Avainsana-arkisto: itsensä johtaminen

Verkostoitumista, myyntipuheita ja opiskelua – Punkkariyrittäjän vauhdikas arki

Riina Laaksonen 2

Millaista on yrittäjän arki? Hektistä, epäsäännöllistä, vaihtelevaa, vapaata. Kaikkea tätä. Miten siitä selviää? Aikatauluttaminen, suunnittelu ja kalenteri ovat tärkeitä apuvälineitä. Ja se, että itse joustaa.

Yrittäjän arjessani ei ole juuri mitään säännöllistä. Kesäkuinen viikkoni kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten monenlaisesta eloni koostuu. Tervetuloa hetkeksi mukaan arkeeni!

Maanantai ja tähtivierasilta

Aloitin työpäiväni asiakkaan kanssa aamutreenillä. Minulla on muutama henkilökohtainen valmennettava ja vedän myös yritysvalmennuksia. Valmennettavani ovat olleet asiakkaitani jo pitkään, joten yhteistyö heidän kanssaan on sujuvaa ja piristävää.

Palaverien ja asioiden hoidon lomassa aloin valmistautua ”tähtivierasiltaan”. Minua oli pyydetty kertomaan erään liikkeen asiakkaille, kuinka unelmat on mahdollista saavuttaa. Ilta oli upea. Kauppa oli täynnä innokkaita kuulijoita, joiden kanssa sain käydä hyviä keskusteluja. Oman tarinani kertomisen lisäksi jätän esiintymisiini aina tilaa improvisointiin. Näin pystyn ohjaamaan iltaa suuntaan, josta kulloinenkin kuulijakuntani eniten hyötyy.

Esiintymisten jälkeen tunnen oloni aina superkiitolliseksi! On mahtavaa pystyä antamaan toivoa, inspiroida ja auttaa. Olen itse saanut niin paljon apua ja tsemppiä ympärilläni olevilta ihmisiltä, että tuntuu erityisen hyvältä itse pystyä nyt auttamaan.

Käyn pitämässä niin inspiraatio- kuin asiapuheenvuoroja eri tilaisuuksissa, luennoimassa oppilaitoksissa yrittäjyydestä sekä myös puhumassa eri bisnesverkostoissa. Puhujakeikat ovat aina hyvä juttu; positiivisen energian lisäksi saan lisää tunnettuutta omalle toiminnalleni ja usein myös heti varauksia uusista puheenvuoroista.

Tiistai ja toimitusjohtajaklubi

Kauppakamarin toimitusjohtajaklubi kokoaa sparrausmielessä yhteen eri alojen toimitusjohtajia. Nyt oli klubin ensimmäinen kokoontuminen. Foorumi on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että ”kollegoilta” on mahdollista oppia paljon. Taisin olla porukan nuorin ja lisäksi olin ainoa start up –yrittäjä, mikä hieman erotti minut muista. On kuitenkin hienoa päästä juttelemaan muiden kanssa, sillä sekä yrittäjyys että toimitusjohtajuus ovat välillä melko yksinäistä hommaa.

Loppupäivään sisältyi jälleen valmennusta ja asioiden hoitoa. Perheen kanssa vietetyt hetket veivät kellon iltayhteentoista, minkä jälkeen sain hetkisen omaa aikaa. Arvokasta ja tärkeää sekin.

Keskiviikko: myyntiä ja mentaalivalmennusta

Aamu starttasi yritysmyynnin parissa tilaisuudessa, jossa tapasin viisi hyvinvointiasioista kiinnostunutta yritystä. Nämä ns. myynti -speed datet ovat aina hyvin intensiivisiä ja pakottavat tsemppaamaan, mutta ovat palvelujeni myynnin edistämiseksi olennaisia. Lisäksi on tärkeä verkostoitua, käydä tapahtumissa, olla aktiivisesti esillä, olla aktiivinen somessa ja myös luennoida ahkerasti. Myynti on hyvinkin konkreettista ja paljon aikaa vievää työtä.

Myyntitreffien jälkeen suuntasin NLP-opintojeni pariin. Olen koko kevään opiskellut NLP:tä ja nyt oli edessä kurssin toiseksi viimeinen päivä. Opiskelu on vienyt reippaasti aikaani, mutta on ehdottomasti ollut vaivan arvoista. NLP on ollut tänä keväänä minun tapani kehittää itseäni, päästää irti asioista, jotka eivät palvele ja ole enää olennaisia minulle ja ottaa käyttöön vahvuuksia, jotka auttavat eteenpäin.

Torstai ja tärkeä Tekes-tapaaminen

Yritykseni on ollut erityisen onnekas saadessaan Tekesiltä avustusta digipalveluiden kehittämiseen. Toivon kovasti, että menestyksekäs yhteistyömme myös jatkuu. Torstaiaamuni käynnistyi Tekesillä palaverilla, joka kieltämättä jännitti.

Tekesin suhteen olen hyvin uudella alueella, sillä en Lupausta aiemmin ole ollut sen kanssa tekemisissä. Kaikki toimintatavat yms. on opeteltava uusina asioina. Olen päättänyt kuitenkin suhtautua asioihin positiivisena haasteena ja yleensä tällaisesta uuden oppimisesta on aina hyötyä myös jatkossa.

Iltapäivällä oli NLP-kurssini valmistumispäivä, mikä oli hienoa, haikeaa ja erittäin tunteikasta. Samalla taputtelin itseäni olalle siitä, että start up –yrityksen liidaamisen ja perhearjen keskellä olen onnistunut myös opiskelemaan. Muistutin kuitenkin myös itseäni, että kun seuraavan kerran tulee fiilis ja halu opiskella jotain uutta, kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. Kuluneen kevään aikana minulla taisi olla vain kaksi vapaata viikonloppua.

TGIF ja yhteenveto

Perjantaina pääsin vihdoin ”tekemään töitä”, eli edistämään asioita ja vastailemaan viikon aikana rästiin jääneisiin meileihin. Työtunteja aamuun mennessä: 45, fiilis: hyvin väsynyt (mutta onnellinen, viikkoon mahtui paljon hyvää!), spontaani päätös: mies reissussa, lapset työpäivän jälkeen autoon ja mökille.

Päivän työt tein itselleni sopivassa moodissa kotoa käsin. Priorisoin rankalla kädellä, jotta sain aloittaa viikonlopun ja hakea lapset hoidosta ajoissa, sillä tähän mennessä viikkoon ei juuri ollut mahtunut äiti-lapsi –laatuaikaa. Nautimme kaikki mökillä olosta ja vaikka olo tuntui väsyneeltä, päätin, että lähdemme sinne. Luonnossa ajatukset irtoavat huomaamatta arkiasioista ja mökillä riittää, että keskittyy metsäretkiin, ruoanlaittoon ja saunomiseen.

Päällimmäiset tunteet viikon jälkeen olivat kiitollisuus siitä, kun saan tehdä sitä, mitä rakastan ja erityisesti NLP-matkastani, sekä levon tarve. Parhaiten omaa latautumisaikaa löytää merkkaamalla sitä kalenteriin ja olemalla hyvällä tavalla itsekäs oman ajan suhteen. Voiko yritys voida hyvin, jos yrittäjä ei voi hyvin? Enpä usko. Lisäksi, jotta tekemisessä säilyy nautinto, on hyvästä energiasta pidettävä huolta.

Huolehdi hyvin oman elämäsi tärkeimmästä ihmisestä, itsestäsi.

<3 Riina
Twitter: @riinalaaksonen
Instagram: @riinagabriela
www.hyvinvointistudiolupaus.fi

Punkkariyrittäjän tarina jatkuu ensi kuussa. Seuraavassa tekstissä kerron yrittäjyyden aikana oppimistani asioista. Jos sinulla on toiveita, mistä haluaisit kuulla, laita toki viestiä tiedotus@ekonomit.fi

Riina Laaksonen on Hyvinvointistudio Lupauksen perustaja ja omistaja. Lupaus on syksyllä 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa Personal Trainingia, ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta.

Koulutukseltaan Riina on ekonomi, Personal Trainer, ravintovalmentaja ja Life Coach. Riinan uratausta on IT-alalla, jossa hän on toiminut yli 10 vuotta sekä Suomessa että Keski-Euroopassa mm. esimiestehtävissä ja strategisissa kehittämistehtävissä. Toisena ammattina ja rakkaana harrastuksena Riina on toiminut liikunnanohjaajana jo yli 15:n vuoden ajan. Riinan perheeseen kuuluu aviomies, kolme poikaa ja koira.

Työnhakija on lomansa ansainnut

Arja Parpala

Loma-aika lähestyy ja moni työnhakija miettii, miten jatkaa työnhakuaan kesällä. Työnhaun markkinat hiljenevät, mutta eivät pysähdy kokonaan. Siksi moni ajatteleekin, että on pakko jatkaa koko kesä työnhakua, jotta ei vain vahingossa juuri se minun työpaikkani mene sivu suun.

Ei se parissa viikossa mene sivu suun!

Jokainen tarvitsee lomaa työstä. Työnhaku on rankkaa työtä ja siksi myös siitä on pidettävä lomaa. Työterveyslaitoksen mukaan lomaa pitää olla vähintään kaksi – kolme viikkoa, jotta sen aikana ehtii palautua. Vasta noin kahdeksan päivän kuluttua alkaa olla voimia olla aktiivinen ja tehdä itselle mieluisia, mieltä virkistäviä asioita. Palautuminen edellyttää sekä lepoa että tekemistä.

Sovi siis itsesi kanssa, milloin pidät loman. Tee ennen lomaa selvä suunnitelma, mitkä asiat viet loppuun ennen lomaa ja mistä aloitat ensimmäisenä loman jälkeen. Ihan samat neuvot pätevät niin työssä olevalle kuin työtä hakevallekin.

On parempi lomailla kokonaan kuin pitää itseään löyhässä hirressä ja vilkuilla työnhaun asioita vähän väliä koko kesän. Kun aloitat lomasi, vapauta itsesi mahdollisimman kokonaan työnhausta. Kun mieleen tulee katsella työpaikkailmoituksia netistä tai alat pohdiskella, millaisen hakemuksen haluaisitkaan kirjoittaa, pysähdy. Siirrä ajatuksesi aktiivisesti lomaan ja lomatekemisiin.

Koska ajatuksia on hankala hallita, saatat tarvita keinoja saadaksesi ne pois mielestä. Yksi hyvä tapa on siirtää ajatukset paperille. Hanki itsellesi pieni, silmää miellyttävä vihkonen ja pidä se mukanasi koko ajan. Kun mieleesi tulee kysymys, tehtävä tai idea, joka liittyy työnhakuun, kirjoita se vihkoosi ja sulje sitten vihko. Näin vapautat aivosi lepäämään ja virkistymään. Voit luottaa siihen, että alitajuntasi kyllä työstää asioita, kun annat sille tilaa.

Kun loma päättyy, ota vihkosi esille ja priorisoi ensimmäisenä ne asiat, jotka tulivat kesällä mieleen. Katso sitten ennen lomaasi tekemääsi suunnitelmaa ja päätä, mistä aloitat.

Toivotan virkistävää ja palauttavaa lomaa kaikille!

Arja Parpala
Uravalmentaja

Punkkariyrittäjä seuraa intohimoaan ja murtaa muureja

Riina Laaksonen

Tein reilu kaksi vuotta sitten syksyllä rohkean ratkaisun, hyppäsin intohimoni vietäväksi ja perustin oman yrityksen. Minulle oli selvää, että jos lähden yrittäjäksi, teen sen täysillä, eli irtisanoudun työstäni ja laitan kaiken osaamiseni ja kaikki resurssini peliin.

Miksi yrittäjäksi

Tulen yrittäjäsuvusta. Olen kuullut tiettyjen ominaisuuksien periytyvän jo äidinmaidossa; yrittäjyys on varmasti se, mikä minulle on periytynyt.

Yrittäjäksi ryhtyminen kyti mielessäni jo vuosia ennen oman yrityksen lopullista perustamista. Mielessäni oli useita hyviä ideoita, mutta jostain syystä olin valmis vasta pidemmän pohdiskelun jälkeen. Oikealla hetkellä kaikki loksahti kohdalleen ja sain perustaa yrityksen, jossa pystyin yhdistämään kokemukseni business-maailmasta ja liikunta-alalta. Idea tästä konseptista tuntui äärettömän hyvältä alusta alkaen ja vuosien saatossa olen oppinut vahvasti luottamaan omaan intuitiooni

Mikä punkkariyrittäjä

En ole koskaan pitänyt rajoituksista, en missään määrin. Tämä söi välillä motivaatiotani ollessani palkkatyössä, mutta on mielestäni etu yrittäjänä. Asioita saa tehdä uudella tavalla, omalla tyylillä ja kasvamisen & menestymisen näkökulmasta se on jopa elinehto. Olen myös aina ollut hieman kapinallinen ja tehnyt asioita omalla tavallani, valtavirrasta poiketen.

Punkkariyrittäjä-termin nappasin BrewDog-panimon perustajan James Wattin Business for Punks –kirjasta. BrewDoginkin tarina on kulkenut jossain muualla kuin kultaisella keskitiellä ja he ovat rohkeasti kyseenalaistaneet vanhan ja luoneet uutta.

Punkkariyrittäjä siis kyseenalaistaa. Jos jotain asiaa ei ole tehty aiemmin, hän tekee sen. Punkkarius on ennen kaikkea asenne. Yrittäjyydessä näen sen murtavan muureja ja muuttavan koko yrittäjyyttä, jonka mielestäni on muututtava globalisoituvan ja digitalisoituvan maailman mukana.  Punkkariyrittäjät tekevät asiat oman halunsa, uskonsa ja intohimonsa mukaan.

Kaikki peliin

Mikään ei motivoi niin tehokkaasti kuin pakko. Kun löysin itselleni toimitilan ideaalipaikalta, sain vastuulleni myös sen korkeat kulut. Nolla asiakasta ja isot laskut olivat paras motivaattori ryhtyä tekemään myyntiä. Pakkotilanteessa oli osattava johtaa itseään ja ajankäyttöään tehokkaasti. Mahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita ja uusia kanavia oli jatkuvasti mietittävä. Oli myös kasvatettava nahkaa, kun väistämättä kaikki yritykset eivät menneet maaliin.

Yrittäjän vapaus

Vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Tämä yllätti minut, kuten varmaan monen muunkin uuden yrittäjän. Lisäksi päätöksiä, suuria päätöksiä, täytyy pystyä tekemään nopeasti.

Kuitenkin se, että luon omat rajani itse ja päätän omista mahdollisuuksistani itse ja jokapäiväisellä tasolla päätän, miten teen työtä antaa itselleni niin voimakkaan vapauden tunteen, että se voittaa ja tasapainottaa pelkoja, joita yrittäjyyteen liittyy. Toki myös se, että saa tehdä työtä ja viettää elämäänsä tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa, saa tehdä sitä mitä rakastaa.

Uskalla pyytää apua

Yrittäjänä aloittaminen ei siinä mielessä ollut vaikeaa, että yksinyrittäjänkään ei tarvitse olla kokonaan yksin. Suomessa on upeita tahoja, jotka tarjoavat apua.

Yrittäjäksi lähtiessäni päätin hankkia mentorin ja sainkin ensimmäisen Ekonomien kautta. Toinen mentorini oli omista verkostoistani ja samoin tämän hetken mentorini. Kaikilta kolmelta olen saanut upeaa sparrausta, oppia ja perspektiiviä, olen äärettömän kiitollinen jokaiselle!

Eri paikkakunnilla toimivat uusyrityskeskukset ja esim. Helsingissä Yrityslinna ja Newco Helsinki tarjoavat maksuttomia palveluita yrittäjille. Olen itse alusta asti käyttänyt myös ura- ja life coachia, näen sen eräänlaisena sparraus-/esimiestyönä, mahdollisuutena, joka auttaa minua.

Tätä tekstiä kirjoittaessani palasin takaisin aikaan reilu kaksi vuotta sitten, kun olin ollut yrittäjänä muutaman kuukauden. Silloin määrittelin blogissani mm. yrittäjyyden kauhun tasapainoa, joissa uusiin tilanteisiin joutui joka hetki ja jokainen päivä oli täynnä mitä erilaisimpia päätöksiä.

Oman yritykseni kasvu on ollut niin nopeaa, että rutiinityötä ei juurikaan ole. Siksi voin täysin edelleen allekirjoittaa parin vuoden takaiset tunnelmani. Kaikkein paras anti tähän mennessä on ollut oman itseni kasvu ja kehittyminen.

Tarinani jatkuu ensi kuussa. Seuraavassa blogissa kerron yrittäjän arjesta ja myöhemmin vielä yrittäjyyteni aikana oppimistani asioista. Jos sinulla on toiveita, mistä haluaisit kuulla, laita viestiä tiedotus@ekonomit.fi

Onnea kaikissa niissä asioissa, mihin päätät ryhtyä!

Riina Laaksonen
Yrittäjä, Hyvinvointistudio Lupaus
Twitter: @riinalaaksonen
Instagram: @riinagabriela

Riina Laaksonen on Hyvinvointistudio Lupauksen perustaja ja omistaja. Lupaus on syksyllä 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa Personal Trainingia, ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta.

Koulutukseltaan Riina on ekonomi, Personal Trainer, ravintovalmentaja ja Life Coach. Riinan urataustani on IT-alalla, jossa hän on toiminut yli 10 vuotta sekä Suomessa että Keski-Euroopassa mm. esimiestehtävissä ja strategisissa kehittämistehtävissä. Toisena ammattina ja rakkaana harrastuksena Riina on toiminut liikunnanohjaajana jo yli 15:n vuoden ajan.

”Murheellisten laulujen maa?”

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

Uuden ajan uravalmiuksia: oman osaamisen todistamisen taito

Heini Hult-Miekkavaara

Ennen oli helppoa. Kaikki tiesivät, minkälaisia kyvykkyyksiä oli lupa odottaa vaikkapa ekonomin tai DI:n tutkinnon suorittaneilta. Firmoihin mentiin kasvamaan tsupparista toimariksi. Osaaminen karttui pikkuhiljaa; työn ohessa ja työnantajan armollisesti suomien koulutusten turvin.

Tuo maailma on kadonnut. Organisaatiot ovat matalia ja itseohjautuvia, työ pirstaleista ja osaaminenkin vanhenee kvartaaleittain. Kehtaan väittää, että nykyään on kuitenkin paremmin. Vaikka osaamisen ylläpito on ajoittain hengästyttävää hommaa, emme ole vanhojen rooliemme ja osaamisolettamuksien vankeja. Saamme määritellä osaamisemme ja ura-askeleemme vapaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on toki tuonut mukanaan uusia yksilön kyvykkyysedellytyksiä, kuten oman osaamisen hahmottamisen ja todistamisen taidot.

Palvelusvuosien laskemisesta verkostotyön maailmaan

Yhä useampaan duuniin hypätään valmiina, täydessä suoritusvauhdissa. Uudessa toimintaympäristössämme tuntuu ehkä hieman huvittavalta, että joissain organisaatioissa yhä palkitaan palvelusvuosien mukaan. Kiitoksen – kultakellon, mitalin tai muun pränikän – saa hyvistä istumalihaksista.

Palvelusaika on kuitenkin usein ollut ainoa tapa todistaa omaa osaamista ja kehitystä. Organisaatioissa osaamisen kehittymistä on kontrolloitu strukturoidusti, ja hierarkkinen eteneminen on ollut ainoa tapa ilmaista sitä. Palvelusvuosista palkitseminen on voinut myös olla ainoa tapa saada meriittiä ja palkankorotus myös niissä positioissa, joissa ei ole mahdollista edetä hierarkiassa.

Pitkäaikainen sitoutuminen organisaatioon on aikoinaan myös varmistanut talossa hankitun osaamisen pysymisen siellä. Osaamisen jakaminen ja sitä kautta kasvattaminen oman organisaation ulkopuolella on kuitenkin ehdoton edellytys kehittymiselle verkostotyöhön perustuvassa maailmassamme.

Tiedä oma osaamisesi ja kehittymisesi

Enää ei oikein voi edes kuvitella, että työnantaja pystyisi antamaan kaiken sen opin, jota sen työntekijät tarvitsevat. Ei ole enää kovin harvinaista, että työntekijät esimerkiksi kouluttavat toisiaan. Itseohjautuvissa, autonomiaa suosivissa kulttuureissa se onkin tehty helpoksi. Yksilöllä on vastuu kertoa huomaamistaan osaamistarpeista, ja yhä useammin myös mandaatti itse toteuttaa ne.

Tulevaisuuden työ on jatkuvaa parantamista ja pyörän keksimistä uudelleen. Sama pätee omaan osaamiseen ja kehittymiseen – se ei lopu koskaan. Kiireessä ja kompleksissa toimintaympäristössä voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa hahmottaa omaa osaamista ja sen kehittymistä. Voi olla vaikea edes löytää pysähtymisen hetkeä niiden reflektoinnille.

Nykyihmisen uravalmiuksiin kuuluukin kehittää keinoja huomata, milloin saa jotakin valmiiksi, ja arvioida, mistä kohtaa muskelit ovat kulloinkin kasvaneet. Töissä ei välttämättä ole valmiita mittareita sille, milloin on saavuttanut tavoitteensa; todennäköisesti saat jollain tasolla määritellä itse tavoitteesi ja mittarisi. Muista myös varmistaa, että sinulla on työkavereidesi kanssa jaettu käsitys siitä, milloin olette saavuttaneet teille asetetut tavoitteet.

Erityisen tärkeää on kyetä tunnistaa oma osaaminen tiimityössä niin, ettei oma panos katoa kollektiiviseen hyvään. Kollektiivinenkin meriitti on kuitenkin myös omaa meriittiä. Pirstaleisessa ja pätkittäisessä työssä tulee myös osata kiinnittää oma panos laajempiin kokonaisuuksiin – tällöin ymmärtää, mihin oma osaaminen soveltuu ja mitä sillä saa aikaan.

Vahva ammatillinen profiili ja digijalanjälki ovat todiste osaamisestasi

Osaamisen kehittämisen vastuun siirtymisen myötä myös valta ja velvollisuus sen todistamisesta ovat siirtyneet työnantajalta yksilölle. Työnantajat ovat toki yhä velvollisia antamaan työtodistuksia. Usein ne ovat kuitenkin vain kalpea aavistus todellisuudesta, ja kertovat parhaimmillaankin vain siinä nimenomaisessa organisaatioissa tehdystä työstä. Varsinainen osaaminen jää helposti virallisten tehtävälistauksien varjoon. Kaikki se osaaminen, jota hankkii esimerkiksi verkosto- tai vapaaehtoistyössä, ei edes päädy todistuksiin.

Vahva ammatillinen profiili ja etenkin digijalanjälki ovat todistusaineistoasi osaamiskisassa. Pääset myös näyttämään kykyjäsi ja kiinnostuksen kohteitasi monipuolisesti verkostoissa. Kykysi ja saavutuksesi eivät ole sidottuja pelkästään edellisten työnantajien käsityksiin, tai ylimalkaisten toimenkuvien säädeltyihin mahdollisuuksiin.

Sinua arvostellaan – ja arvostetaan

Tee oman osaamisesi ja työsi arvioinnista rutiini. Hanki peilauspintoja avuksi osaamisesi arviointiin, ja jos et muualta saa palautetta, anna edes itse arvo osaamisellesi ja saavutuksillesi. Tuo myös rohkeasti osaamisesi esille. Työ puhuu puolestasi, kun annat sen näkyä laajasti. Toisen osaajan arvio oman käden jäljestä on se, millä on suurin painoarvo. Tämän sosiaalisen koodin tietävät myös mm. rekrytoijat.

Sama pätee myös muissa konteksteissa – onhan suosituksia pyydetty ja annettu jo maailman sivu. Erilaiset verkottumis- ja työskentelyalustat ovat auttaneet tekemään siitä sekä julkista että läpinäkyvää. Suosittelijamme auttavat myös konkretisoimaan verkostojamme varsinaisen osaamisen arvioinnin lisäksi.

Työmme on siis siirtynyt organisaatioiden seinien sisältä julkisille areenoille arvosteltavaksi mutta myös arvostettavaksi. Toisten asiantuntijoiden julkiset referenssit antavat meille omanlaisensa laatutakuun. Etsi siis ne areenat ja verkostot, jotka ovat sinulle tärkeimpiä. Missä haluat työsi näkyvän, keiden haluat huomaavan sen ja keiden toivot arvioivan sitä.

Teen kuten saarnaan. Hyppäsin portfoliouralle kyetäkseni saavuttamaan urahaaveeni; systeemiä voidaan muuttaa vain useasta paikasta vaikuttamalla ja laajoja vuorovaikutusrajapintoja avaamalla. Yhdistän palkkatyön (Suomen Ekonomit), yrittäjyyden (kumppanina mm. Pro-Source) ja verkostotyön (mm. Agile4HR ja Uraohjaajat ja -valmentajat ry.).

Heini Hult-Miekkavaara
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Armollisuutta ja keskinäistä luottamusta kaikille työyhteisöille vuonna 2017

Riikka Sipilä

Työaikalakia ollaan uudistamassa. Perinteiseen tehdastyöhön perustuva laki ei enää tunnista tämän hetken kaikkia työnteon muotoja. Esimerkiksi etätyö on jo arkipäivää monelle asiantuntijatyötä tekevälle.

Miten lakia pitäisi muuttaa? ”Joustavoittaa”, tuntuu olevan yleisin vastaus, kun asiasta kysyy. Kuitenkin jo nyt laki ja monet työehtosopimukset mahdollistavat joustoja. Niitä ei vain tällä hetkellä hyödynnetä täysimääräisesti.

Työajan mittaaminen työsuorituksen sijaan on toinen kritiikkiä saanut asia. Sen sijaan, että mitattaisiin aikaansaannoksia, mittarina pidetään työn tekemiseen käytettyä aikaa. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että työaikalain lähtökohta on ollut työsuojelullinen. Miten huolehdimme, että kuormitus ei kasva liian suureksi? Miten varmistetaan oikea työn mitoitus ja riittävä lepo? Miten tuetaan työntekijöitä tekemään paras mahdollinen tulos työssään ja yhdistämään samalla elämän eri tilanteet ja tarpeet toisiinsa?

Työn hallinnan tunne kantaa asiantuntijatyössä

Työsuojelu mielletään helposti ylhäältä annetuksi asiaksi, jossa työntekijät ovat pelkkiä suojeltavia kohteita. Asiantuntijatyössä korostuvat kuitenkin henkilön oma vastuu ja kyky suunnitella ja johtaa omaa työtään. Työntekijä ei ole ainoastaan suojelun kohde, vaan aktiivinen toimija, jonka tulee itse voida vaikuttaa työhönsä liittyviin asioihin.

Asiantuntijatyössä jaksamisen kannalta keskeistä on oman työn hallinnan tunne. Millainen lain kirjaus tukisi hallinnan tunnetta ja mahdollistaisi yksilöllisten tarpeiden huomioimisen? Mahdollisuudet joustoihin ovat tärkeitä. Työn ja sen tekijöiden tarpeet eroavat toisistaan ja tällöin tulee olla mahdollista voida sopia asioista toisin. Joustojen lisäksi keskeistä on mahdollisuus itse suunnitella työtään sekä riittävä osaaminen.

Kuinka lailla turvataan vaikutusmahdollisuudet, riittävä osaaminen ja hallinnan tunne? Ei mitenkään. Laki on aina niin hyvä kuin sen soveltajatkin. Lainsäädäntö antaakin ainoastaan raamit, joissa toimia. Lait ja työehtosopimukset mahdollistavat paljon, mikäli meillä on halua ja ennen kaikkea luottamusta toisiimme.

Kaikki lähtee meistä itsestämme

Suurin muutos lähtee meistä itsestämme ja työpaikan johtamiskulttuurista. Siitä, että tunnistamme omat ja koko työyhteisön tarpeet ja olemme valmiita tekemään töitä niiden toteuttamiseksi.

Mitkä ovat minulle parhaat tavat tehdä työni? Millaista tukea tarvitsen ja mistä sitä saan? Millä keinoin hallitsen työtäni, eikä se minua? Miten sovitan omat tarpeeni ja toimintatapani osaksi työyhteisöäni niin, että ne sopivat yhteen muiden tahojen tarpeiden kanssa? Miten luomme työpaikallamme kulttuurin, joka perustuu luottamukseen, ja rajoittamisen ja valvonnan sijasta luo mahdollisuuksia onnistua? Näihin kysymyksiin meidän tulisi miettiä yhdessä vastaukset ja lähteä sitten edistämään tavoitteitamme. Kaikki lähtee työpaikkatasolta ja meistä itsestämme.

Vuoden lähestyessä loppuaan on aika tehdä inventaario kuluneesta vuodesta ja samalla miettiä tulevaa. Missä onnistuimme tänä vuonna ja miten voimme ensi vuonna vahvistaa näitä onnistumisen elementtejä? Itse toivon kaikille lisää armollisuutta ja luottamusta vuodelle 2017. Niistä eväät tuleville onnistumisille.

Riikka Sipilä
asiamies, Suomen Ekonomit

Lea-keiju taikoo tuottavuutta?

Marja Blomqvist

Lean-ajattelu toiminnan kehittämisessä on kokenut renessanssin. Sen hyödyntäminen on laajentunut perinteisestä valmistavasta teollisuudesta mitä erilaisimmille toimialoille. Ja syystäkin: Lean-kehittämisellä on saavutettu huimia tuloksia asiakaspalvelun ja tuottavuuden samanaikaisessa parantamisessa. Se todella toimii!

Välillä kuitenkin tuntuu, että Leanin oletetaan olevan taikasana, joka taikoo kaikki huolet ja tekemisen esteet pois, kunhan sitä vain muistetaan toistaa riittävän usein juhlapuheissa.

Jokainen on oman työnsä paras kehittäjä

Lean on kehittämisfilosofia, joka pohjautuu koko organisaation aivokapasiteetin hyödyntämiseen toiminnan kehittämisessä. Todellisessa Lean-organisaatiossa on yhtä monta kehittäjää kuin työntekijää; jokaisen tehtävänä on sekä tehdä työnsä hyvin että kehittää sitä. Parhaat asiantuntijat työn kehittämiseen kun ovat ne, jotka tietävät tarkkaan miten se tehdään.

Lean lähtee liikkeelle asiakkaalle luotavasta arvosta. Tämän arvon luonti pyritään organisoimaan mahdollisimman sujuvaksi poistaen kaikki turha – hukka – toiminnasta. Kun organisaatio tuottaa enemmän ja tehokkaammin arvoa asiakkaalle, sen tuottavuus paranee.

Lean tarjoaa paljon terveitä periaatteita ja käytännön työkaluja toiminnan systemaattiseen kehittämiseen. Se ei kuitenkaan ole taikasauva, jonka käyttäminen nostaa saman tien organisaation tuottavuuden nousuun.

Joka päivä hivenen paremmin

Kehittäminen on kestävyyslaji ja vaatii kärsivällisyyttä – erityisesti nopeita tuloksia janoavalta yritysjohdolta. Toki alhaalla roikkuvilla omenoilla voidaan saada pikavoittoja, mutta niiden nappaaminen ei välttämättä ole erityisesti Leanin ansiota.

Todellisessa Lean-organisaatiossa työntekijät joka tasolla tunnistavat ongelmia: poikkeamia sekä tavoitteen ja toteuman eroja, tuovat niitä esiin ja osaavat ratkoa ongelmia yhdessä.

Tällaisen organisaatiokulttuurin herättely on pitkä tie ja vaatii määrätietoista uudelleen ajattelua, johtamisen uudistamista, rakenteiden kehittämistä ja henkilöstön tukemista uuden oppimisessa. Se vaatii sitä, että organisaation joka tasolla tehdään sitkeästi joka päivä pikkuisen paremmin.

Mystinen Lea

Mutta kuka on otsikon Lea? Jokainen Lean-kehittäjä on törmännyt tilanteeseen, jossa organisaatiossa ihmetellään kuka on tuo mystinen Lea, jonka koulutukseen olemme menossa tai joka on kehittämisen omistaja.

Tuolloin katsomme jälleen kerran peiliin, karsimme sanastostamme japanisävytteisen jargonin ja palaamme perusteisiin: kehittäminen on maalaisjärkeä, sitä että yhdessä raivaamme hyvän tekemisen esteitä ja keskitymme olennaiseen, eli asiakkaalle arvoa tuottavaan toimintaan.

Tällöin myös tuottavuus paranee, kun tuotamme enemmän sellaista, mistä asiakas maksaa, vähemmillä resursseilla ja vaivalla. Leanistä ammennamme periaatteita ja työkaluja, jotka tukevat tällä kehittämisen tiellä. Tiellä, jolla askeleet ovat ihmisten ottamia.

Marja Blomqvist
Kouluttaja, TkL
QDC Business Engineering Oy & Aalto-Yliopisto

Uudistumalla kohti parempaa tuottavuutta

”Ei yritetä jääräpäisesti puolustaa maailmaa, jota ei enää ole (Mikko Kosonen).” ”Ei tehdä lainsäädäntöä Suomeen, jota ei enää ole (Kari Stadigh)”. Näihin kahteen virkkeeseen kiteytyy osa siitä yhteiskunnallisesta keskustelusta, jota meillä on käyty jo pitkään. Vanha ja uusi törmäävät joka sektorilla ja joka asiassa, rajummin kuin koskaan aikaisemmin.

Näemme joka päivä, miten maailma ympärillämme muuttuu yhä kiihtyvämpään tahtiin. Miksi oman itsensä muuttaminen on kuitenkin niin vaikeaa? Miksi totutut tavat toimia saavat niin helposti ylivallan? Siksi, että yritämme tulkita asioita aikaisemmin oppimamme kautta: näin sen kuuluu mennä, tältä sen pitää näyttää jne.Itsesuojeluvaistomme sanoo, että vanha on tuttua ja turvallista, uusi vierasta ja pelottavaa.

Heittäytymistä ja avoimuutta

Olin Huvila –teltassa Juhlaviikoilla kuuntelemassa Electroventure –nimistä kokoonpanoa. Nimensä mukaisesti esityksessä käytettiin perinteisten instrumenttien lisäksi huima määrä elektroniikkaa. Yhdistelmä vei musiikin moniulotteisella äänimaailmallaan aivan uusiin sfääreihin. Sellaisiin, joita ei voi tulkita minkään aikaisemmin kokemansa kautta. Tai jos yrittää, käy huonosti.

Sellaista musiikkia tulee kuunnella heittäytymällä kaikki aistit avoimena virran vietäväksi. Huikean meditatiivinen kokemus!

Sama heittäytyminen ja avoin mieli toimivat muutoksessa yleisemminkin. Sinun totuutesi ei välttämättä ole minun totuuteni. Se, mikä joskus aikanaan oli järkevä tapa toimia, ei todennäköisesti ole sitä enää. On korkea aika siirtyä yhden totuuden joko – tai – asetelmasta sekä – että – moodiin.

Virkamies 2.0

Hallinnon on muututtava maailman muuttumisen myötä. ”Kun lähdet tekemään uusia ratkaisuja sen havainnoinnin pohjalta, niin aivan varmasti menee paremmin maaliin, kuin jos istut koneen ääressä, etsit pari raporttia ja teet asiasta muistion”, totesi Helsingin kaupungin tuore muotoilujohtaja Anne Stenroos.

Myös hallinnon on jalkauduttava sinne, missä asiakkaat ovat. Virkamiesten on kuunneltava, aistittava ja asettauduttava uuteen rooliin. Virkamies 2.0 ei kohtele asiakasta hallintoalamaisena vaan tasavertaisena kumppanina.

Nykyinen hallitusohjelma sisältää monia uuden hallintokulttuurin rakentamiseen kannustavia linjauksia: ”Innovatiivisuus ja palvelualttius nostetaan uusiksi hyveiksi perinteisten rinnalle. Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri. Uudistetaan johtamista.”

Yhteistyötä verkossa ja verkostoissa

Valtionhallinnossa ollaan nyt kovaa vauhtia vapauttamassa meitä virkamiehiä käyttämään omaa järkeämme ja tekemään asioita fiksummin.

Hierarkkiseen statukseen perustuvista työryhmistä siirrytään kohti asioiden valmistelua avoimesti verkossa, verkostoissa sekä itseohjautuvissa tiimeissä. Yksin puurtamisen sankarikultista liikutaan kohti yhdessä tehtäviä kokeiluja, joihin kaikki asiasta kiinnostuneet voivat osallistua. Ylhäältä alas valuva johtaminen muuttuu pienin askelin uuden syntymisen mahdollistavaksi verkostojen johtamiseksi ja itsensä johtamisen taitoja korostavaksi toiminnaksi.

Muodollisuuden kulttuuri saa rinnalleen toimintatapoja, joissa korostuvat vapaus, luovuus ja uteliaisuus. Tiedon omistamisen valta-asetelmasta siirrytään hitaasti mutta varmasti kohti ”kaikki tieto kaikille” –asetelmaa.

Kustannusten, suoritteiden ja työajan mittaamisen rinnalle rakennamme mittareita, joilla arvioimme kokonaisuuksissa onnistumista ja lisäarvon synnyttämistä asiakkaille. Kyse on transformaatiosta, joka on välttämätön, jotta hallinto voi lunastaa olemassaolonsa oikeuden digitaalisessa maailmassa.

Onko veronmaksajilla syytä olla edellä kuvatusta kehityksestä huolissaan? Päinvastoin. Valtio haluaa olla moderni toimija, joka osana muuttuvaa yhteiskuntaa kantaa vastuunsa Suomen kilpailukyvystä ja tuottavuuden kasvusta.

Ainoastaan asiakasta kuunteleva ja jatkuvasti uudistuva valtionhallinto voi antaa oman panoksensa kipeästi tarpeellisiin tuottavuustalkoisiin.

Virpi Einola-Pekkinen
Kehittämispäällikkö
Valtiovarainministeriö
@VEinolaPekkinen

Ajanhallinnan ihmiskoe: Tehokkuuden pikaresepti koostuu ennakoinnista, kommunikoinnista ja riittävästä levosta

Herään joka päivä lasten kouluunmenon takia noin kello 7.30. Syömme aamiaisen yhdessä. Harrastan liikuntaa yleensä aamupäivällä. Se sopii päivärytmiini ja käynnistää päivän hyvin.

Jos minulla on työpäivä, vuoro alkaa Pasilassa kello 12.15 ja päättyy 22.15. Työpäiväni on suorien lähetysten takia tarkasti kellotettu.

 

Kahdenlaisia arkipäiviä

Minulla on kahdenlaisia arkipäiviä – työpäiviä ja vapaapäiviä. Teen joko 10-tuntisen työpäivän Ylen uutistoimituksessa tai olen kokonaan vapaalla.

Minulla on arkivapaiden ansiosta melko paljon omaa aikaa, joka on minulle todella tärkeää. Liikunta, ystävien tapaaminen ja asioiden hoitaminen rauhassa ruuhka-aikojen ulkopuolella ovat arkivapaiden plussia.

Vapaapäivinäkin seuraan toki uutisia, mutta muuten työasiat eivät juurikaan pyöri päässäni vapaalla. Välillä saattaa olla työpuheluja tai sähköposteja, jotka on vain hoidettava. Teen myös silloin tällöin Ylen ulkopuolisia juontokeikkoja ja niiden valmistelu tapahtuu vapaapäivinä.

 

Suu auki oikeassa paikassa

Nopeatempoisen uutistyön takia olen oppinut hahmottamaan miten paljon tai vähän asioita ehtii tietyssä ajassa. Pyrin olemaan tehokas ja ripeä. Rutiinit auttavat tässäkin.

Kommunikointi työkavereiden kanssa ja tiimityö lisäävät asioiden sujuvuutta. Suu pitää avata oikeassa paikassa ja kysyä, jos jokin on epäselvää. Työn tehokkuus syntyy ammattitaidosta, turhien ärsykkeiden poissulkemisesta ja olennaiseen keskittymisestä sekä päällekkäisen työn välttämisestä. Tehokas työskentely vaatii myös tarpeellisen määrä vapaa-aikaa ja lepoa.

 

Ennakointi auttaa

Koska työpäiväni ovat pitkiä, ennakointi arjen ja työn yhteensovittamisessa on tärkeää. Arkiaskareisiin ja paikkojen yleiseen järjestelyyn menee yllättävän paljon aikaa.

Ajastan pesukoneita ja teen ruokia valmiiksi aamulla tai myöhään illalla, jos on tarve. Jätän myös tietyt asiat suosiolla vapaapäiviksi.

Haluaisin oppia menemään nukkumaan aikaisemmin. Illat venyvät usein yli puolenyön. Olen jo vuosikausia tehnyt katteettomia uudenvuodenlupauksia aikaisemmasta nukkumaanmenosta – turhaan.

 

Piia Pasanen
Toimittaja, Yle

***

Suomen Ekonomit on mukana SuomiAreenalla. Keskustelemme työajan tuottavuudesta ja hyvinvoinnista. Suoritimme ihmiskokeen, saimme vastauksia. Testihenkilöiden havaintoja mm. ajanhallinnasta, johtamisesta ja palautumisesta julkistetaan tässä blogisarjassa joka viikko ennen SuomiAreenaa. Testihenkilöt seurasivat ajankäyttöään Ekonomien Aikani-mobiilisovelluksella.

Ajanhallinnan ihmiskoe: Kun päivistä ottaa turhat pois, ennättää enemmän

Elämääni säätelee treenaaminen. Se on minulle ehdotonta ja siitä pidän kiinni, olin sitten kotona, työmatkalla tai lomalla.

Päivärytmini on melko hyvin hioutunut juuri minulle sopivaksi.

Ainoa toiveeni olisi, että vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän. Toisaalta, kun ottaa päivistä turhat tekemiset pois, niin sitä ehtii yllättävän paljon.

 

Työpäivä koostuu useasta pätkästä

Herään arkisin 6.30. Aamutoimina käyn koiriemme Kertun ja Ellin kanssa aamulenkillä. Sen jälkeen keitän rouvalle kahvit. Tämän jälkeen alkaa työpäivä.

Olen salilla yleensä puoli yhdeksän – yhdeksän aikaan, jossa vedän treenit ohjelman mukaan. Tämän jälkeen painun toimistoon, jossa teen hommia lounaaseen, kello 12:30 saakka.

Lounaan jälkeen lisää töitä, kunnes puoli neljän maissa Kian keula käännetään kohti Pirkkalaa ja Bullandiaa, jossa ruokailu ja ”tyttöjen” ulkoilu sekä pienet päiväunet.

Olen salilla jälleen kello 17.30, jossa iltapäivätreeni ja kahvia. Treenin jälkeen puoli kahdeksan maissa suuntaan taas kotiin, jossa yleensä teen vielä hetken töitä.

Loppuilta on varattu parisuhteelle. Iltaruoka on meillä yhdeksän jälkeen, jonka jälkeen rentoutumista television äärellä. Yritän päästä nukkumaan puoli kahdentoista maissa.

 

Mielekäs työ kuormittaa vähemmän

Ajankäytön seurantajakson aikana ei tullut oikeastaan ajankäyttööni liittyviä yllätyksiä. Se todisti sen, minkä jo tiesinkin – teen paljon töitä, mutta nautin siitä, joten se ei sinänsä ole haitaksi. Treenaaminen on osa työtäni.

Pyrin siihen, että myös työntekijäni voivat nauttia työstään. Jos työ on mielekästä, se kuormittaakin vähemmän. Meillä onkin työyhteisössä mahtava ilmapiiri.

 

Jari ”Bull” Mentula
Yrittäjä, valmentaja

***
Suomen Ekonomit on mukana SuomiAreenalla. Keskustelemme työajan tuottavuudesta ja hyvinvoinnista. Suoritimme ihmiskokeen, saimme vastauksia. Testihenkilöiden havaintoja mm. ajanhallinnasta, johtamisesta ja palautumisesta julkistetaan tässä blogisarjassa joka viikko ennen SuomiAreenaa. Testihenkilöt seurasivat ajankäyttöään Ekonomien Aikani-mobiilisovelluksella.