Avainsana-arkisto: henkilöstöedustaja

Kuka sopii paikallisesti työajoista: sinä, liitto, luotto vai lainsäätäjä?

riku-salokannel

Paikallinen sopiminen tuntuu olevan samanlainen otsikkotason mantra kuin työn tuottavuuden nostaminen, työhyvinvointi, hyvä johtaminen tai joustojen lisääminen. Minuakin, tällaista työmarkkinajärjestöbyrokraattia, alkaa joskus masentaa lukiessani eri liittojen pamfletteja. Kukaan ei oikein konkreettisesti kerro, mitä erilaisilla vaatimuksilla tarkoitetaan. Yksi huutaa, että työajat ovat liian jäykät, ja toinen, että kaikessa ollaan jo joustettu. Kuka puhuu totta? Itse asiassa molemmat osapuolet.

Jokainen työpaikka voi sopia itse

Törmään toisinaan seuraaviin kysymyksiin: ”Miksi työpaikallamme ei voida toimia työaikojen suhteen kuten yhteisesti tahdotaan?” tai ”Miksi aina joku muu tuntuu tietävän paremmin, mikä meille on parasta?”

Ensimmäiseksi mielessäni herää vastakysymys: ”Mistä te ette voi sopia, mikä teitä estää?” Työaikalaki ja työehtosopimukset mahdollistavat jo nyt hyvinkin laajan paikallisen sopimisen. Toki monista asioista varmasti haluttaisiin sopia vielä vapaammin, näistä esimerkkeinä liukuva työaika, työaikapankki, viikonlopputyöt, liikkuva työ, keskimääräinen työaika ja työajanseuranta.

Seuraavaksi haluaisin tietää, mitä kysyjä tarkoittaa ”toimimisella”. Yrityksissä täytyy olla selkeät ja läpinäkyvät pelisäännöt, joita sovelletaan kaikkiin samassa asemassa oleviin työntekijöihin tasapuolisesti. On vaikea nähdä parempaa tapaa yhdessä toimimiselle kuin yhteisten pelisääntöjen luominen kirjallisesti sopimalla. Ei kai liiketoimintaakaan rakenneta vain käytäntöjen tai suullisten toimintatapojen varaan?

Kaikilla osapuolilla oma edustajansa

Entä mitä kysyjä tarkoittaa ”yhteisellä tahdolla”? Se ei voi olla työnantajan tahto, ei kovaäänisimmän työntekijän tahto eikä työnantaja- tai työntekijäliittojen tahto, mutta lakiin tai työehtosopimukseen sen toki täytyy perustua.

Yhteisen tahdon täytyy syntyä tasapuolisilla tiedoilla varustettujen paikallisten osapuolten neuvottelujen lopputuloksena. Myös työntekijöitä edustavalla henkilöllä pitää olla varmuus, että mikäli intressit eivät olisikaan työnantajan kanssa yhtenäiset, voi hän puolustaa henkilöstön näkemystä ilman pelkoa joutua ongelmiin työnantajansa kanssa.

Jotta paikallisesti on edes mahdollista sopia, kaikilla osapuolilla pitää olla selkeä oma edustajansa. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa työnantaja pystyisi neuvottelemaan koko ajan jokaisen työntekijän kanssa tai että näin ainakaan saavutettaisiin mitään konkreettista lopputulosta.

Vapaa sopiminen lähtökohdaksi

Työaikalakia kehitettäessä lähtökohtana tulisi olla vapaa sopiminen. Tarkoitan tällä sopimista paikallisesti työehtosopimuksesta tai työaikalaista poiketen. Seuraavien edellytysten tulee kuitenkin täyttyä:

  • yrityksessä valitaan työehtosopimuksen mukainen henkilöstöedustaja, tai niillä aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta, työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu
  • työsopimuslaissa turvataan luottamusvaltuutetulle nykyistä paremmat edellytykset sekä tiedollisesti että taidollisesti toimia paikallisena sopijaosapuolena
  • paikallinen sopimus laaditaan aina kirjallisesti siten, että kummallakin osapuolella on aina halutessaan oikeus palata työehtosopimuksen tai työaikalain pakottaviin määräyksiin
  • pakottava työlainsäädäntö määrittelee edelleen työnantajan velvollisuudeksi huolehtia päivittäisestä ja viikoittaisesta levosta. Kuormittumisen seurannassa esimiestyön merkitys ja vastuu korostuvat.

Kun minulle seuraavan kerran esitetään kysymys ”Miksi työpaikallamme ei voida toimia työaikojen suhteen kuten yhteisesti tahdotaan?” ja tiedän edellä mainittujen edellytysten täyttyvän, olen valmis vastaamaan: ”Sopikaa vain. Suomen Ekonomeilla ei ole mitään sitä vastaan”.

Riku Salokannel
Työmarkkinajohtaja, Suomen Ekonomit