töihin paluu koitti syksyllä. Työpöytä alkoi heti täyttyä entiseen tahtiin. Taisin monen mielestä pitää vain normaalia pidemmän kesäloman.

Paluu oli jopa yllättävän helppo. Toki paluuta pehmensi osaltaan se, että teen nelipäiväistä työviikkoa ja olen maanantaisin Elvin kanssa kotona osittaisella hoitovapaalla.

Työyhteisössä puolen vuoden poissaolo ei näyttänyt olevan kovinkaan iso juttu, mutta minulle ja Elville se oli varmasti yksi isoimpia. Kokeile itse, jos et usko.

 

Hannu Raatikainen
Erikoistutkija, KTM

 

Elvi-vaunut

Isät voivat tasa-arvoistaa työelämää pitämällä perhevapaita

Asiamies Kosti Hyyppä

Perhevapaiden epätasainen jakaantuminen miesten ja naisten kesken on keskeisimpiä suomalaista työelämää epätasa-arvostavia tekijöitä. Naisten työurat kärsivät, koska he käyttävät miehiä selvästi enemmän perhevapaita. Myös lapsettomien naisten urat kärsivät toisten naisten käyttämien perhevapaiden takia.

Jos sallitte yleistyksen, oletetaan naisen laittavan aina perheen etusijalle ja nimenomaan työn kustannuksella.

Jos suomalaista työelämää halutaan oikeasti tasa-arvoistaa, on varma keino kehittää järjestelmää. Jos suomalaiset miehet käyttäisivät islantilaisten tapaan edes kolmanneksen perhevapaista, muuttuisi työelämämme kunnon harppauksen tasa-arvoisemmaksi.

Järjestelmään vetoaminen on kieltämättä varsin ankeaa, mutta on sillä väistämättä vaikutusta. Nykyisen järjestelmän puitteissa vapaat on mahdollista jakaa hyvin tasaisesti, mutta käytännöksi tämä ei ole muodostunut. Nykyjärjestelmän antama viesti ei ole, että miesten olisi oltava enemmän kotona lasten kanssa.

Voimme tietysti pohdiskella loputtomiin sitä, kuinka paljon yhteiskunta saa puuttua perheen sisäisiin asioihin. Holhoamisen taivastelulle voi löytää lukemattomia näkökulmia, mutta jos työelämää oikeasti halutaan tasa-arvoistaa, pitää järjestelmän antaa selkeämpi viesti.

 

Perhevapaajärjestelmä olettaa äidin hoitavan lasta

Nykyjärjestelmä on rakennettu sillä oletuksella, että lapsia hoitaa äiti. Vielä 1980-luvulla oli työehtosopimuskirjauksia, joiden mukaan isä sai jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta vain jos sai äidiltä tähän suostumuksen.

Sokka irtoaa välittömästi, kun siirrytään keskustelemaan lapsen edusta sekä hyvästä ja huonosta vanhemmuudesta. Joku saattaa jopa uskaltaa väittää, että isä voisikin olla kykenevä hoitamaan lastaan aiheuttamatta lapsen kehitykselle peruuttamatonta haittaa.

 

Jos kotiin jäävää isää ei katsottaisikaan kieroon

Mikäli miehille korvamerkittyjä vapaita olisi nykyistä enemmän, muodostuisi lapsia kotona hieman pidempään hoitavista miehistä enemmän sääntö kuin poikkeus. Olisi itsestään selvää, että jokainen isä viettää joitain kuukausia kotona lapsen kanssa.

Samalla muuttuisivat asenteet. Kotiin jäävää miestä ei enää katsottaisi kieroon ja vanhoillisimmatkin esimiehet tottuisivat ajatukseen. Samalla sukupuolten tasa-arvo etenisi, kun oletetut töistä poissaolojaksot tasoittuisivat.

Myös esimiestyössä olisi kehitettävää. Kuinka merkittävää on työntekijän hyvinvointi, kun perhe-elämä ja työ ovat tasapainossa?

Esimiesten tulisi nähdä muun elämän arvo myös työn tuloksille. Esimiesten kannustus ja etenkin vastustus ovat keskeisessä roolissa, kun perheet tekevät päätöksiä vapaiden jakamisesta.

Voiko olla kokonaisuudessaan huono asia saada naiset hieman nopeammin töihin ja lähettää miehet hetkeksi miettimään jotain muuta kuin työtä? Ainakin tällä olisi joitain positiivisia vaikutuksia.

Uusi isyysvapaa tulee voimaan vuoden 2013 alussa. Sen on tarkoitus selkiyttää isien vapaita, mutta toinen uuden isyysvapaan viesti on, että isien toivotaan pitävän nykyistä enemmän perhevapaita. Tässä vaiheessa isälle korvamerkitty osuus pitenee maltillisesti, mutta työelämän tasa-arvon kannalta toivon, että suuntaus jatkuu.

Hyvää miestenviikkoa!

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvoasoista vastaava asiamies
SEFE

 

Tarkista oikeutesi isänä
Lue Investointi isyyteen tuottaa hyvinvointia
Lue Työn ja perheen yhteensovittaminen kiinnostaa myös ekonomi-isiä
SEFE: Isät tarvitsevat rohkaisua päättää perhevapaistaan