Avainsana-arkisto: osaamisen kehittäminen

Tulevaisuuden palvelujohtaminen ja asiakaselämys – onko ihmiskontakti luksusta?

Kristiina Palmgren ja Satu Väkiparta

Suomi on muuttumassa insinööritaloudesta palveluelämystaloudeksi. Asiakkaan rooli palveluprosessin aktiivisena kuluttajana vaatii yritysten henkilöstöltä muutosta koko palveluajattelussa.

Suomesta löytyy erinomaisia tuotteita ja palveluja, jotka vain odottavat kaupallistamista huipputuotteiksi. Ja nimenomaan huipputuotteiksi, luksukseksi, sillä juuri näille löytyy nykyisin paljon kuluttajia.

Miksi kannattaa myydä luksusta? Liian monet yritykset vierastavat koko sanaa. Jos yrityksiltä kuitenkin kysytään, haluavatko he myydä keskinkertaista palvelua tai harmaita, näkymättömiä tuotteita, vastaus on yleensä kielteinen. Mieluummin myydään jotain parempaa.

Erinomaisuuden pelko

Vaativat asiakkaat niin Suomessa kuin maailmallakin etsivät parasta palvelua tai tuotetta. Meillä on jo liian pitkään kytenyt erinomaisuuden pelko yhdistyneenä myynnin ja markkinoinnin aliarvostamiseen. Olemme tyytyneet kilpailemaan vain hinnalla. Globaalissa kilpailussa Suomen valttina kuitenkin on, että uskallamme hintakilpailun sijaan kilpailla korkealaatuisella osaamisella ja laadukkaalla palvelulla. Samalla nostamme tuotteen tai palvelun jalostusarvoa – sekä lopputuloksena saamme myös parempaa hintaa!

Me kaksi puhumme palvelubaletista, koska palvelua kuten huippuunsa viritettyä balettiesitystä voi treenata. Pitää vain oppia tunnistamaan kriittiset osa-alueet, joita kehittämällä jokainen yritys kykenee tavoittelemaan toimialansa huippua.

Kohti täydellistä palveluelämystä

Palvelukokemus muodostuu enemmän asenteesta kuin objektiivisista laatutekijöistä. Yrityksen palveluosaamista voidaan trimmata palvelujohtamista kehittämällä. Luomalla asiakkaille erinomainen kokonaiskokemus edistetään tuotteiden tai palveluiden muista erottuvaa houkuttavuutta.

Menestyvien yritysten palvelustrategioita yhdistää halu korkeaan laatuun ja huippusuoritukseen. Näiden yritysten ytimessä on myös halu palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin – luksuspalveluasenteella! Täydellinen palveluelämys syntyy pienten yksityiskohtien ja hienovaraisten nyanssien johtamisella. Yrityksen asiakaspolun jokainen yksityiskohta on mietitty ja loppuun asti hiottu.

Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat työprosesseja ja ihmisen rooli organisaatioissa muuttuu. Esimiehen rooli palvelujohtamisessa on edistää palvelun tason kehittämistä ja sen laadun ylläpitämistä. Yrityksen palvelustrategia toteutetaan uudenlaisella johtamisella, jossa asiakaslupaus lunastetaan ja jopa ylitetään päivittäin.

Kaupallistaminen on ekonomien työtä myös tulevaisuudessa. Meillä on ratkaiseva rooli siinä, miten asiakaskokemuksen johtaminen viedään yrityksissä käytäntöön.  Automatisaatio ja digitalisaatio mahdollistavat monien työvaiheiden helpottumisen, mutta ihmiskontaktilla on tulevaisuudessakin arvonsa. Oppivat robotit haastavat jo nyt jossain palvelutehtävissä ihmisen; esimerkiksi ikuisesti hymyilevä robotti hotellin vastaanotossa ei tee virheitä. Mutta ihminen voittaa robotin empaattisuudessa ja kyvyssä aistimaan hienovaraiset nyanssit – ainakin vielä toistaiseksi.

Kristiina Palmgren ja Satu Väkiparta

Palmgren (KM, eMBA) ja Väkiparta (KTM) ovat kouluttajia. He ovat Suomen ensimmäisen luksusklusteriohjelman perustajia, Haaga-Helian luksuskouluttajia sekä Greetings From Luxury Finland Start Up -yrityksen osakkaita. Molemmat ovat pitkän linjan yritysvalmennuksen ja yrittäjyyden osaajia. ”Me uskomme, että luksustuotteet ja – palvelut tulevat olemaan Suomen kansantalouden pelastava pala. Me myös uskomme suomalaisiin ekonomeihin kaupallistajina, joiden avulla pystymme nostamaan suomalaisten tuotteiden ja palveluiden jalostusastetta ja – arvoa. Autamme suomalaisia yrityksiä löytämään oman luksuksensa.”

Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen, Marju Moisalo

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies-hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

”Murheellisten laulujen maa?”

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

Uuden ajan uravalmiuksia: oman osaamisen todistamisen taito

Heini Hult-Miekkavaara

Ennen oli helppoa. Kaikki tiesivät, minkälaisia kyvykkyyksiä oli lupa odottaa vaikkapa ekonomin tai DI:n tutkinnon suorittaneilta. Firmoihin mentiin kasvamaan tsupparista toimariksi. Osaaminen karttui pikkuhiljaa; työn ohessa ja työnantajan armollisesti suomien koulutusten turvin.

Tuo maailma on kadonnut. Organisaatiot ovat matalia ja itseohjautuvia, työ pirstaleista ja osaaminenkin vanhenee kvartaaleittain. Kehtaan väittää, että nykyään on kuitenkin paremmin. Vaikka osaamisen ylläpito on ajoittain hengästyttävää hommaa, emme ole vanhojen rooliemme ja osaamisolettamuksien vankeja. Saamme määritellä osaamisemme ja ura-askeleemme vapaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on toki tuonut mukanaan uusia yksilön kyvykkyysedellytyksiä, kuten oman osaamisen hahmottamisen ja todistamisen taidot.

Palvelusvuosien laskemisesta verkostotyön maailmaan

Yhä useampaan duuniin hypätään valmiina, täydessä suoritusvauhdissa. Uudessa toimintaympäristössämme tuntuu ehkä hieman huvittavalta, että joissain organisaatioissa yhä palkitaan palvelusvuosien mukaan. Kiitoksen – kultakellon, mitalin tai muun pränikän – saa hyvistä istumalihaksista.

Palvelusaika on kuitenkin usein ollut ainoa tapa todistaa omaa osaamista ja kehitystä. Organisaatioissa osaamisen kehittymistä on kontrolloitu strukturoidusti, ja hierarkkinen eteneminen on ollut ainoa tapa ilmaista sitä. Palvelusvuosista palkitseminen on voinut myös olla ainoa tapa saada meriittiä ja palkankorotus myös niissä positioissa, joissa ei ole mahdollista edetä hierarkiassa.

Pitkäaikainen sitoutuminen organisaatioon on aikoinaan myös varmistanut talossa hankitun osaamisen pysymisen siellä. Osaamisen jakaminen ja sitä kautta kasvattaminen oman organisaation ulkopuolella on kuitenkin ehdoton edellytys kehittymiselle verkostotyöhön perustuvassa maailmassamme.

Tiedä oma osaamisesi ja kehittymisesi

Enää ei oikein voi edes kuvitella, että työnantaja pystyisi antamaan kaiken sen opin, jota sen työntekijät tarvitsevat. Ei ole enää kovin harvinaista, että työntekijät esimerkiksi kouluttavat toisiaan. Itseohjautuvissa, autonomiaa suosivissa kulttuureissa se onkin tehty helpoksi. Yksilöllä on vastuu kertoa huomaamistaan osaamistarpeista, ja yhä useammin myös mandaatti itse toteuttaa ne.

Tulevaisuuden työ on jatkuvaa parantamista ja pyörän keksimistä uudelleen. Sama pätee omaan osaamiseen ja kehittymiseen – se ei lopu koskaan. Kiireessä ja kompleksissa toimintaympäristössä voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa hahmottaa omaa osaamista ja sen kehittymistä. Voi olla vaikea edes löytää pysähtymisen hetkeä niiden reflektoinnille.

Nykyihmisen uravalmiuksiin kuuluukin kehittää keinoja huomata, milloin saa jotakin valmiiksi, ja arvioida, mistä kohtaa muskelit ovat kulloinkin kasvaneet. Töissä ei välttämättä ole valmiita mittareita sille, milloin on saavuttanut tavoitteensa; todennäköisesti saat jollain tasolla määritellä itse tavoitteesi ja mittarisi. Muista myös varmistaa, että sinulla on työkavereidesi kanssa jaettu käsitys siitä, milloin olette saavuttaneet teille asetetut tavoitteet.

Erityisen tärkeää on kyetä tunnistaa oma osaaminen tiimityössä niin, ettei oma panos katoa kollektiiviseen hyvään. Kollektiivinenkin meriitti on kuitenkin myös omaa meriittiä. Pirstaleisessa ja pätkittäisessä työssä tulee myös osata kiinnittää oma panos laajempiin kokonaisuuksiin – tällöin ymmärtää, mihin oma osaaminen soveltuu ja mitä sillä saa aikaan.

Vahva ammatillinen profiili ja digijalanjälki ovat todiste osaamisestasi

Osaamisen kehittämisen vastuun siirtymisen myötä myös valta ja velvollisuus sen todistamisesta ovat siirtyneet työnantajalta yksilölle. Työnantajat ovat toki yhä velvollisia antamaan työtodistuksia. Usein ne ovat kuitenkin vain kalpea aavistus todellisuudesta, ja kertovat parhaimmillaankin vain siinä nimenomaisessa organisaatioissa tehdystä työstä. Varsinainen osaaminen jää helposti virallisten tehtävälistauksien varjoon. Kaikki se osaaminen, jota hankkii esimerkiksi verkosto- tai vapaaehtoistyössä, ei edes päädy todistuksiin.

Vahva ammatillinen profiili ja etenkin digijalanjälki ovat todistusaineistoasi osaamiskisassa. Pääset myös näyttämään kykyjäsi ja kiinnostuksen kohteitasi monipuolisesti verkostoissa. Kykysi ja saavutuksesi eivät ole sidottuja pelkästään edellisten työnantajien käsityksiin, tai ylimalkaisten toimenkuvien säädeltyihin mahdollisuuksiin.

Sinua arvostellaan – ja arvostetaan

Tee oman osaamisesi ja työsi arvioinnista rutiini. Hanki peilauspintoja avuksi osaamisesi arviointiin, ja jos et muualta saa palautetta, anna edes itse arvo osaamisellesi ja saavutuksillesi. Tuo myös rohkeasti osaamisesi esille. Työ puhuu puolestasi, kun annat sen näkyä laajasti. Toisen osaajan arvio oman käden jäljestä on se, millä on suurin painoarvo. Tämän sosiaalisen koodin tietävät myös mm. rekrytoijat.

Sama pätee myös muissa konteksteissa – onhan suosituksia pyydetty ja annettu jo maailman sivu. Erilaiset verkottumis- ja työskentelyalustat ovat auttaneet tekemään siitä sekä julkista että läpinäkyvää. Suosittelijamme auttavat myös konkretisoimaan verkostojamme varsinaisen osaamisen arvioinnin lisäksi.

Työmme on siis siirtynyt organisaatioiden seinien sisältä julkisille areenoille arvosteltavaksi mutta myös arvostettavaksi. Toisten asiantuntijoiden julkiset referenssit antavat meille omanlaisensa laatutakuun. Etsi siis ne areenat ja verkostot, jotka ovat sinulle tärkeimpiä. Missä haluat työsi näkyvän, keiden haluat huomaavan sen ja keiden toivot arvioivan sitä.

Teen kuten saarnaan. Hyppäsin portfoliouralle kyetäkseni saavuttamaan urahaaveeni; systeemiä voidaan muuttaa vain useasta paikasta vaikuttamalla ja laajoja vuorovaikutusrajapintoja avaamalla. Yhdistän palkkatyön (Suomen Ekonomit), yrittäjyyden (kumppanina mm. Pro-Source) ja verkostotyön (mm. Agile4HR ja Uraohjaajat ja -valmentajat ry.).

Heini Hult-Miekkavaara
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit

Mentorointi on matka itseen

Matilda Hytönen

Laukun kahvat ovat nihkeät ja rispautumisvaarassa. Violetti väri vastapäisessä seinässä tuijottaa minua. Näkeeköhän tuo Starbucks-automaatilla kahvia valitseva nainen hermostukseni läpi vai miksi hän hymyilee minulle noin myötätuntoisesti? Kun kesätyöpaikkoja, saati vakituisia töitä ei ole kertynyt vielä leuhkittavaksi asti, arkipäiväisempikin bisneskohtaaminen voi käydä jännittäväksi.

Ensimmäisen mentorointitapaamisen hermostuneisuus jäi TeliaSoneran aulaan. Tilalle tulvahti valtava innostus ja tekemisen meininki.

Vauhdikkaan vuoden aikana on tavattu, tutustuttu, haastettu, myönnytty ja valaistuttu: mikään ei ole parempi tunne kuin ymmärtää aikaisemmin sumuiseksi jäänyt asiakokonaisuus aikuisten oikeasti. Mentorointi on ollut minulle pehmeä tapa tutustua uuteen maaperään, jolle olen nyt vahvasti asettanut jalkani.

Ainutlaatuisia keskusteluja ja uusia näkökulmia

Jokainen mentorointipari asettaa vuodelleen omanlaisensa tavoitteet. Tavoitteen asettaminen onkin tiedonnälkäiselle nuorelle haaste jo itsessään: minun tavoitteeni oli yksinkertaisesti oppia kaikesta kaikki!

Tunsin voimakasta tarvetta löytää tulevalle uralle suuntaa ja sitä silmällä pitäen kartoittaa omia työelämävahvuuksia; unohtamatta tietenkään aktiivista verkostoitumista. Akateemisella puolella kaipasin kandityöhön ideoita ja tietämystä henkilöstöhallinnosta. Ja tietysti myös LinkedIn oli saatava houkuttelevaksi! Lista paisui melkein yhtä paljon kuin valtionvelka.

Nuorelle ekonomin alulle mentorointiprojekti antaa parhaassa tapauksessa kokonaan uuden kulman tutultakin vaikuttavaan yritykseen – tai jopa toimialaan. Hedelmälliset ja ainutlaatuiset keskustelut eri aihepiireistä vangitsevat ajatukset pitkäksi aikaa tapaamisen jälkeenkin.

Uskon, että mentoroinnissa minuun tarttuneet parhaat käytänteet, lukuvinkit tai ajatusmallit tarjoavat tukea ja suuntaa myös tulevaisuudessa.

Mentorointi kantaa pitkälle tulevaisuuteen

Kaikkia kerrannaishyötyjä ei varmasti pysty vielä ennustamaankaan. Projektin tuoma hiljainen tieto tai satunnainen kontakti voi vasta pitkän ajan kuluttua tarjota sen seuraavan portaan eteenpäin.

Luonnollisesti mentorointi on aina uniikki projekti ja sen hyödyt vaihtelevat yksilöllisesti, mutta arvelen kaikkien lopettaneen projektin hymyssä suin. Ja varmasti jokainen on oppinut jotain uutta kiinnostuksen kohteistaan. Miksi et siis sinäkin kokeilisi?

Tuo alussa mainitsemani lista mentoroinnin tavoitteista ei aivan kokonaisuudessaan toteutunut, mutta toivomani osaamisalueet ovat projektin myötä varmasti kehittyneet.

Ymmärrän nyt, että työura on pitkä tie, joka alkaa matkasta itseen. Kun opit tuntemaan itsesi, osaat myös ohjata urasi suuntaa paremmin.

Matilda Hytönen
Opiskelija

Kirjoittaja on opiskelija ja osallistunut Suomen Ekonomien ja Boomi ry:n mentorointiprojektiin aktorina vuoden 2016 aikana.

Lue lisää mentoroinnista.

Osaatko kertoa mitä osaat?

Ammatillisen kehittymisen asiantuntija Anu Varpenius, Suomen Ekonomit

Jos joku kysyisi sinulta, mitä osaat, niin osaisitko helposti ja nopeasti vastata? Kysymys ei välttämättä ole ihan yksinkertainen, jos ei koskaan tule pohtineeksi omaa osaamistaan tai miten sen sanoittaa.

Me kysyimme jäseniltämme heidän osaamistarinoitaan ja miten he osaamistaan kehittävät. Tapoja on monia ja nykypäivän tekniikkaa hyödyntäen jatkuvasti yhä monipuolisempia. Eniten mainintoja sai ehkä itsestään selvästikin työssä oppiminen, mutta myös koulutuksiin osallistuminen ja opiskelu olivat yleisiä samoin kuin ammattikirjallisuuden lukeminen. Ei mitään kovin yllättävää.

Yllättävää oli kuitenkin ei-vastaukset. Kaikki eivät syystä tai toisesta kehitä osaamistaan. Suurimpana esteenä oli ajanpuute tai se, että työnantaja ei tarjoa mahdollisuutta kehittyä. Molemmat syyt ovat minusta huolestuttavia. Jos ei pidä huolta osaamisestaan ja vastuu siitä on myös itsellä, niin kuinka voi ylläpitää omaa työmarkkina-arvoaan?

Osaamisen jatkuva kehittyminen ja arvostus osaajana on haastattelujemme mukaan jäsenillemme erittäin tärkeää. Vaikka aikaa ei varsinaisesti olisi, työnantaja ei sitä tarjoaisi tai oma elämäntilanne mahdollistaisi, niin aina voi tehdä jotakin, edes pientä.

 

Näin voit kehittyä eri tavoin

Oli aivan mahtavaa lukea jäsentemme osaamistarinoita! Kiireisen arjen lomassa voi kuunnella vaikka podcasteja tai somessa surffaillessa lukaista jonkun kiinnostavan artikkelin. Blogia kirjoittaessa oppii itsekin, kun täytyy yrittää selkeästi ilmaista ajatuksensa muille.

Myös työn ulkopuolella voi hyvin kasvattaa osaamispääomaansa vaikkapa nuorkauppakamari-harrastuksen kautta. Keinoja kyllä löytyy, jos halua ja kiinnostusta on. Osaamista kannattaakin kehittää laaja-alaisesti.

Tarinoista kävi hyvin ilmi myös se, että kannattaa tutkia maailmaa uteliaalla ja avoimella asenteella sekä haastaa itsensä ja mennä rohkeasti pois omalta mukavuusalueeltaan. Vuorovaikutuksessa muiden ja varsinkin täysin erilaisten ihmisten kanssa myös oma ajattelu laajenee.

Ja jos joskus tuntuu siltä, että aina ei vaan jaksa tai viitsi kehittyä, niin silloin voi kokeilla vaikkapa muutaman minuutin mindfulness-harjoitusta. Kiireen tuntu vähenee, omat ajatukset selkiytyvät, mieli ja keho rentoutuvat. Siitä on hyvä jatkaa!

 

Anu Varpenius
Asiantuntija, osaamisen kehittäminen

Osaamistarinansa jakaneiden jäsenten kesken arvottiin 10 VIP-lippua Nordic Business Forumiin 1.-2.10.2015. Tule tapaamaan meitä ständille ja pysähtymään Mindfulness-pysäkille!

Tutustu koulutuksiimme

Luovuudella muutosturvaa – SuomiAreena tarjosi mahdollisuuden inspiroitua

Suvi Eriksson

Miten sietää muutosta (työ)elämässä? Miten pitää yllä omaa työmarkkina-arvoaan? Mitä tekemistä koulutuksella on tämän kanssa?

Näitä mietin, kun piipahdin jo perinteiseksi muodostuneilla politiikkafestivaaleilla Porissa. SuomiAreena kokoaa yhteen politiikkaa tekevät ja siitä kiinnostuneet keskustelemaan hyvin monenlaisista asioista hyvin monenlaisilla tavoilla. Tänä vuonna erityisinä teemoina olivat opetus ja kulttuuri. Viikon aluksi haastoimme Areenan osallistujat kehittämismyönteiseen keskusteluun, sillä alkaneen hallituskauden säästöpaineet huolettavat myös meitä Suomen Ekonomeissa.

Muutoksesta on tullut pysyvää?

Muutos ja sen sietäminen tai jopa syleileminen keskustelutti Areenassa paljon. ”Osaaminen on parasta muutosturvaa” –mantran sijaan minua kiinnostaa kuitenkin konkretia. Minkälaista osaamista meidän pitäisi haalia, ettei työmarkkina-arvomme katoaisi?

Ehkä vähän yllättäen päädyin kuuntelemaan useita keskusteluja luovuudesta ja luovista aloista. Näissä keskusteluissa luovuus yhdistyi lähinnä taiteeseen; säveltäjän, kirjailijan tai kuvataiteilijan kun on oltava luova. Jäin kuitenkin miettimään, että luovuutta voisi olla myös uusien toimintatapojen rohkea kokeileminen ja uusilla tavoilla ajatteleminen. Näin määrittelemällä valmiudet luovaan ajatteluun ovat juuri sitä keskeistä muutosturvaa.

Koulutusjärjestelmässä luovuutta voi kutitella oppijoista esiin vaikkapa herättämällä uteliaisuutta ja omaa ajattelua, tarjoamalla erilaisia ongelmanratkaisun virikkeitä sekä antamalla vastuuta ja mahdollisuuksia myös epäonnistua ja oppia kokemuksista.

Maisteriksi valmistuminen ei siis tarkoitakaan opinpolun päättymistä. Me Suomen Ekonomeissa olemme puhuneet paljon perustutkinnon jälkeisestä osaamisen kehittämisestä ja sen merkityksestä kilpailukyvylle ja tuottavuudelle. Teeman tärkeys ei tulevaisuudessa ainakaan pienene. Siksi pohjaa luovuudelle ja elinikäiselle oppimiselle on rakennettava jo aikaisemman koulutustaipaleen aikana.

Miten meni omasta mielestä?

Haastoimme viikon aluksi ihmiset keskustelemaan ratkaisuista ongelmien kertaamiseen sijaan. Samassa hengessä järjestimme yhdessä Tekniikan Akateemisten kanssa Virtaa vientiin -tilaisuuden.

Tilaisuudessa haastoimme sidosryhmiämme pohtimaan viennin parantamista erityisesti asiakkuus- ja myyntiosaamisen näkökulmasta. Sekin on taito, jota voi oppia, jossa voi kehittyä, ja jossa luovilla ajattelutavoilla voi päästä kiinni aivan uudenlaisiin avauksiin.

Teemaa oli palkitseva käsitellä kaupallisen ja teknillisen alan yhteistyönä. Myynnin ja sen myötä myös viennin kehittyminen edellyttävät uudenlaista yhteistyötä. Mennyttä on se sektoroitunut maailma, jossa insinöörit suunnittelevat tuotteet ja markkinoijat myyvät.

Onneksi kehitysmyönteisyys on jopa helppoa tämän kaltaisessa kesätapahtumassa, ja koko viikko antoi ainakin minulle paljon uutta virtaa ajatella omaa työtäni.

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

Vanhoilla kompetensseilla Suomi ei nouse

Riitta Lumme-Tuomala

Digitalisoitumisesta ja globalisaatiosta on puhuttu jo pitkään. Samoin työn ja johtamisen murroksesta. Demografiset tekijät otetaan huomioon suunnitelmissa ja kestävyysvaje askarruttaa. Puhuttu on. Mutta onko toimittu?

Viimeisten 20 vuoden aikana varsinkin kehittyneiden maiden talous on läpikäynyt vallankumouksen, joka koskee työtä ja sen luonnetta ja sitä, missä ja miten arvoa tuotetaan. Varsinainen moottori muutoksessa on palvelusektori – palveluiden määrä ja laatu on muuttunut hurjimmin.

Modernit yritykset eivät juuri omista maata, laitteita ja materiaalia ja yhä vähemmän mitään ”tuotetaan” yrityksen omissa tiloissa. Globalisaation ja digitalisoitumisen tuplavaikutus on saanut aikaan keskitetyn tuotannon vähenemisen ja yhä kehittyneemmät systeemit arvonluontiin. Tietotyöläiset (termin muuten keksi Peter Drucker 1959) ovat saaneet uutta pontta ja puhtia teknologian kehittymisen myötä ja ovat kohoamassa maailman herruuteen.

Samaan aikaan näiden muutosten kanssa – tai ehkäpä niistä johtuen – asenne työtä kohtaan on kovasti muuttunut. Prioriteetit eivät nuoremmilla sukupolvilla ole ihan samoilla kohdilla asteikkoa kuin heidän vanhemmillaan isovanhemmista puhumattakaan.

Taidot, joita tämän päivän organisaatioissa tarvitaan, ovat kovin erilaisia kuin eilen ja se, mitä tarvitaan huomenna on osittain hämärän peitossa. Monessa organisaatiossa kuitenkin toimitaan edelleen tiukkojen toimenkuvien ja toimenkuviin liitettyjen kompetenssilistojen varassa ja ihmisiä mitataan etupäässä suorituksen perusteella.

Mutta osaammeko edes miettiä uudenlaista suoritusta, performanssia, ja sitä, miten sitä mitataan? Entä osaammeko hahmottaa, ketkä organisaatiossamme ovat tähtiä, joilla pitäisi miehittää kriittisimmät positiomme, ne, jotka vievät yrityksen sinne, minne sen strategian mukaan pitäisi olla menossa?

 

Kyky oppia uutta ja uteliaisuus mahdollistavat kompetenssien päivittämisen

Kompetenssiajattelu vaatii ravistelua ja ymmärrystä sekä jopa nöyryyttä siihen, että emme voi mitenkään tietää tarkalleen niitä ”kompetensseja” ja taitoja, joita huomenna tarvitaan. Siksi meidän tulee ottaa huomioon myös muu kuin koulutuksen tai kokemuksen tuoma erityisosaaminen ja –taidot.

Meidän on opittava ymmärtämään, mikä mahdollistaa uuden oppimisen ja sallii vanhasta luopumisen, aikanaan hyvästä taidosta poisoppimisen ja sen korvaamisen kokonaan uudella. Siinäpä kompetenssia kerrakseen!

Kompetenssilistaan tulisikin siis jättää melko lailla ilmaa tai ainakin sisällyttää siihen sellaisia kompetensseja, jotka eivät jäykistä ajatteluamme. Huudan ”meta- kompetenssien” perään; niiden, jotka mahdollistavat muiden kompetenssien käyttämisen. Sellaisia ovat uteliaisuus, oppimishalukkuus ja sosiaalinen kyvykkyys muutamia mainitakseni.

Jospa siis miettisimme, miten tarkkaan määrittelemme tarvitsemamme kompetenssit ja miten niiden toteutumista mittaamme. Se saattaa johtaa joustavuuteen, ei niin jäykkiin organisaatiorakenteisiin ja uudenlaisen tiedon syntyyn sekä työviihtyvyyteen, joka tutkitusti vaikuttaa yrityksen tulokseen!

 

Riitta Lumme-Tuomala
M.Sc. (Econ.), EMBA
Director, Russia and Talent Management
Marketing and Alumni Relations
Aalto University Executive Education (Aalto EE)

**

Tarvitsemme nyt talousosaamista enemmän kuin koskaan. Liiketoimintaosaamisella luodaan kilpailukykyä ja edellytyksiä Suomen menestykselle. Tuottavuutta saadaan hyvällä johtamisella sekä panostuksilla osaamiseen ja työhyvinvointiin. Siksi Suomen Ekonomit on mukana Taloudenpuolustuskurssilla.

Palomiesstrategialla kohti uusia oivalluksia

Työelämän murroskohta- mikä mainio tilaisuus pohtia omaa ammatillista osaamista, vahvuuksia ja motivaatiotekijöitä. Oli muutos sitten työntekijä- tai työnantajalähtöinen, siinä on mahdollisuus pysähtyä pohtimaan mitä seuraavan ammatillisen sprintin haluaisi pitävän sisällään.

Työkalujen saatavuuskaan ei muodostu työstämisen esteeksi.  Meille ekonomeille mainioita urapalveluja tarjoaa muun muassa Suomen Ekonomit.

Onnekkaana ekonomina minulla on Suomen Ekonomeista coach Arja Parpala, joka on kulkenut vierelläni oivaltamisen ja itsensä johtamisen polulla jo jonkin aikaa. Erityisesti murroskohdissa, olen vahvasti kokenut, että keskusteluistamme on hyötyä sekä myös iloa. Väittäisin, että kaikille meille tulee elämässä eteen tilanteita, jossa oma ajattelu kaipaa haastamista tai vähintäänkin toista näkökulmaa.

Mistä tunnistat hyvän valmentajan? Minusta hänellä on tilanteenlukutaitoa ja hän osaa kysyä ne oikeat kysymykset. Lisäksi  hänkin on kiinnostunut kuulemaan oivallukset, jotka vievät ajatteluani eteenpäin. Ammattimainen valmentaja yksinkertaisesti vapauttaa kaistaa ajattelemaan selkeämmin.

Miksi tämä on sitten niin oleellista? Koska uskon vakaasti, että  ulkoa saneltu hyvänkintahtoinen tai jopa ”oikea” neuvo ei välttämättä johda toimintaan, ellei ajatus tunnu omalta ja toiminta ajankohtaiselta. Siksi pidän valmentavia vuoropuheluita erittäin tuloksekkaina työelämän valintojen pohtimisessa.

Timanttinen valmentaja myös yksinkertaistaa asioita ottamalla niihin etäisyyttä. Tämän sain kirjaimellisesti omalla kohdallani kokea, kun Arja, keskustellessamme merkityksellisestä työn tekemisestä, kysyi ”mikä oli unelma-ammattisi viisivuotiaana?”.

Häkellyin. Vaikka vastaus oli kyllä ihan selvänä mielessä, en kuitenkaan kehdannut sitä heti sanoa. Alitajuisesti ajattelin varmaan, että mitä 5 vuotias voisi työelämästä tietää. Onnistuin kuitenkin vaimentmaaan epäilevän äänen ja rohkenin vastata ”palomies”. ”No niipä tietysti, palomies”: sanoi Arja. ”Hyvä. Mikä siinä viehättää?”: hän jatkoi. ”Vauhti ja vaaralliset tilanteet tottakai – hah. Mainiota, totesi Arja.

 

Lapsuuden haaveissa jo analyyttisenä liiketoimintojen kehittäjänä ja käynnistäjänä

Seuraavat päivät kuljetin sisäistä palomiestä mukanani. Vähän kerrallaan oivalsin, että tämä hieman epätavallinen lähestyminen toi kuin toikin minulle vastauksia. Viisivuotiaan mielikuva itsestäni palomiehenä kiitämässä kohti seuraavaa seikkailua sai minut tietysti myös hymyilemään. Hyvä niin, sillä kuten tiedämme, myös hyväntuulisuus parantaa ajattelukykyä.

Kaikissa elämän murroskohdissa pidän tärkeänä, että on joku, jolle puhua näistä tärkeistä asioista eteenpäinmenevässä hengessä. Coach on luonnollisesti yksi sellainen. Suomen Ekonomien jäsenenä löydät näitä Pasilasta tai puhelimen päästä.

Suosittelen kokeilemaan. Parhaassa tapauksessa oikea henkilö osuu kohdalle ja kysyy oikeat kysymykset, jotka heittävät hyvään suuntaan. Kuten minulle kävi.

Ai niin – miksi juuri palomies? 42-vuotiaan tulkinnalla ja osittaisella jälkiviisaudella voin sanoa, että minulle tärkeitä elementtejä ovat tilanneanalyysi, tilanteen mukaiset toimenpiteet sekä luotettava tiimi joiden avulla nykytila kohenee. Ihan selvä analyyttinen liiketoimintojen kehittäjä ja käynnistäjä siis?

Tämän oivalluksen kanssa, olen nyt uuden polun alkutaipaleella yhdessä kasvuhakuisten yritysten kanssa. Sisäisestä palomiehestäni huolimatta haluaisin kuitenkin ensin nähdä Oy Suomi Ab:n taloudellisen tilanteen  ihan liekeissä. Arjan tsemppaamana pohdin toki miten voin omalta osaltani myötavaikuttaa tähän roihuun.

 

Ira Stening
KTM, yrittäjä, Growth Advisor

**

Lue lisää uravalmennuksesta
Varaa aika uravalmentajalle

Mentorointia vapaaehtoistyönä!

Suomen Ekonomien uravalmentaja Hannele Heikinheimo

”Tähän maahan on syntynyt todellinen vapaaehtoistyön aalto”. ”Auttamisesta on jopa tullut trendikästä”. ”Kaivataan elämään merkityksellistä tekemistä”. ”Meillä on vanha talkookulttuuri”.

Mitä tuntemuksia nämä ajatukset sinussa herättävät? Tuntuuko tutulta? Vai oletko kenties vasta harkinnut sinulle sopivaan vapaaehtoistyöhön osallistumista tulevaisuudessa?

Tarjoan sinulle siihen hyvän tilaisuuden. Osallistumalla mentorina Suomen Ekonomien mentorointiohjelmaan teet todella arvokasta ja merkityksellistä työtä muiden hyväksi.

Ja samalla itsesi hyväksi. Onhan mentorointi aina win-win –tilanne.

Mentoroinnin hyödyt sinulle voivat olla hyvin moninaisia. Kukapa meistä ei haluaisi vastauksia kysymyksiin ”kuka olen, mitä osaan ja mihin pystyn?”.

Mentorina ymmärryksesi myös oman osaamisesi koko kirjosta kasvaa ja saat näin eväitä omaan kehittymiseesi, pysyt ajan tasalla, verkostosi kasvavat sekä tutustut nuoremman kollegan (ajatus)maailmaan.  Saat samalla konkreettisia eväitä vaikkapa esimiestyösi tueksi.

Brittiläisen onnellisuustutkija Nic Marksin mukaan ihmisen onnellisuutta lisääviä tekijöitä ovat: pidä yhteyttä muihin ihmisiin, ole aktiivinen, välitä asioista, opi uutta ja ole antelias. Tähän voisi laittaa yhtäläisyysmerkin = toimi mentorina.

 

Tule mukaan mentoriksi!

Houkuttelevaa, eikö totta? Askel tähän on helppo. Ilmoittaudu mukaan mentoriksi ja siitä se pyörä lähtee käyntiin. Me Suomen Ekonomeissa voimme mahdollistaa sinulle kohtaamisia, jotka eivät ehkä muuten toteutuisi. Samalla tarjoamme sinulle foorumin, jossa sinun osaamistasi arvostetaan.

Tarvitsetko vielä lisää argumentointia?

Hyvä. Esimerkeillä on voimaa. Muiden positiiviset kokemukset innostavat. Tutustupa siis mentorointivideoomme ”Rohkeasti mentoriksi”.

Se, että ekonomikollegamme yhä uudelleen ja uudelleen haluavat olla mukana mentorointitoiminnassa puhunee puolestaan.  Myös Peppi Pitkätossun äiti Astrid Lindgren toimi teini-ikäisen ihailijansa mentorina käymällä hänen kanssaan kirjeenvaihtoa ja näin tuki häntä elämän haasteissa.

Tule siis talkoisiimme ja ylläty positiivisesti!

 

Hannele Heikinheimo
Asiantuntija, ammatillinen kehittyminen, Suomen Ekonomit