Avainsana-arkisto: itsensä johtaminen

Ajanhallinnan ihmiskoe: Yhteistyö ja olennaiseen keskittyminen tuovat tehokkuutta

Tavallinen arkipäivä on kiireinen ja täynnä kokouksia, tapaamisia, verkostoitumista ja johtamista. Elämä on yhtä aikataulua, ja odotankin aikataulutonta aikaa läheisten kanssa.

Illat vietän perheen tai harrastuksien parissa. Ellen sitten ole vapaaehtoishommissa, mitä sattuu aika usein.

Menen nukkumaan yöllä yhden maissa. Pidän kiinni siitä, että saisin vähintään viisi tuntia unta. Siitä olen oppinut olemaan tinkimättä.

 

Pitää myös osata sanoa ei

Joudun usein kieltäytymään lukuisista yhteistyöpyynnöistä ja -kutsuista. Yritän tällä tavalla tasapainottaa työn ja vapaa-ajan.

Ajankäytön hallitsemiseksi sovellan seuraavia vinkkejä:

  1. Määritä tavoitteet kirkkaasti
  2. Johtamisen kannalta yksi iso asia päivässä riittää
  3. Pidä kalenterissa etäpäiviä/ajatteluhetkiä
  4. Karsi kaikki epäolennaiset menot
  5. Tee vain asioita, joihin uskot
  6. Delegoi, delegoi, delegoi = luota, luota, luota
  7. Yhteistyö on myös vastuun jakamista
  8. Kaikkea ei tarvitse saada heti, löysää kunnianhimoa
  9. Ole armollisempi itsellesi ja muille

 

Tehokkuus syntyy olennaiseen keskittymisestä

Työn tehokkuus syntyy olennaiseen keskittymisestä, turhan karsimisesta, priorisoinnista, vanhasta luopumisesta sekä selkeistä tavoitteista.

En halua maksaa ihmisille työtunneista vaan lopputuloksesta. Etätyö ja joustavat työajat, hyvät työvälineet sekä rakentava työilmapiiri lisäävät tehokkuutta sekä innovatiivisuutta.

 

Työ ja yhteistyö opettavat

Kaikki hyvät asiat on saatu aikaiseksi porukalla työyhteisöissä, joissa olen saanut olla mukana. Olen oppinut kaiken osaamani ihmisten erilaisuudesta, jokaisen voimavarojen käyttöön ottamisesta sekä johtamisesta työni kautta.

Äskettäin sain ihanaa palautetta kun tein ”huoneisiin pistäytymistä”. Eräs työntekijä sanoi, että oli jo odottanut kauan tätä ”piipahdusta”. Arki ratkaisee, rinnalla kulkeminen, yhdessä tekeminen.

 

Marianne Heikkilä
Toiminnanjohtaja, Marttaliitto

***

Suomen Ekonomit on mukana SuomiAreenalla. Keskustelemme työajan tuottavuudesta ja hyvinvoinnista. Suoritimme ihmiskokeen, saimme vastauksia. Testihenkilöiden havaintoja mm. ajanhallinnasta, johtamisesta ja palautumisesta julkistetaan tässä blogisarjassa joka viikko ennen SuomiAreenaa. Testihenkilöt seurasivat ajankäyttöään Ekonomien Aikani-mobiilisovelluksella.

Ekonomi: oletko turvassa yt-myllerryksessä?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Alkuun muutama numerofakta. Suomen Ekonomien jäsenistä noin 4,3 % on työttömänä. Kun huomioon otetaan kaikki ekonomeiksi valmistuneet, myös ei-jäsenet, on ekonomien työttömyysaste noin 6,4 %. Palkansaajajäsenten työttömyys kokonaisuudessaan on noin 5,6 %.

Puhtaasti näiden lukujen pohjalta voi sanoa, että liiton jäsenyydestä on hyötyä työllistymisen näkökulmasta. Jäsenyhdistysten tarjoaman toiminnan kautta syntyy yhteyksiä ja verkostoja, joista on hyötyä omalla uralla.

Yt-prosessin piiriin joutuu yhä useampi

Mutta palataanpa otsikkoon: eikö kauppakorkeakoulu takaakaan varmaa leipäpuuta eläkepäiviin asti? Ei, valitettavasti ei takaa. Yritysten tehostamistoimet ovat viime aikoina osuneet erityisesti keskushallintoihin ja väliesimiestasoihin; siis tämän päivän tyypillisiin ekonomitehtäviin.

Helsingin Sanomissa jokin aika sitten uutisoidun gallupin mukaan esimiesten ja asiantuntijoiden kokema työttömyyden uhka on kasvanut. Suurin osa Ekonomienkin palkansaajajäsenistä on helposti yt-prosessin piirissä ja jopa johtoa on saneerattu. Merkittävä havainto on myös se, että mitä enemmän ekonomeja työnantajaryhmä/-konserni työllistää, sen helpommin yt-mankeliin päätyy.

Useissa isoissa yrityksissä on käyty ylempiä toimihenkilöitä koskevia yt-neuvotteluja, joissa irtisanomisperusteina on käytetty tuotannollisia, ei taloudellisia syitä. Näissä tilanteissa näkee, kuinka toisesta ovesta työnnetään ulos osaavaa väkeä ja toisesta ovesta napataan samalla uusia osaajia sisään. Todella hämmentävää.

Osaamisvaje vai johtamisongelma?

Perusväite firmoissa kuuluu, että meillä vanhoilla työntekijöillä ei ole nykyisen digitalisaatiohypen vaatimaa osaamista. Enemmän tuntuu kuitenkin siltä, että me pitkän linjan puurtajat olemme aikojen kuluessa onnistuneet hinnoittelemaan itsemme niin hyvin, että olemme yhtäkkiä liian kalliita. Vai vain yksinkertaisesti liian vanhoja? Miksi kokemusta ei työelämässä enää tunnuta arvostavan?

Osaamisvaje ei ekonomikunnan osalta ole uskottava väite. Onko ongelma siis jälleen kerran johtamisessa? Onko esimiespolku ainoa tapa edetä uralla, jolloin liian usein erinomaisesta asiantuntijasta leivotaan keskinkertainen esimies? Oma kokemukseni ja näppituntumani sanovat, että johtamisen haasteet ovat keskeinen kysymys.

Yt-lain puitteissa käydään myös hyvää keskustelua

Onko yt-laki sitten automaattisesti irtisanomislaki? Pikaisesti tulkiten se vaikuttaa siltä, mutta koko lakia tarkastellen tämä on väärä ja harmillinenkin näkökulma.

Yt-laki on käytännössä se laki, jonka puitteissa tapahtuu kaikki työntekijöiden ja työnantajien välinen yhteistoiminta oli kyse sitten esim. organisoinnista tai työehtojen muuttamisesta. Sen puitteissa tapahtuu siis todella paljon myös hyvää, yrityksen asioita edistävää keskustelua. Paikallisen sopimisen merkityksen lisääntyessä näitä keskusteluja käydään varmasti yhä enemmän.

Toivon, että Suomen Ekonomit on valmistautunut tukemaan kaikkia niitä jäseniään, jotka paikallisia neuvotteluja käyvät ja paikallisia sopimuksia tekevät. Olivat he sitten kummalla puolella pöytää tahansa. Voin kokemuksesta sanoa, että ne keskustelut poikkeavat aika lailla työpaikan tavanomaisista keskusteluista

Esa Vilhonen
Akavalainen henkilöstön edustaja OP:n keskusyhteisökonsernissa
Liittoneuvoston jäsen, Suomen Ekonomit

Ekonomit on tukenasi kaikissa työurasi käänteissä. Lue lisää yt-neuvotteluprosessista Ekonomien nettisivuilta.

Tuottavuutta hyvällä johtamisella?

Ammatillisen kehittymisen asiantuntija Anu Varpenius, Suomen Ekonomit

Suomen Ekonomien tämän vuoden pääteemana on tuottavuutta hyvällä johtamisella. Niinpä olenkin viime aikoina paljon pohtinut, että mitä se oikein tarkoittaa.

Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että hyvinvoivat ja motivoituneet ihmiset tekevät työnsä paremmin ja ovat siis tuottavampia.

Mutta mitä hyvä johtaminen oikein on? Siitäkin tai sen puutteesta on puhuttu niin kauan kuin minä muistan ja kirjoitettu valtava määrä kirjoja ja erilaisia tutkimuspapereita.

Miksi se sitten on käytännössä niin vaikeaa?

 

Haluatko kehittyä esimiehenä ja johtajana?

Esimieheksi tai johtajaksi ei synnytä, vaan se on tai ainakin sen pitäisi olla tietoinen valinta. Olenko minä aidosti kiinnostunut ihmisistä ja siitä, miten voin auttaa heitä onnistumaan ja kehittymään? Haluanko itse kasvaa ihmisenä ja laittaa yhteisen edun oman etuni edelle?

Jos olet kiinnostunut kehittymään esimiehenä ja johtajana, Suomen Ekonomien esimieskoulutuksissa eli EkonomiEsimies –kokonaisuudessa voit perehtyä teemaan eri tavoin.

Kaikissa koulutuksissamme on kantavana perusajatuksena hyvä ja kestävä johtaminen.

Työskentelytapa on usein hyvin coachaava ja kysymyksiäkin herättävä. Yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta ei useinkaan ole, vaan me autamme sinua löytämään oman esimiesidentiteettisi ja tapasi toimia sekä kehittyä. Johtajaksi ei kasveta päivässä, vaan kehitytään työssä joka päivä.

 

Ole johtaja, jollaista olet aina itsellesi toivonut

Mielestäni tässä yhteydessä voidaan puhua myös oman itsensä johtamisesta. Vaikka et olisikaan esimiestehtävissä, meillä jokaisella on tärkeä rooli koko organisaation ilmapiirin ja johtamiskulttuurin rakentamisessa.

Arvostanko minä kollegoitani, pidänkö ja välitänkö heistä? Kunnioitanko heitä ihmisinä ja luotanko heihin? Nämä ovat varmasti hyvän johtamisen tärkeimmät kysymykset.

Niinpä haastankin jokaisen ekonomin, juuri sinut! Mieti, mitä itse voit tehdä oman organisaatiosi paremman johtamisen eteen. Yksikin asia riittää ja sen vaikutus voi olla yllättävän suuri. Simon Sinekin sanoin: ”ole johtaja, jollaista olet aina itsellesi toivonut”.

Erinomaista hyvän johtamisen vuotta 2016!

 

Anu Varpenius
Asiantuntija, osaamisen kehittäminen, Suomen Ekonomit

Tutustu EkonomiEsimies –kokonaisuuteen
Ilmoittaudu tapahtumiin

Sykemittarista kompassiin, oravanpyörästä mielekkään työn poluille

Suomen talouteen kaivataan tuottavuusloikkia ja lääkkeiksi tarjotaan kustannussäästöjä, työajanpidennyksiä ja ainaista tehostamista. Moni ammattilainen juoksee kuitenkin jo nyt työn oravanpyörässä itsensä henkihieveriin. Tahti vain kiihtyy, eikä maaliviivaa näy.

Itsensä tuunaaminen ei riitä

Oravanpyörässä juoksijat halutaan pitää hyvässä kunnossa. Tuleehan kalliiksi, jos porukka käy vajaateholla tai peräti uuvahtaa. Siksi tarjolla on erilaisia työhyvinvointikikkoja: jumppakortteja, tietoisen läsnäolon ja ajanhallinnan kursseja sekä valovoimaisia “näin minusta tuli sisäinen start up –sankari” – luennoitsijoita.

Yksilöön keskittyvä työhyvinvointitoiminta ei kuitenkaan pureudu ongelmien perimmäisiin syihin, eli työelämän käytäntöihin. Itseämme tuunaamalla voimme toki oppia hivenen tehokkaamman, nopeamman ja tietoisemman juoksuaskeleen.

Mutta kuka kyseenalaistaisi itse oravanpyörän?

Huomio käytäntöihin

Ammattilaisten valmentamisen, terapoinnin ja lääkitsemisen sijaan kriittistä huomiota tulisi suunnata työelämän ja työpaikan käyntäntöihin. Juoksuinto loppuu nimittäin usein siihen, ettemme enää tiedä, miksi juoksemme.

Vakiintuneiden käytäntöjen ylläpitämässä oravanpyörässä ammattilaiselle jää liian vähän (jos lainkaan) tilaa pohtia työnsä merkitystä, vaikuttaa sen päämääriin tai siihen, miten työtään tekee. Kuitenkin juuri ammatillinen vapaus olisi erityisesti asiantuntijatöissä avain luovuuteen ja työn mielekkyyteen.

Työn itseisarvoinen merkitys

Työn mielekkyys syntyy tunteesta, että omalla työllä on jokin itseisarvoinen merkitys. Välineelliset tavoitteet, kuten kilpailukyky tai numerolla mitattava tulos eivät aina riitä tavoittamaan sitä, mikä on hyvää työtä.

Laatuinsinöörille hyvä työ voi tarkoittaa esimerkiksi huolellisesti tehtyä dokumentointia, tuotekehittäjälle tuotteen käytettävyyttä, opettajalle ymmärryksen lisäämistä ja sairaanhoitajalle aikaa potilaan kohtaamiseen.

Haastetaan oravanpyörä

Tuoreessa kirjassamme “Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle” kerromme esimerkkejä eri alojen ammattilaisista, jotka ovat ryhtyneet tuunaamaan oravanpyörää ja vallanneet tilaa mielekkäälle työlle.

Haastamme pohtimaan, millaiset itsestäänselvyyksiksi muuttuneet käytännöt ylläpitävät oravanpyörää ja miten niitä voisi kyseenalaistaa tai määritellä uudelleen ammatillisia hyveitä vaalien. Vaihtamalla sykemittarin karttaan ja kompassiin etsimme mielekkään työn lähteille vieviä polkuja ja tarjoamme voimavaroja ammatillisen toimijuuden yhteisölliseen vahvistamiseen.

Kirsi LaPointe Työelämäntoisinajattelijat blogi
KTT

Elina Henttonen
KTT

 

Kirja tarjous Suomen Ekonomien jäsenille:

Tilaa uutuuskirja Työelämän toisinajattelijat suoraan kustantajalta tarjoushintaan 25 € (ovh 29 €). Mainitse tilauksen yhteydessä tarjoustunnus EKONOMI. Tilaukset sähköpostilla: tilaukset@gaudeamus.fi.

Kirjan mukana toimitetaan lasku. Ei postikuluja tai laskutuslisiä.

Elina Henttonen & Kirsi LaPointe: Työelämän toisinajattelijat. Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Gaudeamus 2015

Lisätiedot: Outi Kitti, outi.kitti@gaudeamus.fi, 050 5401 299

Kuva Työelämän toisinajattelijat Tiilet

Ekonomin koulutus antaa hyvän pohjan yrittäjyydelle

Barbro Kanerva

Olen joskus kuullut sanottavan, että ekonomi tietää liikaa ryhtyäkseen yrittäjäksi. Olen asiasta eri mieltä. Ekonomi tietää juuri sopivasti pärjääkseen hyvin yrittäjänä.

Toimittuani nyt yli 20 vuotta yrittäjänä  olen ollut erittäin  tyytyväinen saamaani kaupalliseen koulutukseen ja  siihen tarvittavaan käytännön kokemukseen työurani alkutaipaleella. Monta kertaa olen miettinyt  miten henkilöt, joilla ei ole tällaista pohjaa pärjäävät alkuvuosina yrittäjinä.

Kauppakorkea on siitä hyvä opinahjo, että se antaa perustietoa monista liikkeenjohdollisista aiheista vaikka itse oppiminen ja käytäntöön soveltaminen tapahtuu työpaikalla.

Näistä perustiedoista  on paljon hyötyä kun ryhtyy yrittäjäksi. Alussa pitää hallita ainakin  tietyt hallinnolliset rutiinit jotta  toiminta saadaan pyörimään.

Vaikka ekonomin koulutus antaakin hyvät eväät hoitaa esimerkiksi kirjanpitoa itse suosittelen lämpimästi  tilitoimiston käyttöä tässä asiassa. Lainsäädäntö muuttuu usein ja sen seuraaminen vie kallisarvoista aikaa, joka on pois varsinaisesta busineksen pyörittämisestä.

 

Sisäinen palo kuuluu yrittäjyyteen

Useasti kuulee puhuttavan siitä että  ekonomit ovat osa-aikayrittäjiä. Tämä saattaa sopia joillekin aloille, mutta minulle sana yrittäjä tarkoittaa sitä, että  tehdään  palolla töitä omassa yrityksessä kokopäiväisesti.

Yrittäjyyteen pitää mielestäni olla sisäinen palo. Yrittäjäsana on  suomenkielessä epäonnistunut. Se ei kuvaa sisäistä paloa. Ruotsiksi sanotaan ”företagare”, joka tarkoittaa ryhtyä toimeen. Yrittäjä on usein toimelias ladun avaaja.

Asenteella on suuri merkitys. Ensin ajattelemme ja sitten vasta toimimme. Ellei sana yrittäjä herätä innostusta, sen tilalle pitää löytää uusi, kuvaavampi sana omalle toiminnalle. Itse käytän itsestäni businessvalmentaja-nimikettä.

Yrittäjäksi ei kannata lähteä jos on luonteeltaan varovainen ja haluaa ylläpitää status quota. Yrittäjänä toimiminen vaatii epävarmuuden sietämistä ja nopeita muutoksia jo vakiintuneissakin asioissa.

Hyvä tapa on hankkia itselleen kokenut yrittäjä mentoriksi. Se on arvokasta, varsinkin yrittäjän alkutaipaleella. Suomen Ekonomeilla on mentoritoimintaa, jota  kannattaa hyödyntää. Toimin itsekin mentorina ja koen sen hyvin antoisaksi.

 

Tavoitteet motivoivat

Kaikessa toiminnassa, mutta erityisesti  yrittäjänä, on hyvä olla tavoitteita: vuodelle, kuukaudelle, viikolle, päivälle – riippuen tehtävästä ja toimialasta. Kun on tavoitteet kunnossa, tietää suurin piirtein, koska on päivän tai viikon tehtävät suoritettu. Silloin voi irrottautua työstä ja tehdä jotain muuta, jotta akut taas lataantuvat.

Motivaatiohan syntyy juuri tavoitteista ja niiden toteutumisesta. Tavoitteet ja niiden seuranta tuovat myös turvallisuuden tunteen, kun tietää mihin on menossa ja missä mennään tällä hetkellä.

Usein kuulee sanottavan, että yrittäjä on aina työssä ja on siksi huono malli muille. Moni yrittäjä tekee paljon työtä siksi, että hänellä on tämä sisäinen palo työtään kohtaan. Hän nauttii työn tekemisestä eli on motivoitunut.

Motivoitunut ihminen voi yleensä hyvin. Jos päivittäinen työ tuo tarpeeksi sosiaalisia kontakteja, ei yrittäjä vapaa-aikana kaipaa sellaisia aktiviteettejä.

 

Terve yrittäjä on hyvä malli muille

Työterveyshuollossa yrittäjä käy harvoin. Ei yrittäjä kierrä terveydenhuollon tarjoajia kaukaa pelosta, vaan siksi ettei hän tarvitse niitä palveluja. Työstään pitävä ja motivoitunut yrittäjä ei paljon sairastele.

Jos yrittäjällä on yksikin työntekijä, hänen pitää järjestää työterveyshuolto. Yksinyrittäjänä hänestä ei olla kiinnostuneita.

Tämä on mielestäni väärin. Suomen Ekonomien tavoitteena onkin saada myös yrittäjäekonomien sosiaaliedut samalle tasolle kuin palkansaajien. Tämä epäkohta kertoo siitäm kuinka alkeellisella tasolla suhtautuminen yrittäjyyteen oli näitä sääntöjä laadittaessa. Valitettavasti taso on edelleenkin alhainen.

Suhtautumisemme yrittäjyyteen on ristiriitainen. Kaikki tiedämme, että pk-sektori on suuri työllistäjä. Kuitenkin yrittäjän tielle laitetaan valtiovallan taholta turhan paljon esteitä alkutaipaleesta lähtien. Yrittäjäksi aikovat ovat yleensä sitkeitä, joten he selviävät esteistä, mutta kuinka monta yrittäjää saisimme tähän maahan, jos alkutaival olisi helpompi?

Jos kaikki ryhtyisivät yrittäjiksi, poistuisi maamme työttömyys ja terveydenhuollon kustannukset laskisivat roimasti, koska tavoitteiden kautta ihminen  motivoituu ja aktivoituu. Aktiivinen ihminen on positiivinen ja positiivinen ihminen on tunnetusti terveempi kuin negatiivinen.

 

Barbro Kanerva
KTM, Master licensee, businessvalmentaja
Oy Barcon Ab/LMI-Finland

Yrittäjä tarvitsee suunnitelmat elämään, liiketoimintaan ja yrityksen myyntiin

Minna Ekblom

Elämänsuunnitelman (engl. life plan) ja liiketoimintasuunnitelman (engl. business plan) lisäksi yrityksen myyntisuunnitelman (engl. exit plan) tekeminen jo liiketoimintaa suunniteltaessa helpottaa suuresti yrittäjäksi ryhtymistä ja yrittäjänä olemista.

Elämänsuunnitelmaa työstettäessä itse liiketoimintasuunnitelmasta tuleekin sen orgaaninen osa. Tämä järjestys helpottaa myös luopumista liiketoiminnasta, kun ei enää halua tai pysty jatkamaan.

Mikä siis on tämä elämänsuunnitelma?

Olen viimeisen vuoden vetänyt 50+ -vuotiaille yrittäjiksi aikoville valmennusta. Keskeisin havainto on ollut juuri tämä elämänsuunnitelman uupuminen. Itse asiassa koko elämänsuunnitelman konsepti tuntuu olevan uusi!

Kuitenkin, jos liiketoimintasuunnitelmaa lähdetään tekemään ikään kuin tyhjästä ennen elämänsuunnitelmaa, on kuin laittaisi kärryt hevosen eteen.  Elämänsuunnitelmaa työstettäessä suosittelen lämpimästi tueksi yksilövalmennusta (coachingia).

 

Elämänsuunnitelmaa varten työstetään:

  • omaa tarvehierarkiaa
  • omaa arvojärjestelmää
  • omia vahvuuksia ja niiden käyttöä
  • vahvaa tunnetta tekemisensä tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä
  • elämäntyyliin ja taloudellisiin toiveisiin liittyviä käytännön seikkoja.

Nämä kuusi osa-aluetta yhdessä muodostavat elämänsuunnitelman, joka siis itse kullakin on uniikki.  Tätä valmistelevaa työtä ei voi kenellekään delegoida, eikä sen tarpeellisuutta voi ylikorostaa.

Lienee itsestään selvää, miten liiketoimintasuunnitelman tekeminen onkin yhtäkkiä huomattavasti helpompaa, selkeämpää, kevyempää ja HAUSKEMPAA! Yrittäjyyden siis on tarkoitus olla (myös) kivaa ja tuntua siltä omalta jutulta eikä kiviriipalta, joka imee ihmisen kuiviin.

Elämänsuunnitelman työstämisen hyvissä ajoin luo olosuhteet, joissa konkreettisesti huomaakin ottavansa itse elämastään, menestyksestään ja onnestaan vetovastuun.

 

Suunnitelmallinen exit

Elämänsuunnitelma on myös aivan omiaan usein tuskaisan luopumisen eli exitin suunnittelussa.  Yritystoimintaa suunniteltaessa – oli se sitten perustamalla tai omistajanvaihdoksen kautta aloitettua – elämänsuunnitelma auttaa yrittäjää käsittelemään suhdettaan luopumiseen ajoissa.

Ei yritykseen tarvitse sitoutua hamaan tappiin saakka. On täysin mahdollista – ja miksei jopa toivottavaa – mietiskellä jo alkuvaiheessa, milloin ja millä lailla mieluiten yrityksestä voisi luopua.  Tämä osaltaan edesauttaa aivan luonnollisesti sitä, että yrityksen myyntikuntoa dynaamisesti mietitään ja työstetään.

Yritystoiminnan keskiössä on ihminen, yrittäjä ja hänen oma yrittäjäidentiteettinsä ja motivaationsa lähteet.  Elämänsuunnitelma ja liiketoimintasuunnitelma eivät ole toisistaan riippumattomat erilliset kokonaisuudet.  Yhdessä ne ovat parhaimmillaan dynaaminen, orgaaninen kokonaisuus, joka tukee menestyksekästä yrittämistä.

Näin muodostuu vahvan ja kestävän yrittäjyyden malli. Yrittäjän kokonaisvaltainen hyvinvointi on kohdallaan ja näin yritystoiminta antaa energiaa ja voimaannuttaa tekijäänsä.

 

Minna Ekblom
KTM, Yritysvalmentaja, Coach ja yrittäjä
Projektipäällikkö ESR-hankkeessa Yrittäjäuralle 50+v, Rastor Oy

Kirjoittajalla on vankka omakohtainen 25 vuoden kansainvälinen työ- ja elämänkokemus sekä kv- korporaatiourasta että yrittäjyydestä. Lisätietoja: www.minnaekblom.com
Twitter / LinkedIn: Minna Ekblom

Jo joutui armas aika

SEFEn koulutuspoliittinen asiamies Minna Nieminen

Siitä päivästä lähtien kun kouluissa kajahti ilmoille Suvivirsi, mielessäni on pyörinyt vain yksi ajatus: KESÄLOMA.

Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että ennen kesälomaa maailma on (jälleen kerran) tehtävä valmiiksi. Niin tälläkin kertaa. Vaikka mieli jo huomaamatta vaeltelee kesäniityille, ”ennen kesälomia” -työlistani vain pitenee. Kun saan yhden homman hoidettua, kolme uutta on jo puskemassa takavasemmalta.

Koska meissä kaikissa, ainakin minussa, asuu pieni vallankumouksellinen, olenkin pohtinut sitä, MIKSI meidän pitää ennen kesälomia tehdä töitä kuin heikkopäisten? Jos en saa työpöytää tyhjäksi ennen kesälomaa, katoavatko työt johonkin sillä välin kun lomailen?

Paperipinot ovat toistaiseksi odotelleet minua samassa paikassa vielä elokuussakin, kun olen palannut lomilta.

Joten mitä siitä, jos jokin sähköposti jää vastaamatta tai työpöytä siivoamatta ennen lomia. Kun loma alkaa, laitan poissaoloviestin päälle, suljen työpuhelimen ja -sähköpostin ja LOMPS. Loma on minun omaa aikaani, joka ei ole myytävänä.

 

Loman jälkeen alkaa ”uusi työvuosi”

KOSKA olen kesälomalla oikeasti lomaillut ja ladannut akkuni sellaisella tekemisellä, josta pidän, olen elokuussa jälleen valmis tarttumaan uudella tarmolla työhöni ja sen haasteisiin. Mieleni kaipaa uusia virikkeitä ja mahdollisuuksia kehittyä. Olen valmis uudelle.

Minun vuoteni alkaa oikeastaan elokuussa, vähän kuin koululaisilla. Ehkä juuri siksi myös Suvivirsi merkitsee minulle eräänlaista työvuoden päätöstä.

”Nyt siunaustaan suopi  taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon”

Kesäloma alkaa ja minä olen vielä hengissä tämänkin hektisen työvuoden jälkeen. Hyvä minä! Hyvä me!

LOMPS

 

Minna Nieminen
Koulutuspoliittinen asiamies, Ekonomiliitto (tavattavissa jälleen elokuussa)

Uhkaako osaamisvaje?!

Ammatillisen kehittymisen asiantuntija Anu Varpenius, Suomen Ekonomit

SEFE toteutti loppuvuodesta 2013 osaamisen johtamisen tutkimuksen yhdessä kumppaninsa Onwayn kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka osaamista johdetaan organisaatioissa, mikä on yksittäisille osaajille tärkeää ja miten osaamisen johtaminen kehittyy tulevaisuudessa.

Kohderyhmänä olivat sekä esimiehet että asiantuntijat. SEFEn jäsenistähän noin puolet toimii esimies- ja johtotehtävissä.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. Asiantuntijoiden ja esimiesten kokemukset osaamisen johtamisen onnistumisesta ovat nimittäin ristiriidassa keskenään.

Asiantuntijat itse ovat sitä mieltä, että heidän motivaationsa ja kykynsä kehittää osaamistaan on korkealla tasolla, kun taas esimiehet näkevät tässä haasteita. Sen sijaan esimiesten mielestä heillä itsellään on kyky tunnistaa tarvittava osaaminen ja näyttää suuntaa, mistä alaiset ovat eri mieltä.

Tutkimuksen mukaan osaamisen johtamisen haasteet näyttävätkin olevan erityisesti johtamisongelma.

Mistä sitten oltiin samaa mieltä?

Sekä esimiehillä että asiantuntijoilla oli yhtenevä näkemys tulevaisuuden osaamistarpeista. Molemmat ryhmät kokivat, että työn merkityksellisyys ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen tulevat jatkossa olemaan entistä tärkeämpiä työpaikan valintakriteereitä. Samoin uskottiin, että eri tehtävien hoitamiseen tarvitaan tulevaisuudessa yhä laaja-alaisempaa osaamista.

Myös oman organisaation sisällä tarvitaan uutta osaamista. Mutta mikä huolestuttavinta, ekonomit uskovat, että organisaatiot eivät kuitenkaan aio lisätä panostusta osaamisen johtamiseen, mistä seuraa väistämättä osaamisvaje!

 

Haaste: puhu osaamisesta ja sen johtamisesta työpaikallasi!

Kilpailu osaajista tulee siis kiihtymään. Tulevaisuudessa parhaat organisaatiot houkuttelevat tarvitsemaansa osaamista ja alansa parhaita työntekijöitä, jotka haluavat kehittyä edelleen. Nämä taas houkuttelevat ympärilleen motivoituneita ja oppimishaluisia nuoria.

Oppiminen ja itsensä kehittäminen jatkuvat työelämään siirtymisen jälkeen läpi koko työuran. Osaajista pidetään kiinni kannustamalla jatkuvaan kehittymiseen ja palkitsemalla onnistumista sekä antamalla tilaa myös epäonnistua.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä SEFEn ja meidän jokaisen ekonomin näkökulmasta?

Ekonomeilta halutaan liiketoiminnan ymmärrystä, yrittäjyyttä ja kykyä verkostoitua. Tulevaisuudessa meidän on myös otettava suurempi vastuu itsemme ja osaamisemme johtamisesta. Tiedon määrän lisääntyessä tulee entistä tärkeämmäksi myös taito hallita tietoa ja poimia siitä olennainen nopeasti.

Me SEFEssä autamme jäseniämme eri tavoin ja kehitämme ekonomien valmiuksia kohdata tulevaisuuden haasteita. Järjestämme muun muassa koulutustilaisuuksia eri puolella Suomea. Teemoina ovat esimerkiksi oman osaamisen tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen sekä itsensä johtaminen muutoksessa.

Se ei kuitenkaan yksistään riitä.

Niinpä haastankin jokaisen ekonomin, esimiehen ja asiantuntijan, ottamaan osaamisen ja sen johtamisen puheeksi omalla työpaikallaan ja tekemään asialle jotain. Yhdessä voimme voittaa myös meitä uhkaavan osaamisvajeen. Olethan mukana?

 

Anu Varpenius
Ammatillisen kehittymisen asiantuntija, SEFE

Milloin olet viimeksi antanut palautetta itsellesi?

Suomen Ekonomien uravalmentaja Hannele Heikinheimo

Miksi antaisin itselleni palautetta? Olenko antanut koskaan itselleni palautetta? Eikö palautteen tulisi tulla muilta? Henkilöiltä, joiden kanssa olen tekemisissä, joiden kanssa teen töitä, joita kohtaan, jotka pystyvät ulkopuolisena arvioimaan tekemisiäni.

Arvioimaan! Tätä on hyvä pohtia tarkemmin.

Mitä palaute oikeastaan on? Palaute mielletään usein ulkopuolisen arvioinniksi ja arvosteluksi työsuorituksesta tai tavasta toimia. Mittarina voivat olla esimerkiksi työn laatu, nopeus, tehokkuus, asetettujen tavoitteiden saavuttaminen.

Olet tehnyt jotain hyvin. Olet saavuttanut tavoitteesi. Mittarit ovat täyttyneet.

Tai palaute liittyy käyttäytymiseesi. Kuinka olet esimerkiksi toiminut eri tilanteissa, huomioinut muut, ottanut vastuuta, ottanut vastaan palautetta.

Mitä muuta palaute voisi olla? Kannustusta yrittää uudelleen, kannustusta ideointiin, uuden kehittämiseen,  itsensä kehittämiseen, rohkeisiin ratkaisuihin, uskallusta olla oma itsensä.

Usein odotamme palautteen tulevan muilta. Palautteeseen ei kuitenkaan tarvita ulkopuolista henkilöä.  Voit käydä vuoropuhelua itsesi kanssa.

Itselle ei ole helppoa ja luontevaa antaa palautetta.  Herää myös kysymys, miten voin edes arvioida itseäni?

 

Kuinka annan itselleni palautetta?

Voit antaa itsellesi positiivista palautetta, kannustaa ja rohkaista itseäsi. Voit haastaa itsesi. Voit olla myös  kriittinen, mutta rakentava oman toimesi arvioija. Voit antaa itsellesi arvosanoja onnistumisista,  kiittää itseäsi ja kannustaa. Kun olet asettanut itsellesi tavoitteita pohdi, ovatko ne sinulle sopivia.

Jos vastasit kyllä, sinun on helppo nähdä myöhemmin, saavutitko tavoitteesi. Jos et niitä saavuttanut, ole rehellinen itsellesi. Ole myös armollinen itsellesi. Uskalla antaa itsellesi positiivista palautetta myös tilanteessa, jossa muiden mielestä et ole ehkä täysin onnistunut. Olethan tehnyt parhaasi. Olet yrittänyt.

Ehkä sinulle asetettu tavoite ei ollut sopiva? Mitä voin tästä oppia? Miten jatkossa?

Entä voinko palkita itseäni? Lupaus hemmotella itseäsi onnistuneen suorituksen jälkeen motivoi. Löydä sinulle sopiva motivointiporkkana!

Tarvitsenko palautetta? Uskallan väittää, että myös oma  palaute kannustaa, lisää itsetuntoa, toimii oivana motivoinnin ja työhyvinvoinnin lähteenä, oivalluttaa, aktivoi kehittämään ja kehittymään. On tärkeää antaa itselle palautetta riittävän usein, systemaattisesti ja itseäsi arvostaen. Muista myös spontaani palaute. Kiitos itselle ”tämän tein hyvin” on usein riittävä.

Lopuksi haluan aktivoida sinut palaute-talkoisiin. Olethan mukana!

Hannele Heikinheimo
Asiantuntija, ammatillinen kehittyminen ja uravalmennus, SEFE

Rohkeasti työelämässä eri-ikäisinä

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Ystäväni on kohta 60-vuotias, hyvän ja monipuolisen asiantuntijauran tehnyt maisteri. Keskusteluissamme olemme monesti miettineet työn merkityksellisyyttä, omien rajojen haastamista ja ikuista haluamme kehittyä.

Ja sitten hän sai tarjouksen: ryhdytkö vetämään kolmen maan yli menevää työyhteisöä ja melkoista kannattavuushaastetta? Ja hän sanoin tavalleen uskollisena että kyllä.

Tuon kyllä – vastauksen jälkeen hän pysähtyi miettimään, ettei ollut ollut kahteenkymmeneen vuoteen esimiehenä, eikä koskaan ennen taloudellisesti vastuussa niin isosta budjetista, saati ollut kolmen eri kulttuurin keskellä ilman osaa paikallisista kielistä. Mutta hän uskoi omaan osaamiseensa ja kehittymismahdollisuuksiinsa.

Kunpa useammat uskoisivat! Rekrytointipöydän molemmilla puolilla.

Istuin viime viikolla seminaarissa, jossa yleisöstä esitettiin kysymys, kannattaako työnantajan enää kouluttaa ikääntyviä työntekijöitä, kohta ne kuitenkin jäävät jo pois. Mikä kysymys!

Kysymykseen vastannut henkilöstöjohtaja vei teeman henkilökohtaiselle tasolle. Hän kertoi olevansa erinomainen esimerkki siitä, kuinka hän ilmaisi olevansa halukas ottamaan haltuunsa organisaatiolle tärkeän uuden toiminnon ja hän siihen kouluttautui.

On äärimmäisen tärkeää, että organisaation koko henkilöstöä kehitetään niissä tehtävissä missä he ovat toimimaan parhaalla mahdollisella panostuksella, tai uusissa haasteissa ja tehtävissä, joihin heillä on motivaatiota edetä. Ja tämä kaikki iästä riippumatta.

 

Eri-ikäisten johtamisessa pakettiratkaisujen sijaan yksilön kohtaamisesta

Eri-ikäisten johtamisen keskustelussa unohdetaan helposti yksilö. Puhutaan nuorista, ruuhkavuosissa olevista tai ikääntyvistä, aivan kuin nuo olisivat yhtenäisiä ryhmiä, joille voidaan tarjota kaikessa pakettiratkaisuja, puhutaan sitten kehittymisestä, työelämän joustoista tai motivaatiosta.

Todellisuudessa kysymys on lähijohtamisen ytimestä. Jokainen työntekijä on yksilö, joka pitää myös kohdata aidosti yksilönä. Sitä ihmiset työelämässä odottavat.

Niputtamalla ihmiset iän mukaan yhteen, tehdään ikäjohtamisen näkökulmasta perustavaa laatua oleva virhe. Se ei tarkoita, ettei meidän tule tietää ikäsidonnaisia ilmiöitä tai ettemme tunnista työkyvyn ylläpitämiseen liittyviä erityispiirteitä. Hyvä lähijohtaminen on taustojen tunnistamista, mutta yksilöiden kohtaamista.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, SEFE