Avainsana-arkisto: kunta-alan ekonomit

Mistä löytäisin kollegan…?

Kuntasektorilla työskentelevä ekonomi on harvinainen ilmestys. Kaikista kuntatyöntekijöistä meitä on alle 0,2 prosenttia. Kun kauppatieteilijöiden määrä Suomessa lasketaan kymmenissä tuhansissa, väistämättä miettii, miksi kuntasektorilla työskentelee vain joitakin satoja kauppatieteiden maistereita muissa kuin opetustehtävissä.

Kuntatyössä on monia myönteisiä puolia. Työehtosopimus on kattava ja tarjoaa kilpailukykyiset ehdot. Kunnallisella sektorilla saa tehdä monipuolista työtä, jonka kautta voi vaikuttaa kuntalaisten eli meidän kaikkien palveluihin ja hyvinvointiin. Sukupuolten välisiä perusteettomia palkkaeroja ei juuri ole.

Ekonomiopiskelijoiden keskuudessa kunta-alaa ei kuitenkaan aina nähdä houkuttelevana mahdollisuutena. Osin taustalla on tosiasioita, osin kyse on puutteellisesta tiedosta. Yleisimmät ennakkokäsitykset kuntasektorista ovat johtamisen ongelmat ja huono palkkataso. Poliittisen ja ammattijohtamisen yhteensovittaminen sekä päätöksentekojärjestelmän omaksuminen ovat asioita, joita koulussa ei opi.

Elämä opettaa. Päätöksenteon hitaus, arvaamattomuus ja lyhytjänteisyys ovat riskejä, jotka saattavat realisoitua. Johtamisen ongelmat eivät tosin taida olla aivan tuntemattomia muillakaan sektoreilla. Palkat ovat nykyisin yhä enemmän neuvoteltavissa myös kuntasektorilla.

 

Kunnissa tarvitaan muutoksen läpiviejiä

Etenemismahdollisuuksiin panostamalla kuntatyönantaja voisi luoda itselleen kilpailuedun. Jos haluaa edetä haastavampiin tehtäviin, usein on pakko vaihtaa organisaatiota, niin yksityisellä kuin kuntasektorillakin.

Mielenkiintoista on nähdä, vaikuttaako kuntauudistushanke positiivisesti työnantajasuosioon. Tekijöitä, muutoksen läpiviejiä kun tarvitaan. Eläköityminen koskettaa myös asiantuntija- ja esimiestehtävissä työskentelevien joukkoa. Palvelujen tuotteistamisen ja kustannuslaskennan tarpeet sekä tehokkuuden kasvattamisen välttämättömyys vaativat toimenpiteitä, joissa ekonomiosaamisella on käyttöä.

Itse olen tyytyväinen menneisiin kymmeneen vuoteen kuntasektorin palveluksessa. Tosin ensimmäiset vuodet pienen terveyskeskuskuntayhtymän palveluksessa eivät avanneet näkyä siitä, mitä mielenkiintoista voisi olla tulossa. Kaikista ikävistäkin kokemuksista huolimatta voin suositella kuntasektoria työnantajana.

Ekonomikollegojeni kannattaa kuitenkin pitää varansa, etteivät tradenomit ja hallintotieteilijät vie parhaita työpaikkoja päältä!

 

Sami Sipilä
Talousjohtaja
SEFEn hallituksen jäsen

 

Talousjohtaja Sami Sipilä työskentelee 4000 työkaverinsa tavoin Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymässä Lahdessa. Sosiaali- ja perusterveydenhuollon talousjohdon tehtävissä hän on toiminut myös Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja kauppatieteiden maisteri. Vapaa-aikanaan hänet löytää lenkkipolulta, hiihtoladulta tai kesämökiltä ja nykyisin myös leikkipuistosta.

Kunnissa tarvitaan johtajuutta ja asukkaiden osallistumista

RAY:n hankintapäällikkö Leena Petäjä

Kunnilla on Suomessa poikkeuksellisen suuri tehtävä ja vastuu yhteiskunnan hyvinvointipalvelujen järjestäjänä.  Kunnissa pannaan täytäntöön eduskunnan säätämiä lakeja ja toteutetaan linjauksia, joita erilaisissa yhteisissä tavoiteohjelmissa on tehty.  Tämän lisäksi kunnilla on paljon valtaa päättää, miten palvelut käytännössä järjestetään.

Olosuhteet maan eri osissa ovat myös kovin erilaiset – hyviä toimintamalleja on monia. Kunnat ovat hyvin erilaisia.

Ei ole todellakaan samantekevää, millaista hyvinvointipalveluja ohjaavaa politiikkaa eduskunnassa harjoitetaan  saati miten kunnat paikallistasolla toimivat. Ei ole samantekevää, millaisia päättäjiä kunnissa edustaa kuntalaisten näkemystä tai millaisia virkamiehiä kunnissa työskentelee.  Paikallisilla ratkaisuilla ja päätöksillä on pitkäkantoisia vaikutuksia, ja pienistä puroista tulee yhdessä suuria virtoja.

Olen seurannut melko läheltä kunnallishallintoa ja elämää kunnissa kolme vuosikymmentä.  Kauppakorkeataustaiselle virkamiehelle ilmoitettiin jo uran alussa, että kunnallishallinnossa ei menesty, ellei ole opiskellut sosiaalipolitiikkaa. Näkemys on perusteltu, mutta vastavuoroisesti voisi sanoa, että kunnallishallinnossa kaivataan myös puhdasoppista talousosaamista ja kovaakin, ammattimaista johtajuutta.  Nyt ja tulevaisuudessa entistäkin enemmän.

 

Kunnissa kaivataan irtiottoja vanhasta

Kuntalaisten vaatimukset ja tarpeet, yhteistoiminnan vaatimukset, tasapainoinen aluepolitiikka, markkinoiden avautuminen ja monet muut tämän päivän haasteet edellyttävät uudenlaisten toimintamallien etsimistä ja uudenlaista osaamista ja johtajuutta kunnissa. Kunnallishallinnossa tarpeet ovat rajattomat. Resurssit ovat aina rajalliset.

Kunnallisvaalien lähestyessä käydään keskustelua kuntarakenneuudistuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen laadusta, opetuksesta ja kuntien ja elinkeinoelämän yhteisistä tarpeista. Mitä tahansa esitetäänkin muutettavaksi, se saa aina vastaansa valtaisan vastustuksen.

Itse toivoisin, että muutoksessakin nähtäisiin aina uuden mahdollisuus.

Kunnallishallinnossa tarvitaan nyt jos koskaan reipasta uudistumista:

  • Irtiottoa vanhoista organisaatiorakenteista ja hallinnon byrokratiasta – kuntarakenne tai kunnan nimi ei ratkaise hyviä kunnallisia palveluja, vaan tehokas tekeminen ja motivoituneet tekijät
  • Irti ”kunta vastaan naapurikunta” -kilpailusta, tilalle avarakatseista yhteistyötä.
  • Irti keskinäisestä kateudesta ja vastakohtaisuudesta ”kaupungit vs. muut kunnat”.
  • Irti toimintamallista, jossa vain kunnan virkamies tietää kuntalaisen parhaat.
  • Irti ajattelutavasta, että kunnan tehtävä on tasapäistää kaikki asukkaansa ja holhota heitä.  Holhousyhteiskunnan aika on ohi – tänä päivänä kuntalainen osaa itsekin valita tarvitsemansa palvelun.
  • Irti vaihtoehdottomuudesta ja surkuttelusta, että valtiolta ei tule rahaa tai valtio vain säätää uusia velvoitteita. Tarvitaan asenteellista muutosta ja aitoa vastuunkantoa.
  • Irti ajattelusta, että kuntalainen on vain rasite kunnalle.

 

Sulle-mulle -politiikka joutaa romukoppaan

Kunnissa tarvitaan johtajuutta. Kunnissa tarvitaan luottamushenkilöitä, jotka ajavat kuntalaisten asiaa.

Puoluepolitiikka kuntatasolla on toissijaista. Perinteinen ”demokratia”-malli – valtuusto – lautakunnat – sulle-mulle-politiikka – pitää heittää romukoppaan ja tilalle kehittää uudenlaisia asukkaiden kuulemis- ja vaikuttamiskanavia nykyisen jäykän luottamushenkilöorganisaation sijaan.

Asukkaiden pitää itsensä antaa vaikuttaa palveluihinsa. Kuntien tehtävä on tämän lisäksi huolehtia erityisesti niistä asukkaistaan, jotka oikeasti tarvitsevat ulkopuolista tukea selviytymiseensä.

Eri alueilla on omat erityiset haasteensa.  Elinvoimaisuus ja kansalaisten hyvinvointi  kulkevat käsi kädessä elinkeinoelämän hyvinvoinnin kanssa.  Kunnilla tulee olla aktiiviset yhteydet myös elinkeinoelämään.

Leena Petäjä
KTM
Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hankintapäällikkö

Ammatillinen koulutus on murroksessa

Esa Karvinen

Toisen asteen ammatillinen koulutus elää murrosta. Valtio toteuttaa tulevina vuosina mittavat menosäästöt, jotka kohdistuvat ammatilliseen peruskoulutukseen, ammatilliseen lisäkoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja työvoimakoulutukseen. Lomautuksilta ja irtisanomisilta ei valitettavasti vältytä ammatillisessa koulutuksessakaan.

Olennaiseksi kysymykseksi kuitenkin muodostuu, mikä on koulutuksen järjestäjän kyky jatkossa vastata alueensa nuorten ja aikuisten sekä työelämän ammatillisen osaamisen kehittämistarpeisiin?

Kun resurssit heikkenevät, on tehtävä kipeitäkin valintoja siitä, mitä, miten, missä ja milloin koulutetaan. Tämä strateginen päätös on alueella toimivan koulutuksen järjestäjän omissa käsissä, ja hyvä niin.

Valintoja tehtäessä on pidettävä kirkkaasti mielessä ammatillisen koulutuksen perustehtävä, joka tässä yhteydessä voi herkästi hämärtyä. Mitä läheisempi yhteistyö koulutuksen järjestäjällä on alueen elinkeinoelämän kanssa, sitä osuvampaa ammatillinen koulutuskin on. Kukin koulutuksen järjestäjä voi rakentaa tämän yhteistyön omalla tavallaan omalla alueellaan.

Vaikka ammatillisen koulutuksen rahoitus vähenee, on hyvä asia, että se tulee suoraan ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. Kunta- ja kuntayhtymäomisteisissa koulutuksen järjestäjissä on huolehdittava, että alueen nuoret ja aikuiset sekä työelämä saavat ammatillisen osaamisen kehittämiseensä sen resurssin, joka siihen on tarkoitettukin.

Päinvastaisia esimerkkejäkin on olemassa. Koulutus, jos mikä, on nähtävä todellisena investointina tulevaisuuteen.

 

Ammatillisen osaamisen kehittämistä tehostaisiin rahoitusta uudistamalla?

Nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen on erityisen tärkeä asia itse nuorelle, mutta myös kunnalle, työelämälle ja yhteiskunnalle.  Sen onnistuminen edellyttää saumatonta ja tietojen vaihtoa sallivaa laajaa alueellista viranomaisyhteistyötä.

Ei riitä, että nuori saa koulutuspaikan joko lukiosta tai ammattiopistosta, vaan hänen pitäisi myös pystyä osoittamaan taitonsa suorittamalla valitsemansa alan tutkinto.  Ammatillisessa peruskoulutuksessa läpäisyastetta onkin saatava nostettua ja keskeyttämisiä vähennettyä. Pedagogisilla ratkaisuilla sekä kodin ja oppilaitoksen välisellä yhteistyöllä, mutta ennen kaikkea välittämisen kulttuurilla ja kannustavaa opiskeluilmapiiriä tukevalla toiminnalla on suuri merkitys.

Tässäkään ei saa unohtaa niitä ihmisiä, jotka jäävät nuorten yhteiskuntatakuun ulkopuolelle tai joiden asema muuttuu sen johdosta.  Osaavan työvoiman saannin turvaamisessa tarvitaan jatkossa kaikkien osaavia käsiä.

Ammatillisen koulutuksen järjestäminen perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiin eri koulutusmuotojen järjestämislupiin sekä työ- ja elinkeinoministeriön työhallinnon toteuttamiin kilpailutuksiin.  Koulutuksen järjestäjälle rahoitus tulee useista eri lähteistä – tai on tulematta.

Voisiko ammatillisen osaamisen kehittäminen olla entistä joustavampaa ja tehokkaampaa (esim. alueella tapahtuvissa työelämän muutostilanteissa), jos se perustuisi yhteen kokonaisuuden käsittävään lupaan ja sen perusteella tulevaan rahoitukseen?

 

Esa Karvinen
KTM
Länsi-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä Luksian johtaja
Kuntaliiton ammatillisen koulutuksen Areenan puheenjohtaja

Ekonomit ja kuntien kehityksen ekonomia

Markku Mölläri

Hallituksen kuntarakenneuudistus on synnyttänyt paljon vilkasta keskustelua ja lähestyvät kuntavaalit nostavat varmasti lisää lämpöä. Uudistuspuhe menee helposti kunnan optimikoko-keskusteluksi ja kuntien väliseksi rajankäynniksi.

Uudistuksen taustalla on kuitenkin huoli julkisen talouden kestävyydestä ja palvelujen järjestämisestä maan väestön vanhentuessa ja palvelujen kysynnän muuttuessa. Suurin kysyntäpaine kohdistuu sosiaali- ja terveyspalveluihin, joihin menee jo nytkin puolet kuntien budjeteista ja valtaosa noin yhdeksän miljardin euron valtionosuuksista.

Väestörakenteen muutos alkaa purra voimallisesti jo alkavalla valtuustokaudella. Kunnissa tarvitaan uudistuksiin rohkaisevaa muutosjohtamista ja rakenteiden organisointia niin, että tuottavuus paranee: haaste on kova kun kasvavaan palvelukysyntään tulee voida vastata oloissa, joissa suuri osa kunnallisista työntekijöistä on samaan aikaan eläköitymässä.

Viime vuosina eri puolilla maata on ollut useita kriisikuntien arviointimenettelyjä. Niissä saadut kokemukset osoittavat, että kuntien vastaus tulevaisuuden haasteisiin on menojen ja tulojen tasapainottaminen, sekä tiukka velkaantumisen hallinta. Asukasluvultaan pääosin varsin pienikokoisten kriisikuntien kokemukset ovat sovellettavissa oikeastaan kaikenkokoisissa kunnissa ja kaupungeissa.

Työ edellyttää eri sektorien tehostamismahdollisuuksien huolellista ja konkreettista läpikäyntiä, toimenpiteistä päättämistä ja niiden sisällyttämistä tasapainottamisohjelmaan luvuiksi. Tämä kuulostaa ekonomien roolin kasvamiselta kunnan työntekijöiden joukossa.

 

Laki patistaa kuntia riskienhallintaan

Valtionvarainministeriö on kuntauudistuksen taustalla käynnistänyt myös kuntalain kokonaisuudistuksen. Talouden osalta osa pykälistä on jo ehditty uudistaa vuoden 2012 aikana.

Yhtenä lisäyksenä lakiin on riskienhallinnan järjestäminen kunnissa, joka tulee jatkossa valtuuston päätettäväksi. Riskienhallinnan valvonta kuuluu kunnan tilintarkastajien tehtäviin vuoden 2014 alusta. Uudistettaviin pykäliin kuului myös kunnan tilintarkastajia koskeva 73 §, joka uusitussa muodossaan vapauttaa tilintarkastajien valinnan valtuuston toimikauteen sitomisesta.

Aiempi muotoilu aiheutti kunnissa tilintarkastajien kilpailutukseen ongelmia. Uudessa tavassa valtuusto valitsee yhden tai useamman tilintarkastajan enintään kuudeksi tilikaudeksi.

Uudet valtuustot pääsevät soveltamaan pykälää ja uudet tilintarkastajat saavat arvioitavakseen kunnan ja kuntakonsernin sisäisen valvonnan, riskienhallinnan ja konsernivalvonnan asianmukaisuuden. Kunnan kokonaisuuden johtaminen ja hallitseminen on haastavaa – uusia vaaleilla valittavia valtuutettuja odottavat työssä suuret haasteet.

Työtä on paljon, mutta se on mielenkiintoista ja kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta erinomaisen tärkeää. Voimia siihen ja rohkeutta päätöksentekoon!

 

Markku Mölläri
KTM
SEFE:n valtion neuvotteluryhmän jäsen
VM:n kunta- ja aluehallinto-osaston neuvotteleva virkamies

Kirjoittaja on osallistunut kuntarakenne-esityksen valmisteluun ja toimii sihteerinä kuntalain uudistamisen kunnan talous-jaostossa.   

Kunnissa tarvitaan lisää ekonomiosaamista

Olen kohta ollut 12 vuotta lähes tauotta kunnallisissa luottamustehtävissä. Näissä vaaleissa en ole ehdolla. Välillä on hyvä antaa tilaa toisille. Ja myönnettäköön, joskus tuntuu, että kun istuu työkseen kokouksissa, kokouksissa istuminen vapaa-aikana ei välttämättä enää käy vastapainosta. Vaalikamppailua katsellessa on ollut merkillisen rento olo.

Johtuneeko tästä rennosta olosta vai mistä, mutta näyttää siltä, että poliittisen kuplan ulkopuolella kunnallisvaalit eivät vielä ole kansaa vielä villinneet. Vähitellen väki toki heräilee ja aika onkin, koska ennakkoäänestyksen alkuun on enää alle viikko.

Muutama viikko sitten harva olisi kadulla kysyttäessä osannut nimetä tulevat vaalit ja kuulemma ehdolla oleville kavereille vieläkin toivotetaan onnea eduskuntavaaleihin. Näissäkin kunnallisvaaleissa äänestää reilu 60 prosenttia äänioikeutetuista. 70 prosenttiin pääseminen edellyttäisi Suurta Heräämistä, jota on vaikea tällä hetkellä nähdä tulevan.

Kunta-alalla kuitenkin tapahtuu paljon. Samaan aikaan uudistetaan kuntarakennetta, sosiaali- ja terveyspalveluiden rakennetta ja kuntien valtionosuuksia. Väestön ikääntyminen kohdistaa paineita erityisesti kuntien järjestämiin palveluihin, ja kunnat tuskailevat oman rahoituksensa kanssa. On oikeasti merkitystä sillä, miten kunnat toimivat tästä eteenpäin.

 

Päätöksentekijät odottavat vahva valmisteluosaamista

Kunta-alan ekonomeilla on kuntien muutoksessa tärkeä rooli. Tarvitaan talousosaamista, tarvitaan hankintaosaamista ja tarvitaan henkilöstöosaamista.

Usein sanotaan, että talousosaamista tarvittaisiin myös valtuustoihin. Ei sekään varmasti olisi hassumpaa, kunhan vain ymmärretään, millaista talousosaamista sinne halutaan ja tarvitaan. Talousalan ammattilainen tuskin tarvitsee olla, mutta etua toki on siitä, että osaa vaati oikeaa ja päätöksenteon kannalta relevanttia taloudellista informaatiota.

Usein kunnan hallinnon ja luottamusmiesten välillä on jännite. Välillä tuntuu siltä kuin he eivät olisi samaa kuntaa johtamassakaan. Luottamushenkilöt eivät kuitenkaan toivo juuri mitään enempää kuin, että heillä olisi riittävä ja luotettava informaatio päätöstensä pohjaksi. Siksi on tärkeää, että viranhaltijoiden ja päätöksentekijöiden yhteispeli toimii ja kunnalla on käytettävissään vahvaa valmisteluosaamista, jonka perusteella he pystyvät tekemää päätöksensä hyvin informoidusti.

Lopulta arvostukset ja poliittiset painotukset kuitenkin ratkaisevat päätöksenteon. Arvostuksia ja poliittisia kantoja on vain helpompi käyttää päätöksenteon perusteena, kun saatavilla on riittävä ja ammattimaisesti valmisteltu tietopohja.

Kuntaekonomien tehtävä on varmistaa, että riittävä taloustieto on päätöksentekijöiden saatavissa. Riippumatta vaalin tuloksesta kunnissa ekonomiosaamisen tarve on kasvussa.

 

Ennen vaaleja SEFE  julkaisee blogissaan kunta-asioden kanssa työskentelevien jäsentensä kirjoituksia. Voit myös tutustua kunnallisvaaliehdokkaina oleviin SEFEn jäseniin SEFEn kuntavaalisivulla.

 

Tuomas Viskari
Työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikan asiamies, SEFE