Avainsana-arkisto: ekonomikoulutus

Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Kristian Raitio

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

Opiskelija – sijoita jo!

Antti Poikolainen

Hei sinä kaupallisen alan opiskelija, joko olet sijoittanut? Et ehkä vielä ole sisäistänyt, että opintojen ohella sijoittaminen on mahdollista – ja jopa suotavaa! Vaikka monet meistä ovat tottuneet alhaisen elintason kädestä suuhun elämiseen, on opiskelija-aika erinomainen mahdollisuus suorittaa niin henkistä kuin ammatillista kasvua sijoitussalkun parissa.

Sijoituskerhomme Boomstock ry:n ”opintolainailta” sai syksyn alussa yli 110 sijoittamisesta kiinnostunutta paikalle. Mielenkiintoa siis on, nyt tarvitsemme vain osaamista!

Sijoituspääomaksi kelpaavat niin kesätyösäästöt kuin opintolaina. Opintolaina on paras sijoituslaina. Tarkempia yksityiskohtia esittelemättä opintolainan sijoittamisen vahvuuksia ovat

  1. Alhainen viitekorko ja negatiivinen euribor
  2. Valtion takaus ja opintolainahyvitys
  3. Mahdollisuus aloittaa sijoittaminen nuorena

Esimerkiksi viiden vuoden kauppatieteiden tutkinto-ohjelman aikana voit helposti saada yhteensä 18 000 euroa sijoituspääomaa, josta määräajassa valmistuessasi 6200 euroa hyvitetään valtionkonttorin toimesta. Siinä on jo merkittävä kannustin – sijoitusvoittoja huomioimatta!

Itse pääoman sijoittamiseen ei ole yhtä oikeaa polkua. Siihen vaikuttavat oma riskinkantokykysi, pääomatulojen vaikutus verotukseen sekä tulorajoihin, oma aktiivisuutesi, sijoitusaikajänteesi ja kaupankäyntikulut.

Tärkeämpää sen sijaan on tutustua ja lähteä kokeilemaan. Sijoitusosaamista on lähes mahdoton oppia kirjoista, siihen oppii vuosien saatossa. Mitä aikaisemmin aloitat, sitä paremmin tulet oppineeksi. Tämän seikan tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Samalla saat suurimman hyödyn korkoa korolle -periaatteesta, jolloin jo aiemmin saamasi voitot nousevat arvossa. Esimerkiksi viiden prosentin vuosituotolla viidessä vuodessa alkuperäinen 1000 euron pääomasi on kasvanut 276 euroa!

Sijoittamalla opit paljon meitä ympäröivästä maailmasta: miten markkinat toimivat, mitkä alat ovat nosteessa ja mitkä laskussa. Markkinat välittävät tahtomattaankin informaatiota jokapäiväisestä elämästä ja kansan tahdosta.

Boomstockin vinkit ovat seuraavat:

  1. Kukaan ei tiedä miten markkinat tulevat kehittymään, eivät edes markkinat itse! Älä siis turhaan unelmoi markkinoiden päihittämisestä, keskity sen sijaan oman riskitasosi mukaiseen sijoittamiseen
  2. Arvot nousevat sekä laskevat ja vasta pitkällä aikavälillä näemme kasvun, vaadi itseltäsi kuria ja kärsivällisyyttä sijoituksia tarkastellessasi.
  3. Kokeile rohkeasti! Mahdolliset virheet ja niistä saatu oppi mitä todennäköisimmin hyödyttävät sinua työelämässä vuosien ajan. Onnistuessasi tienaat itsellesi rahaa eli win – win!

Antti Poikolainen
Opiskelija
Tampereen yliopisto

Boomstock ry on Tampereen kauppatieteiden tutkinto-opiskelijoiden perustama sijoituskerho. Tavoitteenamme on levittää tietoutta sijoittamisen mahdollisuuksista ja edellytyksistä. Pyrimme saamaan kyltereitä kiinnostuneeksi oman sijoitusosaamisensa kehittämisestä. Tarjoamme jäsenillemme keskustelutilaisuuksia, yhteistä illanviettoa ja excursioita. Boomstockin puolesta kauppatieteitä Tampereen yliopistossa opiskelevat Antti Poikolainen, Anniina Rantanen ja Petteri Virtanen.

Opiskelija rake-myllyn keskellä – mitä käy ekonomitutkinnolle?

Janne Vikman

Suomalainen korkeakoulutus hakee uutta muotoaan. Tästä esimerkkeinä ovat ympäri Suomea vireillä olevat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistymis- ja yhteistyöhankkeet. Näkyvimmän aseman tällä saralla on ottanut Tampere, jossa käynnissä oleva Tampere3-hanke puhututtaa jatkuvasti, niin yliopiston käytävillä kuin mediassa.

Tampere3 on ilman Tampere-lasejakin Suomen tärkein korkeakoulupoliittinen hanke tällä hetkellä ja tulee määrittämään tulevaisuuden korkeakoulutuksen normeja lähes kaikilla tieteenaloilla. Kauppatieteiden alueella tradenomi- ja ekonomikoulutuksen välinen yhteistyö ja sen riskit on aihe, johon törmään itse päivittäin. Se on varmasti myös tärkeimpiä aiheita, joihin kylteriyhteisöt keskittyvät rakenneuudistusten keskellä.

Lisää elinkeinoelämän läsnäoloa

Tilanne on tavallaan jopa huvittava. Me kylterit olemme nimenomaan peräänkuuluttaneet elinkeinoelämän läsnäolon merkitystä, mutta käytännönläheisten tradenomiopintojen linkittäminen kauppatieteelliseen koulutukseen nähdään mörkönä. Tietenkään yhteistyö tradenomikoulutuksen kanssa ei ole puhtaasti autuaaksi tekevä ratkaisu. Elinkeinoelämään valmentava koulutus tulee kuitenkin yhtenäistymään ja tasorajojen hämärtyessä ekonomitutkinto voi muuttua huomattavasti. Mitä on ekonomikoulutus vuonna 2030?

Gradun tekemistä itsessään harvoin hehkutetaan, vaikka lopulta moni näkeekin sen hyvänä keinona koota yhteen yliopistossa sisäistetyt asiat. Yliopistosta valmistutaan siis joka tapauksessa maisteriksi, ja ehkä siksi joidenkin mielestä tutkimuksellisuutta ei maisterivaiheessa tarvitse sen enempää korostaa.

Duualimallin lopun alku vai mitä nyt tapahtuu?

Omassa päässäni pohdinta on kääntynyt yritysten läsnäolon tarpeesta opetuksessa tutkimuksen läsnäolon tarpeeseen liiketoiminnassa. Mikäli ekonomitutkinto halutaan säilyttää korkea-arvoisena akateemisena ylempänä korkeakoulututkintona, olisi tärkeää, että suomalainen kauppatieteellinen tutkimus näkyisi entistä enemmän opetuksessa ja elinkeinoelämässä.

Kaikki asiat palaavat lopulta kahteen asiaan: onko yliopistotutkintojen normi jatkossakin maisteritutkinto ja mikä on duaalimallin tulevaisuus? Onko tarkoituksenmukaista, että työmarkkinoilla relevantin yliopistotutkinnon saadakseen on kaikkien kirjoitettava gradun laajuinen tutkimus, vaikka se on monille pakollinen hidaste työelämään siirtymisessä? Mikäli suorasta oikeudesta opiskella maisteriksi luovuttaisiin, olisiko se myös duaalimallin lopun alkua?

Pohdintani tarkoituksena tässä ei ollut tarjota vastauksia, mutta nostaa pinnalle niitä asioita, joihin liittyvät päätökset ovat ratkaisevia suomalaisen korkeakoulutuksen ja siten myös Suomen Ekonomien tulevaisuuden kannalta.

Janne Vikman
Puheenjohtaja 2016
Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijat – Boomi ry

Haluatko sinäkin opiskella digitaalisessa Suomen kauppakorkeakoulussa?

Suvi Eriksson

Miltäs kuulostaisi digitaalinen Suomen kauppakorkeakoulu? Me Suomen Ekonomit ehdotimme sellaista pari viikkoa sitten. Helsingin Sanomatkin teki asiasta jutun.

Ajatuksemme ytimessä on yhteistyö ja resurssien yhteiskäyttö. Kaikki Suomen kauppatieteellisestä yliopistokoulutuksesta ja tutkimuksesta vastaavat yksiköt hyötyisivät mielestämme siitä, että niiden opetustarjontaa olisi myös toisten yksiköiden opiskelijoiden käytettävissä.

Kauppatieteen yksiköt valmistelevat jo yhteistyönä liiketoimintaosaamisen digitaalista sivuainepakettia. Sen pohjalta olisi erittäin luontevaa jatkaa, noin alkuun vaikkapa opintojen alkuvaiheen järjestämisessä sekä kesällä tarjottavien opintojen tarjonnassa.

 

Yliopistojen aidolle yhteistyölle tarve

Ajankohta keskustelulle on otollinen. Yliopistot käyvät näinä keväisinä viikkoina  tulevien vuosien isoista linjoista sopimusneuvottelut opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Ministeriö on jo kuukausia patistanut yliopistoja ehdottamaan sekä rakenteellisia että toiminnallisia uudistuksia.

Minusta monenlaisia ratkaisuja tarvitaan. Parhaimmillaan paikalliset korkeakoulujen fuusiot tai yksittäisten korkeakoulujen strategiset yhteistyösopimukset toistensa kanssa voivat tuoda pitkällä tähtäimellä hyvää, mutta toiminnallisen yhteistyön oikeasti kunnianhimoiset ratkaisut loistavat vielä poissaolollaan.

Tässä pitkässä ja leveässä maassamme digitaalinen kehitys tarjoaa paljon potentiaalia, ja professori Matti Pohjolakin sen sanoi, että kaikki, mikä voidaan digitalisoida, on digitalisoitava. Tarvitsemme vain kansallisesti toimivan hyvän alustan. Järkevimmillään mielestäni koko yliopistolaitokselle yhteisen.

Suomen yliopisto voi ajatuksena kuulostaa suureelliselta, mahdottomalta ja tarpeettomalta, mutta entä jos sillä tarkoitetaankin seinien ja hallinnollisen konsernihäkkyrän sijaan jakamiseen ja alustatalouteen perustuvaa digitaalista toimintatapaa? Jos jokainen yliopisto luo oman alustansa, niin kalliin päällekkäisen kehitystyön lisäksi taidamme jäädä myös digitalisaation hyödyntämisessä luomiemme organisaatiorakenteiden vangeiksi.

 

Kaikille ovet auki digikauppikseen?

Tekemästämme Digikauppis-avauksesta saamamme palaute on ollut hyvää ja innostunutta. Moni on kysellyt miksi tällaista ehdotetaan vasta nyt. Asia ei ole tietenkään aivan yksinkertainen, eikä sen tarvitsekaan olla. Huoliakin riittää.

Emme ehdota kaiken opetuksen siirtämistä verkkoon. Emme myöskään väitä, että kaikki opetus verkossa olisi automaattisesti loistavaa tai säästäisi resursseja.

Ehdotamme sen sijaan, että miettisimme yliopisto-opetuksenkin kohdalla avoimesti uudelta pohjalta mitä digitaalisuus voisi konkreettisesti tarkoittaa. Mihin digitaalisuus sopii  ja mitä lisäarvoa sen myötä olisi saatavissa, myös yli yliopistorajojen? Ajattelimme lisäksi, että toisin kuin isoissa fuusioissa tai rakenteellisissa ratkaisuissa, digitalisaatio mahdollistaa askel kerrallaan etenemisen.

Mitään isoa myllerrystä ei tule viikossa, mutta jo yksittäisen kurssin kohdalla opiskelumahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaa opiskelijoiden arkeen välittömästi ja merkittävästi. Kun joka tapauksessa on syytä olettaa (onhan?), että jokainen opetusta tarjoava yksikkö haluaa tarjota opiskelijoilleen joustavia mahdollisuuksia suorittaa opintoja, on vaikea keksiä miksi ei samalla hyödyntäisi mahdollisuutta ylittää myös yliopistorajat.

Tuoreessa Taloustaidon blogissa päätoimittaja Antti Marttinen jopa kyseli mahdollisuutta avata kauppatieteen opintoja kaikille. Minusta opintojen avaaminen laajemmalle yleisölle olisi luonnollinen askel näinä aikoina, joina maailman huippuyliopistotkin omia sisältöjään verkossa pyörittävät.

Ajatuksessa kohtaa kiinnostavalla tavalla sekä osaamisen jakaminen avoimesti muiden käyttöön että toisaalta oman huipputekemisen näkyväksi tekeminen. Esimerkiksi koulutusviennin onnistumiseksi olisi aivan ehdottoman tärkeää näkyä laadukkailla sisällöillä siellä missä opiskelijatkin opinahjoaan etsivät.

 

Keskustelu jatkukoon. Kävimme ehdotukseemme liittyen ensimmäisen livekeskustelun periscope-lähetyksessä jo edellisviikolla, ja siitä löytyy tallenne youtube-kanavaltamme. Periscope-keskustelujakin on luvassa lisää, joten ilmoittaudu ihmeessä halukkaaksi kommentoijaksi vaikkapa sähköpostitse allekirjoittaneelle suvi.eriksson@ekonomit.fi.  Jaa myös muuten huolesi, kehusi tai kysymyksesi sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #digikauppis. Kaikki kanavat ovat auki!

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit
Twitter: @SuviEriksson

Luovuudella muutosturvaa – SuomiAreena tarjosi mahdollisuuden inspiroitua

Suvi Eriksson

Miten sietää muutosta (työ)elämässä? Miten pitää yllä omaa työmarkkina-arvoaan? Mitä tekemistä koulutuksella on tämän kanssa?

Näitä mietin, kun piipahdin jo perinteiseksi muodostuneilla politiikkafestivaaleilla Porissa. SuomiAreena kokoaa yhteen politiikkaa tekevät ja siitä kiinnostuneet keskustelemaan hyvin monenlaisista asioista hyvin monenlaisilla tavoilla. Tänä vuonna erityisinä teemoina olivat opetus ja kulttuuri. Viikon aluksi haastoimme Areenan osallistujat kehittämismyönteiseen keskusteluun, sillä alkaneen hallituskauden säästöpaineet huolettavat myös meitä Suomen Ekonomeissa.

Muutoksesta on tullut pysyvää?

Muutos ja sen sietäminen tai jopa syleileminen keskustelutti Areenassa paljon. ”Osaaminen on parasta muutosturvaa” –mantran sijaan minua kiinnostaa kuitenkin konkretia. Minkälaista osaamista meidän pitäisi haalia, ettei työmarkkina-arvomme katoaisi?

Ehkä vähän yllättäen päädyin kuuntelemaan useita keskusteluja luovuudesta ja luovista aloista. Näissä keskusteluissa luovuus yhdistyi lähinnä taiteeseen; säveltäjän, kirjailijan tai kuvataiteilijan kun on oltava luova. Jäin kuitenkin miettimään, että luovuutta voisi olla myös uusien toimintatapojen rohkea kokeileminen ja uusilla tavoilla ajatteleminen. Näin määrittelemällä valmiudet luovaan ajatteluun ovat juuri sitä keskeistä muutosturvaa.

Koulutusjärjestelmässä luovuutta voi kutitella oppijoista esiin vaikkapa herättämällä uteliaisuutta ja omaa ajattelua, tarjoamalla erilaisia ongelmanratkaisun virikkeitä sekä antamalla vastuuta ja mahdollisuuksia myös epäonnistua ja oppia kokemuksista.

Maisteriksi valmistuminen ei siis tarkoitakaan opinpolun päättymistä. Me Suomen Ekonomeissa olemme puhuneet paljon perustutkinnon jälkeisestä osaamisen kehittämisestä ja sen merkityksestä kilpailukyvylle ja tuottavuudelle. Teeman tärkeys ei tulevaisuudessa ainakaan pienene. Siksi pohjaa luovuudelle ja elinikäiselle oppimiselle on rakennettava jo aikaisemman koulutustaipaleen aikana.

Miten meni omasta mielestä?

Haastoimme viikon aluksi ihmiset keskustelemaan ratkaisuista ongelmien kertaamiseen sijaan. Samassa hengessä järjestimme yhdessä Tekniikan Akateemisten kanssa Virtaa vientiin -tilaisuuden.

Tilaisuudessa haastoimme sidosryhmiämme pohtimaan viennin parantamista erityisesti asiakkuus- ja myyntiosaamisen näkökulmasta. Sekin on taito, jota voi oppia, jossa voi kehittyä, ja jossa luovilla ajattelutavoilla voi päästä kiinni aivan uudenlaisiin avauksiin.

Teemaa oli palkitseva käsitellä kaupallisen ja teknillisen alan yhteistyönä. Myynnin ja sen myötä myös viennin kehittyminen edellyttävät uudenlaista yhteistyötä. Mennyttä on se sektoroitunut maailma, jossa insinöörit suunnittelevat tuotteet ja markkinoijat myyvät.

Onneksi kehitysmyönteisyys on jopa helppoa tämän kaltaisessa kesätapahtumassa, ja koko viikko antoi ainakin minulle paljon uutta virtaa ajatella omaa työtäni.

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Eväitä hallitusohjelmaneuvotteluihin: Yliopistot kasvun vetureiksi uusilla tekemisen tavoilla

Suvi Eriksson

Sipilän hallituksen yhdeksi strategiseksi painopisteeksi on nousemassa koulutus ja osaaminen. Hyvä niin.

Ennen eduskuntavaaleja osaaminen sekä yliopistot ja niiden yhteiskunnalle tuottama lisäarvo jäivät paneelikeskusteluissa keskinäisen kinastelun ja muiden teemojen jalkoihin. Uuden kasvun kannalta on kuitenkin olennaista, että koulutuksen kehittäminen päätyy juhlapuheista ja mantroista osaksi konkreettisia toimenpiteitä. Koulutukseen viime vuosina kohdistuneet massiiviset säästöt ovat todellinen uhka Suomen kasvulle.

Yliopistojen kehittämisessä on Suomessa totuttu kansallisesti näkyvimmin keskustelemaan lähinnä rakenteista ja lainsäädännöstä. Muutostarpeita on erityisesti taidoissa ja tekemisen tavoissa, sillä sisältöosaamisessa suomalaiset yliopistokoulutetut ovat perinteisesti erinomaisia.

Nyt pitäisi löytää ne osaamisen ja tekemisen alueet, joita emme lähitulevaisuudessa usko koneiden osaavan hoitaa. Ja miten opettaa jatkuvan muutoksen vaatimaa stressinsietokykyä? Entä tunne- ja yhteistyötaitoja?

Liiketoiminta kehittyy tällä hetkellä tavoilla, joita emme olisi osanneet edes arvailla kymmenen vuotta sitten. Jo hokemaksi tulleen esimerkin mukaan maailman suurin majoitusta tarjoava yritys Airbnb ei omista ainuttakaan hotellia ja maailman suurin taksipalveluja tarjoava yritys Uber ei omista yhtään taksia.

Jakamistalouden mahdollisuudet haastavat katsomaan asioita uusista näkökulmista myös kauppatieteellisellä koulutusalalla. Koulutuksen kehittämisen tavoitteena on, että opiskelijoista tulee sisällöntuottajia sen sijaan, että he kuuntelisivat luennolla puhuvia päitä tuottaakseen erinomaisia tenttivastauksia.

Jotta voimme tässä onnistua, pitää koulutuksessa laittaa panokset opiskelijoiden oman innovatiivisuuden tukemiseen, elinikäiseen oppimiseen ja itsensä työllistämiseen.

 

Yliopistojen tuotettava myös aivan uudelaista osaamista

Hallituksen strategiatyössä on nyt rohkeasti siirrettävä painopiste yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen sisältöön, sinne ruohonjuuritasolle. Yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat tarvitsevat työssään resurssit ja rohkaisua.

Hallitus voi resurssien turvaamisen lisäksi tukea esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntämistä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Digitaalisuus tuo mukanaan mahdollisuuksia myös yliopistojemme kansainvälistymiseen, mitä kipeästi kaipaamme.

Meillä ei ole varaa siihen, että yliopistojen tuottamaa lisäarvoa ei tunnusteta, joten tutkimustulokset ja tutkimusosaaminen pitää pystyä nykyistä selkeästi paremmin hyödyntämään. Uusia työpaikkoja ei synny ilman innovaatioita, konseptointia ja kaupallistamista.

Tämä edellyttää yliopistojen ja elinkeinoelämän jatkuvaa vuoropuhelua. Yliopistojen tehtävä ei kuitenkaan ole vastata vain työmarkkinoiden nykytarpeisiin, vaan tuottaa lisäksi sellaista osaamista, jota markkinat eivät vielä osaa tilata.

Uskomme, että näillä eväillä syntyy erinomainen koulutuksen ja osaamisen strateginen toimenpideohjelma.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Kylteri, valmistaudu työelämään yrittämällä ja tahtomalla

Finanssin Miia Paavola

Suomessa sekä yliopistoissa on ollut jonkin aikaa jo yrittäjyysboomi, jolla yritetään tuoda opiskelijoille tietoon myös toinen vaihtoehto työelämään, yrittäjyys.

Yrittäjyys rekisteröitynä toiminimenä tai Oy:nä ei kuitenkaan ole vaihtoehto kaikille. Silti yrittämisen sanana pitäisi antaa meille kyltereille enemmän merkitystä.

Tämän hetken keskustelu duaalimallin purkamisesta, tiukentuvista opiskelukriteereistä sekä KELA:n opintotuista ovat saattaneet ainakin minut kysymään tärkeän kysymyksen: Miten ekonomiopiskelijat eli kylterit tekevät itsestään opiskelun aikana ja sen jälkeen haluttavan työntekijän, joka eroaa joukosta?

 

Tiukentuvat opiskelukriteerit voivat tuottaa saman putken ekonomeja

Tällä hetkellä valtiomme pyrkii vähentämään kustannuksia opinnoissa, joka tarkoittaa enemmän massaluentoja ja putkitutkintoja. Onko meillä kohta tuhat samasta putkesta tulevaa ekonomia, joilla ei ole kokemusta muusta kuin opiskelusta?

Moni valmistumassa oleva opiskelija kuvaa valmistumista kuoppaan putoamisella. Pelkotila siitä, että opiskelija ei ole täysin valmis työelämään ja ei välttämättä saa ensimmäistä työpaikkaa heti, on varmasti monen nuoren ekonomin mielessä.

Sen takia valmistelu ja yrittäminen työelämään pitäisi aloittaa mahdollisimman ajoissa. Niiden asioiden saavuttaminen vaatii kylteriltä omaa halua, yrittämistä ja pitkää pinnaa.

 

Miten erottaa itsensä joukosta?

Jotta saa kehitettyä itsensä vaikuttavaksi, on tehtävä paljon työtä. Tämä työ on aloitettava varhaisessa vaiheessa. Mikäli ensimmäiset vastuut ja työtehtävät ovat olleet maisterivaiheen viimeisenä vuonna, et välttämättä ole työnantajan näkökulmasta saavuttanut riittävää kokemusta.

Kannustan siis teitä kandidaattivaiheessa olevia kyltereitä ottamaan vastuuta, hakemaan haasteita elämäänne ja unelmoimaan mahdottomasta. Suomen Ekonomien juhlavuoden avauksessa eräs Duudsoneista kertoi: ”Tahto, tahto ja vain tahto merkitsee!” Laita siis itsesi likoon ja tahdo itsellesi ura, josta unelmoit.

Kylteri, heittäydy elämään tulevaisuuden ekonomin elämää!

 

Miia Paavola
Finanssi ry:n puheenjohtaja

Tilaa erilaisille ihmisille!

Hanna-Leena Hemming

Tyttäristäni kaksi on valmistunut ekonomiksi ja sijoittunut työelämään oikein hyvin. Tieto siitä, että nykyisin tytöt hakevat huolestuttavan paljon vähemmän lukemaan kauppatieteitä kuin pojat tuli siksi minulle täytenä yllätyksenä. Saamani luvut puhuvat kuitenkin karua kieltä.

Vuonna 2005 poikia haki ja pääsi opiskelemaan kauppatieteitä noin neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Kymmenessä vuodessa tyttöjen haku kauppakorkeakouluun on tippunut 16 prosenttia.

Poikia haki vuonna 2014 jo 18 prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Puheet korkeakoulutuksen naisvaltaistumisesta voidaan unohtaa ainakin kauppakorkeakoulujen osalta.

Samaan aikaan kun kauppatieteiden opiskelijat muuttuvat homogeenisemmiksi, Suomen Ekonomit käy kampanjaa ekonomi-tutkinnon paremmasta tunnettuudesta. Tarkoituksena on tuoda esiin ekonomi-tutkinnon suorittaneiden ammatillista moninaisuutta ja sitä, miten moneen erilaiseen ammattiin ja uraan ekonomikoulutus antaa loistavat eväät.

Ekonomi on enemmän, ja koulutus auttaa menestymään laajasti eri tehtävissä. Jäsenemme edustavat miltei 5 000 eri ammattinimikettä!

Nyky-ekonomien arvovalinnat painottuvat myös mielenkiintoisiin työtehtäviin sekä tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä. Rahaa ei enää mainita menestyksen mittarina.

 

Naiset hakevat yhä vähemmän opiskelemaan kauppatieteitä

Mutta onko kauppatieteellisen naiskadon takana lukiolaisten kapea-alainen näkemys koulutuksesta pelkästään finanssialan tehtäviin ohjaavana vai suurempi yhteiskunnallinen murros? Pelkäävätkö ekonomi-tytöt päätyvänsä taistelemaan samoista töitä tradenomien kanssa?

Kuulostaako ekonomin työ ympärivuorokautiselta raadannalta pienellä palkalla ikkunattomassa huoneessa viiden näytön ääressä? Onko pääsykokeessa painotettu matematiikan osuutta enemmän? Näin on väitetty.

Ajatus ekonomeista pelkkinä salkkumiehinä pankeissa ei ole eduksi ekonomeille eikä kauppatieteelliselle koulutukselle. Kauppatiede ei ole ammattiin valmistavaa koulutusta eikä kauppakorkeakoulu ole ammattikoulu.

Kauppatieteellisellä alalla on tilaa erilaisille ihmisille: naisille, miehille, suomalaisille opiskelijoille, ulkomaalaisille vahvistuksille, kvantitatiivisesti älykkäille ja kriittisesti ajatteleville. Olisi tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että on olemassa erilaisia tapoja olla älykäs ja analyyttinen.

Jokaisen tahon on siksi syytä miettiä omaa osuuttaan naisekonomien määrän laskuun. Vaikka poikien saunaillat sujuvat helpommin ilman naisia, ei Suomella ole varaa menettää puolta aivokapasiteetista väärillä valinnoilla. Ollaan siis jatkossa tässäkin suhteessa enemmän!

 

Hanna-Leena Hemming
Toiminnanjohtaja, Suomen Ekonomit

Trending: #duaalimalli

Suvi Eriksson

Korkeakoulutuksen duaalimallin purkaminen. Ai että se kuulostaa isolta koulutuspoliitikon teolta! Se on sulka, jonka kuka tahansa haluaa hattuunsa. Se kuulostaa hienolta siksi että se on ISO juttu, se koskee rakenteita, järjestelmiä ja rahoitusmalleja. Siinä on paljon liikettä ja vaarallisia tilanteita.

Pääsee sanomaan, että nyt pistetään homma ihan kertakaikkiaan uusiksi. Siksi juuri toteankin, että ei kiitos.

Duaalimalli-käsitteen voisi sellaisenaan hylätä. Se ei kerro mitään. Se on rakenne, eikä se riitä välittämään yhtään oikeaa ajatusta koulutuksen kehittämisestä.

Kun joku kysyy, miten suomalaista korkeakoulujärjestelmää pitää kehittää, ainoa väärä vastaus on se, jossa ylipäätään mainitaan duaalimalli. Oli sitä sitten purkamassa tai paaluttamassa.

Toisekseen, ajatuksia korkeakoulutuksen kehittämisestä voisi jakaa ihan suomeksi: Miten sinä ajattelet Suomen osaamisen kehittyvän suotuisasti? Miten koulutus pitää järjestää, jotta menestymme?

Suomen Ekonomit tarttuu haasteeseen. Toteamme suuntaviivoissamme, että korkeakoulutusta pitää jatkossakin kehittää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisista osaamistavoitteista ponnistavien tutkintojen varaan. Tähän kantaan on selkeä nojata, mutta kevään aikana mekin haluamme tarkentaa sitä mitä tällä yksityiskohtaisemmin tarkoitamme, siitä pehmeästäkin näkökulmasta.

 ”Nostetaan ensin mahdollisimman iso tunkki pöydälle, ja todetaan, että tästä lähtee ISO muutos, jossa kaikki menee uusiksi. Vastalauseiden myrskyn jälkeen, saadaan keittiön kautta ihan kiva muutos aikaiseksi. Vastustajatkin kokevat voittaneensa, ja kaikilla on hyvä mieli.”

Näin on käyty duaalimallikeskustelua

Olen nähnyt ja kokenut koulutuspolitiikkaa aktiivitoimijana yli 10 vuoden ajan eri rooleista käsin. Vaikka se voi jonkun vielä kokeneemman mielestä olla ihan lyhyt aika, riittää se hahmottamaan, että yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin perustuva duaalimalli on aina ajankohtainen ja kiinnostava keskustelunaihe. Twitter-kieltä käyttääkseni se on kuitenkin nyt jopa vielä enemmän “trending”-keskustelu kuin se vuosieni varrella keskimäärin on ollut.

Mielestäni tämä uusi vaihe käynnistyi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kannanotolla keväällä 2014. Kannanotossa heitettiin rohkeita avauksia yhden yhteisen korkeakoululainsäädännön alle siirtymisestä. Se on kovaa puhetta, kun uuden yliopistolain muste on klisesti juuri kuivahtanut, ja ammattikorkeakoululakia on tuskin vielä edes painettu. Ja jo ollaan pistämässä koko systeemiä poikki ja pinoon.

Viimeisin iso kannanottojen myrsky puolesta ja vastaan aiheutui HS:n jutusta, jossa opetusministeri Krista Kiuru otti kantaa muun muassa duaalimalliin, samaten kuin moneen muuhun keskeiseen korkeakoulupoliittiseen kysymykseen. Aihe herättää kiinnostusta myös meillä Suomen Ekonomeissa, tietenkin, koska kaupallisella alalla on koulutusta sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.

 

ISON muutoksen sijaan taas pienempi kiva muutos?

Koulutuspolitiikkaa ainakin opiskelijaliikkeessä harrastavat ja työkseenkin tekevät käyttävät usein termejä kova koulutuspolitiikka ja pehmeä koulutuspolitiikka. Ne kovat tyypit puhuvat enemmän rakenteista, resursseista ja järjestelmistä. Pehmeät taas opetuksen kehittämisestä, opintojen ohjauksesta ja osaamistavoitteista.

Ajattelu on ihan kivaa niin kauan kun ei väitä, että pehmeät asiat ovat epäolennaisempia kuin kovat. Nyt on taas se hetki, kun tarkkaavaisuutta toivoisi sinne mainitsemani (muka-)pehmeän koulutuspolitiikan suuntaan.

Vanhan logiikan mukaan uudistukset pitääkin tehdä näin. Nostetaan ensin mahdollisimman iso tunkki pöydälle, ja todetaan, että tästä lähtee ISO muutos, jossa kaikki menee uusiksi. Vastalauseiden myrskyn jälkeen, saadaan keittiön kautta ihan kiva muutos aikaiseksi. Vastustajatkin kokevat voittaneensa, ja kaikilla on hyvä mieli.

 

Korkeakoulujen henkilöstö ja opiskelijat mukaan uudistamaan

Korkeakouluissa työskentelee ja opiskelee paljon fiksuja ihmisiä. Heillä on varmasti sanottavaa siihen, miten heidän arkista työtään ja opiskeluaan parantavaa ja kehittävää sisältöä voisi yhteistyön kautta saada aikaan duaalin yli ja mikä taas haittaa sitä. Tampere3-hankkeessakin on lähdetty vauhdilla liikkeelle toteuttamaan kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun yhteenliittymää. Hanke vaikuttaa hallintopainotteiselta, ikävä kyllä.

Käykö niin, että henkilökunta ja opiskelijat, joiden yhteistyöllä oikeasti olisi jotakin merkitystä, jäävät pelkästään sidosryhmiksi? Sidosryhmiksi, joita kuullaan virallisissa kuulemistilaisuuksissa silloin kun nätisti piirretty prosessikaavio ilmoittaa sen olevan ajankohtaista? Kun oikeasti koko tekemisen pitäisi lähteä heiltä, ilman suurta teatteria ja tiedotteita.

En näe järkeä siinä, että suuri duaalimallinpurku lähivuosina toteutettaisiin. Järkevää olisi, että vailla suuria mullistuksia mietitään ihan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kehittää tekemistämme.

Osaamisella tämä maa nousee tai kaatuu. Kun asioita lähdetään uudistamaan, ei sen taustalla voi olla kenenkään poliittinen sulka tai muu ohimenevä hassuttelu, ei ennakkoluulot, faktojen oikomiset eikä ainakaan lyhyen tähtäimen säästöt.

Taustalla on oltava jokin sisällöllinen kunnianhimo: ajatus siitä, että tekemisen ja työnjaon kautta syntyy jotain uutta. Rakenne ei tuo vielä kenellekään uskoa siihen, että naapurihuoneen kaveri tekee jotain järkevää.

Sen etsiminen pitää aloittaa esimerkiksi tutustumalla siihen, mitä naapurihuoneen kaveri ylipäätään tekee. Ei auta rehtorin antama Yhteistyön Mahtikäsky, jos siitä ei koe saavansa hyötyä.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Kylterin ja Nuoren Ekonomin ihannetyöpaikka

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Konsulttitoimisto Universum on taas julkaissut tutkimukset sekä kaupallisen alan opiskelijoiden että nuorten ammattilaisten ihannetyöpaikoista. Nuoret suosivat edelleen kovin isoja työnantajia.

Merkittäviä havaintoja ovat kotimaisten työnantajien ja brändien vahva asema sekä julkisen sektorin hyvä menestys (muun muassa Verohallinto, Suomen Pankki, Finanssivalvonta ja Valtiokonttori). Valtiotyönantajien suosiota selittänee osaltaan turvallisuushakuisuus vaikeina aikoina, mutta myös työn merkitys ja hyvät mahdollisuudet yhdistää työ ja muu elämä.

Universumin maajohtaja Jonna Sjövall uskoo tiedotteessaan, että ”signaalit, joita yritykset pystyvät antamaan tulevaisuudennäkymistään ja valitsemastaan suunnasta merkitsevät työnantajakuvan kannalta paljon.”

Työnantajakuvan onnistunut johtaminen kiteytyykin Sjövallin mukaan usein suunnan kommunikointiin. ”Pitää onnistua vetoavasti paketoimaan ne mahdollisuudet, joita yrityksellä on hyvän jalansijansa tai tulevien näkymiensä kautta tarjota. Rohkeat uudistukset ja selkeä visio eivät jää suomalaisilta ammattilaisilta huomaamatta”. Selkeä viesti työnantajille siis!

 

Halu työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen näkyy ihannetyöpaikkojen listalla 

Suomen Ekonomien on myös syytä muistaa tulevien ja nuorten ekonomien uran alkuvaiheen kiinnostuksen kohteet. Mitä isommassa yrityksessä ekonomi työskentelee, sitä todennäköisemmin hän on asiantuntijatehtävässä ja todennäköisesti enemmän ”duunari” kuin ”johtaja”. Ja taas ihan luonnollista näin, koska jossainhan se kokemus pitää hankkia.

Ei kauppakorkeasta, kuten muustakaan yliopistosta, juurikaan tule suoraan määrättyyn työtehtävään valmiita ihmisiä. Koulutus tarjoaa valmiudet ryhtyä itse rakentamaan omaa käytännön työssä tarvittavaa osaamista yliopiston oppien avulla.

Kun tavoitteena on yhdistää työ ja vapaa-aika, on julkisen sektorin osuus on korkea. Nouseekin kysymys: mikä on selkeän sopimusrakenteen vaikutus? Valtiolla on lähes poikkeuksetta virkaehtosopimus, joka antaa raamit työsuhteiden ehdoille ja myös tuolle työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiselle.

Opiskelijoiden suosikkilistalla olevista 20 suosituimmasta työnantajasta 60 prosentissa on ylempiin toimihenkilöihin sovellettava työ- tai virkaehtosopimus (TES/VES). Nuorten ammattilaisten listalla vastaavasta 20 suosituimmasta vastaavasti 55 prosentissa on ylempiin sovellettava työ- tai virkaehtosopimus .

 

Henkilöstön edustajana toimimisesta voi olla uralla hyötyä

Vaikka työ- tai virkaehtosopimus  olisikin, mutta onko omaa henkilöstön edustajaa? Ja jos ei, niin miksei? Miksi annamme jonkun muun sopia yritystasolla puolestamme? Miksemme tekisi niin itse?

On muistettava, että iso osa jäsentemme lakisääteisiksi olettamista asioista tuleekin työ- ja virkaehtosopimuksista. Mutta miksi vielä nykyisinkin ajatellaan, että joku muu neuvottelee ja että ainahan ekonomi pääsee siivellä mukaan? Ei pääse, kuten kaupan alan kokemus raamisopimuksen sekä työllisyys-ja kasvusopimuksen yhteydessä osoittaa.

Moni ekonomi taitaa pelätä, että henkilöstön edustajana toimiminen olisi urahaitta. Useinhan akavalainen henkilöstön edustaja pääsee paljon lähemmäs yrityksen johtoa kuin normiasiantuntija. Nykyaikainen, ison yrityksen HR-johtaja tai -päällikkö suorastaan odottaa, että hänellä on neuvottelukumppani, myös yliopistotutkinnon suorittaneiden asioita käsiteltäessä.

Ja ekonomin taidoista on todella hyötyä, kun todennäköisesti talon numerot (siis usein esimerkiksi YT-neuvottelujen perusteet) ovat hänellä hyvin hallussa. Voin ainakin todistaa, ettei henkilöstön edustajana toimiminen ole haitannut urakehitystä, melkeinpä sanoisin, että päinvastoin.

 

Esa Vilhonen
Liittoneuvoston jäsen, Suomen Ekonomit