Avainsana-arkisto: YT-neuvottelut

”Murheellisten laulujen maa?”

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

Ekonomi: oletko turvassa yt-myllerryksessä?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Alkuun muutama numerofakta. Suomen Ekonomien jäsenistä noin 4,3 % on työttömänä. Kun huomioon otetaan kaikki ekonomeiksi valmistuneet, myös ei-jäsenet, on ekonomien työttömyysaste noin 6,4 %. Palkansaajajäsenten työttömyys kokonaisuudessaan on noin 5,6 %.

Puhtaasti näiden lukujen pohjalta voi sanoa, että liiton jäsenyydestä on hyötyä työllistymisen näkökulmasta. Jäsenyhdistysten tarjoaman toiminnan kautta syntyy yhteyksiä ja verkostoja, joista on hyötyä omalla uralla.

Yt-prosessin piiriin joutuu yhä useampi

Mutta palataanpa otsikkoon: eikö kauppakorkeakoulu takaakaan varmaa leipäpuuta eläkepäiviin asti? Ei, valitettavasti ei takaa. Yritysten tehostamistoimet ovat viime aikoina osuneet erityisesti keskushallintoihin ja väliesimiestasoihin; siis tämän päivän tyypillisiin ekonomitehtäviin.

Helsingin Sanomissa jokin aika sitten uutisoidun gallupin mukaan esimiesten ja asiantuntijoiden kokema työttömyyden uhka on kasvanut. Suurin osa Ekonomienkin palkansaajajäsenistä on helposti yt-prosessin piirissä ja jopa johtoa on saneerattu. Merkittävä havainto on myös se, että mitä enemmän ekonomeja työnantajaryhmä/-konserni työllistää, sen helpommin yt-mankeliin päätyy.

Useissa isoissa yrityksissä on käyty ylempiä toimihenkilöitä koskevia yt-neuvotteluja, joissa irtisanomisperusteina on käytetty tuotannollisia, ei taloudellisia syitä. Näissä tilanteissa näkee, kuinka toisesta ovesta työnnetään ulos osaavaa väkeä ja toisesta ovesta napataan samalla uusia osaajia sisään. Todella hämmentävää.

Osaamisvaje vai johtamisongelma?

Perusväite firmoissa kuuluu, että meillä vanhoilla työntekijöillä ei ole nykyisen digitalisaatiohypen vaatimaa osaamista. Enemmän tuntuu kuitenkin siltä, että me pitkän linjan puurtajat olemme aikojen kuluessa onnistuneet hinnoittelemaan itsemme niin hyvin, että olemme yhtäkkiä liian kalliita. Vai vain yksinkertaisesti liian vanhoja? Miksi kokemusta ei työelämässä enää tunnuta arvostavan?

Osaamisvaje ei ekonomikunnan osalta ole uskottava väite. Onko ongelma siis jälleen kerran johtamisessa? Onko esimiespolku ainoa tapa edetä uralla, jolloin liian usein erinomaisesta asiantuntijasta leivotaan keskinkertainen esimies? Oma kokemukseni ja näppituntumani sanovat, että johtamisen haasteet ovat keskeinen kysymys.

Yt-lain puitteissa käydään myös hyvää keskustelua

Onko yt-laki sitten automaattisesti irtisanomislaki? Pikaisesti tulkiten se vaikuttaa siltä, mutta koko lakia tarkastellen tämä on väärä ja harmillinenkin näkökulma.

Yt-laki on käytännössä se laki, jonka puitteissa tapahtuu kaikki työntekijöiden ja työnantajien välinen yhteistoiminta oli kyse sitten esim. organisoinnista tai työehtojen muuttamisesta. Sen puitteissa tapahtuu siis todella paljon myös hyvää, yrityksen asioita edistävää keskustelua. Paikallisen sopimisen merkityksen lisääntyessä näitä keskusteluja käydään varmasti yhä enemmän.

Toivon, että Suomen Ekonomit on valmistautunut tukemaan kaikkia niitä jäseniään, jotka paikallisia neuvotteluja käyvät ja paikallisia sopimuksia tekevät. Olivat he sitten kummalla puolella pöytää tahansa. Voin kokemuksesta sanoa, että ne keskustelut poikkeavat aika lailla työpaikan tavanomaisista keskusteluista

Esa Vilhonen
Akavalainen henkilöstön edustaja OP:n keskusyhteisökonsernissa
Liittoneuvoston jäsen, Suomen Ekonomit

Ekonomit on tukenasi kaikissa työurasi käänteissä. Lue lisää yt-neuvotteluprosessista Ekonomien nettisivuilta.

Kollektiivinen edunvalvonta on ihan ”dorkaa” – vai onko sittenkään?

Hallituksen jäsen Aulis Töyli

Aika ajoin keskusteluun nousee Suomen Ekonomien työmarkkinatoiminnan vaikuttavuus ja merkittävyys. Samalla nostetaan esiin väite: ”työmarkkinaedunvalvonta on haitaksi liiton jäsenhankinnalle, koska nuoret menestyjät eivät halua kuulua liittoon, jonka toiminnassa on ammattiyhdistysliikkeen elementtejä”.

Unohdetaan, että työelämän kehittämisessä ja ylempien toimihenkilöiden aseman vahvistamisessa merkittävä rooli on ollut sillä systemaattisella ja määrätietoisella työmarkkinaedunvalvontatyöllä, jonka pioneerina Markku von Herzen aloitti SEFE:ssä jo 1970-luvulla.

Olemme saaneet merkittävän aseman niissä pöydissä, joissa tehdään todellisia päätöksiä, ei vain ekonomien, vaan myös koko kansakunnan osalta. Suomen Ekonomeilla on hallitus- ja toimikuntajäsenyyksiä mm. niin Akavassa, Teollisuuden Palkansaajissa kuin YTN:ssäkin (Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry). Meillä on ollut toimiva kanava saada näkemyksemme kuulumaan mm. eläkeuudistuksessa ja Akavan kannanmuodostuksessa yhteiskuntasopimukseen jne.

Olen kuullut monesti myös näkemyksiä, että meidän ei kannata pyrkiä saamaan työehtosopimuksen osapuolen asemaa uusille toimialoille, sillä ”kyllähän SAK tai STTK tekee sopimukset, joita sovelletaan yleissitovuuden perusteella meihinkin”. Toinen väittämä, jonka olen kuullut on: ”Valveutunut ja vastuullinen työnantaja kyllä huolehtii ilman sopimuksiakin ekonomien asemasta”.

 

Henkilöstön edustajia tarvitaan lisää työpaikoilla

Hyvä on, jos näin todella olisi, mutta käytäntö osoittaa valitettavasti aivan muuta. Jopa niillä toimialoilla, joilla on ekonomeja (YTN) koskeva työehtosopimus on ollut viime vuosina vallalla käytäntö, jossa asiantuntija tehtävissä toimiville ekonomeille on tarjottu niin sanottuja johtajasopimuksia, vaikka tehtävä kuuluu sopimusmääräysten perusteella työehtosopimuksen piiriin.

Henkilökohtaisella sopimuksella ko. henkilö on rajattu työehtosopimuksen mukaisten etuuksien ulkopuolelle. Ellei etuuksista ole erillismainintaa sopimuksessa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä olipa sitten kyse työajasta, vanhempainvapaista, sairasajan palkasta jne. Aivan liian usein menettelyllä on ollut ikäviä seuraamuksia, esimerkiksi jopa niin, että 5-6 vuoteen ao. henkilö ei ole saanut edes TES:n (työehtosopimus) mukaista yleiskorotusta palkkaansa, kuten kollektiivisopimuksen piirissä olevat kollegansa.

Ekonomien kannalta olisi eduksi, jos YTN saisi TES-sopijaosapuolen aseman niille toimialoille, jotka työllistävät runsaasti ekonomeja. Vaikuttamismahdollisuutemme ko. alojen työelämäasioihin paranisi silloin merkittävästi.

Tämän hetkisessä työmarkkinatilanteessa keskiöön nousee mahdollisuus olla vaikuttamassa paikallisissa neuvottelupöydissä yrityksissä tehtäviin ratkaisuihin. Kokemuksesta tiedän, että meillä ekonomeilla on paljon annettavaa yrityksien kehittämisessä ja sitä kautta myös työpaikkojen säilyttämisessä.

Henkilöstön vähentämistä koskevat YT-neuvottelut tuskin vähenevät kovin nopeasti. Olisi ensiarvoisen tärkeätä, että niilläkin aloilla, joilla ei ole TES:iin perustuvaa yhteyshenkilöä tai luottamusmiestä, ekonomit yhdessä muiden ylempien toimihenkilöiden kanssa valitsisivat luottamusvaltuutetun. Siten varmistamme, että meillä on edustus myös niissä yritysten sisäisissä neuvottelupöydissä, joissa ratkotaan työpaikkojen kohtaloa.

Aktivoidutaan paikallisessa työmarkkinaedunvalvonnassa ja lisätään paikallista henkilöstön edustajien määrää tulevana vuotena kaksinkertaistamalla nykyisen määrän.

Vain aktivoitumalla voimme vaikuttaa ja saada aikaan osaltamme tuottavuussykäyksen, jota kansakuntamme talouden tervehdyttäminen kaipaa.

 

Aulis Töyli
Työelämätoimikunnan puheenjohtaja

Miten ekonomi pärjää uudessa työelämässä?

Edunvalvonnan asiamies Tage Lindberg

Suomen Ekonomiliiton edunvalvonta oli kenttäkierroksella syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, kiertäen isoimmat paikkakunnat. Joiltain osin kenttäkierros jatkuu ensi vuoden puolelle, yhdistysten toiveiden ja tarpeiden mukaan.

Kierroksen aikana on keskusteltu pirstoutuneista työurista, työajoista ja myös palkoista. Lisäksi jäsenistöä ovat puhuttaneet SEFE:n ajankohtaiset asiat, kuten liiton nimenmuutos ja toiminnanjohtajan vaihtuminen.

Varsin pitkään jatkunut heikko taloudellinen tilanne on näkynyt myös monen ekonomin työurassa. YT-neuvottelut ovat arkea monilla työpaikoilla. Valitettavasti myös ekonomit voivat joutua lomautettujen tai irtisanottujen listalle, vaikka kauppatieteellisen tutkinnon omaavat pärjäävätkin työllisyysmielessä paremmin kuin muu väestö keskimäärin.

Työelämän pirstoutuminen ei aina ole vain negatiivinen ilmiö. Tulevaisuuden työelämässä on yhä tavallisempaa, että ekonomi on välillä yrittäjänä, sitten tavallisena palkansaaja, seuraavaksi esimiehenä ja sitten vaikka toimitusjohtajana. Yhä yleisemmin vaihdetaan myös alaa – aloitetaan teknologiateollisuuden piirissä, mutta jossain vaiheessa vaihdetaan elintarvikealan pariin.

 

Työajat ja palkka puhuttavat

Työajat ovat kirvoittaneet monta mielenkiintoista keskustelua. Usein työajan seurannan puute on ongelmana, pakottavaa lainsäädäntöä ei noudateta. Tämän vahvistavat myös SEFE:n tutkimukset, sekä liiton juristeille ja asiamiehille tulvivat yhteydenotot. Vaikka tehdyt keskimääräiset tuntimäärät ovatkin lievästi vähentyneet heikon taloudellisen tilanteen myötä, tehdään varsinkin yksityisellä sektorilla edelleenkin runsaasti korvaamatonta työtä.

SEFE:n asiamiehet ovat muistuttaneet palkkakeskustelun tärkeydestä. On tavallista, että jopa työntekijöitään irtisanova yritys nostaa joidenkin yritykseen jäävien palkkoja, minkä vahvistavat SEFE:n tutkimukset.

Vuosittainen palkkakeskustelu on tärkeää, se parantaa mahdollisuuksia kehittää palkkaansa yrityksen sisällä. Usein on sanottu, että selkeä palkankorotus on mahdollista vain työpaikkaa vaihtamalla. Säännöllisen palkkakeskustelun kautta toivottavasti päästään parempaan lopputulokseen muillakin keinoin.

SEFE:n ajankohtaisuudet ovat herättäneet runsaasti kysymyksiä ja keskusteluja. Nimi todellakin muuttuu vuodenvaihteessa, sen jälkeen jäseniään palvelee Suomen Ekonomit – Finlands Ekonomer. Ja toimistolla naruista vetelee loppuvuodesta valittava uusi toiminnanjohtaja.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että juteltavaa on riittänyt yllin kyllin, kun kenttäkierroksen loppuvaiheessa vielä Akavan hylkäämä eläkeratkaisu nousi puheenaiheeksi.

 

Tage Lindberg
Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
Ekonomiliitto

Kannattaako ehjää korjata? Toinen luku

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Jäsenmäärän hienoisesta kasvusta huolimatta, on syytä olla huolissaan ekonomien järjestäytymisasteen hiljaisesta laskusta. Kuten Ekonomiliiton hallitus onkin ollut.

Opiskeluaika ja viisi ensimmäistä vuotta valmistumisen jälkeen ovat olleet kriittisiä. Miten heidät saadaan liittymään ja pysymään jäsenenä, on avainkysymys.

Isoja kysymyksiä nousee pöytään (eivät merkittävyysjärjestyksessä):

  • Tuhoaako jäsen­yhdistyksiin pohjautuvan rakenteemme luoma epäjatkuvuuskohta jäsenpohjaa: siirtyminen opiskelijayhdistyksestä ekonomiyhdistykseen (vajaat kaksi kolmasosaa opiskelijajäsenistä ei ole vielä liittymissopimusta tehnyt)?
  • Ottaako hallinto ja toimisto riittävästi ei-aktiivien jäsenten tarpeet huomioon?
  • Onko työmarkkinatoiminta este liittymiselle? Ymmärretäänkö, mitä työmarkkinatoiminnalla on aikojen saatossa saatu aikaan?
  • Antaako Suomen Ekonomit kuvan kaikista ekonomeista huippumenestyjinä (johtajina ja huippuasiantuntijoina)?
  • Tuntevatko opiskelijat ja nuoret ekonomit riittävästi toimintaamme ja palvelujamme, vai eikö palveluja osata käyttää (esim. työsopimuksen tarkistuttaminen liiton juristeilla)?

 

Miten menestyvä ekonomi istuu tähän päivään?

Ajatukset seisauttava oli erään nuoren, valistuneen ekonomin hiljan esittämä vastaus kysymykseeni: antaako kauppakorkea liian ruusuisen kuvan ekonomin erinomaisuudesta? Vastaus oli paljon puhuva: ei kauppakorkea anna, vaan Suomen Ekonomit ry (ent. Suomen Ekonomiliito SEFE) antaa.

Pohditaanpa missiotamme ”Menestyvä Ekonomi”. Miten se istuu paikoille jysähtäneen tai jopa taantuvan talouskasvun käynnistämään YT-aaltoon ja siitä mankelista työttömäksi päätyviin, ekonomeihinkin?

Luulenpa, että ongelman juju on siinä, että jäsenyhdistysaktiivit (arviolta noin 10 – 15 prosenttia ekonomijäsenistä = hallinnot ja jäsenyhdistysten tilaisuuksiin edes joskus osallistuneet) eivät ole juurikaan kokeneet ”kölin alta vetoa”, YT-menettelyä, työsopimuksen päättämistä henkilökemiaongelmien takia, työsuhteen purkua koeaikana, työttömyyttä, pakkoyrittäjyyttä tms.

Suomen Ekonomit ry:n on syytä olla kaikkien ekonomien asialla; erityisesti niiden asialla, joilla ei mene hyvin. Liiton rooli on luontaisesti dualistinen: se on ekonomin työelämävakuutus mahdollisia tulevaisuuden ongelmien varalta (juristit, TES-toiminta – muun muassa henkilöstöedustus työpaikoilla, työttömyysturva, muu edunvalvonta, koulutuspolitiikka, opiskelijatoiminta) lisäksi se koukuttaa joukolla muita, jäsenyyteen houkuttelevilla asioilla (lehdet, oman osaamisen kehittäminen, verkostot, hauskanpito, ynnä muut yksilöä kiinnostavat asiat).

Vuonna 2012 tehty, silloisen SEFE:n järjestötutkimus antaa jäsenten odotuksista hyvin selkeä kuvan. Jäsenyhdistysten jäsenistä 67 prosenttia piti erittäin tärkeänä ja 26 prosenttia melko tärkeänä tehtävänä palkkaukseen ja palvelusuhteen ehtoihin vaikuttamista. Yhteensä siis 89 prosenttia.

Muita keskeisiä odotuksia olivat kyky kuulla jäseniä (siis sekä jäsenyhdistyksiä että jäsenyhdistysten jäseniä), työelämää koskevaan lainsäädäntöön vaikuttaminen, työsuhde- ja työttömyysturvaan liittyvä neuvonta, työnhaun palvelut sekä työttömien jäsenten tukeminen ja auttaminen. Ja tuolloin taloudessa meni selkeästi paremmin kuin nyt, mutta toki finanssikriisi oli lähimuistissa.

Kysyä voi onko 2012 tehty laaja selvitys vielä validi, vai onko tilanne olennaisesti muuttunut? Asia selviää, kun tutkimus uusitaan. Erityisesti opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden näkemyksiä on selvitetty vuoden 2012 jälkeen, mutta erittäin pienellä tutkimusjoukolla, jossa satunnaisuuden vaikutus on merkittävä.

Varsin puhutteleva on konsulttitoimisto Universumin keväällä 2014 julkaisema selvitys ekonomiopiskelijoiden näkemyksistä mielenkiintoisista työnantajista. Suuria työnantajia lähes poikkeuksetta, siis sitä joukkoa, johon mennään – ainakin alkuun – ”duunareiksi”.

 

Ekonomitkin liipaisimella yteissä

Ja onko kiinnostus isoihin työantajiin lopultakaan ihme? Jossakin se esimerkiksi talous-, rahoitus-, markkinointi- tai henkilöstöjohtajana tai yrittäjänä tulevaisuudessa toimiva ekonomi on osaamisensa ja verkostonsa hankkinut, usein juuri näistä yrityksistä ”duunarina” työskennellessään. Yliopistotutkintohan antaa perusvalmiudet ryhtyä itse rakentamaan ammattitaitoa ja osaamista; se ei anna valmista ammattia, sen ei ole tarkoituskaan.

Mutta se, miten isot työnantajat saattavat nykyään akateemisesti koulutettuja, siis ekonomejakin, kohdella voi olla kohdalle osuessaan todellinen järkytys. Eikä väenvähennys-YT välttämättä koske vain duunareita. Viime aikoina on nähty erityisesti johtajia koskevia menettelyjä. Tuulettimeen osuu siis molemmin puolin pöytää.

Ehjää ei ole tarpeen korjata, mutta ehjääkin on syytä jatkuvasti huoltaa. Suurin huoleni kohdistuu siihen, että me aktiivitoimijat unohdamme liian helposti heikommassa asemassa olevien asiat.

 

Esa Vilhonen
Liittoneuvoston jäsen, Suomen Ekonomit (Ekonomiliitto SEFE)

Lue myös Pitäisikö ehjää korjata? Ensimmäinen luku

Kannattaako ehjää korjata? Ensimmäinen luku

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Hektisessä maailmassamme on jatkuvasti esillä yksi sana: muutos. Usein tuntuu, että puhtaasti vain itsensä vuoksi. Kaikkea ei kuitenkaan voi muuttaa samanaikaisesti, on valittava ne asiat, joihin voi vaikuttaa.

Sama koskee yhdistystämme. Otan tässä tarkasteluun työmarkkinatoiminnan. Paljon on näissäkin kirjoituksissa puhuttu työmarkkina­kulttuurin muutoksesta ja muutostarpeesta. Totta, työmarkkinatoiminta näyttäytyy jyrisevinä, usein mies­puolisina työnantaja- ja työntekijäpamppuina, jotka ovat varsin kaukana työpaikkojen arjen haasteista.

Pitäisikö siis koko työ­markkinajärjestelmä muuttaa? Ei, ei muuttaa, mutta selvästi kehittää täytyy.

Työmarkkinoilla on aina kaksi osapuolta: työn ostaja ja myyjä. Kollektiivisesti työn­antajaliittojen ja työntekijäliittojen välinen sopimustoiminta on itse asiassa varsin tehokas toimintatapa, jossa rakennetaan toiminnan puitteet. Erittäin tehokas verrattuna siihen, että kaikkien kanssa sovittaisiin yksilöllisesti.

Aina silloin tällöin nousee esiin keskustelu tarvitaanko ammattiliittoja ja pitäisikö yhteiskunnan tukea niiden toimintaa verotuksellisesti – jäsenmaksun verovähennysoikeuden – tai työehtosopimusten yleissitovuuden kautta. Helppo on ottaa poliittisia irtopisteitä kevyin argumentein suuntaan tai toiseen ja saada tulista some- ja verkkokirjoittelua aikaiseksi.

Usein unohtuu se, että verovähennysoikeus koskee myös työnantajaliittojen jäseniä. Asiaa on syytä pohtia ilman ideologista paatosta.

Aikanaan Suomen teollistamisen alkuvaiheissa patruunat pitivät huolta työntekijöistään myös huonoina aikoina, järjestivät hengen- ja köyhäinhuoltoa työläisilleen sekä koulutusta työntekijöidensä lapsille ja niin edelleen.

Onko sellaista henkeä nykyään, pitävätkö yritykset omistaan huolta kuten patruunat työväestään?

On, parhaimmissa pk-sektorin yrityksissä, toki nykymaailmaan sovitettuina. Mutta mitä suurempi yritys niin sitä vähemmin, muttei se, kuten ekonomi hyvin tietää, ole yritysten tehtäväkään.

 

Yhteisesti sopiminen on tehokkainta

Tarvitaan tasapainottava tekijä: ongelmien osuessa kohdalle (YT:n tai esimerkiksi henkilökemioiden takia) on akateemisesti koulutettukin yksin lähes aina heikoilla.  Alioikeuteen työsuhderiita-asian vieminen ilman liiton apua on aika ison kynnyksen takana. Toistan aiemman vertaukseni: vakuutathan omaisuutesi ja henkesi, mikset siis työuraasi?

Lähes kaikki alkavat olla sillä kannalla, että työpaikan asioista tulisi sopia enemmän työpaikkakohtaisesti.

Kuka sitten sopii? Vastaus: työnantajan ja työntekijöiden edustajat. Miksi näin?

Yksinkertaisesti siksi, että kaikkien kanssa yksi­löllisesti sopiminen ei ole tehokasta. Esimerkkinä lähes kolmesataa henkeä kutsuttiin ympäri maata kuulemaan YT-esitystä, pianpa työnantaja kehotti valitsemaan henkilöstön edustajan.

On siis myös työnantajan etu, että akavalaisilla on edustaja, jonka kanssa voi asioista sopia. Työntekijöiden edustajat valikoituvat alan sopijoina toimivien ammatti­liittojen jäsenistä, edustuksellisesti valittuna. Toki paikallisissakin neuvotteluissa voivat asiat päätyä isoon erimielisyyteen seurauksineen.

Meiltä näyttääkin kokonaan puuttuvan nykyaikaiset ratkaisumekanismit, joko lainsäädännöstä tai sopimuksista, joilla voidaan estää paikallisten ongelmien leviäminen valtakunnallisiksi. En usko, että pelkkä sanktioiden korottaminen auttaa asiassa. Suomen Ekonomit Ry:hän ei laittomia lakkoja ole hyväksynyt.

Valitettavasti työmarkkinapolitiikka, erityisesti Etelärannassa, on edelleen voimapolitiikkaa, jossa vain työtaistelun uhka saa osapuolet neuvottelemaan ja sopimaan. Suomen Ekonomit Ry (ent. Suomen Ekonomiliitto) ei pysty vaikuttamaan asiaan muutoin kuin vähitellen oman toiminnan kautta. Näkemykseni mukaan tuo työ on hyvässä menossa, sille täytyy vaan olla enemmän aikaa (kuin yksi tai kolme tai viisi liiton hallitus­kautta) ja luottamusta.

Palataanpa tuohon verovähennysoikeuteen. Yhteiskunnan kannattaa satsata tehokkaan toiminnan edistämiseen?

Ei taida lopultakaan olla hyvä tilanne, jossa liittoja ja sopimustoimintaa ei lainkaan olisi. Meillä, jos kenellä on kokemusta siitä kun sovitaan pelkästään yksilöllisesti Työsopimuslain nojalla ilman tessiä.

Luulenpa, että Suomen Ekonomit Ry:n tarvitsema työntekijämäärä räjähtäisi, jäsenmaksut nousisivat ja asiat nousisivat työpaikoilta heti ”liittotasolle”, jos harjoittaisimme pelkästään yksilöedunvalvontaa eikä akavalaisen henkilöstön edustajia työpaikoilla lainkaan olisi. Toki ainoa voi edustuksellisessa demokratiassa kritisoida työmarkkinatoimijoihinkin liittyvää vallan keskittymistä ja mahdollista jäsenistöstä etääntymistä.

Winston Churchillin (”Democracy is the worst form of government, except for all those other forms that have been tried from time to time” a House of Commons speech on Nov. 11, 1947) tarkoittamia humaaneja despootteja ei ole olemassa. Siispä demokratia on ainoa toimiva konsepti, olipa kysymys kunnallisesta tai valtakunnan politiikasta tai ammattiliitoista, niin tai työnantaja- tai yrittäjäjärjestöstäkin, kunhan mikään yksittäinen osapuoli ei ole ylivertaisessa asemassa.

 

Ekonomi-esimieskin ”duunari”?

Sisältä käsin työmarkkinatoiminnan kehittäminen on hidasta ja tuskallista, mutta totaali­sesti tehokkaampaa kuin kokonaan työmarkkinatoiminnan ulkopuolelle jättäytyminen. Valtaosa ekonomeista ei ole ”isojapomoja” vaan ihan tavallisia, arvonsa tuntevia asiantuntijoita tai esimiehiä.

YT-lain 8 luvun mukaisen väenvähentämismenettelyn kohteeksi joutuminen on entistä todennäköisempää juuri nyt talouden rämpiessä alavireisenä. Yritykset kun fokusoivat kustannuskilpailukykyyn eivätkä reaaliseen kilpailukykyyn.

Mitä suuremmasta työn­antajasta on kysymys, sitä varmemmin ekonomikin on ”duunari”, myös se esimies. Toki sillä tavalla poikkeuksellinen, että hän todennäköisesti ymmärtää yrityksen talousnumeroita ja niiden vaikutuksia paljon keskimääräistä paremmin.

 

Esa Vilhonen
Liittoneuvoston jäsen, Ekonomiliitto

Huolehdi jäsenyydestäsi: Vakuutathan henkesi ja omaisuutesikin – mikset siis työuraasi?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Keskimäärin ekonomintutkinnolla päätyy nykyäänkin hyvään asemaan, vaikka ekonomikunnan rakenne on vahvasti ”duunaristunut” eikä johtajan posti, toisin kuin vielä 60- ja 70-luvuilla, aukene helpolla.

Kokonaan toinen kysymys on haluaako ekonomi välttämättä olla johtaja tai edes esimies. Asiantuntijatyössä on omat varteenotettavat etunsa.

Ei ole esimiestyön haasteita. Esimerkiksi ei tarvitse taistella henkilöstöasioiden ja henkilöstöhallinnon järjestelmien kanssa ja niin edelleen. Esimiestyössä liian usein joutuu pohtimaan, miten työt järjestellään, jotta ne tulevat tehdyksi koko ajan lisääntyvään työmäärään nähden vähenevin resurssein.

 

Kaupallinen korkeakoulututkinto ei ole varma tae välttyä yt-mankelilta

Aivan liian usein yt-neuvotteluiden jälkeen jäädään tekemään kaikki samat työt kuin ennen yt:täkin vähämmällä väellä. Ja sitten tulee työn ja työyhteisön kehittäminen kehiin. Useimmiten tilanne on jo siinä vaiheessa täysin menetetty. Yksinkertaistaminen (siis oikeiden töiden valinta) olisi aina tehtävä ensin.

Aika moni on viime vuosina törmännyt väenvähentämiseen yt-neuvotteluissa eli Yhteistoimintalain 8-luvun mukaiseen menettelyyn. Mutta oletko opinnoissasi tai esimies-/asiantuntijatyössäsi tai yrittäjänä siihen aiemmin törmännyt?

Tuskinpa, jollet ole toiminut luottamusmiehenä. Olitpa esimies tai asiantuntija soita silloin liittoon. SEFEn juristit ja edunvalvonnan asiamiehet auttavat tai mahdollisesti vielä parempaa paikalliset olosuhteet tunteva työpaikan akavalainen luottamusmies auttaa. Nykyään – ja mitä suuremmasta työnantajasta on kyse niin sitä isommin – on turha kuvitella, että kaupallinen korkeakoulututkinto olisi varma tae välttyä yt-mankelilta.

Luottamusmiesjärjestelmä syntyy työehtosopimusten kautta. Työehtosopimukset ovat työntekijä- ja työnantajaliittojen, solmimia ja tuottaneet palkansaajalle aikojen kuluessa monta tärkeätä asiaa, joiden ekonomi luulee liian usein olevan lakisääteisiä.

Työehtosopimuksin on saatu paljon aikaan sekä uusia asioita että myös palkkamalttia. Usean ekonomin ongelma on se, ettei häneen sovelleta työehtosopimusta, jolloin ollaan puhtaasti työsopimuslain nojalla liikkeellä. Tällöinkin työpaikalla voi laittaa ”hynttyyt yhteen” ja valita luottamusvaltuutetun.

 

Henkilöstöedustus tehokas tapa sopia työpaikoilla

Miksi sitten henkilöstöedustus on niin tärkeätä ekonomeille ”kummallakin puolen pöytää”?

On myös työnantajan etu, että työpaikalla on luottamusmies, jonka kanssa voi työpaikan asioissa sopia. Se voi olla pelkästään kustannuskysymys: on paljon halvempaa kutsua luottamusmies neuvottelupöytään kuin parisataa asiantuntijaa ympäri maata.

Väliin hämmentää joidenkin työantajatahojen mantra, etteivät ekonomit tai diplomi-insinöörit edes halua kollektiivisopimuksia, vaan he haluavat sopia kaikesta yksilötasolla. Tuon ymmärtää yrityksissä, joissa on vain muutama ekonomi tai diplomi-insinööri mutta mitä suurempi työnantaja, sitä järkevämpää (siis erityisesti työantajalle) on sopia asioita edustuksellisesti.

Ja mitä enemmän asioita halutaan joustavuuden nimissä siirtää liittotasoilta työpaikoille sovittaviksi, sitä tärkeämpää on saada lisää ekonomeja luottamusmiehiksi, jotka sopimusneuvotteluja työpaikalla voivat käydä. Ekonomit, myös luottamusmiehinä, tuntevat yritystalouden faktat, hehän ovat työnantajan laskelmat tehneet.

Samoin kuntatalouden ongelmat olisi saatettu tunnistaa paljon aikaisemmin lisäämällä laskentaekonomeja kunnallishallinnossa. On varsin naiivi ajatus, että ilman luottamusmiehen työsuhdeturvaa voisi ylipäänsä mistään paikallisesti sopia. Paikallinen sopiminen ei ole yksilötason sopimista, se on kokonaan eri juttu.

 

Kilpailukyky ei synny vain kustannussäästöistä

Suomen työlainsäädännön mukaan työntekijästä ”eroon” pääseminen on varsin helppoa. Erään yrittäjän ääneen lausuma perustelu työehtojen heikentämistavoitteelle oli todella hämmentävä: virherekrytoinnin korjaaminen.

On koeaika, ja huonoon työsuoritukseen perustuva irtisanominen on yksinkertaista, jos sen vaan osaa. Muttei autoakaan pidä ajaa, jos ei osaa. Liiton pitäisi järjestää koulutusta yrittäjäjäsenillemme työnantajana toimimisesta.

Mietitäänpä vielä muutamaa esimerkkiä. 1) SEFEn juristipuhelin soi jatkuvasti, esimerkiksi perhevapaalta palaavat soittavat. Voimmeko vain jäädä sivusta katsomaan jäsentemme huolia?

Emme voi! Juristi auttaa jäsentä akuutissa tilanteessa neuvoillaan, mutta kun jokin asia tulee juristipuhelimesta riittävän usein pöydälle, on ongelmaa syytä ryhtyä vaikuttamistyön kautta ratkomaan. Perhevapaan jälkisuoja on vaikuttamisen arvoinen asia.

2) Pääsiäisviikolla (2014) nousi julkisuuteen kohtuullisen isoin otsikoin nimenomaan ekonomien palkkatasa-arvon puute. Tasa-arvoa on lähes mahdotonta edistää yksilökeinoin. Erinomaista, että tasa-arvoa edistävää lainsäädäntöä rakentamassa Akavan edustajana on ollut SEFE asiamies Kosti Hyyppä.

3) Vireillä olevassa eläkekeskustelussa on syytä tiukkaan olla mukana, ja taas Akavan kautta. Työurien pidentäminen on kestävyysvajeen hallinnan kannalta olennaisen tärkeätä. Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella kokonaisuutena (alusta, keskeltä ja lopusta), eikä vain eläkkeelle jäämisen yläikärajan nostona, niin kuin asia julkisuudessa on esiintynyt. Eikä kannata kaivaa liian syviä poteroita, jonkinasteinen kompromissi siitä kuitenkin syntyy, kelvollinen toki muttei erinomainen kenellekään.

Yksilön kannalta työttömyysturvan merkitys yhteiskunnassa lienee kaikille selvä. Isossa kuvassa se on turvaamassa reaalista kilpailukykyä, eli ylläpitämässä vakaata yhteiskuntaa. Suomessa työttömät eivät ole kaduilla polttamassa autoja, kuten on tuolla eteläisemmässä Euroopassa nähty.

Kilpailukyky on paljon muutakin kuin pelkästään kustannuksia. Kilpailukyky ei ole ratakierros vaan maraton: se on vakaata yhteiskuntaa, vähäistä korruptiota, toimivaa oikeuslaitosta, korkeatasoista koulutusta …

 

Esa Vilhonen
SEFEn Liittoneuvoston jäsen

YT:t alkavat, mitä teen?

Edunvalvonnan asiamies Riikka Sipilä

Tänäkin vuonna monen jäsenemme työpaikalla lausutaan ääneen pelottava kirjainyhdistelmä ”YT”. Huolimatta siitä, että kirjainyhdistelmä tarkoittaa yhteistoimintaa, merkitsee se monelle käytännössä irtisanomisia ja pelkoa oman työpaikan puolesta. Enää ei riitä, että yritys tekee voittoa vaan toimintaa tehostetaan myös niillä työpaikoilla, joilla menee hyvin.

Kun  yt:t osuvat ensimmäistä kertaa omalle kohdalla on se monelle järkytys. Pahinta on epätietoisuus. Onko minun työpaikkani vaarassa? Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä voin tehdä? Keneltä voin kysyä asioista?

 

Kuka minua edustaa?

Ekonomiliiton jäseniä työpaikalla edustaa yksityisellä sektorilla YTN:n  ja julkisella sektorilla JUKOn luottamusmies. Luottamusmiehestä voidaan käyttää termiä luottamusmies, luottamushenkilö tai yhteyshenkilö. Mikäli työehtosopimusta ei ole, henkilöstöä edustaa luottamusvaltuutettu.

Luottamusmiehen tehtävänä on yt-neuvotteluissa ajaa jäsenten etuja ja nostaa neuvotteluissa esiin edustettaviensa työsuhteeseen liittyviä asioita.  Luottamusmies on se taho, johon voit olla yhteydessä mikäli sinua askarruttaa joku omaan työsuhteeseesi liittyvä kysymys tai haluat, että jokin asia otetaan puheeksi neuvotteluissa. Vaikka työpaikallasi ei juuri nyt käytäisikään yt-neuvotteluja, niin suosittelen, että otat selville kuka sinua edustaa.

 

Kuinka YT-prosessi etenee

Yhteistoimintaneuvottelut alkavat työnantajan antamalla neuvotteluesityksellä, joka tulee antaa vähintään viisi kalenteripäivää ennen neuvottelujen aloittamista. Neuvotteluesityksessä kerrotaan milloin varsinaiset neuvottelut alkavat, aiotut toimenpiteet ja niiden perusteet, alustava arvio vähennystarpeesta ja arvio ajasta, jonka kuluessa vähennykset toimeenpannaan.

Mikäli henkilöstön vähennystarve on vähintään 10 henkeä, on neuvotteluaika vähintään kuusi viikkoa. Tämä on kuitenkin minimiaika ja tärkeintä on, että kaikki tarvittavat asiat saadaan käsiteltyä. Vähennystarpeen ollessa alle 10 henkeä, neuvottelujen vähimmäisaika on 14 päivää.

YT-neuvotteluiden ajatuksena on neuvotella vaihtoehdoista, joilla vähennettävien määrää voitaisiin pienentää ja henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia lieventää. Olisiko koulutus- ja uudelleensijoitusjärjestelyillä mahdollista vähentää irtisanottavien määrää? Onko työpaikalla henkilöitä, jotka haluaisivat tehdä osa-aikatyötä tai esimerkiksi lähteä opintovapaalle? Löytyisikö muita ratkaisuja, joilla vaikutuksia voitaisiin lieventää?

Jos irtisanomisilta ei voida välttyä, niin neuvotteluissa mietitään lisäksi keinoja, joilla irtisanomisista henkilöille aiheutuvia haittoja voitaisiin vähentää. Onko tarjolla niin sanottuja irtisanoutumispaketteja, jolloin työnantaja maksaa henkilölle tietyn summan korvauksena siitä, että työntekijä tekee päättösopimuksen ja sopii näin itse työsuhteensa päättämisestä?

Mikäli paketteja on tarjolla, neuvotteluissa käydään läpi millä ehdoin ja minkä suuruisina paketteja tarjotaan. Samalla sovitaan myös prosessista ja aikataulusta, joilla paketteja tarjotaan.

 

Luottamusmiehen tai yhteyshenkilön lisäksi SEFE on tukenasi

YT:t neuvottelujen alkaminen työpaikalla herättää usein pelkoa ja epätietoisuutta. Muistathan, että et ole tilanteessa yksin vaan luottamusmiehen lisäksi tukenasi on oma liittosi SEFE. Halusitpa sitten kysyä yt-neuvottelujen prosessista, mahdollisen irtisanomispaketin ottamiseen liittyvistä asioista tai liiton palveluista työttömyysuhan alaisille, niin olethan rohkeasti yhteydessä meihin.

 

Riikka Sipilä
SEFEn edunvalvonnan asiamies

 

Huolehdi ainakin näistä yt-neuvottelujen alkaessa:

  1. Tarkista, että työnantajatietosi ovat oikein liiton jäsenrekisterissä. Näin varmistat, että saat sinulle suunnattua tietoa mm. mahdollisista yt-infoista.
  2. Selvitä keitä yt-neuvottelut koskevat, kuulutko neuvottelujen piiriin?
  3. Kuka sinua edustaa neuvotteluissa? Onko työpaikallasi luottamusmiestä, luottamushenkilöä, yhteyshenkilöä tai luottamusvaltuutettua?
  4. Ole tarvittaessa yhteydessä luottamusmieheen, kysy häneltä rohkeasti neuvoa.
  5. Tutustu SEFEn jäsenpalveluihin, millaisia palveluja tarjoamme työttömyysuhan alaisille jäsenillemme.
  6. Mikäli et ole varma mitä jokin asia tarkoittaisi sinun kohdallasi (esim. paketin ottaminen), ole yhteyksissä SEFEen!

 

SEFEn palvelut työttömyysuhan alla oleville jäsenille:

Ja minähän en edunvalvontaa tarvitse! Vai tarvitsenko sittenkin?

Liittoneuvoston jäsen Esa Vilhonen

Neljän vuoden rupeama Suomen Ekonomiliiton työelämätoimikunnan puheenjohtajana päättyi vuoden 2013 lopussa ja tämä on viimeinen blogini siinä roolissa. Ajatus aktiivisesta edunvalvonnasta, kun ekonomi on molemmin puolin pöytää, on vahvistunut ja kirkastunut.

Edunvalvonta tehtävä on pitkälle ennaltaehkäisevää, ja sitä kautta osin näkymätöntä. Seuraavan toimikunnan on kuitenkin tarpeen tehdä edunvalvonta ja sen aikaansaannokset näkyvämmäksi koko ekonomikunnalle, jolloin julkisuuden muovaamat käsitykset edunvalvonnasta saadaan oiottua.

Edunvalvontaa voi tehdä myös tehdä fiksusti, eikä vain voimalla, joskin edelleen vallitsevassa työnantaja vs. palkansaaja asetelmassa voimakäytön uhka näyttää edelleen olevan paras neuvottelun kannustin. Erityisesti työmarkkinatoiminta näyttäytyy julkisuudessa liian usein jyrisevinä miehinä niin työnantaja- kuin palkansaajalaidoillakin.

Ja jos jotakin harmittaa pelkkä sana edunvalvonta, kannattaa muistaa, että yritykset ja julkisyhteisötkin tekevät sitä erittäin aktiivisesti, paitsi työmarkkinoilla niin valtion- ja kuntien suuntaan, EU:sta nyt puhumattakaan. Googlaamalla sanaa ”edunvalvontajohtaja” löytyy työmarkkinajärjestöjen lisäksi aika mielenkiintoisia osumia.

 

SEFEn edunvalvonnassa haetaan työntekijöille ja työnantajille toimivia ratkaisuja 

Ekonomiliiton edunvalvonta on ratkaisuhakuista toimintaa molemmin puolin pöytää: työpaikan ekonomiluottamusmies ei voi koskaan tietää, milloinka nyt neuvottelun vastapuolena oleva onkin vieressä, ja puidaan hänen asioitaan. Ei siis voi repiä eikä raastaa, vaan hakea toimivia ratkaisuja, jolla kumpikin osapuoli voi poistua tilanteesta kunniallisesti, kasvojaan menettämättä.

Jos vielä joku miettii, ettei edunvalvonnan takia voi liittyä Akavan neljänneksi suurimpaan jäsenjärjestöön, kannattaa ensin ottaa selvä, mitä Ekonomiliitto itsessään ja osana Akavaa ekonomin hyväksi tekee. Useimmat, jäsentemme lakisääteisinä pitämän asiat (sairasajan palkat, perhevapaat jne.) ovat sopimusteitse ay-liikkeen hankkimia, eivätkä lainkaan lakisääteisiä.

Ne ajat, jolloin voi ajatella, että minähän olen erinomainen ja saan heti uutta työtä, jos sattuu YT osumaan tuulettimeen, ovat armotta ohi. Ja mitä nuorempi ekonomina olet, sitä tärkeämpää on käyttää liiton tukea, esimerkiksi työsopimuksen läpikäyntiin liiton juristin kanssa.

Liiton jäsenmaksu on pieni vakuutusmaksu (turva työttömyyden varalta) ja iso joukko turvaamiskeinoja (juristit, yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen, työmarkkinatoiminta, koulutuspolitiikka, itsensä kehittäminen yms.), joiden avulla voi pienentää vahinkoja ja/tai etsiä uusia suuntia itselleen. Turvaamiskeinoja ei kassa tarjoa.

Vastaus otsikon kysymykseen, ehdottomasti tarvitset. Et vaan juuri nyt välttämättä tiedä sitä, etkä myöskään koska ja missä tilanteessa; esimerkkinä tulevan kevään 2014 eläkeneuvottelut.

Vakuutathan omaisuutesi ja henkesi, mikset siis työuraasi?

 

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan puheenjohtaja 2010 – 2013

Lainopillisen asiamiehen painajainen

Lainopillinen asiamies Riku Salokannel

Yes, Amicassa maksapihvejä tänään ja kello kohta 13.00, en malta enää odottaa SEFEn työsuhdeneuvonnan puhelinpäivystysajan päättymistä. Olipa taas hieno neljä ja puoli tuntinen jäsentemme kanssa puhelimessa.

Eräskin jäsenemme kertoi, että kannattipa kertoa työnantajalle rekrytointitilanteessa raskaudesta, koska vastauksena sai kuulla, että juuri tuollaisia rehellisiä ihmisiä, jotka osaavat puhua myös hankalista asioista, he tarvitsevat ja työsopimus allekirjoitettiin.

Kuulin myös, että urapalvelujemme hyvillä ohjeilla oli paketin ottanut 57 -vuotias rahoitusalan ammattilainen löytänyt uuden asiantuntijatehtävän toisesta pankista. Rekrytoiva esimies oli ilmoittanut, että meillä arvostetaan nimenomaisesti kokemusta. Tehtävä vapautui kun edellinen asiantuntija oli siirtynyt eläkkeelle ennenaikaisesti jo 66 vuoden iässä.

Toinen jäsenemme taas kehui, kuinka hienoa oli palata perhevapaalta takaisin töihin, kun uudet haasteet olivat valmiina jo hyvissä ajoin, eikä tarvinnut stressata töihin palaamista. Tämä mahdollisti jopa helpon siirtymiseen osittaiseen työaikaan, osittaisen hoitovapaajärjestelyn kannalta. Jäsenemme kertoi myös, kuinka hänen vaimonsa on myös osittaisella hoitovapaalla ja kuinka he jakavat perhevapaansa.

Sain myös kuulla kuinka hienosti oli eräässäkin yrityksessä hoidettu kiusaamistapaus työpaikkasovittelussa. Kysymys olikin ollut enemmän tai vähemmän väärin ymmärryksestä, joka saatiin ihan talon sisällä hoidettua ilman ulkopuolista apua. Sovittiin, että tästä lähin keskustellaan avoimesti hankalistakin asioista ja jätetään kyräilyt kilpailevien yritysten ongelmaksi.

Eräs luottamusjäsenemme soitti ja kertoi, että yt -neuvottelut oli saatu päätökseen ilman, että ketään piti irtisanoa. Oli tehty paikallinen sopimus työajan pidennyksistä ja työnantaja oli tarjonnut kahden vuoden irtisanomissuojaa kaikille työntekijöille. Lisäksi alettiin panostaa henkilöstön koulutukseen, kun se nyt on verotuksellisestikin järkevää ja näin yrityksessä yritetään etukäteen vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Tämän jälkeen eräs pitkäaikainen jäsenemme kertoi, että oli siirtynyt takaisin asiantuntijatehtävään, kun hän oli yhdessä esimiehensä kanssa kehityskeskustelussa todennut, että hänen vahvuutensa ei ollut johtamisessa eikä esimiestyössä vaan pikemminkin asiantuntijatyössä. Esimieheksi hän olikin joutunut ikään kuin varkain urapolkua kiivetessään. Eihän hän edes halunnut olla esimies ja yhtiön uuden palkkausjärjestelmän mukaan palkkakaan ei tippunut tässä uudessa vaativassa asiantuntijatehtävässä.

Sain myös positiivista palautetta eräältä henkilöstöjohtaja-jäseneltämme, juuri syntyneestä työmarkkinaratkaisusta, jossa korotukset olivat hyvin maltilliset. Työnantaja oli kannustanut ylempiä toimihenkilöitä järjestäytymään, koska haluttiin saada sopijapuoli paikallista sopimustoimintaa varten. Heidän yrityksessään, jossa kauppa käy erinomaisesti ja työnteon fiilis on uusimman työhyvinvointitutkimuksen mukaan työaikapankin myötä parantunut selkeästi, oli juuri keskusteltu vastavalitun sefeläisen YTN:n luottamusmiehen kanssa siitä, miten yhtiön päättämä tupon ylittävä paikallinen erä olisi paikallisesti järkevää jakaa. Osapuolet olivat todenneet heidänkin yhtiössä vallitsevan selittämättömän palkkaeron naisten ja miesten välillä ja yhdessä päättivät suunnata tämän edellä mainitun rahan sukupuolten välisten palkkaerojen korjaamiseen.

Herätyskello soi, vitsi mikä painajainen. Ihan kuin maailma olisi tullut valmiiksi, mihin minua sitten olisi enää SEFEssä tarvittu. Toivottavasti Amicassa on silti tänään maksapihvejä!

Riku Salokannel
SEFEn lainopillinen asiamies