Avainsana-arkisto: perhevapaa

Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Kosti Hyyppä

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Kosti Hyyppä

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

Kannustetaan isiä olemaan pidempään kotona – uudistetaan perhevapaajärjestelmä

Asiamies Kosti Hyyppä

Keskustelu perhevapaista on vihdoin lähtenyt käyntiin. Eduskuntavaalien jälkeen luulin aiheen olevan kuopattu seuraavaksi neljäksi vuodeksi ja realistiseksi kuvittelin korkeintaan sen, että Sipilän hallitus pohtii, pitäisikö perhevapaajärjestelmän kokonaisuudistuksen suunnittelua aloitella. Onneksi nyt näyttää siltä, että asiat voisivat edetä nopeamminkin.

Näkemykset perhevapaista tuntuvat jakautuvan kahtia. On niitä, jotka katsovat kokonaisuutta makrotasolla ja niitä, jotka kokevat nykyjärjestelmän tai sen varhaisemman version palvelleen hyvin oman perheen tarpeita. Kun yksi käyttää makrotason argumentteja työelämän tasa-arvosta ja työllisyydestä, vastustaa toinen nykyjärjestelmän muutosta edes tietämättä, mikä olisi vaihtoehto.

Samalla rahalla parempi järjestelmä

Harva on sitä mieltä, että perhevapaajärjestelmää tulisi muokata yksinkertaisesti poistamalla kotihoidontuki. Tuen poistamista esittäneet kannattavat samalla lähes poikkeuksetta koko järjestelmän uudistamista.

Vaikka nykyjärjestelmä on kenties toiminutkin hyvin, en ymmärrä miksi saman rahamäärän käyttäminen eri tavoin ei voisi toimia vielä paremmin. Lisäksi nykyjärjestelmän kriitikot ovat useimmiten esittämässä järjestelmään satoja miljoonia lisärahaa. Tämäkö on anteeksiantamatonta perheiden valinnanvapauden riistämistä?

Miksi perheen tulisi olla valtion ohjauksen ulottumattomissa lapsen kasvatukseen liittyvien valintojen suhteen? Ohjaahan nykyjärjestelmäkin näitä valintoja. Nykyinen tapa voi tuskin olla se ainoa oikea.

Isällekin aikaa olla lapsen kanssa kaksin kotona

Tällä hetkellä perhevapaajärjestelmä ohjaa siihen, että äiti käyttää kaikki jaettavissa olevat ansiosidonnaisesti korvattavat vanhempainvapaat. Isät puolestaan käyttävät suuren osan heille korvamerkityistä vapaista siten, että äiti on samaan aikaan joko äitiyslomalla tai vuosilomalla.

Isälle ei usein jää lainkaan sellaista aikaa, että hän olisi ensisijaisesti vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä. Tällä on kielteinen vaikutus perhevastuun tasaiselle jakautumiselle myös vauva- ja taaperovaiheen jälkeen ja siksi haitallinen vaikutus myös työelämän tasa-arvoon.

Nykyjärjestelmä ei kannusta isää jäämään kotiin kuin hetkeksi, sillä ansiosidonnaisesti korvattu isyysvapaa riittää vain lyhyeen pätkään. Suurin osa isistä, jotka kenties haluaisivat olla kotona pidempään, palaa töihin, sillä he kokevat kotiin jäämisen liian suureksi taloudelliseksi panostukseksi. Ero ansiosidonnaisesti korvatun vanhempainvapaan ja kotihoidontuen välillä on suuri.

Korvamerkittyjä vapaita ja joustavuutta

Suomen Ekonomit on ollut jo vuosia sitä mieltä, että perhevapaajärjestelmä on uudistettava.

Isille korvamerkittyjä vapaita ja järjestelmän joustavuutta on lisättävä. Nykyisin käytettävä rahamäärä voidaan käyttää paremmin ja mikäli lisärahaa on käytettävissä, on tasa-arvoista työelämää mahdollista edistää yhä paremmin.

Perhevapaajärjestelmä on ykköskeino, jolla yhteiskunta voi parantaa työelämän tasa-arvoa. Perhevapaiden tasainen jakaantuminen on puolestaan paras keino tasata vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvat kustannukset.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

Isyysvapaata pidennettävä ja perhevapaiden joustavuutta lisättävä

Asiamies Kosti Hyyppä

Jo vuosia on puhuttu siitä, että isät pitäisi saada käyttämään enemmän perhevapaita. Tällä katsotaan olevan positiivisia vaikutuksia sekä isälle, äidille että lapselle, mutta myös työelämän tasa-arvolle. Isien laajemman perhevapaiden käytön työelämää tasa-arvoistava vaikutus perustuu ainakin kahteen keskeiseen syyhyn.

Isien perhevapaiden käyttö edistää tasa-arvoa, koska:

  1. Kun perhevapaat jakaantuvat tasaisemmin isien ja äitien kesken, on naisten ja miesten asema myös rekrytointitilanteessa tasapuolisempi.
  2. Tasaisemmin jaettujen perhevapaiden on todettu heijastuvan perhevapaakauden jälkeiseen perhevastuun jakaantumiseen, mikä tasaa miesten ja naisten mahdollisuutta panostaa myös työuraan.

Perhevapaajärjestelmää on rukattu siihen suuntaan, että vapaiden pitäminen olisi isille houkuttelevampaa. Isät käyttävät lähinnä heille korvamerkittyjä ja ansiosidonnaisesti korvattuja vapaita. Isyysvapaan pituus onkin venytetty suhteellisen lyhyessä ajassa 1990-luvun lopun parista viikosta nykyiseen yhdeksään viikkoon.

 

Vanhempainvapaajärjestelmä suosii äitejä

Yhdeksän viikon isyysvapaakaan ei edelleenkään riittävästi houkuttele isiä jäämään lapsen kanssa pidemmäksi ajaksi kotiin. Suuri osa isyysvapaan pitämistä harkitsevista on todennäköisesti käyttänyt osan isyysvapaasta lapsen syntymän yhteydessä tai muuten samaan aikaan äidin käyttämän äitiys- tai vanhempainvapaan kanssa. Kun tämän vähentää isyysvapaasta, isille jää käytännössä 6-8 viikkoa omaa aikaa lapsen kanssa, mitä voi toki pidentää vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla.

Harvalla isällä on mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata, koska Suomen nykyinen perhevapaajärjestelmä ohjaa useimmissa perheissä siihen, että äiti käyttää kaikki vanhempainvapaat. Jos isä siis haluaa viettää lapsen kanssa kotona pidempään kuin 6-8 viikkoa, on se tehtävä hoitovapaan ja huomattavasti isyysvapaata ja vanhempainvapaata heikommin korvatun kotihoidontuen turvin. Tässä kohtaa moni isä alkaa laskea euroja.

 

Ekonomien perhevapaamalli on kustannusneutraali

Perhevapaajärjestelmän parantaminen olisi toteutettavissa kustannusneutraalisti lisäämällä hieman isille korvamerkittyä vapaata lyhentämällä vanhempainvapaata ja joustavoittamalla eri vapaiden pitämistä. Jos perhe haluaa säästää osan vanhempainvapaasta isälle, tulisi se mahdollistaa sallimalla hoitovapaan ja kotihoidon tuen käyttö jo ennen vanhempainvapaiden päättymistä.

Nykyjärjestelmässä kotihoidontuen käyttö ennen vanhempainvapaiden päättymistä ei ole mahdollista. Kuitenkin sen mahdollistaminen voisi pidentää isien pitämiä vapaita, kun mahdollisuus ansiosidonnaisesti korvattuun vapaaseen laajenisi lähelle Ruotsin juuri pidennettyä isyysvapaata.

Tämä olisi kustannusneutraali ja helposti toteutettavissa oleva muutos perhevapaajärjestelmään. Moni haikailee perhevapaajärjestelmän kokonaisuudistusta, mutta kaikki muut ehdotetut muutokset tulisivat kalliiksi eivätkä siksi ole tällä hetkellä realistisia.

 

Kosti Hyyppä
Asiamies, Suomen Ekonomit

 

Ekonomien perhevapaamalli

Isäkin voi pitää vanhempainvapaata

Jaana Tirkkonen

Raskauden ja poikani syntymän myötä olen alkanut seurata aivan uudella tavalla keskustelua vanhempainvapaiden jakamisesta ja erilaisista malleista miten isätkin saataisiin jäämään kotiin lapsien kanssa. Itse en periaatteessa kannata sitä, että jompikumpi vanhemmista (lähinnä isä) pakotetaan jäämään kotiin esimerkiksi puoleksi vuodeksi.

Kannatan kuitenkin sitä, että isienkin pitäisi (saada) olla kotona lastensa kanssa. Olen kertonut lähes jokaiselle vastaantulijalle meidän perheemme ratkaisusta. Olen yllättynyt siitä, kuinka harvinaisen ratkaisun olemme tehneet.

 

”Palaan töihin heti kun äitiysloma on loppunut”

Meillä ”vauvakuume” vaivasi enemmän miestäni kuin minua ja hän puhui minua ympäri pari vuotta. Kun lopulta olimme tehneet ”lapsi saa tulla” -päätöksen, ilmoitin miehelleni, että ihan turha kuvitella minun jäävän kotiin pariksi vuodeksi.

Minulle oli itsestään selvää, että hän saa kantaa osansa hoitovastuusta. Mieheni suostui tähän ilomielin. Varmastikin hän luotti siihen, että äitiyshormonit tulevat minua pehmittämään.

Töissä oltiin iloisia uutisestani, mutta saman tien alkoi kysely siitä kauanko aion olla poissa töistä. Kerroin, että palaan töihin heti kun äitiysloma on loppunut, jos kaikki menee hyvin. Olinhan ensikertalainen äitiydessä, joten kovin varmoja lupauksia en uskaltanut tehdä.

Halu oli kuitenkin kova palata töihin mahdollisimman pian. Lokakuun lopussa jäin sitten äitiyslomalle sekä haikein mielin että helpottuneena siitä, kun vihdoinkin voin vain maata valtavan mahani kanssa eikä tarvitse tunkea itseään kamaliin äitiystyövaatteisiin. Kerkesin kiipeillä seinille kotona lähes puolitoista kuukautta, mutta on hienoa ettei Suomessa tarvitse olla töissä siihen asti kun lähdetään synnyttämään!

Joulukuussa synnytin lopulta maailman ihanimman pienen pojan. Mieheni oli säästänyt hieman lomia ja vaihtanut lomarahansa vapaaksi. Hän oli kotona minun ja pojan kanssa seitsemän viikkoa.Oli mahtavaa opetella perhe-elämää yhdessä niin pitkään.

Tammi-helmikuun vaihteessa mieheni palasi töihin, tosin vain viideksi viikoksi. En tiedä olenko äiti ollenkaan joidenkin ihmisten mittapuulla, mutta olen oikeasti ollut kotona kaksi poikamme kanssa vain viisi viikkoa. Lykin kuitenkin tuona aikana rattaita loskassa mielestäni ihan tarpeeksi, joten maaliskuun alussa teimme miehen kanssa vaihdon.

Kun poikamme oli kahta päivää vajaa kolme kuukautta palasin töihin ja mieheni jäi loppuvuodeksi kotiin. Olin siis kotona noin 4,5 kuukautta.

 

Erilaisilla ratkaisuilla helpotusta vauva-arjen ja työn yhteensovitukseen

Vaikka rakastan poikaamme yli kaiken, oli silti aivan mahtavaa pukea maaliskuussa jakkupuku päälle, jättää jätkät kotiin nukkumaan ja mennä työpaikalle. Työkaverini ja esimieheni olivat kannustavia ja ottivat minut ilolla vastaan. Assistenttimme, jolla on kolme lasta, oli hieman skeptinen ja kauhuissaan siitä kuinka hennoin jättää vauvani kotiin.

Minusta oli ihana palata töihin: pääsin rauhassa lounaalle ja vessaan silloin kun halusin. Ensimmäiset viikkoni töissä olivat työnantajan kannalta selkeästi negatiivisia. Ajatukseni olivat kotona, rinnat tuottivat vielä hurjasti maitoa ja univelkakin painoi. Onneksi poikamme on alusta asti ymmärtänyt, että päivällä valvotaan ja yöllä nukutaan. Muuten töihin paluu olisi ollut täysin mahdotonta.

Helpotin arjen aloitusta tekemällä talvilomien ynnä muiden turvin nelipäiväistä viikkoa. Haluan kuitenkin olla vauvani kanssa. Alkuun jouduin heräilemään yöllä sen verran paljon, että oli ihana perjantaisin nukkua hieman pidempään.

Vuodenvaihteessa on tarkoitus, että lapsemme menee hoitoon. Olemme puhuneet, että jompikumpi meistä tekee lyhennettyä viikkoa.

 

Vauva-arki on samanlaista naisille ja miehille

Olemme saaneet kannustusta ja positiivista palautetta. Erityisesti äidit ovat olleet innoissaan siitä, että isät näkevät mitä vauva-arki oikeasti on. Tiedoksi kaikille äideille, että myös mies voi haahuilla koko päivän kotona kylpytakissa ja lukittautua kylpyhuoneeseen kiukkuisena tekemään aamutoimia heti kun puoliso palaa töistä kotiin.

Olen myös kuullut mieheltäni kaikki kotiäideitä tutut fraasit väsymyksestä ja arjesta. Samat lainalaisuudet vauva-arjesta pätee sekä äiteihin että isiin.

Meidän ”neuvolantäti” on innoissaan, että mieheni on poikamme kanssa kotona. Mieheni kollegoista suurin osa on ylpeitä, että hän on jäänyt kotiin huolehtimaan pojastamme.

Minun esimieheni on onnellinen, että minä olen palannut takaisin töihin. Valitettavasti monet, joille kerroin töihin paluusta ihmettelivät, pidätkö sinä oikeasti työstäsi noin paljon?

Kyllä, pidän ihan oikeasti työstäni. Meillä ei ole tehty lasta sen takia ettei tarvitsisi olla kurjassa työpaikassa. Näitäkin tapauksia kun näkyy.

Tiedän, että monissa perheissä äiti päättää, kuinka pitkään hän on kotona ja mies mukautuu tilanteeseen. Onneksi ystäväni mielestä, koska lapsi on yhteinen, ei hänellä ole oikeutta pitää kaikkea vanhempainvapaata. Miehellä on hänestä yhtäläinen oikeus olla kotona lapsen kanssa.

Olen täysin samaa mieltä. Vaikka vauva on fyysisestikin alussa kiinni äidissä, on hienoa kuinka läheinen suhde miehelläni ja pojallamme jo nyt on. Kyllä ne äitihormonit minuakin pehmitti, mutta en silti ole katunut ratkaisuamme päivääkään. Meillä kaikki osapuolet ovat onnellisia ratkaisuumme.

Toivottavasti muissakin perheissä edes keskustellaan siitä kuka jää kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa. Koska kyllä isätkin osaavat hoitaa ja kasvattaa hienoja pieniä poikia ja tyttöjä!

 

Jaana Tirkkonen
Vuokrausjohtaja, Tuloskiinteistöt Oy

Perhevapaiden ja –vastuiden tasainen jako tasaisi kustannukset

Asiamies Kosti Hyyppä

Vanhemmuuden kustannusten nykyistä tasaisempaa jakamista on helppo kannattaa.  Aihe on paljon esillä julkisuudessa ja esimerkiksi Yrittäjänaisten aloitteen kustannusten tasaamisesta on allekirjoittanut yli puolet kansanedustajista. Mutta miksi yksikään työnantajaliitto ei aloitetta kannata ja palkansaajapuoleltakin kannattajia on vain pari?

Vanhemmuuden kustannuksissa on kyse ennen kaikkea kolmesta kokonaisuudesta, jotka menevät monilla iloisesti sekaisin.

Yksi kokonaisuus ovat kustannukset, jotka työnantaja joutuu maksamaan lakisääteisesti. Tällainen on esimerkiksi perhevapaan aikana kertyneen vuosiloman palkka. Vuosilomapalkka ja keskimääräiset lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut korvataan työnantajille eikä niistä siksi ole erimielisyyttä.

Toinen kokonaisuus ovat työehtosopimuksella sovitut kustannukset eli kustannukset, jotka eivät perustu lakiin. Esimerkkinä tällaisista kustannuksista voidaan käyttää äitiysvapaalta maksettavaa palkkaa tai lomarahaa. Niistä työnantajan maksettavaksi jää palkan ja äitiys- ja vanhempainrahan erotus sekä lomaraha.

Kolmas kuluerä ovat epäsuorat kustannukset, jotka riippuvat tapauksesta ja joita on hankala määritellä. Epäsuoria kustannuksia ovat esimerkiksi sijaisen rekrytoiminen ja perehdyttäminen sekä perhevapaalle jäävän henkilön töiden järjestelyt. Epäsuoria kustannuksia tulee myös ennen perhevapaata ja sen jälkeen. Esimerkiksi sairaan lapsen hoitaminen kotona on työehtosopimusten mukaan usein palkallista. Samoin raskaudesta saattaa aiheutua sairauslomaa, joka on palkallista.

Työehtosopimuksella sovittuja kuluja ei tule kaikille työnantajille, koska kaikki työntekijät eivät ole työehtosopimusten piirissä. Kaikki eivät saa palkkaa äitiysvapaan tai isyysvapaan ajalta eikä kaikille makseta lomarahoja. Kaikki eivät saa palkkaa edes niiltä päiviltä, kun ovat kotona hoitamassa sairasta lasta.

Suurimmat kulut työnantajille tulee myös Yrittäjänaisten laskelman mukaan työnantajien itsensä sopimista kuluista ja siksi tuntuisi erikoiselta maksattaa näitä kuluja muilla. Tilannetta voi verrata siihen, että työehtosopimuksella sovitaan palkankorotuksista ja sen jälkeen vaaditaan valtiota maksamaan sovitut korotukset.

 

Perhevapaat eivät vaikuta työnantajan vakuutusmaksujen suuruuteen

Virheellinen väite on myös se, että sairaita lapsia hoitaisivat ainoastaan äidit. Lähes yhtä suuri osa isistä hoitaa sairaita lapsia kotona kuin äideistä. Hoitopäivien jakaantumisesta äitien ja isien välillä ei ole tilastoa.

Mikään tilasto ei tue sitäkään, että raskaana olevat sairastaisivat erityisen paljon. Joskus toki sairastaa, mutta kaikissa työntekijäryhmissä on pitkiä sairauslomia. Kuitenkin raskaana olevista suuri enemmistö on nuoria ja terveitä naisia.

Työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaukset rahoitetaan työtulovakuutuksella. Sen kustannuksista suurin siivu kerätään työnantajilta. Vakuutusmaksujen suuruuteen ei vaikuta, käyttävätkö työnantajan työntekijät perhevapaita.

Miesvaltaisen teollisuuden osuus vakuutusmaksuista on siis selvästi suurempi kuin sen osuus etuuksista ja vastaavasti naisvaltaisten alojen osuus etuuksista on huomattavasti suurempi kuin niiden osuus vakuutusmaksuista. Työtulovakuutus siis tasaa kustannuksia työnantajien kesken.

SEFEn mielestä vanhemmuuden kustannusten tasainen jakaantuminen on erittäin tärkeä asia.

Omasta mielestäni paras idea nykyisen järjestelmän täydentämiseksi on ollut Soininvaaran ja Vartiaisen ehdotus 5000 euron kertakorvauksesta työnantajalle siinä tapauksessa, että työntekijä palaa raskauden ja perhevapaan jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Tämä tasaisi vaikeasti määriteltäviä välillisiä kustannuksia ja auttaisi samalla toiseen ongelmaan eli perhevapaalta palaamiseen.

Kuitenkin, kaikkein parhaiten vanhemmuuden kustannuksia saadaan tasattua jakamalla perhevapaat ja perhevastuu nykyistä tasaisemmin.

 

Kosti Hyyppä
Tasa-arvosta vastaava asiamies SEFEssä

Osallistuva isä parantaa lapsen hyvinvointia

Asiamies Kosti Hyyppä

SEFE liputtaa usein perhevastuun tasaisen jakaantumisen puolesta. Syynä tähän on ollut ensisijaisesti työelämän tasa-arvo. Kun perhevastuu jaetaan mahdollisimman tasaisesti, on molemmilla vanhemmilla parempi mahdollisuus keskittyä sekä uraan että perheeseen. Siihen, mitä lapsi tai vanhemmat tasaisesti jakaantuneella perhevastuulla saavuttavat, olemme puuttuneet vähemmän, koska se ei ole SEFEn asiantuntemuksen syvintä ydintä.

Nyt loppusuoralla oleva kaksivuotinen Isänä työelämässä –projekti julkaisi yhtenä tuotoksenaan Isätietoa –oppaan. Oppaassa avataan tutkimustietoon pohjautuen muun muassa osallistuvan isyyden merkitystä. Lista on aika pysäyttävää luettavaa, vaikka voikin tuntua monelle itsestään selvältä.

Tässä pari poimintaa osallistuvan isän merkityksestä lapselle:

  • Sitoutunut isä vähentää lasten häiriökäyttäytymistä
  • Lapsi on vähemmän aggressiivinen, masentunut ja neuroottinen
  • Suhde isään vaikuttaa lapsen kognitiiviseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen
  • Lapsella on enemmän ystäviä ja hän noudattaa paremmin sääntöjä
  • Lapsi sietää paremmin stressiä, kykenee empaattisuuteen ja hänellä on vahvempi itsetunto.

Tunnustan, että en ole perehtynyt tutkimuksiin, joihin lista perustuu. Kiinnostuneet löytävät lähteet Isätietoa-oppaasta.

 

Osallistuvan isän merkitys lapselle

Osallistuvan isän merkitys lapselle, katso kuva isompana klikkaamalla sitä

Työelämän kannustettava osallistuvaan isyyteen

Oppaan mukaan isä saa osallistuvasta isyydestä muun muassa keinon irtaantua työhön liittyvistä ajatuksista ja toisaalta merkittävämmältä tuntuvan työssäkäynnin. Mielestäni ydinasia on kuitenkin se, miten työelämä taipuu osallistuvaan isyyteen.

Periaatteessa monia eri välineitä on olemassa. Aina niitä ei kuitenkaan osata tai haluta käyttää. Esteenä voi olla esimerkiksi organisaatiokulttuuri tai uskomus organisaatiokulttuurista.

Tuntemani positiiviset esimerkit nimenomaan miesten työn ja perheen yhteensovittamisesta tulevat kaikki softayrityksistä, joissa henkilökunnan keski-ikä pyörii kolmenkympin molemmin puolin ja henkilökunnasta suuri enemmistö on miehiä. Uskoakseni tämä johtuu esimerkin voimasta. Kun työelämän joustoja käytetään laajasti, myös johtotasolla, tulee niistä helpommin itsestäänselvyys.

Kosti Hyyppä
SEFEn tasa-arvoasioista vastaava asiamies

Rakenneuudistukset ovat tervetullut askel kohti tasa-arvoisempaa työelämää

Asiamies Kosti Hyyppä

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa päätettiin jakaa kotihoidontuki jatkossa puoliksi molemmille vanhemmille. Hoitovapaaseen ei puututa, ainoastaan hoitovapaan tukemiseen. Perheen niin päättäessä äiti saisi siis edelleen olla kotona kunnes lapsi täyttää kolme vuotta ja palata sen jälkeen aikaisempaan työhönsä. Tällöin kotihoidon tukea saisi kuitenkin vain hoitovapaan ensimmäiseltä puolikkaalta.

Työelämän tasa-arvon kannalta esitys on hyvä, vaikka askel onkin varsin pieni. Suuri askel olisi, että myös vanhempainvapaata korvamerkittäisiin isälle. Eri asiantuntijat ovat jo ehtineet arvioimaan, että kotihoidon tuen jakaminen ei saa isiä jäämään kotiin suurina massoina. Kuitenkin järjestelmä antaa selkeän viestin, että äidit halutaan nopeammin takaisin työelämään ja isien odotetaan ottavan enemmän vastuuta perheestä.

Jotkut ovat lukeneet rivien välistä myös, että on löydetty toinen keino saada äidit nopeammin takaisin työelämään hoitovapaan lyhentämisen sijasta. Tasa-arvon avulla on siis puututtu arkoihin ”perheen sisäisiin asioihin”. Tosin esityksen mukaan perhe saa edelleen päättää itse, mutta valtio tukee tätä vain rajallisesti.

 

Tasa-arvo ajaa perheen sisäisten asioiden pyhyyden ohi

Vaakakupeissa on siis toisella puolella työelämän tasa-arvo ja toisella perheiden sisäisten asioiden pyhyys. SEFE pitää työelämän tasa-arvoa tärkeämpänä. Tosin ekonomien kohdalla muutos koskisi melko harvoja, koska lähes 75 prosenttia ekonomeista on perhevapaalla alle kaksi vuotta.

Hallitus päätti myös selvittää vanhemmuuden kustannusten jakamisen eri mallien vaihtoehdot ja niiden kustannukset. Tavoitteena löytää ratkaisu ongelmaan, jonka ovat huomioineet ainakin Naisyrittäjät sekä Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara. Jos tämä johtaa uuteen malliin, ottaa työelämän tasa-arvo jälleen yhden askeleen eteenpäin. Siihen lienee kuitenkin vielä liian pitkä matka nykyisen hallituksen aikana.

Kosti Hyyppä
Tasa-arvoasioista vastaava asiamies, SEFE

Hyvää naistenpäivää!

Asiamies Kosti Hyyppä

Naistenpäivän historiaan liittyy useita askelia kohti tasa-arvoisempaa työelämää. Matka jatkuu. Tänä vuonna naistenpäivän alla kuulimme ainakin yhden mielenkiintoisen uuden esityksen työelämän tasa-arvoistamiseksi.

Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen esittävät raportissaan ”Lisää matalapalkkatyötä” ehdotuksia heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyysasteen nostamiseksi. Yksi esityksistä oli, että työnantaja saisi 5000 euron kertaluontoisen korvauksen jos työntekijä palaa raskauden ja perhevapaan jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Korvaus olisi tarkoitettu kattamaan esimerkiksi sijaisen perehdyttämisen kustannuksia, lisääntyneitä sairaslomia ja muita vaikeasti todennettavia kuluja.

Esitys on mielenkiintoinen myös ekonomien kannalta, koska ekonomien keskuudessa perhevapaalta paluuseen liittyy paljon ongelmia. Ekonomi ei toki varmasti ole Soininvaaran ja Vartiaisen tarkoittamassa ”heikossa työmarkkina-asemassa”, mutta perhevapaalla oleva ja perhevapaalta työhön palaava ekonomi on kuitenkin heikommassa työmarkkina-asemassa kuin hänen koko ajan työssä ollut verrokkinsa.

 

Yllättävän harva ekonomi palaa perhevapaalta aikaisempaan tehtäväänsä

SEFEn joulukuussa 2012 tekemän kyselyn perusteella yllättävän harva palaa perhevapaalta takaisin aikaisempaan tehtäväänsä, vaikka vakituisessa työsuhteessa olevilla on siihen oikeus. Alle 10 vuotta sitten valmistuneista 85 prosenttia työskentelee vakituisessa työsuhteessa, mutta vain puolet oli kyselyn perusteella palannut aikaisempaan tehtäväänsä.

Heistä, jotka palasivat aikaisempaan työpaikkaansa, mutta eri tehtävään peräti 38 prosenttia joutui ottamaan vastaan aiempaa vähemmän vaativan tehtävän. Tämä vastaa kymmentä prosenttia kaikista vastaajista. Heidän kohdallaan urakehitys ei ainoastaan pysähtynyt, vaan teki takapakkia perhevapaan takia.

Heidän lisäkseen on toinen hieman pienempi joukko heitä, jotka joutuivat vastoin tahtoaan vaihtamaan työpaikkaansa perhevapaan jälkeen.

 

Perhevapaajärjestelmä kaipaa uudistamista

SEFE on esittänyt, että ongelma ratkaistaisiin saattamalla perhevapaalta palaajat vastaavaan asemaan raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien kanssa. Perhevapaan jälkisuoja takaisi perhevapaalta palaaville työntekijöille oikeuden poissaoloon vastaavalle ajalle niin sanotun korotetun irtisanomissuojan, kuitenkin enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Soininvaara ja Vartiainen lähestyvät ongelmaa toisella tavalla. Parantaisiko Soininvaaran ja Vartiaisen ehdotus sitten naisten työmarkkina-asemaa? Ehkä, mutta samaan tulokseen voi päästä monella muullakin keinolla.

Kun Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, ymmärtää jokainen, että ehdotus tulisi todella kalliiksi. Niillä sadoilla miljoonilla voisi tehdä paljon muutakin työelämän tasa-arvon hyväksi. Esimerkiksi voisi pohtia koko perhevapaajärjestelmän uudelleen. Uudistukset usein maksavat ja jos noin suuria summia olisi käytössä, olisi uudistukseen pelivaraa.

 

Kosti Hyyppä
SEFEn tasa-arvoasioista vastaava asiamies

Tänään on SEFEn naistenpäivän tilaisuus Helsingissä. Huomenna 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää.

Är arbetslivet jämställt?

Ann-Louise Laaksonen

Om vi gör en jämförelse med de övriga europeiska länderna klarar sig Finland relativt bra men det finns hel del kvar att göra.

 

Löner

Ett område där arbetslivet inte är jämställt är lönerna, speciellt inom den privata sektorn, där inga stora framsteg har skett under de 15 senaste åren. Fortfarande är den oförklarliga löneskillnaden mellan kvinnliga och manliga ekonomer cirka 11 procent.

Alla företag med minst 30 anställda skall enligt jämställdhetslagen årligen uppgöra en jämställdhetsplan.  Förutom en löneundersökning ska också en utredning om fördelningen av olika arbetsuppgifter ingå i jämställdhetsplanen.  Tyvärr uppgör inte alla företag en jämställdhetsplan och även om man kanske uppgör den så finns ingen uppföljning.

En orsak till löneskillnaderna bland ekonomer är att männen i genomsnitt begär cirka 500 euro högre lön redan i början av karriären och ju högre upp i organisationen de kommer desto mer ökar löneskillnaden.  Därför ska speciellt unga nyutexaminerade kvinnliga ekonomer uppmanas att kolla upp lönenivån före arbetsintervjun och uppmuntras at inte undervärdera sig själva.

Löneklyftan mellan ekonomer är 11 procent

Löneklyftan mellan ekonomer är 11 procent.

Men det finns även andra orsaker som bidrar till löneskillnaden.  En orsak som framkommit i en specialstudie gjord i Sverige av Konjunkturinstitutet 2012 är att då en kvinna förhandlar om högre lön eller andra förmåner, upplevs det som mer negativt jämfört med en man med motsvarande kvalifikationer.

En annan orsak till löneskillnaderna är valet av bransch och det faktum att föräldraledigheten till stor del används av mammor.

Summa summarum, för att uppnå lika lön för lika arbete behövs ännu mycket arbete och god vilja av alla parter.

 

Kvinnor i det ekonomiska beslutsfattandet

En jämställdhetsfråga som diskuterats mycket de senaste åren är andelen kvinnor i börsbolagens styrelser och om Finland borde gå inför kvoter. Under de senaste 10 åren har kvinnornas andel tredubblats, men fortfarande är andelen bara cirka 22 procent i Finland.

Europeiska Komissionen har givit ut en intressant och läsvärd rapport: Women in economic decision-making in the EU – A Europe 2020 initiative.  Enligt rapporten har flera kvinnor i bolagsstyrelser bland annat en positiv inverkan på företagens resultat, beslut och bolagsstyrning.  Rapporten ger också en hel del fakta och diagram om nuläget, exempel på vad som har gjorts för att förbättra situationen i olika EU-länder och en sammanfattning.

EU-kommissionen har förra veckan lagt fram ett lagstiftningsförslag om att 40 procent av alla poster som icke verkställande styrelseledamöter ska vikas för det underrepresenterade könet i börsnoterade företag. Målet på minst 40 procent borde vara uppfyllt till år 2020. Lagförslaget gäller börsnoterade bolag som har minst 250 anställda och har en omsättning över 50 miljoner euro. Enligt förslaget måste man vid rekrytering till styrelseposter jämföra alla sökandes meriter med hjälp av tydliga och könsneutrala kriterier.

Enligt Centralhandelskammaren är EU-kommissionens förslag onödigt i Finland.  Centralhandelkammaren har i slutet av oktober också gett ut en intressant rapport Lasikatto säröilee – Itsesääntely päihittää kiintiöt. Centralhandelkammarens nya mentorprogram där erfarna ledare sparrar kvinnliga chefer är en förbättring i rätt riktning. Men frågan är om vi uppnår målet utan kvoter?

 

Förhöjt uppsägningsskydd efter familjeledighet

För tillfället görs stora omorganiseringar i många företag och en arbetstagare som återgår till arbetet efter familjeledighet står ofta inför den situationen att den gamla arbetsuppgiften har delats upp eller försvunnit. Den gällande lagstiftningen i Finland erbjuder inte ett tillräckligt uppsägningsskydd till arbetstagare som återgår till arbetet efter familjeledighet. Därför behövs ett bättre uppsägningsskydd.

Genom att tidsmässigt utvidga den så kallade presumtionsregeln, dvs. efterskyddet efter familjeledighet, tillförsäkras arbetstagare som återgår till arbetet efter familjeledighet ett så kallat förhöjt uppsägningsskydd för en period som motsvarar ledigheten, dock högst 6 månader. Uppsägningsskyddet skulle ge arbetstagaren en bättre chans att hitta ett nytt jobb som motsvarar deras utbildning och kompetens inom den nya organisationen.

 

Ann-Louise Laaksonen
Medlem i SEFEs styrelse