Avainsana-arkisto: työmarkkinat

Opiskelija – turvaa toimeentulosi valmistumisen jälkeen ja vakuuta itsesi työttömyyden varalta jo nyt!

Mari Kettunen

Kesä merkitsee monelle opiskelijalle kesätöitä. Oliko kesätöiden löytyminen sinulle haasteellista? Kilpailitko työpaikoista montaa osaavaa opiskelukaveriasi vastaan? Jäitkö jossakin työpaikassa täpärästi toiseksi? Näin saattaa käydä myös valmistuttuasi.

Työpaikka ei välttämättä löydy heti valmistumisen jälkeen tai työ voi olla tiedossa, mutta sen alkuun on pari kuukautta opintojen päättymisestä. Työn löydyttyä työnantajasi saattaa yllättäen joutua vähentämään väkeä yt-neuvottelujen seurauksena tai lomauttamaan koko henkilöstön muutamaksi viikoksi.

Näin voi käydä kenelle tahansa, eikä asiaan vaikuta se, kuinka hyvä työntekijä tai tyyppi olet. Näitä tilanteita varten voit kuitenkin varautua vakuuttamalla itsesi työttömyyden varalta jo opiskelujen aikana.

Milloin työttömyyspäivärahaa voi saada?

Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa voit saada ansiopäivärahaa, jos olet liittynyt työttömyyskassaan tarpeeksi ajoissa jo opiskelijana. Harmillisen usein työttömyyskassaan liittymiseen herätään vasta siinä vaiheessa, kun työsuhde on jo päättymässä tai työtä ei olekaan tiedossa valmistumisen lähestyessä.

Ansiopäivärahan maksaminen edellyttää noin puolen vuoden työskentelyä niin, että olet samalla IAET-kassan jäsen. Kesätyöt ja osa-aikaiset työt opintojesi aikana ovat oiva tilaisuus kerryttää tätä puolen vuoden jaksoa.

Kelan maksama työttömyysetuus, noin 700 euroa kuukaudessa, voi tuntua kohtuulliselta opintotuen jälkeen. Valmistumisen jälkeen monet edut kuitenkin katoavat: et saa enää bussilippua puoleen hintaan, et voi syödä edullisessa opiskelijaruokalassa tai treenata yliopiston huokeanhintaisella salilla. Ehkä olet myös asunut kohtuuhintaisessa opiskelijakämpässä, josta joudut muuttamaan valmistuttuasi pois.

Valmistumisen jälkeen menot siis väistämättä nousevat. IAET-kassan maksama ansiopäiväraha turvaa toimeentulon Kelan maksamaa työttömyysetuutta paremmin.

Esimerkkejä päivärahan määrästä

  • Kuukausipalkka 1600€, ansiopäiväraha IAET-kassasta 1069€/kk
  • Kuukausipalkka 2000€, ansiopäiväraha IAET-kassasta 1241€/kk
  • Kuukausipalkka 2300€, ansiopäiväraha IAET-kassasta 1370€/kk

Aika mukavasti verrattuna Kelan maksamaan noin 700€/kk-työttömyysetuuteen.

Faktoja ansiopäivärahasta

IAET-kassaan on mahdollista liittyä jo opiskeluaikana. Ansiopäivärahaa voidaan maksaa, jos olet ollut IAET-kassan jäsenenä työssä vähintään 26 kalenteriviikkoa, eli noin puoli vuotta.

  • Työn ei tarvitse olla kokopäivätyötä, vaan vähintään 18h/viikko riittää.
  • Palkan on oltava työehtosopimuksen mukainen, tai jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vähintään 1 187€/kk (2017).
  • Työviikkoja voi kerryttää useassa eri pätkässä esimerkiksi kesätöistä tai osa-aikaisista töistä opiskelun ohella.

Näin työttömyyskassaan liitytään

Voit liittyä kassaan www.ekonomit.fi jäsenpalvelusivuilla kohdassa Omat sivut tai lähettämällä sähköpostia jasenrekisteri@ekonomit.fi. Huomioithan, että liittymishetkellä sinun tulee olla työsuhteessa. Jos olet allekirjoittanut työsopimuksen tulevasta työstä, voit laittaa kassajäsenyyden voimaan työsuhteen alkupäivästä lukien.

Mari Kettunen
Työttömyysturva-asiamies

Lakimuutos ohjaisi tarkempaan harkintaan kilpailukiellon tarpeellisuudesta

Saara-Sofia Siren

Kansanedustaja Saara-Sofia Sirén on tehnyt kilpailukieltosopimuksia koskevan lakiehdotuksen, jota on laadittu yhteistyössä mm. Suomen Ekonomien kanssa. Sirénin mukaan tarpeettomat kilpailukiellot jäykistävät suomalaisia työmarkkinoita turhaan. Lakimuutos parantaisi työvoiman liikkuvuutta ja osaamisen kohdentumista oikein.

Miksi lähdit ajamaan lainsäädäntömuutosta kilpailukieltoihin
Työmarkkinoidemme jäykkyys on yksi Suomen isoimpia yhteiskunnallisia haasteita, jonka eteen haluan työskennellä. Ehdottamani lainsäädäntömuutos korjaisi tätä epäkohtaa.

Olen itse ekonomi ja kilpailukieltosopimuksiin liittyvät ongelmat ovat minulle tuttuja myös omasta lähipiiristäni. Tiedän tapauksia, joissa kilpailukielto oli työsopimuksessa automaattisesti ja työntekijän neuvotteluasema tilanteessa huono. Kun kyse on työmarkkinoita jäykistävästä epäkohdasta, halusin tarttua tähän konkreettisella ehdotuksella.

Mitä aloitteen läpimeno edellyttää? Uskotko sen läpimenoon?
Ennen aloitteen jättämistä kerään siihen kansanedustajakollegoideni allekirjoituksia lakimuutoksen puolesta. Aloite on saanut myönteisen vastaanoton yli puoluerajojen. Asiaan perehtyneet ovat pitäneet lakialoitetta hyvänä ideana ja asiaa korjaamisen arvoisena.

Seuraavaksi aloite menee valiokuntaan, jossa pohditaan mitä aloitteelle tehdään. Tätä kautta se sitten etenee valmisteluun. Aloitteen läpimenoa on vaikea ennakoida, mutta jo saadun vastaanoton perusteella uskon, että aloite voi menestyä hyvin.

Mikä merkitys lainsäädäntömuutoksella on työmarkkinoiden ja työllistymisen kannalta?
Lainsäädäntömuutos mahdollistaisi työvoiman liikkuvuuden entistä paremmin ja osaaminen saataisiin parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Nykyiset, usein turhat, kilpailukiellot asettavat työntekijöille henkisiä esteitä, kun he eivät uskalla miettiä etenemistään. Työnantajien taholta muutos selkeyttäisi tämänhetkistä tilannetta ja ohjaisi pohtimaan tarkemmin, onko kilpailukiellolle perusteita.

Kilpailukiellot ovat yleistyneet meillä nopeasti ja niitä sovelletaan monien kaupallisen tai yhteiskunnallisen alan toimihenkilöiden tehtävissä. Esimerkiksi Kalifornian työmarkkinoilla taas on todettu, että kilpailukieltojen poistamisella on laajempi hyöty kuin niiden säilyttämisellä. Kaliforniassa kilpailukieltoja ei ole lainkaan, meillä kilpailukieltoja laitetaan työsopimuksiin varmuuden vuoksi.

Mikäli lakimuutos etenee, mitä se tarkoittaisi olemassa olevien kilpailukieltojen osalta?
Tekemäni aloite lähtee liikkeelle tulevista sopimuksista, jotta jatkossa saamme toimivammat työmarkkinat ja vapaamman työvoiman liikkuvuuden. Muutos ei vaikuttaisi olemassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin, mutta toivottavasti ohjaa työnantajia käyttämään harkintaa ja käymään läpi myös nykyiset sopimukset sen arvioimiseksi, milloin kilpailukielto on perusteltu ja tarpeellinen.

Saara-Sofia Sirén
Kansanedustaja, Kokoomus

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

Kilpailukieltojen rajoittamisella potkua kansantalouteen

Pasi Natri

Momentouksen Pasi Natri keskittyy työssään ylimmän johdon suorahakuihin sekä johtamisen arviointiin ja kehittämiseen. Natri kertoo kilpailukiellon hidastavan rekrytointiprosesseja, eikä siitä ole hyötyä työnantajalle eikä työntekijälle. Pahimmillaan kilpailukielto estää osaamisen liikkuvuutta ja heikentää työhyvinvointia.

Miten kilpailukiellot vaikuttavat rekrytointiprosesseissa? Estävätkö kilpailukiellot työvoiman kohdentumisen oikein?
Kilpailukiellot ovat harvoin rekrytoinnin esteenä – hidasteena kylläkin. Kilpailukiellot tuottavat kuitenkin ei-toivottavia vaikutuksia. Työntekijän joutuminen pakkolomalle, ehkä mukavalle sellaiselle, on aina kansantaloudellisesti haitallista. Työntekijästä luopuva työnantaja ei kilpailukiellosta juuri hyödy, liikesalaisuudet ovat salaisuuksia kilpailukiellosta riippumatta. Vastaanottava työnantaja taas ei saa tarvitsemaansa osaamista kuukausiin.

Tärkeää on muistaa, että yhdessä tilanteessa työntekijästä luopuva työnantaja on toisessa hetkessä vastaanottava. Näin kaikki siis menettävät, mutta erityisesti kansantalous, sillä kansakunnan osaamisvoimaravat eivät kohdistu optimaalisesti.

Meillä on yhteiskuntavastuun tunnuksena ”parempaa johtamista, parempi Suomi”. Varmasti johtaminen ja osaamisesta huolehtiminen paranisivat, jos kynnys vaihtaa työpaikkaa olisi nykyistä matalampi. Työhyvinvointi siis lisääntyisi kilpailukiellon lakkauttamisen myötä!

Kuinka usein työntekijät siirtyvät kilpailijoilta toisille?
Johtamista ja vaativaa asiantuntijatyötä tekevien joukossa siirrytään aika usein. Kilpailukielto koskee tällaisissa rekrytoinneissa jopa kolmasosaa. Vaikka kilpailukieltoa ei olisikaan, usein siirtyvä työntekijä siirtyy työvelvoittamattomalle ”lomalle” saman tien irtisanoutuessaan.

Millainen on tyypillinen työpaikan vaihto yritysten kilpailun näkökulmasta? Onko toimialoissa eroja?
Toimialoissa on paljon eroja. Suomi on pieni markkina, ja valitettavasti aitoa kilpailua meillä on liian vähän. Siellä, missä aitoa kilpailua on, kilpailukieltopohdinta on tietysti näkyvästi esillä. Sen sijaan aika paljon keskustelua herättänyt siirtyminen julkiselta yksityiselle on kilpailunäkökulmasta vähäistä. Jos ja kun eettisiä normeja noudatetaan, en näe tällaisissa siirtymisissä mitään pulmaa. Päinvastoin, olisi kannustettava osaamisen horisontaalista liikkuvuutta julkisen, politiikan, tutkimuksen, kolmannen sektorin ja yksityisen välillä.

Pasi Natri
Senior Partner, Momentous
Momentous on johdon valintaan sekä johtamisen arviointiin ja kehittämiseen keskittyvä yritys.

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

Ekonomi: oletko turvassa yt-myllerryksessä?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Alkuun muutama numerofakta. Suomen Ekonomien jäsenistä noin 4,3 % on työttömänä. Kun huomioon otetaan kaikki ekonomeiksi valmistuneet, myös ei-jäsenet, on ekonomien työttömyysaste noin 6,4 %. Palkansaajajäsenten työttömyys kokonaisuudessaan on noin 5,6 %.

Puhtaasti näiden lukujen pohjalta voi sanoa, että liiton jäsenyydestä on hyötyä työllistymisen näkökulmasta. Jäsenyhdistysten tarjoaman toiminnan kautta syntyy yhteyksiä ja verkostoja, joista on hyötyä omalla uralla.

Yt-prosessin piiriin joutuu yhä useampi

Mutta palataanpa otsikkoon: eikö kauppakorkeakoulu takaakaan varmaa leipäpuuta eläkepäiviin asti? Ei, valitettavasti ei takaa. Yritysten tehostamistoimet ovat viime aikoina osuneet erityisesti keskushallintoihin ja väliesimiestasoihin; siis tämän päivän tyypillisiin ekonomitehtäviin.

Helsingin Sanomissa jokin aika sitten uutisoidun gallupin mukaan esimiesten ja asiantuntijoiden kokema työttömyyden uhka on kasvanut. Suurin osa Ekonomienkin palkansaajajäsenistä on helposti yt-prosessin piirissä ja jopa johtoa on saneerattu. Merkittävä havainto on myös se, että mitä enemmän ekonomeja työnantajaryhmä/-konserni työllistää, sen helpommin yt-mankeliin päätyy.

Useissa isoissa yrityksissä on käyty ylempiä toimihenkilöitä koskevia yt-neuvotteluja, joissa irtisanomisperusteina on käytetty tuotannollisia, ei taloudellisia syitä. Näissä tilanteissa näkee, kuinka toisesta ovesta työnnetään ulos osaavaa väkeä ja toisesta ovesta napataan samalla uusia osaajia sisään. Todella hämmentävää.

Osaamisvaje vai johtamisongelma?

Perusväite firmoissa kuuluu, että meillä vanhoilla työntekijöillä ei ole nykyisen digitalisaatiohypen vaatimaa osaamista. Enemmän tuntuu kuitenkin siltä, että me pitkän linjan puurtajat olemme aikojen kuluessa onnistuneet hinnoittelemaan itsemme niin hyvin, että olemme yhtäkkiä liian kalliita. Vai vain yksinkertaisesti liian vanhoja? Miksi kokemusta ei työelämässä enää tunnuta arvostavan?

Osaamisvaje ei ekonomikunnan osalta ole uskottava väite. Onko ongelma siis jälleen kerran johtamisessa? Onko esimiespolku ainoa tapa edetä uralla, jolloin liian usein erinomaisesta asiantuntijasta leivotaan keskinkertainen esimies? Oma kokemukseni ja näppituntumani sanovat, että johtamisen haasteet ovat keskeinen kysymys.

Yt-lain puitteissa käydään myös hyvää keskustelua

Onko yt-laki sitten automaattisesti irtisanomislaki? Pikaisesti tulkiten se vaikuttaa siltä, mutta koko lakia tarkastellen tämä on väärä ja harmillinenkin näkökulma.

Yt-laki on käytännössä se laki, jonka puitteissa tapahtuu kaikki työntekijöiden ja työnantajien välinen yhteistoiminta oli kyse sitten esim. organisoinnista tai työehtojen muuttamisesta. Sen puitteissa tapahtuu siis todella paljon myös hyvää, yrityksen asioita edistävää keskustelua. Paikallisen sopimisen merkityksen lisääntyessä näitä keskusteluja käydään varmasti yhä enemmän.

Toivon, että Suomen Ekonomit on valmistautunut tukemaan kaikkia niitä jäseniään, jotka paikallisia neuvotteluja käyvät ja paikallisia sopimuksia tekevät. Olivat he sitten kummalla puolella pöytää tahansa. Voin kokemuksesta sanoa, että ne keskustelut poikkeavat aika lailla työpaikan tavanomaisista keskusteluista

Esa Vilhonen
Akavalainen henkilöstön edustaja OP:n keskusyhteisökonsernissa
Liittoneuvoston jäsen, Suomen Ekonomit

Ekonomit on tukenasi kaikissa työurasi käänteissä. Lue lisää yt-neuvotteluprosessista Ekonomien nettisivuilta.

Neuvotteleminen ainoa tie ulos työmarkkinoiden umpikujasta

Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää

Viime keväänä alkanut poukkoilu yhteiskuntasopimuksen ympärillä on saanut kolmikantaisen sopimisen pois raiteiltaan. Useiden epäonnistuneiden sopimusneuvottelujen jälkeen tarjolla on pakkolakipullaa, jota kukaan ei oikeasti halua niellä.

Tämä kävi selkeästi ilmi, kun lakipaketti palasi lausuntokierrokselta. Eri tahot kokevat lakiesitykset epäselviksi ja eriarvoistaviksi, perustuslaillisessa mielessä kyseenalaisiksi ja vaikutuksiltaan epävarmoiksi.

Ennustettavuus työmarkkinajärjestelmän vahvuus

Lännen Median alkuviikosta julkaiseman työmarkkinatutkimuksen mukaan pakkolait johtaisivat palkkasotaan syksyn 2016 neuvottelukierroksella. Luvassa olisi siis jotain ihan muuta kuin taloudelle tavoiteltua vakautta.

Kilpailukyvyn kannalta maltillinen palkkaratkaisu olisi avainasemassa. Pitkäjänteinen, ennustettavissa oleva työvoimakulukehitys auttaisi julkisen talouden tasapainottamisessa, investointien vauhtiin saamisessa ja yritysten kilpailukyvyn kohentamisessa.

Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän vahvuus on ollut ennustettavuus. Lisäksi kolmikantaisesti tehdyssä lainsäädäntötyössä on voitu luottaa siihen, että lakien valmistelu on asiantuntevaa ja laadukasta.

Loppu pullistelulle ja takaisin neuvottelupöytään

Tuntuukin käsittämättömältä, että työmarkkinaosapuolet ovat tilanteen ratkaisemisen sijaan ajamassa itsensä päätöksenteon ulkokehälle omassa leipälajissaan. Siitä seuraava työelämäkysymysten politisoiminen altistaa pahimmassa tapauksessa työn tekemisen perusedellytykset poliittiselle huutokaupalle. Kuka sitä haluaa?

Julkisuudessa kolmikantaista tapaa toimia ja sopia on arvosteltu osin tarpeettomasti. Toki peiliinkin on syytä vilkaista: ay-liike kaipaa uudistumista. Yhdessä sopiminen on kuitenkin ainoa mahdollisuus löytää ulospääsy tästä umpikujasta. Se on avain palkansaajien ja työnantajien yhteiselle hyvälle myös yritystasolla paikallisen sopimisen muodossa.

Siksi joutava pullistelu puolin ja toisin on lopetettava, osapuolten istuttava neuvottelupöytään ja heille annettava neuvottelurauha. Hyvien neuvottelujen merkki on usein se, ettei julkisuudessa juurikaan metelöidä. Ja sopimus syntyy yleensä helpommin, kun kaikki osapuolet saavat jotain. Uskon vahvasti, että järki voittaa ja ratkaisu löytyy.

Neuvotteluterveisin,

Timo Saranpää
Puheenjohtaja, Suomen Ekonomit

Kollektiivinen edunvalvonta on ihan ”dorkaa” – vai onko sittenkään?

Hallituksen jäsen Aulis Töyli

Aika ajoin keskusteluun nousee Suomen Ekonomien työmarkkinatoiminnan vaikuttavuus ja merkittävyys. Samalla nostetaan esiin väite: ”työmarkkinaedunvalvonta on haitaksi liiton jäsenhankinnalle, koska nuoret menestyjät eivät halua kuulua liittoon, jonka toiminnassa on ammattiyhdistysliikkeen elementtejä”.

Unohdetaan, että työelämän kehittämisessä ja ylempien toimihenkilöiden aseman vahvistamisessa merkittävä rooli on ollut sillä systemaattisella ja määrätietoisella työmarkkinaedunvalvontatyöllä, jonka pioneerina Markku von Herzen aloitti SEFE:ssä jo 1970-luvulla.

Olemme saaneet merkittävän aseman niissä pöydissä, joissa tehdään todellisia päätöksiä, ei vain ekonomien, vaan myös koko kansakunnan osalta. Suomen Ekonomeilla on hallitus- ja toimikuntajäsenyyksiä mm. niin Akavassa, Teollisuuden Palkansaajissa kuin YTN:ssäkin (Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry). Meillä on ollut toimiva kanava saada näkemyksemme kuulumaan mm. eläkeuudistuksessa ja Akavan kannanmuodostuksessa yhteiskuntasopimukseen jne.

Olen kuullut monesti myös näkemyksiä, että meidän ei kannata pyrkiä saamaan työehtosopimuksen osapuolen asemaa uusille toimialoille, sillä ”kyllähän SAK tai STTK tekee sopimukset, joita sovelletaan yleissitovuuden perusteella meihinkin”. Toinen väittämä, jonka olen kuullut on: ”Valveutunut ja vastuullinen työnantaja kyllä huolehtii ilman sopimuksiakin ekonomien asemasta”.

 

Henkilöstön edustajia tarvitaan lisää työpaikoilla

Hyvä on, jos näin todella olisi, mutta käytäntö osoittaa valitettavasti aivan muuta. Jopa niillä toimialoilla, joilla on ekonomeja (YTN) koskeva työehtosopimus on ollut viime vuosina vallalla käytäntö, jossa asiantuntija tehtävissä toimiville ekonomeille on tarjottu niin sanottuja johtajasopimuksia, vaikka tehtävä kuuluu sopimusmääräysten perusteella työehtosopimuksen piiriin.

Henkilökohtaisella sopimuksella ko. henkilö on rajattu työehtosopimuksen mukaisten etuuksien ulkopuolelle. Ellei etuuksista ole erillismainintaa sopimuksessa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä olipa sitten kyse työajasta, vanhempainvapaista, sairasajan palkasta jne. Aivan liian usein menettelyllä on ollut ikäviä seuraamuksia, esimerkiksi jopa niin, että 5-6 vuoteen ao. henkilö ei ole saanut edes TES:n (työehtosopimus) mukaista yleiskorotusta palkkaansa, kuten kollektiivisopimuksen piirissä olevat kollegansa.

Ekonomien kannalta olisi eduksi, jos YTN saisi TES-sopijaosapuolen aseman niille toimialoille, jotka työllistävät runsaasti ekonomeja. Vaikuttamismahdollisuutemme ko. alojen työelämäasioihin paranisi silloin merkittävästi.

Tämän hetkisessä työmarkkinatilanteessa keskiöön nousee mahdollisuus olla vaikuttamassa paikallisissa neuvottelupöydissä yrityksissä tehtäviin ratkaisuihin. Kokemuksesta tiedän, että meillä ekonomeilla on paljon annettavaa yrityksien kehittämisessä ja sitä kautta myös työpaikkojen säilyttämisessä.

Henkilöstön vähentämistä koskevat YT-neuvottelut tuskin vähenevät kovin nopeasti. Olisi ensiarvoisen tärkeätä, että niilläkin aloilla, joilla ei ole TES:iin perustuvaa yhteyshenkilöä tai luottamusmiestä, ekonomit yhdessä muiden ylempien toimihenkilöiden kanssa valitsisivat luottamusvaltuutetun. Siten varmistamme, että meillä on edustus myös niissä yritysten sisäisissä neuvottelupöydissä, joissa ratkotaan työpaikkojen kohtaloa.

Aktivoidutaan paikallisessa työmarkkinaedunvalvonnassa ja lisätään paikallista henkilöstön edustajien määrää tulevana vuotena kaksinkertaistamalla nykyisen määrän.

Vain aktivoitumalla voimme vaikuttaa ja saada aikaan osaltamme tuottavuussykäyksen, jota kansakuntamme talouden tervehdyttäminen kaipaa.

 

Aulis Töyli
Työelämätoimikunnan puheenjohtaja

Rekrytoijan ”ploki”… maailma muuttuu ja niin myös työnhaku

Jose Majanen

Rekrytoijan näkökulmasta katsoen työmarkkinoilla on nähty viime vuosina monenlaisia myllerryksiä. Erityisesti kaksi trendiä on ollut nähtävissä.

Ensinnäkin toimihenkilö-, asiantuntija- ja esimiestehtävissä on osaamisen kysyntä hyvin epätasaista. Taloushallinnon, myynnin ja IT-alan osaajilla on ollut tasainen kysyntä taantumasta huolimatta. Heille on ollut jopa hyvin työtehtäviä tarjolla. Markkinoinnin, viestinnän ja henkilöstöhallinnon osaajille ei ole riittävästi työpaikkoja tarjolla hakijamääriin nähden. Hyvin tyypillisesti saamme näihin jäljempänä mainittuihin paikkoihin kymmenkertaisen määrän hakemuksia, kuin ensiksi mainittujen alojen hauissa.

 

Nopeus työnhaussa on valttia

Toinen trendi työmarkkinoilla on työnhaun nopeutuminen ja uudet hakukanavat. Ekonomitaustaisen hakijan kannattaa muistaa esimerkiksi, että laadukas LinkedIn-profiili on tämän päivän työnhaussa ”oletusarvo”.

Yksi keino parantaa mahdollisuuksiaan työnhakuprosesseissa on varmistaa, että CV:ssä on kerrottu työtehtävien sisältö selkeästi, jotta hakemuksen lukija voi helposti todeta työkokemusten vastaavan haettua osaamista. Tähän ei työhistorian kuvaaminen pelkillä titteleillä riitä.

Muista myös yksilöidä hakemusteksti aina, kun haet tiettyä työtehtävää. Hyvässä hakemuksessa kerrot selkeästi  ja ytimekkäästi itsestäsi, osaamisestasi ja motivaatiostasi haettua tehtävää kohtaan. Muista mainita kaikki tiedot mitä työpaikkailmoituksessa on pyydetty, myös palkkatoiveesi, jos tätä on toivottu.

Kannattaa myös tiedostaa, että työnhakuprosseissa on usein kiire, joten hakemisen jättäminen hakuajan lopulle voi tiputtaa hakijan junasta. Ajatellaan esimerkiksi, että yrityksen kannalta tärkeä osaaja on vaihtamassa työtä lyhyella irtisanomisajalla. Tällöin rekrytoiva yritys pyrkii etenemään potentiaalisten hakijoiden kanssa prosessissa nopeasti eteenpäin ja täyttämään tehtävän mahdollisesti jo hakuajan aikana.

Aktiivisen hakijan kannattaakin tuoda hakemuksessaan selvästi esille, mikäli hän voi aloittaa tehtävässä nopeasti. Tämä on usein etu kiireellisissä rekrytoinneissa.

 

Määräaikainen ja vuokratyö johtaa usein vakituiseen työsuhteeseen

Työttömän työnhakijan ei kannata myöskään ylenkatsoa määräaikaisia tehtäviä. Esimerkiksi meidän yrityksemme välittämistä määräaikaisista tehtävistä kaksi kolmasosaa päättyy määräaikaisen työntekijän vakinaistamiseen.

Hyvä esimerkki on viime syksynä eräässä yrityksessä vuokrajohtajana (tai kuten yritysslangissa usein hienommin ilmaistaan – Interim Managerina)  aloittanut talouspäällikkö. Hän otti yrityskaupan jälkeen nopeasti talous- ja hallintoasiat hoitaakseen asiakasyrityksessämme ja istui porukkaan niin hyvin, että hänet vakinaistettiin puolen vuoden projektin jälkeen.

 

Jose Majanen
Toimitusjohtaja, Poolia Suomi Oy

Millä Suomi menestyi eilen ja millä Suomi pärjää huomenna?

Ville Tolvanen

Kansallismuseon suosituimpia näyttelyitä on syystäkin ollut Suomi 1900. Tuo maaliskuussa jo sulkeutunut näyttely tarjosi Helsingissä kiinnostavan aikamatkan sellaiseen Suomeen, jossa valmistettiin vielä esimerkiksi autoja, mopoja, vaatteita ja kenkiä.

Tuli mieleen mummola, jossa metsätöihin ajettiin Saabilla, keitettiin ruokaa Wärtsilän kattilassa, säilytettiin ruokaa UPO-jääkaapissa, katsottiin Saloran televisiota ja hiihdettiin Järvisen suksilla – kaikki Suomessa valmistettuja tuotteita.

Eikö nykyisin ole melkein hämmästyttävää, jos kuluttajina löydämme kaupasta Suomessa tehtyjä koneita, laitteita, kenkiä tai vaatteita? Ajat eivät ole oikeastaan muuttuneet siitä, kun silloisen Rauma-Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki sanoi, että Suomesta ei kannata viedä ulkomaille mitään hevosta pienempää. Monien kulutustavaroiden tuotanto onkin jo aikoja sitten siirtynyt kaikista teollisuusmaista muualle.

 

Suomen talous polkee suossa

Tietotekniikan viennin romahduksen myötä taloutemme ajautui pahaan laskukierteeseen, jota kansainvälinen finanssikriisi pahensi entisestään. Venäjän viennin hiipuminen on sittemmin hyydyttänyt orastavaa talouskasvua. Suomen talouskasvu on nyt lähes pysähtynyt ja vientiä on yhä vähemmän kuin tuontia.

Ajat ovat muuttuneet nopeasti vain muutamassa vuodessa. Kun kotimaisen matkapuhelinvalmistajan globaali markkinaosuus ylitti 40 prosenttia, me silloiset työntekijät saimme työnantajaltamme kiitoksena mukin varustettuna juhlalogolla. Sittemmin mukin logo on ehtinyt jo haalistua ja yhtiön koko matkapuhelinliiketoiminta on myyty ulkomaille.

Talouskasvua ja työllisyyttä oli Suomessakin helpompaa ylläpitää silloin, kun väkiluku nousi, kotimainen kuluttajakysyntä kasvoi ja Suomen vienti ulkomaille tuntui kasvavan lähes jatkuvasti. VATT:n tuoreen tutkimuksen mukaan teknologinen kehitys ja tuotantoprosessien siirtäminen ulkomaille ovat vähentäneet erityisesti teollisuuden suorittavia työpaikkoja.

Myös Suomi kohtaa vientimarkkinoilla armottoman kilpailun. Vientituotteidemme pitää menestyäkseen olla laadukkaita, kiinnostavia ja sopivan hintaisia. Laadukkaiden tuotteiden kehittäminen ja valmistaminen on kallista. Monesti parannettavaa tuntuu olevan myös tuotteidemme markkinoinnissa ja kiinnostavien brändien luomisessa.

 

Toivon kipinöitä voi silti jo nähdä

Tilanne voi vaikuttaa suomalaisittain jopa lohduttomalta. Maailmantalous on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa. Tuotteet, työpaikat ja osaaminen siirtyvät jatkossakin maasta toiseen, eivät pelkästään poispäin Suomesta.

Toivon kipinän antaa esimerkiksi professori Matti Pohjolan raportti, jonka mukaan tieto- ja viestintäteknologia ja teollinen internet voivat palauttaa työpaikkoja Suomeen. Lisäksi tuoreen Suuryritystutkimuksen mukaan Suomi houkuttelee aiempaa vahvemmin myös tuotannon ja toiminnan sijoittumismaana. Erityisen sitoutuneita kotimaiseen tuotantoon ja alihankintaan ovat omistuspohjaltaan suomalaiset suuryritykset.

Positiivisen lähtökohdan antaa myös työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), joka loi viime vuonna katsauksen suomalaisen työn tulevaisuuteen. TEM:n mukaan Suomi voi edelleen olla kotipesä korkean jalostusasteen työlle ja houkutella uusia investointeja, koska meillä on osaavaa työvoimaa ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmä.

Kaikki tämä on kääntänyt innokkaat katseet ja massiiviset odotukset muun muassa cleantechiin, biotalouteen ja kiertotalouteen sekä digitalisaatioon. Onneksi yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että digitalisaatio ei ole yksittäinen ja muista irrallinen toimiala, vaan digitalisaatio koskee kaikkia toimialoja ja läpäisee koko yhteiskunnan.

Menneisiin aikoihin ja menestyskeinoihin ei ole paluuta. Jos tietäisimme varmasti jo ennakolta, mistä talouden uuden kasvun hedelmät löytyvät Suomelle, joku muu olisi ne jossain muualla varmasti jo keksinyt ja hyödyntänytkin.

Ehkä apua pitäisi hakea useammin myös kokeilukulttuurista. Se voi kokeilemisen, oppimisen ja ehkä epäonnistumisenkin kautta luoda uusia ratkaisuja – ehkä myös tulevia menestystarinoita.

 

Ville Tolvanen
KTM
Kirjoittaja on työskennellyt informaatikkona Suomen Ekonomeissa.

Näin uudistetaan verotus ja saadaan talous kasvuun

Risto Järvinen

Suomalaisen verotuksen keskeiset ongelmakohdat ovat kansainvälisesti korkea veroaste. Ja ennen kaikkea vieläkin korkeampi verotuksen tarve, joka nyt hoidetaan 10 miljardin euron vuotuisella julkisella lisävelkaantumisella.

Kaikki verot, eritoten ansiotulojen verot, ovat tapissaan. Samoin arvonlisävero, jonka korkeus on esteenä palveluyhteiskunnan kehittymiselle.

Kirjakustantamo HELARVO:n alkuvuodesta julkaisemassa teoksessa “Verotuksen synkkä anatomia” käsitellään kaupallisen koulutuksen saaneen Kimin elämää “kehdosta hautaan”. Jos Kim haluaa omaa rahaa 20 000 euroa vuodessa, on hänen itsensä yrittäjänä tai hänet palkanneen yrityksen hankittava liikevaihtoa noin 70 000 euroa hoitaakseen Kimille hänen toivomansa ansion. Kim saa itse noin 30 prosenttia ja yhteiskunnan ylläpitoon tarvitaan noin 70 prosenttia.

Taloustilanteemme ei kärsi ylisuurista palkoista, vaan ympärillä olevan yhteiskunnan ylläpitokustannuksista. Niiden takia meillä on pulaa työpaikoista ja talouskasvusta.

 

Välineet työn verotuksen alentaminen ja arvonlisäveron tason jäädyttäminen

Verotusta ei voida uudistaa, ellei julkisia menoja saada aisoihin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos saadaan, voidaan verokantoja pyrkiä alentamaan ja vähennyksiä supistamaan. Tavoitteena voisi olla neutraali verojärjestelmä.

Toisaalta politiikka toimii periaatteella “aina lisää – ei koskaan tarpeeksi”. Se puolestaan vaatii verovähennyksiä, joilla korotettuja verokantoja voidaan laimentaa aiheuttamatta kansantaloudelle taloustappioita.

Ehkä nyt olisi aika siirtyä neutraalimpaan järjestelmään. Jos ja kun se politiikan pyörteissä taas vähitellen rapautuu, korkeammat verokannat ja vähennykset astuvat kuvaan. Verotuksen vuoristorata jatkuu. Kansainvälinen harmonisointi toisi vakautta verotukseen, mutta etenee hitaasti.

Verotusta saataisiin kannustavammaksi työn verotusta alentamalla ja pidättäytymällä arvonlisäveron korotuksista. Pelivara on pieni. Tärkeätä on pitää silmällä muita pohjoismaita ja huolehtia kilpailukyvystä myös verotuksen alueella.

 

Yhä vähemmän työtä tekeviä muuttuvissa töissä

Talouskasvun puute aiheuttaa julkisella sektorilla ylisuuria kustannuksia. Meillä on uusi tilanne: työikäiset vähenevät ja työt muuttuvat. Työt tekevät yhä enemmän robotit, mutta toisaalta tarvitaan enemmän hoivatyötä tekeviä.

Meillä on sama tilanne kuin Ruotsissa vuosina 1980-90. Ruotsin pääministeri Olof Palmen neuvonantaja Assar Lindbeck kuvaa muistelmissaan “Ekonomi är att välja”, miten vaivalloista oli saada laihdutuskuuri käyntiin ja “pelastaa Ruotsi”. Mutta siinä onnistuttiin. Miksei meilläkin.

Nyt tilanne on etenkin nuorten kannalta mahdoton – ei ole tulevaisuuden näkymää. Kaikki sosiaaliturvaa ja eläkkeitä myöten perustuu työhön, mutta ei ole työnantajia ja työpaikkoja.

Puhutaan 200 000 työpaikan tarpeesta. Viennin kautta syntyy enimmillään 50 000 lisätyöpaikkaa. Loput 150 000 on synnytettävä kotimarkkinoille. Ne eivät synny itsestään.

Työvoiman väheneminen 100 000 hengellä on kuitenkin otettava huomioon. Se voi aiheuttaa pettymyksiä talouskasvussa.

Työmarkkinajärjestöissä ollaan itse parhaita asiantuntijoita miten työmarkkinoiden luutuneita pelisääntöjä tulisi uudistaa. Tiedetään, mitä verrokkimaissa on tehty. Niistä pitäisi poimia parhaat käytänteet. Tarvitaan ennakkoluulottomia kokeiluja. Ellei onnistuta, voidaan palata vanhaan.

 

Risto Järvinen
Ekonomi vuodelta 1957
Kanslianeuvos, kauppatieteiden lisensiaatti ja KHT-tilintarkastaja

Korkeasti koulutetut tarvitsevat erilaisia työllisyyspalveluita

Asiamies Tuomas Viskari

Ekonomien työttömyys on ollut kasvussa viime aikoina. Tällä hetkellä vähän yli 5 prosenttia ekonomeista on työttömänä ja TEM:n (työ- ja elinkeinoministeriö) mukaan työttömyysjaksot ovat pidentyneet keskimäärin kaksi viikkoa viimeisen kahden vuoden aikana. Korkeasti koulutettujen työttömyys kasvaa selvästi muuta väestöä nopeammin, vaikka onkin edelleen muita alemmalla tasolla.

Työttömyyden yleistyessä yhä useammin kuulee myös viestiä, että TE-toimistossa asioidaan ainoastaan, koska se on välttämätöntä työttömyyskorvauksen saamiseksi. Erityisesti korkeasti koulutetut eivät koe julkisia työvoimapalveluita omalla kohdallaan hyödyllisiksi ja uudelleentyöllistymistä edistäväksi.

Suomen Ekonomit on esittänyt, että julkisissa työvoimapalveluissa tulisi erityisesti tässä tilanteessa parantaa akateemisen työnhaun erityiskysymysten osaamista ja kehittää akateemisille työnhakijoille kohdennettuja palveluita.

 

Erilaiset työmarkkinat edellyttävät erilaisia palveluita

Eivätkö hyvin koulutetut ihmiset kykene sitten itse ottamaan selvää työllistymismahdollisuuksista, oman osaamisen kehittämistarpeista ja selviämään työmarkkinoilla suhteellisen omatoimisesti? Miksi julkisia varoja pitäisi vielä panostaa erityisesti heidän palveluihinsa?

Samasta syystä kuin Kainuussa tarvitaan erilaisia työllisyyspalveluita kuin Helsingissä tai 55-vuotias tarvitsee erilaisia työllisyyspalveluita kuin 25-vuotias. Koska heidän työmarkkinansa poikkeavat muiden työmarkkinoista.

Tämä ei vielä tee korkeasti koulutettuja mitenkään erityisiksi. Kaikkien muidenkin työmarkkinat poikkeavat muiden työmarkkinoista. Ei ole olemassa vain yksiä työmarkkinoita, vaan useat ja nekin ovat jatkuvassa muutoksessa.

Työmarkkinat poikkeavat toisistaan vaikkapa alueen, ammatin, koulutuksen, iän ja työkykyisyyden mukaan. Voimme jopa ajatella, että omat työmarkkinansa on myös työlle, jota ei edes vielä ole olemassa.  Toisilla työmarkkinoilla tarvitaan enemmän yksilöllistä tukea kuin toisilla, mutta kaikilla tarvitaan yksilöllisen tilanteen ja osaamisen huomioon ottamista, jotta työllistyminen olisi mahdollisimman sujuvaa.

Tämä ei ole helppo tehtävä. Se edellyttää laajaa tietoa työmarkkinoista ja niiden muutoksesta, ymmärrystä osaamisen kehittämistarpeista työttömyysaikana ja uskallusta kokeilla uusia toimintamalleja. Tätä voidaan edistää esimerkiksi julkisten palveluiden, ammattiliittojen urapalvelujen, yksityisen sektorin kesken. Kaikilla näillä on toisiaan täydentävää asiantuntemusta, joista voitaisiin muodostaa palveluita, jotka auttavat parhaalla mahdollisella tavalla uudelleentyöllistymisessä.

Hajautuneilla työmarkkinoilla yhden koon palvelut eivät sovi kaikille. Jotta voimme pitää yllä hyvinvointia valtion kannalta välttämätöntä korkeaa työllisyysastetta, tarvitaan myös julkisen palvelutarjonnan uudelleenajattelua.

 

Tuomas Viskari
Asiamies, koulutus- ja työvoimapolitiikka
Suomen Ekonomit

**

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin