Avainsana-arkisto: neuvotteleminen

Perusoppimäärä syksyn liittokierroksesta

riku-salokannel

Kun Elinkeinoelämän Keskusliitto päätti vetäytyä keskitetyistä palkkaratkaisuista, jäi viime vuoden kilpailukykysopimus, tuttavallisemmin kiky, viimeiseksi keskitetyksi kokonaisratkaisuksi näillä näkymin.

Osana kiky-ratkaisua pyrittiin luomaan perusta niin sanotulle Suomen mallille, joka perustuisi Ruotsin tapaan siihen, että jatkossa palkkaratkaisuissa pyrittäisiin palkkamalttiin liittojen välisen koordinaation avulla. Tärkeimmät vientiliitot määrittelisivät askelmerkit, joita lähtökohtaisesti kaikki muut liitot sitten noudattaisivat.

Koordinoitua Suomen mallia ei yrityksistä huolimatta ole saatu rakennettua. Syitä on monia, mutta yksi merkittävimmistä on ollut työnantajia edustavan Metsäteollisuus ry:n päätös irtaantua EK:sta. Ala on Suomen kannalta keskeinen vientiala.

Liittokierroksella mahdollisuus päivittää työehtosopimuksen sisältöä

Kaikesta edellä mainitusta seuraa nyt siis tämä paljon tunteita, keskusteluja ja jopa pelkoja herättävä liittokierros. Liittokierros kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että eri toimialoilla pyritään uudistamaan nyt syksyllä sekä alkuvuodesta päättyvät työehtosopimukset. Käytännössä neuvotellaan siis palkankorotuksista ja työehtosopimusten muusta sisällöstä, niin sanotuista tekstikysymyksistä.

Tekstikysymyksiä ei ole juurikaan käsitelty useammalla edeltäneellä neuvottelukierroksella. Liittokierros tarjoaa periaatteessa mahdollisuuden päivittää alakohtaisesti työehtosopimuksia kunkin alan tarpeista käsin.

Ekonomeja edustavat YTN ja JUKO

Liittokierroksella neuvotteluiden keskiössä ovat toimialan yrityksiä sekä hieman toimialoista riippuen eri henkilöstöryhmiä edustavat liitot. Suomen Ekonomien jäseniä neuvottelupöydissä edustavat Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n neuvottelijat.

YTN on Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö, joka solmii ylempiä toimihenkilöitä, niin esimiehiä kuin asiantuntijoitakin koskevat työehtosopimukset. Myös Suomen Ekonomien asiamiehet ja lakimiehet osallistuvat ekonomeille keskeisten alojen neuvotteluihin osana YTN:n neuvottelutiimejä.

Julkisella sektorilla Suomen Ekonomien jäseniä koskevista työ- ja virkasuhteen ehdoista sopii taas JUKO ry. Julkisen sektorin neuvottelut käydään alkuvuodesta 2018.

Syntyykö koordinoitu palkkaratkaisu sittenkin?

Vaikkei varsinaista Suomen mallia koskaan saatukaan aikaiseksi, on todennäköistä, että metsä- ja metalliteollisuuden sopimusratkaisut viitoittavat tietä sille kustannusvaikutukselle, jota muiden toimialojen voi olla vaikea ylittää. Näitä erilaisia, vaikka nyt palkka-ankkureiksi nimitettäviä, koordinoituja palkkaratkaisuja on nähty aikaisemminkin. Todellisuudessa edellä mainitun mallin ero keskitettyyn ratkaisuun tai alun perin tavoiteltuun Suomen malliin ei välttämättä ole kovinkaan suuri.

Suomen Ekonomien jäsenten kannalta sopimusratkaisuun johtavan mallin sijaan keskeistä on lopputulos. Sen toivoisi sisältävän palkankorotuksen, joka vähintään säilyttäisi jäsentemme palkkojen ostovoiman.

Toivottavaa olisi, että myös toimialakohtaisia työelämäasioita pystyttäisiin viemään rakentavalla tavalla työnantajan kanssa yhdessä eteenpäin. Kokonaisuudessa tulee kuitenkin huomioida Suomen viennille keskeisten, niin teollisuus- kuin palvelualojen kilpailukyvyn säilyttäminen.

Riku Salokannel
Työmarkkinajohtaja, Suomen Ekonomit

 

Kuka sopii paikallisesti työajoista: sinä, liitto, luotto vai lainsäätäjä?

riku-salokannel

Paikallinen sopiminen tuntuu olevan samanlainen otsikkotason mantra kuin työn tuottavuuden nostaminen, työhyvinvointi, hyvä johtaminen tai joustojen lisääminen. Minuakin, tällaista työmarkkinajärjestöbyrokraattia, alkaa joskus masentaa lukiessani eri liittojen pamfletteja. Kukaan ei oikein konkreettisesti kerro, mitä erilaisilla vaatimuksilla tarkoitetaan. Yksi huutaa, että työajat ovat liian jäykät, ja toinen, että kaikessa ollaan jo joustettu. Kuka puhuu totta? Itse asiassa molemmat osapuolet.

Jokainen työpaikka voi sopia itse

Törmään toisinaan seuraaviin kysymyksiin: ”Miksi työpaikallamme ei voida toimia työaikojen suhteen kuten yhteisesti tahdotaan?” tai ”Miksi aina joku muu tuntuu tietävän paremmin, mikä meille on parasta?”

Ensimmäiseksi mielessäni herää vastakysymys: ”Mistä te ette voi sopia, mikä teitä estää?” Työaikalaki ja työehtosopimukset mahdollistavat jo nyt hyvinkin laajan paikallisen sopimisen. Toki monista asioista varmasti haluttaisiin sopia vielä vapaammin, näistä esimerkkeinä liukuva työaika, työaikapankki, viikonlopputyöt, liikkuva työ, keskimääräinen työaika ja työajanseuranta.

Seuraavaksi haluaisin tietää, mitä kysyjä tarkoittaa ”toimimisella”. Yrityksissä täytyy olla selkeät ja läpinäkyvät pelisäännöt, joita sovelletaan kaikkiin samassa asemassa oleviin työntekijöihin tasapuolisesti. On vaikea nähdä parempaa tapaa yhdessä toimimiselle kuin yhteisten pelisääntöjen luominen kirjallisesti sopimalla. Ei kai liiketoimintaakaan rakenneta vain käytäntöjen tai suullisten toimintatapojen varaan?

Kaikilla osapuolilla oma edustajansa

Entä mitä kysyjä tarkoittaa ”yhteisellä tahdolla”? Se ei voi olla työnantajan tahto, ei kovaäänisimmän työntekijän tahto eikä työnantaja- tai työntekijäliittojen tahto, mutta lakiin tai työehtosopimukseen sen toki täytyy perustua.

Yhteisen tahdon täytyy syntyä tasapuolisilla tiedoilla varustettujen paikallisten osapuolten neuvottelujen lopputuloksena. Myös työntekijöitä edustavalla henkilöllä pitää olla varmuus, että mikäli intressit eivät olisikaan työnantajan kanssa yhtenäiset, voi hän puolustaa henkilöstön näkemystä ilman pelkoa joutua ongelmiin työnantajansa kanssa.

Jotta paikallisesti on edes mahdollista sopia, kaikilla osapuolilla pitää olla selkeä oma edustajansa. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa työnantaja pystyisi neuvottelemaan koko ajan jokaisen työntekijän kanssa tai että näin ainakaan saavutettaisiin mitään konkreettista lopputulosta.

Vapaa sopiminen lähtökohdaksi

Työaikalakia kehitettäessä lähtökohtana tulisi olla vapaa sopiminen. Tarkoitan tällä sopimista paikallisesti työehtosopimuksesta tai työaikalaista poiketen. Seuraavien edellytysten tulee kuitenkin täyttyä:

  • yrityksessä valitaan työehtosopimuksen mukainen henkilöstöedustaja, tai niillä aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta, työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu
  • työsopimuslaissa turvataan luottamusvaltuutetulle nykyistä paremmat edellytykset sekä tiedollisesti että taidollisesti toimia paikallisena sopijaosapuolena
  • paikallinen sopimus laaditaan aina kirjallisesti siten, että kummallakin osapuolella on aina halutessaan oikeus palata työehtosopimuksen tai työaikalain pakottaviin määräyksiin
  • pakottava työlainsäädäntö määrittelee edelleen työnantajan velvollisuudeksi huolehtia päivittäisestä ja viikoittaisesta levosta. Kuormittumisen seurannassa esimiestyön merkitys ja vastuu korostuvat.

Kun minulle seuraavan kerran esitetään kysymys ”Miksi työpaikallamme ei voida toimia työaikojen suhteen kuten yhteisesti tahdotaan?” ja tiedän edellä mainittujen edellytysten täyttyvän, olen valmis vastaamaan: ”Sopikaa vain. Suomen Ekonomeilla ei ole mitään sitä vastaan”.

Riku Salokannel
Työmarkkinajohtaja, Suomen Ekonomit