Avainsana-arkisto: osaaminen

Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Kristian Raitio

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

Sinne ja takaisin – kylteri Piilaaksossa

Mira Ala-Kantti

Mitä saa, kun yhdistää 120 kylteriä, suoran lennon San Franciscoon ja Slush-yhteistyössä toteutetun vierailun Piilaaksoon sekä Stanfordin kampukselle? Lyhyesti: ideoita yrittäjyydestä ja pienoisen jetlagin. Pidemmän vastauksen voit lukea alta!

Kymmenen tunnin suoran lennon jälkeen olo San Franciscon lentokentällä muistutti lähinnä kaaliperhosta kömpimässä ulos kotilostaan. Lennolla käydyt keskustelut yrittäjyydestä ja innostuneet mietteet Piilaakson antimista alkoivat palautua mieleen, kun Kalifornian ilta-auringossa levittelimme siipiämme ja matkasimme lentokentältä kohti keskustaa.

Ennakkokäsitys Piilaaksosta tuntui melko hataralta, mutta yrittäjyyteen suhtautuminen oli monella reissuun lähteneellä yhtenevää: yrittäjyys uravaihtoehtona on kiinnostava, mutta yrittäjäksi ryhtyminen vaatisi jonkin uuden ja mullistavan idean sekä taustalle työkokemusta. Myös negatiiviset puolet mietityttävät. Kuten eräs ystäväni totesi lentokentällä ”taidan olla liian sosiaalinen yrittäjäksi” ajatuksenaan se, että yrittäjyys olisi itsekseen puurtamista vailla työkavereiden verkostoa. Bussin lähestyessä hotellia huolenaiheet vaihtuivat kuitenkin arkisempiin aiheisiin, kuten optimaaliseen kahvin määrään, joka tarvittaisiin pitämään jetlagiset silmät auki matkalla Palo Altoon.

Piilaakso & Nordic Innovation House

Piilaakson ulkomuoto yllätti tavanomaisuudellaan. Alueena se vaikutti jotakuinkin normaalilta asuintalolähiöltä, jos laskuista jätetään pois jättien, kuten Googlen toimistokompleksit. Tätä tavanomaisuutta selitti Nordic Innovation Housen vierailulta mieleen jäänyt motto ”Silicon Valley is a mindset, not a location”.

Nordic Innovation House jakaa jäsenilleen rahoittajien, palveluntuottajien ja kollegoiden verkoston, jonka avulla lasku Piilaaksoon pehmenee huomattavasti. Selväksi nousi kuitenkin se, että verkostossa toimiminen riippuu omasta kyvykkyydestä tuoda yritysidea esille. Ilman pitchaustaitoa ei Piilaaksossa pärjää.

Yllättävältä tuntui avoimuus, jolla yritysideasta kertomiseen suhtauduttiin. Idea on kuin testikappale, joka pitää suodattaa monen keskustelun ja näkökulman kautta lopulliseen muotoonsa. Tämän kanssa ristiriidassa oli perinteisempi tausta-ajatus siitä, että yritysidea tulee pitää tarkoin varjeltuna salaisuutena, ettei kukaan vain saa siitä vihiä ja lähde kopioimaan toimintaa. Tämä pelko oli kuitenkin kuulemma tarpeeton, sillä hyvä pitch innostaa kehittämään toimintaa yhdessä kohti tavoitetilaa.

Suuntana Stanford

Stanfordin valtavalle kampukselle selvittyämme onnistuimme pienen harharetken ja muutaman kiertoreitin kautta löytämään tiemme oikeaan luentosaliin, jossa Synackin perustaja ja toimitusjohtaja Jay Kaplan kertoi omasta matkastaan yrittäjäksi. Hän kuvaili Synackin olevan kuin ”hakkereiden Airbnb”, jossa itsenäiset hakkerit ympäri maailman pääsevät testaamaan asiakkaan tietoturvallisuutta ja etsimään heikkouksia.

Omasta urastaan Kaplan nosti esiin hetken, jolloin hän päätti jättää työnsä NSAn parissa perustaakseen Synackin yhdessä kollegansa kanssa. Suurin motivaatio tälle päätökselle oli Kaplanin havaitsemat puutteet ja aukot suurtenkin yritysten järjestelmissä, joten tarve Synackin tapaiselle yritykselle oli olemassa.

Kaplan korosti puheessaan yrittäjyyden olevan vain luonteva reitti tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi. Tämä herätti meissä keskustelua, sillä yrittäjyys on tapetilla niin useassa kanavassa, että sen nostaa helposti ja kenties tarpeettomasti liian korkealle jalustalle. Ajatus yrittäjyydestä luonnollisena jatkumona uralle oli omiaan mataloittamaan jalustaa.

Ennen kuin edes ehti hahmottaa reissun olevan päätöksessään, lähti Finnairin juhta jo rullailemaan pitkin kiitorataa kohti Suomen talvea. Lennolla oli aikaa harmitella taakse jäävää ambienssia ja auringonpaistetta. Matkalta mukaan jäi kuitenkin paljon ajatuksia, joita ei edes kaamos pimennä.

Mieleenpainuvimpia ajatuksia oli se, miten osaamisen ja resurssien jakaminen kehittyy uudella tavalla yritysverkostoissa ja organisaatioissa kuten Uber, Airbnb ja Synack. Hyvin mieleen jäivät myös fiilikset siitä, kuinka maailman teknologiakehdossa yrittäjyys on pohjimmiltaan omasta mielenkiinnosta kumpuavaa tekemistä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa. Ehkei yrittäjyys siis olekaan yksin puurtamista.

Mira Ala-Kantti
Kylteriyhdyshenkilö
Tampereen yliopisto

Uuden ajan uravalmiuksia: oman osaamisen todistamisen taito

Heini Hult-Miekkavaara

Ennen oli helppoa. Kaikki tiesivät, minkälaisia kyvykkyyksiä oli lupa odottaa vaikkapa ekonomin tai DI:n tutkinnon suorittaneilta. Firmoihin mentiin kasvamaan tsupparista toimariksi. Osaaminen karttui pikkuhiljaa; työn ohessa ja työnantajan armollisesti suomien koulutusten turvin.

Tuo maailma on kadonnut. Organisaatiot ovat matalia ja itseohjautuvia, työ pirstaleista ja osaaminenkin vanhenee kvartaaleittain. Kehtaan väittää, että nykyään on kuitenkin paremmin. Vaikka osaamisen ylläpito on ajoittain hengästyttävää hommaa, emme ole vanhojen rooliemme ja osaamisolettamuksien vankeja. Saamme määritellä osaamisemme ja ura-askeleemme vapaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on toki tuonut mukanaan uusia yksilön kyvykkyysedellytyksiä, kuten oman osaamisen hahmottamisen ja todistamisen taidot.

Palvelusvuosien laskemisesta verkostotyön maailmaan

Yhä useampaan duuniin hypätään valmiina, täydessä suoritusvauhdissa. Uudessa toimintaympäristössämme tuntuu ehkä hieman huvittavalta, että joissain organisaatioissa yhä palkitaan palvelusvuosien mukaan. Kiitoksen – kultakellon, mitalin tai muun pränikän – saa hyvistä istumalihaksista.

Palvelusaika on kuitenkin usein ollut ainoa tapa todistaa omaa osaamista ja kehitystä. Organisaatioissa osaamisen kehittymistä on kontrolloitu strukturoidusti, ja hierarkkinen eteneminen on ollut ainoa tapa ilmaista sitä. Palvelusvuosista palkitseminen on voinut myös olla ainoa tapa saada meriittiä ja palkankorotus myös niissä positioissa, joissa ei ole mahdollista edetä hierarkiassa.

Pitkäaikainen sitoutuminen organisaatioon on aikoinaan myös varmistanut talossa hankitun osaamisen pysymisen siellä. Osaamisen jakaminen ja sitä kautta kasvattaminen oman organisaation ulkopuolella on kuitenkin ehdoton edellytys kehittymiselle verkostotyöhön perustuvassa maailmassamme.

Tiedä oma osaamisesi ja kehittymisesi

Enää ei oikein voi edes kuvitella, että työnantaja pystyisi antamaan kaiken sen opin, jota sen työntekijät tarvitsevat. Ei ole enää kovin harvinaista, että työntekijät esimerkiksi kouluttavat toisiaan. Itseohjautuvissa, autonomiaa suosivissa kulttuureissa se onkin tehty helpoksi. Yksilöllä on vastuu kertoa huomaamistaan osaamistarpeista, ja yhä useammin myös mandaatti itse toteuttaa ne.

Tulevaisuuden työ on jatkuvaa parantamista ja pyörän keksimistä uudelleen. Sama pätee omaan osaamiseen ja kehittymiseen – se ei lopu koskaan. Kiireessä ja kompleksissa toimintaympäristössä voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa hahmottaa omaa osaamista ja sen kehittymistä. Voi olla vaikea edes löytää pysähtymisen hetkeä niiden reflektoinnille.

Nykyihmisen uravalmiuksiin kuuluukin kehittää keinoja huomata, milloin saa jotakin valmiiksi, ja arvioida, mistä kohtaa muskelit ovat kulloinkin kasvaneet. Töissä ei välttämättä ole valmiita mittareita sille, milloin on saavuttanut tavoitteensa; todennäköisesti saat jollain tasolla määritellä itse tavoitteesi ja mittarisi. Muista myös varmistaa, että sinulla on työkavereidesi kanssa jaettu käsitys siitä, milloin olette saavuttaneet teille asetetut tavoitteet.

Erityisen tärkeää on kyetä tunnistaa oma osaaminen tiimityössä niin, ettei oma panos katoa kollektiiviseen hyvään. Kollektiivinenkin meriitti on kuitenkin myös omaa meriittiä. Pirstaleisessa ja pätkittäisessä työssä tulee myös osata kiinnittää oma panos laajempiin kokonaisuuksiin – tällöin ymmärtää, mihin oma osaaminen soveltuu ja mitä sillä saa aikaan.

Vahva ammatillinen profiili ja digijalanjälki ovat todiste osaamisestasi

Osaamisen kehittämisen vastuun siirtymisen myötä myös valta ja velvollisuus sen todistamisesta ovat siirtyneet työnantajalta yksilölle. Työnantajat ovat toki yhä velvollisia antamaan työtodistuksia. Usein ne ovat kuitenkin vain kalpea aavistus todellisuudesta, ja kertovat parhaimmillaankin vain siinä nimenomaisessa organisaatioissa tehdystä työstä. Varsinainen osaaminen jää helposti virallisten tehtävälistauksien varjoon. Kaikki se osaaminen, jota hankkii esimerkiksi verkosto- tai vapaaehtoistyössä, ei edes päädy todistuksiin.

Vahva ammatillinen profiili ja etenkin digijalanjälki ovat todistusaineistoasi osaamiskisassa. Pääset myös näyttämään kykyjäsi ja kiinnostuksen kohteitasi monipuolisesti verkostoissa. Kykysi ja saavutuksesi eivät ole sidottuja pelkästään edellisten työnantajien käsityksiin, tai ylimalkaisten toimenkuvien säädeltyihin mahdollisuuksiin.

Sinua arvostellaan – ja arvostetaan

Tee oman osaamisesi ja työsi arvioinnista rutiini. Hanki peilauspintoja avuksi osaamisesi arviointiin, ja jos et muualta saa palautetta, anna edes itse arvo osaamisellesi ja saavutuksillesi. Tuo myös rohkeasti osaamisesi esille. Työ puhuu puolestasi, kun annat sen näkyä laajasti. Toisen osaajan arvio oman käden jäljestä on se, millä on suurin painoarvo. Tämän sosiaalisen koodin tietävät myös mm. rekrytoijat.

Sama pätee myös muissa konteksteissa – onhan suosituksia pyydetty ja annettu jo maailman sivu. Erilaiset verkottumis- ja työskentelyalustat ovat auttaneet tekemään siitä sekä julkista että läpinäkyvää. Suosittelijamme auttavat myös konkretisoimaan verkostojamme varsinaisen osaamisen arvioinnin lisäksi.

Työmme on siis siirtynyt organisaatioiden seinien sisältä julkisille areenoille arvosteltavaksi mutta myös arvostettavaksi. Toisten asiantuntijoiden julkiset referenssit antavat meille omanlaisensa laatutakuun. Etsi siis ne areenat ja verkostot, jotka ovat sinulle tärkeimpiä. Missä haluat työsi näkyvän, keiden haluat huomaavan sen ja keiden toivot arvioivan sitä.

Teen kuten saarnaan. Hyppäsin portfoliouralle kyetäkseni saavuttamaan urahaaveeni; systeemiä voidaan muuttaa vain useasta paikasta vaikuttamalla ja laajoja vuorovaikutusrajapintoja avaamalla. Yhdistän palkkatyön (Suomen Ekonomit), yrittäjyyden (kumppanina mm. Pro-Source) ja verkostotyön (mm. Agile4HR ja Uraohjaajat ja -valmentajat ry.).

Heini Hult-Miekkavaara
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Ekonomiosaaminen hyödyttää veronmaksajaa – ilmoittaudu kuntavaaliehdokkaaksi!

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

Uudet kunnanvaltuustot valitaan sunnuntaina 9.4.2017. Vaalien ehdokashaku on kuumimmillaan. Keskustelin muutaman suurimpien puolueiden piirijärjestön edustajan kanssa ja viesti oli selkeä: osaavia ehdokkaita tarvitaan.

Ensimmäiset ehdokkaat on nimetty, mutta haku jatkuu ainakin vuodenvaihteeseen asti. Lopulliset listat pitää jättää 28.2.2017. Ehdit siis vielä mainiosti mukaan!

Valtuustot ovat paikallisvallan keskittymiä

Kuntalain mukaan ”kunnan on pyrittävä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan” ja ”kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema valtuusto.” Valtuustoissa toteutetaan suomalaisten omistajastrategiaa ja julkisten palveluiden omistajaohjausta.

Kuntapäättäjien joukosta seulotaan todennäköisesti myös maakuntavaltuustojen ja maakunnallisten sote-yhtiöiden luottamushenkilöt. Kummallakin tasolla tehdyt tuotanto- ja investointipäätökset vaikuttavat julkisen palvelun laatuun, käyttömaksuihin ja veroihin.

Kunta- ja maakuntapäättäjillä on siis valtaa.

Kuntapäättäjiltä vaadittava osaamista

Päättäjien on oivallettava yhteiskunnan omistusten ja sen tarvitsemien palveluiden strateginen luonne ja merkitys. Meidän kaikkien etu on, että palvelusektorit ja infra kehitetään laadukkaiksi ja tehokkaiksi sekä omaa että ulkoistettua tuotantoa taitavasti yhdistäen.

Kunta- ja maakuntahallinnot ovat jatkossakin merkittäviä omistajia ja ohjaavat huomattavia pääoman tuottovirtoja. Päätösten tekoon tarvitaan siis ammattimainen ote.

Kansallisessa keskustelussa julkinen ja yksityinen palvelu erotellaan tuottajan mukaan. Kansainvälisesti käytetty jako lähtee maksajasta. Rahoittajan perusteella arvioiden nykyisten kuntabudjettien suurimmat pääkohdat, sote- ja koulutuspalvelut, ovat käytännössä täysin julkisia. Julkisina ne säilyvät sote-uudistuksen jälkeenkin.

Kunta- ja maakuntapäättäjillä on myös vastuuta.

Liiketoimintaosaaminen ensiarvoisen tärkeää

Ekonomien liiketalousosaamista tarvitaan julkisten palveluiden tuloksellisuuden ja laadun kehittämisessä. Julkisen sotetuotannon yhtiöittäminen kasvattaa tämän osaamisen tarvetta myös luottamushenkilötehtävissä.

Palvelutuotannon johtaminen vaatii kykyä liiketoimintamallien vertailuun, ymmärrystä kustannuslaskennasta, hinta-laatu-suhteen arviointiosaamista sekä palveluksiaan tarjoavien yritysten toiminnan ymmärrystä. Niihin meidät on koulutettu.

Valtuustoihin tarvitaan osaavia, laaja-alaiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Heidän käsissään on jatkossakin merkittäviä palvelutuotantoon ja investointeihin liittyviä päätöksiä. Päätöksiä, joiden tekeminen edellyttää strategista ajattelua sekä kykyä irtautua puoluepoliittisesta vallantavoittelusta ja -varmistelusta kuntalaisten eduksi. Tarvittaessa kuntarajat ylittäen.

Ehdokkaaksi ilmoittautuminen käy helposti puolueiden paikallisjärjestöjen nettisivujen kautta. Toivottavasti mahdollisimman moni ekonomi ja kylteri innostuu mukaan paikalliseen vaikuttamiseen. Osaamisemme hyödyttää veronmaksajaa!

Kuntavaaliterveisin

Timo Saranpää
Puheenjohtaja, Suomen Ekonomit

Taitava osaamisen johtaminen tuo kilpailuetua ja motivoituneen henkilöstön

Asiamies Kosti Hyyppä

Naisekonomien työn mielekkyyttä parantaisi, jos heidän osaamistaan käytettäisiin paremmin hyväksi. Tämä on käynyt ilmi Ekonomien naistenpäivän tilaisuuksien yhteydessä, kun lähes kolmannes osallistujista totesi työn mielekkyyttä haittaavan paljon ettei voi käyttää kaikkea osaamistaan. Teema on yleinen myös uravalmentajiemme jäsenten kanssa käymissä keskusteluissa.

Ilmiöön on varmasti monta syytä. Ensinnäkin naisia ja miehiä arvioidaan edelleen työelämässä eri tavalla. Tuttu lausahdus on, että naisia arvioidaan näyttöjen ja miehiä potentiaalin perusteella.

Lisäksi Ekonomien tutkimuksessa on todettu, että esimiehet arvioivat alaistensa kyvyn ja halun kehittää osaamistaan huomattavasti alhaisemmaksi kuin asiantuntijat itse. Moni naisekonomi miettii, miten omaa osaamistaan pääsisi näyttämään.

Ensimmäiseksi on tietysti varmistettava, että osaaminen on esimiehen tiedossa. Valitettavasti oman osaamisen vähättely tuntuu olevan erityisesti naisten ongelma. Ellei esimiehesi tunne osaamistasi, ei hän osaa auttaa sen kehittämisessäkään.

Varsinkin naisten olisi syytä voimakkaammin tuoda esiin osaamistaan ja kehittymishaluaan. Rohkeutta kehua itseään ja tuoda omia uraansa kohdistuvia toiveita esiin tarvitaan.

 

Esimies, hyödynnä alaistesi osaaminen ja potki uralla eteenpäin

Kehotan työnantajia panostamaan henkilöstön osaamisen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen.

Osaamisen johtamiseen tulee panostaa. Esimiehet ovat tässä avainasemassa, sillä heidän tehtävänsä on sparrata ja tukea alaisiaan sekä tarvittaessa potkia uralla eteenpäin. Esimiehen pitäisi myös kaivaa esiin kaikki mahdollinen osaamispotentiaali, jos alainen ei itse osaa sitä tehdä.

Osaamisen hyödyntämisellä on suora yhteys työhyvinvointiin ja työn kokemiseen mielekkääksi. Yrityksissä kannattaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma osaamisen kehittämisestä ja osaamisen johtamisesta.

Osaamisen johtamisessa ja johtamisessa muutenkin on pidettävä esillä myös ryhmän diversiteetti. Tämän pitäisi muuttua käytännöksi useammalla työpaikalla. Tunnetusti eri näkökulmista asioita lähtökohtaisesti katsovat ryhmät saavat aikaan parempaa tulosta.

Esimerkiksi yritysten johtoryhmissä on edelleen hälyttävän vähän naisia.  Suuri osa osaamisesta ja monimuotoisuuden tuomasta luovuudesta jätetään siis hyödyntämättä.

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

Ekonomi: oletko turvassa yt-myllerryksessä?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Alkuun muutama numerofakta. Suomen Ekonomien jäsenistä noin 4,3 % on työttömänä. Kun huomioon otetaan kaikki ekonomeiksi valmistuneet, myös ei-jäsenet, on ekonomien työttömyysaste noin 6,4 %. Palkansaajajäsenten työttömyys kokonaisuudessaan on noin 5,6 %.

Puhtaasti näiden lukujen pohjalta voi sanoa, että liiton jäsenyydestä on hyötyä työllistymisen näkökulmasta. Jäsenyhdistysten tarjoaman toiminnan kautta syntyy yhteyksiä ja verkostoja, joista on hyötyä omalla uralla.

Yt-prosessin piiriin joutuu yhä useampi

Mutta palataanpa otsikkoon: eikö kauppakorkeakoulu takaakaan varmaa leipäpuuta eläkepäiviin asti? Ei, valitettavasti ei takaa. Yritysten tehostamistoimet ovat viime aikoina osuneet erityisesti keskushallintoihin ja väliesimiestasoihin; siis tämän päivän tyypillisiin ekonomitehtäviin.

Helsingin Sanomissa jokin aika sitten uutisoidun gallupin mukaan esimiesten ja asiantuntijoiden kokema työttömyyden uhka on kasvanut. Suurin osa Ekonomienkin palkansaajajäsenistä on helposti yt-prosessin piirissä ja jopa johtoa on saneerattu. Merkittävä havainto on myös se, että mitä enemmän ekonomeja työnantajaryhmä/-konserni työllistää, sen helpommin yt-mankeliin päätyy.

Useissa isoissa yrityksissä on käyty ylempiä toimihenkilöitä koskevia yt-neuvotteluja, joissa irtisanomisperusteina on käytetty tuotannollisia, ei taloudellisia syitä. Näissä tilanteissa näkee, kuinka toisesta ovesta työnnetään ulos osaavaa väkeä ja toisesta ovesta napataan samalla uusia osaajia sisään. Todella hämmentävää.

Osaamisvaje vai johtamisongelma?

Perusväite firmoissa kuuluu, että meillä vanhoilla työntekijöillä ei ole nykyisen digitalisaatiohypen vaatimaa osaamista. Enemmän tuntuu kuitenkin siltä, että me pitkän linjan puurtajat olemme aikojen kuluessa onnistuneet hinnoittelemaan itsemme niin hyvin, että olemme yhtäkkiä liian kalliita. Vai vain yksinkertaisesti liian vanhoja? Miksi kokemusta ei työelämässä enää tunnuta arvostavan?

Osaamisvaje ei ekonomikunnan osalta ole uskottava väite. Onko ongelma siis jälleen kerran johtamisessa? Onko esimiespolku ainoa tapa edetä uralla, jolloin liian usein erinomaisesta asiantuntijasta leivotaan keskinkertainen esimies? Oma kokemukseni ja näppituntumani sanovat, että johtamisen haasteet ovat keskeinen kysymys.

Yt-lain puitteissa käydään myös hyvää keskustelua

Onko yt-laki sitten automaattisesti irtisanomislaki? Pikaisesti tulkiten se vaikuttaa siltä, mutta koko lakia tarkastellen tämä on väärä ja harmillinenkin näkökulma.

Yt-laki on käytännössä se laki, jonka puitteissa tapahtuu kaikki työntekijöiden ja työnantajien välinen yhteistoiminta oli kyse sitten esim. organisoinnista tai työehtojen muuttamisesta. Sen puitteissa tapahtuu siis todella paljon myös hyvää, yrityksen asioita edistävää keskustelua. Paikallisen sopimisen merkityksen lisääntyessä näitä keskusteluja käydään varmasti yhä enemmän.

Toivon, että Suomen Ekonomit on valmistautunut tukemaan kaikkia niitä jäseniään, jotka paikallisia neuvotteluja käyvät ja paikallisia sopimuksia tekevät. Olivat he sitten kummalla puolella pöytää tahansa. Voin kokemuksesta sanoa, että ne keskustelut poikkeavat aika lailla työpaikan tavanomaisista keskusteluista

Esa Vilhonen
Akavalainen henkilöstön edustaja OP:n keskusyhteisökonsernissa
Liittoneuvoston jäsen, Suomen Ekonomit

Ekonomit on tukenasi kaikissa työurasi käänteissä. Lue lisää yt-neuvotteluprosessista Ekonomien nettisivuilta.

Osaatko kertoa mitä osaat?

Ammatillisen kehittymisen asiantuntija Anu Varpenius, Suomen Ekonomit

Jos joku kysyisi sinulta, mitä osaat, niin osaisitko helposti ja nopeasti vastata? Kysymys ei välttämättä ole ihan yksinkertainen, jos ei koskaan tule pohtineeksi omaa osaamistaan tai miten sen sanoittaa.

Me kysyimme jäseniltämme heidän osaamistarinoitaan ja miten he osaamistaan kehittävät. Tapoja on monia ja nykypäivän tekniikkaa hyödyntäen jatkuvasti yhä monipuolisempia. Eniten mainintoja sai ehkä itsestään selvästikin työssä oppiminen, mutta myös koulutuksiin osallistuminen ja opiskelu olivat yleisiä samoin kuin ammattikirjallisuuden lukeminen. Ei mitään kovin yllättävää.

Yllättävää oli kuitenkin ei-vastaukset. Kaikki eivät syystä tai toisesta kehitä osaamistaan. Suurimpana esteenä oli ajanpuute tai se, että työnantaja ei tarjoa mahdollisuutta kehittyä. Molemmat syyt ovat minusta huolestuttavia. Jos ei pidä huolta osaamisestaan ja vastuu siitä on myös itsellä, niin kuinka voi ylläpitää omaa työmarkkina-arvoaan?

Osaamisen jatkuva kehittyminen ja arvostus osaajana on haastattelujemme mukaan jäsenillemme erittäin tärkeää. Vaikka aikaa ei varsinaisesti olisi, työnantaja ei sitä tarjoaisi tai oma elämäntilanne mahdollistaisi, niin aina voi tehdä jotakin, edes pientä.

 

Näin voit kehittyä eri tavoin

Oli aivan mahtavaa lukea jäsentemme osaamistarinoita! Kiireisen arjen lomassa voi kuunnella vaikka podcasteja tai somessa surffaillessa lukaista jonkun kiinnostavan artikkelin. Blogia kirjoittaessa oppii itsekin, kun täytyy yrittää selkeästi ilmaista ajatuksensa muille.

Myös työn ulkopuolella voi hyvin kasvattaa osaamispääomaansa vaikkapa nuorkauppakamari-harrastuksen kautta. Keinoja kyllä löytyy, jos halua ja kiinnostusta on. Osaamista kannattaakin kehittää laaja-alaisesti.

Tarinoista kävi hyvin ilmi myös se, että kannattaa tutkia maailmaa uteliaalla ja avoimella asenteella sekä haastaa itsensä ja mennä rohkeasti pois omalta mukavuusalueeltaan. Vuorovaikutuksessa muiden ja varsinkin täysin erilaisten ihmisten kanssa myös oma ajattelu laajenee.

Ja jos joskus tuntuu siltä, että aina ei vaan jaksa tai viitsi kehittyä, niin silloin voi kokeilla vaikkapa muutaman minuutin mindfulness-harjoitusta. Kiireen tuntu vähenee, omat ajatukset selkiytyvät, mieli ja keho rentoutuvat. Siitä on hyvä jatkaa!

 

Anu Varpenius
Asiantuntija, osaamisen kehittäminen

Osaamistarinansa jakaneiden jäsenten kesken arvottiin 10 VIP-lippua Nordic Business Forumiin 1.-2.10.2015. Tule tapaamaan meitä ständille ja pysähtymään Mindfulness-pysäkille!

Tutustu koulutuksiimme

Innovaatiot ratkaisevat Suomen talouden suunnan

Hanna-Leena Hemming

Vuoden 1987 talousnobelisti Robert Solow on todennut, että kansantalouden kasvusta 85 prosenttia aiheutuu innovaatioista ja vain 15 prosenttia panosten lisäämisestä, eli työllisyydestä ja työelämän pituudesta. Vaikka vuoden 2014 eläkeiän nostopäätös olikin tärkeä, ei sillä parhaimmillaankaan ratkaista kansantalouden ongelmista kuin kuudesosa. Muutakin tarvitaan, niitä innovaatioita.

Suomen tutkimus- ja kehitysrahoitusta on totuttu tarkastelemaan prosentteina bruttokansantuotteesta. Hyvinä kasvun vuosina 2000-luvun alussa ylpeilimme neljän prosentin T&K-panostuksesta. Tosin jo silloin muun muassa Esko Aho vaati panostuksen nostamista peräti seitsemään prosenttiin.

Tilastokeskuksen raportoima T&K-menojen tippuminen vuonna 2014 peräti 3,1 prosenttiin BKT:stä pysäyttää.  Pienen maan BKT-osuuksien kutistuminen niin prosentteina kuin etenkin euroina on äärimmäisen huolestuttavaa. Vähät rahat on käytettävä taiten, ja lisäksi on houkuteltava ulkomaisia investointeja – ei mikään helppo paketti, etenkin kun politiikasta puuttuu ennustettavuus.

Katse kiinnittyy siksi ensini koulutusjärjestelmään, toiseksi yliopistojen tuottaman osaamisen ajantasaisuuteen ja kolmanneksi tutkimuksen ja yrityselämän odotusten yhteensopivuuteen. Viimeiseksi on tietenkin tarkasteltava valtionhallinnon kykyyn seurata muuttuvaa maailmaa ja tehdä kestäviä ratkaisuja.

Nokia-Suomi tuudittautui hyvien Pisa-tulosten saattelemana uskomaan, että kännykkäteollisuuden mukana kaikki tietotekninen osaamisemme olisi kunnossa. Kuitenkin myöhästyimme kymmenen vuotta peruskoulujen oppimisympäristöjen ja opetussuunnitelmien uudistamisessa tietoteknistyvän ajan haasteita vastaaviksi. Nyt ihmettelemme kun Virossa ala-asteelta lähtien opetetaan lapsille koodausta ja syntyvien innovaatioiden jahtaaminen johtaa säännöllisesti palkitsemiseen ja hankkeisiin.

 

Laadulla kilpaileminen kannattaa

Kuluneen kesän yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut kaikille selväksi, että vientituotteemme eivät ole kiinnostavia. Milloin vika on tuotteiden kustannusrakenteessa, milloin väärässä tuotteessa.

Me yritämme myydä raaka-aineita ja alhaisen jalostusasteen komponentteja kalliilla, vaikka kansantalouden kannalta olisi viisaampaa käyttää kalliisti korkeakoulutetun väkemme osaaminen mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen ja kilpailla laadulla.

Lempiesimerkkini vanhanaikaisesta ajattelusta on mäntyöljy. Taistelemme EU:ta myöten oikeudesta polttaa mäntyöljyä jätteenä mieluummin kuin mahdollisuudesta jatkojalostaa sitä kemianteollisuudelle.

Elvytyksestäkin puhuttaessa Suomessa aletaan unelmoida maanteistä digiväylien sijaan, vaikka kotimaisista IT-osaajista kannattaisi huolehtia ja nostaa meidät viimein edes muun maailman digitasolle. Innovaattoreita riittäisi, kunhan rakenteet saataisiin kuntoon.

 

Mitä siis pitäisi tehdä?

Yliopistojen kykyä vastata yritysten tarpeeseen voidaan lisätä esimerkiksi edistämällä tieteidenvälistä yhteistyötä sekä yritysyhteistyötä. Yritysyhteistyötäkin pitäisi lisätä. Ei tiedettä vain tieteen takia, vaan myös edistämään yritysten kannattavuutta.

Yliopistoja tulisi mitata tohtori- ja maisteritutkintojen sekä tieteellisten lainausten lisäksi kyvyllä kaupallistaa innovaatioita. Korkeakoulujen johtamisrakenteita ja tutkimustyön rahoitusbyrokratiaa olisi vähennettävä. Julkista rahaa saavat T&K-rahoituspäätökset tulisi olla aidosti julkisia.

Opetusohjelmissa pitäisi joustavasti seurata aikaa; lisätä tärkeiden johtamisohjelmien rinnalle ihan puhdasta myynti- ja markkinointiosaamista jakauppatieteellisten yliopistoyksiköiden yhteistyötä esimerkiksi käyttäytymistieteiden kanssa.

Lisäksi vielä pitää kannustaa yrittäjyyteen ja etenkin antaa opetusta siitä, miten innovaatiot tuotteistetaan.

 

Hanna-Leena Hemming
Toiminnanjohtaja, Suomen Ekonomit

Tarvitsemme nyt talousosaamista enemmän kuin koskaan. Liiketoimintaosaamisella luodaan kilpailukykyä ja edellytyksiä Suomen menestykselle. Tuottavuutta saadaan hyvällä johtamisella sekä panostuksilla osaamiseen ja työhyvinvointiin. Siksi Suomen Ekonomit on mukana Taloudenpuolustuskurssilla.

Etsimme ekonomeja, löysimme hallituksen

Jussi Heikkonen

Suomalaisten työaika ja sen mahdollinen pidennys herättävät tunteita julkisessa keskustelussa. Akateeminen työttömyys on valitettava tosiasia. Yhteiskuntasopimustakin viritellään. Kauppatieteiden suosio korkeakouluihin hakevien keskuudessa pitää onneksi pintansa.

Elämme erityisen mielenkiintoisia aikoja Suomessa – tarjottimella on tärkeitä aiheita, jotka koskevat myös tuhansia ekonomeja. Yhteiskunnassa pinnalla olevat aiheet näkyvät myös Suomen Ekonomien ja sen hallituksen toiminnassa. Hallitus ja muu Ekonomien organisaatio pyrkivät aktiivisesti vastaamaan ekonomien ja alan opiskelijoiden tarpeisiin muuttuvassa yhteiskunnassa. Nykyisen hallituksen kausi päättyy vuoden lopussa ja vuosiksi 2016–2017 valitaan uudet tekijät viemään meitä eteenpäin. Oletko sinä yksi heistä?

Hallitustyössä käytät omaa asiantuntemustasi ja opit uutta

Hallitus toimii strategisena päätöksentekijänä Suomen Ekonomeissa. Järjestön toimintakenttä on laaja, joten hallituksen laaja-alainen osaaminen on tärkeässä roolissa. Ekonomi- ja opiskelijayhdistyksistä löytyvää näkemystä, asiantuntemusta ja rohkeutta tarvitaan.

Miksi hallitukseen kannattaa hakea? Annan sinulle kolme hyvää syytä.

  • Saat kokemuksia, jotka ovat relevantteja työelämässäkin

Ekonomeilta löytyy kovan tason asiantuntemusta monilta eri aloilta. Pääset hyödyntämään omaa asiantuntemustasi, mutta myös oppimaan uutta. Esimerkiksi Suomen Ekonomien uuteen brändiin liittyvässä työssä hyödynnettiin laajasti jäsenten asiantuntemusta. Tämä työ on vain yksi esimerkki hallitustyöskentelyn työelämärelevanssista. Hallituksessa työskentely tukee vahvasti ammatillista kehittymistä.

  • Pääset vaikuttamaan ekonomiyhteisön asioihin

Hallituksessa työskentely on oiva tapa vaikuttaa ekonomien ja ekonomiopiskelijoiden asioihin. Kuluvalla hallituskaudella on ollut monia kehityshankkeita eikä niitä ole yhtään vähempää tulevallakaan kaudella. Mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin tekee hallitustyöstä mielekästä ja merkityksellistä.

  • Verkostoidut ja tapaat huipputyyppejä

Ekonomit ja ekonomiopiskelijat ne vasta mukavaa porukkaa ovat. Hallitustyöskentelyn aikana saat uusia tuttavuuksia ja vanhoja tuttujakin saattaa tulla vastaan. Hyvässä porukassa työskentely on hauskaa ja lopputuloksista päästään nauttimaan yhdessä.

Tule mukaan kehittämään Suomen Ekonomeista järjestökentän edelläkävijää

Omasta puolestani voin sanoa, että työskentely hallituksen jäsenenä on ollut mahtava kokemus. Y-sukupolven edustajana olen kokenut tärkeäksi päästä mukaan kehittämään Suomen Ekonomeista freesiä, jäsenlähtöistä ja modernia järjestökentän edelläkävijää.

Jos pienikin kiinnostus heräsi, suosittelen lämpimästi hakemaan Ekonomien hallitukseen, olit sitten ekonomi tai ekonomiksi opiskeleva, kokenut konkari tai uusi lupaus, työmarkkina-asiantuntija tai palveluiden kehittäjä. Tai mitä tahansa tältä väliltä.

Sinun avullasi Suomen Ekonomit voi olla entistäkin enemmän. Hakukuulutus löytyy täältä ja lisätietoja saa tarvittaessa Tuuli Marttilalta. Hakuaikaa on 30.8.2015 asti.

Jussi Heikkonen
Hallituksen jäsen
Suomen Ekonomit

Luovuudella muutosturvaa – SuomiAreena tarjosi mahdollisuuden inspiroitua

Suvi Eriksson

Miten sietää muutosta (työ)elämässä? Miten pitää yllä omaa työmarkkina-arvoaan? Mitä tekemistä koulutuksella on tämän kanssa?

Näitä mietin, kun piipahdin jo perinteiseksi muodostuneilla politiikkafestivaaleilla Porissa. SuomiAreena kokoaa yhteen politiikkaa tekevät ja siitä kiinnostuneet keskustelemaan hyvin monenlaisista asioista hyvin monenlaisilla tavoilla. Tänä vuonna erityisinä teemoina olivat opetus ja kulttuuri. Viikon aluksi haastoimme Areenan osallistujat kehittämismyönteiseen keskusteluun, sillä alkaneen hallituskauden säästöpaineet huolettavat myös meitä Suomen Ekonomeissa.

Muutoksesta on tullut pysyvää?

Muutos ja sen sietäminen tai jopa syleileminen keskustelutti Areenassa paljon. ”Osaaminen on parasta muutosturvaa” –mantran sijaan minua kiinnostaa kuitenkin konkretia. Minkälaista osaamista meidän pitäisi haalia, ettei työmarkkina-arvomme katoaisi?

Ehkä vähän yllättäen päädyin kuuntelemaan useita keskusteluja luovuudesta ja luovista aloista. Näissä keskusteluissa luovuus yhdistyi lähinnä taiteeseen; säveltäjän, kirjailijan tai kuvataiteilijan kun on oltava luova. Jäin kuitenkin miettimään, että luovuutta voisi olla myös uusien toimintatapojen rohkea kokeileminen ja uusilla tavoilla ajatteleminen. Näin määrittelemällä valmiudet luovaan ajatteluun ovat juuri sitä keskeistä muutosturvaa.

Koulutusjärjestelmässä luovuutta voi kutitella oppijoista esiin vaikkapa herättämällä uteliaisuutta ja omaa ajattelua, tarjoamalla erilaisia ongelmanratkaisun virikkeitä sekä antamalla vastuuta ja mahdollisuuksia myös epäonnistua ja oppia kokemuksista.

Maisteriksi valmistuminen ei siis tarkoitakaan opinpolun päättymistä. Me Suomen Ekonomeissa olemme puhuneet paljon perustutkinnon jälkeisestä osaamisen kehittämisestä ja sen merkityksestä kilpailukyvylle ja tuottavuudelle. Teeman tärkeys ei tulevaisuudessa ainakaan pienene. Siksi pohjaa luovuudelle ja elinikäiselle oppimiselle on rakennettava jo aikaisemman koulutustaipaleen aikana.

Miten meni omasta mielestä?

Haastoimme viikon aluksi ihmiset keskustelemaan ratkaisuista ongelmien kertaamiseen sijaan. Samassa hengessä järjestimme yhdessä Tekniikan Akateemisten kanssa Virtaa vientiin -tilaisuuden.

Tilaisuudessa haastoimme sidosryhmiämme pohtimaan viennin parantamista erityisesti asiakkuus- ja myyntiosaamisen näkökulmasta. Sekin on taito, jota voi oppia, jossa voi kehittyä, ja jossa luovilla ajattelutavoilla voi päästä kiinni aivan uudenlaisiin avauksiin.

Teemaa oli palkitseva käsitellä kaupallisen ja teknillisen alan yhteistyönä. Myynnin ja sen myötä myös viennin kehittyminen edellyttävät uudenlaista yhteistyötä. Mennyttä on se sektoroitunut maailma, jossa insinöörit suunnittelevat tuotteet ja markkinoijat myyvät.

Onneksi kehitysmyönteisyys on jopa helppoa tämän kaltaisessa kesätapahtumassa, ja koko viikko antoi ainakin minulle paljon uutta virtaa ajatella omaa työtäni.

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit