Avainsana-arkisto: itsetuntemus

Punkkariyrittäjä seuraa intohimoaan ja murtaa muureja

Riina Laaksonen

Tein reilu kaksi vuotta sitten syksyllä rohkean ratkaisun, hyppäsin intohimoni vietäväksi ja perustin oman yrityksen. Minulle oli selvää, että jos lähden yrittäjäksi, teen sen täysillä, eli irtisanoudun työstäni ja laitan kaiken osaamiseni ja kaikki resurssini peliin.

Miksi yrittäjäksi

Tulen yrittäjäsuvusta. Olen kuullut tiettyjen ominaisuuksien periytyvän jo äidinmaidossa; yrittäjyys on varmasti se, mikä minulle on periytynyt.

Yrittäjäksi ryhtyminen kyti mielessäni jo vuosia ennen oman yrityksen lopullista perustamista. Mielessäni oli useita hyviä ideoita, mutta jostain syystä olin valmis vasta pidemmän pohdiskelun jälkeen. Oikealla hetkellä kaikki loksahti kohdalleen ja sain perustaa yrityksen, jossa pystyin yhdistämään kokemukseni business-maailmasta ja liikunta-alalta. Idea tästä konseptista tuntui äärettömän hyvältä alusta alkaen ja vuosien saatossa olen oppinut vahvasti luottamaan omaan intuitiooni

Mikä punkkariyrittäjä

En ole koskaan pitänyt rajoituksista, en missään määrin. Tämä söi välillä motivaatiotani ollessani palkkatyössä, mutta on mielestäni etu yrittäjänä. Asioita saa tehdä uudella tavalla, omalla tyylillä ja kasvamisen & menestymisen näkökulmasta se on jopa elinehto. Olen myös aina ollut hieman kapinallinen ja tehnyt asioita omalla tavallani, valtavirrasta poiketen.

Punkkariyrittäjä-termin nappasin BrewDog-panimon perustajan James Wattin Business for Punks –kirjasta. BrewDoginkin tarina on kulkenut jossain muualla kuin kultaisella keskitiellä ja he ovat rohkeasti kyseenalaistaneet vanhan ja luoneet uutta.

Punkkariyrittäjä siis kyseenalaistaa. Jos jotain asiaa ei ole tehty aiemmin, hän tekee sen. Punkkarius on ennen kaikkea asenne. Yrittäjyydessä näen sen murtavan muureja ja muuttavan koko yrittäjyyttä, jonka mielestäni on muututtava globalisoituvan ja digitalisoituvan maailman mukana.  Punkkariyrittäjät tekevät asiat oman halunsa, uskonsa ja intohimonsa mukaan.

Kaikki peliin

Mikään ei motivoi niin tehokkaasti kuin pakko. Kun löysin itselleni toimitilan ideaalipaikalta, sain vastuulleni myös sen korkeat kulut. Nolla asiakasta ja isot laskut olivat paras motivaattori ryhtyä tekemään myyntiä. Pakkotilanteessa oli osattava johtaa itseään ja ajankäyttöään tehokkaasti. Mahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita ja uusia kanavia oli jatkuvasti mietittävä. Oli myös kasvatettava nahkaa, kun väistämättä kaikki yritykset eivät menneet maaliin.

Yrittäjän vapaus

Vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Tämä yllätti minut, kuten varmaan monen muunkin uuden yrittäjän. Lisäksi päätöksiä, suuria päätöksiä, täytyy pystyä tekemään nopeasti.

Kuitenkin se, että luon omat rajani itse ja päätän omista mahdollisuuksistani itse ja jokapäiväisellä tasolla päätän, miten teen työtä antaa itselleni niin voimakkaan vapauden tunteen, että se voittaa ja tasapainottaa pelkoja, joita yrittäjyyteen liittyy. Toki myös se, että saa tehdä työtä ja viettää elämäänsä tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa, saa tehdä sitä mitä rakastaa.

Uskalla pyytää apua

Yrittäjänä aloittaminen ei siinä mielessä ollut vaikeaa, että yksinyrittäjänkään ei tarvitse olla kokonaan yksin. Suomessa on upeita tahoja, jotka tarjoavat apua.

Yrittäjäksi lähtiessäni päätin hankkia mentorin ja sainkin ensimmäisen Ekonomien kautta. Toinen mentorini oli omista verkostoistani ja samoin tämän hetken mentorini. Kaikilta kolmelta olen saanut upeaa sparrausta, oppia ja perspektiiviä, olen äärettömän kiitollinen jokaiselle!

Eri paikkakunnilla toimivat uusyrityskeskukset ja esim. Helsingissä Yrityslinna ja Newco Helsinki tarjoavat maksuttomia palveluita yrittäjille. Olen itse alusta asti käyttänyt myös ura- ja life coachia, näen sen eräänlaisena sparraus-/esimiestyönä, mahdollisuutena, joka auttaa minua.

Tätä tekstiä kirjoittaessani palasin takaisin aikaan reilu kaksi vuotta sitten, kun olin ollut yrittäjänä muutaman kuukauden. Silloin määrittelin blogissani mm. yrittäjyyden kauhun tasapainoa, joissa uusiin tilanteisiin joutui joka hetki ja jokainen päivä oli täynnä mitä erilaisimpia päätöksiä.

Oman yritykseni kasvu on ollut niin nopeaa, että rutiinityötä ei juurikaan ole. Siksi voin täysin edelleen allekirjoittaa parin vuoden takaiset tunnelmani. Kaikkein paras anti tähän mennessä on ollut oman itseni kasvu ja kehittyminen.

Tarinani jatkuu ensi kuussa. Seuraavassa blogissa kerron yrittäjän arjesta ja myöhemmin vielä yrittäjyyteni aikana oppimistani asioista. Jos sinulla on toiveita, mistä haluaisit kuulla, laita viestiä tiedotus@ekonomit.fi

Onnea kaikissa niissä asioissa, mihin päätät ryhtyä!

Riina Laaksonen
Yrittäjä, Hyvinvointistudio Lupaus
Twitter: @riinalaaksonen
Instagram: @riinagabriela

Riina Laaksonen on Hyvinvointistudio Lupauksen perustaja ja omistaja. Lupaus on syksyllä 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa Personal Trainingia, ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta.

Koulutukseltaan Riina on ekonomi, Personal Trainer, ravintovalmentaja ja Life Coach. Riinan urataustani on IT-alalla, jossa hän on toiminut yli 10 vuotta sekä Suomessa että Keski-Euroopassa mm. esimiestehtävissä ja strategisissa kehittämistehtävissä. Toisena ammattina ja rakkaana harrastuksena Riina on toiminut liikunnanohjaajana jo yli 15:n vuoden ajan.

Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Kristian Raitio

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

Uuden ajan uravalmiuksia: oman osaamisen todistamisen taito

Heini Hult-Miekkavaara

Ennen oli helppoa. Kaikki tiesivät, minkälaisia kyvykkyyksiä oli lupa odottaa vaikkapa ekonomin tai DI:n tutkinnon suorittaneilta. Firmoihin mentiin kasvamaan tsupparista toimariksi. Osaaminen karttui pikkuhiljaa; työn ohessa ja työnantajan armollisesti suomien koulutusten turvin.

Tuo maailma on kadonnut. Organisaatiot ovat matalia ja itseohjautuvia, työ pirstaleista ja osaaminenkin vanhenee kvartaaleittain. Kehtaan väittää, että nykyään on kuitenkin paremmin. Vaikka osaamisen ylläpito on ajoittain hengästyttävää hommaa, emme ole vanhojen rooliemme ja osaamisolettamuksien vankeja. Saamme määritellä osaamisemme ja ura-askeleemme vapaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on toki tuonut mukanaan uusia yksilön kyvykkyysedellytyksiä, kuten oman osaamisen hahmottamisen ja todistamisen taidot.

Palvelusvuosien laskemisesta verkostotyön maailmaan

Yhä useampaan duuniin hypätään valmiina, täydessä suoritusvauhdissa. Uudessa toimintaympäristössämme tuntuu ehkä hieman huvittavalta, että joissain organisaatioissa yhä palkitaan palvelusvuosien mukaan. Kiitoksen – kultakellon, mitalin tai muun pränikän – saa hyvistä istumalihaksista.

Palvelusaika on kuitenkin usein ollut ainoa tapa todistaa omaa osaamista ja kehitystä. Organisaatioissa osaamisen kehittymistä on kontrolloitu strukturoidusti, ja hierarkkinen eteneminen on ollut ainoa tapa ilmaista sitä. Palvelusvuosista palkitseminen on voinut myös olla ainoa tapa saada meriittiä ja palkankorotus myös niissä positioissa, joissa ei ole mahdollista edetä hierarkiassa.

Pitkäaikainen sitoutuminen organisaatioon on aikoinaan myös varmistanut talossa hankitun osaamisen pysymisen siellä. Osaamisen jakaminen ja sitä kautta kasvattaminen oman organisaation ulkopuolella on kuitenkin ehdoton edellytys kehittymiselle verkostotyöhön perustuvassa maailmassamme.

Tiedä oma osaamisesi ja kehittymisesi

Enää ei oikein voi edes kuvitella, että työnantaja pystyisi antamaan kaiken sen opin, jota sen työntekijät tarvitsevat. Ei ole enää kovin harvinaista, että työntekijät esimerkiksi kouluttavat toisiaan. Itseohjautuvissa, autonomiaa suosivissa kulttuureissa se onkin tehty helpoksi. Yksilöllä on vastuu kertoa huomaamistaan osaamistarpeista, ja yhä useammin myös mandaatti itse toteuttaa ne.

Tulevaisuuden työ on jatkuvaa parantamista ja pyörän keksimistä uudelleen. Sama pätee omaan osaamiseen ja kehittymiseen – se ei lopu koskaan. Kiireessä ja kompleksissa toimintaympäristössä voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa hahmottaa omaa osaamista ja sen kehittymistä. Voi olla vaikea edes löytää pysähtymisen hetkeä niiden reflektoinnille.

Nykyihmisen uravalmiuksiin kuuluukin kehittää keinoja huomata, milloin saa jotakin valmiiksi, ja arvioida, mistä kohtaa muskelit ovat kulloinkin kasvaneet. Töissä ei välttämättä ole valmiita mittareita sille, milloin on saavuttanut tavoitteensa; todennäköisesti saat jollain tasolla määritellä itse tavoitteesi ja mittarisi. Muista myös varmistaa, että sinulla on työkavereidesi kanssa jaettu käsitys siitä, milloin olette saavuttaneet teille asetetut tavoitteet.

Erityisen tärkeää on kyetä tunnistaa oma osaaminen tiimityössä niin, ettei oma panos katoa kollektiiviseen hyvään. Kollektiivinenkin meriitti on kuitenkin myös omaa meriittiä. Pirstaleisessa ja pätkittäisessä työssä tulee myös osata kiinnittää oma panos laajempiin kokonaisuuksiin – tällöin ymmärtää, mihin oma osaaminen soveltuu ja mitä sillä saa aikaan.

Vahva ammatillinen profiili ja digijalanjälki ovat todiste osaamisestasi

Osaamisen kehittämisen vastuun siirtymisen myötä myös valta ja velvollisuus sen todistamisesta ovat siirtyneet työnantajalta yksilölle. Työnantajat ovat toki yhä velvollisia antamaan työtodistuksia. Usein ne ovat kuitenkin vain kalpea aavistus todellisuudesta, ja kertovat parhaimmillaankin vain siinä nimenomaisessa organisaatioissa tehdystä työstä. Varsinainen osaaminen jää helposti virallisten tehtävälistauksien varjoon. Kaikki se osaaminen, jota hankkii esimerkiksi verkosto- tai vapaaehtoistyössä, ei edes päädy todistuksiin.

Vahva ammatillinen profiili ja etenkin digijalanjälki ovat todistusaineistoasi osaamiskisassa. Pääset myös näyttämään kykyjäsi ja kiinnostuksen kohteitasi monipuolisesti verkostoissa. Kykysi ja saavutuksesi eivät ole sidottuja pelkästään edellisten työnantajien käsityksiin, tai ylimalkaisten toimenkuvien säädeltyihin mahdollisuuksiin.

Sinua arvostellaan – ja arvostetaan

Tee oman osaamisesi ja työsi arvioinnista rutiini. Hanki peilauspintoja avuksi osaamisesi arviointiin, ja jos et muualta saa palautetta, anna edes itse arvo osaamisellesi ja saavutuksillesi. Tuo myös rohkeasti osaamisesi esille. Työ puhuu puolestasi, kun annat sen näkyä laajasti. Toisen osaajan arvio oman käden jäljestä on se, millä on suurin painoarvo. Tämän sosiaalisen koodin tietävät myös mm. rekrytoijat.

Sama pätee myös muissa konteksteissa – onhan suosituksia pyydetty ja annettu jo maailman sivu. Erilaiset verkottumis- ja työskentelyalustat ovat auttaneet tekemään siitä sekä julkista että läpinäkyvää. Suosittelijamme auttavat myös konkretisoimaan verkostojamme varsinaisen osaamisen arvioinnin lisäksi.

Työmme on siis siirtynyt organisaatioiden seinien sisältä julkisille areenoille arvosteltavaksi mutta myös arvostettavaksi. Toisten asiantuntijoiden julkiset referenssit antavat meille omanlaisensa laatutakuun. Etsi siis ne areenat ja verkostot, jotka ovat sinulle tärkeimpiä. Missä haluat työsi näkyvän, keiden haluat huomaavan sen ja keiden toivot arvioivan sitä.

Teen kuten saarnaan. Hyppäsin portfoliouralle kyetäkseni saavuttamaan urahaaveeni; systeemiä voidaan muuttaa vain useasta paikasta vaikuttamalla ja laajoja vuorovaikutusrajapintoja avaamalla. Yhdistän palkkatyön (Suomen Ekonomit), yrittäjyyden (kumppanina mm. Pro-Source) ja verkostotyön (mm. Agile4HR ja Uraohjaajat ja -valmentajat ry.).

Heini Hult-Miekkavaara
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Moninaisuustietoinen johtaminen – johtajan uusi ydintaito

Sari Ajanko

Mikä on se yksittäinen asia, joka eniten haastaa johtajia, tiimejä ja työyhteisöjä? Se on ihmisten erilaisuus. Yleensä sitä pyritään lähinnä sietämään – tai sitten jollain tavoin ratkaisemaan ja ikään kuin poistamaan päiväjärjestyksestä.

Sanalla moninaisuus voidaan kuvata kaikkea sitä, millä tavalla ihmiset eroavat toisistaan. Se voi kattaa perinteisemmän diversiteettikeskustelun teemat kuten mm. ikä- ja sukupuolinäkökulman ja erilaisten kulttuurien huomioimisen. Näiden lisäksi moninaisuusajattelussa huomioidaan ihmisten erilaisuuden syvin ja näkymättömin ulottuvuus – persoonien erilaisuus. Siihen sisältyvät muun muassa arvot, uskomukset, preferenssit ja temperamentti. Moninaisuusajattelussa avataan sitä, mihin huomiomme yksilötasolla suuntautuu ja miten tämä välittömästi vaikuttaa siihen, miten ja millaisiin asioihin suuntaamme energiamme.

Moninaisuus haastaa meitä kaikkia. Samanaikaisesti se on jotain, mikä rikastuttaa ja jopa ilahduttaa. Moninaisuus laajentaa näkökulmia, edistää ajattelua ja auttaa saamaan aikaan enemmän, luovemmin ja monipuolisemmin. Se tuo turvaa ja suojaa meitä liian yksipuolisiin näkökulmiin perustuvilta päätöksiltä.

Siinä missä erilaisuus kuvaa toisenlaista, ehkä jopa vähemmistön edustajaa ja jollain lailla normista poikkeavaa, moninaisuus on sana, joka kuvaa saman asian molempia ulottuvuuksia: sama asia voi olla sekä haasteellinen lähtökohta että myös ihanne ja tavoitetila.

Miten erilaisuuden sietämisestä siirrytään moninaisuuden johtamiseen?

On tärkeää tiedostaa, että tämän päivän työyhteisössä kukaan ei enää johda yksin – johtaja tarvitsee tuekseen moninaisen tiimin moninaiset näkökulmat.

Toiseksi on olennaista huomioida, että tämän päivän työyhteisössä jokainen on johtaja – riippumatta siitä, mikä oma työtehtävä on. Jokainen johtaa vähintään itseään ja erilaisia projekteja, joissa toimi.

Moninaisuuden johtaminen edellyttää meiltä jokaiselta tietoisempaa ja joustavampaa toimintaa. Kun haluaa olla hyvässä vuorovaikutuksessa, tarvitsee lisääntyvää ihmistuntemusta ja kaiken inhimillisen monimuotoisuuden syvää arvostusta.

Moninaisuuden johtamisen perusta ja kivijalka on kuitenkin itsetuntemus. Miten näemme itsemme osana moninaisuuden kenttää. Itsetuntemus pitää sisällään muun muassa kyvyn itsehavainnointiin ja reflektioon. Nämä puolestaan johtavat siihen, että näemme enemmän vaihtoehtoja omassa toiminnassamme ja pystymme ottamaan enemmän vastuuta. Itsetuntemus on pohja tehokkaaseen oman toiminnan johtamiseen ja tietoiseen toimintaan.

Mistä voin aloittaa?

Pohdi hetki näitä:

  • Millainen erilaisuus haastaa sinua eniten päivittäisessä työnteossasi?
  • Millainen erilaisuus taas ilahduttaa?
  • Millainen erilaisuus täydentää ja toimii sinun tekemistäsi tukien?
  • Millä tavalla koet itse olevasi toisenlainen kuin useimmat muut?
  • Millaista erilaisuutta tarvitaan ihannetiimissäsi?

Sari Ajanko
Leadership Coach (PCC)
Toimitusjohtaja ja valmentaja, Diversitas Oy

Kuuntele myös podcast aiheesta: https://soundcloud.com/user-445724951/sari-ajanko-voiko-moninaisuutta-johtaa.

Sari Ajankon toukokuussa 2016 ilmestynyt johtamiskirja Moninaisuuden johtaminen – ytimessä johtajan itsetuntemus avaa kiehtovalla tavalla kirjoituksen teemoja. Se perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin johtajana ja johdon coachina ja valmentajana. Lisäksi kirjaan on haastateltu 12 johtajaa eri toimialoilta.

Teos toimii vankkana käsikirjana johtajille, jotka haluavat perehtyä moninaisuuden johtamiseen ja lisätä omaa itsetuntemustaan. Se tarjoaa teoriaa ja käytännön ohjeita. Lisäksi tästä kirjasta on sanottu, että siinä asuu valmentaja; se tarjoilee paljon hyviä kysymyksiä pohdittavaksi.

Miten löytää motivaatio työnhakuun kielteisten päätösten jälkeen?

Jesse Kinnunen

Oletko saanut seuraavan tyyppisiä vastauksia yritykseltä, jolle olet lähettänyt työhakemuksen: ”Ikävä kyllä valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” tai ”kohdallasi ei edetä prosessissa”? Minä olen. Olen myös ollut mukana tekemässä kyseisiä päätöksiä sekä viestimässä niistä.

Kun kielteinen päätös sattuu omalle kohdalle, se harmittaa. Aikaa kuluu hakemuksia tehdessä ja energiaa päätöksiä odotellessa. Erityisen raskasta työnhausta tekee juuri odottaminen, varsinkin silloin, kun tietoa haun etenemisestä tai lopullisen valinnan ajankohdasta ei saa. Jos on elänyt toivossa jo jonkin aikaa ja joutuu lopulta pettymään, saattaa se tuntua masentavalta. Kun tämä toistuu kerta toisensa jälkeen, oma tilanne alkaa tuntua toivottomalta ja näin epätoivo sekä kyyninen asenne voivat hiipiä mukaan työnhakuun.

Kyynisyys voi johtaa myrkylliseen kierteeseen: motivaationsa menettänyt hakija laittaa puolivillaisesti tehtyjä ”massahakemuksia” eteenpäin, sillä hän ei enää viitsi yrittää tosissaan, onhan vastaus kuitenkin kielteinen.

Tällainen toiminta on erittäin vahingollista työllistymiselle, sillä motivaation rapistuessa hakemusten laatu laskee ja työnhaussa laatu ratkaisee. Kuinka siis pysyä motivoituneena pettymysten edessä?

Älä huolehdi asioista, joita et voi kontrolloida

Työnhaussa energiaa kuluttava tekijä on epätietoisuus. Saatat miettiä mm. ”Mitä mieltä rekrytoija on CV: stäni?” tai ”Mitä ne ajattelivat minusta haastattelussa”.

Kaikkiin kysymyksiisi et voi saada tyhjentäviä vastauksia ja se sinun on tärkeä tiedostaa. Voit kuitenkin olla varma, että CV:si on riittävä, jos olet sen aiemmin viilannut kuntoon ja pyytänyt siitä palautetta. Ja kun olet vielä harjoitellut haastattelutilannetta peilin ja ystäviesi kanssa, tiedät, että annoit parhaasi eikä sinun tarvitse enää murehtia haastattelua.

Hakijamäärän miettiminenkään ei ole järkevää. Määrällä ei ole toiminnallesi merkitystä, vaan sinun pitää tehdä paras mahdollinen hakemus oli hakijoita sitten viisi tai viisikymmentä. Mieti aina työnhaussa vain niitä asioita, joihin itse voit vaikuttaa ja pidä huoli siitä, että ne ovat huippukunnossa.

Epäonnistuminen on aina uusi mahdollisuus

Kun epäonnistumisia tulee, kannattaa niitäkin kohdatessaan ymmärtää, mitä voi kontrolloida ja mitä ei. Et voi muuttaa yrityksen rekrytointipäätöstä, mutta voit pyytää heiltä palautetta. Mikäli et palautetta saa, ei se ole vikasi, olet ainakin yrittänyt. Enempää et asialle voi tehdä, joten ei sitä myöskään kannata murehtia.

Pettymykseen suhtautumiseen voi rakentaa itselleen rutiinin. Kielteisen päätöksen tullessa voit ajastimen kanssa antaa itsellesi viisi minuuttia aikaa olla harmistunut, masentunut, pettynyt, raivostunut ja mitä ikinä tunteita kielteinen päätös sinussa herättää. Kun kello soi, toista sana: HYVÄ.

Tämä antaa sinulle mahdollisuuden itse päättää, miten otat epäonnistumisen vastaan ja kuinka annat sen vaikuttaa tulevaan toimintaasi.

Et saanut työpaikkaa? Hyvä, aika tehdä parempi hakemus. Et saanut palautetta? Hyvä, aika kysyä muualta. Et saanut tuloksia aikataulussa? Hyvä, aika ottaa ohjat omiin käsiin ja soittaa yhteyshenkilölle.

HYVÄ/GOOD -periaate juontaa juurensa amerikkalaisen Jocko Willinkin motivaatio- ja johtamismetodiin. Jocko on yksi menestyneimmistä Irakin sodan US Navy SEAL -komentajista ja voit tutustua hänen ajatuksiinsa tarkemmin videosta: https://www.youtube.com/watch?v=IdTMDpizis8

Kaiken alku on siis ymmärrys siitä, mitä voit ja mitä et voi kontrolloida. Ja silloin kun asiat, joihin et itse voi vaikuttaa menevät pieleen, on vain yksi vastaus: Hyvä, sillä tänään on taas aika oppia jotain uutta.

Jesse Kinnunen
Recruitment Consultant
aTalent Recruiting

Kirjoittaja toimii aTalentilla rekrytointikonsulttina ja on erikoistunut asiakasyritysten rekrytointien ja työnantajakuvan kehittämiseen. aTalent Recruiting tarjoaa kattavat rekrytointipalvelut yrityksien tarpeisiin ja auttaa organisaatioita valjastamaan nuorten tekniikan ja talouden ammattilaisten osaamisen kilpailueduksi.

_________________________________________________________

Kirjoitus on osa suorahaun kumppaneitamme esittelevää blogi-sarjaa.

Mentorointi on matka itseen

Matilda Hytönen

Laukun kahvat ovat nihkeät ja rispautumisvaarassa. Violetti väri vastapäisessä seinässä tuijottaa minua. Näkeeköhän tuo Starbucks-automaatilla kahvia valitseva nainen hermostukseni läpi vai miksi hän hymyilee minulle noin myötätuntoisesti? Kun kesätyöpaikkoja, saati vakituisia töitä ei ole kertynyt vielä leuhkittavaksi asti, arkipäiväisempikin bisneskohtaaminen voi käydä jännittäväksi.

Ensimmäisen mentorointitapaamisen hermostuneisuus jäi TeliaSoneran aulaan. Tilalle tulvahti valtava innostus ja tekemisen meininki.

Vauhdikkaan vuoden aikana on tavattu, tutustuttu, haastettu, myönnytty ja valaistuttu: mikään ei ole parempi tunne kuin ymmärtää aikaisemmin sumuiseksi jäänyt asiakokonaisuus aikuisten oikeasti. Mentorointi on ollut minulle pehmeä tapa tutustua uuteen maaperään, jolle olen nyt vahvasti asettanut jalkani.

Ainutlaatuisia keskusteluja ja uusia näkökulmia

Jokainen mentorointipari asettaa vuodelleen omanlaisensa tavoitteet. Tavoitteen asettaminen onkin tiedonnälkäiselle nuorelle haaste jo itsessään: minun tavoitteeni oli yksinkertaisesti oppia kaikesta kaikki!

Tunsin voimakasta tarvetta löytää tulevalle uralle suuntaa ja sitä silmällä pitäen kartoittaa omia työelämävahvuuksia; unohtamatta tietenkään aktiivista verkostoitumista. Akateemisella puolella kaipasin kandityöhön ideoita ja tietämystä henkilöstöhallinnosta. Ja tietysti myös LinkedIn oli saatava houkuttelevaksi! Lista paisui melkein yhtä paljon kuin valtionvelka.

Nuorelle ekonomin alulle mentorointiprojekti antaa parhaassa tapauksessa kokonaan uuden kulman tutultakin vaikuttavaan yritykseen – tai jopa toimialaan. Hedelmälliset ja ainutlaatuiset keskustelut eri aihepiireistä vangitsevat ajatukset pitkäksi aikaa tapaamisen jälkeenkin.

Uskon, että mentoroinnissa minuun tarttuneet parhaat käytänteet, lukuvinkit tai ajatusmallit tarjoavat tukea ja suuntaa myös tulevaisuudessa.

Mentorointi kantaa pitkälle tulevaisuuteen

Kaikkia kerrannaishyötyjä ei varmasti pysty vielä ennustamaankaan. Projektin tuoma hiljainen tieto tai satunnainen kontakti voi vasta pitkän ajan kuluttua tarjota sen seuraavan portaan eteenpäin.

Luonnollisesti mentorointi on aina uniikki projekti ja sen hyödyt vaihtelevat yksilöllisesti, mutta arvelen kaikkien lopettaneen projektin hymyssä suin. Ja varmasti jokainen on oppinut jotain uutta kiinnostuksen kohteistaan. Miksi et siis sinäkin kokeilisi?

Tuo alussa mainitsemani lista mentoroinnin tavoitteista ei aivan kokonaisuudessaan toteutunut, mutta toivomani osaamisalueet ovat projektin myötä varmasti kehittyneet.

Ymmärrän nyt, että työura on pitkä tie, joka alkaa matkasta itseen. Kun opit tuntemaan itsesi, osaat myös ohjata urasi suuntaa paremmin.

Matilda Hytönen
Opiskelija

Kirjoittaja on opiskelija ja osallistunut Suomen Ekonomien ja Boomi ry:n mentorointiprojektiin aktorina vuoden 2016 aikana.

Lue lisää mentoroinnista.

Missä kirjoitat oman tarinasi?

SEFEn kehitysjohtaja Anja Uljas

Valot vilkkuvat, musiikin volyymi kasvaa, nopeat ja rytmikkäät siveltimen vedot loihtivat mustalle kankaalle tutun hahmon, kaikkien tunteman nerouden. Yleisössä kohtaan vierustoverini katseen, molemmat tunnistavan jotain sellaista kyvykkyyttä mitä voi ihailla, ihmetellä ja kätkeä syvälle sydämeen. Performanssitaiteilija valloitti katsojansa. Ihailimme intohimoa, taitoa ja ammattiylpeyttä.

Seuraavana päivänä keskustelemme kollegasta, jolle on näyttänyt onnistuvan kaikki mihin hän on ryhtynyt. Kuulemme hänen omaa vähättelevää puhettaan, mutta me muut näemme määrätietoisesti etenevän urapolun, jossa asiantuntijuus on syventynyt syventymistään. Hänelle itsestäänselvyydet ovat meille muille jotain erityistä.

Kolmannessa tuokiotarinassa kuuntelen toisen vuoden opiskelijan tuskaa. Se mikä tuntuu kiinnostavalta, houkuttavalta, omalta, ei saakaan yleistä hymistelyä, hyväksyntää tai suitsutusta. Nuorelle oman ratkaisun vahvistaminen on tarpeen, motiivien ja vahvuuksien yhdistäminen on hyvä tehdä näkyväksi. Nähtäväksi jää mihin rohkeat valinnat tulevaa tutkijaa kuljettavat.

 

Muut tekevät meistä ainutlaatuisia

Onneksi meitä on moneksi. Ja meistä on toisillemme onneksi. Minä en ole minä ilman muita ja muut eivät olisi heitä ilman minua. Ainutkertaisuutta mutta muiden avulla.

Tulevaisuudessa yhä useampi ekonomi luo oman työnsä. Se edellyttää kirkasta kuvaa omasta osaamisesta, ymmärrystä ympäristöstä, omien motiiviensa ja ajuriensa tuntemusta ja paljon rohkeutta.

Oman ainutkertaisuuden löytämisessä me tarvitsemme siis muita ihmisiä. Tunnistamme useimmiten omat kasvun paikkamme; ne edellyttävät uutta tietoa, oivallusta, reflektiota ja kokeilevaa toteutusta.

Pohjimmiltaan rakennumme dialogissa. Kannattaa siis hakeutua tilanteisiin, jossa haemme sitä rakentumista. Näitä tilanteita avautuu meille joka päivä, huomaamattakin. Mutta niitä tilanteita kannattaa myös etsiä ja luoda.

Mentorimme, kollegamme, ystävämme, tutut ja tuntemattomat. Altista itsesi muiden kysymyksille, rohkaisuille, ihailullekin. Oikeanlaisella ja terveellä ylpeydellä uskallamme etsiä sitä paikkaa, jossa voimme kirjoittaa omaa tarinaamme.

 

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Ekonomiliitto

Tartu ainutlaatuiseen tilaisuuteen – tule mentoriksi!

Suomen Ekonomien uravalmentaja Hannele Heikinheimo

Mikä hieno mahdollisuus! Samalla kun mentorina voi ammentaa omasta kokemuksestaan ja tukea ohjattavan, aktorin, ammatillista kehittymistä, saa paljon myös itselleen.

Totta! Mentorointi on siihen osallistuville  win-win –tilanne. Molemmat osapuolet hyötyvät.

”Löysin itsestäni osaamista, jota en tienyt”. ”Mentorin oman ammatillisen kehittymisen kannalta mentoroinnissa näkyväksi tuleva oma osaaminen on mentorille prosessin parasta antia” Näillä sanoilla kuvaavat omaa kokemustaan mentorina toimineet henkilöt.

Mikä mainio mahdollisuus kehittää toista ja kehittyä myös itse. Itsetuntemus kasvaa ja näkökulmat avartuvat.

 

Mitä minulla on annettavaa?

Saatat myös pohtia onko minusta mentoriksi. Kaikilla on jotain annettavaa! Mentoroinnin hengen mukaisesti kysehän on kokemuksen jakamisesta. Ja meillä kaikilla on paljon erilaista kokemusta.  Mentorointi on tähän erinomainen foorumi.

Olen vastannut SEFEn mentorointitoiminnasta vuosia. On ollut aina yhtä riemastuttavaa huomata, miten osallistujat ovat olleet positiivisesti yllättyneitä prosessin annista sen päätyttyä. Ja mikä parasta, tämä kantaa pitkälle. Niin nykyhetkessä kuin tulevaisuuteen.

Tänä päivänä moni pohtii onnellisuutta. Siitä puhutaan ja sitä tavoitellaan. Tässäpä jälleen yksi niitti lisää mentoroinnin puolesta. On todettu, että merkitykselliset sosiaaliset suhteet ja toisten auttaminen lisäävät onnellisuutta. Miksi et tarttuisi tähän tilaisuuteen?

 

Pääkaupunkiseudulla kaivataan uusia mentoreita

Tule mukaan mentoriksi SEFEn nyt keväällä alkavaan pääkaupunkisedun mentorointiohjelmaan.

Jos et vielä ole täysin vakuuttunut mentoroinnin annista, suosittelen tutustumaan SEFEn uuteen mentorointikirjaan Intohimona mentorointi. Kirja on nyt tilattavissa.

Mentorointi on loistava tapa jakaa osaamistaan ja tehdä hyvää. Tartu siis ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja pane hyvä kiertämään!

 

Hannele Heikinheimo
SEFEn asiantuntija
urapalvelut ja ammatillinen kehittyminen

Kolme askelta kohti kestävää esimiestyötä

Johtamisvalmentaja ja business coach Kaj Hellbom

Suomalaisissa organisaatioissa on tällä hetkellä merkittävä johtamisvaje. Vaje koskee niin henkilökohtaista itsensä johtamista kuin muiden ihmisten ja tiimien johtamista.

Johtamisvajeen ilmentymä on heikentynyt suorituskyky kautta linjan. Suomalaisten organisaatioiden – ja koko Suomen – kyvykkyys saada aikaan tuloksia nyt ja tulevaisuudessa on tällä hetkellä vakavan pohdinnan aiheena monessa kabinetissa ja konttorissa. Me emme pärjää ja menesty markkinoilla!

Jotakin olisi siis tehtävä. Johtamista kehittämällä voisimme saada aikaan paljon enemmän tuloksia. Mutta miten?

Kaikki johtaminen tähtää kannattavan ja kannustavan – kestävän – työnteon kulttuurin luomiseen. ”Kestävä johtaminen” ja ”kestävä menestyminen” ovat erittäin hedelmällisiä tapoja lähestyä tätä johtamisen kehittämisen haastetta.

”Kestävä” on kuitenkin käsitteenä varsin moniulotteinen. Kestävä johtaminen voi tarkoittaa kestävää asennetta sekä luonnon että ihmisten voimavarojen hyödyntämiseen, eli sitä että meillä on riittävän pitkä tähtäin mukana kaikessa tekemisessämme. Mutta mitä tarkoittaa ”kestävä” kun siirrymme päivittäisen esimiestyön maailmaan?

Keskeinen arkisen työnteon kysymys on: Kun minä aamulla tulen työpaikalleni, mistä minä huomaan että siellä harjoitetaan kestävää esimiestyötä ja johtamista?

Uskon että voimme tähän kysymykseen löytää yhteisiä vastauksia ja yhteistä askellusta! Katsotaan mitä ne askeleet olisivat! Mikä siis luonnehtisi kestävää esimiestyötä?

 

Mistä kestävä esimiestyö rakentuu?

Tässä kolme perusaskelta kohti kestävää esimiestyötä:

  1. Ennakoitavuus
  2. Rauhallisuus
  3. Joustavuus

Mitä ennakoitavuus tarkoittaa? Se tarkoittaa sellaista suunnitelmallista toimintakulttuuria jossa on selkeä ja vahva näkymä eteenpäin. Jos arki on vain tulipalojen sammuttamista, on organisaatio – ja sen ihmiset – pulassa. Ennakoimattomuus on yksi suurimpia epävarmuuden ja ahdistuksen lähteitä jokaisessa organisaatiossa.

Ennakoitavuus voi liittyä suoraan tekemisen systematiikkaan, eli meillä on järjestelmällinen tapa hoitaa asioita. Tai jos tilanne on hyvin turbulentti, ennakoitavuus voi liittyä siihen miten me kaikesta huolimatta suunnitelmallisesti kohtaamme turbulenssin. Ennakoitavuus luo turvallisuutta.

Entä rauhallisuus? Se tarkoittaa rentoa ja reflektoivaa otetta tilanteisiin. Tässä ollaan lähellä tunnetaitojen kenttää – kykyä pitää itseään rauhallisena tunnemyrskyjen keskellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ei mene mukaan joka juttuun ja tunteeseen, mutta osaa olla vahva ja päättäväinen kun tarvitaan.

Esimiehen tunnetaidot luovat hyvää perustaa yhteistoiminnalle ja vuorovaikutukselle koko organisaatiossa. Tunnekypsä ja aikuinen organisaatio on myös turvallinen paikka toimia.

Entä joustavuus? Maailma heittää meille haasteita koko ajan. Huomenna täytyy ehkä ajatella ja toimia aivan toisin kuin tänään. Ja toimintaa täytyy muokata jatkuvasti!

Vain joustava toimintakulttuuri mahdollistaa tämän. Kykyä reagoida, joustaa ja vastata nopeisiinkin muutoksiin kuvaavat esim. käsitteet ”agile” ja ”lean”. Käsitteistä riippumatta puhumme kilpailukyvyn ytimessä olevasta tekijästä. Ja kilpailukyky jos mikä luo turvallisuutta!

 

Kestävää esimiestyötä voi opiskella SEFEn EkonomiEsimies-koulutusohjelmassa

Mitä kestävällä esimiestyöllä sitten voidaan saavuttaa? Mielestäni sillä ensinnäkin voidaan rakentaa turvallisuuden tunnetta toimintaympäristöön. Turvallisuuden tunteen vastakohtana on pelko, ja me tiedämme miten lamaannuttava tunne se on. Organisaatiota ei voi johtaa pelolla – ihmiset tarvitsevat turvallisuuden tunteen voidakseen tarjota parastaan.

Mutta mitä tarkoittaa turvallisuus kestävän esimiestyön osana?

Se ei varmaan tarkoita sitä vanhan maailman ajattelua, että ”kyllä se muutos menee ohi, kun vain odotetaan”. Siksi turvallisuuden pariksi on nostettava toinen käsite, ja se käsite on ”dynaaminen”. Kestävällä esimiestyöllä ja johtamisella voimme siis rakentaa dynaamista turvallisuutta organisaatioon.

Silloin meillä on kannattavan, kannustavan ja kestävän tekemisen elementit paikoillaan! Ja sehän on kova juttu!

Missä tällaista kestävää esimiestyötä sitten voi opiskella? Yksi sellainen paikka on SEFEn suosittu, jo monta vuotta toteutettu, ja erittäin hyvää palautetta saanut EkonomiEsimies-ohjelma. Tämä ohjelma rakentuu vahvalle itsensä johtamisen, muiden johtamisen sekä muutoksessa johtamisen perustalle. Ohjelma tarjoaa sinulle askelmat kestävän ja menestyksekkään esimiestyön rakentamiselle.

Tämä on kaikille SEFEläisille esimiestyön kehittämisestä kiinnostuneille suuri mahdollisuus! Tartu siihen!

 

Kaj Hellbom
Johtamisvalmentaja ja business coach
TJ, BCI Business Coaching Institute

Milloin olet viimeksi antanut palautetta itsellesi?

Suomen Ekonomien uravalmentaja Hannele Heikinheimo

Miksi antaisin itselleni palautetta? Olenko antanut koskaan itselleni palautetta? Eikö palautteen tulisi tulla muilta? Henkilöiltä, joiden kanssa olen tekemisissä, joiden kanssa teen töitä, joita kohtaan, jotka pystyvät ulkopuolisena arvioimaan tekemisiäni.

Arvioimaan! Tätä on hyvä pohtia tarkemmin.

Mitä palaute oikeastaan on? Palaute mielletään usein ulkopuolisen arvioinniksi ja arvosteluksi työsuorituksesta tai tavasta toimia. Mittarina voivat olla esimerkiksi työn laatu, nopeus, tehokkuus, asetettujen tavoitteiden saavuttaminen.

Olet tehnyt jotain hyvin. Olet saavuttanut tavoitteesi. Mittarit ovat täyttyneet.

Tai palaute liittyy käyttäytymiseesi. Kuinka olet esimerkiksi toiminut eri tilanteissa, huomioinut muut, ottanut vastuuta, ottanut vastaan palautetta.

Mitä muuta palaute voisi olla? Kannustusta yrittää uudelleen, kannustusta ideointiin, uuden kehittämiseen,  itsensä kehittämiseen, rohkeisiin ratkaisuihin, uskallusta olla oma itsensä.

Usein odotamme palautteen tulevan muilta. Palautteeseen ei kuitenkaan tarvita ulkopuolista henkilöä.  Voit käydä vuoropuhelua itsesi kanssa.

Itselle ei ole helppoa ja luontevaa antaa palautetta.  Herää myös kysymys, miten voin edes arvioida itseäni?

 

Kuinka annan itselleni palautetta?

Voit antaa itsellesi positiivista palautetta, kannustaa ja rohkaista itseäsi. Voit haastaa itsesi. Voit olla myös  kriittinen, mutta rakentava oman toimesi arvioija. Voit antaa itsellesi arvosanoja onnistumisista,  kiittää itseäsi ja kannustaa. Kun olet asettanut itsellesi tavoitteita pohdi, ovatko ne sinulle sopivia.

Jos vastasit kyllä, sinun on helppo nähdä myöhemmin, saavutitko tavoitteesi. Jos et niitä saavuttanut, ole rehellinen itsellesi. Ole myös armollinen itsellesi. Uskalla antaa itsellesi positiivista palautetta myös tilanteessa, jossa muiden mielestä et ole ehkä täysin onnistunut. Olethan tehnyt parhaasi. Olet yrittänyt.

Ehkä sinulle asetettu tavoite ei ollut sopiva? Mitä voin tästä oppia? Miten jatkossa?

Entä voinko palkita itseäni? Lupaus hemmotella itseäsi onnistuneen suorituksen jälkeen motivoi. Löydä sinulle sopiva motivointiporkkana!

Tarvitsenko palautetta? Uskallan väittää, että myös oma  palaute kannustaa, lisää itsetuntoa, toimii oivana motivoinnin ja työhyvinvoinnin lähteenä, oivalluttaa, aktivoi kehittämään ja kehittymään. On tärkeää antaa itselle palautetta riittävän usein, systemaattisesti ja itseäsi arvostaen. Muista myös spontaani palaute. Kiitos itselle ”tämän tein hyvin” on usein riittävä.

Lopuksi haluan aktivoida sinut palaute-talkoisiin. Olethan mukana!

Hannele Heikinheimo
Asiantuntija, ammatillinen kehittyminen ja uravalmennus, SEFE