Avainsana-arkisto: kylteri

Kylteri, valmistaudu työelämään yrittämällä ja tahtomalla

Finanssin Miia Paavola

Suomessa sekä yliopistoissa on ollut jonkin aikaa jo yrittäjyysboomi, jolla yritetään tuoda opiskelijoille tietoon myös toinen vaihtoehto työelämään, yrittäjyys.

Yrittäjyys rekisteröitynä toiminimenä tai Oy:nä ei kuitenkaan ole vaihtoehto kaikille. Silti yrittämisen sanana pitäisi antaa meille kyltereille enemmän merkitystä.

Tämän hetken keskustelu duaalimallin purkamisesta, tiukentuvista opiskelukriteereistä sekä KELA:n opintotuista ovat saattaneet ainakin minut kysymään tärkeän kysymyksen: Miten ekonomiopiskelijat eli kylterit tekevät itsestään opiskelun aikana ja sen jälkeen haluttavan työntekijän, joka eroaa joukosta?

 

Tiukentuvat opiskelukriteerit voivat tuottaa saman putken ekonomeja

Tällä hetkellä valtiomme pyrkii vähentämään kustannuksia opinnoissa, joka tarkoittaa enemmän massaluentoja ja putkitutkintoja. Onko meillä kohta tuhat samasta putkesta tulevaa ekonomia, joilla ei ole kokemusta muusta kuin opiskelusta?

Moni valmistumassa oleva opiskelija kuvaa valmistumista kuoppaan putoamisella. Pelkotila siitä, että opiskelija ei ole täysin valmis työelämään ja ei välttämättä saa ensimmäistä työpaikkaa heti, on varmasti monen nuoren ekonomin mielessä.

Sen takia valmistelu ja yrittäminen työelämään pitäisi aloittaa mahdollisimman ajoissa. Niiden asioiden saavuttaminen vaatii kylteriltä omaa halua, yrittämistä ja pitkää pinnaa.

 

Miten erottaa itsensä joukosta?

Jotta saa kehitettyä itsensä vaikuttavaksi, on tehtävä paljon työtä. Tämä työ on aloitettava varhaisessa vaiheessa. Mikäli ensimmäiset vastuut ja työtehtävät ovat olleet maisterivaiheen viimeisenä vuonna, et välttämättä ole työnantajan näkökulmasta saavuttanut riittävää kokemusta.

Kannustan siis teitä kandidaattivaiheessa olevia kyltereitä ottamaan vastuuta, hakemaan haasteita elämäänne ja unelmoimaan mahdottomasta. Suomen Ekonomien juhlavuoden avauksessa eräs Duudsoneista kertoi: ”Tahto, tahto ja vain tahto merkitsee!” Laita siis itsesi likoon ja tahdo itsellesi ura, josta unelmoit.

Kylteri, heittäydy elämään tulevaisuuden ekonomin elämää!

 

Miia Paavola
Finanssi ry:n puheenjohtaja

#Unelmaduppi -kampanja, ainakin yhtä vaikea kuin maikkarin Diili

Työnhaussa Julius Repo

Kun tajusin, että videolla pystyn laittamaan pystyyn kokonaisen kampanjan, en edes ajatellut sisältöä liian tarkasti. Annettiin vaan palaa ja päätettiin olla miettimättä, mutta nyt kampanjasuunnitelma on rakennettu.

Youtube, suuri videoiden suoratoistopalvelu tarjoaa vielä melko niukan määrän panostuksella toteutettuja tarinanomaisia suomenkielisiä CV –videoita, mutta ei enää, me latasimme sen sinne. Jossain määrin siis suomalainen työnhaku astui uuden askeleen viime perjantaina, jolloin kampanja julkaistiin. Suosittelen avaamaan välilehden ja katsomaan videon ensin (jo yli 1300 katsontakertaa). Video löytyy täältä

Hallitsen sosiaalisen median hyvin ja uskon pystyväni jalostamaan tietotaitoa vieläkin pidemmälle. Ymmärrän medioiden toiminnan ja yhteisöllisyyden piirteet eri medioissa. Sosiaalinen media tulee varmasti nostamaan päätään tulevaisuudessa vieläkin nykyistä enemmän, joten opitut taidot ovat kultaakin kalliimmat.

Sosiaalinen media on mielestäni ympäristö, joka kehittyy ja muuttuu kokoajan. Ainut keino pysyä mukana kehityksessä, on olla mukana aktiivisesti. Mitä myöhemmin hyppää kyytiin, sitä haastavampaa ympäristön ymmärtäminen on. Suosittelen silti kaikkia loikkaamaan mukaan, sillä oppia ikä kaikki!

 

Tähtäimessä unelmien työpaikka ja lisänä uutta osaamista 

Päämääränä on saada unelmien työpaikka, joskaan en itsekkään tiedä millainen se olisi, mutta ei kai vielä pidäkään tietää? Alun perin idea oli jakaa video youtubessa ja jättää homma siihen, mutta sitten oivalsin. Tästähän voin luoda kokonaisen kampanjan, jossa tiukkojakin haasteita tulee kohdattavaksi.

Ymmärsin, että nyt piilee mehukas ja loistava paikka oppia, mutta vaikka kaikki menisi pieleen, ei hävittävänä olisi juuri mitään. Kampanja tulee olemaan pitkälti nettipohjainen nykyaikaisuuden takia. Sosiaalisen median eri kanavat, kuten Blogi, Youtube, Twitter, Linkedin ja Instagram ovat käytössä.

Uskon myös, että muutakin tukevaa sisältöä ja tarinankerrontaa tullaan luomaan. En pääse juurikaan pääaineessani tarttumaan kiinni kampanjan rakentamiseen, joten teen tässä tavallaan käytännön opinnäytetyötä itselleni. En koe heittäväni aikaa hukkaan, sillä matkan varrella tulee varmasti oppeja, joita pääsen työelämässä soveltamaan. Voihan tältä matkalta tarttua myös työpaikka?

Hyppää mukaan kyytiin sosiaaliseen mediaan, sillä matka on vasta alussa. Helppo tapa aloittaa, on rekisteröityä twitteriin ja heittää twiitti minulle, @julppe :lle.

 

Julius Repo
Pian valmis kauppatieteiden maisteri
Moniosaaja ja tulevaisuuden ammattilainen
https://juliusrepo.wordpress.com
https://www.linkedin.com/in/juliusrepo

Kirjoittaja on valmistumassa oleva Vaasan yliopistosta valmistumassa oleva laskentatoimen ekonomi, joka etsii töitä sosiaalista mediaa hyödyntäen, muun muassa omalla työnhakuvideollaan.

**

Sosiaalisen median käyttö työnhaussa on lisääntynyt. Sosiaalisen median kautta voit löytää niin kutsutut piilotyöpaikat. Ekonomiliiton uravalmentajat palvevat sinua työnhaussa myös sosiaalisen median keinoin.

Riittävä osaaminen käyttöön

Ekonomiliiton hallituksen jäsen Ulla Knifsund

Syksyn saavuttua on 33 00 uutta korkeakouluopiskelijaa innokkaina parveillut opinahjojensa käytävillä opetellen orientaatioviikon jälkeen oman talonsa tavoille. On ilo seurata heidän innostustaan ja ihastustaan uuden oppimisen, ja tietenkin myös uusien opiskelukavereiden edessä.

Tarkasteltaessa tarkemmin aloituspaikan korkeakouluissa ja yliopistoissa saaneiden joukkoa voidaan samalla todeta, että noin 13 000 heistä on jo saavuttanut jonkin aikaisemman korkeakoulututkinnon. Nyt he aloittavat uuden, vastaavantasoisen tutkinnon suorittamisen. Mikä on tämän ilmiön taustalla?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänä vuonna ns. sumanpurkuna päättänyt lisätä yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrää kolmella tuhannella uudella aloituspaikalla. Samanaikaisesti saamme lukea, että korkeakoulutettujen työllisyystilanne on heikentynyt eniten suhteessa muihin koulutusasteisiin, ja korkeakoulutettujen työttömyysaste on ennätyksellisen korkea.

On tietenkin totta, että kestää vuosia ennekuin tänä syksynä opintonsa aloittaneet valmistuvat ja alkavat etsiä työtä, mutta jatkuva aloituspaikkojen lisääminen korkeakoulutuksessa tuntuu väistämättä huolestuttavalta – ainakaan siten ettei se vaikuttaisi heikentävästi opetuksen laatuun ja tutkintojen sekä valmistuneiden arvostukseen.

Myös korkeakouluille ja yliopistoille syntyy uusia haasteita jatkuvasta aloituspaikkojen lisäämisestä, sillä opiskelijaryhmiä ei voi loputtomiin kasvattaa. Lisääntynyt toimintojen kansainvälistyminen ja vieraiden kulttuurien huomioiminen vaatii tänä päivänä myös opetukselta enemmän.

 

Takaako vasta toinen korkeakoulututkinto työpaikan?

Voisiko kansakuntamme tällä vuosituhannella todellakin olla viisastunut niin että jo suurin osa nuoristamme menestyy korkeakouluopinnoissaan? Rohkenen epäillä. Myös professori Jaakko Aspara Aalto-yliopistosta kommentoi Talouselämä-lehdessä (12.9.2014), ettei ole mitään järkeä ”väkisin kouluttaa kaikista ihmisistä maistereita”.

Onko työpaikan saaminen todellakin ”varmistettava” hankkimalla kaksi korkeakoulututkintoa, jotta saa koulutustaan vastaavan työn? Yritysten hakiessa uutta työvoimaa on kenties houkuttelevaa rekrytoida hakija jolla on kaksi rinnakkaista tutkintoa, ja ehkä olettaa työhön valittavan helpommin voivan muuntautua, mikäli työtehtäviin tulevaisuudessa tulee suurempia muutoksia?

Tällä hetkellä maailmantalous kamppailee uuteen noususuhdanteeseen pääsystä ja jokaisella sektorilla on tarkoin jouduttu puntaroimaan vallitsevan niukkuuden jakamisesta mahdollisimman tuottavasti ja heikentämättä samalla toiminnan perusedellytyksiä. Onko siis tarkoituksenmukaista käyttää näitä niukentuneita resursseja ja vähentyneitä verotuloja edellä kuvattuun ”ylikouluttautumiseen”?

Professori Asparan mukaan esimerkiksi kauppatieteissä suurimmalle osalle jopa riittäisi kolmen vuoden kandidaatin tutkinto – ja halutessaan sitä voisi myöhemmin täydentää.

Työurien pidentämisen ollessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheena olisi nuorten varhaisemmalla valmistumisella iso vaikutus heidän henkilökohtaiseen talouteensa sekä koko kansantalouteen. Ennen kaikkea kysymys on luottamuksesta tulevaisuuteen.

Taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi meidän tulisi nyt saada käyttöön kaikki se henkinen kapasiteetti mikä maastamme löytyy, mutta oikein mitoitettuna ja ajoitettuna.

 

Ulla Knifsund
Hallituksen jäsen, Ekonomiliitto

 

Hirvee kiire eikä paljon kiinnosta! (Varoitus: Teksti on pidempi kuin 140 merkkiä)

Finanssin puheenjohtaja Niklas Harki

Elämme hektisiä aikoja, ystäväni. Kauppatieteiden opiskelijat, juuri valmistuneet ekonomit ja jo pidempään työelämässä olleet ex-kylterit mahduttavat päiväänsä hurjia määriä sisältöä. Informaatiota tulee joka tuutista ja kalenteri täyttyy vauhtia, joka vetää vertoja Cheekin stadionkeikan lipunmyynnille.

Nyt jos koskaan on tarve olla läsnä ja keskittyä. Päätinkin lähteä oman kiinnostukseni ja keskittymiskykyni polkua taaksepäin. Päätin, että saatte olla läsnä hetkissä, jotka omalla tavallaan muuttivat elämääni kylterinä.

 

Kesä meni keskittyessä

Palaan aikaan ennen kuin minusta tuli Kylteri. Ennen tutkintoseikkailuni aloittamista Oulussa työskentelin kesät Lintsin jarrumiehenä. Puisen vuoristoradan koulutuksissa opin uudenlaisen tavan keskittyä. Hetkessä oltiin vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa sekä vastattiin ajon turvallisuudesta aina pari minuuttia kerrallaan.

Muiden jarrumiesten esimerkkien kautta tajusin, kuinka jokaisen parin minuutin onnistuminen oli kiinni läsnäolosta ja tuo ajatus on kantanut aina tähän päivään saakka. Radalla en keskittynyt osakemarkkinoihin, presiksen onnistumiseen tai neuvottelutilanteeseen. Nyt nuo asiat ovat ajankohtaisia niin minulle kuin sinullekin.

Kuvittele seuraavan neuvottelusi olevan kuudenkympin vauhtia kiitävä vaunu vesisateessa, jota jarrutat rystyset valkoisina. Samalla viihdytät nuo ajon minuutit takapenkin asiakkaita kertomuksellasi. Tuleeko kauppoja? Todellakin. Tästä on hyvä jatkaa.

  Harki-3

Pukki keskipisteessä

Viime jouluna olin kylterille tutussa tilanteessa. Seuraavana päivänä pitäisi olla todella läsnä, sillä olin lupautunut pitämään presentaation. Keynote tulisi olemaan iso säkki ja päässä punainen lakki.

Ehdin treenata muutaman biisin ennen oveen koputtamista. Astuessani vihdoin olohuoneen penkkiin kohtasin elämäni kiinnostuneimman yleisön. Pelkotila paljastumisesta iski ja pistin roolissa kaiken peliin. Sohvalla sattui istumaan juuri se lapsi, joka epäili pukin kotiosoitetta. Suoritukseni onnistui ja astuessani ulos asunnosta henkinen tuuletus oli eeppistä luokkaa.

Jokaisessa presiksessä pitäisi olla pala joulupukkia. Entä jos sinäkin ottaisit tästä mukaan vähän fiilistä kun esittelet yritystäsi potentiaaliselle asiakkaalle?

Harki-2

Etuoikeus tehdä uusia asioita joka päivä

Toimin tällä hetkellä ainejärjestömme puheenjohtajana ja saan tehdä hallitukseni kanssa asioita, jotka ovat varmasti tässä hetkessä. Kaiken keskellä olen saanut myös luvan miettiä, missä tulisi olla läsnä ja milloin niin digitaalisesti kuin paikan päällä.

Tehdessä oppii ja huomattu on, ettei WhatsApp sittenkään ollut paras paikka jakaa kaikkia vinkkejänsä. Chättihuoneiden liiallinen väärinkäyttö johtaa tilaan, jossa ollaan älypuhelinääliöitä. Se on esimerkiksi hetki, jolloin luurin näytölle jumittunut YouTube-video ja sen latautuminen kiinnostaa niin paljon, että törmäät bussipysäkkiin (true story).

Keskittyminen tilanteeseen sen vaatimalla tavalla takaa paremman tuloksen. Tällaisesta ajatuksesta inspiroituneena päätin pitkästä aikaa soittaa äänipuhelun tutulleni ja kuunnella tarkasti. Tulokset yllättivät, sillä keskustelun aikana läpikäytyjä tapoja tehdä asioita on siirtynyt yhdistyksemme toimintaan.

Olen oppinut kuuntelijana tämän vuoden kokemuksesta enemmän kuin mistään muusta aiemmin. Sinullakin on varmasti aikamoinen arsenaali eri kanavia ottaa yhteyttä ihmisiin tai viedä yrityksesi viestiä läpi, mutta millä keinolla erotut joukosta? Itse aloitin kiinnostumalla aidosti siitä, mitä muilla on sanottavana.

Harki-4

Lopuksi lähdin valloittamaan kukkuloita

On kuitenkin totta, että aina ei aluksi kiinnosta. Ei jokainen luento yksinkertaisesti ole niin hyvä ja töissä on vaikea hakea motivaatiota tuijottelemalla näyttöänsä nollat taulussa.

Kokeilin tähän yhtä mielenkiintoista keinoa kesäharjoittelijana Hong Kongissa. Lähdin kiipeämään muiden kaupungissa kesätöissä olleiden tuttujen kanssa vuorelle, jonka huipulla aloimme keskustelemaan erilaisista tuotteista ja niiden myymisestä nettikaupassa. Olin ottanut kamerani mukaan maisemakuvia varten, mutta tästä reissusta syntyi lopulta esitelmä uudesta nettisivukonseptista yritykselle jossa työskentelin.

Joskus kannattaa siis lähteä muutama tunti aikaisemmin toimistolta tai yliopistolta. Saatat palata takaisin valmiin työn kanssa.

Palataanpa kuitenkin takaisin juuri tähän hetkeen. Tänne asti päästessäsi olet jo lukenut tekstiä tovin aikaa, kiinnostunut sanomisistani. Toivon, että omat pienet hetkeni saavat sinutkin tajuamaan kuinka taitava olet ja etenkin hyödyntämään taitojasi jatkossa. Aioin itse jatkaa olemalla läsnä kun tapahtuu, muuten mikään ei tunnu sen suuremmalta kuin uuden asian merkkaaminen kalenteriin.

Katso siis omaa aikatauluasi ja asioita joita olet tehnyt uusin silmin. Sillä vain kiinnostumalla, olemalla rohkea ja läsnä on aikasi kylterinä ja urasi ekonomina elämäsi parasta aikaa.

Harki-1

Pimenevää syksyä odotellessa,

Niklas Harki
Puheenjohtaja 2014, Finanssi ry

Kesästä jäi aukko ansioluetteloon

Hallituksen jäsen Heli Aaltonen

Seurasin kevään ja kesän ajan läheisen, ekonomiksi opiskelevan nuoren tuskaa kesätöiden saamiseksi. Aikaisempina kesinä töitä oli aina löytynyt vähintäänkin vuokratyöfirman kautta. Vähän rahaa oli jäänyt säästöön talven pitkien kuukausien ajalle opintotukea täydentämään. Talvi oli käytetty tiukkatahtiseen opiskeluun, jotta opiskeluaika ei venyisi ja pääsisi oikeisiin töihin.

Tänä vuonna työnhaku alkoi tammikuussa ja päättyi elokuussa. Laihoin tuloksin. Toiveikkaana nuori ajatteli hakevansa ensisijaisesti ”oman alan töitä” – niitä, joista ehkä on erityistä hyötyä, kun sitten oikeita ekonomin töitä pääsee joskus tulevaisuudessa tekemään. Kesätyökokemusta oli kertynyt jo teollisuustyöstä, kuljetuspuolelta ja vähän toimistohommistakin.

Kaikkiin mahdollisiin yrityksiin lähti hakemus. Työvoimahallinnon sivuja seurattiin. Sanamuotoja sorvattiin ja mietittiin mitä ne hakijalta haluavat. Riittääkö että on hyvä tyyppi vai pitääkö olla erityistä osaamista? Enterin painalluksen jälkeen alkoi toiveikas odotus.

Odotus palkittiin ”kiitos mielenkiinnosta… hakijoita oli 350…valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”. Muutamaan haastatteluun kutsuttiin ja niihin tilanteisiin nuori valmistautui tosissaan. Hissipuhetta, vahvuuksia ja osaamisia kerrattiin. Joka kerta joku toinen oli kuitenkin hieman sopivampi.

Tämä läheltä seurattu nuori ei ole ainoa, jonka toiveet työkokemuksesta ja hieman leveämmästä talven leivästä kariutuivat. Samanlaisia tarinoita on muillakin lähipiirissä.

 

Miten välttää aukko cv:ssä ensi kesänä?

Kysymys ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan tarpeettomuuden ja kelpaamattomuuden tunteesta. Edes kassalle en pääse, mutta kylterikaveri työskentelee solmio kaulassa toista kesää. Ja mikä ikävintä, mielessä alkaa velloa epävarmuus omasta työllistymisestä ekonomi-tutkinnon jälkeen. Valitsinko sittenkin väärin?

Kieltämättä tulee vanhemmalle mieleen, että ”onko sitä yrittäjämäistä asennetta riittävästi kun ei töitä saa”? Muistiin palaa onneksi kesä 1993 omalta opiskeluajalta. Kesätöitä ei löytynyt, vaikka kokemustakin oli reilusti. Paitsi lyhyt pesti siihen tutkimusfirmaan, joka surutta käytti opiskelijatyövoimaa lähes ilmaiseksi. Kolmen viikon tili oli muutama satamarkkanen. Siinä tarvittiin yrittäjämäistä asennetta.

Verkon kautta kesätyön hakeminen on näennäisen helppoa, mutta tuottaako se tulosta kun massasta pitäisi erottua. Passivoiko se hakijaa odottelemaan liian pitkään? Miten konkreettisesti laittaa jalkaa oven väliin, jos rekrytoija on persoonaton yritys vailla ihmisen nimeä tai numeroa. Vai ovatko suhteet ja verkostot käytännössä ainoa keino saada töitä?

Mitä tästä sitten voisi oppia, ettei ensi kesästä jäisi aukkoa cv:hen?

Kenties työnhakualuetta pitää laajentaa rohkeasti, ja ottaa mukaan myös ulkomaiden mahdollisuudet. Kenties ekonomiopiskelijankin pitäisi hakeutua oman alan työharjoitteluun jo lukukauden aikana, vaikka se opintoja viivästyttäisi. Työkokemus ja kontaktit – ne suhteet ja verkostot – ovat kuitenkin käypää valuuttaa jatkossa. Suhteita voi rakentaa myös Ekonomiliiton riennossa.

Ja usko pois, tuleva ekonomi, et valinnut väärin. Jatkossa muistelet lämmöllä tätä opiskeluaikojesi kehnointa kesää. Eikä se kesänmittainen aukko ekonomin pitkässä ansioluettelossa enää harmita.

 

Heli Aaltonen
Hallituksen jäsen, Ekonomiliitto

Haaveena oma yritys – Start up on in!

Yrittäjä Petri Tuomela

Opiskelin Vaasan yliopistolla kansainvälistä johtamista ja valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 2013 kesäkuussa. Suuri osa opiskelukavereista oli vaihto-opiskelijoita tai ulkomaalaisia tutkinnonsuorittajia, joista moni olisi halunnut jäädä Suomeen, mutta työllistyminen ilman Suomen kielitaitoa oli lähes mahdotonta.

Teki pahaa katsella sivusta, kun niin moni lahjakas kaveri joutui jättämään Suomen valmistumisen jälkeen. Osa tosin sinnitteli vuoden verran postinjakana tai siivoajana, kunnes uudet haasteet odottivat ulkomailla.

Reilu vuosi sitten aloimme porukassa ideoida, miten saisimme tuotua kansainväliset opiskelijat ja suomalaiset yritykset samaan pöytään. Mukana keskusteluissa oli useita ulkomaisia opiskelijoita. Kokoonnuimme säännöllisesti ideoimaan yhdessä porukassa, kunnes lopulta jäljellä oli kolme kaverusta, jotka halusivat ottaa seuraavan askeleen ja perustaa yrityksen.

Voisi melkein sanoa, että söimme, joimme ja nukuimme kaksi kuukautta yhdessä. Suunnittelimme yritykselle logot, esitykset ja käyntikortit. Esittelimme ideaamme Finnveralla, Vasekilla, Kauppakamarissa ja tapasimme yliopiston ja kaupungin edustajia. Usko omaan ideaan oli vahva.

Yhteen haaveilijoista olimme tutustuneet kesän aikana Vaasan yliopistolla. Hän oli käsittämättömän lahjakas PhotoShopin käyttäjä. Hänellä oli kuitenkin rahat vähissä ja opiskelulupa umpeutumassa. Tarjosimme hänelle yösijan ja ruokaa, lainasimme rahaa ja etsimme työpaikan. Halusimme perustaa yrityksen yhdessä hänen kanssa.

Olimme juuri päässeet pahimman yli, kun hän ilmoitti lähteneensä kotimaahansa ilman jäähyväisiä. Meitä oli enää kaksi jäljellä, mutta päätimme kaikesta huolimatta jatkaa kohti omaa unelmaamme. Vuoden 2013 alussa perustimme oman osakeyhtiön. me2we Finland Oy oli perustettu.

 

Mutkia matkaan

Yrityksen Facebook-sivut oli juuri saatu pystyyn, kun ystävämme muisti meitä viestillä. Viestissä ei lähetetty terveisiä tai kyselty kuulumisia, vaan entinen ystävämme uhkasi haastaa meidät oikeuteen.

Hänen mukaan meillä oli yhteisomistus yrityksen logoon ja markkinointimateriaaliin. Hän oli ne toki tehnyt, mutta hän oli tehnyt ne minun kotona ja minun tietokoneella. Amerikkalaisen viesti ei tietenkään lämmittänyt sydäntä, vaikka se sai veren kiehumaan. Viesti tuli ystävältä, jota olimme tukeneet kaikin mahdollisin tavoin.

Olimme juuri ehtineet tilaamaan yritykselle käyntikortit, paidat ja suunnitelleet kotisivut valmiiksi. Kysyimme neuvoa lakimieheltä, minkä jälkeen päätimme uusia yrityksen kaikki materiaalit. Hankimme samalla yrityksen uudelle logolle tavaramerkkisuojan.

Oma gradu oli valmis, yritys oli pystyssä ja tavaramerkki taskussa. Pääsin keskittymään me2we:n kehittämiseen ja päivätyöhön. Samoihin aikoihin yhtiökumppani sai mielenkiintoisen työtarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Meidän molempien kuviot monimutkaistuivat kertaheitolla.

Molemmilla oli intoa, mutta päivistä loppuivat tunnit kesken. Meillä oli paljon ideoita ja yritys, mutta toteutus jäi tekemättä. Kävimme yhtiökumppanin kanssa keskustelua yrityksen jatkosta ja päädyin lopulta ostamaan yrityksen osakkeet.

 

Uusi tiimi, uusi alku

Hyvä ystäväni Jussi hyppää remmiin ja mutkan kautta työhaastatteluun saapuu myös kokenut IT-ammattilainen Jyväskylästä. Taskut tyhjinä esittelemme Jaakko-Pekalle ideaamme ja tiedustelemme, olisiko hänellä intoa lähteä mukaan.

Onneksemme Jami kiinnostuu ja haluaa lähteä mukaan. Vain kolme kuukautta tästä, olemme molemmat yrittäjiä ja teemme molemmat täysipäiväisesti töitä unelmamme eteen. Yksi haave on kuitenkin jo toteunut: Olemme yrittäjiä.

 

Petri ”Pete” Tuomela
Yrittäjä yrityksessä me2we.fi
SEFEn yrittäjäryhmän jäsen

 

Tutustu SEFEn tarjoamiin yrittäjäpalveluihin:

  • Työoikeudelliset neuvot
  • Osakassopimukset
  • Vuokrasopimukset
  • Yhtiöjärjestys
  • Yhtiökokouksen pöytäkirjat
  • Hallituksen kokouksen pöytäkirjat
  • Osakasannit
  • Työttömyysturvaneuvonta
  • Työttömyysturvasuunnittelua
  • Yhtiöoikeudelliset asiat

 

Näissä ja monissa muissa yrittäjäasioissa sinua palvelee:

Riku Salokannel
Lainopillinen asiamies, SEFE
0201 299 219
riku.salokannel@ekonomit.fi

 

Turvaa selustasi ja liity AYT kassaan.

Jokainen järkevä yrittäjä tiedostaa ja hallitsee riskit. Siksi suosittelen olemaan yhteydessä AYT:n aivan mainioon Pipsaan, joka kertoo teille tarkemmin, mistä AYT kassassa on oikein kysymys ja miksi siihen kannattaa liittyä. Minäkin olen mukana.

Pipsa Luodelahti
p. 0404873323
pipsa.luodelahti@ayt.fi

Kiintiönaiset raivaavat edelleen tietä

Kylli Veera Iliev

Vuonna 2014 elämme yhä todellisuudessa, jossa on kiintiönaisia. Tietoisena siitä, että joku saattaa repiä hameensa, näen kiintiöt hyvänä asiana. Sen, että niitä yhä aidosti tarvitaan, en niinkään.

Mutta kuten eräs pitkän uran tehnyt kauppakorkean naislehtori totesi: ”Jos sukupuolitasa-arvo olisi päättävissä elimissä itsekorjautuvaa, se olisi korjannut itsensä jo”. Lienee kaikille selvää, ettei tasa-arvo ole ollut kovin omatoiminen.

Kiintiönaisen ensimmäinen tehtävä valituksi tulemisen jälkeen on julistaa, ettei ole kiintiönainen. Ja että hänet on valittu puhtaasti kykyjensä perusteella. Kiintiöiden vastustajien tehtävä on epäillä tätä suureen ääneen. Ei sillä, etteikö väite olisi mahdoton, mutta ymmärtäähän kiintiönainen millaisia haasteita hänelle tästä siunaantuu, esimerkiksi sellaisia, joita vastustajat itse välittömästi suureen ääneen julistavat. Sosiaalinen media takaa tähän rajattomat mahdollisuudet.

Lähtökohtaisesti ei siis riitä, että nainen on riittävän hyvä päästäkseen hallitukseen vaan hänen on tehtävä kaksin verroin töitä osoittaakseen, että on kiintiönsä arvoinen ja enemmän. Hänen on oltava ryhmän keskivertomiestä parempi, häneen kohdistuu enemmän epäilyjä ja enemmän valokeilaa. Ei tokikaan siksi, että hän on nainen, vaan koska hän tuli kiintiössä, sanoo kiintiöiden vastustaja.

 

Törmäämmekö mekin lasikattoihin?

Itse olen usein tahtomattani kiintiönainen. En tee eroa miesten ja naisten välillä tiimipelaajina tai työkavereina, mutta usein päädyn vahingossa miesvaltaisiin tiimeihin ja tilanteisiin.

Otan sen kunnia-asiana. Olen aina ajatellut, että ainoana naisena minun täytyy näyttää, että naiset ovat yhtä hyviä, hauskoja ja vapaamielisiä, samalla aukoen ovia muille naisille. Luulin, että tämä oli kaikille sukupolveni edustajille selvää.

Sitten juonsin SEFEn suurinta opiskelijatapahtumaa Kylteripäiviä ja kutsuin yhtä puhujista kiintiönaiseksi. Nainen nauroi jälkeenpäin, ettei edes huomannut, eikä ottanut itseensä. Hän työskenteli miesvaltaisella alalla ja oli minun silmissäni tienraivaaja. Tarkoitin ’kiintiönaisen’ kunnianosoituksena, mutta tapahtuman Twitter-fiidi oli eri mieltä.

Sanotaan, että meidän sukupolvemme on edellisiä tasa-arvoisempi, mutta että niin edellinenkin oli neljäänkymmeneen ikävuoteen saakka. Sitten naiset alkoivat törmäillä lasikattoon. Miehet ajoivat ohi. Harmi, koska noina ikävuosina suurimpiin johtajanpaikkoihin vasta aletaan tehdä jakoja. Käykö meille samoin?

Kiintiönaisena ja hyvänä jätkänä ajattelin hoitaa näissä talkoissa oman osuuteni. Ajattelin tehdä omalla työskentelylläni kiintiöitä tarpeettomiksi, yksinkertaisesti työskentelemällä jatkossakin yhdessä miesten kanssa. Ja veljet, älkää huoliko, näen orastavat kaljut stilettojeni huipulta, mutta en kerro kenellekään.

 

Veera Iliev
Kylteriyhdyshenkilö, Turun kauppakorkeakoulu

Kylterit hyvinvointia tuottamassa

Boomin puheenjohtaja 2014 Lauri Linnainmaa

Kauppatieteiden opiskelijoita tunnutaan pitävän muita aloja opiskelevien joukossa ylimielisinä ja vain omasta toimeentulostaan välittävinä uraohjuksina. En kiellä, etteikö tämä pitäisi osittain paikkaansa, ja on mahdollista, että kylterit hallitsevat hyvin myös tämän mielikuvan vahvistamisen.

Kauppatieteilijöillä asiat ovat kieltämättä melko hyvin. Työllistysmistilanne valmistumisen jälkeen näyttää muihin aloihin verrattuna erittäin hyvältä, vaikkakin merkkejä tilanteen heikkenemisestä on nähtävissä.

Erityisesti koulutuspaikkojen lisääminen sekä muiden, kilpailevien tutkintojen markkinoille tulo on aiheuttanut huolta opiskelijavaikuttajien piirissä. Voisi kuitenkin kuvitella, että hyvästä tilanteesta nauttivat kylterit eivät ole kiinnostuneita muusta kuin cv:n rakentamisesta ja tulevan kuukausipalkan suuruudesta.

Opiskelijavaikuttaminen on kuitenkin kylterien piirissä hyvin yleistä ja lisäksi laadukasta. Paikalliset kylteriainejärjestöt puuttuvat välittömästi ja kovalla osaamisella oman yliopistonsa epäkohtiin.

Ylioppilaskunnissa kylterit jakavat omaa osaamistaan myös muiden alojen opiskelijoiden joukkoon, joten ei voida väittää että kylterit välittäisivät vain omasta hyvinvoinnistaan. Lisäksi uskallan väittää, että kylterit osaavat yo-kuntavaikuttamisessaan jättää puoluepolitiikan taustalle ja keskittyä puhtaasti opiskelijoiden asioiden parantamiseen.

 

Kylterit uudistavat SEFEä

SEFE:ssä opiskelijat puolestaan tuovat eloa liiton piirissä käytävään keskusteluun. Liittokokouksissa opiskelijat ovat mukana vauhdittamassa keskustelua ja nostamassa niitä kissoja pöydälle. Opiskelijat osallistuvat demokratian lisäämiseen sekä SEFE:n roolin vahvistamiseen uusiutuvana ay-liikkeen kärkiliitona.

On hienoa että SEFE on ottanut opiskelijat vahvasti mukaan ammattiliittomme toimintaan. Kylteripuheenjohtajaverkosto (KPV) vaikuttaa kyltereiden piirissä ja henkilökohtaisesti on uskomattoman inspiroivaa olla mukana vaikuttamassa tällaisessa joukossa.

Toivottavasti vaikuttamistyö kehittyy entisestään ja kylterit ja ekonomit pystyvät yhdessä rakentamaan entistä vahvempaa SEFE:ä ja samalla tuomaan ammattitaitoamme esiin työnantajille.

Lauri Linnainmaa
Puheenjohtaja 2014, Boomi ry.
Puheenjohtaja 2014, Kylteripuheenjohtajien verkosto

Kylteripuheenjohtajien verkosto 2014 SSHV:n vuosijuhlilla

Kylteripuheenjohtajien verkosto 2014 SSHV:n vuosijuhlilla

Keep calm and attend to #kypä

Jyväskylän kylli Veera Leppänen

Tammikuu alkaa lähestyä loppuaan ja meille kyltereille se tarkoittaa kurssien alkamisen ja kiihtyvän kesätyönhakurumban lisäksi ainakin yhtä asiaa: Kylteripäivät, yksi vuoden  kohokohdista, on täällä. Noin 500 kylteriä ympäri Suomen valtaa 30.-31.1. Sokos Hotel Vantaan sekä Biitsi.fi Areenan.

Muistan elävästi ensimmäiset Kylteripäiväni: ei oikein tiennyt, että mihin oli taas lähdetty ja miten päin täällä tulisi olla.

 

Siispä päätinkin listata teille UKK (eli tietysti Usein Kyltereitä  Kummastuttaa) –listan Kylteripäiviin liittyvistä pulmista/harhaluuloista:

  • Puhujat eivät liity pääaineeseeni, eli seminaarista ei ole minulle hyötyä. Väärin. Esimerkiksi itselleni, tunnetulle kansisboikotoijalle, yksi viime vuoden Kylteripäivien kohokohdista oli Danske Bankin Lauri Uotila leppoisalla kansantalouskatsauksellaan. Tämän vuoden esiintyjistä odotan innolla mm. Skypen perustajajäsenen Jonas Kjellbergin puheenvuoroa. Täten samalla haastan sekä itseni että teidät esittämään puhujille kysymyksiä ja osoittamaan aktiivisuutta esim. twiittaamalla, sillä monesti yleisöoivallukset ovat olleet seminaarien antoisimpia hetkiä. Ja boomarit, FYI sinne twiittiseinälle voi lähettää myös asiasisältöisiä viestejä.
  •  KYPÄ  on jäykkä pönöttämistilaisuus. Väärin. Mahtavan seminaariosuuden jälkeen KYPÄ huipentuu huikeaan iltatilaisuuteen, tänä vuonna ravintola Tulisuudelmaan koomikko Jarkko Tammisen johdolla. Riemu ei suinkaan vielä ihan siihenkään lopu, sillä seuraavana päivänä bileet jatkuvat viime vuoden tapaan Beach Party -silliksen muodossa. Nähtäväksi jää onko PorKy:stä puolustamaan köydenvetomestaruuttaan.
  •  Ihmiset hengaavat vain jo ennestään tuntemiensa ihmisten kanssa. Väärin. KYPÄlle osallistuu kyltereitä yhteensä 13 yhdistyksestä ympäri Suomen. Tietenkään ketään ei voi pakottaa ojentamaan kättään ja esittäytymään, mutta jos jossain tilaisuudessa siihen on mahdollisuus, niin Kylteripäivillä. Kaikkia osallistujia yhdistää ainakin yhteiset opinnot joten rohkeasti tutustumaan! Vanha kunnon ”Käytsä usein täällä?” on hyvä alku, tai jos persoonallisempaa lähestymistapaa kaipaa niin vihjaa vaikka: ”Turku paljon kauniimpi, taijat siis olla Turuust”. Kukin tavallaan, tyyli on vapaa.

Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi: ”Tapahtuma vakuutti jo ensimmäisenä opiskeluvuonna niin pysyvästi, että niin kauan kuin opiskelen en aio KYPÄä missata”, ja en voi itsekään kuin vilpittömästi yhtyä edelliseen. Matkalaukku onkin siis jo pakattu ja tavaraa riittää aina pikkumustasta rantashortseihin.

Pari päivää pitäisi vielä malttaa, oletko sinä valmis?!

Veera Leppänen
Kylteriyhdyshenkilö, kylli, Jyväskylän yliopisto

**

Keskustele KYPÄstä twitterissä: #kypä!

Språkets gränser är världens gränser

Studerande kontaktperson Päivi Hutukka på Hanken

Språkstudierna är obligatoriska inom universitetsstudierna i ekonomiska vetenskaper i Finland. Enligt SEFEs senaste undersökning ”5 år i arbetslivet” (Viisi vuotta työelämässä 2013) ansåg de som utexaminerats år 2007 att de inte haft något större behov av svenska språket inom arbetslivet särskilt med tanke på hur mycket de studerat språket på universitetet.

Dessutom framgick det ur undersökningen att man upplevde främmande språk, förutom engelska, som onyttiga. Är det verkligen så att det inte lönar sig att satsa på språk under studietiden? Borde studerandena investera sin tid på ett vettigare sätt?

Låt oss först gå 8 år bakåt i tiden. Christer Fuglesang blir den första nordiska rymdfararen. Kanske några kommer ihåg bättre december 2006 av det faktum att två diktatorer avlider under samma månad: Saddam Hussein avrättas och Augusto Pinochet dör av en hjärtattack som 91-åring.

En finländsk bankir intervjuas. Han råkar nämna att han har gått i Hanken och beskriver hur detta val öppnade många dörrar för honom. Jag känner något oväntat hända. Jag vill också gå i Hanken. Jag kollar på nätet och läser om alternativa karriärvägar för hankeiter. Företagsledning och organisation låter mest intressantast, jag gillar ju att leda människor och skapa god arbetsstämning.

 

Var inte rädd för språk

Då börjar jag tvivla på mig själv. Kan jag tillräckligt bra svenska? Hur kan jag konkurrera med sådana sökanden som har svenska som modersmål? Jag bestämmer mig att studera något helt annat – germansk filologi på Helsingfors universitet, dock med ledarskap som biämne. Efter ett drygt år kommer jag ihåg känslan som jag hade och agerar, äntligen. Efter mitt beslut deltar jag i kurser i svenska på universitetet, läser dagligen Hufvudstadsbladet och läser naturligtvis de fem inträdesböckerna (flera gånger!).

En av de viktigaste orsakerna varför jag vill komma in i Hanken är skolans breda utbud av språk: tyska, ryska, spanska… I juli 2009 publiceras resultaten. Hankens hemsida belastas av alla besökare och det känns plötsligt som om hälften av Finlands befolkning samtidigt vill veta resultatet. En månad senare sätter jag foten för första gången på Arkadiagatan 22 i Helsingfors.

Vad har SEFEs undersökningsresultat och mitt val att studera ekonomi på svenska gemensamt? För det första, tror jag inte att språkstudier är slöseri med tiden i dagens internationella arbetsliv. Även om engelskan är franca lingua, är kunskaper enbart i engelska inte nog för den som vill se världen ur ett bredare perspektiv.

Under studietiden på Hanken har jag varit 5 månader i Berlin på studieutbyte. Jag har ytterligare haft möjlighet att delta i språkkurser i Costa Rica, Panama och Brasilien via Schuster-stipendiet. Jag har inte endast fördjupat mina kunskaper i spanska och portugisiska utan också bekantat mig med kulturen och hur lokala människor beter sig och vad de har för värderingar.

Jag medger – Jag älskar språk. Jag förstår att kanske inte alla ekonomie studerande på samma sätt brinner av iver att lära sig språk och tycker att det räcker med engelska. Några kan gå så långt som före detta spjutkastaren Seppo Räty. Då han intervjuades före olympiska spelen i Atlanta konstaterade Räty att han inte kommer att tala ett enda ord engelska för man måste ju klara sig med finska (”Suomella on pärjättävä”).

Mitt budskap är att om man är passionerat intresserad av något så våga satsa på det. Utmana dig, men kom ihåg balansen i livet. Humorn hjälper dig alltid, i synnerhet vid språkinlärning. Du kan lättare komma ihåg en mening på ett främmande språk om innehållet är roligt.

Som avslutning vill jag hänvisa till André Noël Chaker, årets talare 2012 vid Speakersforum och författaren till boken “The Finnish miracle”. Han talade på SEFEs tillställning “Nuoret ekonomit” (3.12.2013) och betonade att främmande språk spelar en viktig roll i den globala världen: “Lär dig strategiska språk, det räcker inte längre med 3 språk”.

Om han blivit utnämnd till årets talare i Finland och inte har finska som sitt modersmål och om jag kan studera vid en högskola på svenska och tyska, vad kan inte DU då uppnå genom att satsa på främmande språk?

 

Päivi Hutukka
SEFEs kontaktperson för studerande på Hanken