Avainsana-arkisto: vaalit2015

Äänestäminen on ekonomin etu!

Hanna-Leena Hemming

Sunnuntaina valittava eduskunta ja sen valitsema hallitus ovat valtavan haasteen edessä. Pitäisi pystyä ratkaisemaan pitkäaikaisen matalasuhdanteen aiheuttamia talous- ja työllisyysongelmia, hoitaa suuria rakenteellisia uudistuksia ja ymmärtää syvällisesti työmarkkinoiden muutosta ja sitä, mistä tulevaisuuden taloudellinen menestys syntyy. Tästä kaikesta pitäisi saada aikaan paketti, jolla suomalaisten hyvinvointi ja tärkeät vuosien varrella rakennetut palvelut voidaan turvata tulevaisuudessakin.

Vaaleja edeltävinä viikkoina me Suomen Ekonomeissa olemme julkaisseet blogissamme useita työ- ja talousaiheisia kirjoituksia sekä toimistomme omalta väeltä että pyytämiltämme ulkopuolisilta kirjoittajilta. Olemme halunneet tuoda keskusteluun omien tavoitteidemme lisäksi myös laajempaa näkökulmaa omaan toimialaamme sekä antaa eväitä parempaan työelämää koskevaan päätöksentekoon jatkossa.

Suomen Ekonomeista noin 80 prosenttia on palkansaajia ja noin 5 prosenttia yrittäjiä. Nyt käytävällä keskustelulla Suomen talouden kasvu-uralle saamisesta on siksi keskeinen merkitys jäsenillemme.

 

Vaikutamme ekonomin paremman työelämän hyväksi

Korkean osaamistason ylläpitäminen ja edelleen nostaminen vaatii määrätietoista panostusta koulutuksen laatuun sekä nykyistä laajempia mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen myös työuran aikana. Tarvitsemme enemmän ihmisiä työhön, ja molempien sukupuolten osallisuutta työmarkkinoille ja tasa-arvoisia työuran kehittymismahdollisuuksia perhe- ja hoivavastuun tasaisemmalla jakautumisella.

Tarvitsemme lisää mahdollisuuksia yrittämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. Tarvitsemme myös veropolitiikkaa, joka kannustaa uralla etenemiseen ja vastuunkantoon.

Emme halua kuitenkaan vain vaatia toimia muilta. Omalla toiminnallamme sitoudumme myös lisäämään jäsentemme tietoisuutta työelämästä, valmiuksia kehittyä omalla urallaan ja luoda uutta arvoa suomalaiseen kansantalouteen.

Nyt on aika suunnata katseet kohti sunnuntaisia vaaleja. Niiden jälkeen me jatkamme edelleen vaikuttamistamme suomalaisen ekonomin paremman työelämän hyväksi yhteistyössä uusien päättäjien kanssa. Tarkista ekonomiehdokkaat ja äänestä.

Hyvää vaaliviikonloppua!

 

Hanna-Leena Hemming
Toiminnanjohtaja, Suomen Ekonomit

***

Suomen Ekonomit ovat tukeneet myös näissä vaaleissa puolueita osallistumalla niiden varainhankintaseminaareihin. Tuellamme haluamme osoittaa arvostustamme poliittiselle keskustelulle sekä kannustaa työelämää koskevaan keskusteluun eri näkökulmista. Tuki on annettu liittokokouksemme hyväksymien linjausten mukaisesti. Haluamme kannustaa vaalirahoituksen läpinäkyvyyteen, joten olemme julkaisseet tiedot antamastamme tuesta.

Paikallisen sopimisen rakenteet kuntoon

Edunvalvontajohtaja Lotta Savinko

Suomalaiset työmarkkinat ovat ilmeisen joustamattomat ja jäykät, eivätkä työehtosopimukset mahdollista paikallista sopimista. Onko näin? Onko kysymys vain joustamattomista, hankalista työehtosopimuksista ja vielä joustamattomammista palkansaajista?

Julkinen keskustelu paikallisesta sopimisesta on yksipuolista. Asiaa olisi hyvä tarkastella hieman laajemmasta perspektiivistä.

 

Mitä paikallisesta sopimisesta väitetään?

Ensinnäkin, paikallinen sopiminen tapahtuu työehtosopimusten kautta. Ei kaikilla.

Suomalaisilla työmarkkinoilla on yli 70 000 ylempää toimihenkilöä eli esimerkiksi ekonomeja, diplomi-insinöörejä, lakimiehiä. Tämä iso joukko on ilman virka- tai työehtosopimusta. Erityisesti tämä koskee meitä ekonomeja, joista reilu puolet työskentelee aloilla, joilla ei ole työehtosopimuksia.

Tällaisessa maailmassa paikallisen sopimisen raamit tulevat lainsäädännöstä. Tällöin sopimisen mahdollisuudet ovat rajoitetummat ja hankalammin toteutettavissa. Ilman työehtosopimusta paikallinen sopiminen ei muutu helpommaksi.

Toisekseen väitetään, että työehtosopimukset ovat vaikeita ja edellyttävät hyvää juridista osaamista. Tämä varmasti ainakin osittain pitää paikkansa. Mutta ne eivät ole sen vaikeampia kuin muutkaan yritystoiminnan pyörittämiseen tai työpaikoilla vaadittavaan osaamiseen liittyvät asiat.

Työehtosopimusten osaaminen kasvaa perehtymisen ja tekemisen kautta. Ja kaikkea ei tarvitse osata tai tehdä yksin. Tässä tulevat apuun työmarkkinajärjestöt, niin työntekijä- kuin työnantajapuolella. Tai ainakin näin tulisi olla, meidän tehtävä on auttaa ja neuvoa jäseniämme työelämä- ja sopimusasioissa.

Mutta suomalaisista 90 000 työantajayrityksestä vain noin 20 000 kuuluu työnantajaliittoihin eikä siten saa apua näihin ongelmiin. Tätä perustellaan myös perustuslaillisella järjestäytymisvapaudella korostaen sitä, että heikompaan asemaan jäävät yritykset, jotka ovat käyttäneet vapauttaan olla kuulumatta työnantajaliittoon. Toki lainmukaista vapautta tulee kunnioittaa, mutta vilpittömästi toivoisin pragmaattisempaa otetta ja osaamisen hyödyntämistä.

Väitetään myös, että työehtosopimuksissa voi sopia vain epämääräisistä nippeliasioista eikä tärkeistä asioista, jotka koskevat työaikaa tai palkkaa. Tämäkin on totta osittain, mutta sopimusrepertuaari on huomattavasti laajempi, kun ryhdytään tarkastelemaan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksia.

Niin sanotut hankalat asiat ovat hankalia pääasiassa sen takia, että silloin puhutaan työehtojen tai palkkojen heikentämisestä. Jokainen ymmärtää, että näinä aikoina usealla työpaikalla on tarve etsiä taloudellisesti kriittisinä aikoina myös leikkaavia ratkaisuja. Tällöin keskustelussa mainitaan usein Saksan malli sekä kriisilausekkeet ja kuinka meidän tulisi toimia samoin.

Tällainen sopiminen vaatii kuitenkin yhden erittäin tärkeän asian eli luottamuksen. Luottamuksen siitä, että joustettaessa alaspäin joustoa tapahtuu ylöspäin parempien aikojen koittaessa. Ja luottamus syntyy vain yhdessä tekemällä ja jakamalla tietoa.

Paikallista sopimista on tehty aina. Usein se on ihan arkisia asioita ja toimii arjessa hyvin. On myös erotettava kollektiivisesta paikallisesta sopimisesta yksilöllinen sopiminen. Tällöin kyse on yksittäisen henkilön tai henkilöiden henkilökohtaisista työsopimuksista ja niiden ehdoista.

 

Mitä paikalliseen sopimiseen tarvitaan?

Paikallinen sopimisen laajentaminen edellyttää tasapuolisempaa neuvotteluasemaa. Ongelmallisinta tämä laajentaminen on sopimuksettomilla aloilla, joiden osalta sopimisen mahdollisuudet ovat rajoitetummat ja henkilöstöedustajan eli luottamusvaltuutetun asema on heikompi. Tällöin tärkeää olisi, että luottamusvaltuutetuilla olisi keino löytää kustannustehokas ja nopea lainvoimainen ratkaisu erityisesti sopimuksen tulkintaan liittyen.

Suomen Ekonomit esittää tähän mallia, jossa työehtosopimuksettomia henkilöstöryhmiä sekä yrityksiä koskisi erillinen kanneoikeus. Kanneoikeus koskisi ainoastaan paikallisia sopimuksia, jotka poikkeavat työlainsäädännöstä.

Kun työehtosopimuksen tuomaa oikeusturvaa ei ole, paikallisen sopimuksen osapuolten kanneoikeus mahdollistaisi sen, että sopimuksen solmineet tahot voisivat selvittää sopimuksen tulkintaan liittyvät ristiriitatilanteet ilman, että yksittäisen työntekijän, joka hakee paikalliseen sopimukseen perustuvaa oikeutta, tarvitsisi nostaa kannetta asiassa. Todellinen paikallinen sopiminen ei ole kummankaan osapuolen sanelua.

Paikallinen sopiminen tulee säätää lainsäädännössä mahdolliseksi myös työehtosopimuksettomilla aloilla toimivissa yrityksissä. Yritysyhdistyksille ja luottamusvaltuutetulle tulee antaa paikallinen kanneoikeus riitatilanteiden ratkaisemiseksi.

Paikallista sopimista tarvitaan ja meidän tulee pystyä rakentamaan ja vahvistamaan paikallisen sopimisen rakenteita ja raameja. Paikallisen sopimisen onnistuminen vaatii meiltä kaikilta viitseliäisyyttä, mahdollisimman tasavertaiset osapuolet sekä myös vastaantuloa ja kompromissihalukkuutta.

Ennen kaikkea se vaatii aikaa, tiedonvaihtoa ja yhdessä tekemistä, jonka voi aloittaa ihan jokaisella työpaikalla vaikka jo tänään. Tämän myötä syntyy luottamus, se tärkein elementti.

 

Lotta Savinko
Edunvalvontajohtaja, Suomen Ekonomit

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Kilpailukieltosopimukset haitallisia niin työntekijöille kuin yrityksillekin

Lainopillinen asiamies Riku Salokannel

Kilpailukiellon käytön kriteerejä tulisi selkeästi kiristää nykyisestä tai vaihtoehtoisesti kieltää kilpailukiellon käyttö kokonaan ellei työntekijä saa työsuhteen jälkeiseltä sidonnaisuusajalta vakiintuneeseen kuukausipalkkaan rinnastettavaa korvausta.

Miksi näin?

Työsopimuslain kilpailukieltosopimus voidaan tehdä vain työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä. Tällaisella sopimuksella voidaan siis rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen päätyttyä työsopimus työnantajan kilpailijan kanssa. Kilpailukieltosopimuksella voidaan myös rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa.

Kilpailukieltosopimuksista, jotka siis liittyvät työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan, pitää erottaa työsuhteen keston aikainen lojaliteetti- ja kilpailukielto, joka perustuu suoraan työsopimuslain pakottavaan lain säädäntöön. Työsuhteen keston aikaiset rajoitteet ovat pääsääntöisesti hyväksyttäviä, pois lukien sellaiset tilanteet, joissa työntekijä ei saa lisätyötä työnantajaltaan, vaikka haluaisi, mutta ei voi ottaa vastaan sitä muualtakaan esimerkiksi nollatuntisopimuksen voimassaolosta johtuen.

 

Kilpailukiellolla halutaan jarruttaa  osaavan henkilöstön liikkumista työnantajien välillä

Kilpailukieltosopimuksen tarkoituksena on työnantajan tiettyjen etujen turvaaminen. Usein tärkeimpinä intresseinä esitetään liikesalaisuuksien ja asiakkaiden turvaaminen, mutta uskallamme väittää, että todellisuudessa yksi tärkeimmistä intresseistä on jarruttaa osaavan henkilöstön liikkumista eri työnantajien välillä.

Joissain harvoissa tehtävissä kilpailukieltosopimusten tekeminen saattaa olla sallittavampaa. Tällaisia voisi olla tehtävät, joissa tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat tuotantotoiminnan olennaisia tekijöitä. Työsuhteesta johtuva erityisen painava syy kilpailukieltosopimuksen tekemiselle voi olla kysymyksessä myös silloin, kun asiakaskunta sitoutuu yritykseen voimakkaasti myyntityötä tekevän työntekijän kautta.

Ensin mainitussa tilanteessa kilpailukieltosopimuksen perusteena olisi liike- ja ammattisalaisuuksien suojeleminen ja toisessa asiakaskunnan säilyttämisintressi. Tällaisissakin tilanteissa näkemyksemme mukaan kilpailijalle siirtymistä ei tarvitsisi estää, vaan ongelma voitaisiin ratkaista tiukalla salassapitosopimuksella ja esimerkiksi sillä, että rajoitettaisiin oikeutta lähestyä vanhan työnantajan asiakkaita kilpailutarkoituksessa esimerkiksi kuuden kuukauteen työsuhteen päättymisestä.

 

Kilpailukieltoa käytetään ilman erityisen painavaa syytä

Nykyään jopa kilpailevan toiminnan valmistelu on useimmiten kielletty ja yhdessä tiukkojen sopimussakkojen kanssa minkäänlaista konkreettista vahinkoa ei edes tarvitse osoittaa kilpailukieltolausekkeeseen vetoamiseksi.

Kilpailukieltosopimusta ei lain mukaan saisi lainkaan tehdä, ellei sen tekemiseen ole erityisen painavaa syytä. Kilpailukieltosopimus voi rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia työsuhteen päättymisen jälkeen enintään kuuden kuukauden ajan. Tältä ajalta ei työnantajan tarvitse maksaa minkäänlaista kompensaatiota.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli työntekijällä on esimerkiksi 3 kuukauden irtisanomisaika ja 6 kuukauden kilpailukielto, ei hän saa siirtyä kilpailevan yrityksen palvelukseen tai perustaa kilpailevaa yritystä samalle toimialalla yhdeksään kuukauteen siitä, kun on tehnyt päätöksen irtisanoutua työnantajansa palveluksesta. Poikkeuksellisesti kilpailukieltosopimus voidaan tehdä jopa vuodeksi, edellyttäen että työntekijä saa kohtuullisen korvauksen sidonnaisuudesta aiheutuvasta haitasta.

 

Kilpailukiellosta on tullut HR:lle standardi

Työsopimuslain näennäisesti tiukoista kriteereistä huolimatta, kilpailukielloista on monella alalla, varsinkin asiantuntija ja esimiestehtävissä korkean tuottavuuden aloilla, tullut HR:lle standardi, joka on automaattisesti valmiina jokaisessa työsopimuksessa asematasosta riippumatta. Työntekijän neuvottelumahdollisuudet kilpailukieltosopimusten suhteen ovat vähäiset, jos työtä haluaa näinä aikoina saada.

Kilpailukieltojen ei tulisi kuitenkaan estää henkilöä harjoittamasta osaamistaan/ammattiaan ja pelkona onkin, että kilpailukieltojen yleistyminen voi mahdollisesti johtaa osaamisen tyrehtymiseen.

Kilpailukieltosopimukset vaikuttavat negatiivisesti työvoiman ja tietämyksen liikkuvuuteen haitaten näin esimerkiksi innovaatiotoimintaa. Mainittakoon esimerkkinä, että Kaliforniassa (Piilaakso) on löysemmät kilpailukieltosopimukset kuin muualla Yhdysvalloissa. Tämä on hyvä esimerkki ns. pro business vs. pro-market –ajattelumallien konfliktista, jossa pro business näkökulmasta kilpailukieltosäädökset  antavat yrityksille tiettyjen argumenttien valossa lyhyen aikavälin hyötyjä, mutta haittaa kokonaistaloutta (pro-market) näivettäen näin pitkän aikavälin innovointia ja heikentäen osaamisen jakamista ja leviämistä.

Edellä mainituilla perusteilla kilpailukiellon käytön kriteerejä tulisi selkeästi kiristää nykyisestä tai vaihtoehtoisesti kieltää kilpailukiellon käyttö kokonaan ellei työntekijä saa työsuhteen jälkeiseltä sidonnaisuusajalta vakiintuneeseen kuukausipalkkaan rinnastettavaa korvausta.

 

Riku Salokannel
Lainopillinen asiamies, Suomen Ekonomit

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Julkiseen talouteen tarvitaan sekä elvytystä että kiristystä

Seija Ilmakunnas

Päättäjät ovat turhautuneita ekonomisteihin, sillä yksioikoisten vastausten sijasta talousoppineiden suosituksiin sisältyy usein toisaalta ja toisaalta -tyyppistä tasapainoilua. Kysymys ei yleensä ole ammattikunnan psyyken häilyvyydestä, vaan itse taloudesta.

Kansantaloudessa kun toisen meno on toisen tulo ja yksinkertaiset vertaukset kotitalouksien ja yritysten käyttäytymiseen toimivat huonosti. Esimerkiksi palkat ovat paitsi yrityksille iso kustannus myös koko talouden tärkein tulolähde. Siksi palkkaneuvotteluissakin on haettava tasapaino kilpailukyvyn ja ostovoiman välille.

Vaalien alla käyty talousopillinen keskustelu on oma lukunsa. Tiukkaa julkisen talouden menokuria peräänkuuluttavien ekonomistien rinnalle on noussut arvostettuja ekonomisteja puhumaan elvytyksen puolesta. Lähtölaukauksena oli Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & Yhteiskunta -lehdessä julkaistu professori Pertti Haaparannan perusteellinen artikkeli ”Miten Suomen taloutta voitaisiin elvyttää?”.

Näkemysero eri ekonomistikoulukuntien välillä on iso ja moni päättäjä turhautuu entisestään. Heidän kannattaa kuitenkin kuunnella myös näitä toisinajattelevia vastarannan kiiskiä, sillä pitkittyneeseen taantuman on monta syytä ja lääkkeitäkin on tällöin oltava useita.

Huonosti menee jatkossakin, jos ratkaisua haetaan vain reaalipalkkojen laskusta ja valtion menoleikkauksista. Kysyntää leikkaamalla laitetaan jarrua talouteen, joka vasta lähtee hitaasti toipumaan aiemmista iskuista.

 

Tarvitaan sopimus monen vuoden meno-ohjelmasta

Osa talouden ongelmista on kyllä rakenteellisia ja perua erityisesti kahden aiemmin kukoistaneen korkean tuottavuuden teollisuudenalan – elektroniikka- ja paperiteollisuuden – omista rakennekriiseistä. Ne ovat heijastuneet koko talouden keskimääräisen tuottavuuden laskuna ja teollisuustuotannon supistumisena.

Elinkeinorakenteestamme tuli siis iso ongelma eurokriisin yllättäessä samanaikaisesti, mutta ohjelmisto-osaamiselle ja puupohjaiselle tuotannolle on kyllä käyttöä jatkossakin. Uutta syntyy ajan kanssa ja kannattaa välttää kaikkien tämän päivän ongelmien manaamista pysyviksi rakenteellisiksi heikkouksiksi.

Mutta meillä on myös suhdanneongelma. Vientiä on näivettänyt Euroopan pitkä investointilama ja kotimaista kysyntää painavat matalat palkankorotukset ja julkisen talouden kiristykset. Kun yritykset eivät investoi ja kuluttajat ovat varovaisia omissa päätöksissään, jää toivoksi vain julkinen sektori. Se voi tilapäisesti vahvistaa kotimaista kysyntää investoinneilla esimerkiksi liikenneväyliin ja vuokra-asuntoihin.

Investointien käynnistämiseen tähtää myös EU:n komissio omalla investointipaketillaan, joten kotimainen pyrkimys vauhdittaa julkisia investointeja ei ole mikään eksoottinen ajatus. Sen puolesta puhuvat myös matalat rahoituskustannukset ja se, että järkevästi valitut investoinnit voivat vahvistaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja tulevien vuosien talouskasvua.

Ja toisaalta. Julkisessa taloudessa tarvitaan myös menokuria, jotta velkasuhde saadaan taittumaan. Isojen äkkileikkausten riskinä on kuitenkin työttömyyden lisääntyminen talouden vasta hitaasti virotessa kasvuun.

Niiden sijasta parempi tie on sopia usean vuoden meno-ohjelmasta, jossa julkiset menot kasvavat hitaammin kuin bruttokansantuote. Tarvitaan vihdoin viimein myös se kunnollinen sote-uudistus, jolla sosiaali- ja terveysmenojen kasvupaineita hillitään.

 

Seija Ilmakunnas
Johtaja, Palkansaajien tutkimuslaitos

**

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

 

Korkeasti koulutetut tarvitsevat erilaisia työllisyyspalveluita

Asiamies Tuomas Viskari

Ekonomien työttömyys on ollut kasvussa viime aikoina. Tällä hetkellä vähän yli 5 prosenttia ekonomeista on työttömänä ja TEM:n (työ- ja elinkeinoministeriö) mukaan työttömyysjaksot ovat pidentyneet keskimäärin kaksi viikkoa viimeisen kahden vuoden aikana. Korkeasti koulutettujen työttömyys kasvaa selvästi muuta väestöä nopeammin, vaikka onkin edelleen muita alemmalla tasolla.

Työttömyyden yleistyessä yhä useammin kuulee myös viestiä, että TE-toimistossa asioidaan ainoastaan, koska se on välttämätöntä työttömyyskorvauksen saamiseksi. Erityisesti korkeasti koulutetut eivät koe julkisia työvoimapalveluita omalla kohdallaan hyödyllisiksi ja uudelleentyöllistymistä edistäväksi.

Suomen Ekonomit on esittänyt, että julkisissa työvoimapalveluissa tulisi erityisesti tässä tilanteessa parantaa akateemisen työnhaun erityiskysymysten osaamista ja kehittää akateemisille työnhakijoille kohdennettuja palveluita.

 

Erilaiset työmarkkinat edellyttävät erilaisia palveluita

Eivätkö hyvin koulutetut ihmiset kykene sitten itse ottamaan selvää työllistymismahdollisuuksista, oman osaamisen kehittämistarpeista ja selviämään työmarkkinoilla suhteellisen omatoimisesti? Miksi julkisia varoja pitäisi vielä panostaa erityisesti heidän palveluihinsa?

Samasta syystä kuin Kainuussa tarvitaan erilaisia työllisyyspalveluita kuin Helsingissä tai 55-vuotias tarvitsee erilaisia työllisyyspalveluita kuin 25-vuotias. Koska heidän työmarkkinansa poikkeavat muiden työmarkkinoista.

Tämä ei vielä tee korkeasti koulutettuja mitenkään erityisiksi. Kaikkien muidenkin työmarkkinat poikkeavat muiden työmarkkinoista. Ei ole olemassa vain yksiä työmarkkinoita, vaan useat ja nekin ovat jatkuvassa muutoksessa.

Työmarkkinat poikkeavat toisistaan vaikkapa alueen, ammatin, koulutuksen, iän ja työkykyisyyden mukaan. Voimme jopa ajatella, että omat työmarkkinansa on myös työlle, jota ei edes vielä ole olemassa.  Toisilla työmarkkinoilla tarvitaan enemmän yksilöllistä tukea kuin toisilla, mutta kaikilla tarvitaan yksilöllisen tilanteen ja osaamisen huomioon ottamista, jotta työllistyminen olisi mahdollisimman sujuvaa.

Tämä ei ole helppo tehtävä. Se edellyttää laajaa tietoa työmarkkinoista ja niiden muutoksesta, ymmärrystä osaamisen kehittämistarpeista työttömyysaikana ja uskallusta kokeilla uusia toimintamalleja. Tätä voidaan edistää esimerkiksi julkisten palveluiden, ammattiliittojen urapalvelujen, yksityisen sektorin kesken. Kaikilla näillä on toisiaan täydentävää asiantuntemusta, joista voitaisiin muodostaa palveluita, jotka auttavat parhaalla mahdollisella tavalla uudelleentyöllistymisessä.

Hajautuneilla työmarkkinoilla yhden koon palvelut eivät sovi kaikille. Jotta voimme pitää yllä hyvinvointia valtion kannalta välttämätöntä korkeaa työllisyysastetta, tarvitaan myös julkisen palvelutarjonnan uudelleenajattelua.

 

Tuomas Viskari
Asiamies, koulutus- ja työvoimapolitiikka
Suomen Ekonomit

**

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Ei ny pilattais maailman parasta

Jari Järvenpää, SYL

Mennyt vaalikausi on ollut koulutuspoliittisesti rikkonainen monine tempoilevine päätöksineen muun muassa opintotuen, oppivelvollisuusiän ja lukukausimaksukokeilun osalta. Erityisen merkittävä kysymys Suomen tulevaisuuden kannalta ovat olleet koulutuksen alalle suunnatut hurjat leikkaukset.

Akava on arvioinut, että pahimmillaan niistä jopa 1,5 miljardia euroa on kohdistunut koulutussektorille. Ajat ovat vaikeita, mutta leikkaukset koulutuksesta ovat suoria leikkauksia Suomen tulevaisuudesta. EU-tasolla koulutus on määritelty yhdeksi keskeisimmistä uutta luovaksi kasvutekijäksi, jonka merkitys korostuu erityisesti vaikeina taloudellisina aikoina.

Suomi on tienristeyksessä, joka haarautuu tietopohjaisen hyvinvointivaltion ja jälkiteollisessa krapulassa vellovan pahoinvointivaltion suuntiin. Modernisoidaanko koulutusta vai päästetäänkö se näivettymää? Mahdollistetaanko kouluttautuminen kyvykkäille ja halukkaille vai eriytetäänkö se perhetaustan perusteella?

 

Laatu ja osaaminen keskiöön

Suomen ekonomit on nähnyt koulutusleikkausten turmiollisuuden ja on kasvattiseurani, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n, kanssa samaa mieltä – koulutusleikkaukset saavat jo riittää.

Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteiden kärjessä on ajatus, että ”laadukas koulutus turvaa tulevaisuuden”. Opiskelijat voivat iloiten yhtyä kuoroon: korjaamme Suomen kurssin investoimalla koulutukseen.

Poliitikkojen on kehitettävä koulutustamme pitkäjänteisesti tulevaisuuden osaamistarpeet huomioiden ja modernisoitava opetusta vastaamaan työelämän haasteisiin. Tavoite maailman osaavimmasta kansasta ei ole vanhentunut.

Olemme SYL:ssa pitkään korostanut pitkäjänteistä koulutuspolitiikkaa, jossa laatu tulee edellä – ei rakenteet ja numerot tilastoissa. On erittäin positiivista havaita, että Suomen Ekonomit tavoittelee samaa esimerkiksi vaatimalla laadullisia mittareita yliopistojen rahoituksen kriteereiksi.

Laadulliset kriteerit, kuten kandipalaute ja laadullinen työllistyminen, takaavat sen, että korkeakoulumme eivät ole vain maisteritehtaita, jotka suoltavat ulos vain hyvin opintopisteruokittuja häkkimaistereita. Koulutuksessa, jos missä, on panostettava laatuun, sillä meillä ei ole varaa tehokkaaseen, mutta heikkotasoiseen osaamiseen.

Suomen Ekonomit nostaa esille myös korkeakoulujen profiloitumisen omille vahvuusalueilleen ja tutkintorakenteiden kehittämisen kunkin sektorin osaamistavoitteisiin ja vahvuuksiin perustuen. Onkin järkevää tarkastella minkä yksikön kannattaa opettaa mitäkin ja missä opetusta kannattaa järjestää. Haluaisimme erityisesti nähdä, että tällaiset päätökset taustoitetaan riittävällä määrällä tutkittua tietoa ja perusteet valinnoille olisivat koulutuspoliittiset.

Meidän ei kannata lukkiutua rakenteisiin ja lakeihin, vaan yhteistyön lisääminen jo nyt toimivilla normeilla on hyvin mahdollista. Eri profiileilla varustetut AMK- ja yliopistosektori voisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja mahdollistaa samalla sujuvammat siirtymät opiskelijoille ja ottaen muutenkin yhteistyöstä kaiken irti.

Suomella ei ole varaa odotella seuraavaa neljää vuotta, vaan on rohkeasti investoitava koulutuksen modernisoimiseksi!

 

Jari Järvenpää
Puheenjohtaja, Suomen ylioppilaskuntien liitto  SYL

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Johtajuus on nyt kadoksissa

Lasse Laatunen

Suomen talouden tilasta, korjaamistarpeesta ja keinoista on julkistettu äskettäin parikin varsin painavaa puheenvuoroa. Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen julkaisivat omat teesinsä pääministeri Alexander Stubbin tilauksesta. Björn Wahlroos puolestaan esitti näkemyksensä Helsingin Sanomien haastattelussa. Uusi kirjakin häneltä on ilmestynyt käännettynä.

Mainitut puheenvuorot eivät yllätä sisällöltään. Suomi on menettänyt kilpailukykynsä. Vuosien 2007-2008 palkkaratkaisut olivat turmiollisisa. Ankara verotus ja pitkä työttömyysturva vievät työhalut. Yhteiskunta ja työelämä ovat jäykkiä ja kaavoihin kangistuneita.

Tarvittaisiin joustavuutta, paikallista sopimista, verojen alentamista ja julkisen sektorin pienentämistä järjelliseen kokoluokkaan. Sanalla sanoen ketteryyttä. Kun vaaleihin valmistautuvat puolueet puhuvat parin miljardin leikkauksista, Wahlroos sanoo tarpeen olevan 10 miljardia euroa. Osa puolueista ei edes myönnä mitään leikkaustarvetta. Poliitikkojen näköalattomuus on sietämätön.

 

Uuden ajan moninaisemmat ongelmat vaativat vahvoja johtajia

Vaikka puheenvuoroissa ei sinänsä ole mitään uutta, ne kannattaa ottaa tekijöidensä painoarvot huomioonottaen vakavasti ja peilata poliittisen päätöksentekokoneiston osaamiseen, mahdollisuuksiin ja yhteistyökykyyn. Merkittävänä vallankäyttäjänä työmarkkinakoneistolla on oma vastuunsa.

Stubbin hallitus on loppusuoralla sortunut melkoiseen keskinäiseen mutapainiin. Eduskunta on sekasorrossa. Sote-uudistus kaatui käsittämättömän tökeröön lainvalmisteluun. Koulutukseen ja sen rahoitukseen liittyviä lakiesityksiä hallituspuolueet ovat vetäneet itse kilvan nurin. Kuntauudistus meni kiville jo Jyrki Kataisen hallituksen aikana ja niin edelleen.

Puhtain paperein taitavat hallituksesta selvitä vain TEM:n (Työ- ja elinkeinoministeriö) kaksikko, Lauri Ihalainen ja Jan Vapaavuori. STX-telakkakuvio on hoidettu, Talvivaara on hoitumassa. Heillä on ollut otetta asioihin.

Anders Borgin, Juhana Vartiaisen ja Björn Wahlroosin sanoman voi pelkistää niinkin, että Suomessa tarvitaan eduskuntavaalien jälkeen ennennäkemätöntä poliittista johtajuutta, rohkeutta ja näkemystä. Onneton talouskurimus ei oikene pikku-uudistuksilla tai mediatempuilla.

Tarvitaan Esko AhonIiro ViinasenPaavo Lipposen ja Sauli Niinistön kaltaisia kokeneita, vahvoja politiikan johtajia. He selvittivät 1990-luvun kriisin. Ajat ovat uudet, ongelmat monisäikeisempiä, mutta vahvojen johtajien tarve on sama.

Työmarkkinajärjestöt ovat hoitaneet tonttinsa Kataisen ja Subbin hallituksia olennaisesti paremmin. Työllisyys- ja kasvusopimuksella taitettiin työvoimakustannukset kohtuuden rajoihin. Eläkeuudistuksella hoidetaan kestävyysvajeesta se merkittävä siivu, jota Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen järjestöiltä edellyttivät.

Mutta työmaata riittää järjestöilläkin. Palkkamalttia on varjeltava niin pitkälle kuin silmä siintää ja aataminaikaiset työrauhasäännökset on saatettava ajantasalle. Niissäkin oppia voisi ottaa Ruotsista.

 

Lasse Laatunen
Kirjoittaja on työskennellyt Elinkeinoelämän Keskusliiton työmarkkinajohtajana.

***

Tutustu Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu ekonomiehdokkaisiin

Ekonomit valmiina vaaleihin

Edunvalvontajohtaja Lotta Savinko

Eduskuntavaalit on kuukauden kuluttua. Julkista keskustelua hallitsevat puolueiden vaaliohjelmat sekä lukuisten sidosryhmien tavoitteet. Kaikesta keskustelusta selkeimmin nousevat esiin Suomen taloudellinen tila ja sen heikot näkymät sekä työmarkkinoihin kohdistuvat muutostavoitteet ja–paineet.

Työn lisääminen, työllisyyden kohentaminen ja joustavuuden lisääminen ovat keskeisiä teemoja lähes kaikkien puolueiden ohjelmissa. Paikallinen sopiminen, työaikajoustot, työaikapankit ja koeajan pidentäminen nähdään keinoina kehittää työmarkkinoita. Kehittäminen on välttämätöntä työmarkkinoiden muutoksessa, mutta siinä tarvitaan myös asiantuntemukseen ja kokemukseen perustuvaa näkemystä.

Esimerkiksi paikallisen sopimisen lisäämistä on helppo vaatia, mutta kuinka moni tarjoaa todellisia, kaikille osapuolille realistisia keinoja ja välineitä tämän kehittämiseksi?

On helppoa huudella radikaaleja ja yksipuolisia muutoksia miettimättä kokonaisuutta ja sitä, miten työmarkkinajärjestelmämme tasapaino rakentuu. Räväköitä otsikoita saa helposti, mutta todellisten ratkaisujen rakentaminen on huomattavasti monimutkaisempaa.

 

Ekonomit rakentaa toimivia ratkaisuja

Suomen Ekonomien hallitus hyväksyi hallitusohjelmatavoitteemme viime vuoden lopulla. Tavoitteemme perustuvat jäsentemme kokemuksista nouseviin epäkohtiin ja muutostarpeisiin.

Olemme rakentaneet tavoitteemme ja niiden saavuttamisen ratkaisut realistisiksi ja kokonaisuuden huomioonottaviksi. Pyrimme kunnianhimoisesti rakentamaan ratkaisuja, jotka on pohdittu useiden eri tahojen näkökulmasta.

Tavoitteemme keskittyvät laadukkaan koulutuksen turvaamiseen, työurien pidentämiseen sekä työllistymisen keinojen kehittämiseen, paikallisen sopimisen rakenteiden kehittämiseen, oikeudenmukaiseen verotukseen sekä yrittäjyyden ja yritystoiminnan helpottamiseen.

Keskeinen tavoite jäsenillemme ja Suomen Ekonomeille on tasa-arvoisen työelämän kehittäminen erityisesti perhevapaajärjestelmää kehittämällä ja vanhemmuuden kustannuksia tasaamalla. Olemme ylpeitä kustannusneutraalista mallistamme perhevapaajärjestelmän kehittämiseksi. Se kuvastaa työskentelymme perusteita: asiantuntijuuden ja eri näkökulmien pohjalta rakennettuja ratkaisumalleja, joiden pohjana on jäsenkunnan työelämän tutkittu pitkäaikainen tuntemus.

 

Strateginen hallitustyöskentely antaa vaikuttamistyölle tilaa

Viimeisimmät hallitusohjelmat ovat olleet yksityiskohtaisia ja neljää vuotta ehkä liiankin tiukasti raamittavia. Tuleva hallitus rakentaa ohjelmansa todennäköisesti tiiviimmäksi ja strategisemmaksi, jolloin kokonaisuuden muodostavat strategisesti linjaava hallitusohjelma ja keinoja  täsmentävä toimintasuunnitelma.

Tämä antaa vaikuttamiselle parempia mahdollisuuksia, mutta korostaa entistä enemmän jatkuvan vaikuttamisen tärkeyttä, kun hallituksen toimintaohjelmaa tarkistetaan vuosittain. Suomen Ekonomit on rakentanut pitkäjänteisesti pysyvää yhteistyötä puolueiden ja eri sidosryhmien kanssa ja meillä on erinomainen mahdollisuus valvoa ekonomien etua myös näissä muuttuvissa oloissa.

Sivuiltamme löytyvät paitsi hallitusohjelmatavoitteemme sekä ekonomiehdokkaat, jotka ovat vastanneet kahteen keskeiseen tulevan hallituskauden kysymykseen. Käy katsomassa ehdokkaat ja heidän vastauksensa. Ennen kaikkea: Käytä ääntäsi viimeistään varsinaisena äänestyspäivänä 19.4.2015.

 

Lotta Savinko
Edunvalvontajohtaja, Suomen Ekonomit